1.pitää myönteisenä jälleen vilkastunutta keskustelua tarpeesta vahvistaa EU:n tuottavuutta ja kilpailukykyä muun muassa yhdentyneempien pääomamarkkinoiden ja resurssitehokkaan talouden kautta, kuten Draghin ja Lettan raporteissa esitetään;

2.kehottaa komissiota asettamaan etusijalle pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman, jolla tuetaan EU:n kilpailukykyä heikentämättä kuitenkaan rahoitusvakautta;

3.korostaa, että pääomamarkkinaunionin tavoitteena on saada yksityistä pääomaa tehokkaammin käyttöön, jotta voidaan kuroa umpeen EU:n investointivaje, ja painottaa, että se voi vaimentaa häiriöitä; korostaa, että pääomamarkkinaunionia koskevalla toimintasuunnitelmalla olisi myös pyrittävä korjaamaan EU:n rahoitusjärjestelmän rakenteellista epätasapainoa; pitää valitettavana sitä, että velanoton suosiminen verotussyistä jatkuu;

4.toteaa, että pankkiunionin valmiiksi saattamisen on oltava strateginen painopiste talous- ja rahaliiton syventämisessä;

5.panee merkille yhdentyneemmistä rahoitusmarkkinoista johtuvat haasteet, kun valvonta ei ole yhdenmukaista, mukaan lukien tasapaino yhtäältä tehokkaan riskinjaon ja monipuolistamisen ja toisaalta häiriöiden leviämisen, heijastumisen ja vahvistumisen riskien välillä;

6.toteaa, että rajat ylittävässä pankkialan konsolidoinnissa on tasapainotettava yhtäältä maantieteellinen monipuolistaminen, rajat ylittävät rahoituspalvelut, mittakaavaedut ja pankkien ja valtioiden välisen yhteyden mahdollinen heikkeneminen sekä toisaalta ”liian suuri kaatumaan” -ongelma, pienempien rahoitusalan keskusten mahdollinen heikkeneminen sekä yhteydet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin) ja paikallistalouksiin;

7.toteaa, että järjestelmäriski voi aiheutua myös pienemmistä laitoksista, koska niiden taseet voivat olla hyvin korreloivia;

8.korostaa, että erityisesti pk-yritysten on tärkeää saada pääomaa, kuten riskipääomaa kasvuyrityksille, samalla kun säilytetään rahoitusvakaus ja varmistetaan, että kasvu ja häiriönsietokyky kulkevat käsi kädessä;

9.painottaa, että EKP:n päätavoite on ylläpitää hintavakautta, ja korostaa EJRK:n, Euroopan valvontaviranomaisten ja keskuspankkien keskeistä roolia unionin rahoitusvakauden edistämisessä;

10.muistuttaa, että eurojärjestelmä perustuu rahapoliittisen valta-aseman periaatteeseen; kehottaa säilyttämään EKP:n riippumattomuuden rahoitusvakautta tukevana tekijänä;

11.korostaa, että tiettyihin keskuspankkimarkkinoiden interventioihin liittyy markkinavääristymien riski, joka voi vaikuttaa rahoitusvakauteen;

12.panee merkille unionin alttiuden ulkoisille häiriöille, jotka johtuvat vahvoista sidoksista ulkomaisiin rahoitusmarkkinoihin ja -yhteisöihin, EU:n rahoitusalan riippuvuudesta EU:n ulkopuolisista palveluntarjoajista sekä kasvavista kaupan jännitteistä aiheutuvista paineista geopoliittisesti epävarmoina aikoina;

13.korostaa suuren valtionvelan ja alijäämien riskejä; muistuttaa, että vuoden 2008 finanssikriisin ja sitä seuranneen euroalueen kriisin aiheuttivat markkinoiden huoli valtionvelan kestävyydestä, pankkialan silloisen sääntelykehyksen riittämättömyys ja kriisin leviäminen yhteenliitettyjen rahoitusjärjestelmien kautta;

14.varoittaa rahoitusalaan kohdistuvista heijastusvaikutuksista; panee tässä yhteydessä merkille kehotukset lieventää systeemisiä haavoittuvuuksia; korostaa kuitenkin, että tuleva kehitys ei saisi heikentää kansallista finanssipoliittista vastuuta;

15.kehottaa komissiota valvomaan EU:n talouden ohjausjärjestelmän noudattamista ja lähentymistä vakaus- ja kasvusopimuksen finanssipoliittisiin sääntöihin terveen ja kestävän julkisen talouden varmistamiseksi;

16.toteaa, että rakenneuudistukset euroalueen rahoitusarkkitehtuurin ja institutionaalisen rakenteen vahvistamiseksi ja markkinoiden hajanaisuuden vähentäminen voisivat vahvistaa euron kansainvälistä asemaa ja mahdollisesti lisätä rahoitusvakautta ja rahatalouden vakautta; panee merkille meneillään olevat keskustelut digitaalisesta eurosta;

17.korostaa erittäin velkaantuneiden rahoituslaitosten mahdollisesti aiheuttamaa epävakautta, mutta toteaa, että niillä voi olla talouden kannalta tärkeitä tehtäviä, kuten suojautuminen, markkinoiden likviditeetin parantaminen, hinnanmuodostus tai riskinjako;

18.korostaa, että makrovakauden valvojien välinen koordinointi järjestelmäriskianalyysin ja -valvonnan avulla ja mikrovakauden valvontaan mukautuminen on tärkeää, jotta varmistetaan yhteensopivuus;

19.panee merkille rahoitusvakauteen kohdistuvat mahdolliset riskit, jotka johtuvat siitä, että ilmastoon ja luonnonkatastrofeihin liittyviä fyysisiä riskejä ja ilmastonmuutokseen liittyviä siirtymäriskejä esiintyy useammin;

20.korostaa, että on varmistettava Basel III -kehyksen täytäntöönpano EU:n pankkien häiriönsietokyvyn ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseksi; toteaa, että eräillä tärkeillä EU:n ulkopuolisilla lainkäyttöalueilla Basel III -standardien täytäntöönpano ei ole edelleenkään selkeää ja että unionin pankkijärjestelmän kilpailukyky on säilytettävä kansainvälisesti; korostaa, että on tärkeää säilyttää Basel III -kehyksen eheys, ja korostaa, että rahoitusvakautta voidaan itsessään pitää kilpailuetuna;

21.korostaa, että on tärkeää säilyttää vakaa makrovakauskehys ja varmistaa samalla yksinkertaistaminen, oikeudellinen selkiyttäminen ja rasitteen vähentäminen erityisesti pienempien yhteisöjen osalta; korostaa, että makrovakauspuskurien suunnittelua ja soveltamista on mahdollista yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa; kehottaa komissiota ja valvontaviranomaisia soveltamaan järjestelmällisesti suhteellisuusperiaatetta ja kustannustehokkuuden ja digitaalisen yksinkertaistamisen periaatteita mahdollisuuksien mukaan ja vaarantamatta rahoitusvakautta;

22.korostaa, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisten uudistusten yksinkertaistamista olisi harkittava, jos reaalitaloudelle aiheutuu selkeitä ja perusteltuja hyötyjä eikä rahoitusvakauteen kohdistu riskejä; panee merkille keskustelun arvopaperistamispaketista;

23.panee merkille EKP:n analyysin liikekiinteistömarkkinoiden jatkuvista haavoittuvuuksista, joita pahentavat korkojen nousu ja pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien vastuut, joita on syytä seurata tiiviimmin; kehottaa tässä yhteydessä EJRK:ta seuraamaan tiiviisti kiinteistömarkkinoilla toimivien pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien roolia ja antamaan asiaankuuluvia suosituksia; toteaa lisäksi, että kotitaloudet ovat erittäin velkaantuneita;

24.kehottaa EKP:tä arvioimaan rahoituslaitosten altistumista geopoliittisille riskeille, mukaan lukien pakotteiden, tullien ja talouden hajanaisuuden välilliset vaikutukset, osana säännöllistä vakavaraisuuden arviointiprosessia strategisen riippumattomuuden näkökulmasta;

25.toteaa, että pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien merkitys järjestelmän kannalta kasvaa, sillä niiden osuus EU:n rahoitusalan varoista on yli 40 prosenttia; katsoo, että tällaiset yhteisöt voivat lisätä rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, jos niitä ei säännellä riittävästi;

26.panee merkille pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien liiketoimintamallien moninaisuuden ja niiden tärkeän rahoitustehtävän; korostaa, että monilla aloilla on jo eurooppalaista alakohtaista sääntelyä, joka koskee esimerkiksi hedgerahastoja (vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi2Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8. kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/61/oj).), rahamarkkinarahastoja (rahamarkkinarahastoasetus3Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1131, annettu 14. kesäkuuta 2017, rahamarkkinarahastoista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 8, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/1131/oj).), vakuutusyrityksiä (Solvenssi II), sijoituspalveluyrityksiä (sijoituspalveluyrityksiä koskeva direktiivi4Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2034, annettu 27. marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/59/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/2034/oj). ja asetus 5Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2033, annettu 27. marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/2033/oj).) tai eläkerahastoja (direktiivi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavista laitoksista6Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2341, annettu 14. joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2016/2341/oj).); toteaa, että nykyisessä kehyksessä keskitytään kuitenkin ensisijaisesti sijoittajansuojaan ja markkinoiden luotettavuuteen eikä niinkään järjestelmäriskien vähentämiseen7EKP, rahoitusvakautta koskeva selonteko, toukokuu 2025, s. 78.; kehottaa tarkastelemaan perusteellisesti sääntelyn puutteita pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien osalta, myös vähemmän säännellyillä osa-alueilla, kuten suvun omaisuudenhoitoyhteisöt ja toimitusketjujen rahoitusyritykset;

27.panee merkille komission vuoden 2023 kertomuksen rahamarkkinarahastojen toiminnasta ja viimeaikaiset muutokset rahamarkkinarahastoja koskevaan kehykseen; kehottaa komissiota uudistamaan rahamarkkinarahastoasetusta8Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1131, annettu 14. kesäkuuta 2017, rahamarkkinarahastoista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 8, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/1131/oj). kansainvälisten normien, muilla lainkäyttöalueilla saavutetun sääntelyn edistymisen sekä EJRK:n ja ESMAn suositusten mukaisesti;

28.korostaa, että covid-19-pandemian ja vuoden 2022 energia-alan myllerryksen kaltaisten kriisien aikana myötäsykliset vakuuksien muutospyynnöt ovat aiheuttaneet merkittävää likviditeettistressiä; toteaa, että likviditeettivalmius ja omavaraisuusaste ja pääomapuskurit yleisesti ovat tärkeitä tässä yhteydessä;

29.kehottaa ottamaan käyttöön välineitä, joilla voidaan ottaa paremmin huomioon järjestelmään vaikuttavien tapahtumien aikaisista vakuuksien muutospyynnöistä johtuvien likviditeetin ulosvirtausten laajuus ja nopeus, erityisesti energialaitosten ja pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien osalta;

30.korostaa, että tarvitaan kestävä selvitysinfrastruktuuri, vankat vakuuskehykset ja keskusvastapuolten koordinoitua valvontaa; panee merkille komission päätöksen laajentaa vastaavuusjärjestelmää Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneisiin keskusvastapuoliin sekä jatkuvan huolen Euroopan riippuvuudesta EU:n ulkopuolisista keskusvastapuolista;

31.kannattaa avoimuuden ja makrovakauden valvonnan lisäämistä vakuusvaatimusten asettamiskäytännöissä, mukaan lukien stressitestit ja skenaarioanalyysit, hyödyntäen FSB:n viimeaikaista työtä, joka koskee likviditeettivalmiutta vakuuksien muutospyyntöjen varalta;

32.on huolissaan sidosten lisääntymisestä kryptovarojen ja hajautettujen rahoitusmarkkinoiden sekä perinteisen rahoitusjärjestelmän välillä; tukee FSB:tä, standardointielimiä ja EJRK:ta niiden pyrkimyksissä luoda sääntelykehys ja yhdenmukaistaa sen luokitusta;

33.panee merkille FSB:n analyysin, jonka mukaan kryptovarojen markkinoista aiheutuvat rahoitusvakauteen liittyvät riskit vaikuttavat toistaiseksi vähäisiltä9G20 Crypto-asset Policy Implementation Roadmap -tilanneraportti, 22. lokakuuta 2024.; korostaa kuitenkin kryptovarojen markkinoiden kehityksen mahdollista merkitystä järjestelmän kannalta; panee merkille kryptovarojen suurelta osin spekulatiivisen luonteen ja niiden merkittävän roolin laittomissa liiketoimissa; kehottaa komissiota ja EJRK:ta seuraamaan tiiviisti kehitystä tällä alalla;

34.suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön vakavaraisuuskehyksen kryptovaroille (MiCAR); korostaa oikea-aikaisen ja johdonmukaisen täytäntöönpanon merkitystä ja kehottaa komissiota seuraamaan jäljellä olevia sääntelyn puutteita;

35.korostaa stablecoin-markkinoiden nopeaa kasvua, sillä ne ovat toistaiseksi rajoittuneet suurelta osin kryptoekosysteemiin; toteaa, että stablecoin-valuuttaa koskeva sääntely-ympäristö muuttuu nopeasti tärkeimmillä EU:n ulkopuolisilla lainkäyttöalueilla; kehottaa komissiota arvioimaan, onko olemassa mahdollisia leviämiskanavia, kuten usean liikkeeseenlaskun tapauksessa;

36.korostaa, että unioni on hyväksynyt toimenpiteitä finanssialan yhteisöjen digitaalisen häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi erityisesti digitaalista häiriönsietokykyä koskevan säädöksen10Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14. joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/2554/oj). avulla; kannustaa innovointiin digitaalisen rahoituksen alalla ja laajoihin investointeihin kyberuhkien sietokykyyn, jotta rahoitusinfrastruktuuria voidaan suojata ulkoisilta uhkilta; kehottaa komissiota ja EKP:tä kartoittamaan Euroopan rahoitusjärjestelmän riippuvuutta EU:n ulkopuolisista digitaalisten palvelujen tarjoajista, yksittäisiä vikapisteitä ja hybridihyökkäysten riskiä ja puuttumaan niihin;

37.korostaa, että finanssiosaamisen parantaminen voi edistää yksilöiden selviytymiskykyä, vakauttaa rahoitusmarkkinoita ja lisätä osallistumista pääomamarkkinaunioniin;

38.toteaa, että järkevän ja luotettavan logistiikan ja infrastruktuurin ylläpitäminen käteisvarojen saatavuutta varten on edelleen olennainen osa rahoitusvakautta ja kansalaisten luottamusta;

39.kannattaa kokonaisvaltaista ja yhtenäisempää koko järjestelmän laajuista ja toimintoperusteista valvontamallia, jolla tunnistetaan ja käsitellään riskejä ja haavoittuvuuksia, jotka liittyvät erityyppisiin toimiin rahoitusalalla, kuten luotonantoon, liiketoimiin ja omaisuudenhoitoon;

40.korostaa vankan ja uskottavan kriisinhallintakehyksen merkitystä; korostaa yhteisen kriisinratkaisumekanismin roolia kaatumassa olevien laitosten tehokkaan kriisinratkaisun varmistamisessa ja tukee EKP:n tehtävää hätärahoittajana likviditeetin ja luottamuksen turvaamiseksi kriisien aikana; toteaa, että yhteistä kriisinratkaisurahastoa tukevaa varautumisjärjestelyä ei vieläkään ole;

41.tukee EKP:tä, EJRK:ta, eurooppalaisia ja kansallisia valvontaviranomaisia sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaista EU:n rahoitusvakauden turvaamisessa ja uusiin maailmanlaajuisiin rahoitusriskeihin vastaamisessa, mukaan lukien ESMAn johdonmukainen valvonta, joka koskee järjestelmän kannalta merkittäviä rajat ylittäviä pankkialan ulkopuolisia rahoituksen välittäjiä;

42.varoittaa toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytöstä ja korostaa tarvetta puuttua piileviin velkoihin liittyviin haavoittuvuuksiin, joita on paljastunut aiemmissa häiriötilanteissa;

43.kehottaa komissiota ylläpitämään korkeaa tavoitetasoa velkarahoitusta koskevien FSB:n suositusten täytäntöönpanossa unionissa;

44.korostaa, että viranomaisilla olisi oltava sekä kansallisella että EU:n tasolla laadullisia ja helposti saatavilla olevia tietoja ja niillä olisi oltava riittävät resurssit tietojen analysointiin;

45.kehottaa lisäämään avoimuutta, data-analytiikkavalmiuksia ja virtaviivaistettuja tiedonjakomekanismeja kansallisten ja EU:n viranomaisten välillä tietosuojatakeita noudattaen, jotta voidaan tukea kattavampaa riskienseurantakehystä ja järjestelmän laajuisia stressitestausvalmiuksia, myös kyberuhkien sietokyvyn, energiakatkosten ja vakuuskehyksen osalta; panee merkille, että jotkin kansalliset viranomaiset ovat jo ilmoittaneet aikovansa tehdä stressitestejä pankkialan ja pankkialan ulkopuolisten rahoituksen välittäjien välisten yhteyksien osalta;

46.kehottaa vahvistamaan yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten IMF:n, Baselin pankkivalvontakomitean, Kansainvälisen järjestelypankin ja FSB:n, kanssa, jotta voidaan puuttua vakauteen kohdistuviin rajat ylittäviin riskeihin;

47.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.