1.pitää myönteisenä ja tukee komission puheenjohtajan von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa seuraavalle Euroopan komissiolle 2024–2029 antamaa ilmoitusta eurooppalaisen vesiresilienssiä koskevan strategian laatimisesta vesitehokkuuden, veden niukkuuden, vesien pilaantumisen ja veteen liittyvien riskien käsittelemiseksi sekä sen huomioimista, että vesi on välttämätön resurssi, johon kohdistuu yhä enemmän ilmastonmuutoksen ja kasvavan kysynnän aiheuttamaa stressiä;

2.katsoo, että lainsäädännön täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon taloudellinen kilpailukyky kilpailukykykompassin mukaisesti; kehottaa panemaan täytäntöön EU:n ympäristölainsäädännön, jotta voidaan rakentaa häiriönsietokykyistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa, hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen, pysäyttää luontokato, ehkäistä saastumista, varmistaa elintarviketurva, rajoittaa resurssien käyttöä ja jätettä sekä pyrkiä resurssien, myös veden, tehokkaaseen käyttöön ottaen samalla huomioon ennalta varautumisen periaate, lähteellä tapahtuvan valvonnan periaate ja saastuttaja maksaa -periaate; korostaa, että veden saatavuus vaikuttaa niiden elintarvikkeiden määrään, laatuun, valikoimaan ja kausiluonteiseen saatavuuteen, joita voidaan tuottaa;

3.kehottaa EU:ta sisällyttämään strategian kansainväliseen ulottuvuuteen sitoumuksensa, jotka se teki COP29-ilmastokokouksen Bakun vuoropuhelussa vedestä ja ilmastotoimista ja YK:n vuoden 2023 vesikonferenssissa;

4.korostaa, että vesiresilienssiä ja vesivarojen hoitoa on kiireellisesti parannettava, jotta varmistetaan kestävät makean veden varannot ihmisten, talouden ja ympäristön tarpeisiin; korostaa, että eurooppalainen vesiresilienssiä koskeva strategia olisi kehitettävä koordinoidusti eurooppalaisen valtamerisopimuksen kanssa siten, että varmistetaan yhtenäinen ja integroitu lähestymistapa makean veden ja valtamerten vesivarojen hoitoon, puututaan toisiinsa liittyviin haasteisiin, parannetaan kilpailukykyä ja edistetään kestävää vesienhoitoa kaikissa sisämaa- ja meriympäristöissä sekä varmistetaan samalla kokonaisvaltainen ”lähteestä mereen” -lähestymistapa;

5.korostaa, että tarvitaan kattava ja kokonaisvaltainen eurooppalainen vesiresilienssiä koskeva strategia, jossa otetaan huomioon veden laatuun, määrään, turvallisuuteen, infrastruktuuriin, teknologiaan ja hoitoon liittyvät näkökohdat ja johon sisällytetään veden kiertokulun ennallistaminen keskeisenä tekijänä, koska se tukee taloudellista toimintaa, varmistaa resurssien saatavuuden ja auttaa ilmaston sääntelyssä;

6.korostaa vedensaannin, erityisesti juomaveden saannin, sekä veden toimitusvarmuuden merkitystä; huomauttaa, että kaikissa ympäristön ennallistamishankkeissa olisi otettava huomioon vesiturvallisuusnäkökohdat ja asetettava etusijalle ratkaisut, jotka tuottavat paitsi ympäristöhyötyjä myös takaavat vedensaannin ja tehokkaan vesienhoidon; korostaa lisäksi, että ekologiset ennallistamistoimenpiteet olisi toteutettava synergiassa EU:n uusiutuvan energian potentiaalin kehittämisen kanssa eivätkä ne saisi vaikuttaa energia-alan yleiseen häiriönsietokykyyn;

7.suosittaa, että strategiaan sisällytetään järvet ja muut makeasta vedestä riippuvaiset elinympäristöt jokien, jokisuiden vaihettumisalueiden ja pohjaveden ohella, koska ne ovat EU:n vesiresilienssiä koskevien toimien keskeisiä osatekijöitä;

8.korostaa, että on kiireellisesti parannettava kriisivaroitusjärjestelmiä rankkasateen aiheuttamien onnettomuuksien osalta ja parannettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä;

9.kehottaa komissiota esittämään eurooppalaisen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan suunnitelman, johon sisältyy konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia ja toimia erityisesti infrastruktuurin häiriönsietokyvyn, vesienhoidon ja luontoon perustuvien ratkaisujen alalla, ja asettamaan samalla etusijalle haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen suojelun, jotta voidaan parantaa EU:n häiriönsietokykyä ja näyttää esimerkkiä;

10.muistuttaa, että puhtaan ja turvallisen juomaveden ja sanitaation saatavuus on ihmisoikeus; korostaa, että tämä oikeus on taattava yksiselitteisesti siten, että kaikilla, myös saarten ja syrjäisimpien alueiden asukkailla, on mahdollisuus saada kohtuuhintaisia ja laadukkaita vesipalveluja;

11.korostaa, ettei keneltäkään, olipa hän sitten julkisilla paikoilla tai yksityisissä liikkeissä, pitäisi evätä mahdollisuutta saada ihmisten käyttöön tarkoitettua jakeluverkostosta toimitettavaa vettä, jos sellaista on saatavilla;

12.toteaa, että teollisuustoiminta ja maataloustuotanto edellyttävät vettä lopputuotteidensa tuottamiseksi tai tuotantotoiminnan tukemiseksi ja että käytetyn veden määrä vaihtelee toiminnan tyypin mukaan; korostaa, että Euroopan kilpailukyvyn ja strategisen riippumattomuuden varmistaminen edellyttää vesiälykästä yhteiskuntaa, jossa teknologia ja data edistävät kiertotaloutta ja kestäviä ja vesitehokkaita käytäntöjä; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia toimijoita nopeuttamaan siirtymistä vesitehokkaaseen ja kiertoajattelun mukaiseen teollisuuteen ja maatalouteen edistämällä innovatiivisia ratkaisuja, kuten digitaalisia välineitä ja teknologioita, resurssien talteenottoa, veden uudelleenkäyttöä, uusiutuvan energian tuotantoa, infrastruktuureja, luontoon perustuvia ratkaisuja ja osallistavia hallintovälineitä, ja investoimalla niihin;

13.kehottaa komissiota sisällyttämään ja valtavirtaistamaan vesiulottuvuuden EU:n sisä- ja ulkopolitiikkatoimiin noudattaen monialaista lähestymistapaa, jotta vesiresilienssi, vedenkäytön kestävyys ja vesiturvallisuus kiedotaan erottamattomaksi osaksi EU:n toimintapolitiikkoja; kehottaa komissiota erityisesti tekemään veteen liittyvän arvioinnin kaikista sääntelytoimenpiteistä, myös energia-alan toimenpiteistä, osana sosioekonomisten ja ympäristövaikutusten arviointia; korostaa, että arvioimalla, miten kukin EU:n toimintapolitiikka ja EU:n varoilla rahoitetut hankkeet ja infrastruktuuri voivat vaikuttaa vesivarojen määrään, laatuun ja saatavuuteen, varmistettaisiin, että vesiresilienssi on toimintapolitiikkojen muotoilun ja täytäntöönpanon kulmakivi, mikä merkitsisi ajattelutavan muuttamista siitä, että vettä kohdellaan rajattomana resurssina, siihen, että tunnustetaan veden luontainen arvo ihmiskunnalle sekä EU:n ekologiselle ja sosioekonomiselle toimintaympäristölle ja sen kilpailukyvylle;

14.korostaa, että tehokas vedenkäyttö on olennaisen tärkeää EU:n vesivarojen säilyttämiseksi ja että vesitehokkuuden olisi oltava EU:n keskeinen tavoite; kehottaa tässä yhteydessä vähentämään veden kysyntää merkittävästi muun muassa puuttumalla liiallisiin vuotoihin, investoimalla tutkimukseen ja innovatiivisiin ratkaisuihin, nykyaikaistamalla teollisuus- ja tuotantoprosesseja, parantamalla vesi-infrastruktuuria, hallinnoimalla vesivaroja ja huippukysyntää kestävällä tavalla, priorisoimalla käyttötarkoituksia ja varmistamalla, että vesitehokkuutta parantamalla voidaan vähentää makean veden kokonaiskulutusta ja lisätä veden saatavuutta vesistressialueilla paikallis- ja aluetasoilla; katsoo, että pitkäaikaisen kuivuuden ja aavikoitumisen koettelemat alueet olisi asetettava etusijalle;

15.kehottaa laatimaan oikeudellisen kehyksen, jossa vahvistetaan alakohtaiset vesitehokkuutta ja vedenottoa koskevat tavoitteet vesistöalueiden tasolla veden saatavuutta ja ilmastoriskejä koskevien ajantasaisten arviointien perusteella, mukaan lukien sellainen veden arvostukseen perustuva lähestymistapa, jossa otetaan huomioon ekosysteemipalvelut ja pitkän aikavälin kestävyys, ja joka kattaa veden kaikki käyttötarkoitukset, mukaan lukien teollisuus, energia, maatalous, julkiset laitokset ja kotitaloudet; korostaa, että näiden tavoitteiden olisi oltava kunnianhimoisia mutta silti mukautettavia ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityisolosuhteet ja jo saavuttaman edistyksen, jotta varmistetaan tehokkuutta lisäävien toimien jatkuminen kaikilla alueilla; korostaa sen merkitystä, että jäsenvaltioissa ja kaikilla aloilla on tehokkaita ja yhtenäisiä tiedonkeruukäytäntöjä, joissa käytetään muun muassa innovatiivisia teknologioita, sekä reaaliaikaisia tiedonkeruupisteitä, jotta vedenkulutuksesta tulee läpinäkyvämpää; korostaa, että vedenkäytön ympäristövaikutukset ja sosioekonomiset vaikutukset on arvioitava asianmukaisesti; korostaa, että elintarviketuotannon strategista merkitystä ei saa vaarantaa; korostaa, että tiede, tutkimus ja teknologia ovat tärkeitä vesitehokkuuden ja vedenkäytön samoin kuin kiertotalouden kannalta tässä yhteydessä; kehottaa luomaan ja edistämään uusia älykkäitä ja erittäin suorituskykyisiä kastelujärjestelmiä, sadeveden pidättämistä ja uudelleenkäytöstä saatavan veden käyttöä sekä vesitehokkaita kastelujärjestelmiä;

16.muistuttaa, että vesitehokkuutta ja vedenottoa koskevien tavoitteiden asettamiseksi on kehitettävä EU:n yhteinen menetelmä, jotta varmistetaan käytettävissä olevien uusiutuvien vesivarojen kestävä käyttö integroidussa vesivarojen hoitokehyksessä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon vesialaa laajemmalle ulottuvat yhteydet veden, energian, elintarvikkeiden ja ekosysteemien välisen kytköksen kautta ja annetaan näin päätöksentekijöille ja talouden toimijoille mahdollisuus suunnitella tarvittavat investoinnit veden toimitusvarmuuden varmistamiseksi entistä kestävämmällä tavalla, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon asianomaisten vesistöjen ominaisuudet;

17.kehottaa tekemään tiivistä yhteistyötä integroidun energia- ja vesivarojen suunnittelun ja siihen liittyvien tekniikoiden saralla kaikilla aloilla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, myös kaikkien sidosryhmien kesken, jotta voidaan luoda mekanismeja, joilla varmistetaan vesi- ja energia-alojen toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus;

18.kehottaa komissiota esittämään teollisuuden kestävää vesienhoitoa koskevan kattavan toimintapolitiikan, joka perustuu veden käytön vähentämiseen, talteenottoon, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen ja jossa painopisteenä ovat vesitehokkaiden ja kiertotalouteen perustuvien teknologioiden käyttö, veden kierrätys, epäpuhtauksien vähentämisstrategiat ja suljetun kierron järjestelmien edistäminen;

19.muistuttaa, että veden niukkuuden kasvava uhka vaarantaa teollisuudenaloja ja hankkeita, jotka ovat avainasemassa Euroopan kilpailukyvyn edistämisessä, mukaan lukien puolijohteet, datakeskukset, uusiutuva vety ja sähköajoneuvojen akkujen tuotanto; panee merkille, että näihin teollisuudenaloihin kohdistuu yhä enemmän paineita vähentää niiden ympäristövaikutusta ja tehostaa vesivarojen käyttöä niin suoran kuin epäsuoran käytön osalta; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan vesi-intensiivisiä teollisuudenaloja vedenkäytön tehokkuutta koskevien suunnitelmien laatimisessa, jotta voidaan säästää, käyttää uudelleen ja kierrättää vettä, ehkäistä veden pilaantumista ja ottaa käyttöön vesitehokasta teknologiaa; kehottaa komissiota sisällyttämään kattavia vesienhoitostrategioita asiaankuuluviin EU:n teollisuuspolitiikkoihin ja alakohtaisiin siirtymäpolkuihin keskittyen erityisesti strategisiin vesi-intensiivisiin aloihin;

20.korostaa tietämyksen, datan, tutkimuksen ja teknologian keskeistä merkitystä tehokkaan vedenkäytön kannalta; kehottaa antamaan jäsenvaltioille asianmukaista taloudellista ja teknistä tukea tehokkaiden vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi, myös innovatiivisten ja nykyaikaisten tekniikoiden avulla;

21.suhtautuu myönteisesti EU:n maatalouden tulevaisuutta käsittelevän strategisen vuoropuhelun loppuraportin suosituksiin, joissa korostetaan, että kestäviä viljelykäytäntöjä ja uusia liiketoimintamalleja on laajennettava luonnonvarojen, erityisesti veden, tehokkaamman käytön edistämiseksi;

22.kehottaa siirtymään kestävämpään ja kilpailukykyisempään viljelymalliin ja tukemaan sitä panemalla täytäntöön kestäviä käytäntöjä ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta, vähennetään kemiallisten tuotantopanosten käyttöä ja mahdollistetaan vesivarojen tehokas hoito muun muassa luontoon perustuvien ratkaisujen, regeneratiivisen hoidon, älykkäiden täsmäkastelutekniikoiden, digitaalisten seurantajärjestelmien, edistyneiden käsittelymenetelmien ja älykkäiden vedenjakeluverkostojen avulla ja optimoidaan näin kulutus ja ehkäistään vesivarojen ehtyminen ja joilla autetaan varmistamaan jatkuva tuottavuus samalla kun maataloudessa voidaan vähentää saastumista, käyttää torjunta-aineita ja lannoitteita tehokkaasti, parantaa veden kiertoa, tehostaa pohjaveden muodostamista ja sopeutua vedenkäytön vähenemiseen; katsoo, että teknologisiin ratkaisuihin voi sisältyä myös toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä veden imeytymistä, suodattumista ja pidättämistä maatalousjärjestelmissä, sillä nämä ovat tärkeitä sekä kuivuuden että rankkasateiden yleistyessä;

23.huomauttaa, että innovatiiviset kasteluratkaisut ja -käytännöt voivat parantaa maatalouden vesitehokkuutta, tuottaa taloudellista etua ja keventää samalla ympäristökuormitusta; toteaa, että viljelijöillä ei yleensä ole riittäviä keinoja eikä kannustimia siihen, että he tuntisivat viljelykasvien vedenkäytön, tosiasialliset kastelumäärät, erilaisten vesienhoitokäytäntöjen vaikutuksen satokehitykseen ja siten maatilan senhetkisen vesitehokkuuden tason; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan innovatiivisten kasteluratkaisujen, kuten tippukastelun, käyttöönottoon ja tukemaan niiden ylläpitoa, jotta mahdollistetaan vesimäärien aktiivinen hallinta ja vesivarojen tehokas käyttö, sekä edistämään jatkuvaa tietämyksen vaihtoa, jotta kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät voivat jakaa suuremman vastuun koko vedentoimitusketjussa;

24.muistuttaa, että ravinteiden, kuten nitraatin ja fosfaatin, käyttö on elintärkeää elintarviketuotannossa, sillä tämä toiminta ei olisi mahdollista ilman niiden käyttöä; suosittaa, että maataloustuotannossa otetaan paremmin huomioon ravinnekierto ja yhdyskuntajätevesien arvon hyödyntäminen; kehottaa lisäämään ravinteiden tehokkaan käytön ja ravinteiden talteenottotekniikoiden kehityksen tutkimusta, jotta voidaan vähentää unionin riippuvuutta tuoduista raaka-aineista; toteaa, että ravinteiden talteenottoon vedestä liittyy paljon mahdollisuuksia, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maatalousalaa, jotta se voi optimoida ravinteiden kulutuksensa muun muassa käyttämällä jätevedenpuhdistamoista talteen otettuja resursseja (nitraattia ja fosforia); kehottaa komissiota ehdottamaan integroitua ravinnehuoltosuunnitelmaa, jotta voidaan tehokkaasti käsitellä arvokkaiden maatalouden tuotantopanosten menetystä, ravinteiden kierrätystä, ravinteiden aiheuttamaa pilaantumista ja ravinnekierron tehottomuutta; peräänkuuluttaa orgaanisista lähteistä peräisin olevan fosforin asianmukaista ja turvallista talteenottoa ja kehottaa tarjoamaan kannustimia investoinneille sen talteenottoon ja kiertoajatteluun perustuvaan ravinnehuoltoon komission JRC:n julkaisunEuroopan komission JRC:n ”Science for Policy” -raportti, ”Technical proposals for the safe use of processed manure above the threshold established for Nitrate Vulnerable Zones by the Nitrates Directive (91/676/EEC)”, 2020. mukaisesti;

25.korostaa, että nykyistä nitraattidirektiiviä on aika tarkistaa, koska vanhentuneilla säännöksillä edistetään keinolannoitteiden käyttöä orgaanisen lannan sijaan; kehottaa tarkastelemaan nitraattidirektiiviä kiireellisesti ennen tämän vuoden loppua ja tarkistamaan sitä kiertoajatteluun perustuvan ravinnehuollon edistämiseksi;

26.korostaa EU:n maatalouden tulevaisuutta koskevan strategisen vuoropuhelun loppuraportin mukaisesti tarvetta tukea siirtymistä alueellisesti mukautettuihin viljelykasvi- ja siemenlajikkeisiin ja siirtymistä eri viljelykasveihin, joiden vedentarve on pienempi ja jotka kestävät paremmin kuivuutta, sekä tarvetta tukea asianmukaisten maaperänhoitokäytäntöjen käyttöönottoa; katsoo, että uusien lajien jalostukseen liittyvää tieteellistä tutkimusta ja teknistä kehitystä on tuettava enemmän, jotta mahdollistetaan tuotannon ja elintarvikkeiden tarjonnan monipuolistaminen ja niiden laadun parantaminen ja parannetaan samalla ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua; panee merkille sellaisten kasvilajikkeiden potentiaalin, jotka kestävät paremmin vesistressiä ja tuholaisia ja voisivat osaltaan vähentää vedenkäyttöä ja pienentää viljelykasvien ympäristöjalanjälkeä;

27.kehottaa antamaan taloudellista ja teknistä tukea viljelijöille ja maaseutuyhteisöille erityisesti vesistressistä kärsivillä alueilla, jotta niitä autettaisiin ottamaan käyttöön kestäviä maanhoitokäytäntöjä, joilla parannetaan maaperän ja veden laatua, edistetään luonnon monimuotoisuutta ja hillitään ilmastonmuutosta; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä alueisiin, jotka ovat erityisen alttiita maaperän huonontumiselle ja veden niukkuudelle;

28.panee merkille viljelijöiden merkittävän työn veden laadun parantamiseksi ja korostaa, että tarvitaan asianmukainen aikataulu, jotta näiden toimenpiteiden vaikutukset on mahdollista arvioida tarkasti;

29.huomauttaa, että maatalouden peltometsätaloutta käsittelevä eurooppalainen innovaatiokumppanuus EIP-AGRI-fokusryhmä on ollut menestys, ja kehottaa jatkamaan tietämyksen ja asiantuntemuksen vaihtoa ja vertaisoppimista EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) verkoston kautta;

30.panee merkille yhteydet hiilinielujen ja veden saatavuuden välillä ja peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta vesiresilienssistrategian ja hiiliviljelyjärjestelmien välillä;

31.muistuttaa, että veden uudelleenkäyttöä koskevalla asetuksella pyritään vähentämään vesimuodostumiin kohdistuvaa painetta antamalla säännöksiä veden uudelleenkäytöstä sen jälkeen, kun asianmukainen käsittely pidentää sen elinkaarta, mikä auttaa säilyttämään vesivaroja; korostaa kuitenkin, että sääntelyyn liittyvät, taloudelliset ja tekniset esteet, kuten kierrätetyn jäteveden taloudellinen kilpailukyky, riskinhallintasuunnittelu ja vastuunjako, vaikuttavat osaltaan siihen, että uusioveden uudelleenkäyttö maataloudessa yleistyy hitaasti; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sekä EU:n tasolla että paikallisella tasolla käyttöön tukipolitiikkoja, joilla kannustetaan veden uudelleenkäyttöä koskeviin käytäntöihin, kun otetaan huomioon, että on tärkeää mukauttaa jäteveden käsittely- ja laatuvaatimuksia veden kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan; toteaa, että puhdistetulle jätevedelle on myös arvokkaita käyttötarkoituksia erilaisissa teollisissa prosesseissa ja kaupunkiympäristöissä, mikä osaltaan vähentää makean veden varantoihin kohdistuvaa painetta ja auttaa säilyttämään juomavettä; kehottaa näin ollen komissiota arvioimaan veden uudelleenkäyttöä koskevan asetuksen soveltamisalan mahdollista laajentamista, jotta EU:n tasolla määritettäisiin vähimmäistason vedenlaatunormeja, joiden nojalla vettä voidaan käyttää turvallisesti uudelleen teollisuuden ja kaupunkien tarkoituksia varten;

32.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään sääntelykannustimien ja taloudellisten kannustimien järjestelmiä puhdistetun jäteveden uudelleenkäyttämiseksi vesi-intensiivisillä aloilla ja tarjoamaan kohdennettua rahoitusta sellaisen infrastruktuurin rakentamiseen, joka yhdistää jätevedenpuhdistamot ja puhdistetun veden jakeluverkot; kehottaa yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä hallinnollisten esteiden poistamiseksi ja turvallisen ja tehokkaan veden kierrätyksen edistämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia veden uudelleenkäyttö- ja säästösuunnitelmia, joilla kannustetaan monialaiseen yhteistyöhön vesienhoidossa;

33.toteaa jälleen, että veden uudelleenkäytöllä voitaisiin vähentää vedenottoa maatalouden kasteluvedeksi joista, järvistä ja pohjavedestä; korostaa, että uudelleenkäytetty vesi voi auttaa edistämään alivirtaaman ja veden vähimmäistason ylläpitämistä kuivina aikoina;

34.korostaa rakennusalan mahdollisuuksia säästää vettä esimerkiksi älykkäiden käyttäjäkohtaisten mittausjärjestelmien, tehokkaiden harmaan veden järjestelmien, talousjäteveden uudelleenkäytön tai sadeveden keräämisen avulla; korostaa, että rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa vesitehokkuudella ja että näin vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia kannustamaan siihen, että uusissa rakennuksissa otetaan käyttöön vettä säästäviä toimintoja; korostaa tässä mielessä, että vesitehokkaat käytännöt olisi otettava huomioon kaupunkisuunnittelussa; korostaa, että sadeveden keruu sekä veden tehokas käyttö ja uudelleenkäyttö voivat parantaa ilmastonmuutokseen sopeutumista kaupungeissa;

35.kehottaa siirtymään teollisuudessa ja energia- ja digitaalialoilla optimaaliseen jäähdytystehoon ja vaihtoehtoisiin jäähdytysmenetelmiin, jotka ovat vähemmän riippuvaisia vedestä, jotta voidaan varmistaa merkittävät vedensäästöt näillä aloilla;

36.huomauttaa, että vaikka kotitalouksien osuus EU:n kokonaisvedenkulutuksesta on 10 prosenttia, tarvitaan toimia myös kotitalouksien vedenkäytön tehostamiseksi; toteaa, että vettä säästäviä tekniikkaratkaisuja on jo saatavilla ja ne voivat vähentää kotitalouksien vedenkulutusta vähentämättä asumismukavuutta tai edellyttämättä suuria investointeja; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kuluttajia tällaisiin tekniikoihin siirtymisessä ja lisäämään kuluttajien tietoisuutta vedenkulutuksesta ja mahdollisista tehokkuushyödyistä kytkemällä kotitalouksien vesitehokkuuden vesi-, rakennus- ja kuluttajapolitiikkaan kaikkialla EU:ssa;

37.panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa putkivuotojen määrät ovat suuria, mikä lisää kotitalouksien kokonaisvedenkulutusta; suhtautuu myönteisesti uuden juomavesidirektiivin säännöksiin, jotka koskevat vuotojen määriä, sekä komissiossa meneillään olevaan työhön, jonka tarkoituksena on arvioida näitä määriä ja asettaa kynnysarvot, joiden täyttyessä kyseisessä jäsenvaltiossa on ryhdyttävä toimiin; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kiireellisesti vedenjakeluverkoissa oleviin vuotoihin ja panemaan kaikilta osin täytäntöön juomavesidirektiivin seuranta- ja raportointivaatimukset, jotta komissio voi vahvistaa vuodoille kynnysarvon tammikuuhun 2028 mennessä; korostaa, että kaupunkien kestäviä kasteluverkostoja on nykyaikaistettava, jotta voidaan vähentää vuotoja ja pienentää niiden vesijalanjälkeä; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan yleisölle säännöllisesti vedenjakelun tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta;

38.huomauttaa, että julkisen sektorin organisaatiot tarjoavat merkittävän hyödyntämättömän vedensäästöpotentiaalin, mikä johtuu niiden koosta tai niiden luonteesta julkisina organisaatioina; katsoo, että julkisen sektorin olisi toimittava esikuvana muille aloille;

39.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään helposti saatavilla olevia ja maksuttomia tiedotus-, koulutus- ja neuvontaohjelmia ja tiedotuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta vesivarojen kestävästä hoidosta;

40.suosittelee, että vesitehokkuuteen liittyvät näkökohdat, kuten veden hävikin vähentäminen ja veden uudelleenkäyttö, sisällytetään tulevaan julkisia hankintoja koskevan kehyksen tarkistamiseen;

41.korostaa, että EU:n nykyisillä vesipolitiikan puitteilla voidaan järjestää vesivarojen tehokas hoito ja makean veden ja meren ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen mutta sen puutteellinen täytäntöönpano ja valvonta, riittämätön rahoitus ja täytäntöönpanotoimenpiteiden asianmukaisten kustannus-hyötyanalyysien puuttuminen heikentävät sen vaikuttavuutta;

42.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön nykyisen lainsäädännön, erityisesti vesipuitedirektiivin ja sen tytärdirektiivit (pohjavesidirektiivin ja ympäristölaatunormeista annetun direktiivin), ja valvomaan sen täytäntöönpanoa ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota seuranta- ja raportointimekanismien vahvistamiseen, jotta voidaan varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot panevat johdonmukaisesti täytäntöön vaaditut vedensuojelutoimenpiteet; muistuttaa, että näiden säädösten täytäntöönpanoon tarvitaan riittävästi rahoitusta;

43.korostaa, että pinta- ja pohjavesien kemiallinen pilaantuminen aiheuttaa uhan vesiympäristölle, koska se voi aiheuttaa muun muassa välitöntä ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöissä, pilaavien aineiden kertymistä ekosysteemiin sekä luontotyyppi- ja luontokatoa ja se on uhka myös ihmisten terveydelle;

44.kehottaa määrittämään kattavat EU:n laajuiset laatunormit, jotka koskevat PFAS‑yhdisteitä pohja- ja pintavedessä; korostaa, että asiaa koskevien direktiivien päivitykset ovat erittäin tärkeitä veden laadun turvaamisen ja vesimuodostumien hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kannalta vesipuitedirektiivissä edellytetyllä tavalla;

45.vaatii, että PFAS-yhdisteiden välttämätön käyttö kriittisillä aloilla, kuten lääkinnällisissä laitteissa, lääkkeissä ja rinnakkaisen ilmastoneutraaliin ja digitaaliseen talouteen siirtymisen kannalta välttämättömissä tuotteissa, ei vaarannu tulevien lainsäädäntöehdotusten ja muiden ehdotusten yhteydessä; kehottaa komissiota ehdottamaan ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin liitettyjen ikuisuuskemikaalien (PFAS‑yhdisteiden) asteittaista poistamista – alkaen kulutustavaroista – tieteellisen näytön perusteella ja sallimaan niiden käytön, jos ei ole olemassa turvallisia vaihtoehtoja; korostaa tarvetta laajentaa investointeja ja vauhdittaa vastaavia ja turvallisia vaihtoehtoja koskevaa tutkimusta ja kehitystä

46.kehottaa komissiota ehdottamaan päivitettyjä raja-arvoja juomavedessä esiintyville PFAS-yhdisteille uusimman tieteellisen tiedon perusteella;

47.korostaa, että lääkkeiden, bisfenolien, mikrobilääkeresistenssigeenien, pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja muiden olemassa olevien ja uusien pilaavien aineiden aiheuttamaan pilaantumiseen on puututtava kiireellisesti ensisijaisesti sen lähteellä ja sitä on valvottava tehokkaasti EU:n saasteettomuustavoitteen ja kaikkien vesimuodostuminen hyvän kemiallisen tilan saavuttamista koskevan tavoitteen mukaisesti;

48.kehottaa komissiota korjaamaan puutteet lisärahoituksella ja nykyisten lakien täytäntöönpanolla sekä ottamalla huomioon kiertotalouden periaatteet, jotta hillitään pilaantumista sen lähteellä ja turvataan vesiekosysteemien säilyminen tuleville sukupolville; tähdentää, että mikrobilääkeresistentteihin bakteereihin ja tiettyihin uusiin pilaaviin aineisiin ei ole toistaiseksi puututtu riittävällä tavalla ja että siihen tarvitaan lisäinnovointia ja -investointia; korostaa, että kaikkien alojen on sovellettava kestäviä tuotantoprosesseja ja kiertotalouskäytäntöjä, jotta estetään ennakoivasti epäpuhtauksien pääsy vesijärjestelmiin;

49.muistuttaa, että mikromuoveja voi kulkeutua juomavesilähteisiin monella tapaa, muun muassa pintavalumien (esimerkiksi sateen seurauksena), jätevesivalumien (puhdistettu ja puhdistamaton jäte), sekaviemärien ylivuotojen, teollisuusjätevesien, hajoavan muovijätteen ja ilmansaastelaskeumien mukana; kehottaa komissiota esittämään juomavesidirektiivin vaatimusten mukaisesti kattavan riskinarvioinnin juomaveden mikromuoveista ja työskentelemään jatkuvasti luotettavien ja kestävien näytteenotto- ja analyysimenetelmien kehittämiseksi, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua tämän uuden pilaavan aineen mahdolliseen uhkaan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden lähteille;

50.korostaa tarvetta parantaa makean veden ympäristössä ja meriympäristössä esiintyvän muovisaasteen seurantaa ja sääntelyä ja kiinnittämään erityistä huomiota mikromuoveihin ja kertakäyttöisiin muovituotteisiin; kannustaa komissiota arvioimaan käytössä olevia täytäntöönpanomekanismeja ja harkitsemaan uusia toimenpiteitä veden laadun suojelemiseksi;

51.kehottaa sidosryhmiä kehittämään veden kanssa kosketuksiin joutuvia turvallisia materiaaleja, korvaamaan bisfenoli A:n (BPA) ja muut bisfenolit ja varmistamaan yhdenmukaisuuden elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen (EU) 1935/2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 1935/2004, annettu 27. lokakuuta 2004, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2004/1935/oj). sekä bisfenoli A:n (BPA) ja muiden bisfenolien ja bisfenolijohdannaisten käytöstä hiljattain annettujen säännösten (komission asetus (EU) 2024/3190) kanssa;

52.muistuttaa, että tarkistetussa yhdyskuntajätevesidirektiivissä, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2025, asetetaan uusia vedenpuhdistukseen liittyviä velvoitteita, joissa lääkkeiden ja kosmetiikan tuottajilta vaaditaan, että ne kattavat vähintään 80 prosenttia jätevesien mikroepäpuhtauksien poistosta aiheutuvista kustannuksista, jotta voidaan vähentää vaarallisia aineita ympäristöstä; panee merkille, että luvut ja arviot tämän vaikutuksesta lääkealaan ja siten lääkkeiden saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen vaihtelevat, ja kehottaa siksi komissiota tekemään uuden, kattavan arvioinnin vaikutuksesta tähän alaan;

53.kehottaa lisäämään EU:n tukea paikallisviranomaisille jätevedenpuhdistamoiden nykyaikaistamista ja veden uudelleenkäytön edistämistä varten EU:n saasteettomuustavoitteen mukaisesti sekä varmistamaan, että kuntien jätevesihuollolla edesautetaan tehokkaasti veden hyvää kemiallista ja ekologista tilaa;

54.kehottaa lisäämään vesimuodostumissa esiintyvien torjunta-ainejäämien seurantaa ja valvomaan torjunta-aineiden käyttöä koskevien säännösten täytäntöönpanoa, jotta voidaan hillitä torjunta-aineiden vaikutusta vedenlaatuun; painottaa, että tarvitaan lisää rahoitusta, jotta voidaan tukea viljelijöitä sellaisten vähäisin tuotantopanoksin toimivien ja luonnonmukaisten viljelykäytäntöjen omaksumisessa, jotka vähentävät riippuvuutta kemiallisista torjunta-aineista ja lannoitteista, ja tarjota viljelijöille ja muille toimijoille asianmukaista koulutusta ja riippumattomia neuvontapalveluja torjunta-aineiden käytöstä, tehokkuudesta ja myrkyllisyydestä sekä parhaista käytännöistä;

55.vaatii ottamaan huomioon kiertotalouden periaatteet, jotta voidaan vähentää vaarallisten kemikaalien käyttöä teollisuusprosesseissa; painottaa tarvetta lisärahoitukseen, jotta voidaan tukea teollisuutta sen siirtyessä puhtaaseen teknologiaan, joka minimoi vesien pilaantuminen Euroopan ympäristökeskus, ”Industrial pollutant releases to water in Europe”, Euroopan ympäristökeskuksen verkkosivusto, 30. toukokuuta 2024, https://www.eea.europa.eu/en/analysis/indicators/industrial-pollutant-releases-to-water.;

56.tunnustaa käsitellyn lietteen merkityksen paikallisena ja kiertotalouden mukaisena lannoitelähteenä, joka edistää maaperän terveyttä ja ravinteiden kierrätystä ja vähentää riippuvuutta keinolannoitteista; korostaa, että on tärkeää ehkäistä PFAS-yhdisteiden, raskasmetallien, mikromuovien ja muiden vaarallisten aineiden pääsyä viemäriverkostoihin, jotta voidaan mahdollistaa korkealaatuisen puhdistamolietteen turvallinen ja kestävä käyttö maataloudessa;

57.kehottaa komissiota sisällyttämään eurooppalaisen vesiresilienssiä koskevan strategian liitteeseen toimenpiteitä koskevan katsauksen, jossa on aikataulu kyseessä olevien tavoitteiden saavuttamiselle;

58.kehottaa varmistamaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen otetaan huomioon kaikissa EU:n uusissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä ja muissa säädöksissä, jotta ilmastonmuutokseen sopeutuminen sisällytetään osaksi veden- ja maankäyttöön vaikuttavia alakohtaisia suunnitelmia ja politiikkatoimia; korostaa tältä osin tarvetta kiristää ilmastotavoitteita osana ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kehottaa samalla jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla veden käyttöön vaikuttavilla ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävillä toimenpiteillä edistetään vesiresilienssin parantamista pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota ottamaan kaikilta osin huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset ja ympäristöolosuhteet sekä saarten, syrjäseutualueiden ja muiden erittäin haavoittuvaisten alueiden, kuten aavikoitumisesta kärsivien alueiden, erityistilanteen, kun se hyväksyy uusia lainsäädäntöehdotuksia ja muita ehdotuksia; kehottaa komissiota esittämään etenemissuunnitelman nykyisiä ja valmisteilla olevia lainsäädäntöön liittyviä ja muita politiikkatoimia silmällä pitäen, mukaan lukien veden- ja maankäyttöön vaikuttavat tavoitteet ja seurantavaatimukset;

59.korostaa, että Välimeren aluetta varten tarvitaan räätälöityjä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimia, koska ne joutuvat kamppailemaan vain tälle alueelle ominaisten haasteiden kanssa, joita ovat muun muassa pitkittyneet kuivuusjaksot ja suolaveden tunkeutuminen makean veden varantoihin;

60.painottaa, että saarialueita koettelevat juomaveden niukkuuteen liittyvät erityishaasteet, ja peräänkuuluttaa kohdennettuja toimia, joilla voidaan suojella saarten vesivaroja muun muassa parantamalla sadeveden keruu- ja varastointi-infrastruktuuria, ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia vesilähteitä ja tehostamalla vesivarojen seuranta- ja hoitojärjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi ottamaan vuoristoalueet paremmin huomioon kansallisissa sopeutumissuunnitelmissa, jotta voidaan vastata vuoristoalueiden vesienhoitoa koskeviin erityishaasteisiin;

61.toteaa jälleen, että ilmastonmuutokseen hillintää ja siihen sopeutumista koskevat ratkaisut eivät saisi johtaa ekosysteemien rappeutumiseen ja että niissä olisi vältettävä lisäämästä vesi- ja energiaintensiivisten toimintojen kysyntää ja sen sijaan priorisoitava energia- ja vesitehokkaita innovaatioita ja tekniikoita osana siirtymistä resurssitehokkaampaan talouteen siten, että sen tuottavuutta ei heikennetä ja samalla varmistetaan kaikille oikeudenmukainen vedensaanti; huomauttaa, että jotta ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen liittyvät ratkaisut olisivat tehokkaita, ne olisi räätälöitävä kansallisiin olosuhteisiin ja samalla olisi parannettava kilpailukykyä ja tuottavuutta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; korostaa tässä suhteessa synergiamahdollisuuksia innovatiivisen energiantuotannon, kuten aurinkosähkön ja biokaasun, kanssa, sillä sekin voi auttaa lisäämään maataloustuloja;

62.tiedostaa luonnon vesivarantojen säilyttämisen merkityksen ja tarpeen ylläpitää terveitä makean veden ekosysteemejä veden kiertokulun moitteettoman toiminnan, ihmisen toiminnan sekä kuivuuden ja veden niukkuuden vaikutusten lieventämisen edistämiseksi; korostaa makean veden ekosysteemien ja jokien luonnollisten toimintojen ennallistamisen yhteydessä, että on tärkeää poistaa aina, kun tämä on mahdollista, vanhentuneita eli keinotekoisia esteitä, jotka eivät enää täytä alkuperäistä tarkoitustaan tai joita ei enää nykytietämyksen ja -kokemuksen valossa tarvita; korostaa, että jokiuomien puhdistamista ja suojelua varten olisi perustettava erityisohjelmia, jotta varmistetaan minimivirtaama ja vähennetään sellaisen jätteen ja sedimentin kertymistä, joka voi vaikuttaa veden varastointi- ja jakelukapasiteettiin;

63.painottaa, että ilmastonmuutoksen vaikutusten muuttuessa entistä pysyvämmiksi tulvien ja kuivuuden hallinnassa on otettava kaikilta osin huomioon esiin nousevat riskit, mukaan lukien muuttuvat sääolot, kuten sateiden lisääntyminen ja siitä johtuva ylijäämäveden kertyminen; on vakuuttunut siitä, että yhtäältä ”paremman jälleenrakentamisen” periaatteeseen Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimisto UNISDR, ”Build Back Better in recovery, rehabilitation and reconstruction”, Geneve, 2019. perustuva valvonta ja tietojen keruu, varautuminen sekä hätä- ja palautumistoimet ja toisaalta yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan mukauttaminen ovat välttämättömiä, jotta voidaan vähentää haavoittuvuutta ja parantaa resilienssiä, varsinkin kun otetaan huomioon, että veteen liittyvä määrällinen aspekti on korostumassa entisestään; korostaa siksi sellaisten ilmastonkestävien luontoon perustuvien ratkaisujen ja infrastruktuurien tarvetta, joiden kehittämisessä otetaan huomioon äärimmäisten ilmastoilmiöiden vaikutukset, jotta voidaan varmistaa niiden selviytymiskyky tällaisten ilmiöiden sattuessa;

64.muistuttaa, että vesipuitedirektiiviä täydennettiin vuonna 2007 tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta annetulla direktiivillä 2007/60/EY, jolla haluttiin luoda kehys sitä varten, että vähennetään tulvien kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen, ympäristöön, kulttuuriperintöön ja taloudelliseen toimintaan; panee merkille, että nämä kaksi direktiiviä on sovitettu yhteen tulvariskien hallintasuunnitelmien ja vesipiirin tulvanhallintasuunnitelmien avulla osana integroitua vesivarojen hoitojärjestelmää, jossa koordinoinnilla on ratkaiseva merkitys; muistuttaa, että tulvien ehkäiseminen on tiiviisti kytköksissä kaupunkien viheralueisiin, maaperän suojelustrategioihin ja kuivatusojastoon liittyviin investointeihin;

65.korostaa, että EU:ssa voidaan parantaa merkittävästi veden niukkuuteen ja kuivuuteen varautumista, sillä useissa jäsenvaltioissa ei ole lainkaan kuivuudenhallintasuunnitelmia Euroopan komissio: ympäristöasioiden pääosasto ja muut, ”Stock-taking analysis and outlook of drought policies, planning and management in EU Member States – Final Report”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2023.; kehottaa jäsenvaltioita ja tarpeen mukaan toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan kuivuudenhallintasuunnitelmia, jotta voidaan turvata erityisesti juomaveden saanti ja elintarvikkeiden tuotanto, ja sisällyttämään niihin digitalisoituja seuranta-, valvonta- ja varhaisvaroitusjärjestelmiä, jotta voidaan tukea tehokkaita ja tietoihin perustuvia päätöksiä suojelu-, torjunta- ja viestintätoimenpiteistä selkeästi määriteltyjen vastuualueiden mukaisesti; huomauttaa, että on otettava käyttöön kuivuudenhallintasuunnitelmia koskevia EU:n tason säännöksiä, jotka vastaavat tulvanhallintasuunnitelmia koskevia säännöksiä;

66.ottaa huomioon Eurooppaa viime aikoina koetelleet lukuisat ilmastoilmiöt, kuten tulvat, kuivuusjaksot ja pyörremyrskyt, ja korostaa tällä perusteella, että unionilla on tärkeää olla vahva mekanismi tällaisiin kriiseihin vastaamiseksi, mukaan lukien varoitusjärjestelmät ja siviiliväestön auttamiseen tarkoitetut järjestelmät; korostaa, että digitaalinen valvonta, asiaankuuluvien tietojen asianmukainen julkinen esittäminen ja varhaisvaroitusjärjestelmät ovat avainasemassa tehokkaiden kuivuuden- ja tulvanhallintasuunnitelmien kehittämisessä jäsenvaltioiden tasolla; korostaa lisäksi, että on tärkeää hyödyntää täysin saatavilla olevia EU:n välineitä, kuten eurooppalaisen tulvatietojärjestelmän ja maailmanlaajuisen tulvatietojärjestelmän tulvaennusteita sekä maailmanlaajuista tulvanseurantavälinettä osana Copernicuksen hätätilanteiden hallintapalveluja;

67.korostaa unionin pelastuspalvelumekanismin merkitystä autettaessa maita, joissa esiintyy vesiin liittyviä katastrofeja, kuten tulvia ja kuivuutta; kehottaa lisäämään rahoitusta riittävien ja parannettujen resurssien tarjoamiseksi pelastuspalvelumekanismille, jotta voidaan parantaa varautumista ja valmiuksien kehittämistä;

68.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kansalaisten valmiuksia vesikatastrofeissa tai -kriiseissä; korostaa koulutuslaitoksissa, julkishallinnossa ja liikeyrityksissä toteutettavien tiedotuskampanjoiden ja demonstrointiharjoitusten merkitystä kansalaisten ”valmiuskulttuurin” kehittämiseksi;

69.kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan ja parantamaan järjestelmällisesti vesi‑infrastruktuuriaan, mukaan lukien juomavesi- ja sanitaatioinfrastruktuuri, sekä jokivirtoja säätelevää infrastruktuuria ja investoimaan hyviin käytäntöihin perustuviin innovatiivisiin ratkaisuihin, joilla parannetaan vesijärjestelmien kykyä sietää ilmastonmuutosta, varmistetaan vakaa juomavesihuolto, mahdollistetaan hävikkien varhainen havaitseminen ja vähennetään vesivuotoja ja -jätettä optimoiden samalla veden kuljetus- ja varastointijärjestelmät; korostaa, että innovoivan vesi-infrastruktuurin rahoitus on investointitarpeisiin nähden riittämätöntä kaikkialla EU:ssa; kehottaa tässä mielessä myöntämään kohdennettua rahoitusta kansallisella, alueellisella tai EU:n tasolla, jotta varmistetaan riittävä rahoitus vesiresilientin infrastruktuurin kehittämiseen, ylläpitoon ja nykyaikaistamiseen, edistetään innovatiivisia ratkaisuja ja tekniikoita ja varmistetaan kyseisen vesi-infrastruktuurin pitkän aikavälin kestävyys;

70.pitää valitettavana, että komissio ei puutu tehokkaasti ja tuloksellisesti aavikoitumiseen, vaikka aavikoituminen on uhka veden laadulle ja saatavuudelle, viljavuudelle ja elintarviketuotannolle ja vaikka 13 jäsenvaltiota on ilmoittanut aavikoitumisen estämiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen yhteydessä kärsivänsä aavikoitumisesta; kehottaa siksi komissiota esittämään aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta ja kuivuudesta 14. lokakuuta 2024 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti ja kattavan vaikutustenarvioinnin perusteella kokonaisvaltaisen EU:n laajuisen toimintasuunnitelman aavikoitumisen, maaperän huonontumisen ja kuivuuden torjumiseksi, jotta voidaan parantaa kykyä sietää kuivuutta ja saavuttaa maaperän huonontumisen nollataso EU:ssa vuoteen 2030 mennessä;

71.katsoo, että maatalousalaa on tuettava edelleen uusien teknologioiden käyttöönotossa veden kysynnän vähentämiseksi ja että samalla on lisättävä veden saatavuutta, myös tukemalla veden pidättämistä ja tekopohjaveden muodostamista; kehottaa asettamaan saataville tutkimustuloksia, jotka koskevat esimerkiksi meriveden suolanpoistoa, ja helpottamaan innovatiivisten suolanpoistoratkaisujen käyttöönottoa; kehottaa jäsenvaltioita luomaan luonnollisia vesivarantoja ilmastoriskejä koskevien ajantasaisten arvioiden perusteella, jotta voidaan suojella kriittisiä vesivaroja ja niiden muodostumisalueita, ja ottamaan myös huomioon tällaisten varantojen kehittämisen ympäristövaikutukset ja sosioekonomiset vaikutukset; huomauttaa, että tällaiset luonnolliset vesivarannot täydentäisivät vesipuitedirektiivissä jäsenvaltioille asetettua vaatimusta määrittää juomaveden ottoon käytettävät vedet varmistaen, että nämä täyttävät vesipuitedirektiivin 4 artiklassa ja juomavesidirektiivissä asetetut tavoitteet, ja näin myös turvattaisiin niiden välttämätön suojelu; panee merkille, että tällaisia luonnollisia vesivarantoja on jo eri muodoissa monissa jäsenvaltioissa; korostaa, että jäsenvaltioita tai paikallisia ja alueellisia viranomaisia olisi autettava niiden luonnollisten vesivarantojen kehittämisessä;

72.panee merkille vedenpidätysinfrastruktuurin potentiaalin ja toteaa sen olevan esimerkki vedenmuodostamisjärjestelmistä, jotka on luotu käyttäen parhaita saatavilla olevia ja kustannustehokkaita tekniikoita, joilla on vähiten ympäristövaikutuksia ja joihin kuuluvat myös jäteveden uudelleenkäyttö ja sadeveden kerääminen, jotta voidaan vähentää kuivuuden ja tulvien riskejä, parantaa vesiturvallisuutta ja kehittää kiertotaloutta ja edistää veden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä; katsoo, että vedenpidätyslaitoksista voisi olla hyötyä edellyttäen, että paikalliset tai kansalliset viranomaiset hyväksyvät laitokset selkein ehdoin, joihin kuuluisi esimerkiksi se, että paikallisen pohjaveden kapasiteetin on kestettävä tällaisia toimintoja ja että vesivaroja hyödyntävien viljelijöiden on sitouduttava mukauttamaan käytäntöjään kestävämmiksi erityisesti vedentarpeen ja vedenlaadun osalta; kehottaa komissiota hyödyntämään käytettävissä olevia välineitään, myös rahoitustukea, tämän lähestymistavan virtaviivaistamiseksi jäsenvaltioiden keskuudessa;

73.pitää valitettavana laitonta tai tahallista vedenottoa, joka aiheuttaa todennäköisesti huomattavaa vahinkoa vesimuodostumille; kehottaa soveltamaan tehokkaita varoittavia toimenpiteitä, myös rikoslainsäädännön nojalla, pintavesimuodostumien ekologisen tilan tai ekologisen potentiaalin tai pohjavesimuodostumien määrällisen tilan suojelemiseksi; toteaa, että tarvitaan lisätukea kansallisia lainvalvontavalmiuksia koskevaan koulutukseen ja tietämyksen siirtoon;

74.toteaa, että luontoon perustuvilla ratkaisuilla on tärkeä monialainen rooli maapallon kolmitahoisen kriisin haasteiden ratkaisemisessa ja luonnollisen veden kiertokulun palauttamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon ympäristövaikutukset ja sosioekonomiset vaikutukset ja asettamaan politiikkatoimissaan ja suosituksissaan etusijalle luontoon perustuvien ratkaisujen käyttöönoton vesiresilienssin parantamiseksi, kuten kosteikkojen ja turvemaiden uudelleenkostuttamisen pohjaveden saatavuuden parantamiseksi ja ympäröivän maaperän kosteuden lisäämiseksi, tulvatasankojen ennallistamisen ja suojelun, luonnolliset vedenpidätystoimenpiteet, kasvillisuuden palauttamisen tulvien estämiseksi ja sadeveden suojelun, jotta voidaan parantaa veden saatavuutta, lieventää ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja tukea yhteisöjen, yritysten ja elintarviketuotannon pitkän aikavälin selviytymiskykyä; korostaa, että luontoon perustuvien ratkaisujen lisäksi tarvitaan edelleen täydentäviä investointeja teknisiin ratkaisuihin, jotta voidaan varmistaa onnistunut ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja vesiresilienssi pitkällä aikavälillä;

75.toteaa, että luontoon perustuvin ratkaisuin ja luonnollisin vedenpidätystoimenpitein voidaan palauttaa ennalleen pohjaveden tasoja ja tukea ekologista virtaamaa sekä vähentää samalla veden niukkuudesta, tulvista ja kuivuudesta johtuvia veteen liittyviä riskejä; panee merkille, että tulvien hallinnassa luontoon perustuvilla ratkaisuilla ei yleensä voida korvata olemassa olevia ratkaisuja eivätkä ne välttämättä ole tehokkaita kaikkein äärimmäisimmissä tilanteissa; huomauttaa kuitenkin, että luontoon perustuvat ratkaisut voivat parantaa harmaan infrastruktuurin tehokkuutta ja käyttöikää, koska niiden avulla voidaan parantaa vedenimeytymiskapasiteettia, hidastaa veden virtausnopeutta ja säännellä virtaamahuippuja; muistuttaa tässä mielessä, että luontoon perustuvien ratkaisujen tehokkuus on tilannekohtaista ja niitä on mukautettava paikalliseen tilanteeseen; korostaa tässä yhteydessä, että yhtä ainoaa kaikille sopivaa ratkaisua ei ole olemassa;

76.korostaa tarvetta antaa rahoitustukea kestäville innovatiivisille menetelmille ja ratkaisuille ottaen samalla asianmukaisesti huomioon julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet;

77.korostaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä terveen maaperän merkitystä vedensaannin ja kiertotalouden varmistamisen kannalta; korostaa, että maaperän luonnollista vedenpidätyskykyä on parannettava toimenpiteillä, joilla parannetaan maaperän terveyttä ja minimoidaan hiilihävikki, sekä vesimuodostuman tasolla toteutettavilla toimilla, kuten jokipenkereiden vakauttamisella, myös ennallistamisen avulla, ja ennallistamalla pohjavettä johtavien kerrostumien pidätyskykyä;

78.panee merkille, että huolellisesti suunnitelluilla metsänhoitotoimenpiteillä voidaan parantaa valuma-alueiden kuntoa, säännellä veden virtausta ja vähentää kuivuuden ja tulvien aiheuttamaa stressiä, kun otetaan huomioon puiden ja metsien olennainen merkitys veden kiertokulun säätelyssä siksi, että ne pystyvät puhdistamaan vettä, lisäämään vesivarojen saatavuutta ja parantamaan maankosteuden pidättämistä; ehdottaa, että tämä otetaan asianmukaisesti huomioon, kun komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevia tavoitteita, ja että se otetaan huomioon katastrofiriskien hallinta- ja valmiussuunnitelman kehittämisessä ja viimeistelyssä; korostaa tältä osin tarvetta lisätä tutkimusta, tiedonkeruuta, innovointia ja rahoitusta, jotta maankäyttäjiä voidaan tukea ympäristöä kuormittavien tekijöiden, kuten kuivuuden, tulvien ja valuma-alueiden toiminnan heikkenemisen, vaikutusten ennaltaehkäisyssä;

79.toteaa, että kaupunkialueet ovat entistä alttiimpia veteen liittyville ilmastoriskeille, kuten tulville, vesipulalle ja lämpökuormitukselle; kehottaa sisällyttämään kaupunkien vesiresilienssin suunnittelun ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin strategioihin, mukaan lukien investoinnit viherkattoihin, läpäisevään infrastruktuuriin, sadeveden talteenottoon ja huleveden pidätysjärjestelmiin, sekä toimenpiteisiin, joilla pyritään lisäämään viheralueita ja sinisiä alueita kaupunkialueilla, jotta voidaan lieventää äärimmäisiä sääilmiöitä ja vähentää ihmishenkeen ja omaisuuteen kohdistuvia riskejä; kehottaa lisäksi kunnostamaan kaupunkien vesiväyliä ja palauttamaan niiden käyttömahdollisuudet;

80.korostaa, että eurooppalaisessa vesiresilienssiä koskevassa strategiassa olisi varmistettava riittävä rahoitus julkisista ja yksityisistä lähteistä, jotta voidaan tukea häiriönsietokykyisen vesi-infrastruktuurin nykyaikaistamista, parantamista, mukauttamista ja ylläpitoa, kestävää vesienhoitoa, tietojen keruuta, tutkimusta, tehokasta valvontaa, digitalisaatiota, osaamisen kehittämistä, luontoon perustuvia ratkaisuja ja vesitehokkaiden teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa sekä varmistaa ympäristökestävyys ja sosioekonominen kestävyys EU:n uudessa kilpailukykykompassissa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti;

81.kehottaa komissiota luomaan erillisen rahaston vesiresilienssiä varten tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; katsoo, että myös Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston yhteyteen olisi luotava erityisiä rahoitusmekanismeja vesiälykkäiden teknologioiden ja vesi-investointien tukemiseksi; on vahvasti sitä mieltä, että tällä välin vesi olisi asetettava etusijalle nykyisissä rahoituskehyksissä, myös koheesiorahastossa; korostaa, että EU:n rahoitusmekanismeissa on otettava huomioon sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuhintaisuuteen liittyvät näkökohdat erityisesti, kun väestölle tarjotaan vesipalveluja, jotta taataan tuki jäsenvaltioille ja kansalaisille, joilla on suurempia taloudellisia rajoitteita ja jotka ovat erityisessä tilanteessa, ja täytetään samalla vesienhoitovelvoitteet; korostaa, että on tärkeää mukauttaa olemassa olevaa rahoitusta, tukia ja rahoitusvirtoja, jotka liittyvät vesienhoitoon ja muihin siihen liittyviin maankäyttötarkoituksiin, ja siirtyä vanhentuneista teknisistä ratkaisuista innovatiivisiin ja myös luontoon perustuviin ratkaisuihin tai niiden yhdistelmään;

82.kehottaa antamaan Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja EIP-AGRI:n kautta kohdennettua rahoitusta eri viljelyjärjestelmien vesisuhteita koskeviin kenttäkokeisiin; kehottaa tunnustamaan naisten roolin vettä koskevissa toimintapolitiikoissa ja yksilöimään erityisrahoitusta, jolla edistetään naisten mahdollisuuksia osallistua maatalousalalla;

83.palauttaa mieliin, että erillisen vettä koskevan rahoituksen tai sitovien rahoitustavoitteiden puuttuminen nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä rajoittaa EU:n valmiuksia ohjata kohdennettuja investointeja keskeisiin vesiresilienssiä koskeviin toimenpiteisiin, mukaan lukien infrastruktuurin nykyaikaistaminen, innovointi, toimenpiteet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja luontoon perustuvien ratkaisujen täytäntöönpano, ja siten sen kilpailukykyä, koska vesitasapainon puuttuminen aiheuttaa lisärasitteen alueiden taloudelle; toteaa, että EU:n syrjäisimmillä ja vuoristoisilla alueilla ja saarilla on erityisen vaikeaa saada rahoitusta tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia vesienhoitoon ja infrastruktuuriin tehtävien paikallisten ja alueellisten investointien tukemiseksi;

84.korostaa Euroopan investointipankin (EIP) tärkeää roolia vesirahoituksessa; korostaa, että EIP investoi aktiivisesti vesialaan ja tukee sitä; korostaa, että EU:n olisi tehtävä yhteistyötä EIP:n kanssa parhaiden käytäntöjen jakamiseksi, ja kehottaa lisäksi EIP:tä ja muita rahoituslaitoksia vahvistamaan rooliaan innovatiivisen ja häiriönsietokykyisen vesi-infrastruktuurin rahoittamisessa, sanitaatio- ja juomavesi-infrastruktuurin parantamisessa ja digitalisaatiossa ja tukemaan tulvariskien vähentämiseen, eroosion ehkäisemiseen ja vesistöjen elvyttämiseen tähtääviä hankkeita helpottamalla vesi-investointien kannalta suotuisia edellytyksiä;

85.kehottaa komissiota tutkimaan ja edistämään innovatiivisia rahoitusmekanismeja, mukaan lukien ekosysteemipalveluista ja vihreistä joukkovelkakirjoista suoritettavat maksut, samalla kun varmistetaan sääntelyn selkeys ja suojatoimet, joilla estetään markkinoiden vääristyminen; kehottaa EIP:tä ja muita rahoituslaitoksia asettamaan etusijalle matalakorkoisten lainojen ja luottojen myöntämisen niille jäsenvaltioille ja alue- ja paikallisviranomaisille, jotka toteuttavat laajamittaisia ennallistamishankkeita, ja laatimaan erityissäännöksiä taloudellisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden tukemiseksi;

86.korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä vesi-investointien rahoituslähteenä; kehottaa komissiota kannustamaan yksityisiin investointeihin vesialalla luomalla kannustavan sääntelykehyksen, joka voi sisältää yhteisrahoitusmahdollisuuksia ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia innovoinnin edistämiseksi, infrastruktuurin parantamiseksi ja kestävien vesienhoitoratkaisujen varmistamiseksi jäsenvaltioissa; korostaa kuitenkin, että yksityiset investoinnit EU:n vesialalle eivät saa heikentää veden asemaa julkisena hyödykkeenä ja julkisena palveluna ja että alan pitkän aikavälin resilienssi sekä saatavuuden, kohtuuhintaisuuden ja kestävyyden periaatteet on turvattava;

87.kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään hallinnointikehyksiä, joissa määritellään selkeästi sidosryhmien roolit ja vastuut luontoon perustuvien ratkaisujen suunnittelussa, rahoittamisessa ja täytäntöönpanossa; katsoo, että näihin kehyksiin olisi sisällytettävä rahoitusta erilaisista lähteistä, kuten hyväntekeväisyyslahjoituksista ja yksityisen sektorin kumppanuuksista, varmistaen samalla, että resurssit pienimuotoisiin hankkeisiin ovat tasapuolisesti saatavilla, erityisesti paikallisella tai alueellisella tasolla tapahtuvassa hallinnoinnissa;

88.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vesikysymykset huomioon talousarvioissaan ja hallinnoimaan paremmin EU:n varojen käyttöä alueilla;

89.korostaa, että kunnille on annettava kohdennettua taloudellista ja teknistä apua, jotta niiden on helpompi noudattaa veteen liittyvää lainsäädäntöä;

90.kannustaa jäsenvaltioita nopeuttamaan lupien myöntämistä kestäville, innovatiivisille ja häiriönsietokykyisille vesi-infrastruktuurihankkeille, jotta ne voidaan panna nopeasti täytäntöön kiireellisten haasteiden edessä;

91.panee merkille, että useassa jäsenvaltiossa vesipalveluihin ei sovelleta lainkaan tai juuri lainkaan kustannusvastaavuuden periaatetta, jonka mukaan kaikki vedenkäyttäjät osallistuvat tehokkaasti ja oikeasuhteisesti vesipalvelujen kustannusten kattamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueviranomaisia panemaan täytäntöön asianmukaisia veden hinnoittelukäytäntöjä ja soveltamaan kustannusvastaavuuden periaatetta sekä ympäristö- että resurssikustannuksiin vesipuitedirektiivin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon pitkät investointisyklit pannessaan täytäntöön kustannusvastaavuuden periaatetta ja varmistamaan, että tarvittavia (uudelleen)investointeja varten on käytettävissä riittävästi rahoitusta;

92.korostaa, että on tärkeää varmistaa, että veden hinnoittelu tukee pitkän aikavälin vesiturvallisuutta ottamalla huomioon vedenkäytön taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja resurssikustannukset; kannustaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan, että veden hinnoittelu on taloudellisesti kestävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista ja edistää tehokasta vedenkäyttöä ja että siinä otetaan huomioon veden saatavuus eri jäsenvaltioissa ja alueilla, erityisesti vesistressistä kärsivillä alueilla, samalla kun turvataan kohtuuhintaisuus kotitalouksille ja pienyrityksille; kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan veden hinnoittelun avoimuuden ja lisäämään tietoisuutta vesipalvelujen arvosta;

93.huomauttaa, että vesialan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat jatkossa keskeisessä asemassa uusien vesien hoito- ja suojelusuunnitelmien täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita lisäämään näiden toimivaltaisten viranomaisten taloudellisia ja teknisiä valmiuksia, jotta ne voisivat toimia merkittävämmin mahdollistavassa ja neuvoa-antavassa roolissa kestävän ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavassa vesien hoito- ja varastointi-infrastruktuurissa; katsoo, että EU:n rahastoja, kuten oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa, olisi käytettävä edelleen jäsenvaltioiden ja vesiviranomaisten tukemiseen täytäntöönpanossa;

94.korostaa digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia ja välttämättömyyttä vesimuodostelmien ja vesi-infrastruktuurin hallinnan ja valvonnan parantamisessa sekä erilaisia maantieteellisiä virtausolosuhteita kuvastavien tietojen raportoinnissa ja niiden vertailukelpoisuuden varmistamisessa;

95.kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja veden toimittajia valtavirtaistamaan avoimuuden ja digitalisaation vesienhoidon perusperiaatteina ja tehostamaan hallinnointi- ja mittaustietojen käyttämistä, jotta lujitetaan seurantaa, arviointia, vastuuvelvollisuutta ja päätöksentekoa ja optimoidaan ja yksinkertaistetaan samalla raportointivelvoitteita; kehottaa ottamaan käyttöön digitaalista vesiteknologiaa, jotta voidaan helpottaa veden laadun, vesivuotojen, veden käytön ja vesivarojen reaaliaikaista, näytteenottoon perustuvaa ja etäältä tapahtuvaa seurantaa ja siitä raportointia; kehottaa parantamaan tehokkuutta julkisten varojen käytössä ja julkisissa menoissa tällä alalla; toteaa, että innovatiivisten digitaaliteknologioiden laajamittaisen käyttöönoton yhteydessä on tarjottava digitaalisia taitoja koskevaa koulutusta;

96.korostaa tarvetta edistää digitalisaatiota ja datakeskeisiä ratkaisuja vesiälykkään yhteiskunnan rakentamisessa; korostaa tarvetta kehittää digitaalisia ratkaisuja vedenkulutuksen seuraamiseksi ja vesivarojen käytön optimoimiseksi kaikilla aloilla; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa antamaan taloudellista tukea älykkäiden vesienhoitojärjestelmien täytäntöönpanoon keskittyen pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) tarpeisiin;

97.huomauttaa, että vesijärjestelmiä, myös veden käsittely- ja jakelujärjestelmiä, pidetään yhtenä kansakunnan kriittisistä infrastruktuureista ja turvallisuuspilareista ja siten myös elintärkeinä EU:n strategisen riippumattomuuden kannalta ja ne edellyttävät parempaa suojelua ja yleishyödyllisten laitosten kykyä havaita fyysiset ja kyberuhat ja kyberhyökkäykset, reagoida niihin ja selviytyä niistä; toteaa, että korkeampaan digitalisaatiotasoon liittyy uusia haavoittuvuuksia; huomauttaa, että uhan tai hyökkäyksen tapauksessa vesiverkonhaltijat voivat menettää veden virtauksen ja laadun hallinnan tai mahdollisuuden seurata vesijärjestelmän todellista tilaa; katsoo, että haavoittuvuusarviointien ja hätäsuunnitelman tulisi olla kiinteä osa vesienhoitojärjestelmän kokonaissuunnitelmaa kaikissa jäsenvaltioissa; kannustaa edistämään kyberturvallisuuteen kohdistuvia uhkia koskevan tiedon jakamista ja menettelyjä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi toimijoiden välillä sekä luomaan kyberturvallisuuskulttuurin teknisten turvallisuustoimenpiteiden, osaamisen kehittämisen sekä tietoisuuden lisäämisen ja viestinnän avulla; kehottaa kiinnittämään huomiota NIS 2 -direktiivin ja kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä annetun direktiivin toimenpiteisiin ja säännöksiin, joilla voidaan auttaa lieventämään esiin nousevia turvallisuusriskejä; kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman EU:n tason koordinointimuotojen vahvistamisessa ja ehdottamaan tulevassa varautumisunionistrategiassa tehokkaita välineitä, jotta varmistetaan oikea-aikainen valmius torjua sellaisia vesimuodostumiin kohdistuvia ympäristöriskejä ja muita riskejä, jotka uhkaavat EU:n yleistä turvallisuutta;

98.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään naisten osallistumista vesiresilienssiä koskeviin päätöksiin; kehottaa omaksumaan metodologisen lähestymistavan, jossa otetaan tehokkaasti huomioon vesienhoitohankkeiden täytäntöönpanon sukupuoleen liittyvät tarpeet, toteuttamalla seurantaa, raportointia ja jäljitystä, joissa käytetään sukupuolen mukaan eriteltyjä välineitä ja indikaattoreita;

99.toteaa, että paremmat tiedot ja tietojen analysointi ovat avainasemassa näyttöön perustuvassa päätöksenteossa ja vesimuodostelmia mahdollisesti uhkaavien veden laadun pienten muutosten nopeassa tunnistamisessa yhdessä parhaiden käytäntöjen arvioinnin ja kustannustehokkaimpien ja vaikuttavimpien toimenpiteiden määrittämisen kanssa;

100.korostaa, että tarvitaan parempaa, luotettavaa ja yhteentoimivaa tietoa veden tarjonnasta, kysynnästä, jakelusta, saannista ja käytöstä ja että on perustettava datapisteitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tiedonkeruuta ja parantamaan tietojen yhteentoimivuutta kaikilla tasoilla nykyisen vesilainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi sekä kiertotalouden ja vesiälykkäiden teollisten symbioosistrategioiden helpottamiseksi; korostaa, että dataa ja tekoälyä voitaisiin käyttää veden ja energian kulutuksen sekä uudelleenkäyttö- ja kierrätyskapasiteetin mallintamiseen;

101.kehottaa komissiota tunnustamaan paremmin vesialan keskeisen roolin EU:n kilpailukyvyn vahvistamisessa tutkimusta ja innovointia vauhdittavana sekä yrittäjyyttä ja lahjakkuutta edistävänä tekijänä; korostaa tässä mielessä, että on tärkeää lisätä innovointia vesialalla; huomauttaa, että teollisuuden muutosta ja päästöjä käsittelevällä eurooppalaisella innovaatiokeskuksella, joka on perustettu osana direktiiviä 2010/75/EU, voisi olla tässä oma tehtävänsä, sillä se arvioi teollisuusteknologioiden ympäristötehokkuutta ja kerää tietoa innovatiivisista teollisuuden ympäristötekniikoista; huomauttaa lisäksi olemassa olevista kumppanuuksista, kuten tieteellisen tutkimuksen rahoitusohjelmasta Water4All Partnership;

102.katsoo, että on luotava ja edistettävä useiden sidosryhmien alustoja innovoinnin edistämiseksi kaikilla tasoilla – paikallisesti ja kansallisesti; suosittaa, että näille alustoille osallistuu laaja joukko osallistujia – julkista ja yksityistä sektoria sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä – niin, että voidaan rakentaa kumppanien koalitio muutoksen aikaansaamiseksi; tukee tietämyksen jakamista siitä, miten digitaalisilla vesiteknologioilla voidaan tukea nykyisen EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanoa sekä valmiuksien kehittämistä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan digitaalista osaamista sekä veteen kohdistuvia tutkimus- ja kehitysohjelmia (T&K) muun muassa yliopistojen, tutkimuskeskusten ja pk-yritysten kanssa tehtävän yhteistyön avulla;

103.toteaa, että datakeskuksilla on ratkaiseva rooli digitaalitaloudessa; panee huolestuneena merkille, että teknologian nopea leviäminen voi lisätä huomattavasti tehoälytoimintoihin käytettävien vesivarojen kysyntää, mikä voi heikentää niitä ympäristöhyötyjä, joita tekoälyllä on luvattu tuottaa, kuten resurssien optimointi ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, ja korostaa tarvetta sisällyttää vesitehokkuustoimenpiteet datakeskusten suunnitteluun ja toimintaan; kehottaa komissiota puuttumaan eurooppalaisessa vesiresilienssiä koskevassa strategiassaan vesivarojen käyttöön tieto- ja viestintätekniikan alalla sekä erityisesti tekoälyssä ja datakeskuksissa erityisesti kannustamalla datakeskuksia käyttämään puhdistettu vesi uudelleen ja edistämään tehokkaampien mikrosirujen ja komponenttien suunnittelua jäähdytystarpeen pienentämiseksi; suosittaa, että jäsenvaltiot asettavat etusijalle vesiresilienssistrategiat, joilla vastataan datakeskusten tuomiin erityishaasteisiin, jotta varmistetaan sekä digitaalisten että ympäristöä koskevien toimintasuunnitelmien kestävyys;

104.muistuttaa, että meriveden suolanpoisto on prosessi, jossa suola poistetaan meri- tai murtovedestä, jotta sitä voidaan käyttää erilaisiin käyttökelpoisiin tarkoituksiin, kuten juomavetenä, ja että se on näin ollen tärkeä tekninen ratkaisu ihmisten toimeentulon kannalta; toteaa samalla, että suolanpoisto on energiaintensiivinen prosessi ja se olisi ihannetapauksessa tehtävä käyttämällä uusiutuvaa energiaa, jos se on mahdollista, jotta minimoidaan ympäristövaikutukset; muistuttaa, että suolanpoistossa syntyy sivutuotteena suolavettä (väkevää suolaliuosta), joka on hävitettävä asianmukaisesti, jotta vältetään haitalliset vaikutukset meriympäristöön; katsoo sen vuoksi, että suolanpoistoa, joka perustuu käänteisosmoosiin tai lämpöteknologiaan, olisi sovellettava vain, jos muita ympäristön kannalta kestävämpiä vaihtoehtoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida toteuttaa, varsinkaan syrjäisillä alueilla ja saarilla; korostaa tässä yhteydessä uusia teknologisia ratkaisuja, myös mikrobisuolanpoistosoluja, koskevaa käynnissä olevaa työtä, joka tarjoaa ympäristön kannalta kestävän ja innovatiivisen vaihtoehdon perinteisille suolanpoistomenetelmille, erityisesti puhtaan veden ja jäteveden käsittelyn tarjoamiseksi pienille, eristyksissä oleville paikoille, joissa ei ole sähköä;

105.korostaa tarvetta lisätä tekniikoiden, kuten innovatiivisten suolanpoistotekniikoiden, rahoitusta ja niihin liittyvää T&K-toimintaa, jotta voidaan lisätä tällaisten tekniikoiden tehokkuutta, kestävyyttä ja laajentamista; kehottaa tutkimaan mahdollisuuksia käyttää tällaisia tekniikoita maataloudessa vesihuoltopisteiden monipuolistamiseksi ja siten vähentää alan alttiutta vesistressille;

106.panee merkille, että viime vuosikymmenen aikana on tehty monia tieteellisiä läpimurtoja, joiden avulla vedenkäsittely on nyt aiempaa älykkäämpää ja perustuu enemmän kiertotalouteen, ja että tällaiset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia käyttää digitaalisia ratkaisuja, tekoälyä ja kaukokartoitusta vedenkäytön tehostamiseen, puhdistettujen jätevesien hyödyntämiseen kastelussa sekä energian ja ravinteiden talteenottoon jätevedestä;

107.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan sääntelyn esteisiin sisämarkkinoilla, jotta helpotetaan innovatiivisten bioteknologia- ja biovalmistusratkaisujen kehittämistä, laajentamista ja markkinoille saattamista ja edistetään puhtaampaa valmistusta ja kiertotaloutta;

108.kehottaa rahoittamaan, kehittämään ja hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja kasvinsuojelua ja lannoitusta varten, mukaan lukien eliöperäiset torjunta-aineet ja ympäristövaikutuksiltaan vähäisemmät tehoaineet, joita tarvitaan oikeudenmukaisessa siirtymässä kestävämpiin maatalousjärjestelmiin;

109.korostaa, että jokiuomien puhdistamista ja suojelua varten olisi perustettava erityisohjelmia, jotta varmistetaan riittävä virtaama ja vähennetään sellaisen jätteen ja sedimentin kertymistä, joka voi vaikuttaa veden varastointi- ja jakelukapasiteettiin;

110.korostaa tarvetta kattavalle eurooppalaiselle vesiresilienssiä koskevalle strategialle, jolla edistetään rajat ylittävää yhteistyötä, yhdenmukaisempaa tiedonkeruuta ja raportointia sekä parhaiden käytäntöjen jakamista paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimijoiden kesken ja varmistetaan kestävä vesienhoito ja resurssien oikeudenmukainen jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä estetään veteen liittyvien haasteiden, kuten niukkuuden ja tulvariskin, siirtyminen muihin jäsenvaltioihin;

111.korostaa, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka vesivaroille ja vesiekosysteemeille; toteaa, että tulvat ja veden niukkuus vaarantavat ruokaturvan ja vesiturvallisuuden sekä väestön terveyden ja vaikuttavat siten sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja vakauteen; toteaa, että vesiresilienssi on ratkaisevan tärkeää nykyisten ja tulevien terveys-, ruoka-, energia- ja turvallisuuskriisien ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi; korostaa, että vesiresilienssi edistää valtioiden rajat ylittävää vesiyhteistyötä, joka puolestaan edistää rauhaa ja turvallisuutta, koska maat ovat yhteydessä toisiinsa yhteisten jokien ja pohjavesivarojen kautta;

112.kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden välistä rajat ylittävää yhteistyötä yhteisten vesistöalueiden ja pohjavesien hoidossa ja veden laatua, pilaantumisen tasoa ja vedenkorkeutta koskevien tietojen tehokkaassa keräämisessä ja jakamisessa; suosittaa, että perustetaan alueellisia yhteistyökeskuksia koordinoimaan yhteisten vesiresilienssistrategioiden täytäntöönpanoa ottaen huomioon kunkin alueen ilmastoon liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset haasteet;

113.kehottaa tehostamaan muun muassa vesistöalueiden tasolla tehtävää kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan puuttua kasvavaan vesikriisiin, huolehtia puhtaan ja laadukkaan veden saatavuudesta, edistää kestävää vesienhoitoa ja ottaa käyttöön erilaisia innovatiivisia vesiteknologioita, myös luontoon perustuvia ratkaisuja; kehottaa vakiinnuttamaan rajat ylittävää yhteistyötä operatiivisella, taktisella ja strategisella tasolla;

114.kehottaa perustamaan Interreg-ohjelman ja muiden EU:n rahastojen puitteissa rajat ylittäviä hankkeita, joilla parannetaan alueellista yhteistyötä vesivarojen hoidossa ja keskitytään erityisesti varmistamaan, että vesi jaetaan tasapuolisesti alojen ja jäsenvaltioiden välillä;

115.korostaa tarvetta vahvistaa EU:n seurantavalmiuksia digitalisaation ja nykyaikaisen teknologian avulla, mukaan lukien satelliittivalvonta ja reaaliaikainen pilaantumisen seuranta, jotka ovat välttämättömiä rajat ylittävän pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

116.kehottaa komissiota ottamaan käyttöön erityisen diplomaattisen roolin, jonka tarkoituksena on ratkaista veteen liittyviä konflikteja, edistää vesiyhteistyötä sekä suojella vesilähteitä ja -järjestelmiä, erityisesti aseellisten konfliktien aikana ja rajat ylittävissä yhteyksissä;

117.kehottaa EU:ta johtamaan kansainvälisiä toimia vesiekosysteemien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi kestävän kehityksen tavoitteen 6 (puhdas vesi ja sanitaatio) mukaisesti;

118.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.