(4)YMP:tä koskevan voimassa olevan unionin oikeudellisen kehyksen puitteissa YMP:n strategiasuunnitelmien kahden täytäntöönpanovuoden aikana saatu palaute ja kokemukset osoittavat, että kyseiseen lainsäädäntöön on tehtävä vähäisiä mukautuksia, jotta voidaan puuttua havaittuihin pullonkauloihin ja monimutkaisuuteen. Näitä ovat muun muassa se, että tiettyjen viljelijäryhmien, kuten luomuviljelijöiden, nuorten viljelijöiden, pienviljelijöiden ja karjankasvattajien, erityisolosuhteita, -käytäntöjä ja -tarpeita ei ole vielä otettu riittävästi huomioon YMP:tä koskevassa unionin oikeudellisessa kehyksessä, minkä vuoksi jäsenvaltiot eivät voi mukauttaa eri välineitä kyseisten viljelijöiden erityisolosuhteiden, -tarpeiden ja -käytäntöjen mukaan. Myöskään tiettyjä YMP:hen sisältyviä yksinkertaistamismahdollisuuksia, kuten kertakorvausten tai yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä, ei hyödynnetä riittävästi niiden täytäntöönpanon ja hallinnoinnin monimutkaisuuden vuoksi. Tämä voi johtaa viljelijöitä koskeviin päällekkäisiin tai epäselviin vaatimuksiin, hankaloittaa viljelijöiden mahdollisuuksia saada tukea ja haitata viljelijöiden, kuten nuorten ja uusien viljelijöiden, yritystoiminnan kehittämismahdollisuuksia. Säännöissä on myös tiettyjä jäykkyyksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten jäsenvaltiot hallinnoivat ja muuttavat YMP:n strategiasuunnitelmiaan ja täyttävät raportointivelvoitteensa. Tiloilla käynneistä ja tarkastuksista viljelijöille ja hallintoelimille aiheutuvaa rasitetta on kevennettävä edelleen erityisesti ottamalla käyttöön tehokkaampia menetelmiä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (IACS) laadunarviointeja ja ehdollisuuden valvontaa varten. Näiden pullonkaulojen ja jäykkyyksien poistamisen pitäisi auttaa jäsenvaltioita käyttämään YMP:n strategiasuunnitelmia siten, että maksimoidaan viljelijöiden ja YMP:n muiden tuensaajien edut, vähennetään hallinnollista rasitetta ja monimutkaisuutta sekä hyödynnetään paremmin niukkoja resursseja.

(6)Jotta voidaan minimoida luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen ja muiden katastrofien vuoksi viljelijöille asetuksen (EU) 2021/2115 41 a ja 78 a artiklan mukaisesti maksettavista uusista kriisituista sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riski, jäsenvaltioiden olisi suunniteltava interventiot, joiden nojalla tätä unionin tukea on tarkoitus myöntää, siten, että ne täyttävät WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 2 esitetyt kriteerit, jäljempänä ’vihreä laatikko’.

(8)Kun otetaan huomioon viljelijän, jolle on aiheutunut merkittäviä tuotantomenetyksiä luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien seurauksena, kriisitilanteessa saaman tuen poikkeuksellinen luonne ja jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus suhteessa asetuksen (EU) 2021/2115 78 a artiklassa tarkoitettuihin tukiin, mainitun asetuksen 12 artiklassa tarkoitettua ehdollisuusjärjestelmää ei pitäisi soveltaa viljelijöille suorien tukien yhteydessä luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien seurauksena maksettaviin täydentäviin tukiin, joita tarkoitetaan mainitun asetuksen 41 a artiklassa.

(9)Lakisääteisistä hoitovaatimuksista ja hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevista GAEC-toimenpidevaatimuksista koostuvalla ehdollisuusjärjestelmällä pyritään edistämään kestävän maatalouden kehittämistä lisäämällä tuensaajien tietoisuutta tarpeesta noudattaa kyseisiä perusnormeja ja -vaatimuksia. Sillä pyritään myös lisäämään YMP:n johdonmukaisuutta suhteessa ympäristöä, kansanterveyttä, kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskeviin unionin lainsäädännön tavoitteisiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että asetuksen (EU) 2021/2115 28 artiklassa tarkoitettujen interventioiden yhteydessä tukia saavien pienviljelijöiden hallinnoiman maatalousmaan pinta-ala on pieni, ehdollisuusjärjestelmän soveltamisesta tällaisiin pienviljelijöihin, jotka hoitavat suurinta osaa unionin tiloista, saadaan riittämättömät hyödyt verrattuna merkittäviin kustannuksiin ja aiheutuu merkittävä hallinnollinen rasite kyseisille viljelijöille ja kansallisille viranomaisille. Tällaisten kustannusten vähentämiseksi ja niihin liittyvän hallinnollisen rasitteen keventämiseksi on aiheellista vapauttaa pienviljelijät ehdollisuusjärjestelmän soveltamisesta.

(11)Asetuksen (EU) 2021/2115 liitteeseen III sisältyvän GAEC-toimenpidevaatimuksen 1 tarkoituksena on säilyttää pysyvä nurmi hiilivarastojen säilyttämiseksi. Asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevissa 1.7.3 ja 1.9.1.1 kohdassa korostetaan, että on tärkeää maksimoida laiduntamisen ja laidunten käyttö, millä estetään pysyvän nurmen siirtäminen muuhun maankäyttöön ja GAEC-toimenpidevaatimuksen 1 päätavoitteen mukaisesti säilytetään pysyvän nurmen hiilivarasto. Asetuksen (EU) 2021/2115 liitteeseen III sisältyvillä GAEC-toimenpidevaatimuksilla 3, 5 ja 6 pyritään säilyttämään maaperän orgaaninen aines, rajoittamaan eroosiota ja suojelemaan maaperää herkkinä aikoina. Nämä tavoitteet saavutetaan jo luonnonmukaisessa kasvintuotannossa sovellettavilla maanmuokkaus- ja viljelykäytännöillä, erityisesti asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevassa 1.9 kohdassa tarkoitetuilla käytännöillä. Asetuksen (EU) 2021/2115 liitteeseen III sisältyvällä GAEC-toimenpidevaatimuksella 4 pyritään suojelemaan vesiä saastumiselta. Vastaavasti asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevilla 1.5, 1.7, 1.9 ja 1.10 kohdalla pyritään vähentämään vesien saastumisen riskiä rajoittamalla eläinlääkkeiden sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä ja eläintiheyttä. Kokemukset ovat osoittaneet, että luonnonmukaisella maataloudella on myönteinen vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen ja valumiseen, eli veden laatu epätodennäköisemmin vaarantuisi luonnonmukaisen viljelijän toiminnan vuoksi, joten sen avulla saavutetaan GAEC-toimenpidevaatimuksen 4 päätavoite. Kun otetaan huomioon asetuksessa (EU) 2018/848 vahvistetut periaatteet ja säännöt sekä luonnonmukaisen maatalouden järjestelmien nykyiset käytännöt, luomuviljelijöiden, joiden koko tila on sertifioitu asetuksen (EU) 2018/848 mukaisesti, olisi näin ollen katsottava täyttävän GAEC-toimenpidevaatimukset 1, 3, 4, 5 ja 6, kuten on jo tehty GAEC-toimenpidevaatimuksen 7 osalta.

(13)Kun otetaan huomioon viljelijän, jolle on aiheutunut merkittäviä tuotantomenetyksiä luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien seurauksena, kriisitilanteessa saaman tuen poikkeuksellinen luonne ja jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus suhteessa asetuksen (EU) 2021/2115 78 a artiklassa tarkoitettuihin tukiin, mainitun asetuksen 14 artiklassa tarkoitettua ehdollisuusjärjestelmää ei pitäisi soveltaa viljelijöille suorien tukien yhteydessä luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien seurauksena maksettaviin täydentäviin tukiin, joita tarkoitetaan mainitun asetuksen 41 a artiklassa.

(14)Luonnonkatastrofeilla, epäsuotuisilla sääoloilla ja katastrofeilla on merkittävä vaikutus unionin maatalousalaan niiden esiintymisen tihentyessä, voimakkuuden kasvaessa ja keston pidentyessä. Asetuksessa (EU) 2021/2115 säädetään jo useista välineistä, joiden avulla viljelijät voivat parantaa muutoskestävyyttä ja reagoida kriiseihin. Tapahtumien laajuus ja niiden äkillinen ja poikkeuksellinen luonne edellyttävät kuitenkin jäsenvaltioiden käytettävissä olevien välineiden lisäämistä. Sen vuoksi on aiheellista säätää viljelijöille myönnettävistä täydentävistä kriisituista ja sisällyttää ne kyseisen asetuksen 16 artiklaan uutena suorien tukien muodossa toteutettavana interventiotyyppinä.

(15)Asetuksen (EU) 2021/2115 19 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pidättää viljelijälle maksettavasta suorasta tuesta enintään kolme prosenttia tukemaan viljelijän rahoitusosuutta riskinhallintavälineeseen. Jäsenvaltion, joka päättää hyödyntää tätä vaihtoehtoa, on sovellettava sitä kaikkiin suoran tuen saajiin tiettynä vuonna. Kokemukset ovat osoittaneet, että vain hyvin harvat jäsenvaltiot hyödyntävät tätä vaihtoehtoa. Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin, että tämän säännöksen täytäntöönpanon esteenä on kaikkien suoria tukia saavien viljelijöiden käytettävissä olevien, joko jäsenvaltioiden perustamien tai yksityisten vakuutusten kautta saatavilla olevien riskinhallintavälineiden puute. Jotta voidaan lisätä kyseisen asetuksen 19 artiklassa säädetyn mahdollisuuden käyttöä, on tarpeen tehdä sen täytäntöönpanosta joustavampaa ja mukauttaa sitä jäsenvaltioissa käytössä olevien hallinnointivälineiden mukaiseksi. Tämän muutoksen seurauksena jäsenvaltioiden olisi voitava pidättää enintään kolme prosenttia viljelijöille maksettavista suorista tuista tiettynä vuonna vain, jos viljelijöiden osalta on olemassa riskinhallintajärjestelmiä. Jäsenvaltioiden, joissa on olemassa riskinhallintajärjestelmiä kaikkien suorien tukien saajien osalta, olisi voitava pidättää edelleen enintään kolme prosenttia kaikkien tällaisten tuensaajien suorista tuista.

(21)YMP:n strategiasuunnitelmien ensimmäisinä täytäntöönpanovuosina luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot tai muut katastrofit ovat vaikuttaneet monien viljelijöiden tuotantoon eri puolilla unionia. Tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava tarjota kriisitukia korotetun suoran tulotuen muodossa, jotta viljelijät, joihin vaikutukset kohdistuvat pahiten, voivat saada nopeasti korvauksia. Jotta viljelijöillä olisi edelleen kannustin tuotantonsa vakuuttamiseen, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava korkeampi korvaustaso niille viljelijöille, jotka kuuluvat vakuutusjärjestelmän tai muun riskinhallintavälineen piiriin. Jotta saadaan käyttöön lisää varoja viljelijöiden tukemiseksi, jäsenvaltioiden olisi voitava osallistua kyseisten kriisitukien rahoittamiseen enintään 200 prosentin kansallisella lisärahoituksella. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että viljelijän saama kokonaiskorvaus, joka on kertynyt muista unionin tai kansallisesti rahoitetun tuen muodoista (mukaan lukien kansallinen lisärahoitus), yksityisistä vakuutuksista tai muista riskinhallintajärjestelmistä, ei johda liiallisiin korvauksiin tai kaksinkertaiseen rahoitukseen.

(33)Jotta voidaan tukea tehokkaasti viljelijöitä, joiden tuotantoa ovat vahingoittaneet luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot tai muut katastrofit, jäsenvaltioiden olisi voitava suunnitella kriisitukia suorien tulotuki-interventioiden lisäksi myös maaseudun kehittämisen interventioiden kautta. Tällaisten tukimuotojen olisi tarjottava jäsenvaltioille riittävästi joustovaraa interventioiden suunnittelussa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että nämä interventiot ovat keskenään johdonmukaisia. Näin ollen tuen kohdentamista ja kannustavaa vaikutusta koskevien säännösten olisi oltava samat. Jotta varmistetaan unionin varojen moitteeton varainhoito, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viljelijän saama kokonaiskorvaus, joka on kertynyt muista unionin tai kansallisesti rahoitetun tuen muodoista (mukaan lukien kansallinen lisärahoitus), yksityisistä vakuutuksista tai muista riskinhallintajärjestelmistä, ei johda liiallisiin korvauksiin tai kaksinkertaiseen rahoitukseen.

(40)Asetuksen (EU) 2021/2115 86 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat maataloustukirahaston ja maaseuturahaston rahoitusosuuden myöntämistä menoihin, joista tulee tukikelpoisia YMP:n strategiasuunnitelmien muutoksien vuoksi. Jotta voidaan yksinkertaistaa menojen tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä, parantaa synergiaetuja maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välillä ja antaa jäsenvaltioille lisää joustovaraa määrittää päivät, jolloin YMP:n strategiasuunnitelmien maataloustukirahastoon liittyvät muutokset tulevat voimaan, on aiheellista sallia YMP:n strategiasuunnitelman hyväksytystä strategisesta muutoksesta johtuva menojen tukikelpoisuus maataloustukirahaston rahoitusosuuden osalta asianomaisen jäsenvaltion mainitun asetuksen 119 artiklan 8 kohdan mukaisesti vahvistamasta muutoksen voimaantulopäivästä mutta aikaisintaan siitä päivästä, jona muutospyyntö on toimitettu komissiolle. Maataloustukirahastoon liittyvien YMP:n strategiasuunnitelmien muiden muutosten osalta menoihin olisi voitava myöntää maataloustukirahaston rahoitusosuus päivästä, jona muutoksesta ilmoitetaan komissiolle asetuksen (EU) 2021/2115, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, 119 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus suhteessa niihin sääntöihin, jotka koskevat tukikelpoisuutta maataloustukirahaston ja maaseuturahaston rahoitusosuuteen luonnonkatastrofeista, muista katastrofeista tai epäsuotuisista sääoloista johtuvien kiireellisten toimenpiteiden tapauksessa, YMP:n strategiasuunnitelmissa olisi voitava vahvistaa, että YMP:n strategiasuunnitelmien muutoksiin liittyvien maaseuturahastosta rahoitettavien menojen, jotka liittyvät mainitun asetuksen 41 a artiklassa tarkoitettuihin viljelijöille suorien tukien yhteydessä myönnettäviin täydentäviin kriisitukiin, tukikelpoisuus voi alkaa kyseisestä tapahtumapäivästä.

(41)Jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus viljelijöille asetuksen (EU) 2021/2115 41 a ja 78 a artiklassa tarkoitettujen luonnonkatastrofien, epäsuotuisien sääolojen tai muiden katastrofien johdosta myönnettäviin kriisitukiin liittyviä uudenlaisia interventioita varten, jäsenvaltioiden olisi voitava varata tietty osuus sekä suorista tuista että maaseuturahaston rahoituksesta tämäntyyppisiin interventioihin. Jotta voidaan kuitenkin varmistaa, että YMP:n muiden prioriteettien toteuttamiseen on käytettävissä riittävästi rahoitusta, tämä osuus olisi rajoitettava jäsenvaltiota kohti käytettävissä olevaan vuotuiseen enimmäismäärään, joka vastaa kolmea prosenttia suorien tukien ja maaseuturahaston vuosittaisesta kokonaisrahoituksesta. Jotta voitaisiin kannustaa jäsenvaltioita suosimaan kyseisen asetuksen 41 a artiklassa säädetyn ja suorien tukien muodossa rahoitettavan välineen käyttöä, vuotuisen enimmäismäärän, jonka jäsenvaltio voi varata tälle interventiotyypille, olisi oltava neljä prosenttia suorien tukien ja maaseuturahaston rahoituksen kokonaismäärästä vuodessa, jos jäsenvaltio päättää olla myöntämättä tukea kriisitukiin kyseisen asetuksen 78 a artiklan mukaisesti.

(42)Uudet interventiotyypit, joiden puitteissa myönnetään viljelijöille kriisitukia asetuksen (EU) 2021/2115 41 a artiklassa tarkoitettujen suorien tukien yhteydessä ja kyseisen asetuksen 78 a artiklassa tarkoitetun maaseudun kehittämisen yhteydessä, olisi erityisluonteensa vuoksi vapautettava velvollisuudesta vaikuttaa mainitun asetuksen liitteessä I lueteltuihin tulosindikaattoreihin.

(43)Viljelijöiden täydentäviä kriisitukia varten asetuksen (EU) 2021/2115 41 a artiklan mukaisesti myönnettävä kansallinen lisärahoitus olisi sisällytettävä jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelman liitteeseen V.

(44)Asetuksen (EU) 2021/2115 119 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio hyväksyy jäsenvaltioiden esittämät YMP:n strategiasuunnitelmien muutospyynnöt. Mainitun asetuksen 119 artiklan 9 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat tehdä YMP:n strategiasuunnitelmiin muutoksia, jotka liittyvät mainitun asetuksen III osaston IV luvussa tarkoitettuihin interventioihin ja jotka komissio hyväksyy seuraavan muutospyynnön yhteydessä, ja soveltaa niitä. Kokemukset ovat osoittaneet, että YMP:n strategiasuunnitelmien muutokset sisältävät usein lukuisia teknisiä elementtejä, jotka tekevät niistä monimutkaisia ja raskaita jäsenvaltioille ja johtavat hyväksymismenettelyjen viivästymiseen, vaikka suunnitelmien strateginen suunta säilyy ennallaan. Tämä haittaa YMP:n strategiasuunnitelmien oikea-aikaista ja tehokasta mukauttamista muuttuviin taloudellisiin realiteetteihin ja jäsenvaltioiden viljelijöiden ja muiden tuensaajien tarpeisiin ja vaikuttaa kielteisesti kyseisten suunnitelmien täytäntöönpanoon. Muutosmenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi, erityisesti sellaisten YMP:n strategiasuunnitelmien osien osalta, jotka eivät ole luonteeltaan strategisia, komission hyväksyntää olisi edellytettävä ainoastaan, kun kyseessä ovat strategiset muutokset YMP:n strategiasuunnitelmiin. Tätä varten strategiset muutokset olisi määriteltävä asetuksessa (EU) 2021/2115 YMP:n strategiasuunnitelmien tärkeisiin osiin tehtäviksi muutoksiksi, jotka vaikuttavat merkittävästi kyseisten suunnitelmien strategiaan ja interventiologiikkaan, mukaan lukien määrärahojen siirrot maaseuturahaston ja maataloustukirahaston välillä, määrärahojen enimmäis- ja vähimmäismäärärahat sekä tavoite- ja rahoitussuunnitelmien muutokset. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä ja soveltaa YMP:n strategiasuunnitelmiinsa kaikkia muita muutoksia ilmoitettuaan niistä komissiolle, eivätkä nämä muut muutokset saisi edellyttää komission hyväksyntää.

(53)Viljelijöiden täydentäviä kriisitukia varten asetuksen (EU) 2021/2115 41 a artiklan mukaisesti myönnettävään kansalliseen lisärahoitukseen olisi sovellettava samoja sääntöjä kuin maaseudun kehittämisen yhteydessä myönnettävään kansalliseen lisärahoitukseen.

(55)Asetuksen (EU) 2021/2115 liitteessä I vahvistetaan kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaiset vaikutus-, tulos- ja tuotosindikaattorit. Mainitun asetuksen liitteessä I oleva taulukko ”Vuotuinen tuloksellisuuden tarkastaminen ja hyväksyminen – TUOTOS” olisi korvattava, jotta voidaan ottaa käyttöön uusiin ja muutettuihin interventiotyyppeihin liittyvät tuotosindikaattorit ja ottaa huomioon asetuksen (EU) 2021/2116 54 artiklassa säädetyn vuotuisen tuloksellisuuden tarkastamisen ja hyväksymisen poistaminen tällä asetuksella.

(56)Asetuksen (EU) 2021/2115 liitteessä II luetellaan WTO:n maataloussopimuksen liitteen 2 asiaankuuluvat kohdat, jäljempänä ’vihreä laatikko’, kunkin kyseisen asetuksen interventiotyypin osalta. Uudet interventiotyypit, joiden puitteissa myönnetään viljelijöille kriisitukia asetuksen (EU) 2021/2115 41 a artiklassa tarkoitettujen suorien tukien yhteydessä ja kyseisen asetuksen 78 a artiklassa tarkoitetun maaseudun kehittämisen yhteydessä, olisi sen vuoksi sisällytettävä kyseiseen liitteeseen.

(61)Maatalousalan varauksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että se on hyödyllinen kriisitilanteissa, jotta voidaan tarjota tukea viljelijöille, joihin kriisin vaikutukset kohdistuvat, ja edistää markkinoiden tasapainon palautumista. Viime vuosina sitä on kuitenkin käytetty yhä enemmän niiden viljelijöiden tilanteen lievittämiseen, jotka kärsivät suoria menetyksiä luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vuoksi, vaikka sen alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia markkinarahoitusvälineenä ja keskittyä markkinahäiriöiden vaikutusten korvaamiseen ja lieventämiseen. Kun otetaan huomioon unionin maatalousalan kasvavat haasteet, kuten kaupan jännitteet, geopoliittinen epävarmuus ja eläinten terveyteen liittyvien kysymysten lisääntynyt välillinen vaikutus markkinoiden tasapainoon, vaikuttaa perustellulta kohdentaa varaus uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jäsenvaltiot ovat vastuussa vankkojen riskin- ja kriisinhallintastrategioiden kehittämisestä YMP:n strategiasuunnitelmiensa tuella, mukaan lukien tällä asetuksella perustetut uudet välineet, ja niiden olisi huolehdittava viljelijöille maksettavista korvauksista luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien välittömien vaikutusten, kuten kasvien, eläinten ja niistä saatavien tuotteiden fyysisten menetysten, vuoksi. Maatalousalan varauksesta olisi edelleen rahoitettava toimenpiteitä, joilla tasapainotetaan markkinahäiriöistä viljelijöille aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, kuten hintoihin, kustannuksiin tai myyntiin vaikuttavia kielteisiä vaikutuksia, myös silloin, kun ne aiheutuvat luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien välillisinä vaikutuksina.

(80)Koska komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/44119 säädetystä maatalousalan vuoden 2025 varauksesta on jo myönnetty varoja aloille, joihin epäsuotuisten sääolojen ja luonnonkatastrofien vaikutukset kohdistuvat, tämän asetuksen 2 artiklan 5 kohtaa olisi sovellettava maatalouden varainhoitovuodesta 2026 eli vasta 16 päivästä lokakuuta 2025.

__________________

”’pysyvä nurmi ja pysyvä laidun’ (joita yhdessä kutsutaan ’pysyväksi nurmeksi’) on maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luonnollisesti (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen tai, jos jäsenvaltiot niin päättävät, vähintään seitsemään vuoteen, ja, jos jäsenvaltiot niin päättävät, jota ei ole kynnetty, muokattu tai uudelleen kylvetty erityyppisillä heinäkasveilla tai muilla nurmirehukasveilla vähintään viiteen vuoteen tai vähintään seitsemään vuoteen. Se voi sisältää muitakin lajeja, kuten laidunnettavia pensaita tai puita ja, jos jäsenvaltiot niin päättävät, muita lajeja, kuten pensaita tai puita, joista voidaan tuottaa eläinten rehua, edellyttäen että heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit ovat vallitsevina.”

”1. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä YMP:n strategiasuunnitelmiinsa ehdollisuusjärjestelmä, jonka mukaisesti viljelijöille ja muille tuensaajille, joille maksetaan suoraa tukea II luvun mukaisesti, lukuun ottamatta 41 a artiklassa tarkoitettua tukea, tai vuotuista tukea 70, 71 ja 72 artiklan mukaisesti, määrätään hallinnollinen seuraamus, jos nämä eivät täytä YMP:n strategiasuunnitelmissa vahvistettuja, liitteessä III olevassa luettelossa mainittuja unionin oikeuden mukaisia lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja GAEC-toimenpidevaatimuksia, jotka koskevat seuraavia erityisaloja:

”Viljelijöiden, joiden koko tila on sertifioitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848* mukaisesti, katsotaan täyttävän tämän asetuksen liitteessä III esitetyt GAEC-toimenpidevaatimukset 1, 3, 4, 5, 6 ja 7.

6)Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on osoitettava viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2025 YMP:n strategiasuunnitelmissaan, että viljelijöille ja muille tuensaajille, joille maksetaan II luvun mukaisia suoria tukia, lukuun ottamatta 41 a artiklassa tarkoitettuja tukia, tai 70, 71 ja 72 artiklan mukaisia vuotuisia tukia, määrätään hallinnollinen seuraamus, jos nämä eivät noudata liitteessä IV tarkoitetuista säädöksistä johtuviin sovellettaviin työoloihin ja -ehtoihin tai työnantajan velvoitteisiin liittyviä vaatimuksia.”

7)Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

a) korvataan 1 kohta seuraavasti:

Kunkin viljelijän ensimmäisen alakohdan mukaisen vuotuisen tuen määrä saa olla enintään 2 500 euroa.

”Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tämän osaston I luvun 2 jakson mukaisesti vahvistettuun GAEC-toimenpidevaatimukseen 2 ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyä vaatimusta.”

Viljelijöille luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien seurauksena suorien tukien yhteydessä myönnettävät täydentävät kriisituet

1.Jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kriisitukia korvauksena tämän luvun 2 ja 3 jakson mukaisten suorien tukien saajille, joihin luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vaikutukset kohdistuvat. Kyseisten tukien tarkoituksena on varmistaa kyseisten tuensaajien maataloustoiminnan jatkuvuus, ja niihin sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämiä edellytyksiä.

2.Tämän artiklan mukaisen tuen edellytyksenä on, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa virallisesti luonnonkatastrofin, epäsuotuisten sääolojen tai katastrofin esiintymisen, sellaisina kuin jäsenvaltio on ne määritellyt, ja että nämä tapahtumat tai asetuksen (EU) 2016/2031 mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi hyväksytyt toimenpiteet tai komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882* liitteessä lueteltujen eläintautien torjumiseksi, ehkäisemiseksi tai hävittämiseksi hyväksytyt toimenpiteet tai asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan 3 kohdan ja 259 artiklan mukaisesti hyväksytyt uutta tautia koskevat toimenpiteet ovat suoraan aiheuttaneet vahingon, jonka seurauksena tuhoutui vähintään 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta parasta ja huonointa vuotta. Menetykset lasketaan joko tilan tasolla, tilan toiminnan tasolla asianomaisella alalla tai suhteessa kyseiseen pinta-alaan.

3.Jäsenvaltion on varmistettava, että tämän artiklan mukainen tuki kohdennetaan viljelijöille, joihin luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vaikutukset kohdistuvat pahiten, määrittämällä tukikelpoisuusedellytykset käytettävissä olevan näytön perusteella.

4.Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuotannonmenetyksen korvaamiseen sovellettavat tukiprosentit. Tukiprosentit ovat korkeammat niiden viljelijöiden osalta, jotka kuuluvat vakuutusjärjestelmän tai muun riskinhallintavälineen piiriin. Tuotannonmenetyksen laskemisessa voidaan käyttää indeksejä.

5.Jäsenvaltiot voivat päättää osallistua tukien rahoittamiseen enintään 200 prosentin suuruisella kansallisella lisärahoituksella 115 artiklan 5 kohdan ja 146 artiklan mukaisesti.

6.Myöntäessään tukea tämän artiklan nojalla jäsenvaltion on varmistettava, että tämän artiklan mukaiset interventiot ovat johdonmukaisia suhteessa 78 a artiklaan perustuviin interventioihin ja että vältetään liialliset korvaukset, jotka johtuvat tämän artiklan mukaisten interventioiden yhdistämisestä muihin kansallisiin tai unionin tukivälineisiin tai yksityisiin vakuutusjärjestelmiin.

7.Poiketen siitä, mitä 111 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kyseisen alakohdan h ja i alakohtaa ei sovelleta tämän interventiotyypin nojalla maksettavaan tukeen.

”Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tämän osaston I luvun 2 jakson mukaisesti vahvistettuun GAEC-toimenpidevaatimukseen 2 ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyä vaatimusta.”

b)enintään 50 000 euroa 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun toimintaan.

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tukea myönnetään menetysten kattamiseen ainoastaan, jos menetykset ylittävät kynnysarvon, joka on vähintään 20 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta tai -tulosta, lukuun ottamatta parasta ja huonointa vuotta. Tuotannonalakohtaisilla riskinhallintavälineillä lasketaan menetykset joko tilatasolla, tilan toiminnan tasolla asianomaisella alalla tai suhteessa vakuutettuun pinta-alaan.

Pysyvien viljelykasvien osalta ja muissa perustelluissa tapauksissa, joissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut laskentamenetelmät eivät ole asianmukaisia, jäsenvaltiot voivat arvioida menetykset viljelijän keskimääräisen vuosituotannon tai -tulojen perusteella enintään kahdeksan vuoden pituisella ajanjaksolla, lukuun ottamatta parasta ja huonointa vuotta.

1.Jäsenvaltio voi myöntää kriisitukea aktiiviviljelijöille, joihin luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vaikutukset kohdistuvat. Kyseisten tukien tarkoituksena on varmistaa kyseisten viljelijöiden maataloustoiminnan jatkuvuus, ja niihin sovelletaan tässä artiklassa vahvistettuja ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmissaan täsmentämiä edellytyksiä.

2.Tämän artiklan mukaisen tuen edellytyksenä on, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tunnustaa virallisesti luonnonkatastrofin, epäsuotuisten sääolojen tai katastrofin esiintymisen, sellaisina kuin jäsenvaltio on ne määritellyt, ja että nämä tapahtumat tai asetuksen (EU) 2016/2031 mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi hyväksytyt toimenpiteet tai komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882* liitteessä lueteltujen eläintautien torjumiseksi, ehkäisemiseksi tai hävittämiseksi hyväksytyt toimenpiteet tai asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan 3 kohdan ja 259 artiklan mukaisesti hyväksytyt uutta tautia koskevat toimenpiteet ovat suoraan aiheuttaneet vahingon, jonka seurauksena tuhoutui vähintään 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta parasta ja huonointa vuotta. Menetykset lasketaan joko tilan tasolla, tilan toiminnan tasolla asianomaisella alalla tai suhteessa kyseiseen pinta-alaan.

3.Jäsenvaltion on varmistettava, että tämän artiklan mukainen tuki kohdennetaan viljelijöille, joihin luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vaikutukset kohdistuvat pahiten, määrittämällä tukikelpoisuusedellytykset käytettävissä olevan näytön perusteella.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, YMP:n strategiasuunnitelmassa voidaan vahvistaa, että kun kyseessä ovat kiireelliset toimenpiteet, joiden syynä ovat luonnonkatastrofit, muut katastrofit tai epäsuotuisat sääolot, YMP:n strategiasuunnitelman muutoksiin liittyvien maataloustukirahastosta rahoitettavien menojen, jotka liittyvät 41 a artiklassa tarkoitettuihin interventioihin, tukikelpoisuus voi alkaa kyseistä tapahtumapäivästä.

Kunkin jäsenvaltion osalta enimmäismäärä, joka voidaan varata 41 a ja 78 a artiklassa tarkoitettuun viljelijöille luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien johdosta myönnettävään kriisitukeen, rajoitetaan liitteessä XV olevassa taulukossa 1 vahvistettuihin vuotuisiin määriin.

Kalenterivuosien 2025 ja 2026 osalta vuotuiset kokonaismenot 41 a artiklassa tarkoitettuihin täydentäviin kriisitukiin eivät saa ylittää alustavia määrärahoja, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet kyseiselle interventiotyypille asianomaista kalenterivuotta kohti 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa rahoitussuunnitelmissaan ja jotka komissio on hyväksynyt 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio päättää olla myöntämättä tukea kriisitukiin 78 a artiklan mukaisesti, vuotuinen enimmäismäärä, jonka kyseinen jäsenvaltio voi varata 41 a artiklassa tarkoitettuihin täydentäviin kriisitukiin, rajoitetaan liitteessä XV olevassa taulukossa 2 vahvistettuihin vuotuisiin määriin.

Kalenterivuosien 2025 ja 2026 osalta vuotuiset kokonaismenot 41 a artiklassa tarkoitettuihin täydentäviin kriisitukiin eivät saa ylittää alustavia määrärahoja, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet kyseiselle interventiotyypille asianomaista kalenterivuotta kohti 112 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisissa rahoitussuunnitelmissaan ja jotka komissio on hyväksynyt 119 artiklan mukaisesti. Kyseinen rahoituksen enimmäismäärä muodostaa unionin oikeudessa vahvistetun rahoituksen ylärajan.

”Ensimmäisen alakohdan e alakohtaa ei sovelleta 41 a artiklassa tarkoitetun viljelijöille suorien tukien yhteydessä myönnettävän täydentävän kriisituen interventiotyypin mukaisiin interventioihin, 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja c–g alakohdassa tarkoitetun mehiläishoitoalan interventiotyypin mukaisiin interventioihin, 58 artiklan 1 kohdan h–k alakohdassa tarkoitettuihin viinialan interventiotyypin mukaisiin interventioihin, 77 artiklassa tarkoitetun yhteistyön interventiotyypin mukaisiin laatujärjestelmiä koskeviin tiedottamis- ja edistämistoimiin eikä 78 a artiklassa tarkoitetun viljelijöille maaseudun kehittämisen yhteydessä myönnettävän täydentävän kriisituen interventiotyypin mukaisiin interventioihin.”

28)Korvataan 115 artiklan 5 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) lyhyt kuvaus YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa III osaston IV luvussa säädettyihin maaseudun kehittämistä koskeviin interventioihin ja 41 a artiklassa säädettyihin viljelijöiden täydentäviä kriisitukia koskeviin interventioihin myönnettävästä kansallisesta lisärahoituksesta, mukaan lukien interventiokohtaiset määrät ja ilmoitus tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta;”

5.Komissio esittää huomautuksia 30 työpäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun muutospyynnön esittämisestä. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat lisätiedot.

6.YMP:n strategiasuunnitelman strategista muutosta koskeva pyyntö on hyväksyttävä viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut sen.

Jos komissio ei vastusta ilmoitettuja muutoksia 30 työpäivän kuluessa ilmoituksen toimittamisesta, muutoksilla on oikeusvaikutuksia ilmoituspäivästä alkaen. Komissio vastustaa ilmoitettua muutosta, jos se toteaa, että muutos ei ole tämän asetuksen eikä asetuksen (EU) 2021/2116 eikä niiden nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukainen.

1.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi viranomainen, joka vastaa sellaisten toimien toteuttamisesta tai koordinoinnista, joilla saavutetaan YMP:n täytäntöönpanoon, hallinnointiin, seurantaan ja arviointiin käytettävien tietojärjestelmien välinen kansallinen ja rajat ylittävä yhteentoimivuus ja ylläpidetään sitä viljelijöiden ja muiden YMP:n tuensaajien hyväksi. Tätä artiklaa sovellettaessa yhteentoimivuudella tarkoitetaan tietojärjestelmien kykyä olla vuorovaikutuksessa keskenään jakamalla tietoja sähköisen viestinnän keinoin.

Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan käytettävä tarpeiden arvioinnin ja toimenpiteiden suunnittelun pohjana periaatetta, jonka mukaan tiedot kerätään vain kerran ja niitä käytetään uudelleen.

Varausta ei saa käyttää toimenpiteisiin, joilla tuetaan viljelijöitä, joihin luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien vaikutukset kohdistuvat. Varausta voidaan kuitenkin käyttää toimenpiteisiin, joilla puututaan luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen tai muiden katastrofien aiheuttamiin markkinahäiriöihin, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219 ja 220 artiklan nojalla hyväksytyt toimenpiteet.