(10)Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavassa materiaalissa, oli se luotu millä keinolla hyvänsä, myös tekoälyä käyttämällä, näytetään usein aikuisia harjoittamassa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Siihen voi kuulua myös seksuaaliseen tekoon osallistuvan lapsen tai hänen intiimialueidensa esittäminen, ja näitä kuvia tuotetaan tai käytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa ja hyödynnetään lapsen tieten tai tietämättä. Lisäksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin kuuluu todenmukaisilta näyttäviä kuvia lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon tai jonka kuvataan osallistuvan seksuaaliseen tekoon ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa, sekä niin sanottuja oppaita, joiden tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka tuottaa, jakaa tai hankkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ja kuinka harjoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa tai lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin.

(11)Tutkimukset ovat osoittaneet, että on ratkaisevan tärkeää rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämistä, jotta vältetään tällaista seksuaaliväkivaltaa koskevien kuvien ja videoiden levittämiseen liittyvä uudelleen uhriksi joutuminen, mutta se on olennaista myös rikoksentekijöihin kohdistuvana ennaltaehkäisyn muotona, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin katselu on usein ensimmäinen askel kohti itse harjoitettua todellista seksuaaliväkivaltaa riippumatta siitä, esitetäänkö materiaalissa todellista vai pelkästään todenmukaiselta näyttävää seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Koska tekoälysovellukset kehittyvät jatkuvasti ja niillä voidaan luoda todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jotka eivät ole erotettavissa todellisista kuvista, odotettavissa on, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavien, tekoälyllä tuotettujen tai millä tahansa muulla tietokoneistetulla keinolla luotujen niin kutsuttujen syväväärennöskuvien ja näennäiskuvien ja -videoiden määrä kasvaa tulevina vuosina jyrkästi. Nykyinen määritelmä ei myöskään kata kaikkea sellaisen täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehitystä, jossa voidaan hyödyntää virtuaalihahmoja ja aistipalautetta esimerkiksi kosketusta vastaavan kokemuksen välittävien laitteiden avulla. Lisäämällä nimenomainen viittaus ”millä tahansa välineellä” toteutettuihin tallenteisiin ja viittaus ’jäljennöksiin ja tallenteisiin’ niiden ”luonti- tai manipulointimenetelmästä riippumatta” on tarkoitus varmistaa, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmä kattaa tämän ja tulevan teknologisen kehityksen riittävän teknologianeutraalilla ja siten tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.

(12)Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten ehkäisemiseksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmän olisi sisällettävä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston harjoittamista koskevat ohjeet kaikissa muodoissaan. Näissä muun muassa oppaiden muodossa esiintyvissä ohjeissa annetaan neuvoja siitä, kuinka löytää lapsia, houkutella heitä seksuaalisiin tarkoituksiin ja tehdä heille seksuaalista väkivaltaa ja kuinka välttää henkilöllisyyden paljastuminen ja syytteeseen joutuminen. Niissä annetaan myös ohjeita lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tuottamiseen, jakamiseen ja hankkimiseen. Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai lasten seksuaaliseen riistoon opastavina ohjeina olisi pidettävä myös digitaalisia malleja tai kehotteita, joilla voidaan tekoälyä käyttämällä tuottaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ja joiden olisi siten sisällyttävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmään. Tällaisilla ohjeilla madalletaan kynnystä ja levitetään tarvittavaa taitotietoa, millä yllytetään rikoksentekijöitä ja tuetaan seksuaaliväkivallan toteuttamista. Niiden levittäminen verkossa on jo saanut eräät jäsenvaltiot muuttamaan rikoslainsäädäntöään ja kriminalisoimaan nimenomaisesti tällaisten ohjeiden hallussapidon ja jakelun. Yhdenmukaisuuden puutteen vuoksi suoja ei ole yhtä hyvällä tasolla kaikkialla EU:ssa.

(14)Hyväksyessään lainsäädäntöä aineellisen rikosoikeuden alalla unionin olisi varmistettava koko tällaisen lainsäädännön yhtenäisyys erityisesti seuraamusten tason osalta. Koska tämä direktiivi kattaa poikkeuksellisen suuren määrän erilaisia rikoksia, seuraamusten taso on eriytettävä tavalla, joka menee unionin oikeudellisissa välineissä yleensä säädeltyä pidemmälle, jotta eri vakavuusasteet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällä direktiivillä on tarkoitus varmistaa, että teknologian avulla tehdyistä rikoksista määrätään samat rangaistukset kuin muista rikoksista, koska näiden rikosten vakavuus ja niistä aiheutuvat traumat ovat vastaavat.

(15)Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vakavista muodoista olisi määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia. Vakaviin muotoihin luetaan erityisesti lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston monenlaiset esiintymismuodot, jotka perustuvat tieto- ja viestintätekniikan käyttöön, kuten lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin sosiaalisilla verkkosivustoilla ja keskusteluryhmissä. Myös lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmää olisi selkeytettävä ja lähennettävä vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa esiintyvää määritelmää. Tässä direktiivissä käytetty terminologia olisi saatettava laajemminkin vastaamaan tunnustettuja kansainvälisiä vaatimuksia, kuten virastojen välisen työryhmän Luxemburgissa 28 päivänä tammikuuta 2016 hyväksymiä terminologiaohjeita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta. Tämän direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi yhdenmukaistettava ja nykyaikaistettava kansallisessa lainsäädännössään käytettyä kieltä tätä direktiiviä vastaavaksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tärkeää korvata termi ”lapsipornografia” termillä ”lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali”.

(20)Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin yhteydessä ilmaisu ”ei katsota tapahtuneen oikeudettomasti” antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää materiaaliin, joka saattaa olla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, liittyvien tekojen perustelemisesta lääketieteellisillä, tieteellisillä tai vastaavilla tarkoituksilla. Ilmaisu ”oikeudettomasti” ei myöskään estä vetoamasta oikeuttamisperusteisiin tai vastaaviin asiaankuuluviin periaatteisiin, jotka tietyissä olosuhteissa vapauttavat henkilön vastuusta. Se mahdollistaa myös kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valtuuksien nojalla suoritetun toiminnan, kuten viranomaisten oikeuden pitää hallussa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia rikosoikeudellisia menettelyjä varten tai rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai tutkimiseksi, ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen, kuten vihjelinjojen, toiminnan, jos kyseiset järjestöt ovat saaneet luvan tähän toimintaan sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon ne ovat sijoittautuneet. Tällaiseen toimintaan kuuluvat erityisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaksi epäiltyä materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen, analysointi ja tekeminen, mukaan lukien sen paikan määrittäminen, jossa verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamissa ilmoituksissa tarkoitettua materiaalia säilytetään, sekä hakujen tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi.

(22)Lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on erityinen uhka, koska Internet tarjoaa käyttäjälle ennennäkemättömän anonyymiyden, ja siten he voivat salata todellisen henkilöllisyytensä ja tuntomerkkinsä, kuten ikänsä. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikan käyttö on jatkuvasti helpottanut rikoksentekijöiden mahdollisuuksia lähestyä lapsia, ja yhteydenotto alkaa usein siten, että rikoksentekijä houkuttelee lapsen hänet vaarantavaan tilanteeseen joko verkon ulkopuolisessa tai virtuaalimaailmassa esimerkiksi teeskentelemällä olevansa hänen vertaisensa tai käyttäytymällä muutoin vilpillisesti tai imartelevasti. Nämä lisääntyneet mahdollisuudet lähestyä lapsia ovat johtaneet seksuaalisen kiristämisen kaltaisten ilmiöiden nopeaan yleistymiseen. Lasten seksuaalisella kiristämisellä tarkoitetaan tekoa, jossa uhataan jakaa lapsiuhria esittävää intiimiä materiaalia ilman tämän suostumusta rahan, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tai muunlaisen hyödyn saamiseksi. Teon uhrina voi olla sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuorempi että sen saavuttanut lapsi. Viime vuosina on lisääntynyt nopeasti järjestäytyneiden rikollisryhmien erityisesti teini-ikäisiin poikiin kohdistama taloudellisen hyödyn saamiseksi toteutettava seksuaalinen kiristäminen, mikä on johtanut moniin tapauksiin, joissa lapset ovat riistäneet oman henkensä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki nämä ilmiöt. Toisaalta jäsenvaltiot tunnustavat, että on tärkeää torjua lasten houkuttelemista myös, kun se tapahtuu muuten kuin Internetin kautta ja etenkin kun houkuttelemiseen ei käytetä tieto- ja viestintätekniikkaa. Jäsenvaltioita kannustetaan kriminalisoimaan toiminta, jossa lapsen houkutteleminen tapaamaan rikoksentekijä seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuu lapsen läsnä ollessa tai läheisyydessä niin, että kyseessä on esimerkiksi erityinen rikoksen valmistelu, tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen yritys tai seksuaaliväkivallan erityinen muoto. Riippumatta oikeudellisesta keinosta, jolla lapsen houkuttelu muualla kuin verkossa kriminalisoidaan, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen.

(23)Kun otetaan huomioon viimeaikainen teknologinen kehitys ja erityisesti tekoälyn sekä täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehittyminen, seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvaa lasten houkuttelua olisi kiireellisesti torjuttava tehokkaammin ja oikeudellista kehystä olisi arvioitava säännöllisesti. Seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan lasten houkuttelun kriminalisointia ei tulisi rajoittaa ääni-, teksti- tai sähköpostikeskusteluihin, vaan siihen olisi sisällyttävä myös yhteydenpito, vuorovaikutus ja tapaamiset niin verkon ulkopuolella kuin virtuaalimaailmassa, myös täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöissä, sekä lasten laajamittainen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin tätä varten koulutettujen chattibottien avulla, koska tämän ilmiön odotetaan yleistyvän tekoälysovellusten ennakoitavissa olevan kehityksen vuoksi. Sen vuoksi ilmaisu ”tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen” olisi ymmärrettävä riittävän laajasti, jotta se kattaa kaiken tällaisen teknologisen kehityksen.

(24)Tällä direktiivillä ei säännellä jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat vapaaehtoisuuteen perustuvaa lasten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä, joka on osa ihmisen kehitykseen kuuluvaa normaalia seksuaalista heräämistä, ottaen huomioon monenlaiset kulttuuriset ja oikeudelliset perinteet sekä muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät lasten ja nuorten uudet kanssakäymisen muodot. Jäsenvaltiot, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä mahdollisuuksia, tekevät niin oman toimivaltansa nojalla. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava jättää kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat yksinomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneet lapset, sekä vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat vertaiset. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vertaisia suojellaan syytetyksi joutumiselta, kun on kyse vapaaehtoisuuteen perustuvasta ja muuhun kuin seksuaaliseen riistoon liittyvästä seksuaalisesta kanssakäymisestä edellyttäen, että vertaisten välillä ei ole painostamiseen, luottamuksen väärinkäyttöön tai riippuvuuteen liittyvää elementtiä. Asianomaiseen artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään selventämään poikkeuksen soveltamisalaa, koska jotkin jäsenvaltiot näyttävät tulkinneen sen alkuperäistä sanamuotoa liian laajasti (esimerkiksi jättämällä kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuvan seksuaalisen kanssakäymisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneiden alaikäisten ja sellaisten minkä tahansa ikäisten aikuisten välillä, joita pidetään merkittävästä ikäerosta huolimatta näiden alaikäisten ’vertaisina’). Suojaikärajaa koskevia säännöksiä ei pitäisi tulkita siten, että niillä rajoitetaan millään tavoin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja riiston kriminalisointia tilanteissa, joissa lapsi on saavuttanut suojaikärajan, koska yksikään lapsi ei voi antaa suostumustaan häneen kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan.

(25)Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään raskauttavista asianhaaroista oikeusjärjestelmänsä raskauttavia asianhaaroja koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Raskauttavina asianhaaroina olisi otettava huomioon uhrin ikä, henkilön seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä muuttamaan pyrkivät hoidot (ns. eheytyshoito) ja se, että rikoksen vaikuttimena oli yksi tai useampi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa suojatuista perusteista. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa raskauttavat asianhaarat huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka heidän ei ole pakko soveltaa näitä raskauttavia asianhaaroja. Jäsenvaltioiden ei olisi säädettävä oikeudessaan raskauttavista asianhaaroista, kun ne yksittäisen rikoksen luonteen huomioon ottaen ovat merkityksettömiä. Tämän direktiivin mukaisten eri raskauttavien asianhaarojen merkityksellisyys olisi arvioitava kansallisella tasolla kunkin tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen osalta.

(26)Tässä direktiivissä fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeeseen olisi luettava myös huumeiden, lääkkeiden tai alkoholin tai minkä tahansa henkilön vapaaseen tahtoon vaikuttavan aineen aiheuttama fyysinen tai psyykkinen toimintakyvyn vaje. Henkilöt, joiden toimintakyky on alentunut, eivät voi antaa tietoista ja vapaaehtoista suostumusta, joten kaikki seksuaaliset teot ovat tällaisessa tilanteessa luonnostaan suostumuksen vastaisia.

(31)Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrit eivät useinkaan pysty ilmoittamaan rikoksesta vuosikymmeniin sen tapahtumisen jälkeen häpeän, syyllisyydentunteen ja itsesyytösten vuoksi, jotka voivat liittyä muun muassa seksuaaliväkivaltaan edelleen kytkeytyvään sosiaaliseen ja kulttuuriseen leimautumiseen, seksuaaliväkivaltaa ympäröivään salailuun, rikoksentekijän harjoittamaan uhkailuun tai syytöksiin ja/tai aiheutuneisiin traumoihin. Lasten erityisten haavoittuvuuksien ja kehitysrajoitteiden vuoksi he eivät välttämättä täysin ymmärrä, että heille on tehty seksuaaliväkivaltaa, varsinkaan jos tekijä oli luotettu aikuinen. Selviytyjä saattaa vasta aikuiseksi tultuaan olla emotionaalisesti riittävän kypsä tunnistamaan, että hänelle on tehty seksuaaliväkivaltaa, ja ymmärtämään sen pitkän aikavälin vaikutukset. Traumat voivat saada uhrin itseään suojellakseen tukahduttamaan ja torjumaan muistot vuosikausiksi. Toisin kuin muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon syyllistyneet ovat yleensä aktiivisia vanhuuteen asti ja pysyvät näin uhkana lapsille. Tämän vuoksi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano voidaan toteuttaa ja asianmukaista apua ja tukea uhreille voidaan tarjota vain, jos vanhentumissäännöistä luovutaan.

(34)Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava henkilöitä, jotka tietävät lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta tai seksuaalisesta riistosta taikka epäilevät sitä, ilmoittamaan asiasta toimivaltaisille yksiköille. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tiedotettava lapsille mahdollisuudesta ilmoittaa seksuaaliväkivallasta, mukaan lukien tukipuhelinten ja nuorten suosimien viestintäalustojen kautta. Jäsenvaltioiden on itse määritettävä toimivaltaiset viranomaiset, joille näistä epäilyksistä voidaan ilmoittaa. Toimivaltaisia viranomaisia voivat olla muutkin kuin vain lastensuojeluviranomaiset tai asiaankuuluvat sosiaaliviranomaiset. Vaatimuksella epäilyn esittämisestä ”hyvässä uskossa” olisi pyrittävä ehkäisemään täysin kuviteltujen tai perättömien tietojen ilmoittamista säännöksen nojalla vahingoittamistarkoituksessa.

