1.korostaa, että koheesiopolitiikan alueellinen ja paikallinen painottuneisuus, paikkalähtöinen lähestymistapa ja strateginen suunnittelu sekä sen hajautettu ohjelmasuunnittelu ja täytäntöönpanomalli, joka perustuu kumppanuusperiaatteeseen, jolla pannaan tehostetusti täytäntöön eurooppalaiset käytännesäännöt, talouden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumiseen ja monitasoiseen hallintoon, ovat politiikan keskeisiä ja selkeitä osatekijöitä ja määrittävät sen tehokkuuden; on vakuuttunut siitä, että tätä koheesiopolitiikan mallia olisi jatkettava kaikilla alueilla ja että olisi vahvistettava mahdollisuuksien mukaan sen roolia EU:n tärkeimpänä pitkän aikavälin investointivälineenä, jolla vähennetään eroja, varmistetaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus ja edistetään alueellista ja paikallista kestävää kasvua EU:n strategioiden mukaisesti ja suojellaan ympäristöä, ja roolia EU:n kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisen siirtymän keskeisenä edistäjänä sekä autetaan selviytymään edessä olevista haasteista;

2.kehottaa tekemään selkeän rajan koheesiopolitiikan ja muiden välineiden välille, jotta vältetään päällekkäisyydet ja kilpailu EU:n välineiden välillä, varmistetaan eri toimien täydentävyys ja lisätään EU:n tuen näkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä; toteaa tässä yhteydessä, että elpymis- ja palautumistukivälineen varat on sidottu taloudelliseen kehitykseen ja kasvuun mitenkään erityisesti painottamatta alueiden välistä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; on huolissaan komission suunnitelmista soveltaa tulosperusteista lähestymistapaa Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin; toteaa, että tulosperusteisilla mekanismeilla voi olla keskeinen merkitys politiikan tehostamisessa ja tulossuuntautuneisuuden lisäämisessä, mutta varoittaa, että tätä mallia ei pidä soveltaa yleispätevästi, ja suhtautuu erittäin epäilevästi ehdotuksiin kytkeä ERI-rahastojen varojen maksaminen keskitetysti määriteltyjen uudistustavoitteiden täyttämiseen, varsinkin jos uudistustavoitteet eivät kuulu aluetason toimivaltaan;

3.vastustaa kaikkia EU:n rahoitusohjelmien uudistuksia, jotka pyrkivät ylhäältä alaspäin suuntautuvaan keskittämiseen, ja toteaa tämän koskevan myös yhteistyössä hallinnoitavia ohjelmia, kuten koheesiopolitiikkaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja kannattaa päätöksenteon hajauttamista paikallis- ja aluetasolle nykyistä enemmän; kehottaa lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten sekä talouden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista yhteistyössä hallinnoitavien EU:n ohjelmien kaikissa vaiheissa valmistelusta ja ohjelmasuunnittelusta täytäntöönpanoon, toteutukseen ja arviointiin, koska alueiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja alueiden välinen koheesio voidaan toteuttaa vain kaikkien toimijoiden välisen hyvän yhteistyön pohjalta;

4.korostaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolla (maaseuturahasto) on koheesiopolitiikan rahastojen ohella keskeinen asema maaseutualueiden tukemisessa; korostaa, että maaseuturahaston suunnittelussa on noudatettava koheesiopolitiikan rahastoja koskevia sääntöjä synergian edistämiseksi ja monirahoitteisten maaseudun kehittämishankkeiden helpottamiseksi;

5.on vakuuttunut siitä, että koheesiopolitiikka voi täyttää tehtävänsä jatkossakin vain, jos sillä on vankka rahoitus; tähdentää tämän tarkoittavan, että tulevalle koheesiopolitiikalle on annettava riittävä rahoitus vuoden 2027 jälkeiseksi rahoituskaudeksi; korostaa, että on tarjottava määrältään riittävän suuri ja helposti saatavilla oleva rahoitus, jotta koheesiopolitiikka voi edelleen täyttää tehtävänsä EU:n tärkeimpänä investointipolitiikkana, samalla kun säilytetään joustavuus mahdollisiin uusiin haasteisiin vastaamiseksi, mukaan lukien mahdollisuus rahoittaa kaksikäyttötuotteiden kehittämistä, ja jotta paikallisviranomaiset, sidosryhmät ja edunsaajat voivat edistää tehokkaasti paikallista kehitystä; on vakaasti sitä mieltä, että koheesiopolitiikan selkeä pitkän aikavälin strateginen painopiste ja tavoitteet eivät saisi kärsiä siitä, että EU kykenee tarjoamaan joustavia ratkaisuja ennakoimattomiin haasteisiin;

6.korostaa, että EU:n seuraava monivuotinen rahoituskehys ja vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan ohjelmien väliarviointi ovat tärkeitä tulevaisuuden koheesiopolitiikan laatimisen kannalta; muistuttaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2028–2034 vuoden 2027 jälkeiselle koheesiopolitiikalle annettujen määrärahojen on oltava kunnianhimoisemmat; kehottaa varmistamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, että koheesiopolitiikka saa edelleen reaalisesti vähintään yhtä paljon rahoitusta kuin kuluvalla kaudella; kehottaa lisäksi säilyttämään koheesiopolitiikan omana otsakkeenaan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että koheesiopolitiikkaa olisi suojeltava tilastollisilta vaikutuksilta, jotka voivat muuttaa EU:n keskimääräistä BKT:tä ja siten alueiden tukikelpoisuutta; toteaa jälleen, että tarvitaan uusia EU:n omia varoja;

7.ehdottaa siksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä parannetaan mahdollisuuksia vastata ennakoimattomiin tarpeisiin, minkä vuoksi siinä on muun muassa oltava riittävät liikkumavarat ja joustot alusta alkaen; korostaa tässä yhteydessä kuitenkin, että koheesiopolitiikka ei ole kriisiväline eikä sen päätavoitteista eli pitkän aikavälin investointitarkoituksesta saisi poiketa; kehottaa vahvistamaan Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa, myös ennakkomaksujen osalta, ja tekemään siitä vähemmän byrokraattisen ja helpommin käytettävissä olevan, jotta siitä voidaan jalostaa asianmukainen väline, jolla voidaan vastata riittävällä tavalla tulevien luonnonkatastrofien tai terveysuhkien taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin seurauksiin; korostaa, että parlamentin on tarpeen valvoa hätärahastoja ja -välineitä riittävällä tavalla;

8.toteaa, että tietyissä tapauksissa on tarpeen käyttää myös tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tason 3 luokittelua siten, että huomioidaan että kaikilla NUTS 2 -alueilla vallitsevat kehityserot; katsoo, että alueellisen asukaskohtaisen BKT:n on edelleen oltava tärkein peruste päätettäessä jäsenvaltioiden välisistä koheesiopolitiikan määrärahoista; pitää myönteisenä, että parlamentin useiden pyyntöjen jälkeen komissio on alkanut harkita muita perusteita Euroopan tilintarkastustuomioistuin, ”Nopea tilannearvio – Koheesiopolitiikan määrärahojen jakaminen jäsenvaltioille vuosiksi 2021–2027”, maaliskuu 2019., kuten kasvihuonekaasupäästöjä, väestötiheyttä, koulutustasoa ja työttömyysastetta, jotta alueiden sosioekonomisesta tilanteesta saataisiin parempi yleiskuva;

9.painottaa, että oikeusvaltioperiaatetta koskeva ehdollisuus on yleinen ehdollisuus, jossa otetaan huomioon oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja valvotaan sitä ja joka on edellytys koheesiopolitiikan rahoituksen saamiselle sen varmistamiseksi, että unionin varoja käytetään avoimesti, tasapuolisesti ja vastuullisesti moitteetonta varainhoitoa noudattaen; katsoo, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa on vahvistettava oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamista ja varmistettava, että kaikki toimet ovat johdonmukaisia demokratian periaatteiden, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien, kuten työntekijöiden, vammaisten henkilöiden ja lasten oikeuksien, tukemisen kanssa; korostaa Euroopan petostentorjuntaviraston ja Euroopan syyttäjänviraston tärkeää merkitystä unionin taloudellisten etujen suojaamisessa;

10.kehottaa jatkamaan toimia koheesiopolitiikan varoja EU:n, kansallisella ja alueellisella tasolla koskevien sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joustavoittamiseksi ja virtaviivaistamiseksi ja niiden välisten synergioiden vahvistamiseksi hyödyntämällä kaikin tavoin saatavilla olevia teknologioita varojen käyttöön saamisen ja tehokkuuden lisäämiseksi ja käyttämällä tässä pohjana olemassa olevaa ja vakiintunutta yhteistyöhön perustuvaa hallinnointikehystä, jotta voidaan lujittaa käyttäjien luottamusta ja siten kannustaa laajempaa talouden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden joukkoa osallistumaan tuettuihin hankkeisiin ja maksimoida varojen vaikutus; peräänkuuluttaa lisää aloitteita, joilla mahdollistetaan koheesiovarojen parempi käyttöaste, ja mainitsee esimerkkeinä yhteisrahoitustasojen nostamisen, ennakkomaksujen korottamisen ja investointien korvauksien nopeuttamisen; kehottaa antamaan paikallishallinnolle ja erityisesti pieniä yhteisöjä edustavalle hallinnolle teknistä koulutusta varojen hallinnoinnin parantamiseksi; korostaa siksi, että on tärkeää vahvistaa yhden tarkastuksen periaatetta, laajentaa yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja edelleen ja vähentää kaksinkertaisia tarkastuksia ja sellaisia tarkastuksia, joissa on päällekkäisyyttä saman hankkeen ja tuensaajan kansallisen ja alueellisen valvonnan kanssa, jotta voidaan poistaa se mahdollisuus, että virheet toistetaan seuraavina toteutusvuosina;

11.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sallimaan alueille enemmän joustovaraa jo ohjelmasuunnitteluvaiheessa, jotta voidaan ottaa huomioon niiden erityistarpeet ja -piirteet, ja korostaa tarvetta ottaa mukaan talouden ja kansalaisyhteiskunnan toimijat; korostaa, että temaattinen keskittäminen oli tärkeä tekijä koheesiopolitiikan mukauttamisessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; pyytää siksi komissiota esittämään kaikki temaattisen keskittämisen toteutukseen liittyvät havainnot ja ottamaan niistä oppia tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa;

12.toteaa, että vihreä ja digitaalinen siirtymä sekä väestörakenteen muutos luovat haasteita mutta myös mahdollisuuksia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamisen kannalta; toteaa, että tilastoissa pienemmät korkean tulotason alueet voivat peittää laajemmalla alueella vallitsevat talousongelmat; on tietoinen siitä, että alueelliset erot ovat vaarassa lisääntyä, sosiaalinen eriarvoisuus syventyä ja siirtymäprosessiin liittyvä, maantieteellisesti epätasaisesti jakautuva tyytymättömyys lisääntyä; korostaa, että EU:n kestävyys- ja ilmastotavoitteet on saavutettava ja että on ylläpidettävä yhteistä talouskasvua vahvistamalla unionin kilpailukykyä; vaatii tästä syystä laatimaan eurooppalaisen strategian, jolla taataan tasapainoinen kasvu EU:ssa ja täytetään kunkin alueen erityistarpeet; toistaa olevansa sitoutunut vihreään siirtymään ja digitaaliseen siirtymään, koska ne luovat mahdollisuuksia parantaa EU:n kilpailukykyä; korostaa tarvetta investoida infrastruktuurihankkeisiin, joilla parannetaan yhteyksiä erityisesti kestävän ja älykkään liikenteen alalla, sekä energia- ja digitaaliverkkoihin, jotta varmistetaan, että kaikki alueet, myös syrjäiset ja vähemmän kehittyneet, tulevat täysin osaksi sisämarkkinoita ja hyötyvät tasapuolisesti sen tarjoamista mahdollisuuksista; korostaa siksi tarvetta tukea vihreiden teollisuudenalojen kehittämistä ja vaalia paikallisia erikoisuuksia ja perinteitä, jotta parannetaan talousympäristön ja kansalaisyhteiskunnan kykyä selviytyä tulevista haasteista;

13.vaatii, että koheesiopolitiikan on oltava jatkossakin johdonmukainen innovoinnin lisäämiseen ja EU:n sisämarkkinoiden loppuun saattamiseen tähtäävän pyrkimyksen kanssa, kuten Euroopan kilpailukykyä koskevassa Draghin raportissa esitetyissä päätelmissäkin todetaan; korostaa alueellisten erojen yhteydessä pitkäaikaista innovaatiokuiluongelmaa ja kannattaa räätälöityä, paikkalähtöistä lähestymistapaa innovoinnin ja taloudellisen lähentymisen edistämiseksi eri alueilla ja innovointikuilun kaventamiseksi; kehottaa vahvistamaan paikallisen ja alueellisen innovoinnin roolia kilpailukykyisten tutkimus- ja innovointiekosysteemien rakentamisessa ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä; viittaa uusiin EU:n aloitteisiin, kuten alueellisiin innovaatiolaaksoihin ja alueellisen innovoinnin kumppanuuksiin, joilla pyritään yhdistämään alueet, joiden innovoinnin tuloksellisuuden tasot eroavat toisistaan, ja kaventamaan innovointikuilua; katsoo, että näin toimimalla vahvistetaan alueellista riippumattomuutta ja annetaan paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuus muovata EU:n politiikkoja ja tavoitteita omien erityistarpeidensa, ominaispiirteidensä ja valmiuksiensa mukaan ja turvataan samalla kumppanuusperiaate;

14.on vakuuttunut siitä, että koheesiopolitiikalla on edelleen edistettävä oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta siten, että otetaan huomioon alueiden erityistarpeet ja mitään aluetta tai ketään ei jätetä jälkeen; kehottaa rahoittamaan oikeudenmukaisen siirtymän prosessia jatkossakin siten, että oikeudenmukaisen siirtymän rahasto sisällytetään kokonaisuudessaan yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen ja sen varat vuoden 2027 jälkeiselle ohjelmakaudelle ovat suuremmat; korostaa kuitenkin tarvetta arvioida oikeudenmukaisen siirtymän rahaston vaikutusta tukikelpoisten alueiden muutokseen ja tarkentaa sen lähestymistapaa uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä havaintojen ja konkreettisten toimenpiteiden perusteella varmistaen kuitenkin, että rahasto pysyy osana koheesiopolitiikkaa, jotta voidaan varmistaa asianomaisten yhteisöjen taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi;

15.korostaa, että koheesiopolitiikan ja EU:n talouden ohjausjärjestelmän välistä suhdetta on tehostettava välttäen rankaisevaa lähestymistapaa; korostaa, että eurooppalaisen ohjausjakson olisi oltava SEUT 174 ja 175 artiklan mukaisten koheesiopolitiikan tavoitteiden mukainen; kehottaa alueita osallistumaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja kehottaa vahvistamaan alueellista lähestymistapaa; kehottaa pohtimaan makrotaloudellisen ehdollisuuden käsitettä ja selvittämään mahdollisuutta korvata tämä käsite uusilla ehdollisuuden muodoilla, jotta voitaisiin ottaa paremmin huomioon edessä olevat uudet haasteet;

16.on huolissaan siitä, että kehitysloukkuun on jäänyt yhä enemmän alueita, joiden talouskehitys on pysähtynyt, jotka kärsivät jyrkästä väestökadosta ja joilla keskeisiä palveluita on saatavilla vain rajallisesti; kehottaa siksi korottamaan keskeisten palvelujen vahvistamiseen tähtäävien hankkeiden yhteisrahoitusta; korostaa koheesiopolitiikan välineiden osaa tuettaessa eri alueita ja paikallisalueita, joilla on sellaisia väestörakenteen kehitykseen liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat kotiseudulle jäämistä koskevan oikeuden tosiasialliseen toteutumiseen, ja mainitsee näistä haasteista väestökatoon, ikääntymiseen, sukupuolten epätasapainoon, aivovuotoon, osaamisvajeeseen ja alueiden väliseen työvoiman epätasapainoon liittyvät haasteet; toteaa, että näiden ilmiöiden torjumiseksi tarvitaan kohdennettuja taloudellisia kannustimia ja rakenteellisia toimia; kehottaa tässä yhteydessä panemaan täytäntöön kohdennettuja ohjelmia, joilla houkutellaan, kehitetään ja säilytetään osaamista, erityisesti alueilla, joilta lähtee huomattava määrä ammattitaitoisia työntekijöitä, edistämällä sellaisia koulutus-, kulttuuri-, yrittäjyys- ja innovointiekosysteemejä, jotka vastaavat paikallisia ja alueellisia taloudellisia tarpeita ja mahdollisuuksia;

17.toteaa, että on tärkeää tukea ja rahoittaa räätälöityjä ratkaisuja sellaisille alueille, joilla on pitkäaikaisia ja vakavia taloudellisia vaikeuksia tai vakavia pysyviä luontoon tai väestörakenteeseen liittyviä haittoja; toteaa jälleen, että on pidettävä yllä ja parannettava laadukkaiden keskeisten palvelujen (kuten koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen) tarjontaa sekä liikenne- ja digitaalisia yhteyksiä näillä alueilla, edistettävä niiden talouden monipuolistamista ja työpaikkojen luomista sekä autettava niitä vastaamaan haasteisiin, joita aiheuttavat muun muassa maaseudun autioituminen, väestön ikääntyminen, köyhyys, väestökato, yksinäisyys ja eristyneisyys sekä haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, kuten vammaisille henkilöille, tarjolla olevien mahdollisuuksien puute; korostaa tarvetta asettaa etusijalle strategisten alojen, kuten uusiutuvan energian, kestävän matkailun, digitaalisen innovoinnin ja infrastruktuurin, kehittäminen ja riittävä rahoitus tavalla, joka on räätälöity kunkin alueen taloudellisen potentiaalin ja resurssien mukaan, jotta voidaan luoda laajemmat edellytykset sisäsyntyiselle kasvulle ja tasapainoiselle kehitykselle kaikilla alueilla, erityisesti maaseudulla, syrjäisillä ja vähemmän kehittyneillä alueilla, raja-alueilla, saarilla ja syrjäisimmillä alueilla; palauttaa mieliin maaseudun ja kaupunkien välisten vahvojen yhteyksien merkityksen sekä sen, että on tärkeää tarjota erityistä tukea maaseutualueiden naisille;

18.korostaa, että tarvitaan räätälöity toimintamalli SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määriteltyjä syrjäisimpiä alueita varten, sillä ne kohtaavat ainutlaatuisia ja kumulatiivisia rakenteellisia haasteita, jotka johtuvat niiden syrjäisestä sijainnista, markkinoiden pienestä koosta, herkkyydestä ilmastonmuutokselle ja taloudellisista riippuvuuksista; korostaa, että nämä pysyvät rajoitteet, kuten oman talouden pieni koko, suuri etäisyys Euroopan mantereesta, sijainti lähellä kolmansia maita, useimpien alueiden kaksinkertainen eristäytyneisyys ja tuotantoalan yksipuolisuus, aiheuttavat lisäkustannuksia ja heikentävät kilpailukykyä, mikä tekee niiden sopeutumisesta vihreään ja digitaaliseen siirtymään erityisen monimutkaista ja kallista; tähdentää, että syrjäisimmillä alueilla on paljon mahdollisuuksia kehittyä edelleen keskeisillä aloilla, kuten sininen talous, kestävä maatalous, uusiutuvat energialähteet, avaruusala, tutkimus tai ekomatkailu, esimerkiksi parempien alueellisten yhteyksien avulla; toistaa komissiolle kehotuksensa tarkastella asianmukaisesti kaikkien uusien lainsäädäntöehdotusten vaikutuksia syrjäisimpiin alueisiin, jotta vältetään suhteettomat sääntelytaakat ja alueiden talouksiin kohdistuvat haittavaikutukset, ja toteaa ajaneensa tätä asiaa jo pitkään;

19.korostaa, että kaupungeilla ja suurkaupunkialueilla on omia haasteita, kuten huomattavia köyhyyssaarekkeita, asumiseen liittyviä ongelmia, liikenteen ruuhkautumista ja ilmanlaatuongelmia, jotka aiheuttavat epäyhtenäisen aluekehityksen luomia haasteita sosiaaliselle ja taloudelliselle yhteenkuuluvuudelle; korostaa tarvetta kaupunkeja varten laaditulle toimintaohjelmalle; kehottaa syventämään kaupunkien yhteyksiä pienemmät kaupungit kattaviin toiminnallisiin kaupunkiseutuihin sen varmistamiseksi, että taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt jakautuvat tasaisemmin koko alueelle; korostaa tarvetta vahvistaa EU:n kaupunkiagendan aloitteiden ja koheesiopolitiikan välineiden välistä koordinointia suosimalla yhdennettyä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet ja uudet haasteet; kehottaa lisäksi parantamaan alue- ja paikallisviranomaisten sekä kaupunkien ja kaupunkiviranomaisten mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta suoraan muun muassa laajentamalla yhdennettyjen alueellisten investointien käyttöä;

20.korostaa tarvetta jatkaa ja lisätä koheesiopolitiikan kehyksessä tehtäviä investointeja kohtuuhintaiseen asumiseen ja toteaa, että sillä on suuri merkitys sekä alueille että kaupungeille; korostaa tarvetta edistää siihen tehtäviä muutoksia, kun on kyse asumisen investoinneista, jotka tehdään muilla keinoin kuin nykyisiä kahta mahdollisuutta (energiatehokkuus ja sosiaalinen asuntotuotanto) hyödyntämällä; korostaa koheesiopolitiikan tärkeää roolia näiden aloitteiden toteuttamisessa ja koordinoinnissa; katsoo lisäksi, että on tärkeää sisällyttää kohtuuhintainen asuminen Urbact-aloitteeseen;

21.tähdentää vahvojen ulkoraja-alueiden strategista merkitystä EU:n turvallisuuden ja häiriönsietokyvyn kannalta; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ja alueita, joihin Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota vaikuttaa, erityisesti EU:n itärajalla sijaitsevia alueita, tarkistamalla alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja Komission tiedonanto, annettu 29. huhtikuuta 2021, alueellisia valtiontukia koskevista suuntaviivoista (EUVL C 153, 29.4.2021, s. 1)., käyttämällä koheesiopolitiikan räätälöityjä välineitä ja investointeja sekä auttamalla niitä hyödyntämään mahdollisimman hyvin koheesiopolitiikan rahastojen, myös Interreg-ohjelman, tarjoamia mahdollisuuksia joustavasti, jotta autetaan niitä selviytymään sodan haitallisista sosioekonomisista vaikutuksista väestöön ja alueisiin; kehottaa lisäksi tukemaan ehdokasmaita, kuten Ukrainaa ja Moldovaa, ympäröiviä alueita, jotta voidaan vahvistaa niiden yhteyksiä ja edistää niiden yhdentymistä EU:hun;

22.korostaa yleensäkin alueellisen yhteistyön ja varsinkin rajat ylittävän yhteistyön lisäarvoa; korostaa Interregin merkitystä raja-alueille, myös syrjäisimmille alueille; korostaa sen tärkeää roolia näiden alueiden kehityksen edistämisessä ja rajatylittävien esteiden poistamisessa muun muassa vahvistamalla luottamusta rajan molemmin puolin, kehittämällä liikenneyhteyksiä, tunnistamalla ja vähentämällä oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä sekä lisäämällä rajatylittävien julkisten palvelujen tarjontaa ja käyttöä; katsoo Interreg-ohjelman olevan EU:n tärkein väline, jolla voidaan puuttua pelastuspalvelujen rajatylittävää toimintaa hankaloittaviin sitkeisiin esteisiin, ja ehdottaa, että pelastuspalvelut asetetaan selkeämmin näiden ohjelmien painopisteeksi; korostaa, että raja-alueilla, myös EU:n ulkorajoilla hyökkääjämaiden rajanaapureina sijaitsevilla alueilla, on usein erityisiä haasteita; katsoo, että moninkertaisten haasteiden kanssa kamppailevia EU:n raja-alueita on tuettava, ja katsoo, että niille on annettava enemmän resursseja; on tyytyväinen uuteen EU:n raja-alueiden kehitys- ja kasvuvälinettä koskevaan asetukseen; korostaa pienimuotoisten ja rajat ylittävien hankkeiden merkitystä ja tähdentää, että ne on saatava pantua tehokkaasti täytäntöön paikan päällä; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti raja-alueilla järjestettäviä tiedotuskampanjoita rajat ylittävän yhteistyön vaikutusten maksimoimiseksi;

23.palauttaa mieliin, että on pikemminkin tuettava koheesiota kuin vain keskityttävä noudattamaan koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisen periaatetta, joka tarkoittaa sitä, että mitkään toimet eivät saisi haitata lähentymisprosessia tai edistää alueellisia eroja; kehottaa sisällyttämään nämä periaatteet vahvemmin monialaisina periaatteina kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin sen varmistamiseksi, että niillä tuetaan SEUT 3 ja 174 artiklassa vahvistettuja sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita; kehottaa lisäksi komissiota antamaan omat suuntaviivat siitä, miten nämä periaatteet pannaan täytäntöön ja miten niitä voidaan valvoa kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa, ja kiinnittämään erityistä huomiota EU:n lainsäädännön vaikutukseen vähemmän kehittyneiden alueiden kilpailukykyyn; toistaa, että uusissa lainsäädäntöehdotuksissa on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja alueelliset realiteetit; ehdottaa, että komissio voisi hyödyntää innovatiivisia välineitä, kuten RegHub-verkostoa (alueellisten keskusten verkosto), tietojen keräämiseen EU:n politiikan vaikutuksista alueisiin; korostaa siksi tarvetta vahvistaa EU:n lainsäädännön alueellisten vaikutusten arviointia ja samalla vahvistaa muiden asiaa koskevien politiikkojen alueellisia näkökohtia; painottaa, että yhteenkuuluvuuden edistäminen olisi myös katsottava keinoksi edistää solidaarisuutta ja keskinäistä tukea jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan koheesiopolitiikan hyödyistä tiedottamiseksi ja näiden hyötyjen näkyvyyden lisäämiseksi, millä osoitetaan kansalaisille EU:n konkreettiset vaikutukset, ja toteaa, että nämä ovat keskeisiä välineitä vastattaessa euroskeptisyyteen; on tyytyväinen siihen, että Kohesio-alustasta on julkaistu monikielinen versio;

24.panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltioiden köyhimmille alueilleen osoittama kansallinen rahoitus on viime vuosina vähentynyt huomattavasti; muistuttaa, että on tärkeää noudattaa EU:n täydentävyysperiaatetta; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset viranomaiset ottavat sisäisen koheesion asianmukaisesti huomioon rakenne- ja investointirahastojen hankkeiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

25.vaatii, että koheesiopolitiikkaa on mukautettava alueellisten tarpeiden lisäksi myös pienimmän mittakaavan tarpeisiin eli varojen on oltava pienimpien hankkeiden ja niiden toteuttajien saatavilla; huomauttaa, että näiden hankkeiden aloitteet ovat usein kaikkein innovatiivisimpia ja niillä on merkittävä vaikutus maaseudun kehittämiseen; toistaa, että näiden rahoitusvarojen olisi oltava kaikkien saatavilla hankkeiden koosta tai laajuudesta riippumatta; kannattaa Cohesion Alliance -ryhmittymän kehotusta uudistaa vuoden 2027 jälkeistä koheesiopolitiikkaa sellaiseksi, jossa ketään ei jätetä jälkeen;

26.korostaa, että monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen viivästyminen ja se, että jäsenvaltiot ovat painottaneet enemmän elpymis- ja palautumistukivälineen varojen ohjelmasuunnittelua, ovat johtaneet huomattaviin viivästyksiin ohjelmakaudella 2021–2027; korostaa ajoissa sopuun pääsemisen merkitystä seuraavalle rahoituskehykselle ja vaatii, että yhteisiä säännöksiä koskeva asetus ja talousarvioneuvottelut on saatava päätökseen vähintään vuotta ennen uuden rahoituskauden alkua, jotta jäsenvaltiot voivat laatia kansalliset rahoitusstrategiansa hyvissä ajoin pystyäkseen siirtymään onnistuneesti seuraavalle rahoituskaudelle sekä varmistamaan olemassa olevien ERI-rahastoista rahoitettujen hankkeiden jatkumisen;

27.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.