1.panee merkille, että viimeisten 10 vuoden aikana on saatu aikaan edistystä perustamalla yhteinen valvontamekanismi ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi; toteaa, että pankkiunioni ei ole valmis ennen kuin sen kolmas pilari eli eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on perustettu;

2.pyytää komissiota varmistamaan, että pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin valmiiksi saattaminen on edelleen keskeinen painopiste; korostaa, että nämä hankkeet tarjoavat kotitalouksille ja pk-yrityksille laajemmat rahoitusmahdollisuudet, vähentävät voimakasta riippuvuutta pankkien luotonannosta investointien ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi, lisäävät rahoitusvakautta, vähentävät talouden laskusuhdanteiden vaikutuksia, tukevat kilpailukykyä, tarjoavat lisää investointimahdollisuuksia, rahoittavat siirtymistä vihreään ja digitaaliseen talouteen ja vapauttavat EU:n kasvupotentiaalin; huomauttaa, että komissiota pyydetään ottamaan huomioon eri pankkimallien erityispiirteet ja säilyttämään samalla tasapuoliset toimintaedellytykset;

3.toteaa, että on tarpeen varautua pankkitoiminnan stressijaksoihin, jotka saattavat johtaa talletuspakoihin, jollaisia nähtiin joillakin EU:n ulkopuolisilla oikeudenkäyttöalueilla maaliskuussa 2023, sekä varmistaa talletusten vakaus;

4. huomauttaa, että kyberuhkien sietokyky on EU:n pankkialan kilpailukyvyn keskeinen tekijä, kun otetaan erityisesti huomioon geopoliittinen tilanne ja tarve säilyttää rahoitusvakaus;

5.toteaa, että yhdentyneempi pankkiunioni auttaisi parantamaan EU:n pankkialan häiriönsietokykyä, parantaisi luotonsaantia ja vähentäisi kustannuksia; toteaa, että pankkiliiketoiminnan rajatylittävän yhdentymisen parantaminen lisäisi yksityisen riskinjaon potentiaalia ja varmistaisi riskien hajautuksen EU:n pankkimarkkinoilla; huomauttaa, että yhdentyneempi pankkiunioni ei välttämättä tarkoita konsolidoidumpia pankkimarkkinoita ja että monipuolisista pankkimarkkinoista on hyötyä kilpailulle; korostaa, että täysimittainen pankkiunioni mahdollistaisi eurooppalaisten pankkien kasvun ja parantaisi niiden valmiuksia kilpailla kansainvälisessä toimintaympäristössä;

6.pitää valitettavana, että EU:n pankkien mahdollisuutta rahoittaa merkittäviä investointeja rajoittaa heikompi kannattavuus, joka ei riitä varmistamaan niiden kilpailukykyä; toteaa, että kannattavuusero muihin oikeudenkäyttöalueisiin verrattuna johtuu sekä rakenteellisista että sääntelyyn liittyvistä tekijöistä, ja kehottaa toteuttamaan uudelleentarkastelun sääntelykehyksen yksinkertaistamiseksi; toteaa, että EU:n pankkijärjestelmän erityisluonne, joka johtuu järjestelmään kuuluvien pienten pankkien suuresta määrästä, edellyttää oikeasuhteisia ratkaisuja, joissa tämä otetaan huomioon ja jotka räätälöidään järjestelmän ominaispiirteiden mukaan rahoitusvakautta heikentämättä; pitää mielessä ”liian suuri kaatumaan” -riskin;

7.kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta kehittää pankkiunionin yhteyteen kohdennettuja kehyksiä pk-yritysten ja startup-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi tunnustaen niiden roolin EU:n talouden selkärankana;

8.pitää valitettavana, että EU:n pankkien rajatylittävä toiminta on edelleen melko vähäistä erityisesti lainojen myöntämisen osalta; katsoo sen vuoksi, että on tärkeää saattaa pankkiunioni valmiiksi, jotta toteutetaan pääoman vapaa liikkuvuus täysin yhdentyneillä sisämarkkinoilla;

9.kehottaa Venäjällä edelleen toimintaa harjoittavia EU:n pankkeja poistumaan Venäjän markkinoilta mahdollisimman pian; kehottaa valvontaviranomaisia varmistamaan, että nämä pankit pyrkivät poistumaan pikaisesti Venäjän markkinoilta;

10.kehottaa komissiota selvittämään edelleen, voisiko erillisen lainkäyttövallan perustaminen merkittävää rajatylittävää toimintaa harjoittavia EU:n pankkeja Draghin raportti, s. 61. varten auttaa saattamaan pankkiunionin valmiiksi vai lisäisikö se pankkialan pirstoutumista;

11.toteaa, että arvopaperistamiskehyksen uudelleentarkastelua eurooppalaisten markkinoiden vahvistamiseksi ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten ottamista käyttöön kaksitahoiseksi rahoitusvälineeksi pk-yritysten pitkän aikavälin rahoitusta varten voitaisiin selvittää ja että siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon rahoitusvakausriskit;

12.korostaa, että finanssiosaaminen on olennaisen tärkeää nykyaikaisissa talouksissa, sillä se edistää pankkijärjestelmien häiriönsietokykyä eri jäsenvaltioissa ja kannustaa harjoittamaan rajatylittävää rahoitustoimintaa;

13.korostaa, että kuluttajansuojan korkea taso parantaa pankkiunionin häiriönsietokykyä;

14.katsoo, että komission olisi keskityttävä näkökohtiin, joilla edistetään digitalisoinnin, nykyaikaistamisen, yksinkertaistamisen, virtaviivaistamisen ja kilpailukyvyn parantamisen tavoitteita; katsoo, että oikeusvarmuus, turvallisuus, ennustettavuus ja vakaus ovat olennaisen tärkeitä, jotta EU:n pankit voivat toimia suotuisissa olosuhteissa;

15.toteaa, että perinteisten lainojen lisäksi erilaiset muut rahoituslähteet voivat olla hyödyksi EU:n kasvulle ja kilpailukyvylle, ja panee merkille omaisuusvakuudellisten rahoitusratkaisujen vähäriskisyyden;

16. panee merkille EKP:n edistymisen digitaalisen euron osalta ja EKP:n kanssa tästä aiheesta käytävän parlamentaarisen vuoropuhelun; ymmärtää nykyiset varaumat, jotka liittyvät esimerkiksi sen toimivuuteen verkon ulkopuolella, kun otetaan huomioon, että verkon ulkopuoliset maksutapahtumat vähentävät näkyvyyttä ja vaikeuttavat talousrikollisuuden ehkäisemistä; muistuttaa, että digitaalisen euron olisi täydennettävä käteismaksamista eikä korvattava sitä; katsoo, että päätös digitaalisen euron käyttöönotosta on viime kädessä poliittinen päätös, joka EU:n lainsäätäjien on tehtävä, koska sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia moniin EU:n aloihin, kuten yksityisyydensuojaan, kuluttajansuojaan, rahoitusvakauteen, finanssipolitiikkaan ja muihin yksinomaan rahapolitiikkaa laajemmalle ulottuviin aloihin;

17.pitää valitettavana, etteivät jotkin rahoituslaitokset ole onnistuneet varmistamaan sukupuolten tasapuolista edustusta etenkään hallintoelimissään; painottaa, että sukupuolten tasapuolinen edustus johtokunnissa ja työntekijöiden keskuudessa tuottaa sekä yhteiskunnallista että taloudellista hyötyä; kehottaa rahoituslaitoksia päivittämään säännöllisesti monimuotoisuutta ja osallistavuutta koskevia toimintapolitiikkojaan ja edistämään tervettä työkulttuuria, jossa osallistavuus asetetaan etusijalle; kehottaa yksityisiä ja julkisia toimijoita korjaamaan monimuotoisuudessa ja sukupuolten tasapuolisessa edustuksessa olevat puutteet rahoituslaitosten hallintoelimissä;

18.pitää myönteisenä, että lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät uuden pankkipaketin, jolla pannaan täytäntöön Basel III -standardit EU:ssa; panee merkille, että Basel III ‑standardien täytäntöönpanoon liittyy nykyisin epäselvyyttä joillakin muilla oikeudenkäyttöalueilla ja mahdollisen tasapuolisiin kansainvälisiin toimintaedellytyksiin liittyvän riskin; korostaa, että komission olisi arvioitava, voitaisiinko kohdennetuilla muutoksilla säilyttää EU:n pankkien kansainvälinen kilpailukyky niiden häiriönsietokykyä heikentämättä; muistuttaa, että markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten soveltamispäivästä annetulla delegoidulla säädöksellä lykättiin uuden markkinariskikehyksen soveltamispäivää vuodella 1. tammikuuta 2026 asti; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko Basel III -standardit täytäntöön panematta jättäneiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa tehtyjä vastaavuuspäätöksiä syytä tarkastella uudelleen, jotta voidaan suojella EU:n rahoitusalan rahoitusvakautta;

19.panee merkille, että pankit sulkevat yhä enemmän sivuliikkeitään, mikä lisää pankkikatoa tietyillä alueilla, millä on erityisen kielteinen vaikutus haavoittuvassa asemassa oleviin kansalaisiin, joilla ei ole pääsyä digitaalisiin palveluihin; korostaa, että pienemmillä pankeilla on keskeinen rooli olennaisten pankkipalvelujen saatavuuden varmistamisessa erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla ja että pienemmät pankit tukevat tällä tavoin kotitalouksia, pk-yrityksiä ja paikallistaloutta; toteaa, että korkeat valvontakustannukset ja sääntelytaakka voivat aiheuttaa merkittäviä haasteita pienemmille pankeille; painottaa, että pankkivalvontaan on sovellettava suhteellisuusperiaatetta, jolla varmistetaan, että sääntelyn intensiteetti mukautetaan laitosten kokoon, riskiprofiiliin ja liiketoimintamalliin, pienempien pankkien keskeistä alueellista roolia ja niiden erityispiirteitä unohtamatta;

20.muistuttaa, että pankkipaketti sisältää suuren määrän Euroopan pankkiviranomaiselle suunnattuja toimeksiantoja; kehottaa Euroopan pankkiviranomaista noudattamaan näitä toimeksiantoja;

21.panee merkille, että pankkiala on jo nykyisessä sääntelykehyksessä osoittanut häiriönsietokykynsä viime vuosien markkinatapahtumien aikana ja että keskimääräinen ydinvakavaraisuussuhde on säilynyt korkealla tasolla ollen 15,81 prosenttia;

22.panee merkille, että järjestämättömien lainojen osuus on säilynyt vakaana ollen 2,30 prosenttia ja että maksuvalmiusvaatimus on 159,39 prosenttia;

23.panee merkille järjestämättömiin lainoihin liittyvien vastuiden vaihtelevat tasot ja muistuttaa, että joissakin jäsenvaltioissa vastuutasot ovat 1 prosentti tai sitäkin alemmat, kun taas eräissä muissa jäsenvaltioissa vastuutasot ovat yli 4 prosenttia; katsoo, että toimia eurooppalaisten pankkien tämäntyyppisiin lainoihin liittyvien vastuiden vähentämiseksi olisi jatkettava hyvänä riskinhallintakäytäntönä;

24.korostaa, että epäsuotuisa makrotaloudellinen toimintaympäristö, geopoliittiset vaikeudet ja maksuaikapalvelujen nopea kehitys voivat johtaa omaisuuserien laadun heikkenemiseen ja vaikuttaa järjestämättömien lainojen määrään tulevaisuudessa; korostaa siksi varovaisen riskienhallinnan ja asianmukaisten luottotappiovarausten merkitystä;

25.toteaa, että pankkisektorin kannattavuuden nykyinen taso voi tarjota mahdollisuuden lisätä makrovakauden puskureita ja auttaa ylläpitämään pankkialan häiriönsietokykyä; kehottaa tutkimaan tarkemmin tätä vaihtoehtoa ja arvioimaan huolellisesti, miten makrovakauskehystä voidaan uudistaa niin, että huomioon otetaan mahdollinen vaikutus pääomavaatimuksiin ja tasapuoliset toimintaedellytykset muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

26. panee merkille pankkialan aseman tuettaessa siirtymistä digitalisoituun ja hiilineutraaliin talouteen, kanavoitaessa varoja uusiutuviin energialähteisiin ja tuettaessa EU:n vihreän kehityksen ohjelman ja EU:n ilmastolain tavoitteiden saavuttamista;

27.toteaa, että EKP ottaa valvontakäytännöissään huomioon ilmastoon ja luontoon liittyvät rahoitusriskit ja seuraa tarkasti lisääntyviä fyysisiä riskejä ja siirtymäriskejä;

28.on tyytyväinen ajatukseen riskipääoman lisäämisestä ja pääoman vapauttamisesta nopeasti kasvavien yritysten rahoittamiseen EU:ssa; panee merkille komission puheenjohtaja von der Leyenin sitoumuksen ehdottaa riskejä lieventäviä toimenpiteitä, jotta liikepankkien, sijoittajien ja riskipääoman olisi helpompi rahoittaa nopeasti kasvavia yrityksiä Von der Leyen, Ursula, Euroopan valinta: Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2024−2029, s. 11.; toteaa, että tämä on tehtävä tavalla, joka ei aiheuta järjestelmäriskiä tai moraalikatoa;

29.suhtautuu myönteisesti uuden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamiseen, koska se mahdollistaa tehokkaammat tavat torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta tiettyjen finanssialan yhteisöjen suoran valvonnan avulla, paremman yhteistyön, paremman tiedonkulun kansallisten viranomaisten välillä ja paremman koordinoinnin pakotteiden täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten välillä, mikä auttaa korjaamaan puutteita kohdennettujen pakotteiden täytäntöönpanossa;

30.korostaa tarvetta parantaa pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien häiriönsietokykyä muun muassa kehittämällä erityisiä sääntely- ja valvontavälineitä; huomauttaa, että tällaisilla toimenpiteillä on taattava rahoitusjärjestelmän turvallisuus ja niiden on oltava asiakkaan edun mukaisia; suhtautuu myönteisesti komission kuulemiseen pankkialan ulkopuolisia rahoituksen välittäjiä koskevasta makrovakauspolitiikasta; kannattaa eurojärjestelmän suositusta ottaa käyttöön järjestelmän laajuiset stressitestit ydinmarkkinoiden häiriönsietokykyyn liittyvien riskien tunnistamiseksi ja kvantifioimiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan, onko valvontavälineistössä puutteita, jotka voivat liittyä muun muassa mahdollisiin likviditeettikriiseihin ja järjestelmäriskiin kohdistuviin vaikutuksiin;

31.panee merkille, että kryptovarat paitsi luovat rahoitusjärjestelmälle uusia haasteita ja mahdollisuuksia myös aiheuttavat sille riskejä, ja toteaa, että kansallisten valvontaviranomaisten, yhteisen valvontamekanismin ja Euroopan järjestelmäriskikomitean on kiinnitettävä huomiota näihin riskeihin;

32.muistuttaa, että parlamentin huhtikuussa 2024 vahvistamassa kannassa kriisinhallinta- ja talletussuojakehykseen varmistetaan johdonmukaisempi lähestymistapa kaikissa jäsenvaltioissa kriisinratkaisuvälineiden ja talletussuojan soveltamiseen, jotta voidaan parantaa rahoitusvakautta, veronmaksajien suojaa ja tallettajien luottamusta; huomauttaa, että pienillä pankeilla on joitakin erityispiirteitä, jotka voivat edellyttää oikeasuhteista lähestymistapaa; korostaa, että EU:n toimijoiden ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olisi oltava asianmukaiset ja riittävät välineet, joilla ne voivat reagoida tehokkaasti pankkien kaatumiseen ja suojella rahoitusvakautta, ja että pankkien on toimittava tehokkaassa sääntely-ympäristössä, joka edistää niiden kehittymistä;

33.korostaa, että on tärkeää säilyttää ensisijainen vastuu tappioiden kantamisesta osakkeenomistajilla ja velkojilla, jos jokin pankki kaatuu; korostaa, että maailmanlaajuisen finanssikriisin keskeinen opetus on yhä se, että turvautumista veronmaksajien rahoihin on vältettävä; korostaa, että osakkeenomistajien ja velkojien velkakirjojen arvon alaskirjauksen on säilyttävä kriisinratkaisun keskeisenä rahoituslähteenä ennen turvautumista toimialan rahoittamiin lähteisiin;

34.palauttaa mieliin, että riittävä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus (MREL-vähimmäisvaatimus) on ratkaisevan tärkeä kriisinratkaisukehyksen uskottavuuden ja sen varmistamisen kannalta, että kriisinratkaisuviranomaisilla on riittävästi joustomahdollisuuksia, jotta ne voivat soveltaa tehokkaasti erityisessä kriisitilanteessa tarvittavia kriisinratkaisustrategioita; korostaa, että tämän vähimmäisvaatimuksen olisi oltava riittävä pankin kriisinratkaisusuunnitelmaan sisältyvien kriisinratkaisustrategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon; muistuttaa, että kriisinratkaisukehyksessä olisi vältettävä MREL‑vähimmäisvaatimuksen kalibroinnin tarpeetonta lisäämistä ja kohtuuttomia maksuja yhteiseen kriisinratkaisurahastoon;