(35)Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai seksuaaliseen riistoon syyllistyneet unionista lähtöisin olevat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa unionin ulkopuolella, erityisesti ns. seksiturismin puitteissa. Matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvalla lasten seksuaalisella riistolla tarkoitetaan lasten seksuaalista riistoa sellaisen henkilön tai sellaisten henkilöiden toimesta, jotka matkustavat tavanomaisesta ympäristöstään ulkomailla sijaitsevaan määränpäähän, jossa he harjoittavat seksuaalista toimintaa lasten kanssa ja osallistuvat tässä direktiivissä kuvattuihin rikoksiin. Kun matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa harjoitetaan unionin ulkopuolella, jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään käytettävissä olevia kansallisia ja kansainvälisiä välineitä, mukaan lukien kahden- ja monenväliset sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta, keskinäisestä oikeusavusta tai syytetoimien siirtämisestä, tiivistääkseen yhteistyötään kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa unionin ulkopuolella tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston torjumiseksi. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointa vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta rikoksentekijät, jotka matkustavat unionin rajojen ulkopuolelle matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa varten, voidaan asettaa syytteeseen asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(36)Toimenpiteissä lapsiuhrien suojelemiseksi kokonaisvaltaisesti olisi otettava huomioon lapsen etu ja lapsen tarpeista tehty arviointi. Lasten tehokas suojelu edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa lähestymistapaa. Kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja palveluiden olisi asetettava lapsi keskiöön ja tehtävä yhteistyötä lapsen suojelemiseksi tämän etujen mukaisesti. Tällä hetkellä edistynein esimerkki lapsiystävällisestä lähestymistavasta oikeudenkäyttöön ja uudelleen rikoksen uhriksi joutumisen välttämiseen on lapsiystävällisen ympäristön tarjoamiseen tähtäävä Barnahus-malli, jonka yhteydessä toimintaan osallistuu kaikkien asiaankuuluvien alojen asiantuntijoita. Tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset perustuvat kyseisen mallin periaatteisiin. Mallilla pyritään varmistamaan, että kaikkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa koskeviin tutkintatoimiin osallistuvia lapsia koskeva arviointi toteutetaan laadukkaasti lapsiystävällisissä ympäristöissä ja he saavat asianmukaisia psykososiaalisia tukipalveluja ja lastensuojelupalveluja. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä uhrikeskeisiä periaatteita ja ottavat käyttöön ikätasolle sopivia, monialaisia lastensuojelujärjestelmiä hoivan ja oikeudellisen tuen tehokkaaksi tarjoamiseksi lapsiuhreille, mutta siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita toteuttamaan Barnahus-mallia sellaisenaan. Jos lapselle joudutaan tekemään lääkärintarkastuksia rikostutkintaa varten, esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa koskevien todisteiden keräämiseksi, lääkärintarkastukset olisi rajoitettava ehdottoman välttämättömään uudelleen traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Tämän velvoitteen ei tulisi estää muita lääkärintarkastuksia, jotka ovat tarpeen lapsen hyvinvoinnin kannalta. Lapsiuhreilla olisi oltava mahdollisuus päästä vaivattomasti lapsiystävällisen oikeudenkäytön piiriin ja helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja toimenpiteitä, joilla ratkaistaan eturistiriidat silloin, kun lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta tai seksuaalinen riisto tapahtuu perheen sisällä. Kun lapselle on osoitettava erityinen edustaja rikostutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin ajaksi, tehtävä voidaan antaa myös oikeushenkilölle, instituutiolle tai viranomaiselle. Lapsiuhreja olisi myös suojeltava esimerkiksi kansallisessa prostituutiolainsäädännössä säädetyiltä seuraamuksilta, jos he itse ilmoittavat seksuaaliväkivallasta toimivaltaisille viranomaisille. Myöskään rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta ei mahdollisuuksien mukaan saisi aiheutua lapsiuhrille lisää kärsimystä esimerkiksi silloin, kun lasta kuulustellaan tai kun hän joutuu kohtaamaan rikoksentekijän silmästä silmään. Kaikille oikeudenkäynteihin osallistuville viranomaisille olisi annettava koulutusta lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Lasten ja lasten käyttäytymisen ymmärtäminen traumaattisissa tilanteissa auttaa varmistamaan korkealaatuisen näytön hankkimisen ja vähentää lapsille tarvittavien toimien toteuttamisen yhteydessä aiheutuvaa stressiä. Jos lapsiuhrit tai lapsitodistajat osallistuvat rikosoikeudenkäyntiin, tuomioistuimen olisi otettava oikeudenkäynnin yhteydessä joka suhteessa huomioon heidän ikänsä ja kypsyysasteensa ja varmistettava, että oikeudenkäynnit ovat lapsen kannalta helppotajuisia ja ymmärrettäviä. Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja osallistua mielekkäällä tavalla olisi asetettava etusijalle varmistaen, että lapsen näkemyksiä kuullaan ja kunnioitetaan koko prosessin ajan.

(37)Jäsenvaltioiden olisi annettava räätälöityä ja kokonaisvaltaista lyhyt- ja pitkäkestoista tukea lapsiuhreille ja selviytyjille riippumatta siitä, ovatko he tehneet virallisen rikosilmoituksen. Selviytyjä olisi ymmärrettävä henkilöksi, joka on kokenut seksuaaliväkivaltaa lapsena, riippumatta hänen oikeudellisesta asemastaan sekä siitä, tunnustetaanko hänet oikeusjärjestelmässä rikoksen uhriksi. Kaikki lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamat vauriot ovat merkittäviä, ja niihin olisi tarjottava apua mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uhri on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä viranomaisiin. On olennaisen tärkeää auttaa uhreja välittömästi ennen rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä sekä niiden aikana, jotta voidaan vähentää seksuaaliväkivaltaan liittyviä pitkäaikaisia traumoja. Jotta voidaan helpottaa tuen nopeaa tarjoamista, mukaan lukien asianmukaisten tukipalvelujen määrittäminen, jäsenvaltioiden olisi laadittava toimintaohjeita ja -käytäntöjä terveydenhuollon, koulutusalan ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstölle, mukaan lukien tukipuhelinten henkilöstö. Seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston aiheuttamien vaurioiden luonteen vuoksi tuen olisi jatkuttava niin pitkään, kuin se on tarpeen lapsen fyysisen ja psyykkisen toipumisen kannalta, ja se voi tarvittaessa jatkua aikuisikään saakka. Jotta lapsiuhrien vanhemmat, heistä huolehtivat henkilöt tai huoltajat pystyisivät paremmin tukemaan lapsiuhreja rikosoikeudenkäynnin aikana, olisi harkittava tuen ja ohjeistuksen antamista myös heille, jollei heitä epäillä kyseisestä rikoksesta.

(39)Direktiivissä 2012/29/EU vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä, mukaan lukien oikeus suojeluun ja oikeus saada päätös rikoksentekijän ja minkä tahansa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja seksuaalisesta riistosta vastuussa olevan organisaation velvoittamisesta korvauksen maksamiseen. Ehdotuksessa uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamiseksi esitetään kohdennettuja muutoksia kaikkien uhrien oikeuksiin. Mainitussa direktiivissä vahvistettujen oikeuksien lisäksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan, seksuaalisen riiston ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin lapsiuhrien olisi saatava oikeudellista neuvontaa ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti oikeudellinen edustaja, myös korvausten hakemista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarjota oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua myös valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Oikeudellisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Oikeudellisen neuvonnan antajalla olisi oltava asianmukainen lainopillinen koulutus, mutta hänen ei välttämättä tarvitsisi olla lakimies. Oikeudellisen neuvonnan ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisen oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin vähävaraisille uhreille, ja niissä olisi noudatettava jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä. Uhrin oikeuteen saada korvausta ei pitäisi soveltaa vanhentumisaikaa.

(40)[Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla] asetuksella.../.../EU16 perustetun lasten suojelun EU-keskuksen, jäljempänä ’EU-keskus’, olisi tuettava jäsenvaltioita tämän direktiivin mukaisissa ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevissa toimissa ja velvoitteissa. Näiden sääntöjen vahvistaminen ja EU-keskuksen perustaminen ilman aiheetonta viivytystä on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi toteutettavia moninaisia toimia voidaan virtaviivaistaa ja tehostaa kaikkialla unionissa. EU-keskuksen olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionissa ja sen ulkopuolella. EU-keskuksen olisi kannustettava kaikkia sidosryhmiä käymään keskinäistä vuoropuhelua, jotta voidaan edistää uusimman tietämyksen mukaisten ennaltaehkäisyohjelmien laatimista. Lisäksi EU-keskuksen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja edistettävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskevien tietojen keruun standardointia kaikkialla unionissa ja näin toimittava merkittävänä tukena laadittaessa näyttöön perustuvaa toimintapolitiikkaa, joka koskee sekä ennaltaehkäisyä että uhrien auttamista. Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisia viranomaisia tai vastaavia yksikköjä, joita ne pitävät asianmukaisimpina sisäisen organisaationsa perusteella, ottaen huomioon, että tarvitaan vähimmäisrakenne, jolla on määritetyt tehtävät ja valmiudet arvioida lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan suuntauksia, kerätä tilastoja, mitata lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisy- ja torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti tällaisista suuntauksista, tilastoista ja tuloksista. Tällaisten kansallisten viranomaisten olisi toimittava kansallisena yhteyspisteenä ja omaksuttava työssään eri sidosryhmiä osallistava toimintamalli. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisella tasolla tarvittavat mekanismit, joilla varmistetaan toiminnan tehokas koordinointi ja yhteistyö kaikkien asiaankuuluvien julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken, sekä helpotetaan yhteistyötä EU-keskuksen ja komission kanssa, kun kehitetään ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella. Koska EU-keskus on perustettu [lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla asetuksella .../.../EU], kaikkia tämän direktiivin siihen viittaavia säännöksiä olisi sovellettava kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä.

__________________

16 COM (2022) 209, 11.5.2022.

(42)Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston mainostamiseen liittyvien tekojen estämiseksi tai kieltämiseksi. Voitaisiin harkita erilaisia ehkäisytoimia, esimerkiksi matkailualan käytännesääntöjen ja itsesäätelyjärjestelyjen laatiminen ja tiukentaminen taikka eettisten sääntöjen tai ”laatumerkkien” käyttöönotto tai nimenomaisten politiikkatoimien laatiminen, jotta matkailuorganisaatiot toteuttavat matkustamisen tai matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston vastaisia toimia. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä käytettävissään EU:n lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten nojalla olevia välineitä estääkseen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston alueensa kautta tapahtuvassa tai alueelleen suuntautuvassa matkustamisessa tai matkailussa, erityisesti toteuttamalla asianmukaisia toimia saatuaan asiaan liittyviä tietoja kolmansilta mailta, mukaan lukien lisätarkastusten suorittaminen tai maahantulon epääminen Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa annetun asetuksen (EU) 2018/186117 yhteydessä.

__________________

17 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1861, annettu 28 päivänä marraskuuta 2018, Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1987/2006 muuttamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 312, 7.12.2018, s. 14, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1861/oj).

(43)Jäsenvaltioiden olisi laadittava tai tehostettava lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen tähtääviä toimintalinjoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla muun muassa lasten vanhemmille, vapaaehtoistyöntekijöille, lapsista huolehtiville henkilöille, opettajille, kouluttajille, lastensuojelun ammattihenkilöille, sosiaali- ja sijaisperhehuollon ammattihenkilöille, valmentajille, oikeusalan ammattihenkilöille, perheoikeuden tuomareille, kentällä toimiville poliiseille, terveydenhuollon ammattihenkilöille ja uskonnollisten yhteisöjen johtajille sekä koko yhteiskunnalle suunnattujen tiedon ja valistuskampanjoiden sekä tutkimuksen ja koulutusohjelmien, myös seksuaalikasvatuksen, avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaisia lasten seksuaalisen riiston muotoja edistävää kysyntää ja vähennetään lasten riskiä joutua uhriksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi noudatettava lapsen oikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa. Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että lapsille suunnatut valistuskampanjat ovat heille soveltuvia ja riittävän helposti ymmärrettäviä ja että ne räätälöidään erilaisiin tarpeisiin, joita on eri-ikäisillä lapsilla, myös alle kouluikäisillä lapsilla, sekä erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla lapsilla, kuten lapsilla, joilla on psyykkinen, älyllinen, fyysinen tai aisteihin liittyvä vamma, ilman huoltajaa tai huoltajan seurassa olevilla maahantulijalapsilla tai lapsilla, jotka eivät vastaa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun tai sukupuoliominaisuuksiin liittyviä perinteisiä normeja. Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä olisi omaksuttava lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskeva kokonaisvaltainen toimintamalli puuttumalla sekä sen verkkoulottuvuuteen että verkon ulkopuoliseen ulottuvuuteen ja aktivoimalla kaikki asianmukaiset sidosryhmät osallistumaan toimintaan. Toimenpiteisiin olisi sisällyttävä erityisesti verkkoulottuvuuden osalta digitaalisen lukutaidon kehittäminen, mukaan lukien kriittinen suhtautuminen digitaaliseen maailmaan, jotta käyttäjiä voidaan auttaa tunnistamaan verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yritykset ja käsittelemään niitä, etsimään tukea ja ehkäisemään tällaista väkivaltaa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen, joita hoidetaan perhemäisen yhteisön sijaan ryhmäkodissa. Olisi harkittava tähän aihepiiriin suunnattujen päivystyspalvelujen tai vihjekeskusten perustamista, ellei niitä vielä ole. Lasten olisi voitava saada näiden kanavien kautta tietoja ja neuvoja 3–8 b artiklassa tarkoitetuista rikoksista.

Poistetaan.

(50)Jos se on rikoksentekijöiden vaarallisuuden ja rikosten uusimisen riskin takia perusteltua, tuomittuja rikoksentekijöitä olisi estettävä tilapäisesti tai pysyvästi osallistumasta ainakaan sellaiseen ammatilliseen ja vapaaehtoistoimintaan, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa tai jota tehdään lasten parissa työskentelevissä järjestöissä taikka lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi toimivissa yleishyödyllisissä järjestöissä. Työnantajien ottaessa palvelukseen henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, niiden olisi pyydettävä tietoja rikosrekisteriin merkityistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista tai voimassa olevista oikeudenmenetyksistä. Tämän direktiivin soveltamiseksi työnantajiin olisi luettava myös sellaisten organisaatioiden johtohenkilöt, joissa tehdään lasten kaitsemiseen tai hoitoon liittyvää vapaaehtoistyötä, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, ja joihin luetaan myös koulujen, sairaaloiden, sosiaalihuollon palvelujen, urheiluseurojen ja uskonnollisten yhteisöjen kaltaiset yhteisöt. Tietojen toimittamistapa, kuten tietoihin pääsy asianomaisen henkilön kautta, ja tietojen yksityiskohtainen sisältö, järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan sisältö sekä suora ja säännöllinen kanssakäyminen lasten kanssa olisi määriteltävä kansallisen oikeuden mukaisesti. Toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä ainakin kaikki merkitykselliset tiedot, jotka jokin jäsenvaltio on tallentanut kansalliseen rikosrekisteriinsä, sekä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka ovat helposti saatavissa kolmansista maista, kuten tiedot, jotka voidaan saada Yhdistyneestä kuningaskunnasta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen19 kolmannen osan IX osaston mukaisesti perustetun kanavan kautta.

__________________

19 EUVL L 149, 30.4.2021, s. 10, ELI: http://data.europa.eu/eli/agree_internation/2021/689(1)/oj.

(52)Kun on kyse tiedoista, jotka eivät ole tai eivät vielä ole saatavilla eurooppalaisessa rikosrekisteritietojärjestelmässä (ECRIS), esimerkiksi tiedoista kolmansien maiden kansalaisista, jotka syyllistyvät rikokseen ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/81620 täyttä täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita kanavia toimittaakseen kaikki merkitykselliset tiedot työnantajille, jotka ottavat palvelukseensa henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. Tällä direktiivillä ei pyritä yhdenmukaistamaan sääntöjä siitä, tarvitaanko rikosrekisterin tietojen vaihtamista varten asianomaisen henkilön suostumus. Riippumatta siitä, edellytetäänkö kansallisessa lainsäädännössä asianomaisen henkilön suostumusta vai ei, tässä direktiivissä ei vahvisteta uusia velvollisuuksia muuttaa asiaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia menettelyjä.

__________________

20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/816, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, niiden jäsenvaltioiden tunnistamista koskevan keskitetyn järjestelmän perustamisesta, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN), eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän täydentämiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1726 muuttamisesta (EUVL L 135, 22.5.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/816/oj).

Tällä direktiivillä säädetään rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä, jotka koskevat lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ja lasten houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin, myös tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen toteutettuja tekoja. Lisäksi direktiivillä otetaan käyttöön säännökset, joilla vahvistetaan rikosten ehkäisyä ja uhrien suojelua.

a)kaikkea materiaalia, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta;

b)mitä tahansa ja millä tahansa välineellä toteutettua, lapsen intiimialueita ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa esittävää tallennetta;

c)kaikkea materiaalia, joka esittää joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lapselta näyttävää henkilöä, tai lapselta näyttävän henkilön intiimialueiden kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

d)kaikkia todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jäljennöksiä tai tallenteita lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon, tai lapsen intiimialueista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa niiden luonti- tai manipulointimenetelmästä riippumatta, mukaan lukien tekoälyä tai syväväärennöstekniikoita käyttämällä luodut materiaalit sekä täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöt;

e)missä tahansa muodossa olevaa materiaalia, jonka tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka tehdä jokin 3–8 b artiklassa tarkoitettu rikos, mukaan lukien tekoälyjärjestelmille annettavat ohjeet;

4)’lapsen seksuaalisella riistolla prostituutiossa’ lapsen käyttämistä seksuaaliseen toimintaan tilanteessa, jossa rahaa tai mitä tahansa muuta korvausta, hyötyä, etua, etuutta tai vastiketta annetaan tai luvataan maksuna seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa riippumatta siitä, annetaanko kyseinen maksu, lupaus, hyöty, etu, etuus tai vastike lapselle vai kolmannelle osapuolelle;

5)’lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavalla esityksellä’ muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tapahtuvaa yhden tai useamman henkilön yleisölle tarkoitettua esitystä, jossa

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

b)lapsen intiimialueita näytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;

8)’vertaisilla’ iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään ja kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevia henkilöitä.

Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvät rikokset

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–8 kohdassa tarkoitetut tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi.

2.Seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattamisesta, tai kyseisen suojaikärajan saavuttaneen lapsen saattamisesta ilman tämän suostumusta, seksuaalisessa tarkoituksessa tilanteeseen, jossa hän joutuu näkemään seksuaalista kanssakäymistä, muun muassa altistamalla asianomainen lapsi pornografiselle sisällölle, myös silloin, kun lapsi ei itse joudu osallistumaan siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.

3.Seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattamisesta, tai kyseisen suojaikärajan saavuttaneen lapsen saattamisesta ilman tämän suostumusta, seksuaalisessa tarkoituksessa tilanteeseen, jossa hän joutuu näkemään seksuaaliväkivaltaa, myös silloin, kun lapsi ei itse joudu osallistumaan siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.

4.Seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, tai tällaisen lapsen saattamisesta tilanteeseen, jossa hän joutuu seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen henkilön tai itsensä kanssa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta.

a)käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta; tai

b)käyttämällä väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa, varsinkin psyykkistä, älyllistä, fyysistä tai aisteihin liittyvää vammaa tai riippuvuusasemaa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta; tai

c)painostamalla, voimakeinoin, fyysistä tai henkistä väkivaltaa käyttämällä, kiristämällä tai muulla tavalla uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 14 vuotta.

6.Lapsen saattamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen kolmannen osapuolen tai itsensä kanssa painostamalla, voimakeinoin tai uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 14 vuotta.

7.Seuraavista tahallisista teoista säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 16 vuotta:

8.Edellä 7 kohdassa tarkoitetuista teoista säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 16 vuotta, jos lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan eikä anna suostumustaan.

9.Edellä olevien 2, 3, 4 ja 8 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)ilman suostumusta tapahtuvalla teolla tarkoitetaan tekoa, joka suoritetaan ilman lapsen suostumusta tai silloin, kun lapsi ei kykene muodostamaan ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan 5 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lapsen fyysinen tai psyykkinen tila, kuten se, että hän on tiedoton, unessa, päihtynyt, yllätetty, pelosta lamaantunut, sairas tai loukkaantunut fyysisesti;

c)suostumuksen puuttumista ei voida kumota vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai nykyiseen tai aiempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen taikka nykyiseen tai aiempaan suhteeseen rikoksentekijän kanssa.

Lapseen kohdistuvaan seksuaaliseen riistoon liittyvät rikokset

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–7 a kohdassa tarkoitetut tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi.

2.Lapsen saattamisesta tai värväämisestä osallistumaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan esitykseen tai taloudellisen hyödyn saamisesta tai lapsen muusta riistosta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kuusi vuotta.

3.Lapsen saattamisesta painostamalla tai voimakeinoin osallistumaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan esitykseen tai lapsen uhkailemisesta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yhdeksän vuotta.

4.Tietoisesta sellaisen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan esityksen seuraamisesta, johon osallistuu lapsi, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.

5.Lapsen saattamisesta tai värväämisestä osallistumaan seksuaaliseen riistoon prostituutiossa tai taloudellisen hyödyn saamisesta tai lapsen muusta riistosta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta.

6.Lapsen saattamisesta seksuaalisen riiston kohteeksi prostituutiossa painostamalla tai voimakeinoin tai lapsen uhkailemisesta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 14 vuotta.

7.Seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa prostituutiossa tapahtuvan seksuaalisen riiston puitteissa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta.

2.Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin hankkimisesta tai hallussapidosta, mukaan lukien 2 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun materiaalin hallussapito yksityiskäyttöä varten, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.

3.Pääsyn hankkimisesta lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin tietoisesti, tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.

4.Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin jakelusta, levittämisestä tai välittämisestä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään neljä vuotta.

5.Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tarjoamisesta, toimittamisesta tai saatavilla pitämisestä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään neljä vuotta.

6.Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tuottamisesta, mukaan lukien 2 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun materiaalin tuottaminen yksityiskäyttöä varten, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.

Sovellettaessa 1 kohtaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tekojen ja 4 kohdassa tarkoitetun välittämisen ei saa katsoa tapahtuneen oikeudettomasti erityisesti tapauksissa, joissa ne on toteuttanut jäsenvaltioon sijoittautunut, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuva yleishyödyllinen järjestö, kuten vihjelinja, jonka toiminnalle kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan, tai ne on toteutettu tällaisen järjestön puolesta ja vastuulla, ja kun tällaiset toimet on toteutettu tällaisessa luvassa vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

Näihin ehtoihin on kuuluttava vaatimus, jonka mukaan tällaisen luvan saavilla järjestöillä on oltava tarvittava asiantuntemus ja riippumattomuus, käytössä on oltava asianmukaiset raportointi- ja valvontamekanismit sen varmistamiseksi, että järjestö toimii nopeasti, huolellisesti ja yleisen edun mukaisesti, ja järjestön on käytettävä suojattuja viestintäkanavia luvan kattamien toimien toteuttamiseksi.

8.Jäsenvaltioiden on luotava 7 kohdassa tarkoitetuille lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuville yleishyödyllisille järjestöille oikeudellinen kehys ja varmistettava, että tällaisten järjestöjen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta saamat luvat mahdollistavat kaikki seuraavat toimet:

a.uhrien, verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamien epäiltyä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen ja analysointi;

b.ilmoitetusta laittomasta sisällöstä viipymättä ilmoittaminen sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle, jossa materiaalia säilytetään;

c.yhteistyön tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen kanssa, joilla on a alakohdan mukaisesti lupa vastaanottaa ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa materiaalia säilytetään;

d.hakujen tekeminen säilytyspalveluissa olevasta julkisesti saatavilla olevasta materiaalista lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi hyödyntäen a alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista tai uhrin pyynnöstä;

a)esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan välityksellä 3 artiklan 4, 5, 6 ja 7 kohdassa, 4 artiklassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten joko verkossa tai henkilökohtaisesti esitetystä tapaamisehdotuksesta lapselle, jos ehdotusta on seurannut tapaamiseen mahdollisesti johtavia konkreettisia tekoja, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi;

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että aikuisen esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tekemästä 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yrityksestä, jossa aikuinen houkuttelee lasta tarjoamaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun teon yhteydessä käytetään painostamista, voimakeinoja tai uhkailua, siitä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tehdystä 4 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitetun rikoksen yrityksestä, jossa aikuinen saattaa lapsen osallistumaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan esitykseen ja lapsen seksuaaliseen riistoon, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun teon yhteydessä käytetään painostamista, voimakeinoja tai uhkailua, siitä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kuusi vuotta.

Houkutteleminen harjoittamaan seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa, mukaan lukien näiden suoratoisto

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahan tai muun korvauksen tai vastikkeen tarkoituksellisesta lupaamisesta tai antamisesta kenelle tahansa henkilölle heidän saattamisekseen tekemään jonkin 3 artiklan 4, 5, 6, 7 ja 8 kohdassa, 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai 5 artiklan 6 kohdassa mainitun rikoksen, mukaan lukien näiden suoratoisto, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisen tietoyhteiskunnan palvelun tarkoituksellisesta ylläpidosta tai hallinnoinnista, jonka tarkoituksena on helpottaa jonkin 3–7 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemistä tai kannustaa siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kymmenen vuotta.

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–8 b artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin yllyttäminen ja avunanto niihin on säädetty rangaistaviksi.

2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 4, 5, 6, 7 ja 8 kohdassa, 4 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohdassa, 5 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa, 7 artiklassa sekä 8 b artiklassa tarkoitettujen rikosten yritys on säädetty rangaistavaksi.

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 2, 4 ja 7 kohdan yhteydessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan rangaistavana ei pidetä vertaisten kesken tapahtuvaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä edellyttäen, että vertaisten välillä ei esiinny luottamuksen väärinkäyttöä tai riippuvuutta.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklan 4 kohdan yhteydessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan rangaistavana ei pidetä vapaaehtoisuuteen perustuvan kanssakäymisen puitteissa järjestettyä esitystä, kun kanssakäymiseen osallistuva lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan tai kun kanssakäyminen tapahtuu vertaisten kesken edellyttäen, että toimintaan ei liity minkäänlaista seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa eikä esityksestä anneta rahaa tai muuta korvausta tai vastiketta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklan 2, 3, 4 ja 6 kohdan yhteydessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan rangaistavana ei pidetä sellaisen materiaalin tuottamista, hankkimista tai hallussapitoa, taikka siihen pääsyä, johon osallistuu ainoastaan

kun kyseinen materiaali on tuotettu ja pidetty hallussa siihen osallistuvien lasten suostumuksella ja ainoastaan asianomaisten henkilöiden yksityiskäyttöä varten edellyttäen, että vertaisten välillä ei esiinny luottamuksen väärinkäyttöä tai riippuvuutta.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan yhteydessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan rangaistavana ei pidetä vertaisten välisiä ehdotuksia, keskusteluja, yhteydenpitoa ja vuorovaikutusta edellyttäen, että vertaisten välillä ei esiinny luottamuksen väärinkäyttöä tai riippuvuutta.

Sovellettaessa tämän artiklan 1–4 kohtaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneen lapsen voidaan katsoa antaneen suostumuksensa toimintaan vain, jos suostumus on annettu vapaaehtoisesti ja selvästi, tietoisesti ja yksiselitteisesti ja ympäröivien olosuhteiden yhteydessä arvioituna vapaan tahdon tuloksena 2 artiklan 2 a kohdassa määritellyn mukaisesti. Seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneen lapsen ei katsota antaneen suostumustaan silloin, kun lapsi ei ole kyennyt muodostamaan ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lapsen fyysinen tai psyykkinen tila, kuten se, että hän oli tiedoton, unessa, päihtynyt, yllätetty, pelosta lamaantunut, sairas tai loukkaantunut fyysisesti.

Suostumuksen puuttumista ei voida kumota vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai aiempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen taikka nykyiseen tai aiempaan suhteeseen rikoksentekijän kanssa.

6.Yhteisymmärrykseen perustuvaa omien intiimien kuvien, videoiden tai vastaavan materiaalin jakamista ei voida tulkita suostumukseksi saman kuvan, videon tai vastaavan materiaalin edelleen jakamiseen tai levittämiseen, myöskään manipuloidussa tai muutetussa muodossa. Alkuperäinen vastaanottaja tai kukaan muukaan osapuoli ei saa jakaa tai levittää kyseistä materiaalia eteenpäin ilman kuvatun henkilön nimenomaista ja tietoista suostumusta.

a)rikos kohdistuu lapseen, joka on jossakin erityisen haavoittuvassa asemassa, kuten nuoreen lapseen, lapseen, jolla on psyykkinen, älyllinen, fyysinen tai aisteihin liittyvä vamma, lapseen, jolta on riistetty vapaus tai jonka vapautta on rajoitettu, taikka lapseen, joka on riippuvuusasemassa tai jolla on fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vaje;

1.Vähentääkseen rikosten uusimisen riskiä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittua luonnollista henkilöä voidaan estää tilapäisesti tai pysyvästi harjoittamasta ainakaan sellaista ammatillista toimintaa ja järjestäytynyttä vapaaehtoistoimintaa, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa tai mahdollistetaan tämä.

2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajilla on ottaessaan palvelukseen henkilöä ammatillisiin tehtäviin tai järjestäytyneeseen vapaaehtoistyöhön, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvilla yleishyödyllisillä järjestöillä ottaessaan palvelukseen työ- tai sopimussuhteessa olevaa henkilöstöä, konsultteja ja vapaaehtoistyöntekijöitä, velvollisuus pyytää kansallisen lainsäädännön mukaisesti millä tahansa asianmukaisella tavalla, kuten mahdollisuus tutustua tietoihin pyynnöstä tai asianomaisen henkilön kautta, tiedot rikosrekisteriin merkityistä 3– 9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista annetuista tuomioista tai kyseisistä rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä, joilla poistetaan oikeus harjoittaa toimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.

3.Jäsenvaltioiden on tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tiedot 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista annetuista tuomioista tai kyseisistä rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä, joilla poistetaan oikeus harjoittaa toimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, välitetään viranomaisilta pyynnön esittäneelle osapuolelle ja varmistetaan, että välitetyt tiedot ovat mahdollisimman kattavat ja sisältävät vähintään minkä tahansa jäsenvaltion hallussa olevat tiedot rikostuomioista tai rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä. Tällaiset tiedot on toimitettava ECRIS-järjestelmän tai kolmansien maiden kanssa perustetun rikosrekisteritietojen vaihtojärjestelmän kautta.

Oikeushenkilöille määrättävät rangaistukset

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, kuten

2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan nojalla vastuuseen saatettujen oikeushenkilöiden osalta rikoksista, joista luonnollisille henkilöille määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, määrätään seuraamukseksi sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään 1 prosentti oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta joko rikoksen tekemistä edeltävänä tilikautena tai sakon määräämispäätöstä edeltävänä tilikautena taikka 8 000 000:aa euroa vastaava summa sen mukaan, mikä näistä on korkein.

3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan nojalla vastuuseen saatettujen oikeushenkilöiden osalta rikoksista, joista luonnollisille henkilöille määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta, määrätään seuraamukseksi sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään 5 prosenttia oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta joko rikoksen tekemistä edeltävänä tilikautena tai sakon määräämispäätöstä edeltävänä tilikautena taikka 40 000 000:aa euroa vastaava summa sen mukaan, mikä näistä on korkein.

Tutkinta ja syytetoimet

Poistetaan.

Poistetaan.

Poistetaan.

Poistetaan.

Poistetaan.

3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla tai niistä syytteeseen panevilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on käytettävissä tehokkaat, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot. Näihin keinoihin on tarvittaessa sisällyttävä erityisiä tutkintakeinoja, joita käytetään esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten torjunnassa, ja niitä ovat esimerkiksi mahdollisuus suorittaa peitetutkintaa, houkuttimien käyttö, telekuuntelu, peitetoimintana suoritettava tarkkailu, myös sähköisesti, ja pankkitilien seuranta tai muut kansallisen lainsäädännön mukaiset talousrikoksia koskevat tutkintakeinot.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla ja niistä syytteitä nostavilla henkilöillä, yksiköillä tai muilla tahoilla on riittävästi henkilöstöä ja asiantuntemusta tällaisten rikosten, mukaan lukien tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tehdyt rikokset, tehokkaan tutkinnan ja niihin liittyvän syytteeseenpanon toteuttamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin kaikille työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä oleville ammattihenkilöille ja vapaaehtoistyöntekijöille, jotka toimivat muun muassa lastensuojelu-, opetus-, liikunta-, lastenhoito- ja terveydenhuoltoalalla, sekä oikeusalan ammattihenkilöille, opettajille ja kouluttajille, perheoikeuden tuomareille ja kentällä toimiville poliiseille kerrotaan lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja heidät koulutetaan tunnistamaan se.

4.Jäsenvaltioiden on vapautettava 3 kohdassa säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta sellaisten ohjelmien parissa työskentelevät ammattihenkilöt, jotka on tarkoitettu henkilöille, jotka on tuomittu tämän direktiivin nojalla rangaistavasta rikoksesta, tai henkilöille, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä johonkin tämän direktiivin nojalla rangaistavaan rikokseen.

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden oikeuksien lisäksi, jotka uhreilla on direktiivin 2012/29/EU 5 artiklan ja direktiivin (EU).../... [Ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] 5 a artiklan mukaisesti rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, uhrit voivat ilmoittaa tämän direktiivin 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista toimivaltaisille viranomaisille maksutta, turvallisesti ja vaivattomasti luottamuksellisella ja helposti saatavilla olevalla tavalla. Tähän on sisällyttävä mahdollisuus ilmoittaa näistä rikoksista ja esittää todisteita mahdollisuuksien mukaan helposti saatavilla olevan ja käyttäjäystävällisen tieto- ja viestintätekniikan avulla.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitusmenettelyt ovat turvallisia ja luottamuksellisia ja että ne on suunniteltu lasten käyttöön soveltuviksi ja että niissä käytetään lapsille soveltuvaa kieltä heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittaminen ei edellytä vanhempien suostumusta ja että ilmoitusmenettelyistä ja tukipalveluista annetaan riittävästi tietoa.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisia viranomaisia, jotka ovat yhteydessä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai seksuaaliseen riistoon liittyvistä rikoksista rikosilmoituksen tekeviin uhreihin, kielletään siirtämästä uhrin oleskeluoikeutta koskevia henkilötietoja toimivaltaisille maahanmuuttoviranomaisille tai käyttämästä niitä palauttamismenettelytarkoituksiin.

6.Jos jokin 3–9 artiklassa tarkoitettu rikos kuuluu useamman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, näiden jäsenvaltioiden on määritettävä yhteistyössä, mikä jäsenvaltio ottaa rikosoikeudelliset menettelyt hoitaakseen. Asia on tarvittaessa annettava Eurojustin käsiteltäväksi puitepäätöksen 2009/948/YOS 12 artiklan mukaisesti ja kaikille toimivaltaisille kansallisille viranomaisille on ilmoitettava asiasta rajatylittävän yhteistyön helpottamiseksi.

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreille annetaan 21 ja 22 artiklan mukaista apua, tukea ja suojelua lapsen etu huomioon ottaen riippumatta siitä, ovatko he tehneet virallisen rikosilmoituksen.

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrit saavat apua ja erikoistunutta ja asianmukaista tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen, jotta he voivat käyttää direktiivissä 2012/29/EU, direktiivissä (EU) …/… [Ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] ja tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia. Jäsenvaltioiden on erityisesti tarjottava 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhrien käyttöön helposti saavutettavia tukikeskuksia, jotka voivat olla osa kansallista terveydenhuoltojärjestelmää, jotta voidaan varmistaa tehokas tuki seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston lapsiuhreille ja taata raiskauksen jälkeinen kliininen hoito, mukaan lukien avustaminen todisteiden tallessapidossa ja dokumentoinnissa, direktiivin (EU) .../... [Ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] 9 a artiklan mukaisesti. Näiden keskusten on tarjottava traumasensitiivistä tukea ja tarvittaessa ohjattava lapsiuhrit erikoistuneeseen traumatukeen ja -terapiaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston lapsiuhrit pääsevät lääketieteellisiin ja oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin, joita voidaan suorittaa näissä keskuksissa taikka erikoistuneissa keskuksissa tai yksiköissä, joihin uhri on ohjattu. Jäsenvaltioiden on varmistettava niiden keskusten, joihin uhri on ohjattu, ja toimivaltaisten lääketieteellisten ja oikeuslääketieteellisten keskusten välinen koordinointi. Kaikki tässä artiklassa tarkoitetut palvelut on tarjottava lapsiystävällisellä tavalla. Jäsenvaltiot voivat säätää, että nämä keskukset liitetään naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2024/1385 28 artiklan nojalla perustettuihin keskuksiin. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että perhepiirissä tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta ilmoittavia lapsia suojellaan lapsen edun mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhreille ja heidän perheilleen annetaan saavutettavaa, lapsiystävällistä, kattavaa, erikoistunutta, koordinoitua, tarpeita ja ikätasoa vastaavaa lääketieteellistä hoitoa, mukaan lukien mahdollisuus saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja, emotionaalista, psykososiaalista, psykologista, oikeudellista sekä kasvatuksellista ja hallinnollista tukea sekä muuta soveltuvaa tukea, joka on räätälöity erityisesti seksuaaliväkivaltatilanteisiin ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota uhrien pitkän aikavälin toipumiseen. Tällaista tukea on oltava saatavilla yhdessä ja samassa paikassa Barnahus-mallin mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että lapsille järjestetään väliaikainen majoitus. Lapset on heidän etunsa huomioon ottaen majoitettava ensisijaisesti muiden perheenjäsenten kanssa tarvittaessa väliaikaiseen tai pysyvään asuntoon, jossa on tukipalveluja.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla rangaistavien rikosten uhrit voivat käyttää direktiivin [.../.../EU ehdotettu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva direktiivi]26 26 artiklan mukaisesti perustettuja tukikeskuksia.

__________________

26 COM(2022) 105, 8.3.2022.

7.Edellä 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja on pidettävä direktiivin 2012/29/EU 22 artiklan 2 kohdassa ja direktiivissä (EU) …/… [Ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] tarkoitettuina erityisen haavoittuvina uhreina.

9.EU-keskus tukee ennakoivasti jäsenvaltioiden toimia uhrien auttamiseksi perustamisensa jälkeen seuraavasti:

Lasten suojelu rikostutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä

1.Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset nimeävät lapsiuhrille uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti erityisedustajan rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä varten, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen lain perusteella voi edustaa lasta heidän ja lapsiuhrin välisen eturistiriidan vuoksi tai jos lapsi on ilman huoltajaa taikka erossa perheestään. Kaikille oikeudenkäynteihin osallistuville viranomaisille on annettava koulutusta lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä.

a)lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan kuulustelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

b)lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa kuulustellaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

c)lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa kuulustelevat tai siihen osallistuvat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

d)samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan kuulustelut, jos se on mahdollista ja asianmukaista;

f)lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä;

4.Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3– 9 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvässä tutkinnassa voidaan kaikki lapsiuhrin tai tapauksen mukaan lapsitodistajan kuulustelut taltioida audiovisuaalisesti ja että audiovisuaalisesti taltioituja kuulusteluja voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä asianomaisen valtion kansallisen lain säännösten mukaisesti.

b)lapsiuhria tai tapauksen mukaan lapsitodistajaa voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla.

6.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lapsiuhrien tai tapauksen mukaan lapsitodistajan edun mukaisesti ja ottaen huomioon muut ehdottoman välttämättömät edut lapsiuhrien ja lapsitodistajan yksityisyyden, henkilöllisyyden ja kuvan suojaamiseksi sekä kaiken sellaisen tiedon julkisen levittämisen estämiseksi, joka voisi mahdollistaa heidän tunnistamisensa.

7.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos lapsen osallistuminen 3–9 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyviin rikosoikeudenkäynteihin on tarpeen, tuomioistuin ottaa kyseisissä oikeudenkäynneissä huomioon lapsen haavoittuvuudet, muun muassa ne, jotka liittyvät lapsen ikään, kypsyysasteeseen ja henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä sovelletaan kaikkiin lapsiin, myös rikoksesta epäiltyihin, syytettyihin tai tuomittuihin lapsiin.

2.Niiden oikeuksien lisäksi, joita uhreilla on direktiivin (EU).../... [Ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] 16 a artiklan nojalla, uhrin on voitava täysi-ikäiseksi tultuaan hakea rikosoikeudenkäynnin ja siviilioikeudellisen menettelyn yhteydessä korvausta vahingoista, joita hänelle on aiheutunut jostakin tämän direktiivin nojalla rangaistavasta rikoksesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei uhrien oikeuteen saada korvausta sovelleta vanhentumisaikaa.

Poistetaan.

Poistetaan.

Poistetaan.

Poistetaan.

Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimitettävä kansalliset viranomaiset tai vastaavat yksiköt, joilla on seuraavat tehtävät:

Kansallisten viranomaisten on vastattava erityisesti 31 artiklassa tarkoitetuista tiedonkeruu-, tutkimus- ja raportointivelvoitteista.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset mekanismit, joilla varmistetaan tehokas koordinointi ja yhteistyö asiaankuuluvien viranomaisten, virastojen ja elinten, mukaan lukien paikallis- ja alueviranomaiset, lainvalvontaviranomaisten, oikeuslaitoksen, syyttäjien ja tukipalvelujen tarjoajien, sekä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien, valtiosta riippumattomien järjestöjen, mukaan lukien vihjelinjoja ja tukipuhelimia ylläpitävät järjestöt, sosiaalipalvelujen, mukaan lukien lastensuojeluviranomaiset ja sosiaaliviranomaiset, koulutuksen ja terveydenhuollon tarjoajien ja työmarkkinaosapuolten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden riippumattomuutta, sekä muiden asiaan liittyvien organisaatioiden ja yhteisöjen kesken, jotta kansallisella tasolla voidaan kehittää ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella. Näillä mekanismeilla on varmistettava myös tehokas koordinointi ja yhteistyö jäsenvaltioiden välillä, EU-keskuksen ja komission kanssa sekä muiden EU:n virastojen ja elinten kanssa.

Poistetaan.

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä 3–9 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, voivat helposti ja nimettömästi osallistua aihetta koskeviin tehokkaisiin interventio-ohjelmiin tai -toimiin, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään sellaisen rikoksenteon riskiä, sekä käyttää saavutettavia, helppokäyttöisiä, turvallisia ja helposti saatavilla olevia kanavia, kuten tukipuhelimia ja verkossa tarjottavia chatpalveluja, joita ylläpitää asianmukaisesti koulutettu henkilöstö.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut ohjelmat tai toimenpiteet ovat saatavilla ilman aiheettomia rajoituksia kansallisten terveydenhuollon normien mukaisesti ja että ohjelmilla on riittävät ja pysyvät resurssit.

1.Hillitäkseen ja vähentääkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista lasten seksuaalista riistoa, jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, kuten koulutusta, tiedotus- ja valistuskampanjoita lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston elinikäisistä vaikutuksista, sen lainvastaisuudesta ja niiden henkilöiden, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä asiaan liittyviin rikoksiin, käytettävissä olevista aihetta koskevista tehokkaista interventio-ohjelmista tai -toimista. Jäsenvaltioiden on laadittava viestintästrategia ja kansalliset toimintasuunnitelmat sekä edistettävä vuoropuhelua ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, vihjelinjojen ja tukipuhelinten, viranomaisten ja asiaankuuluvien tietoyhteiskunnan palvelujen kanssa.

2.Jäsenvaltioiden on toteutettava, myös Internetiä hyödyntäen ja tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, tarkoituksenmukaisia toimia, kuten laadittava tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä tutkimus- ja koulutusohjelmia tai aineistoja, jotka käsittelevät muun muassa digilukutaitoa, ikätasoa vastaavaa ja suostumusta painottavaa seksuaalikasvatusta, turvallisia käytäntöjä verkossa ja sen ulkopuolella sekä internetin ja uuden teknologian asianmukaista käyttöä ja joilla pyritään lisäämään tietoisuutta ja vähentämään lasten riskiä joutua seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston uhriksi.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännöllistä erityiskoulutusta, myös lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä, tehdään tunnetuksi tai tarjotaan ammattihenkilöstölle, tuomareille ja viranomaisille, myös muun muassa lastensuojelun ammattihenkilöstölle, oikeusalan ammattihenkilöille, opettajille, lastenhoidon ja terveydenhuollon ammattihenkilöille, kouluttajille, vapaaehtoistyöntekijöille ja valmentajille, perheoikeuden tuomareille ja kentällä toimiville poliiseille, jotka joutuvat todennäköisesti kosketuksiin seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston lapsiuhrien kanssa, jotta he osaisivat havaita tehdyn tai mahdollisesti tehdyn seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston varhaiset merkit ja tunnistaa seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston lapsiuhrit ja potentiaaliset lapsiuhrit ja tietäisivät, miten menetellä heidän kanssaan.

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemisen varmistamiseksi yhteisöissä, mukaan lukien koulut, sairaalat, sosiaalihuollon palvelut, sijaisperheet, päiväkodit, urheiluseurat ja uskonnolliset yhteisöt, antamalla lapsille ja aikuisille, myös vanhemmille ja kouluttajille, riittävät taidot mahdollisesti haitallisen toiminnan tunnistamiseen.

a)aihetta koskevat koulutus- ja valistustoimet henkilöstölle, konsulteille ja vapaaehtoistyöntekijöille, jotka ovat työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä, myös siitä, miten lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa voidaan ehkäistä ja miten se voidaan tunnistaa sekä miten lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon voidaan reagoida ikätasoon sopivalla tavalla, sukupuolisensitiivisesti ja traumatietoisesti;

b)pakolliset lastensuojelukäytännöt, aihetta koskevat ohjeistukset, sisäiset toimintakäytännöt ja standardit, joissa yksilöidään hyviä käytäntöjä, kuten tällaisissa yhteisöissä työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevaan henkilöstöön sovellettavien valvonta- ja vastuumekanismien käyttöönotto;

c)sellaisten turvallisten ja saavutettavien tilojen luominen, joita ylläpitää erikoistunut ja asianmukaisesti koulutettu henkilöstö ja joissa lapset, vanhemmat, lapsista huolehtivat henkilöt ja yhteisön jäsenet voivat ilmoittaa sopimattomasta käytöksestä.

Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen suojella erityisen haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, mukaan lukien lapset, joilla psyykkinen, älyllinen, fyysinen tai aisteihin liittyvä vamma.

5.Tämän direktiivin soveltamiseksi EU-keskus tukee jäsenvaltioita perustamisensa jälkeen ennakoivasti seuraavin tavoin:

c)se helpottaa tietämyksen, kentällä toimivien ammattihenkilöiden ohjeiden, parhaiden käytäntöjen ja asiantuntemuksen kehittämistä ja vaihtoa jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen ja kolmansien maiden kesken pitämällä yllä julkista tietokantaa kussakin jäsenvaltiossa sekä kolmansissa maissa toteutetuista ennaltaehkäisytoimenpiteistä ja -ohjelmista;

b)ovat ohjelmiin tai toimiin suostuessaan täysin tietoisia kaikista asiaan liittyvistä seikoista;

2.Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia, joilla estetään ripeästi niiden alueella olevien Internetin käyttäjien pääsy lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia sisältäville tai levittäville verkkosivuille. Nämä toimet on toteutettava avoimia menettelyjä noudattaen ja samalla on riittävin suojatoimin varmistettava erityisesti, että rajoittaminen on rajattu ehdottoman välttämättömään ja oikeasuhteiseen ja että käyttäjille ilmoitetaan rajoittamisen syistä. Suojatoimiin on kuuluttava myös muutoksenhakuoikeus.

1.Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla voidaan kirjata, tuottaa ja antaa anonymisoituja tilastotietoja 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten ilmoittamis-, tutkinta- ja tuomioistuinvaiheista, jotta ne voivat seurata lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston torjuntaa koskevien toimenpiteidensä tuloksellisuutta.

2.Tilastotietojen on sisällettävä seuraavat tiedot jaoteltuina sukupuolen, sosiaalisen sukupuolen, uhrin ja rikoksentekijän iän, uhrin ja rikoksentekijän välisen suhteen ja rikostyypin mukaan:

b)kansallisista hallinnollisista lähteistä saadut tiedot ilmoitettujen rikosten ja niiden henkilöiden vuotuisesta lukumäärästä, jotka on asetettu syytteeseen ja tuomittu 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista;