(3)Direktiivin 2006/43/EY 26 a artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt suorittavat kestävyysraportoinnin varmentamisen noudattaen rajoitettua varmuutta koskevia standardeja, jotka komissio hyväksyy. Mainitun direktiivin 26 a artiklan 3 kohdassa komission edellytetään hyväksyvän kyseiset standardit viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026. Yritykset ovat nostaneet esiin varmennuspalvelujen tarjoajien työtä koskevia huolenaiheita ja tuoneet esiin joustavuuden tarpeen, jotta voidaan lieventää kestävyysvarmennuksen osa-alueilla havaittuja riskejä ja kriittisiä ongelmia. Komission olisi otettava nämä huolenaiheet asianmukaisesti huomioon laatiessaan rajoitettua varmuutta koskevia standardeja. Yhdenmukaistettujen varmennusstandardien puuttuminen pahentaa yritysten kohtaamia ongelmia, minkä vuoksi on erittäin tärkeää, että komissio antaa mahdollisimman pian suunnitelmien mukaisen asianmukaisen delegoidun säädöksen.

(5)Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että suuret yritykset sekä mikroyrityksiä lukuun ottamatta pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, laativat ja julkaisevat kestävyysselvityksen yksittäisen yrityksen tasolla. Yritysten raportointirasituksen keventämiseksi velvoite laatia ja julkaista kestävyysselvitys yksittäisen yrityksen tasolla olisi rajoitettava yrityksiin, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto. Perimmäiset emoyritykset, jotka ovat holdingyhtiöitä ja jotka eivät osallistu johtamiseen, olisi voitava vapauttaa raportointivelvoitteiden noudattamisesta.

Poistetaan.

(7)Direktiivin 2013/34/EU 1 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että luottolaitoksiin ja vakuutusyrityksiin, jotka ovat suuria yrityksiä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä lukuun ottamatta, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, sovelletaan kyseisessä direktiivissä säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia kyseisten yritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta. Kun otetaan huomioon, että yksittäisen yrityksen tasolla tehtävän kestävyysraportoinnin soveltamisala olisi rajoitettava yrityksiin, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto, soveltamisalaa olisi rajoitettava vastaavasti myös luottolaitosten ja vakuutusyritysten osalta.

(9)Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 3 kohdassa edellytetään, että yritykset ilmoittavat tiedot omista toiminnoistaan ja arvoketjustaan. On tarpeen varmistaa selkeys ja vähentää raportointirasitusta sellaisilta arvoketjuun kuuluvilta yrityksiltä, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä. Näin ollen, kun yritys raportoi kestävyystietoja yksittäisen yrityksen tai konsernin tasolla direktiivissä 2013/34/EU edellytetyllä tavalla, sen ei pitäisi pyrkiä hankkimaan yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin on täsmennetty standardeissa, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Tämä ei kuitenkaan rajoita huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttamista koskevien unionin vaatimusten soveltamista. Raportoivan yrityksen olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa ja asetettava etusijalle pyrkimykset kerätä tietoja suuririskisistä vaikutuksista ja kestävyyskysymyksistä, jotka liittyvät yleisesti sen toimialaan, ja sen olisi saatava kerätä tällaisilta arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä mitä tahansa muita sellaisia kestävyystietoja, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Jos kaikkia tarvittavia tietoja yritysten arvoketjusta ei ole saatavilla tai tällaiset tiedot ovat puutteellisia tai niihin sovelletaan oikeudellisia rajoituksia, yritysten olisi voitava selittää toimet, joita ne ovat toteuttaneet hankkiakseen tarvittavat tiedot arvoketjustaan, syyt, joiden vuoksi kyseisiä tietoja ei voitu saada, ja suunnitelmat tällaisten tietojen saamiseksi tulevaisuudessa. Yritysten, jotka raportoivat arvoketjustaan kyseisiä rajoituksia noudattaen, olisi katsottava noudattavan kestävyysraportointivaatimusta. Varmennuspalvelujen tarjoajien olisi laadittava varmennuslausuntonsa niin, että noudatetaan yritysten velvollisuutta olla pyytämättä arvoketjussaan olevilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja enintään 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin on täsmennetty standardeissa, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoitu säädös, jossa säädetään kestävyysraportointistandardeista, joita yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat vapaaehtoisesti käyttää. Standardien olisi oltava oikeasuhteisia ja merkityksellisiä näiden yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden. Standardeissa olisi myös mahdollisuuksien mukaan täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kyseisten tietojen esittämisessä. Arvoketjuun kuuluvien yritysten olisi saatava valita malli kestävyystietojen vapaaehtoista raportointia varten, jotta tietoja pyytävien yritysten ei tarvitse arvioida tai kartoittaa kaikkien arvoketjuunsa kuuluvien yhteisöjen kokoluokkia.

(12)Direktiivin 2013/34/EU 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että suurten konsernien emoyritykset laativat ja julkaisevat kestävyysselvityksen konsernin tasolla. Jotta kyseisten emoyritysten raportointirasitus vähenisi, velvoite olisi rajattava koskemaan sellaisten konsernien emoyrityksiä, joilla on konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto.

(13)Direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä alakohtaisia raportointistandardeja, joiden ensimmäinen kokonaisuus on määrä hyväksyä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2026. Jotta vältetään kasvattamasta niiden tietopisteiden määrää, jotka yritysten olisi ilmoitettava, kyseinen siirretty valta olisi peruutettava. Komission olisi sen sijaan annettava vapaaehtoisia alakohtaisia ohjeita, joilla autetaan yrityksiä ja tilintarkastajia arvioimaan riskejä, mahdollisuuksia ja vaikutuksia tietyillä aloilla ja helpotetaan ESRS-standardien soveltamista tietyllä alalla, autetaan tunnistamaan kestävyysseikat, jotka todennäköisesti ovat olennaisia tietylle alalle, ja vähennetään raportointirasitusta. Näiden ohjeiden olisi perustuttava asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemiseen.

(14)Direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 4 kohdassa edellytetään, että kestävyysraportointistandardeissa ei aseteta tiedonantovaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjussaan olevilta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä enemmän tietoja kuin mitä on annettava niiden kestävyysraportointistandardien nojalla, joita sovelletaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla. Kun otetaan huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, olisi vapautettava kestävyysraportoinnista, ja jotta voidaan vähentää sellaisten arvoketjuun kuuluvien yritysten raportointirasitusta, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, kestävyysraportointistandardeissa ei saisi asettaa tiedonantovaatimuksia, joissa yrityksiä vaaditaan hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja enintään 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enemmän tietoja kuin mitä on annettava niiden kestävyysraportointistandardien nojalla, joita sellaiset yritykset, joiden ei tarvitse raportoida toimintansa kestävyydestä, voivat käyttää vapaaehtoisesti.

(15)Direktiivin 2013/34/EU 29 d artiklassa yritysten, joihin sovelletaan kyseisen direktiivin 19 a ja 29 a artiklan vaatimuksia, edellytetään laativan toimintakertomuksensa tai konserninsa toimintakertomus komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/81511 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa sekä merkitsemään kestävyysraportointinsa, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/85212 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot, tunnisteilla noudattaen mainitussa delegoidussa asetuksessa määritettyä sähköistä raportointimuotoa. Jotta tilanne olisi yrityksille selkeä, olisi täsmennettävä, että ennen kuin tällaiset kestävyysraportoinnin merkintäsäännöt hyväksytään mainitulla delegoidulla asetuksella, yrityksiä ei saisi vaatia merkitsemään kestävyysraportointiaan tunnisteilla.

__________________

11 Komission delegoitu asetus (EU) 2018/815, annettu 17 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY täydentämisestä yhtenäisen sähköisen raportointimuodon määrittämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 143, 29.5.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/815/oj).

12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2020/852/oj).

(16)Direktiivin 2013/34/EU 33 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet ovat yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että tietyt asiakirjat laaditaan ja julkaistaan kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesti. Joustavuuden lisäämiseksi ja jotta voidaan vähentää yritysten raportointirasitusta, jäsenvaltiot voivat säätää, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten yhteinen vastuu mainitun direktiivin 29 d artiklan vaatimusten noudattamisesta toimintakertomuksen digitalisoinnin osalta rajoittuu toimintakertomuksen julkaisemiseen yhtenäisessä sähköisessä muodossa ja sen sisältämän kestävyysraportoinnin merkitsemiseen tunnisteilla.

(17)Direktiivin 2013/34/EU 40 a artiklan 1 kohdan neljännen ja viidennen alakohdan mukaan kolmannen maan yrityksen, jonka nettoliikevaihto unionissa on yli 150 miljoonaa euroa, unionissa sijaitsevan tytäryrityksen tai, jos tällaista tytäryritystä ei ole, unionissa sijaitsevan sivuliikkeen, jonka nettoliikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa, on julkaistava ja asetettava saataville kestävyystiedot kolmannen maan emoyrityksen konsernin tasolla. Johdonmukaisuuden ja rasituksen vähentämisen vuoksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi 40 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan tytäryrityksen ja sivuliikkeen kokoa olisi mukautettava. Tytäryrityksen ja sivuliikkeen koko olisi vahvistettava siten, että rajana on yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto.

(18)Direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään yrityksen koon mukaan määritetyt päivämäärät, joista alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä 2013/34/EU säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kun otetaan huomioon, että yrityskohtaisten kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava kattamaan ainoastaan yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto, ja että konsernin tason kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava vastaavasti, soveltamispäivien määrittämisperusteita olisi mukautettava ja viittaus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi EU:n säännellyillä markkinoilla, olisi poistettava.

(19)Direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään liikkeeseenlaskijan koon mukaan määritetyt päivämäärät, joista alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä 2004/109/EY säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kun otetaan huomioon, että yrityskohtaisten kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava kattamaan ainoastaan yritykset, joilla on tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto, ja että konsernin tason kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaa olisi supistettava vastaavasti, soveltamispäivien määrittämisperusteita olisi mukautettava ja viittaus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisi poistettava.

(20)Direktiivin (EU) 2024/1760 4 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioita kielletään ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla alalla säännöksiä, joissa säädetään 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa säädetyistä säännöksistä poikkeavista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevista huolellisuusvelvoitteista. Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot eivät mene kyseistä direktiiviä pidemmälle, ja välttää sellaisen hajanaisen sääntely-ympäristön syntyminen, joka johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja tarpeettomaan rasitukseen, direktiiviin (EU) 2024/1760 sisältyvät täyttä yhdenmukaistamista koskevat säännökset olisi laajennettava koskemaan muita säännöksiä, joilla säännellään huolellisuusvelvoiteprosessin keskeisiä näkökohtia. Näitä ovat erityisesti säännökset, jotka koskevat huolellisuusvelvoitetta konsernitasolla, tunnistamisvelvollisuutta, velvollisuuksia korjata haitalliset vaikutukset, jotka on tunnistettu tai olisi pitänyt tunnistaa, priorisointia, velvollisuuksia kanssakäymiseen sidosryhmien kanssa tietyissä tapauksissa sekä velvollisuutta asettaa saataville valitus- ja ilmoitusmekanismi. Samalla jäsenvaltioiden olisi edelleen annettava ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joilla säännellään toiminnan tiettyjä haitallisia vaikutuksia tai tiettyjä toiminta-aloja, tuotteita tai palveluja, jotta saavutetaan erilainen ihmisoikeuksien, työhön liittyvien ja sosiaalisten oikeuksien, ympäristön tai ilmaston suojelun taso.

(21)Direktiivin (EU) 2024/1760 5 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että tietynkokoiset suuret yritykset noudattavat riskiperusteista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta. Jotta varmistettaisiin tehokkuus, vähennettäisiin niiden yritysten rasitusta, joiden on noudatettava tätä velvoitetta, ja varmistettaisiin niiden resurssien tarkoituksenmukainen käyttö, vaaditussa huolellisuusvelvoitteessa ja toteutetuissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon asiaankuuluvat riskitekijät, muun muassa yritystason riskitekijät, kuten se, onko liikekumppani tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva yritys, yritystoimintaan liittyvät riskitekijät sekä maantieteelliset ja kontekstuaaliset riskitekijät, kuten haitallisten vaikutusten tyyppiin liittyvän lainvalvonnan taso, tuote- ja palvelukohtaiset riskitekijät ja alakohtaiset riskitekijät. Yritysten olisi tehtävä selvitys, jossa tunnistetaan yleiset alat, joilla haitallisia vaikutuksia todennäköisimmin esiintyy ja joilla ne todennäköisimmin ovat vakavimpia. Jos yrityksillä on selvityksen tulosten pohjalta asiaankuuluvien ja todennettavissa olevien tietojen perusteella syytä uskoa, että haitallisia vaikutuksia on ilmennyt tai saattaa ilmetä, yrityksiä olisi vaadittava tekemään lisäarviointeja ainoastaan niillä aloilla, joilla haitallisten vaikutusten on tunnistettu olevan todennäköisimpiä ja vakavimpia.

(22)Jotta voidaan rajoittaa muihin yrityksiin, mukaan lukien pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja pieniin midcap-yrityksiin, kohdistuvaa valumavaikutusta, kun tehdään toimintaketjua koskeva selvitys haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi, soveltamisalaan kuuluvien yritysten ei pitäisi pyrkiä hankkimaan tietoja liikekumppaneiltaan, vaan niiden olisi tukeuduttava ainoastaan tietoihin, jotka ovat jo kohtuudella saatavilla, kuten yleisesti tunnettuihin tietoihin, hauista saatuihin tietoihin ja aiemman yhteistyön kautta saatuihin tietoihin. Yhteisötason tiedot ja viestintä liikekumppanien kanssa eivät ole tässä vaiheessa merkityksellisiä. Tällaisia tietoja olisi voitava pyytää lisäarviointeja varten vain tietyin edellytyksin. Tällaisessa tapauksessa olisi oltava mahdollista pyrkiä hankkimaan liikekumppaneilta tietoja ainoastaan, jos riskiperusteista lähestymistapaa noudattaen on todettu, että tällaisia tietoja on todennäköisistä haitallisista vaikutuksista saatujen viitteiden vuoksi tarpeen saada liikekumppaneilta, joilla on vähemmän kuin 5 000 työntekijää, ja jos tällaisia muita tietoja ei voida kohtuudella saada muilla keinoin, pääasiassa olemassa olevista tai toissijaisista lähteistä. Kaikkien pyyntöjen olisi joka tapauksessa oltava kohdennettuja, kohtuullisia ja oikeasuhteisia. Jotta yritysten ja asianomaisten liikekumppaneiden olisi helpompi noudattaa sääntöjä, tarvittavat tiedot olisi voitava hankkia joko yksin tai yhteistyössä.

(23)Yritykset voivat joutua tilanteisiin, joissa niiden tuotanto perustuu suurelta osin yhden tai useamman yksittäisen toimittajan tuotantopanoksiin. Jos tällaisen toimittajan liiketoimintaan liittyy vakavia haitallisia vaikutuksia, kuten lapsityövoiman käyttöä tai merkittävää haittaa ympäristölle, ja yritys on tuloksetta toteuttanut kaikki huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet näiden vaikutusten korjaamiseksi, yrityksen olisi viimeisenä keinona keskeytettävä liikesuhde väliaikaisesti pyrkien kuitenkin yhdessä toimittajan kanssa ratkaisuun. Tässä yritys voi mahdollisuuksien mukaan käyttää liikesuhteen keskeyttämisestä johtuvaa suurempaa vipuvaikutusta. Yrityksen olisi arvioitava asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, aiheuttaako tällainen keskeyttäminen yritykselle merkittävää haittaa, myös silloin, kun ratkaisevan tärkeät liikekumppanit tarjoavat yrityksen liiketoiminnan kannalta olennaisia raaka-aineita, tuotteita tai palveluja, joille ei ole saatavilla vaihtoehtoa. Huomattavan haitan olisi katsottava tarkoittavan kielteistä ja merkittävää vaikutusta yrityksen oikeudelliseen, rahoitukselliseen tai taloudelliseen tilanteeseen tai sen tuotantokapasiteettiin, myös pitkällä aikavälillä, kuten vaikutusta, joka aiheuttaa maksukyvyttömyyden todennäköisyyden. Jottei tämän direktiivin tavoitteita heikennettäisi, päätökseen olla keskeyttämättä liikesuhdetta olisi sovellettava ehtoja, mukaan lukien raportointi toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä. Yritysten olisi myös arvioitava, voidaanko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää. Jos näin on, yritystä ei pitäisi vaatia keskeyttämään liikesuhdetta ja sen olisi voitava raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä.