35.korostaa, että jos pankin hyväksyttäviä velkoja lasketaan liikkeeseen EU:n ulkopuolisille sijoittajille, näiden velkojen alaskirjauksen tai muuntamisen täytäntöönpanokelpoisuudesta olisi oltava täysi varmuus, jotta turvataan kriisinratkaisuvälineiden tehokas soveltaminen;

36.huomauttaa, että pankkien kriisinratkaisussa, myös maksuvalmiustuessa, olisi vältettävä turvautumista veronmaksajien rahoihin vastuullista finanssi- ja sosiaalipolitiikkaa sekä markkinakuria koskevien periaatteiden mukaisesti;

37.muistuttaa, että pankkien on kriisinratkaisupäätöksen täytäntöönpanon jälkeen täytettävä edelleen velvoitteensa ja hoidettava keskeiset tehtävänsä;

38.palauttaa mieliin, että on tärkeää selkeyttää EKP:n roolia kriisinratkaisussa likviditeetintarjoajana kiinnittämällä asianmukaista huomiota riittäviin takeisiin ja EKP:n toimeksiantoon;

39.korostaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ilmoitusta, jonka mukaan se aikoo parantaa valmiuksiaan käynnistää täytäntöönpanotoimia purkamismahdollisuuksille olennaisten esteiden poistamiseksi; kehottaa julkaisemaan kunkin kriisinratkaisun suunnittelusyklin lopussa anonymisoidun luettelon havaituista purkamismahdollisuuksien esteistä ja niiden poistamiseksi toteutetuista toimista;

40.suhtautuu myönteisesti yhteisen kriisinratkaisumekanismin visioon 2028, joka on yhteisen kriisinratkaisuneuvoston käynnistämä strateginen uudelleenarviointi, jossa määritetään sen pitkän aikavälin tavoitteet, käsitellään uusia haasteita ja vahvistetaan edelleen yhteistyötä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa; panee merkille erityisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston aikomuksen yksilöidä toiminta-aloja, joilla kestävyys voidaan sisällyttää paremmin sen päivittäisiin toimintoihin ja ydintoimintaan; korostaa, että uuden strategian täytäntöönpanossa on tarpeen varmistaa vaikuttavuus ja kustannustehokkuus;

41.suhtautuu myönteisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston suunnitelmaan virtaviivaistaa kriisinratkaisun vuotuista suunnittelukierrosta, jotta varmistetaan sen tehokkuuden lisääminen ja painopisteen siirtäminen enemmän pankkien purkamismahdollisuuksien testaamiseen ja kriisinratkaisustrategioiden käyttöönottoon;

42.suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteinen kriisinratkaisurahasto on nyt perustettu; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan kaikilta osin sopimuksen EVM-sopimuksen muuttamisesta, johon kuuluu yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn luominen;

43.korostaa lisätoimien tarvetta, jotta varmistetaan kaikkien kriisinratkaisun piiriin kuuluvien pankkien täysi purettavuus; palauttaa mieliin, että purettavuuden saavuttamista ei voida pitää alati muuttuvana prosessina, ja kehottaa siksi lisäämään purettavuuden arvioinnin standardointia ja yhdenmukaistamista; palauttaa kuitenkin mieliin, että kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla on tärkeä rooli purkamismahdollisuuksien arvioinnissa;

44.korostaa, että komissio julkaisi ehdotuksensa eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisesta jo vuonna 2015 ja että toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi sen jälkeen;

45.muistuttaa, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanta eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään vahvistettiin huhtikuussa 2024; panee merkille, että kyseisessä kannassa poiketaan komission vuoden 2015 ehdotuksesta ja esitetään uusi lähestymistapa; odottaa neuvotteluja eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä ja kannustaa neuvostoa etenemään niissä;

46.panee merkille, että kansallisia talletussuojajärjestelmiä on otettu onnistuneesti käyttöön ja että ne ovat osoittautuneet toimiviksi useissa tapauksissa; korostaa, että kansalliset erityispiirteet on otettava huomioon ja että joissakin jäsenvaltioissa jo käytössä olevat ja hyvin toimivat pienempiä pankkeja koskevat järjestelmät, kuten laitosten suojajärjestelmät, on säilytettävä tavalla, jolla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko pankkiunionissa;

47.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle.