1.painottaa, että maailma muuttuu nopeasti, ihmiset odottavat oikeutetusti enemmän unionilta ja sen talousarviolta ja unionilla on vastassaan yhä enemmän kriisejä ja sen vuoksi seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen on osoitettava enemmän varoja kuin kaudella 2021–2027, ja toteaa, että tätä varten on luovuttava unionin itselleen tavanomaisesti asettamasta enimmäismäärästä, joka vastaa yhtä prosenttia bruttokansantulosta;

2.korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on keskityttävä rahoittamaan sellaisia eurooppalaisia julkishyödykkeitä, joilla on kansallisiin menoihin verrattuna selvää lisäarvoa; korostaa, että unionin ja kansallisten menojen välistä synergiaa ja koordinointia on parannettava; korostaa, että menoilla on vastattava suuriin haasteisiin, kuten erittäin vaikeisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin, kilpailukykyeroon, paheneviin ilmastokriisiin ja biologisen monimuotoisuuden kriisiin sekä siihen, että unionin välittömässä naapurustossa käydään jälleen laajamittaista sotaa;

3.katsoo, ettei vuoden 2027 jälkeisten yhteistyössä hallinnoitavien menojen perustana voida käyttää komission kaavailemaa lähestymistapaa, jossa kullakin jäsenvaltiolla on elpymis- ja palautumistukivälineen mallin mukaisesti oma kansallinen suunnitelmansa; korostaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteistyössä hallinnoitavien menojen järjestelmässä on turvattava kaikin tavoin parlamentin tehtävä lainsäätäjänä sekä budjettivallan käyttäjänä ja vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena ja ne on suunniteltava ja pantava täytäntöön tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

4.kehottaa jatkamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tukemista, jotta voidaan parantaa unionin yhteenkuuluvuutta, syventää sisämarkkinoita, edistää lähentymistä ja vähentää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

5.ei pidä tarkoituksenmukaisena komission suunnitelmaa, että perustetaan kattorahastona toimiva kilpailukykyrahasto, johon yhdistetään nykyisiä ohjelmia; korostaa, että rahaston olisi sen sijaan oltava uusi väline, jossa hyödynnetään InvestEU-ohjelmasta ja innovaatiorahastosta saatuihin kokemuksiin perustuvaa rahoitusvälineistöä ja jolla täydennetään nykyisiä erittäin tuloksekkaita ohjelmia;

6.painottaa, että on selvästi tarpeen edetä kohti todellista puolustusunionia, erityisesti kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen vetäytyminen roolistaan rauhan ja turvallisuuden maailmanlaajuisena takaajana, ja niinpä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi lisättävä investointeja ja siten tuettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa turvallisuuteen; korostaa, että puolustusmenoja ei saa rahoittaa unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tehtävien pitkän aikavälin investointien kustannuksella eivätkä puolustusmenot saa johtaa näiden investointien vähenemiseen;

7.kehottaa toteuttamaan aitoja yksinkertaistuksia lopullisten edunsaajien hyväksi välttämällä sitä, että ohjelmilla on päällekkäiset tavoitteet, toisistaan poikkeavat tukikelpoisuuskriteerit ja erilaiset horisontaalisiin säännöksiin sovellettavat säännöt; korostaa, ettei yksinkertaistaminen saa merkitä sitä, että komissiolle annetaan lisää liikkumavaraa ilman tarvittavaa valvontaa, minkä vuoksi se on toteutettava kunnioittaen kaikilta osin perussopimuksissa määrättyä toimielinten välistä tasapainoa;

8.vaatii, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisällytetään paremmat sisäänrakennetut kriisivalmiudet ja riittävät liikkumavarat kuhunkin otsakkeeseen; painottaa, että sen lisäksi, että meno-ohjelmien olisi taattava investointien ennustettavuus, niissä olisi oltava merkittävä sisäänrakennettu joustovaraus, jonka osalta budjettivallan käyttäjä päättää, mihin erityisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin varat osoitetaan; korostaa, että humanitaarisen avun joustovaraus olisi pidettävä erillään; katsoo, että vuoden 2027 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällyttävä kaksi erityisrahoitusvälinettä, joista toinen on tarkoitettu solidaarisuuden varmistamiseen luonnonkatastrofien yhteydessä ja toinen yleisiin kriisinhallintatoimiin;

9.korostaa, että unionin arvojen ja perusoikeuksien noudattaminen on EU:n varojen saamisen perusedellytys; vaatii, että unionin talousarviota suojellaan väärinkäytöksiltä, petoksilta ja oikeusvaltioperiaatteen rikkomiselta, ja kehottaa vahvistamaan oikeusvaltioperiaatteen ja unionin talousarvion välistä yhteyttä vuoden 2027 jälkeisellä kaudella;

10.korostaa, ettei Next Generation EU -välineen yhteydessä otetun lainan takaisinmaksu saa vaarantaa EU:n politiikkatoimien ja painopisteiden rahoitusta; painottaa siksi, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteessa kaikkia sellaiseen lainanottoon liittyviä kustannuksia, jota on tuettu unionin talousarviosta tai talousarvion liikkumavarasta, on käsiteltävä erillään EU:n ohjelmien määrärahoista;

11.kehottaa neuvostoa hyväksymään kiireellisesti uusia omia varoja, jotta voidaan mahdollistaa Next Generation EU -välineeseen liittyvän lainan kestävä takaisinmaksu; korostaa, että uudet aidot omat varat toimielinten sopimuksessa määritettyjen varojen lisäksi ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan vastata unionin suurempiin menotarpeisiin; katsoo, että olisi harkittava kaikkia välineitä, jotta unionille voidaan tarjota tarvittavat resurssit, ja katsoo tässä mielessä, että yhteinen lainanotto on mahdollinen vaihtoehto sen varmistamiseksi, että unionilla on riittävät resurssit, jotta se voi vastata akuutteihin unionin laajuisiin kriiseihin, kuten tämänhetkiseen turvallisuus- ja puolustuskriisiin;

12.on valmis rakentavaan yhteistyöhön neuvoston ja komission kanssa, jotta voidaan laatia unionin tarpeita vastaava pitkän aikavälin talousarvio; korostaa, että vuoden 2027 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä laaditaan erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja suhtautuu vakavasti perussopimuksissa vahvistettuun institutionaaliseen rooliinsa; tähdentää hyväksyvänsä ainoastaan sellaisen pitkän aikavälin talousarvion, joka palvelee unionin tarpeita muuttuvassa maailmassa, ja kehottaa hyväksymään monivuotisen rahoituskehyksen nopeasti, jotta meno-ohjelmien täytäntöönpano voidaan aloittaa oikea-aikaisesti 1. tammikuuta 2028;

13.katsoo, että unionin kohtaamat rakenteelliset haasteet huomioon ottaen menopainotusta olisi mukautettava vuoden 2027 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa strategiset politiikkatavoitteensa jäljempänä esitetyllä tavalla;

14.on vakuuttunut siitä, että kilpailukyvyn edistäminen, talouden hiilestä irtautuminen ja unionin innovointikapasiteetin parantaminen ovat vuoden 2027 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen keskeisiä painopisteitä ja ratkaisevan tärkeitä pitkän aikavälin kestävän ja osallistavan kasvun varmistamiseksi sekä talouden ja yhteiskunnan elinvoimaisuuden takaamiseksi ja niiden häiriönsietokyvyn parantamiseksi;

15.katsoo, että unionin on kehitettävä omien arvojensa ja poliittisten tavoitteidensa mukainen kilpailukykykehys ja että kilpailukyvyn on tuettava talouskasvun lisäksi myös sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä ympäristökestävyyttä, kuten sekä Draghin että Lettan raporteissa painotetaan;

16.korostaa, että kuten Lettan ja Draghin raporteissa todetaan, Euroopan talouteen ja sosiaaliseen malliin kohdistuu suuria paineita, sillä tuottavuus-, kilpailukyky- ja osaamisvajeilla on kerrannaisvaikutuksia työpaikkojen laatuun ja elintasoon tilanteessa, jossa eurooppalaiset jo nyt kamppailevat asumisen, energian ja elintarvikkeiden korkeiden hintojen kanssa; on huolissaan siitä, että työllistymismahdollisuuksien puute ja korkeat elinkustannukset lisäävät Euroopasta pois suuntautuvan aivovuodon riskiä;

17.huomauttaa, että Draghin raportin mukaan innovointiin ja infrastruktuuriin liittyvä vuotuinen investointivaje on 750–800 miljardia euroa vuodessa vuosina 2025–2030; korostaa, että unionin talousarviolla on oltava keskeinen rooli, mutta tätä vajetta ei voida kattaa yksin siitä, ja että toimista valtaosan on tultava yksityiseltä sektorilta; korostaa tarvetta hyödyntää julkisten ja yksityisten investointien välistä synergiaa erityisesti yksinkertaistamalla ja yhdenmukaistamalla EU:n investointiarkkitehtuuria;

18.tähdentää, että unionin talousarvio on sovitettava huolellisesti yhteen kansallisten menojen kanssa, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, ja että se on suunniteltava siten, että sillä voidaan saada liikkeelle ja lisätä tehokkaasti yksityisiä investointeja ja vähentää niiden riskejä, jotta startup-yritykset ja pk-yritykset voivat helpommin saada rahoitusta; kehottaa siksi vahvistamaan merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä InvestEU-ohjelman kaltaisia ohjelmia, joilla varmistetaan täydentävyys ja jotka noudattavat markkinaperusteista, kysyntään perustuvaa toimintamallia; katsoo, että rahoitusvälineet ja talousarviotakuut ovat resurssien vaikuttavaa käyttöä unionin kriittisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja kehottaa yksinkertaistamaan niitä entisestään;

19.vaatii toteuttamaan lisätoimia, jotta voidaan maksimoida Euroopan investointipankkiryhmän (EIP-ryhmä) roolin tarjoamat mahdollisuudet – yhdessä muiden kansainvälisten ja kansallisten rahoituslaitosten kanssa – lainanannossa ja riskien vähentämisessä strategisilla politiikan aloilla, kuten ilmastoalalla ja viime aikoina myös turvallisuus- ja puolustushankkeissa; kehottaa EIP-ryhmää lisäämään riskinottohalukkuutta ja kunnianhimoa, jotta se voi vauhdittaa investointeja vahvan pääoma-aseman pohjalta, ja vahvistamaan investointikumppanuutta sen varmistamiseksi, että jokainen unionin tasolla käytetty euro käytetään mahdollisimman vaikuttavasti;

20.korostaa, että tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta ja myös perustutkimukselle myönnettävää tukea olisi lisättävä merkittävästi, siinä olisi keskityttävä unionin strategisiin painopisteisiin ja sen olisi myös jatkossa perustuttava huippuosaamisen periaatteeseen ja ansioihin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen kaikissa osissa ja kansallisella tasolla olisi oltava riittävät resurssit, jotta voidaan rahoittaa kaikki korkealaatuiset hankkeet koko innovaatiosyklin ajan ja saavuttaa tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä tutkimus- ja kehitysmenoihin käytetään kolme prosenttia BKT:stä;

21.korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi jatkettava nykyisellä Verkkojen Eurooppa -välineellä aloitettua työtä ja kohdennettava paljon enemmän suoraan hallinnoitavaa rahoitusta energia-, liikenne- ja digitaali-infrastruktuuriin niin, että etusijalle asetetaan rajatylittävät yhteydet ja kansalliset yhteydet, joilla on EU:n tason lisäarvoa; katsoo, että tällainen infrastruktuuri on ehdoton edellytys sisämarkkinoiden onnistuneelle syventämiselle ja unionin häiriönsietokyvyn parantamiselle geopoliittisen järjestyksen muuttuessa;

22.huomauttaa, että turvallinen ja vahva avaruusala on olennaisen tärkeä unionin riippumattomuuden ja suvereniteetin kannalta ja siksi siihen tarvitaan jatkuvia investointeja;

23.korostaa, että kilpailukykyisempi, tuottavampi ja sosiaalisesti osallistavampi talous auttaa luomaan laadukkaita ja hyvin palkattuja työpaikkoja, mikä parantaa ihmisten elintasoa; korostaa, että Euroopan sosiaalirahasto plussan ja Erasmus+ -ohjelman kaltaisten ohjelmien kautta unionin talousarviolla voi olla tärkeä rooli koulutusjärjestelmien tukemisessa, sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä, työvoiman sopeutumiskyvyn parantamisessa uudelleen- ja täydennyskoulutuksen avulla ja siten ihmisten valmistamisessa työelämään nykyaikaisessa taloudessa;

24.painottaa, että unionin talousarviosta olisi edelleen tuettava tärkeitä talouden aloja, joilla luodaan uusia työpaikkoja ja joilla unioni on jo maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa, kuten matkailu- ja kulttuurialaa sekä luovia aloja; korostaa, että vuoden 2027 jälkeisessä unionin talousarviossa tarvitaan kohdennettua rahoitusta matkailualalle, myös kestävää matkailua koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoon; tuo esiin Luova Eurooppa -ohjelman merkityksen Euroopan moninaisuuden ja kilpailukyvyn edistämisessä ja elinvoimaisten yhteiskuntien tukemisessa;

25.korostaa, että jotta EU voisi kilpailla muiden merkittävien maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa, sen taloudesta on tultava kilpailukykyisempi ja kestävämpi myös tarjontapuolella, ja siksi on investoitava enemmän unionin avoimeen strategiseen riippumattomuuteen tehostamalla teollisuuspolitiikkaa ja keskittymällä strategisiin aloihin, resurssitehokkuuteen ja kriittisiin teknologioihin, jotta voidaan vähentää riippuvuutta kolmansista maista;

26.edellä esitetyn perusteella ei pidä tarkoituksenmukaisena komission suunnitelmaa, että perustetaan kattorahastona toimiva kilpailukykyrahasto, johon yhdistetään nykyisiä ohjelmia; korostaa, että rahaston olisi sen sijaan oltava uusi väline, jossa hyödynnetään InvestEU-ohjelmasta ja innovaatiorahastosta saatuihin kokemuksiin perustuvaa rahoitusvälineistöä; muistuttaa, että SEUT 182 artiklan mukaan unionin on hyväksyttävä tutkimuksen puiteohjelma;

27.panee merkille, että kilpailukykykompassia koskevassa komission tiedonannossa komissio katsoo, että olisi perustettava uusi kilpailukyvyn koordinointiväline, jotta voidaan sovittaa paremmin yhteen teollisuus- ja tutkimuspolitiikkaa ja investointeja EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; panee merkille, että ehdotetun uuden välineen on tarkoitus olla osa uutta kevyttä ohjausmekanismia, jonka tarkoituksena on vahvistaa politiikan yleisen koordinoinnin ja EU:n talousarvion välistä yhteyttä; vaatii, että parlamentilla on oltava täysipainoinen päätöksentekorooli molemmissa mekanismeissa;

28.korostaa, että elintarviketurva on olennaisen tärkeä osa strategista riippumattomuutta ja että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on edelleen tuettava unionin maatalous- ja kalastusalojen kilpailukykyä ja selviytymiskykyä, myös pienimuotoisesti toimivia ja nuoria viljelijöitä ja kalastajia, sekä autettava suojelemaan paremmin ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta sekä meriä ja valtameriä näillä aloilla; korostaa, että nykyaikainen ja yksinkertaistettu yhteinen maatalouspolitiikka on ratkaisevan tärkeä tuottavuuden lisäämisessä teknisen kehityksen avulla, viljelijöiden kohtuullisen elintason varmistamisessa, elintarviketurvan takaamisessa, terveellisten, korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tuotannon varmistamisessa eurooppalaisille, sukupolvenvaihdoksen tukemisessa ja maaseutualueiden elinkelpoisuuden varmistamisessa;

29.huomauttaa, että maatalousala on erityisen altis inflaatiohäiriöille, jotka vaikuttavat viljelijöiden ostovoimaan; vaatii lisäämään YMP:n määrärahoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kohdentamaan ne nimenomaisesti YMP:hen sekä suojaamaan YMP:n talousarvion mahdollisilta leikkauksilta, jotta voidaan säilyttää sen eheys ja yhtenäisyys sekä sen ensimmäisen ja toisen pilarin välinen johdonmukaisuus ja yhteys, ja vastustaa siksi ajatusta YMP:n sisällyttämisestä yhteen rahastoon kutakin jäsenvaltiota varten; kehottaa selvittämään tarvittaessa erityisiä lisärahoituslähteitä, myös YMP:n ulkopuolelta, jotta voidaan selviytyä luonnonkatastrofeista ja tarjota viljelijöille ja metsänhoitajille kannustimia ilmastonmuutoksen hillitsemisen, biologisen monimuotoisuuden palauttamisen ja luonnonsuojelun edistämiseksi toteuttamatta toimenpiteitä, jotka vähentävät EU:n maataloustuotantoa;

30.korostaa, että EU:n viljelijöiden kohtaamat uudet maailmanlaajuiset haasteet, kuten nykyinen geopoliittinen tilanne, ilmastonmuutos ja tuotantopanosten hintojen nousu, edellyttävät vakaata rahoitusta seuraavassa YMP:ssä; korostaa covid-19-kriisistä saatujen kokemusten pohjalta, että jotta näihin haasteisiin voidaan vastata ja välttää vähentämästä viljelijöiden tukea, YMP tarvitsee seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kiireellisesti lisää määrärahoja, jotka on sidottu inflaatioon vuotuisen uudelleenarvioinnin avulla; korostaa tässä yhteydessä, että nykymuotoiset suorat tuet tuottavat selkeää EU:n tason lisäarvoa ja niillä olisi jatkossakin vahvistettava toimeentuloturvaa, tuotantoa ja suojelua hintojen heilahtelulta siten, että toimet kohdistetaan paremmin henkilöihin, jotka harjoittavat aktiivisesti maataloustuotantoa ja julkishyödykkeiden tuottamista, noudattaen samalla realistisia ja tasapainoisia EU:n ympäristö- ja sosiaalinormeja; kehottaa jakamaan YMP:n tuen oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti jäsenvaltioissa ja niiden kesken; kehottaa jatkamaan ja vahvistamaan toimenpiteitä, joilla säilytetään tuotanto haavoittuvilla alueilla ja taataan maaseutuyhteisöjen elinkelpoisuus sekä julkisen infrastruktuurin riittävyys varsinkin digitalisaatiota ajatellen, erityisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston avulla ja ottamalla paikallis- ja alueviranomaiset jälleen mukaan kyseisten toimenpiteiden hallinnointiin; korostaa tarvetta lisätä ja uudistaa maatalousalan varausta, jotta voidaan vastata tehokkaasti ja nopeasti tuleviin kriiseihin, joita Euroopan maatalousalan on tulevaisuudessa käsiteltävä, ja ottaa käyttöön uusia välineitä luonnon-, markkina- ja terveysriskien hallitsemiseksi, kuten EU:n jälleenvakuutusjärjestelmä, jolla lievennetään paremmin tulevien kriisien vaikutuksia ja lisätään viljelijöiden vakautta; korostaa, että on löydettävä erityisiä ratkaisuja itäeurooppalaisille viljelijöille, joihin Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan kerrannaisvaikutukset, kuten tuotantopanosten korkeat hinnat, inflaatio ja markkinahäiriöt, vaikuttavat eniten; kehottaa komissiota jatkamaan tarpeellisen taloudellisen ja oikeudellisen kehyksen luomista elintarvikeketjulle, jotta voidaan vahvistaa viljelijöiden asemaa ja torjua tehokkaammin hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; kehottaa komissiota tukemaan EU:n viljelijöitä edistämällä maatalouselintarvikkeita unionissa ja sen ulkopuolella dynaamisen ja nykyistä vahvemman EU:n menekinedistämispolitiikan avulla; pitää valitettavana, että maataloustuotteiden menekinedistämisohjelman rahoitusta on leikattu nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on osoitettava rahoitusta maatilamatkailulle sekä maatalouden naisyrittäjyydelle, ammatilliselle koulutukselle ja teknologiselle innovoinnille;

31.muistuttaa, että sosiaalinen, taloudellinen ja alueellinen koheesio on Euroopan yhdentymisen kulmakivi ja ratkaisevan tärkeä unionin yhteenkuuluvuuden ja sisämarkkinoiden syventämisen kannalta; vahvistaa lähentymisprosessin merkityksen tässä yhteydessä; korostaa, että uudistettua koheesiopolitiikkaa on hallinnoitava hajautetusti, paikkalähtöisesti ja monitasoisesti ja sen on pohjauduttava yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin ja kumppanuuden periaatteeseen niin, että paikallis- ja alueviranomaiset ja asiaankuuluvat sidosryhmät ovat täysipainoisesti mukana, jotta voidaan varmistaa, että resurssit ohjataan sinne, missä niitä tarvitaan eniten alueellisten erojen pienentämiseksi;

32.korostaa, että koheesiopolitiikan rahoituksella on vastattava unionin keskeisiin haasteisiin, kuten väestörakenteen muutokseen ja väestökatoon, ja että rahoitus on kohdennettava sitä eniten tarvitseville alueille ja ihmisille; vaatii lisäksi, että EU:n rahoituksen on oltava paremmin kaupunkien, alueiden ja kaupunkien viranomaisten saatavilla; palauttaa mieliin, että SEUT 349 artiklan mukaan unionin on otettava käyttöön syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimenpiteitä, ja korostaa siksi, että näille alueille annettavaa kohdennettua tukea on jatkettava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, myös syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman (POSEI) kautta;

33.palauttaa mieliin Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden merkityksen ja toteaa jälleen, että on tärkeää edistää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, sen toimintasuunnitelman ja sen yleistavoitteiden täytäntöönpanoa; korostaa, että unionin talousarviolla olisi tämän vuoksi oltava keskeinen rooli eriarvoisuuden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä esimerkiksi siten, että sillä tuetaan lapsia, perheitä ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä; muistuttaa, että noin 20 miljoonaa lasta unionissa elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa; korostaa, että lapsiköyhyyden torjuminen koko unionissa edellyttää asianmukaisesti rahoitettuja, kattavia ja yhdennettyjä toimenpiteitä sekä eurooppalaisen lapsitakuun tehokasta täytäntöönpanoa kansallisella tasolla; korostaa, että parlamentti on johdonmukaisesti pyytänyt osoittamaan Euroopan sosiaalirahasto plussasta rahoitusta lapsitakuun tukemiseen köyhyyden vastaisen EU:n strategian keskeisenä pilarina;

34.nostaa tässä yhteydessä esiin EU:n laajuisen asuntokriisin, joka vaikuttaa miljooniin perheisiin ja nuoriin; korostaa tarvetta tukea asumista vahvemmin unionin talousarviosta, erityisesti koheesiopolitiikan kautta ja muista rahoituslähteistä, kuten EIP-ryhmästä ja kansallisista kehityspankeista; toteaa, että vaikka asuntokriisiä ei voida ratkaista pelkästään unionin rahoituksella, sillä voi olla ratkaiseva rooli kiireellisten toimenpiteiden rahoittamisessa ja unionin ja jäsenvaltioiden laajempien toimien täydentämisessä asuntojen kohtuuhintaisuuden parantamiseksi ja asuntokannan energiatehokkuuden parantamiseksi;

35.huomauttaa, että Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainaa vastaan on ollut merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia etenkin niille jäsenvaltiolle, jotka ovat Venäjän ja Valko-Venäjän naapurimaita; vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä tuetaan näitä alueita;

36.korostaa, että vihreä ja digitaalinen siirtymä liittyvät erottamattomasti kilpailukykyyn, talouden nykyaikaistamiseen ja yhteiskunnan häiriönsietokykyyn ja että ne toimivat tulevaisuuteen suuntautuneen ja resurssitehokkaan talouden katalysaattoreina; vaatii siksi, että vihreää ja digitaalista siirtymää on edelleen tuettava ja nopeutettava entisestään vuoden 2027 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä;

37.muistuttaa, että unionin talousarvio on keskeisessä roolissa siinä, että ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä, muun muassa tukemalla vuosien 2030 ja 2040 tavoitteita; tähdentää, että siirtymä edellyttää talouden hiilestä irtautumista erityisesti ottamalla käyttöön puhtaita teknologioita ja parantamalla energia- ja liikenneinfrastruktuuria ja asuntojen energiatehokkuutta; panee merkille komission arvion, jonka mukaan ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä vaaditaan vuosittain 1,5:tä prosenttia BKT:stä vastaavat lisäinvestoinnit vuosiin 2011–2020 verrattuna, ja toteaa, että vaikka unionin talousarviolla ei voida yksin kattaa tätä vajetta, sen on edelleen oltava keskeisessä roolissa; kehottaa siksi lisäämään suoraan hallinnoitua tukea ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja ilmastotoimille ja siten jatkamaan nykyisen Life-ohjelman työtä;

38.korostaa, että teollisuus on keskeisessä asemassa nettonollasiirtymässä ja energiaunionin perustamisessa ja että joidenkin teollisuudenalojen ja niiden työntekijöiden sopeutumiseen tarvitaan tukea; painottaa, että on tärkeää, että siirtymä on oikeudenmukainen eikä siinä jätetä ketään jälkeen, ja toteaa tämän edellyttävän esimerkiksi investointeja alueille, jotka ovat erittäin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, ja lisää tukea haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille erityisesti oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja sosiaalisen ilmastorahaston kautta;

39.huomauttaa, että käynnissä olevan perustavanlaatuisen teknologisen muutoksen myötä tekoälyn ja kvanttilaskennan kaltaiset teknologiat luovat mahdollisuuksia unionin taloudellisen potentiaalin ja maailmanlaajuisen johtoaseman kannalta sekä mahdollistavat parannuksia kansalaisten elämään, mutta niihin liittyy myös luotettavuuteen ja suvereniteettiin liittyviä ongelmia ja eettisiä pulmia; korostaa, että seuraavalla monivuotisella rahoituskehyksellä on tuettava digitaalisia teknologioita koskevaa tutkimusta ja niiden kehittämistä ja turvallista soveltamista ja autettava ihmisiä kehittämään tietämystä ja taitoja, joita he tarvitsevat niiden käyttämiseksi;

40.muistuttaa, että rauha ja turvallisuus ovat unionin vaurauden, sosiaalisen mallin ja kilpailukyvyn perusta ja unionin geopoliittisen aseman keskeinen pilari; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tuettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa turvallisuuteen investoimalla huomattavasti enemmän unionin suojaamiseen siihen kohdistuvilta lukuisilta uhkilta;

41.korostaa, että keskeiset uhkat, esimerkiksi maailmanjärjestyksen pirstaloituminen, Venäjän ja Valko-Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka, maailmanlaajuisesti lisääntyvät jännitteet, vihamieliset kansainväliset toimijat, rikollisverkostojen globalisoituminen, hybridikampanjat, joihin kuuluvat kyberhyökkäykset, ulkomainen tiedonmanipulointi, disinformaation levittäminen ja häirintä sekä muuttoliikkeen välineellistäminen, ilmastonmuutoksen seurauksena yhä useammin toistuvat ja voimakkaammat äärimmäiset sääilmiöt ja terveysuhkat, esiintyvät tällä hetkellä yhtä aikaa lisäten epävakautta ja unionin haavoittuvuutta, kuten Niinistön raportissa selvästi todetaan;

42.huomauttaa, että unionilla on ollut keskeinen rooli siinä, että sen alueella on saavutettu kestävä rauha, ja katsoo, että sen on jatkettava tätä työtä reagoimalla lähialueellaan käytävään sotaan ja tarpeeseen vahvistaa merkittävästi puolustusinfrastruktuuria, ‑voimavaroja ja -valmiutta, myös unionin talousarvion avulla osoittamalla näihin menoihin huomattavasti enemmän kuin nykyiset alle kaksi prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä;

43.toteaa, että Euroopan puolustusvoimavarat ovat kärsineet vuosikymmenten ali-investoimisesta ja että komission mukaan seuraavan vuosikymmenen puolustusmenoissa on tällä hetkellä 500 miljardin euron vaje; korostaa, että vajetta ei voida kattaa yksin unionin talousarviosta, mutta sillä on tärkeä rooli yhdessä kansallisten talousarvioiden kanssa selkeää EU:n tason lisäarvoa painottaen; katsoo, että unionin talousarvio ja EIP-ryhmän kautta myönnettävät lainat voivat auttaa edistämään puolustusalan investointeja; painottaa, että puolustusmenoja ei saa rahoittaa sosiaali- ja ympäristömenojen kustannuksella eikä niiden vuoksi saa vähentää rahoitusta pitkäaikaisille unionin politiikkatoimille, joiden arvo on osoitettu ajan saatossa;

44.painottaa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana käyttöön otettujen puolustusohjelmien ja -välineiden hyviä puolia ja toteaa, että ne ovat tehostaneet yhteistä tutkimusta, tuotantoa ja hankintoja puolustusalalla ja luoneet arvokkaan perustan unionin politiikan ja investointien kehittämiselle;

45.korostaa, että vallitsevassa geopoliittisessa tilanteessa on selvästi tarpeen toimia ja edetä kohti aitoa puolustusunionia Naton kanssa koordinoiden ja kunnioittaen kaikilta osin yksittäisten jäsenvaltioiden puolueettomuutta koskevia sitoumuksia; on tältä osin yhtä mieltä komission analyysistä, jonka mukaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen on tarjottava kattava ja tehokas kehys EU:n puolustuksen tueksi;

46.korostaa, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan on oltava kilpailukykyinen ja häiriönsietokykyinen; toteaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä voitaisiin välttää päällekkäisyyksiä ja saada aikaan mittakaavaetuja tehostamalla EU:n tason yhteisiä investointeja puolustukseen ja tukemalla niitä selkeällä ja avoimella hallinnointirakenteella, ja toteaa, että näin voitaisiin luoda merkittäviä säästöjä jäsenvaltioille, vähentää hajanaisuutta ja varmistaa tarvikkeiden ja järjestelmien yhteentoimivuus; painottaa teknologian merkitystä nykyaikaisissa puolustusjärjestelmissä ja katsoo siksi, että on tärkeää investoida tutkimukseen, kyberpuolustukseen ja kyberturvallisuuteen sekä kaksikäyttötuotteisiin; huomauttaa, että unionissa on ohjattava tukea puolustusteollisuudelle, jotta voidaan vahvistaa strategista riippumattomuutta, luoda laadukkaita korkean osaamistason työpaikkoja, vauhdittaa innovointia ja luoda rajatylittäviä mahdollisuuksia unionin yrityksille, myös pk-yrityksille;

47.korostaa, että talousarviossa on tärkeää lisätä tukea sotilaalliselle liikkuvuudelle, jolla parannetaan kaksikäyttöinfrastruktuuria sotilaallisiin ja siviilitarkoituksiin, mahdollistetaan puolustustarvikkeiden ja henkilöstön laajamittaiset siirrot lyhyellä varoitusajalla ja vahvistetaan siten unionin puolustusvoimavaroja ja kollektiivista turvallisuutta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää rahoittaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja, jotta niitä voidaan mukauttaa kaksikäyttötarkoituksiin;

48.korostaa, että unionin on lisättävä varautumiseen osoitettavaa rahoitusta kautta linjan; on huolissaan luonnonkatastrofien entistä suuremmista vaikutuksista ja toteaa niiden johtuvan usein ilmastonmuutoksesta, minkä vuoksi on todennäköistä, että tulevaisuudessa niitä esiintyy useammin ja voimakkaampina; toteaa, että vuoden 2024 eurooppalaisen ilmastoriskien arviointiraportin mukaan luonnonkatastrofien yhteenlasketut taloudelliset vahingot voivat nousta noin 1,4 prosenttiin unionin BKT:stä;

49.korostaa siksi, että vaikka ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään vihreän siirtymän avulla, sen lisäksi tarvitaan merkittäviä investointeja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, erityisesti luonnonkatastrofien ja äärimmäisten sääilmiöiden ehkäisemiseen ja niiden vaikutusten pienentämiseen; katsoo, että tukea, jota näihin tarkoituksiin osoitetaan esimerkiksi unionin nykyisestä pelastuspalvelumekanismista, on lisättävä merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja se on asetettava nopeasti usein etulinjassa olevien paikallis- ja alueviranomaisten saataville;

50.korostaa, että luonnonkatastrofien jälkeisten jälleenrakennus- ja elvytystoimenpiteiden on perustuttava paremman jälleenrakentamisen lähestymistapaan ja niissä on asetettava etusijalle luontoon perustuvat ratkaisut; korostaa vesivarojen kestävän hoidon, vesiturvallisuuden ja vesiresilienssin merkitystä unionin yleisen varautumisstrategian puitteissa;

51.muistuttaa, että covid-19-pandemia aiheutti maailmanlaajuisesti taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia ja että näiden kokemusten perusteella unionin on tärkeää priorisoida investointeja terveysuhkien ehkäisemiseen sekä niihin varautumiseen ja reagoimiseen, lääketieteelliseen tutkimukseen ja sairauksien ehkäisyyn, kriittisten lääkkeiden saatavuuteen, terveydenhuoltoinfrastruktuuriin, fyysiseen ja mielenterveyteen sekä unionin julkisten terveydenhuoltojärjestelmien häiriönsietokykyyn ja saavutettavuuteen; muistuttaa, että terveysalan strateginen riippumattomuus on avainasemassa, jotta voidaan varmistaa unionin varautuminen tällä alalla;

52.katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on jatkettava nykyisellä ohjelmakaudella tehtyä työtä ja varmistettava, että käytettävissä on tarvittavat investoinnit, jotta voidaan rakentaa todellinen Euroopan terveysunioni, josta on hyötyä kaikille kansalaisille;

53.korostaa, että teknologisen kehityksen myötä vihamielisten ja opportunististen ulkomaisten toimijoiden on entistä helpompaa levittää disinformaatiota, yllyttää vihapuheeseen verkossa, sekaantua vaaleihin ja tehdä kyberhyökkäyksiä unionin etujen vahingoittamiseksi; vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on investoitava kyberturvallisuusvoimavarojen kehittämiseen ja annettava unionille valmiudet torjua hybridisodankäynnin eri muotoja;

54.korostaa, että vapaat, riippumattomat ja moniarvoiset tiedotusvälineet ovat keskeinen osa Euroopan häiriönsietokykyä, sillä ne turvaavat paitsi vapaan tiedonkulun myös demokraattisen ajattelutavan, kriittisen ajattelukyvyn ja tietoon perustuvan päätöksenteon; korostaa, että on tärkeää investoida riippumattomaan ja tutkivaan journalismiin, faktantarkistusaloitteisiin, digi- ja medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun, jotta voidaan torjua disinformaatiota, ulkomaista tiedonmanipulointia ja vaaleihin sekaantumista osana eurooppalaista demokratian kilpeä koskevaa aloitetta ja siten taata demokratian häiriönsietokyky; painottaa, että näiden alojen aloitteisiin tarvitaan jatkuvaa tukea unionin talousarviosta;

55.korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tärkeää jatkaa rahoitusta EU:n ulkorajojen tehokkaaseen suojeluun; korostaa tarvetta torjua rajatylittävien rikollisverkostojen toimintaa ja parantaa ihmiskauppaverkostojen uhrien suojelua sekä vahvistaa selviytymiskykyä ja reagointivalmiuksia, jotta voidaan torjua kolmansien maiden tai vihamielisten valtiosta riippumattomien toimijoiden tekemiä hybridihyökkäyksiä ja maahanmuuton välineellistämistä; korostaa, että on tarpeen tukea erityisesti etulinjan jäsenvaltioita, jotta EU:n ulkorajat voidaan turvata;

56.korostaa, että EU:n häiriönsietokyky ja varautuminen ovat erottamattomasti kytköksissä sen alueellisten ja maailmanlaajuisten kumppaneiden häiriönsietokykyyn ja varautumiseen; korostaa, että vahvistamalla kumppaneiden valmiuksia ehkäistä äärimmäisiä sääilmiöitä, terveyskriisejä, hybridikampanjoita, kyberhyökkäyksiä tai aseellisia konflikteja sekä kestää niitä tai reagoida niihin tehokkaasti voidaan vähentää myös heijastusvaikutusten riskiä Euroopassa;

57.vaatii, että maailmanlaajuisen epävakauden lisääntyessä unionin on jatkettava rakentavaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja globaalia vastuuta koskevien arvojensa ja kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti tuettava rauhaa, konfliktien ennaltaehkäisyä, vakautta, vaurautta, turvallisuutta, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, tasa-arvoa, demokratiaa ja kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti;

58.pitää valitettavana, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ulkoisiin toimiin on osoitettu liian vähän rahoitusta, mikä on johtanut runsaaseen erityisrahoitusvälineiden käyttöön ja huomattaviin lisäyksiin monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä; panee erityisesti merkille, että humanitaarisen avun rahoitus on ollut täysin riittämätöntä, mikä on johtanut hätäapuvarauksen rutiininomaiseen käyttöön;

59.painottaa, että Yhdysvaltojen vetäytyminen sodan jälkeisestä maailmanlaajuisesta roolistaan rauhan, turvallisuuden ja demokratian takaajana, sääntöihin perustuvan monenvälisen kansainvälisen järjestyksen globaalihallinnan johtajana ja elintärkeän kehitysavun ja humanitaarisen avun toimittajana niille, jotka sitä eniten tarvitsevat kaikkialla maailmassa, luo valtavan tyhjiön ja että unionilla on velvollisuus ja on sen strategisten etujen mukaista auttaa tilanteen korjaamisessa; kehottaa komissiota puuttumaan Yhdysvaltojen vetäytymisen seurauksiin viimeistään vuoden 2027 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessaan;

60.korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on edelleen vastattava kiireellisimpiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, joihin lukeutuvat ilmastonmuutoksen torjunta, avunanto luonnonkatastrofien yhteydessä, väkivaltaisten konfliktien ehkäisy ja niihin puuttuminen ja globaalin turvallisuuden varmistaminen, maailmanlaajuisen elintarviketurvan varmistaminen, terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmien parantaminen, köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen, demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä kilpailukyvyn ja maailmanlaajuisten toimitusketjujen turvallisuuden parantaminen, noudattaen siinä kaikilta osin kehitykseen vaikuttavien politiikkatoimien johdonmukaisuuden periaatetta; korostaa erityisesti tarvetta tukea unionin eteläisiä ja itäisiä naapurimaita;

61.korostaa, että talousarvion avulla on säilytettävä unionin rooli maailman johtavana kehitysavun ja ilmastorahoituksen antajana unionin maailmanlaajuisten velvoitteiden ja sitoumusten mukaisesti, etenkin, kun otetaan huomioon USAIDin määrärahoihin tehdyt huomattavat leikkaukset; muistuttaa tähän liittyen, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä sitoutuneet osoittamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun ja että sen päätavoitteena on edelleen oltava köyhyyden vähentäminen; vaatii, että talousarviosta on edelleen tuettava unionia sen pyrkimyksissä puolustaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä, demokratiaa, monenvälisyyttä, ihmisoikeuksia ja perusarvoja;

62.vaatii, että kun otetaan huomioon humanitaaristen kriisien ennennäkemätön laajuus, lisääntyvät maailmanlaajuiset haasteet ja Yhdysvaltojen antamaan apuun maan nykyhallinnon toimikaudella liittyvä epävarmuus, humanitaarisen avun rahoitusta on lisättävä merkittävästi ja sen käytön on säilyttävä yksinomaan tarveperustaisena ja vastattava puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden periaatteita; täsmentää, että tarpeisiin perustuva humanitaarinen apu edellyttää, että sille varataan korvamerkityt ja muusta ulkoisten toimien rahoituksesta erilliset määrärahat erityisessä meno-ohjelmassa; korostaa lisäksi, että tehokas humanitaarinen apu edellyttää ennustettavuutta, joka varmistetaan riittävillä vuotuisilla perusmäärärahoilla;

63.painottaa, että humanitaarinen apu edellyttää luonteensa vuoksi merkittävää joustavuutta ja reagointikykyä; katsoo näin ollen, että riittävien perusmäärärahojen varmistamisen lisäksi humanitaarisen avun määrärahat on suunniteltava huomattavan joustaviksi, jotta lisääntyviin kriiseihin voidaan vastata tehokkaasti;

64.korostaa, että tilanteessa, jossa maailmanlaajuiset toimijat käyttävät yhä enemmän keskinäistä kauppariippuvuutta taloudellisena pakottamiskeinona, unionin on vahvistettava valmiuksiaan suojella ja edistää omia strategisia etujaan, kehitettävä tehokkaampia välineitä pakottamisen torjumiseksi ja varmistettava aito vastavuoroisuus kumppanuuksissaan; painottaa tämän edellyttävän, että ulkoinen rahoitus kohdennetaan strategisesti, jotta tuetaan esimerkiksi sellaisia talous-, turvallisuus- ja energiakumppanuuksia, jotka ovat unionin arvojen ja strategisten etujen mukaisia;

65.katsoo, että laajentuminen tarjoaa tilaisuuden vahvistaa unionin geopoliittista vaikutusvaltaa ja että seuraava monivuotinen rahoituskehys on keskeisessä asemassa valmisteltaessa unionia laajentumiseen ja ehdokasvaltioita liittymiseen; muistuttaa, että ehdokasmaiden vakaus, turvallisuus ja demokratioiden selviytymiskyky liittyvät erottamattomasti EU:n vakauteen, turvallisuuteen ja demokratian selviytymiskykyyn ja ne edellyttävät jatkuvia strategisia investointeja, jotka kytketään uudistuksiin ja joilla tuetaan ehdokasmaiden lähentymistä unionin normeihin; korostaa, että kansalaisilla ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on merkittävä rooli laajentumisessa;

66.huomauttaa, että tarvitaan strategisesti kohdennettua tukea liittymisen valmistelemiseen sekä kasvun ja investointien edistämiseen; katsoo, että vuoden 2027 jälkeen liittymistä valmistelevaa tukea olisi annettava sekä avustuksina että lainoina; katsoo tässä yhteydessä, että tulevassa kehyksessä olisi mahdollistettava innovatiiviset rahoitusmekanismit sekä lainananto ehdokasmaille talousarvion liikkumavaran (omien varojen ja monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien välinen erotus) tukemana;

67.korostaa, että taloudellisen tuen ehtona on oltava uudistusten toteuttaminen unionin säännöstön ja toimintapolitiikkojen mukaisesti ja unionin arvojen noudattaminen; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan vahva hallintomalli, jolla varmistetaan parlamentaarinen vastuuvelvollisuus ja valvonta sekä vahvat ja toimivat petostentorjuntarakenteet;

68.toistaa antavansa täyden tukensa Ukrainan kansalle sen taistellessa vapauden ja demokratian puolesta ja pitää valitettavana Venäjän provosoimattoman ja perusteettoman hyökkäyssodan aiheuttamaa hirvittävää kärsimystä ja sen vaikutusta; pitää myönteisenä päätöstä myöntää Ukrainalle ja sen naapurimaalle Moldovan tasavallalle ehdokasmaan asema ja korostaa, että on otettava käyttöön tarvittavat varat niiden liittymisprosessin tukemiseksi;

69.korostaa, että Ukrainalle annettavan liittymistä valmistelevan tuen on oltava erillään makrotalouden vakauttamiseen, jälleenrakennukseen ja sodan jälkeiseen elpymiseen myönnettävästä rahoitustuesta ja sitä on annettava tämän rahoitustuen lisäksi, sillä näissä tarpeet ovat huomattavasti suuremmat ja edellyttävät yhteisiä kansainvälisiä toimia, joissa unionin talousarviosta annettavan tuen olisi oltava tärkeässä roolissa;

70.on vakuuttunut siitä, että nykyinen laajentumista koskeva pakollinen tarkistuslauseke olisi säilytettävä seuraavassa kehyksessä ja että kansallisiin määrärahoihin ei saisi kohdistua vaikutuksia; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on myös määritettävä keskeisiä menoaloja, kuten koheesiota ja maataloutta, koskevat asianmukaiset siirtymä- ja vaiheistustoimenpiteet eri aloihin kohdistuvien vaikutusten huolelliseen arviointiin perustuen;

71.korostaa merkitystä, joka unionin talousarviolla ja ohjelmilla, kuten Erasmus+ ja kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelma, on demokratian ja unionin arvojen edistämisessä ja suojelemisessa, unionin yhteisen kulttuuriperinnön vaalimisessa, Euroopan yhdentymisen tukemisessa, kansalaisvaikuttamisen, kansalaiskasvatuksen ja nuorten osallistumisen lisäämisessä sekä perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamisessa ja edistämisessä; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään Erasmus+ -ohjelmalle annettavaa rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden, kansallisten instituutioiden moitteettoman toiminnan ja oligarkkien vallan rajoittamisen merkitystä sekä merkitystä, joka kansalaisyhteiskunnalle annettavalla vahvalla tuella ja kansalaisyhteiskunnan kanssa SEU 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytävällä aktiivisella vuoropuhelulla on, ja toteaa sen olevan olennaisen tärkeää, jotta voidaan edistää aktiivista kansalaistoimintaympäristöä, varmistaa vastuuvelvollisuus ja avoimuus ja välittää päätöksentekijöille tietoa ruohonjuuritason parhaista käytännöistä;

72.korostaa tähän liittyen, että uudelleenlaaditussa varainhoitoasetuksessa edellytetään, että komissio ja jäsenvaltiot varmistavat talousarvion toteuttamisen yhteydessä perusoikeuskirjan noudattamisen ja kunnioittavat SEU 2 artiklassa vahvistettuja unionin perustana olevia arvoja; odottaa komission varmistavan, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, myös meno-ohjelmia, koskevat ehdotukset ovat yhdenmukaisia uudelleenlaaditun varainhoitoasetuksen kanssa;

73.painottaa, että naapurialueilla ja muualla maailmassa vallitseva epävakaus, köyhyys, talouskehityksen taustalla olevat suuntaukset, väestörakenteen muutokset ja ilmastonmuutos saavat edelleen liikkeelle unioniin suuntautuvia muuttovirtoja, mistä aiheutuu huomattavaa painetta turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmille; korostaa, että vuoden 2027 jälkeisellä monivuotisella rahoituskehyksellä on tuettava unionin turvapaikka- ja muuttoliikesopimuksen täysimittaista ja ripeää täytäntöönpanoa sekä tehokkaita palauttamis- ja takaisinottopolitiikkoja noudattaen perusoikeuksia ja EU:n arvoja, joihin kuuluu yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaate; korostaa lisäksi, että EU:n on sopimuksen mukaisesti jatkettava muuttoliikettä koskevaa tehostettua yhteistyötä ja molempia osapuolia hyödyttäviä kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa asianmukaista parlamentaarista valvontaa noudattaen ja että tällaisessa yhteistyössä on noudatettava EU:n ja kansainvälistä oikeutta;

74.korostaa, että unionin arvojen ja perusoikeuksien noudattaminen on EU:n varojen saamisen perusedellytys; pitää tärkeänä, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen ja EU:n varojen saamisen välillä on vahva yhteys; katsoo, että unionin taloudellisten etujen suojaaminen riippuu oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta kansallisella tasolla; pitää erityisen myönteisenä ehdollisuusasetuksen myönteistä vaikutusta unionin taloudellisten etujen suojaamiseen tapauksissa, joissa oikeusvaltioperiaatetta rikotaan järjestelmällisesti ja jatkuvasti; kehottaa komissiota ja neuvostoa soveltamaan asetusta tiukasti, johdonmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä aina kun se on tarpeen; korostaa, että päätösten, jotka koskevat unionin rahoituksen keskeyttämistä tai vähentämistä oikeusvaltioperiaatteen rikkomisen vuoksi, on perustuttava objektiivisiin kriteereihin eivätkä ne saa perustua muihin näkökohtiin tai olla neuvottelujen tulosta;

75.huomauttaa, että vuoden 2027 jälkeen oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen ja unionin talousarvion välillä on oltava vahvempi yhteys, ja suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen vahvistaa yhteyksiä vuotuisessa oikeusvaltiokertomuksessa esitettyjen suositusten noudattamisen ja talousarvion varojen saatavuuden välillä; kehottaa komissiota vuodesta 2025 alkaen esittämään vuotuisessa oikeusvaltiokertomuksessa arvion siitä, missä määrin oikeusvaltiojärjestelmissä havaitut puutteet saattavat aiheuttaa riskin unionin talousarviolle; pitää lisäksi myönteisenä yhteyttä unionin arvojen kunnioittamisen ja talousarvion toteuttamisen välillä ja kehottaa komissiota seuraamaan aktiivisesti, noudattavatko jäsenvaltiot tätä periaatetta yhdenmukaisesti, ja ryhtymään ripeästi toimiin, jos periaatetta ei noudateta;

76.kehottaa vakiinnuttamaan vankan oikeusvaltiovälineistön, jonka perustana käytetään elpymis- ja palautumistukivälineen nykyisiä ehdollisuutta koskevia säännöksiä, yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sisältyviä horisontaalisia mahdollistavia edellytyksiä ja varainhoitoasetuksen asiaankuuluvia säännöksiä, ja vaatii, että välineistön olisi katettava koko unionin talousarvio; korostaa tarvetta lisätä huomattavasti avoimuutta ja johdonmukaisuutta oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseen tarkoitettujen välineiden soveltamisessa ja vahvistaa parlamentin roolia tällaisten toimenpiteiden soveltamisessa ja valvonnassa; korostaa lisäksi, että välineiden on oltava johdonmukaisia arvioitaessa oikeusvaltioperiaatteen rikkomistapauksia jäsenvaltioissa;

77.muistuttaa, että ehdollisuusasetuksessa säädetään, että lopullisilta tuensaajilta ei saisi viedä mahdollisuutta hyötyä EU:n varoista, vaikka niiden valtiollisiin elimiin sovellettaisiin seuraamuksia; katsoo, että tämä säännös ei ole tähän mennessä ollut vaikuttava, ja korostaa, että on tärkeää soveltaa älykkääseen ehdollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa, jotta edunsaajia ei rangaista niiden valtiollisten elinten toiminnasta; kehottaa komissiota sen poliittisissa suuntaviivoissa esittämän aikomuksen mukaisesti ehdottamaan erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja muut edunsaajat voivat edelleen saada unionin rahoitusta tapauksissa, joissa kansalliset hallitukset rikkovat oikeusvaltioperiaatetta, kuitenkaan heikentämättä asetuksen soveltamista ja säilyttäen unionin lainsäädännön mukainen jäsenvaltion maksuvelvollisuus;

78.korostaa, että jotta voidaan laatia pitkän aikavälin talousarvio, joka on täysin unionin strategisten tavoitteiden mukainen, on keskeiset tavoitteet valtavirtaistettava osaksi koko talousarviota soveltamalla horisontaalisia periaatteita, jotka perustuvat nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymis- ja palautumistukivälineestä saatuihin kokemuksiin;

79.muistuttaa, että horisontaalisten periaatteiden soveltaminen ei saisi johtaa siihen, että edunsaajiin kohdistuu liiallinen hallinnollinen rasite, ja että niiden soveltamisessa olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta; kehottaa ottamaan käyttöön innovatiivisia ratkaisuja ja käyttämään automatisoituja raportointivälineitä, tekoäly mukaan lukien, tietojen keräämisen tehostamiseksi;

80.korostaa siksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on varmistettava, että meno-ohjelmilla pyritään kautta linjan saavuttamaan ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat tavoitteet, edistetään ja suojellaan kaikkien oikeuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, sukupuolten tasa-arvo mukaan lukien, tuetaan kilpailukykyä ja vahvistetaan unionin varautumista uhkiin;

81.huomauttaa, että tehokas valtavirtaistaminen saavutetaan parhaiten useiden toimenpiteiden välineistöllä, johon kuuluvat ensisijaisesti politiikan, hankkeiden ja säädösten suunnittelu, perusteelliset vaikutustenarvioinnit sekä menojen ja erityistapauksissa menotavoitteiden luotettava seuranta asiaankuuluvien ja käytettävissä olevien tietojen perusteella; pitää myönteisenä, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä tuloksellisuusraportointiin tehtiin merkittäviä parannuksia, jotka mahdollistavat EU:n menojen vaikutusten huomattavasti paremman seurannan, ja kehottaa kehittämään tuloksellisuusraportointia edelleen seuraavalla ohjelmakaudella;

82.pitää myönteisenä sukupuolisidonnaisten menojen seurantamenetelmän kehittämistä ja katsoo, että saatuja kokemuksia, erityisesti sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keräämisen, täytäntöönpanoa ja vaikutuksia koskevan seurannan sekä hallinnollisen taakan suhteen, olisi hyödynnettävä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta menetelmää voidaan parantaa; kehottaa komissiota selvittämään, onko sukupuolitietoinen budjetointi toteutettavissa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa samalla tarvetta parantaa merkittävästi ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamismenetelmiä ja kehittää niitä vaikutusten arvioinnin mahdollistamiseksi;

83.pitää valitettavana, että komissio ei ole järjestelmällisesti tehnyt perusteellisia vaikutustenarviointeja, joihin kuuluvat sukupuolivaikutusten arvioinnit, kaikesta lainsäädännöstä, johon liittyy talousarvioon sisältyviä menoja, ja vaatii tähän muutosta;

84.on tyytyväinen siihen, että ilmastotoimien valtavirtaistamisen 30 prosentin tavoitteen ennustetaan ylittyvän nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; pitää kuitenkin valitettavana, että unioni ei ole saavuttamassa biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää vuodelle 2026 asetettua 10 prosentin menotavoitetta; painottaa, että toimielinten välisen sopimuksen tavoitteet ovat kuitenkin olleet merkittävä tekijä ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen liittyvien menojen edistämisessä; kehottaa komissiota mukauttamaan menotavoitteita, jotta ne vaikuttavat myönteisesti ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen unionin tämän alan toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisesti, ja ottamaan huomioon näihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin liittyvät investointitarpeet;

85.korostaa lisäksi, että unionin talousarviota olisi toteutettava varainhoitoasetuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti eli määritellyille tavoitteille ei aiheuteta merkittävää haittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta, 9 artikla (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj)., noudatetaan sovellettavia työoloja ja -ehtoja ja otetaan huomioon sukupuolten tasa-arvon periaate;

86.pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut lopettamaan asteittain kaikki fossiilisten polttoaineiden tuet ja ympäristölle haitalliset tuet seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; odottaa, että komissio esittää asiaa koskevan suunnitellun etenemissuunnitelmansa osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotustaan;

87.korostaa, että unionin toimintapolitiikkojen tukena on oltava hyvin toimiva hallintojärjestelmä; vaatii, että vuoden 2027 jälkeisellä kaudella unionin toimielimille, elimille ja erillisvirastoille sekä Euroopan syyttäjänvirastolle osoitetaan alusta alkaen riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat varmistaa tehokkaan ja vaikuttavan politiikan suunnittelun ja laadukkaan toteuttamisen ja täytäntöönpanon valvonnan, antaa teknistä tukea, houkutella jatkossakin erittäin pätevää henkilöstöä kaikista jäsenvaltioista ja varmistaa siten henkilöstön tasapuolisen maantieteellisen edustuksen ja jotta niillä on liikkumavaraa mukautua muuttuviin olosuhteisiin;

88.pitää valitettavana, että hallinnollisten resurssien tiukentaminen ja vakaan henkilöstöpolitiikan joustamaton soveltaminen ovat heikentäneet unionin kykyä panna politiikkaa tehokkaasti täytäntöön ja suojella taloudellisia etujaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana, vaikka vaatimukset, tehtävät ja vastuut ovat lisääntyneet; huomauttaa esimerkiksi, että digipalvelu- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065, annettu 19. lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) (EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/2065/oj). ja digimarkkinasäädösten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/1925, annettu 14. syyskuuta 2022, kilpailullisista ja oikeudenmukaisista markkinoista digitaalialalla ja direktiivien (EU) 2019/1937 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta (digimarkkinasäädös) (EUVL L 265, 12.10.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/1925/oj). asianmukaista täytäntöönpanoa ja valvontaa varten ei ole riittävästi henkilöstöä, mikä heikentää lainsäädännön tehokkuutta, ja tuo esiin toistuvat ohjelmista erillisvirastoihin tehtävät uudelleenkohdentamiset, joilla pyritään kattamaan henkilöstötarpeet; vaatii, että henkilöstön määrä määritetään objektiivisilla tarvearvioilla, kun lainsäädäntöä ehdotetaan ja kun se lopullisesti hyväksytään, ja että se otetaan alusta asti huomioon hallintomenojen suunnittelussa;

89.korostaa, että komissio on jossain määrin pyrkinyt kiertämään omaa vakaata henkilöstöpolitiikkaansa ja on lisännyt sellaisen henkilöstön määrää, joka on palkattu ohjelmia ja välineitä varten ja johon ei siksi sovelleta hallinnollisten menojen enimmäismäärää; korostaa kuitenkin, että tällainen lähestymistapa vain peittää ongelman ja saattaa viime kädessä heikentää ohjelmien toimintakapasiteettia; tähdentää siksi, että lisävastuut edellyttävät hallintomenoja eikä niiden pidä heikentää ohjelmille suunnattuja määrärahoja;

90.korostaa, että ennakoivilla investoinneilla suojattuun ja yhteentoimivaan tietotekniikkainfrastruktuuriin ja tiedonlouhintavalmiuksiin voidaan myös tehdä pitkän aikavälin kustannussäästöjä ja parantaa huomattavasti politiikan toteuttamista ja menojen seurantaa;

91.toteaa, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole korjausmekanismia, minkä vuoksi korkea inflaatio on lisännyt merkittävästi lakisääteisiä kustannuksia ja edellyttänyt erityisrahoitusvälineiden laajaa käyttöä vajeen kattamiseksi; pitää valitettavana, että neuvosto päätti olla hyväksymättä komission ehdotusta hallintomenojen enimmäismäärän nostamisesta monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa, mikä heikensi edelleen erityisrahoitusvälineitä;

92.korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on suunniteltava siten, että sillä yksinkertaistetaan kaikkien edunsaajien elämää ja vähennetään tarpeetonta byrokratiaa; painottaa, että yksinkertaistaminen edellyttää sääntöjen ja raportointivaatimusten yhdenmukaistamista aina kun se on mahdollista, muun muassa tarpeen mukaan varmistamalla sovellettavien sääntöjen välinen yhdenmukaisuus kansallisella ja alueellisella ja unionin tasolla; korostaa tähän liittyen, että EU:n rahoituksen saantia varten tarvitaan todellinen keskitetty yhteyspiste, jota on helppo käyttää, ja yksinkertaistettu hakumenettely, joka suunnitellaan sidosryhmiä kuullen; huomauttaa lisäksi, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on pantava täytäntöön mahdollisimman lähellä kansalaisia;

93.kehottaa todelliseen yksinkertaistamiseen silloin, kun tavoitteet ovat päällekkäisiä, tukikelpoisuuskriteerit poikkeavat toisistaan tai horisontaalisiin säännöksiin sovelletaan erilaisia sääntöjä, vaikka niiden olisi oltava kaikissa ohjelmissa yhdenmukaiset; katsoo, että arvioinnin siitä, mitkä meno-ohjelmat olisi sisällytettävä seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen, on perustuttava edellä mainittuihin näkökohtiin sekä tarpeeseen kohdistaa menot sellaisiin selkeästi määriteltyihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin, joilla on selvää EU:n tason lisäarvoa, ja kunkin ohjelman toimintapoliittiseen logiikkaan; painottaa, ettei ohjelmien määrän vähentäminen ole itsetarkoitus;

94.korostaa, ettei yksinkertaistaminen saa merkitä sitä, että komissiolle annetaan lisää liikkumavaraa ilman tarvittavaa valvontaa, minkä vuoksi se on toteutettava kunnioittaen kaikilta osin perussopimuksissa määrättyä toimielinten välistä tasapainoa;

95.tähdentää, ettei yksinkertaistamista pidä tehdä ohjelman suunnittelun ja täytäntöönpanon laadun kustannuksella, minkä vuoksi yksinkertaisemman talousarvion on myös oltava läpinäkyvämpi, mikä parantaa vastuuvelvollisuutta, seurantaa ja menojen valvontaa ja vähentää rahoituksen päällekkäisyyden, väärinkäytön ja petosten riskiä; korostaa, että ohjelmien vähentäminen on kompensoitava talousarvion huomattavasti yksityiskohtaisemmalla jaottelulla budjettikohdittain toisin kuin joissakin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmayhdistelmissä; huomauttaa, että nykyisen kehyksen naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline – Globaali Eurooppa (NDICI – Globaali Eurooppa) on varoittava esimerkki; kehottaa siksi jaottelemaan budjettikohdat riittävän yksityiskohtaisesti, jotta budjettivallan käyttäjä voi vastuuvelvollisuutensa mukaisesti asianmukaisesti varmistaa, että päätöksenteko vuotuisessa talousarviomenettelyssä ja talousarvion täytäntöönpanossa on tarkoituksenmukaista;

96.muistuttaa, että avoimuus on olennaisen tärkeää kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi ja että petokset ja varojen väärinkäyttö ovat erittäin haitallisia tälle luottamukselle; korostaa siksi, että parlamentin on voitava valvoa menoja ja arvioida, voidaanko vastuuvapaus myöntää; painottaa, että asianmukainen vastuuvelvollisuus edellyttää kaikkien talousarviomenojen tiukkoja tarkastuksia yhtenäistä kirjausketjua soveltaen; kehottaa komissiota ottamaan vuoden 2027 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen rahoitusvälineissä käyttöön yhdenmukaistetut ja toimivat petostentorjuntamekanismit, joilla varmistetaan unionin talousarvion suojaaminen;

97.toistaa kantansa, joka sillä on ollut jo pitkään ja jonka mukaan kaikkien EU:n tason menojen olisi kuuluttava budjettivallan käyttäjän toimivaltaan, sillä näin varmistetaan avoimuus, demokraattinen valvonta ja unionin taloudellisten etujen suojaaminen; kehottaa siksi sisällyttämään talousarvion (osittain) ulkopuoliset välineet, kuten sosiaalisen ilmastorahaston, innovaatiorahaston ja modernisaatiorahaston tai niiden seuraajat, kokonaisuudessaan talousarvioon;

98.huomauttaa, että monivuotista rahoituskehystä ei tavanomaisesti ole suunniteltu kriiseihin vastaamista tai joustavuutta ajatellen, vaan siinä on ensisijaisesti pyritty varmistamaan investointien ennustettavuus keskipitkällä aikavälillä; korostaa, että nopeasti muuttuvassa poliittisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa ja turvallisuustilanteessa tällainen lähestymistapa ei ole enää kestävä; vaatii, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on oltava riittävät sisäiset kriisivalmiudet;

99.korostaa, että nykyistä monivuotista rahoituskehystä on leimannut joustavuuden puute ja kyvyttömyys mukautua muuttuviin menoprioriteetteihin; katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on löydettävä parempi tasapaino investointien ennustettavuuden ja menopainotuksen mukauttamisen mahdollistavan joustavuuden välillä; korostaa, että tiettyjen alojen menot edellyttävät suurempaa vakautta, kun taas muilla aloilla joustavuudesta on enemmän hyötyä; korostaa, että varojen kohdentaminen toistuvasti uudelleen ei ole kestävä tapa rahoittaa unionin painopisteitä, koska se on haitaksi investoinneille ja vaarantaa sovittujen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen;

100.katsoo, että vaikka merkittävä osa rahoituksesta kohdennetaan alusta alkaen tavoitteiden edistämiseen, meno-ohjelmissa olisi oltava huomattava sisäänrakennettu joustovaraus, jonka osalta budjettivallan käyttäjä päättää, mihin erityisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin varat osoitetaan; toteaa, että NDICI – Globaali Eurooppa -välineen uusia haasteita ja painopisteitä varten luotu joustovara tarjoaa mallin tällaiselle joustovaraukselle, mutta sen käyttöönottoon liittynyttä päätöksentekoprosessia ei pidä toistaa tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; huomauttaa, että lainsäätäjillä on oltava vahvempi ja tehokkaampi valvontavalta poliittisten painopisteiden ja tavoitteiden asettamisessa ja että talousarvio on jaoteltava budjettikohtiin yksityiskohtaisesti sen varmistamiseksi, että budjettivallan käyttäjä voi tehdä mielekkäitä ja tietoon perustuvia päätöksiä;

101.korostaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä on oltava kussakin otsakkeessa riittävästi liikkumavaraa sen varmistamiseksi, että varoja on käytettävissä ohjelmakaudella sovittuihin uusiin välineisiin tai menotavoitteisiin heikentämättä muiden toimintapoliittisten ja pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden rahoitusta tai kriisivalmiutta;

102.korostaa, että varainhoitoasetuksen mukainen mahdollisuus siirtää määrärahoja mahdollistaa jo nyt joustavuuden, jonka avulla voidaan mukautua muuttuviin menotarpeisiin talousarvion toteuttamisen aikana; tähdentää, että nykyisten sääntöjen mukaan komissiolla on merkittävä vapaus siirtää huomattavia määriä politiikanalojen välillä ilman budjettivallan käyttäjän hyväksyntää, mikä rajoittaa valvontaa ja tarkastuksia; kehottaa siksi muuttamaan sääntöjä siten, että ilman hyväksyntää tehtäviä siirtoja varten otetaan käyttöön enimmäismäärä budjettikohdittain sovellettavan enimmäisprosenttiosuuden lisäksi; katsoo, että hyödyllisenä yksinkertaistamistoimenpiteenä voitaisiin soveltaa muista unionin toimielimistä kuin komissiosta tehtäviin siirtoihin, joita parlamentti tai neuvosto voivat asianmukaisesti perustellen vastustaa, sellaista raja-arvoa, jota pienemmät siirrot jätettäisiin mainitun menettelyn ulkopuolelle;

103.muistuttaa, että nykyistä monivuotista rahoituskehystä on entisestään rasittanut korkea inflaatio tilanteessa, jossa vuoden 2018 hintoihin sovelletaan vuotuista kahden prosentin deflaattoria, mikä alentaa talousarvion reaaliarvoa ja kaventaa sen toiminnallisia ja hallinnollisia valmiuksia; katsoo siksi, että tulevalle talousarviolle olisi annettava riittävät valmiudet mukautua inflaatiohäiriöihin;

104.kehottaa uudistamaan perusteellisesti nykyisiä erityisrahoitusvälineitä kriisivalmiuksien vahvistamiseksi ja tehokkaan ja ripeän toiminnan varmistamiseksi nopeammalla varojen käyttöön ottamisella; korostaa, että nykyiset välineet ovat kooltaan riittämättömiä ja liian jäykkiä, sillä useat välineet on käytännössä rajattu sovellettavaksi kriisityypeittäin; huomauttaa, että parannetuilla kriisivalmiuksilla varmistetaan, että koheesiopolitiikan varoja ei käytetä tähän tarkoitukseen, jolloin ne voidaan käyttää niille asetettuihin varsinaisiin investointitavoitteisiin;

105.katsoo, että vuoden 2027 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällyttävä ainoastaan kaksi erityisrahoitusvälinettä, joista toinen on tarkoitettu solidaarisuuden varmistamiseen luonnonkatastrofien yhteydessä (nykyisen eurooppalaisen solidaarisuusvarauksen seuraaja) ja toinen yleisiin kriisinhallintatoimiin sekä mahdollisiin ennakoimattomiin tarpeisiin ja uusiin painopisteisiin vastaamiseksi, myös siinä tapauksessa, että erityisrahoitusvälineessä luonnonkatastrofeille osoitetut määrät ovat riittämättömät (joustovälineen seuraaja); vaatii, että molempiin erityisrahoitusvälineisiin olisi myönnettävä riittävä rahoitus alusta alkaen ja että käyttämättä jääneet määrät olisi monivuotisen rahoituskehyksen aikana voitava siirtää rajoituksetta seuraavalle vuodelle; katsoo, että kaikki muut erityisrahoitusvälineet voidaan joko lakkauttaa tai sisällyttää näihin kahteen erityisrahoitusvälineeseen tai olemassa oleviin ohjelmiin;

106.vaatii, että tulevaan joustovälineeseen osoitetaan etupainotteisesti runsaasti rahoitusta, minkä jälkeen sitä rahoitetaan useista lisärahoituslähteistä, joihin lukeutuvat esimerkiksi edellisiltä vuosilta käyttämättä jääneet liikkumavarat (kuten nykyinen yksi ainoa liikkumavaraväline), edellisen vuoden vuotuinen ylijäämä, rahoituskehysasetuksen nykyisen 5 artiklan mukainen sakkomekanismi, rahoitusvälineistä takaisin saatavat varat ja vapautetut määrärahat; painottaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi suunniteltava siten, että tulevia erityisrahoitusvälineitä ei tarvita velkojen takaisinmaksun kattamiseen;

107.korostaa, että ylijäämän, rahoitusvälineistä takaisin saatujen varojen ja ylijäämävarausten sekä vapautettujen määrärahojen uudelleenkäyttö edellyttäisi varainhoitoasetuksen muuttamista;

108.huomauttaa, että talousarviolla olisi huomattavasti paremmat reagointivalmiudet eikä kansallisten bruttokansantuloon perustuvien osuuksien ennustettavuus heikentyisi, jos käytettävissä on alusta alkaen riittävästi varoja ja järjestelyjä käyttämättömien varojen osoittamiseksi uudelleen; korostaa, että joustavuuden ja reagointikyvyn lisääminen tarkoittaisi, että tarve monivuotisen rahoituskehyksen huomattavalle tarkistamiselle olisi epätodennäköisempää;

109.korostaa, että vaikutuksen maksimoimiseksi on välttämätöntä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen menot sovitetaan paljon tiukemmin yhteen unionin strategisten toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa ja että niitä koordinoidaan aiempaa paremmin kansallisen tason menojen kanssa; painottaa, että siksi on ensisijaisen tärkeää kuulla alue- ja paikallisviranomaisia, jotta helpotetaan rahoituksen saantia ja varmistetaan, että unionin tuella vastataan lopullisten tuensaajien todellisiin tarpeisiin ja että siitä on ihmisille konkreettista hyötyä; korostaa, että täytäntöönpanoviranomaisille on tärkeää antaa teknistä apua, jolla autetaan varmistamaan oikea-aikainen täytäntöönpano, investointien täydentävyys ja siten mahdollisimman suuri vaikutus;

110.toteaa, että unionin tason ja kansallisen tason menojen tehokkaan koordinoinnin tukemiseksi komissiolla on aikomus ottaa käyttöön uusi kevyt ohjausmekanismi, jonka tarkoituksena on vahvistaa politiikkojen yleisen koordinoinnin ja EU:n talousarvion välistä yhteyttä; vaatii, että parlamentilla on oltava täysipainoinen päätöksentekorooli kaikissa koordinointi- tai ohjausmekanismeissa;

111.katsoo, että tuloksellisuutta sekä uudistusten ja investointien ja talousarviotuen välisiä kytköksiä painottava elpymis- ja palautumistukiväline on auttanut edistämään kansallisia investointeja ja uudistuksia, joita ei muuten olisi toteutettu;

112.korostaa, että elpymis- ja palautumistukivälineestä voidaan ottaa oppia sellaisten unionin menojen täytäntöönpanossa, jotka kuuluvat yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin piiriin; muistuttaa kuitenkin, että elpymis- ja palautumistukivälineestä sovittiin covid-19-pandemiasta johtuneessa hyvin erityisessä tilanteessa eikä sitä näin ollen voida kopioida sellaisenaan tuleviin investointiohjelmiin;

113.huomauttaa, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien yhteistyössä hallinnoitavien menojen osalta on varmistettava alue- ja paikallisviranomaisten ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistuminen aina suunnitteluvaiheesta täytäntöönpanoon, paikkalähtöistä ja monitasoista hallintoa hyödyntäen ja paremman kumppanuuden periaatetta noudattaen, taattava investointihankkeiden eurooppalainen rajatylittävä ulottuvuus ja keskityttävä tuotosten sijaan tuloksiin ja vaikutuksiin vahvistamalla mitattavissa olevat tulosindikaattorit, varmistamalla asiaankuuluvien tietojen saatavuus ja edistämällä ohjelmien suunnittelua ja mukauttamista;

114.korostaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteistyössä hallinnoitavien menojen järjestelmässä on turvattava parlamentin rooli lainsäätäjänä, budjettivallan käyttäjänä ja vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena sekä toimeenpanovallan käyttäjän valvojana, otettava käyttöön tiukat vastuuvelvollisuusmekanismit ja taattava täysi avoimuus suhteessa unionin varojen lopullisiin edunsaajiin tai edunsaajien ryhmiin hyödyntämällä yhteentoimivaa järjestelmää, joka mahdollistaa kassavirtojen ja hankkeiden edistymisen tehokkaan seurannan;

115.katsoo, että komission kaavailema lähestymistapa, jossa kullakin jäsenvaltiolla on oma kansallinen suunnitelmansa, ei ole edellä esitettyjen periaatteiden mukainen eikä sitä voida käyttää vuoden 2027 jälkeisten yhteistyössä hallinnoitavien menojen perustana; muistuttaa, että unionin on tähän liittyen annettava SEUT 175 artiklan mukaisesti tukea maatalouden sekä alueellisiin ja sosiaalisiin menoihin tarkoitettujen välineiden kautta;

116.muistuttaa, että parlamentti vastustaa jyrkästi sitä, että Next Generation EU -välineen lainakustannusten takaisinmaksuun sovellettaisiin otsakekohtaisia enimmäismääriä monivuotisessa rahoituskehyksessä, koska näihin kustannuksiin vaikuttavat markkinaolosuhteet, joihin puolestaan vaikuttavat ulkoiset tekijät ja jotka ovat siten luonnostaan epävakaita, ja että lainakustannusten takaisinmaksu on pakottava oikeudellinen velvoite; korostaa, että uusien omien varojen käyttöönotto on tarpeen myös sen estämiseksi, että tulevat sukupolvet kantaisivat aiempien velkojen taakan;

117.pitää valitettavana, että keskeisten unionin ohjelmien rahoitus ja erityisrahoitusvälineisiin käytettävissä olevat resurssit ovat nykyisessä järjestelmässä monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen jälkeenkin tosiasiallisesti kilpailleet Next Generation EU -välineen lainakustannusten takaisinmaksun kanssa tilanteessa, jossa inflaatio on jyrkkä ja korot nousevat, huolimatta kolmen toimielimen yhteisestä julistuksesta, joka annettiin osana vuoden 2020 monivuotista rahoituskehystä koskevaa sopimusta ja jonka mukaan Next Generation EU -välineen rahoituskulut kattavien menojen ”ei ole tarkoitus vähentää EU:n ohjelmia ja rahastoja”; palauttaa mieliin, että talousarvioon Next Generation EU -välineen lainakustannuksista kohdistunut paine oli keskeinen tekijä leikkauksissa, joita monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa tehtiin EU:n lippulaivaohjelmiin;

118.korostaa, että unionin talousarviosta on tähän mennessä täytynyt maksaa takaisin ainoastaan Next Generation EU -välineeseen liittyvät korot ja että vuodesta 2028 alkaen talousarviosta on maksettava takaisin myös pääoma; painottaa, että komission mukaan Next Generation EU -välineen pääoman ja korkojen takaisinmaksun kokonaiskustannusten arvioidaan olevan noin 25–30 miljardia euroa vuodessa vuodesta 2028 alkaen, mikä vastaa 15–20 prosenttia vuoden 2025 talousarvion maksumäärärahoista;

119.toteaa, että vaikka Next Generation EU -välineen lainakustannukset pysyvät vakaampina seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kun joukkovelkakirjoja on jo laskettu liikkeeseen, tarkka takaisinmaksuprofiili vaikuttaa korkojen tasoon ja siten volatiliteettiin; painottaa siksi, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteessa kaikkia sellaiseen lainanottoon liittyviä kustannuksia, jotka katetaan unionin talousarviosta tai talousarvion liikkumavarasta, on käsiteltävä erillään EU:n ohjelmien määrärahoista;

120.huomauttaa tähän liittyen, että unionin talousarvion toivotaan olevan yhä enemmän tae makrotaloudellisena rahoitusapuna annettavasta unionin tärkeästä tuesta, ja tuo esiin tähän liittyvät riskit; korostaa, että jos kansallisia takauksia laiminlyödään tai ne peruutetaan, kaikki makrotaloudellisen rahoitusavun lainat taataan viime kädessä unionin talousarviosta, minkä vuoksi sillä on merkittäviä ja luonnostaan ennakoimattomia ehdollisia velkoja, jotka liittyvät erityisesti Ukrainaan;

121.kehottaa siksi komissiota suunnittelemaan vakaan ja kestävän rakenteen, joka mahdollistaa kaikkien pakollisten kustannusten ja velkojen kestävän hallinnan säilyttäen kaikilta osin unionin ohjelmat ja talousarvion joustavuuden ja reagointikyvyn;

122.korostaa, että kuten edellä on kuvattu, vuoden 2027 jälkeisen jakson talousarviotarpeet ovat huomattavasti suuremmat kuin vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen osoitetut määrärahat, minkä lisäksi talousarviosta on katettava lainakustannukset ja lainojen takaisinmaksu; painottaa, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen on osoitettava kauteen 2021–2027 verrattuna merkittävästi enemmän varoja ja että tätä varten on luovuttava unionin itselleen tavanomaisesti asettamasta enimmäismäärästä, joka vastaa yhtä prosenttia bruttokansantulosta ja joka on estänyt unionia saavuttamasta tavoitteitaan ja heikentänyt sen valmiuksia torjua kriisejä ja mukautua uusiin tarpeisiin;

123.katsoo, että olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset välineet, jotta unionille voidaan tarjota nämä resurssit sen painopisteiden ja yksilöityjen tarpeiden mukaisesti; katsoo, että yhteinen lainanotto laskemalla liikkeeseen EU:n joukkovelkakirjoja on mahdollinen vaihtoehto sen varmistamiseksi, että unionilla on riittävät resurssit, jotta se voi vastata akuutteihin unionin laajuisiin kriiseihin, kuten tämänhetkiseen turvallisuus- ja puolustuskriisiin;

124.muistuttaa, että unionin talousarvio tarvitsee kestäviä ja häiriönsietokykyisiä tuloja; viittaa toimielinten väliseen sopimukseen sisältyvään oikeudellisesti sitovaan etenemissuunnitelmaan uusien omien varojen käyttöönottamiseksi ja toteaa, että siinä parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuivat ottamaan käyttöön riittävästi uusia omia varoja, joilla katetaan ainakin Next Generation EU -välineen velan takaisinmaksu; painottaa, että uusien omien varojen korin pitäisi olla oikeudenmukainen, sillä pitäisi olla kytkös unionin laajempiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin, siitä olisi sovittava oikea-aikaisesti ja sen olisi oltava riittävän suuri kasvaneiden talousarviotarpeiden kattamiseksi;

125.toteaa jälleen tukevansa komission muutettua ehdotusta omien varojen järjestelmästä; on syvästi huolissaan siitä, että neuvostossa ei ole edistytty lainkaan omien varojen järjestelmän uudistamisessa; kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen kiireellisesti ja komissiota tekemään kaikkensa hyväksymisprosessin tukemiseksi;

126.kehottaa lisäksi komissiota jatkamaan pyrkimyksiään löytää lisää innovatiivisia ja aidosti uusia omia varoja sekä muita tulonlähteitä toimielinten välisessä sopimuksessa määriteltyjen varojen lisäksi; täsmentää, että uudet omat varat ovat välttämättömiä paitsi Next Generation EU -välineeseen liittyvän lainan takaisinmaksun mahdollistamiseksi myös sen varmistamiseksi, että unionilla on valmiudet kattaa kasvaneet menotarpeensa;

127.kehottaa komissiota suunnittelemaan nykyaikaistetun talousarvion, jossa on uudistettu menopainotus ja joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, yksinkertaistamiseen, hallinnollisen rasituksen vähentämiseen ja avoimuuden lisäämiseen, myös tulopuolella; korostaa, että nykyisten alennusten ja korjausten voimassaolo päättyy automaattisesti nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen lopussa;

128.suhtautuu myönteisesti varainhoitoasetuksen uudelleenlaadinnassa tehtyyn päätökseen käsitellä negatiivisina tuloina kolmannesta osapuolesta johtuvia korkoja tai muita maksuja, jotka liittyvät sakkojen, muiden rangaistusseuraamusten tai seuraamusten määriin, jotka unionin tuomioistuin on peruuttanut tai alentanut; muistuttaa, että ratkaisun soveltaminen päättyy 31. joulukuuta 2027; kehottaa komissiota ehdottamaan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten lopullista ratkaisua, jolla saavutetaan sama tavoite eli vältetään talousarvion menopuoleen mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset;

129.painottaa, että parlamentti aikoo käyttää täysimittaisesti perussopimusten mukaisia oikeuksiaan lainsäätäjänä, budjettivallan käyttäjänä ja vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena;

130.muistuttaa, että vaatimus tiiviistä toimielinten välisestä yhteistyöstä komission, neuvoston ja parlamentin välillä monivuotisen rahoituskehyksen varhaisista suunnitteluvaiheista sen lopulliseen hyväksymiseen on kirjattu perussopimuksiin ja sitä on tarkennettu toimielinten välisessä sopimuksessa;

131.korostaa, että parlamentti on sitoutunut hoitamaan tehtävänsä täysimääräisesti kaikissa prosessin vaiheissa; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen suunnittelun olisi oltava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa ja perustuttava sidosryhmien kattavaan osallistumiseen; korostaa lisäksi tarvetta käydä strategista vuoropuhelua näiden kolmen toimielimen välillä ennen monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten laatimista;

132.kehottaa komissiota esittämään alusta alkaen käytännön järjestelyjä, joilla varmistetaan yhteistyö ja aito neuvottelu; korostaa erityisesti, että on tärkeää järjestää parlamentin puhemiehen sekä neuvoston ja komission puheenjohtajien tapaamisia SEUT 324 artiklan mukaisesti aina, kun ne voivat auttaa asian edistymistä, ja vaatii komissiota toimimaan, kun parlamentti pyytää tällaisia tapaamisia; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta antaa parlamentille tietoja tasavertaisesti neuvoston kanssa, sillä ne ovat kaksi budjettivallan käyttäjää ja monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvien perussäädösten lainsäätäjät;

133.palauttaa mieleen, että toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään erityisesti, että parlamentti, neuvosto ja komissio ”pyrkivät määrittelemään erityiset järjestelyt, joita sovelletaan niiden välisessä yhteistyössä ja vuoropuhelussa”; korostaa, että toimielinten välisen sopimuksen yhteistyömääräykset, mukaan lukien parlamentin ja neuvoston säännölliset kokoukset, määrittävät vain yhteistyön vähimmäistason ja että tarvitaan paljon enemmän toimia, jotta voidaan panna täytäntöön SEUT 312 artiklan 5 kohdan periaate, jonka mukaan toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet rahoituskehyksen vahvistamisen helpottamiseksi; kehottaa siksi neuvoston puheenjohtajavaltioita kunnioittamaan paitsi perussopimusten kirjainta myös niiden henkeä;

134.muistuttaa, että vuosien 2014–2020 ja 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevien asetusten ja niihin liittyvän lainsäädännön myöhäinen hyväksyminen johti merkittäviin viivästyksiin, jotka haittasivat EU:n ohjelmien asianmukaista täytäntöönpanoa; painottaa siksi, että on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, että tulevaa monivuotista rahoituskehystä koskeva paketti hyväksytään hyvissä ajoin;

135.odottaa, että komissio esittää osana monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotuspakettia uutta toimielinten välistä sopimusta, joka vastaa uuden talousarvion realiteetteja, myös ehdollisten velkojen hallinnoinnin osalta; korostaa, että varainhoitoasetuksen muutosten, joita tarvitaan sen yhdenmukaistamiseksi uuden monivuotisen rahoituskehyksen kanssa, olisi tultava voimaan samanaikaisesti monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen kanssa;

136.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.