(25)Yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi komission määräaikaa huolellisuusvelvoitetta koskevien yleisohjeiden hyväksymiselle olisi aikaistettava 26 päivään heinäkuuta 2026. Samanaikaisesti direktiivin (EU) 2024/1760 soveltamisen määräaikaa ensimmäisen yritysryhmän osalta olisi lykättävä 26 päivään heinäkuuta 2028 direktiivin (EU) XXX/XXX13 mukaisesti. Tämän kahden vuoden aikavälin pitäisi olla yrityksille riittävä aika ottaa huomioon komission ohjeisiin sisällytettävä käytännön ohjeistus ja parhaat käytännöt huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

__________________

13 Direktiivi (EU) 2025/XX, annettu ….

(26)Direktiiviin (EU) 2024/1760 sisältyviä ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa siirtymäsuunnitelmaa koskevia säännöksiä on pidetty suhteettomina erityisesti yrityksille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen vuoksi, ja ne voivat johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen. Kyseiset säännökset on tarpeen kumota, jotta voidaan yksinkertaistaa velvoitteita ja tukea kyseisen direktiivin kohdennetumpaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa.

(27)Direktiivin (EU) 2024/1760 27 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisen direktiivin 27 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että kun jäsenvaltiot päättävät seuraamusten määräämisestä ja, jos seuraamuksia määrätään, niiden luonteesta ja asianmukaisesta tasosta, niiden on otettava asianmukaisesti huomioon joukko tekijöitä, jotka määrittävät rikkomisen vakavuuden, sekä lieventävät tai raskauttavat asianhaarat. Kyseisen direktiivin 27 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat määrättävät taloudelliset seuraamukset asianomaisen yrityksen maailmanlaajuiseen nettoliikevaihtoon. Oikeasuhteisten seuraamusten varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi taattava, että taloudellisten seuraamusten enimmäismäärä on viisi prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta tai, kun on kyse 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä, viisi prosenttia perimmäisen emoyrityksen konsolidoidusta maailmanlaajuisesta liikevaihdosta sakon määräämistä koskevaa päätöstä edeltävänä tilivuotena. Lisäksi noudattamisen valvonnan yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laadittava ohjeet, joilla autetaan valvontaviranomaisia määrittämään seuraamusten asianmukainen taso.

Komissio antaa viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2026 48 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä säätämällä rajoitettua varmuutta koskevista varmennusstandardeista, joilla vahvistetaan menettelyt, joita tilintarkastajan tai tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisön tai -yhteisöjen on noudatettava tehdäkseen päätelmänsä kestävyysraportoinnin varmentamisesta, myös toimeksiannon suunnittelusta, riskien huomioon ottamisesta ja niihin vastaamisesta sekä kestävyysraportoinnin varmennusraporttiin tai tapauksen mukaan tilintarkastuskertomukseen sisällytettävien päätelmien tyypistä.

Komissio hyväksyy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut varmennusstandardit saatuaan EFRAGilta lausunnon ja varmistaa, että

”Tämän direktiivin 19 a, 19 b, 29 a, 29 aa, 29 d, 30 ja 33 artiklassa, 34 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa, 34 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 51 artiklassa säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä sovelletaan myös seuraaviin yrityksiin liittyviin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin kyseisten yritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta, edellyttäen, että kyseisillä yrityksillä on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto:”

”Yritysten, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, on sisällytettävä toimintakertomukseensa tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.”

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot yrityksen omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät tässä direktiivissä edellytettyä kestävyystietojen raportointia varten pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Yritysten, jotka raportoivat tarvittavat arvoketjua koskevat tiedot, mutta eivät raportoi sellaisista arvoketjuunsa kuuluvista yrityksistä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken, on katsottava noudattaneen tässä kohdassa säädettyä velvollisuutta raportoida arvoketjua koskevat tiedot.”

”Ensimmäinen alakohta ei vaikuta tietopyyntöihin, jotka on tehty muihin tarkoituksiin kuin tässä direktiivissä edellytettyjen kestävyystietojen raportointiin, mukaan lukien unionin vaatimukset, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.”

Poistetaan.

”Sellaisten konsernien emoyritysten, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, on sisällytettävä konsernin toimintakertomukseen tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää konsernin vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat konsernin kehitykseen, tulokseen ja asemaan.”

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on tapauksen mukaan sisällyttävä tiedot konsernin omista toiminnoista ja sen arvoketjusta, mukaan lukien sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät tässä direktiivissä edellytettyä kestävyystietojen raportointia varten pyri hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken. Yritysten, jotka raportoivat tarvittavat arvoketjua koskevat tiedot, mutta eivät raportoi sellaisista arvoketjuunsa kuuluvista yrityksistä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken, on katsottava noudattaneen tässä kohdassa säädettyä velvollisuutta raportoida arvoketjua koskevat tiedot.”

”Ensimmäinen alakohta ei vaikuta tietopyyntöihin, jotka on tehty muihin tarkoituksiin kuin tässä direktiivissä edellytettyjen kestävyystietojen raportointiin, mukaan lukien unionin vaatimukset, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.”

Poistetaan.

a)kumotaan 1 kohdan kolmas, neljäs ja kuudes alakohta;

b)korvataan 4 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kestävyysraportointistandardeissa on otettava huomioon vaikeudet, myös tästä direktiivistä johtuvat oikeudelliset rajoitukset, joita yritykset saattavat kohdata kerätessään tietoja arvoketjunsa kaikilta toimijoilta, erityisesti toimijoilta, joihin ei sovelleta 19 a tai 29 a artiklassa säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia, sekä kehittyvien markkinoiden ja talouksien toimittajilta. Kestävyysraportointistandardeissa on täsmennettävä arvoketjuista annettavat tiedot, jotka ovat oikeasuhteisia ja merkityksellisiä arvoketjun yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin ja niiden toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, erityisesti kun on kyse yrityksistä, joihin ei sovelleta 19 a ja 29 a artiklassa säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kestävyysraportointistandardeissa ei saa asettaa tiedonantovaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enemmän tietoja kuin mitä on annettava 29 ca artiklassa tarkoitettujen vapaaehtoisesti käytettävien kestävyysraportointistandardien nojalla.”

1.Jotta voidaan helpottaa muiden kuin 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten vapaaehtoista kestävyystietojen raportointia ja rajoittaa tietoja, joita tällaisilta yrityksiltä voidaan pyytää tämän direktiivin soveltamiseksi, komissio antaa 49 artiklan mukaisesti viimeistään [neljän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä kyseisten yritysten vapaaehtoiseen käyttöön tarkoitetuilla kestävyysraportointistandardeilla.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kestävyysraportointistandardien on perustuttava komission suositukseen 2025/4984, ja niiden oltava oikeassa suhteessa yritysten kokoon ja merkityksellisiä niiden yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin sekä toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, joille ne on suunniteltu. Niissä on mahdollisuuksien mukaan myös täsmennettävä rakenne, jota on noudatettava kestävyystietojen esittämisessä. Arvoketjuun kuuluvat yritykset saavat valita mallin kestävyystietojen raportointia varten, jotta tietoja pyytävät yritykset eivät ole velvollisia arvioimaan tai kartoittamaan kaikkien arvoketjuunsa kuuluvien yhteisöjen kokoluokkia.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti, eivät ole yhteisesti vastuussa sen varmistamisesta, että toimintakertomus tai tapauksen mukaan konsernin toimintakertomus laaditaan 29 d artiklan mukaisesti.”

”2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan toisen alakohdan a a alakohdassa tarkoitettu lausunto laaditaan noudattaen kaikilta osin yritysten velvoitetta olla pyrkimättä hankkimaan arvoketjuunsa kuuluvilta yrityksiltä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin enintään 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto, enempää tietoja kuin ne, jotka täsmennetään 29 ca artiklassa tarkoitetuissa vapaaehtoisesti käytettävissä standardeissa, paitsi jos on kyse kestävyystiedoista, joita jaetaan yleisesti kyseisellä alalla toimivien yritysten kesken.”

”Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan tytäryrityksiin, joilla on tilinpäätöspäivinään ollut edellisen tilivuoden aikana yli 450 000 000 euron nettoliikevaihto.”

b) korvataan neljäs alakohta seuraavasti:

”Kolmannessa alakohdassa tarkoitettua sääntöä sovelletaan sivuliikkeeseen ainoastaan, jos kolmannen maan yrityksellä ei ole ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tytäryritystä ja jos sivuliikkeen nettoliikevaihto ylittää 450 000 000 euroa edellisenä tilivuotena.”

a)lisätään 3 c ja 3 d kohta seuraavasti:

”3 c. Siirretään komissiolle [muutosdirektiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 29 ca artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3 d.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 29 ca artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Poistetaan.

”5. Edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 13 kohdan, 29 b, 29 c a tai 40 b artiklan tai 46 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

”i) yrityksiin, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto;”

”ii) sellaisten konsernien emoyrityksiin, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto;”

”i) direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyihin liikkeeseenlaskijoihin, jotka ovat yrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto;”

”ii) direktiivin 2004/109/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyihin liikkeeseenlaskijoihin, jotka ovat sellaisten konsernien emoyrityksiä, joilla on tilinpäätöspäivänään ollut konsernin lukujen perusteella tilivuoden aikana keskimäärin yli 1 750 työntekijää ja 450 000 000 euron nettoliikevaihto;”

1)Poistetaan 1 artiklan 1 kohdan c alakohta.

2)Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3)Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)korvataan 2 kohta seuraavasti:

Poistetaan.

”4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset eivät tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä lisäarviointia varten pyri hankkimaan tietoja liikekumppaneilta, paitsi jos se on välttämätöntä. Jos liikekumppanilla on alle 5 000 työntekijää, yritykset voivat pyytää tällaisia tietoja vasta viimeisenä keinona, jos niitä ei voida kohtuudella saada muilla keinoin, erityisesti olemassa olevista tai toissijaisista lähteistä. Kaikkien pyyntöjen on joka tapauksessa oltava kohdennettuja, kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

”5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksillä on 1 kohdassa tarkoitettujen haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi tarvittaessa määrällisten ja laadullisten tietojen perusteella oikeus käyttää asianmukaisia resursseja, myös riippumattomia raportteja, digitaalisia ratkaisuja tai toimialakohtaisia aloitteita tai sidosryhmien yhteisaloitteita, yhteistyötä ja 14 artiklassa säädetyn ilmoitusmekanismin ja valitusmenettelyn kautta kerättyjä tietoja.

Jos yrityksillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja toimintaketjuistaan siitä huolimatta, että ne ovat toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi, niiden on voitava perustellusti selittää, miksi tällaisia tietoja ei voida saada. Jos ne eivät tämän seurauksena voineet toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä haitallisen vaikutuksen ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, lopettamiseksi tai minimoimiseksi, niille ei saa määrätä seuraamuksia.”

”6. Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitetuista mahdollisista haitallisista vaikutuksista, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää 2, 4 ja 5 kohdassa säädetyillä toimenpiteillä, yritys voi viimeisenä keinona

c)käytettävä tai lisättävä vipuvaikutustaan mahdollisuuksien mukaan keskeyttämällä liikesuhde väliaikaisesti kyseisen toiminnan osalta.

Jos voidaan kohtuudella olettaa, että tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma onnistuu, pelkkä yhteydenpidon jatkaminen liikekumppanin kanssa ei johda siihen, että yritykselle aiheutuu 27 artiklan mukaisia seuraamuksia tai että se joutuu vastuuseen 29 artiklan nojalla.

Ennen liikesuhteen väliaikaista keskeyttämistä yrityksen on arvioitava asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, onko kyseiselle liikesuhteelle, jonka tarkoituksena on yrityksen tuotteiden tuotannon tai palvelujen tarjoamisen kannalta keskeisten raaka-aineiden, tuotteiden tai palvelujen tarjoaminen, olemassa vaihtoehto ja aiheuttaisiko keskeyttäminen yritykselle merkittävää haittaa tai voidaanko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei ole voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää. Jos näin on, yritystä ei vaadita keskeyttämään liikesuhdetta, ja sen on voitava raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tai lopettaa liikesuhde lainsäädäntönsä piiriin kuuluvissa sopimuksissa lukuun ottamatta sopimuksia, joissa sopimuspuolilla on lakisääteinen velvoite tehdä sopimus.

”7. Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitetuista todellisista haitallisista vaikutuksista, joita ei ole voitu lopettaa tai joiden laajuutta ei ole voitu minimoida 3, 5 ja 6 kohdassa säädetyillä toimenpiteillä, yritys voi viimeisenä keinona

b)jos yrityksen ja asianomaisen liikekumppanin väliseen suhteeseen sovellettava lainsäädäntö sen sallii, hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kyseistä haitallista vaikutusta koskeva tehostettu korjaava toimintasuunnitelma ilman aiheetonta viivytystä edellyttäen, että näiden toimien voidaan kohtuudella odottaa onnistuvan, ja

c)käytettävä tai lisättävä vipuvaikutustaan mahdollisuuksien mukaan keskeyttämällä liikesuhde väliaikaisesti kyseisen toiminnan osalta.

Jos voidaan kohtuudella olettaa, että tehostettu korjaava toimintasuunnitelma onnistuu, pelkkä yhteydenpidon jatkaminen liikekumppanin kanssa ei johda siihen, että yritykselle määrättäisiin seuraamuksia 27 artiklan nojalla, tai yrityksen vastuuseen 29 artiklan nojalla.

Ennen liikesuhteen väliaikaista keskeyttämistä yrityksen on arvioitava asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, onko kyseiselle liikesuhteelle, jonka tarkoituksena on yrityksen tuotteiden tuotannon tai palvelujen tarjoamisen kannalta keskeisten raaka-aineiden, tuotteiden tai palvelujen tarjoaminen, olemassa vaihtoehto ja aiheuttaisiko keskeyttäminen yritykselle merkittävää haittaa tai voidaanko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei ole voitu lopettaa tai joiden laajuutta ei voitu riittävästi minimoida. Jos näin on, yritystä ei vaadita keskeyttämään liikesuhdetta, ja sen on voitava raportoida toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle tällaisen päätöksen asianmukaisesti perustelluista syistä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tai lopettaa liikesuhde lainsäädäntönsä piiriin kuuluvissa sopimuksissa lukuun ottamatta sopimuksia, joissa sopimuspuolilla on lakisääteinen velvoite tehdä sopimus.

Jos yritys päättää olla keskeyttämättä liikesuhdetta tämän artiklan mukaisesti, sen on seurattava tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia ja arvioitava määräajoin päätöstään ja sitä, onko käytettävissä muita asianmukaisia toimenpiteitä.”

”Tällaisten arviointien on tapauksen mukaan perustuttava laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin, ja niitä on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä merkittävän muutoksen jälkeen mutta vähintään 4 vuoden välein ja aina, kun on perusteltua syytä uskoa, että kyseiset toimenpiteet eivät enää ole riittäviä tai tuloksellisia tai että saattaa olla syntymässä uusi kyseisten haitallisten vaikutusten riski.”

”3. Edellä olevan 2 kohdan a, b ja d–g alakohdassa tarkoitetut ohjeet annetaan viimeistään 26 päivänä heinäkuuta 2026.”

(10)Kumotaan 22 artikla.

11)Muutetaan 27 artikla seuraavasti:

”4. Komissio antaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeita, jotka koskevat asianmukaista seuraamusten tasoa, jossa otetaan huomioon yritysten liikevaihto, ja joilla autetaan valvontaviranomaisia määrittämään seuraamusten taso tämän artiklan mukaisesti.”

13)Muutetaan 36 artikla seuraavasti: