1.suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen humanitaariseen rahoitukseen ja toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen maailmanlaajuisesti suurin humanitaarisen tarveperusteisen rahoituksen antaja; on järkähtämättä sitä mieltä, että kaikilla valtioilla ja konfliktien osapuolilla on velvollisuus ja vastuu kunnioittaa kansainvälistä humanitääristä oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja varmistaa niiden kunnioittaminen, että siviilien suojelu on priorisoitava ja että näiden on pysyttävä EU:n ulkoisen toiminnan keskeisinä tavoitteina, myös sen humanitaarisessa avustustyössä; kehottaa EU:ta jatkossakin vahvistamaan humanitaarisia periaatteita, jotka ovat inhimillisyys, puolueettomuus, tasapuolisuus ja riippumattomuus, ja toteaa, että nämä eivät ole neuvottelukysymyksiä, vaikka ovatkin yhä enemmän koetuksella, sekä vahvistamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edistämistä soveltamalla periaatteellista ja tarveperustaista humanitaarista toimintatapaa ja pidättäytymällä kumppanuuksista, jotka heikentäisivät näitä periaatteita; palauttaa mieliin, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan unioni edistää ihmisoikeuksien suojelua sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista, ja se pitää kiinni sukupuolten välisestä tasa-arvosta, joka on yksi sen SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisista perusarvoista , erityisesti kun otetaan huomioon humanitaarisen avun, erityisesti naisille ja tytöille annettavan avun, aseman lasku tärkeysjärjestyksessä; korostaa, että on tärkeää edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen yleistä saatavuutta osana EU:n humanitaarista toimintaa ja EU:n sitoumusta varmistaa lisääntymis- ja äitiysterveydenhuollon palvelujen saatavuus;

2.on huolissaan, että viime vuosina kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ovat lisääntyneet ja osassa niistä kyse on ollut strategisesta sodankäynnistä; pitää valitettavana humanitaarisen työn toimintatilan kaventumista ja kunnioituksen rapautumista kansainvälistä humanitaarista oikeutta kohtaan, mikä vaikeuttaa merkittävästi ihmishenkiä pelastavan avun toimittamista konfliktitilanteissa; tuomitsee jyrkästi sen, että siviiliväestöön ja sen selviytymiselle välttämättömään infrastruktuuriin sekä humanitaarisen avun työntekijöihin kohdistuvat hyökkäykset ja vakavat lasten oikeuksien loukkaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi; pitää erittäin valitettavana räikeää piittaamattomuutta lääkintäkäytössä olevien toimitilojen suojelua kohtaan, sillä sairaalaiskut ovat arkea lähes kaikissa konflikteissa, mikä on YK:n turvallisuusneuvoston haavoittuneiden ja sairaiden, lääketieteellisen henkilökunnan ja humanitaaristen avustustyöntekijöiden suojelusta 3. toukokuuta 2016 antaman päätöslauselman 2286 (2016) vastaista; vaatii, että tällaisista järjestelmällisistä iskuista vastuussa olevat tahot saatetaan vastuuseen teoistaan, ja kehottaa EU:ta harkitsemaan rajoittavia toimenpiteitä valtiollisia tai valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan, jos ne tarkoituksellisesti estävät humanitaarisen avun perillepääsyn;

3.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla ehkäistään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia, ja paikkaamaan näiden loukkausten seurannassa olevat puutteet puolueettoman ja riippumattoman tiedonkeruun ja tehokkaamman näyttöön perustuvan vaikuttamisen avulla, jotta rikoksiin syyllistyneet saadaan vastuuseen; kehottaa komissiota tukemaan valvontamekanismeja ja raportoimaan humanitaarisen avun perillepääsyn haasteista konfliktien vaikutuspiirissä;

4.suhtautuu myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston humanitaarisen henkilöstön, YK:n henkilöstön ja avustavan henkilöstön suojelusta aseellisissa konflikteissa annettu päätöslauselman 2730 (2024) hyväksymiseen; korostaa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen perustuvaa velvollisuutta kunnioittaa ja suojella humanitaarista avustushenkilöstöä ja toteaa, että on tärkeää tukea riippumatonta, puolueetonta ja tasapuolista humanitaarista avustustoimintaa suojaamalla humanitaarisen työn toimintatilaa suorilta hyökkäyksiltä, terrorismin vastaisten toimien tarkoituksettomilta seurauksilta ja rajoittavilta toimenpiteiltä sekä politisoitumiselta ja harhaanjohtavilta narratiiveilta;

5.kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla voidaan varmistaa humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuus- ja turvatoimien toteuttaminen tuloksellisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2730 (2024) mukaisesti, mukaan lukien tutkintojen aloittaminen, läpinäkyvyys ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten tasapuolinen tutkiminen; korostaa, että on otettava huomioon paikallisen henkilöstön suurempi haavoittuvuus, koska heihin kohdistuu merkittävämpiä turvallisuusriskejä, ja varmistamaan heidän suojelunsa; kehottaa komissiota tukemaan turva- ja turvallisuustoimenpiteitä, joilla voidaan suojella humanitaarisia avustustyöntekijöitä, ja vaatimaan syyllisten saattamista vastuuseen avustustyöntekijöihin kohdistuneista hyökkäyksistä; muistuttaa, että on erittäin tärkeää pitää käytössä nopean toiminnan mekanismeja, jotka mahdollistavat välittömät tukitoimet, niin rahalliset, oikeudelliset kuin psykososiaaliset, humanitaarisille avustustyöntekijöille, joihin kohdistuu pidätyksen tai uhkailun riski tai muunlainen turvallisuuspoikkeama, ja että nämä mekanismit voivat perustua ”Protect Aid Workers”-aloitteen tarjoamiin malleihin;

6.pitää huolestuttavina ihmisoikeuksien puolustajiin ja humanitaarisiin vapaaehtoistyöntekijöihin lisääntyvässä määrin kohdistuvia uhkia ja häirintää ja heidän toimintansa kriminalisoimista konflikti- ja kriisitilanteissa; kehottaa EU:ta sisällyttämään heidän suojelunsa humanitaarisen avustustoimintansa ensisijaiseksi tavoitteeksi; pitää valitettavana, että humanitaarista apua yritetään yhä useammin kriminalisoida ilman legitiimiä syytä, erityisesti kun on kyse ihmishenkiä pelastavista toimista ihmisten paetessa konflikteja, väkivaltaa, vainoa tai köyhyyttä; kehottaa hyväksymään parempaa suojaa tarjoavan oikeudellisen kehyksen, jolla voitaisiin puuttua avustustyön kriminalisointiin, torjua rankaisematta jäämistä ja lisätä humanitaarisia poikkeuksia seuraamuksista, sekä toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä humanitaaristen avustustyöntekijöiden joutuminen rikossyytteeseen terrorismin vastaisten lakien nojalla;

7.vahvistaa tukevansa monenvälisyyttä, jonka keskiössä YK on; painottaa, että EU:n toimien on oltava koordinoituja ja yhdenmukaisia kansainvälisten elinten kanssa, ja kehottaa komissiota jatkamaan olennaisen tärkeää tukeaan humanitaariseen toimintaan osallistuville YK:n eri yksiköille, minkä tarkoituksena on ylläpitää humanitaarisia periaatteita ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; vahvistaa, että sen velvollisuus on kunnioittaa YK:n yksiköiden toimivaltaa ja helpottaa sen käyttämistä, ja pitää erittäin valitettavana kaikkia yrityksiä vaikeuttaa, rajoittaa tai heikentää YK:n järjestöjen mahdollisuuksia toteuttaa humanitaarisia tehtäviään tuloksellisesti;

8.painottaa kiireellistä tarvetta paneutua ennennäkemättömiin humanitaarisiin kriiseihin, jotka ovat käynnissä Sudanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa ja jotka kuuluvat tällä hetkellä maailman vakavimpiin kriiseihin, sillä kolmasosa Sudanin väestöstä tarvitsee kipeästi humanitaarista apua ja ruokaturvattomuuden ja nälänhädän on vahvistettu olevan maassa monin paikoin hälyttävä, samoin kuin Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa humanitaarista apua tarvitsee 21 miljoonaa ihmistä; vetoaa kaikkiin konfliktin osapuoliin, jotta ne varmistaisivat humanitaarisen avun turvallisen ja esteettömän perillepääsyn humanitaaristen periaatteiden mukaisesti sekä humanitaarisen avustushenkilökunnan kunnioittamisen ja suojelun; pyytää lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään humanitaarista apuaan Sudanille ja Kongon demokraattiselle tasavallalle sekä niiden naapurimaille, sekä rahoittamaan tukea erityisesti konfliktitilanteissa seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneille, paikallisille selviytymis- ja suojeluohjelmille ja hankkeille, joilla edistetään naisten ja lasten oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa;

9.korostaa, että humanitaarista apua, ja sen kautta nälkää, ei koskaan saa politisoida tai välineellistää, ja sen olisi aina päästävä sitä tarvitsevien siviilien luo kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti; muistuttaa, että jakelupaikkoja, siviilejä, humanitaarisia avustustyöntekijöitä ja lääkintähenkilöstöä on suojeltava eikä näihin paikkoihin tai ihmisryhmiin saa kohdistaa sotilaallisia toimia; on järkyttynyt 508 humanitaarisen avustustyöntekijän surmaamisesta Gazassa samoin kuin sairaaloihin ja humanitaarisen avun saattueisiin toistuvasti kohdistetuista hyökkäyksistä; vastustaa voimakkaasti kaikkia sellaisia Gazan avustusjärjestelmiä, jotka ovat ristiriidassa humanitaaristen periaatteiden kanssa; on pahoillaan siitä, että tällainen avustusohjelma on johtanut yli tuhannen apua hakeneen palestiinalaisen kuolemaan; pyytää kansainvälisiä toimia ja tutkintaa, jotta voidaan varmistaa vastuuvelvollisuus mahdollisissa kansainvälisen oikeuden loukkauksissa jotka ovat tapahtuneet Gaza Humanitarian Foundation -järjestön toimintapaikoilla;

10.pyytää toimittamaan humanitaarista apua häiriöttä ja suuressa mittakaavassa YK:n koordinaation alaisuudessa ja humanitaarisia periaatteita noudattaen; kehottaa avaamaan kaikki soveltuvat rajanylityspaikat ja muistuttaa, että ihmishenkiä pelastavan humanitaarisen avun kieltäminen on kollektiivinen rangaistus ja siten sotarikos; korostaa, että kaikille kansainvälisille humanitaarisille toimijoille ja erityisesti YK:n verkoston elimille on taattava SEUT-sopimuksen 214 artiklan mukaisesti kokonaisvaltainen, nopea, turvallinen ja esteetön pääsy koko Gazan alueelle; korostaa YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA) keskeistä roolia humanitaarisen avun toimittamisessa palestiinalaispakolaisille ja pitää valitettavina pyrkimyksiä viedä sen toiminnan legitimiteetti; kehottaa palauttamaan UNRWA:n toimivallan ja rahoituksen kaikilta osin tarkan valvonnan ja vastuuvelvollisuuden sitomana varmistamalla uudistetulle UNRWA:lle pitkäkestoisen, kestävän, monivuotisen ja ennakoitavan rahoituksen, jotta palestiinalaispakolaisille voidaan toimittaa elintärkeitä palveluja ja humanitaariset kriisit voidaan tulevaisuudessa estää;

11.kehottaa myös jatkamaan ja tehostamaan EU:n humanitaarista apua siviiliväestölle, joka kärsii Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan seurauksista, ja kiinnittämään erityistä huomiota maan sisällä siirtymään joutuneiden, pakolaisten, ikääntyneiden ja lasten tarpeisiin, mukaan lukien pakkosiirtojen uhrit, jotka on siirretty Venäjän federaation alueelle ja miehitetyille alueille;

12.korostaa erityisesti Afganistanin tilannetta, sillä maassa vallitsee vakava ja monimutkainen humanitaarinen kriisi ja yli 23,7 miljoonaa ihmistä on avun tarpeessa; toteaa, että tilanne todennäköisesti pahenee entisestään Pakistanista ja Iranista karkotettavien pakolaisten ja alueella vallitsevan epävakauden vuoksi; suhtautuu myönteisesti EU:n 266 miljoonan euron tukisitoumukseen ja kehottaa toteuttamaan kohdennettuja paikallistason toimia naisten ja tyttöjen auttamiseksi;

13.pyytää uudelleen komissiota laatimaan EU:n humanitaarisen diplomatian strategian yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja EU:n erityisedustajien kanssa ja kuulemaan valmistelussa humanitaarisen avun toimijoita, koska näin voitaisiin lisätä työn vaikuttavuutta ja varmistaa järjestelmällisempi ja paremmin koordinoitu tapa toteuttaa humanitaarista diplomatiaa sekä mukautua samanaikaisesti jatkuvassa muutoksessa oleviin olosuhteisiin ja käyttää kaikkia tarjolla olevia välineitä sekä hyödyntää EU:n poliittista ja taloudellista painoarvoa poliittisen vuoropuhelun ja kauppa- ja avustussuhteiden kautta; toteaa, että näin voitaisiin turvata humanitaarisen avun perillepääsy, suojella humanitaarisia avustustyöntekijöitä ja turvata humanitaarisen työn toimintatila aseellisissa selkkauksissa, mukaan lukien neuvottelut vihollisuuksien lopettamisesta, humanitaarisen avun keskeytyksistä ja siviilien ja pelastustarvikkeiden turvallisista siirtymisistä konfliktien ollessa käynnissä; kannustaa komissiota varmistamaan yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja EU:n erityisedustajien kanssa, että korkean tason humanitaarisessa diplomatiassa hyödynnetään järjestelmällisesti humanitaaristen avustustoimijoiden kokemuksista saatua tietoa ja että heitä kuullaan säännöllisesti;

14.kehottaa komissiota tehostamaan toimia, joilla ehkäistään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia, ja paikkaamaan näiden loukkausten seurannassa olevat puutteet tiedonkeruun ja tehokkaamman näyttöön perustuvan vaikuttamisen avulla;

15.korostaa, että riippumattomien humanitaaristen toimijoiden on päästävä kaikkiin muuttoliikkeeseen liittyviin tiloihin, kuten säilöönottokeskuksiin, ensivastaanottotiloihin ja epävirallisille raja-alueille, joissa naisiin ja hlbtiq+ -henkilöihin kohdistuu kohonnut väkivallan, hyväksikäytön ja välttämättömien palvelujen, myös seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon palvelujen, epäämisen uhka; kehottaa perustamaan läpinäkyviä seuranta- ja vastuuvelvollisuusmekanismeja tällaisiin paikkoihin;

16.suhtautuu myönteisesti ehdotettuun humanitaarisen avun rahoituksen nostoon 25 miljardiin euroon NDICI – Globaali Eurooppa -välineessä ja kehottaa lisäämään merkittävästi humanitaarisen rahoituksen tasoa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja varmistamaan riittävän, ennakoitavan ja kestävän rahoituksen; korostaa samalla, että humanitaarista apua koskeva liikkumavara olisi turvattava, erityisesti kun otetaan huomioon kasvava juopa humanitaaristen tarpeiden ja rahoituksen välillä, mutta myös EU:n etujen vaalimiseksi pyrittäessä edistämään maailmanlaajuista rauhaa ja vakautta ja säilyttämään EU:n uskottavuus periaatteellisena humanitaarisen avun toimijana ja luotettavana lahjoittajana; suosittaa painokkaasti, että kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot vaalisivat toiminnassaan kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan yhdessä vastata maailmanlaajuisiin humanitaarisiin haasteisiin, erityisesti maailmanlaajuiseen ruokaturvattomuuteen;

17.kehottaa komissiota varaamaan jatkossakin erityiset budjettikohdat ja välineet humanitaarista apua varten, jotta voidaan noudattaa puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden periaatteita; vastustaa ehdotusta yhdistää EU:n humanitaarisen avun väline ja NDICI – Globaali Eurooppa -väline seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja korostaa tarvetta varmistaa, että hätäapuvarausta pysytään käyttämään tarvittaessa sekä EU:n että EU:n ulkopuolisiin tarpeisiin;

18.pyytää komissiota huolehtimaan, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä lisätään joustavuutta ja että sen lisääminen hyödyttää EU:n humanitaarista toimintaa ja että se parantaa avoimuutta eikä vaaranna toiminnan puolueettomuutta, vaikutuksia, uskottavuutta tai ennustettavuutta; palauttaa mieliin, että läpinäkyvyys on avainasemassa, kun halutaan varmistaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on suojattu väärinkäytöksiltä, petoksilta ja oikeusvaltioperiaatteen ja unionin arvojen rikkomisilta ja että EU:n rahoittama humanitaarinen apu ja kehitysapu saavuttavat siviiliväestön, joka niitä tarvitsee; kehottaa komissiota tehostamaan valvontamekanismejaan ja olemaan tarkkana paikallisten kumppaneiden valinnassa, valvomaan tiukasti varojen käyttöä ja kehittämään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa tavoitteena ehkäistä väärien käyttötarkoitusten ja muiden väärinkäytösten riskiä; kehottaa vahvistamaan demokraattisen valvonnan mekanismeja EU:n humanitaarisen rahoituksen kohdentamiselle ja ottamaan tässä huomioon kansalaisjärjestöjen suositukset EU:n rahoittamien humanitaaristen operaatioiden valvonnasta ja arvioinnista;

19.toistaa kantansa, että säilyttääkseen uskottavuutensa globaalina humanitaarisena toimijana EU:n on ylläpidettävä sitoutunutta, periaatteellista, kestävää ja osallistavaa toimintaa alueilla, jotka kärsivät humanitaarisista kriiseistä, myös hauraissa ympäristöissä ja unohdetuissa kriiseissä; muistuttaa, että humanitaarista apua ei saa alistaa geopoliittisille tavoitteille, muuttoliikkeen valvonnalle tai turvallisuustavoitteille, ja varoittaa välineellistämästä humanitaarista toimintaa edistämään EU:n tai sen jäsenvaltioiden ulkopoliittisia tavoitteita;

20.kehottaa jälleen komissiota yhdenmukaistamaan lähestymistapaansa unohdettuihin kriiseihin ja raportoimaan sitoumuksestaan osoittaa 15 prosenttia alkuperäisistä vuotuisista humanitaarisen avun määrärahoistaan unohdettuihin kriiseihin sekä estämään resurssien siirtämisen muualle kriiseistä, joille osoitetaan jo nyt liian vähän rahoitusta; pyytää neuvostoa koordinoimaan paremmin, jotta jäsenvaltioiden huomio ja tuki ohjautuvat näihin kriiseihin;

21.painottaa, että lapsilla, vammaisilla henkilöillä ja heidän perheillään on erityisiä haasteita kehitysavun saannissa; korostaa, että tällä hetkellä lapsille kohdennetaan vain murto-osa (12 prosenttia) virallisesta kehitysavusta, vaikka heidän osuutensa väestöstä virallista kehitysapua vastaanottavissa maissa on merkittävä, ja vaikka lapsiin – eikä vain yksittäisiin alakohtaisiin painopisteisiin – investoiminen parantaa heidän ja koko yhteisön elintasoa pysyvästi; korostaa, että on tärkeää asettaa etusijalle lasten erityistarpeet, varsinkin koulutus ja lasten suojelu, humanitaarisen toiminnan kaikissa vaiheissa, mukaan lukien varautuminen, hätäapu ja jälleenrakennus; korostaa, että lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaaminen on olennaisen tärkeää pitkän aikavälin selviytymiskyvyn ja kestävän kehityksen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kohdennetut rahoitus-, ohjelmasuunnittelu- ja koordinointimekanismit, joilla vastataan lasten erityistarpeisiin humanitaarisissa kriiseissä;

22.korostaa, että julkisen rahoituksen on pysyttävä humanitaarisen avun ensisijaisena lähteenä, koska on valtioiden vastuulla varmistaa riittävä ja kestävä rahoitus; on kuitenkin tietoinen, että julkinen rahoitus ei yksin riitä kuromaan umpeen puutteita humanitaarisessa rahoituksessa, ja korostaa, että on otettava huomioon uusia rahoituslähteitä, myös yksityiseltä sektorilta; kannustaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan innovatiivisten lähestymistapojen ja kumppanuuksien kehittämistä, jolla voidaan laajentaa resurssipohjaa tarkoituksena paikata humanitaarisen avun rahoitusvajetta yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten, kansainvälisten kehityspankkien, yksityisen sektorin ja tiedeyhteisön kanssa – edellyttäen, että kaikessa yksityisessä toiminnassa noudatetaan humanitaarisia periaatteita ja täyttä avoimuutta; toteaa, että näin voidaan täydentää kansainvälistä julkista humanitaarista apua ja kuroa umpeen humanitaarisen avun maailmanlaajuista rahoitusvajetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan humanitaarisen avun edistyksellisiä ja kestäviä rahoitusmekanismeja; korostaa, että tarvitaan yhteistyötä uusien avunantajamaiden kanssa, jotta voidaan lisätä niiden osuutta humanitaarisesta avusta;

23.suhtautuu myönteisesti YK:n Humanitarian Reset -aloitteeseen ja korostaa, että se on nähtävä oivana tilaisuutena vahvistaa humanitaarisia periaatteita ja tarveperusteista, ihmiskeskeistä järjestelmää, eikä sen ainoa motiivi saa olla kustannusten leikkaaminen; toteaa, että yhtä tärkeää kuin toiminnan tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantaminen on varmistaa vastuu avun toimituksista ja taata, että kriittiset alat, kuten suojelutehtävät ja sukupuolistuneen väkivallan vastaiset toimet, pysyvät toiminnan ytimessä ihmishenkiä pelastavana toimintana;

24.suhtautuu myönteisesti komission merkittäviin toimiin parantaa humanitaarisen avun toimitusketjujen tehokkuutta ja tuloksellisuutta, kun otetaan huomioon, että niistä syntyy lähes 70 prosenttia humanitaarisen avun kustannuksista, joten tämä on keskeinen osa-alue kasvavaan rahoitusvajeeseen vastaamisen toimissa; kannustaa komissiota jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on kehittää strateginen lähestymistapa toimitusketjuihin ja tukea sitä;

25.kehottaa jäsenvaltioita täyttämään yhteisen sitoumuksensa osoittaa bruttokansantulostaan (BKTL) vähintään 0,7 prosenttia viralliseen kehitysapuun ja täyttämään virallisen kehitysavun tavoitteen osoittaa 0,2 prosenttia BKTL:stä vähiten kehittyneille maille vuoteen 2030 mennessä, sekä kohdentamaan 10 prosenttia virallisesta kehitysavustaan humanitaarisiin toimiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että humanitaarisessa avussa otetaan riittävästi huomioon naisten ja tyttöjen tarpeet strategisena investointina, joka hyödyntää pitkällä aikavälillä kaikkia; pitää kuitenkin valitettavana, että naisten oikeuksia ajavat järjestöt ovat edelleen järjestelmällisesti alirahoitettuja ja saavat alle yhden prosentin virallisesta kehitysavusta maailmanlaajuisesti ODI:n toimintapoliittinen katsaus, ”Where next for feminist foreign policy on funding feminist movements?” - https://media.odi.org/documents/ODI-ET-FundingMovements-PB-EN-May24-Final.pdf, toukokuu 2024.;

26.on huolissaan EU:n edustustojen mahdollisista supistamisista, myös kolmansissa maissa, joissa annetaan merkittävää humanitaarista apua; on päin vastoin sitä mieltä, että on välttämätöntä vahvistaa näitä rakenteita maissa, joiden tilanne on kaikkein kriittisin;

27.korostaa, että hauraiden ympäristöjen moninaisuus edellyttää räätälöityjä lähestymistapoja ja erityisiä rahoitusvälineitä, joilla edistetään humanitaarisen, kehitys- ja rauhantyön toimijoiden yhtenäistä toimintaa kunnioittaen periaatteellisen humanitaarisen toiminnan erityistä toimivaltaa ja keskittyen erityisesti paikallisten toimijoiden osallistamiseen ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseen sekä päätöksentekoprosesseissa että ohjelmien toteuttamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään yllä ja lisäämään osallistumista hauraissa ja konflikteista kärsivissä ympäristöissä;

28.toteaa, että komission olisi tärkeää hyväksyä humanitaarisen avun tiedonanto sellaisena kuin se on esitetty komission vuoden 2026 työohjelmassa, jossa keskitytään tavoitteelliseen, ihmiskeskeiseen ja yhdennettyyn lähestymistapaan käsitellä hauraita tilanteita, ja esitetään mekanismeja sen täytäntöönpanoksi, ja toteaa, että parlamenttia olisi kuultava strategian laatimisessa ja täytäntöönpanossa; pitää myönteisenä, että komissio on ilmaissut aikovansa valmistella yhdennetyn strategian hauraiden tilanteiden ja konfliktien käsittelyyn; korostaa, että on tärkeää kehittää tällainen strategia ja yhdistää siihen asianmukaisesti mukautettua ja kontekstikohtaista rahoitusta, jolla voidaan vastata rauhan, kehityksen, ilmastotoimien ja humanitaaristen tarpeiden toisiinsa kytkeytyviin haasteisiin, mukaan lukien paikallisen yksityisen sektorin tiiviimpi osallistuminen, ja että tässä on kunnioitettava kaikin tavoin humanitaarisia periaatteita; kehottaa komissiota ottamaan tässä strategiassa huomioon sukupuoliulottuvuuden;

29.kehottaa komissiota varmistamaan, että maat eivät jää humanitaarisen avun oravanpyörään, vaan siirtyvät kestävän kehityksen suuntaan, jolloin paikallisyhteisöt vahvistuvat ja ehkäistään riippuvuutta ulkoisesta tuonnista rahoittamalla keskeisiä palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja tärkeää infrastruktuuria, muun muassa Global Gateway -strategian avulla, joka voi edistää monia toisiinsa liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita hyödyntämällä useita rahoituslähteitä, myös yksityisen sektorin investointeja, ja noudattamaan sosiaali- ja ympäristönormeja, joiden ansiosta kasvu saattaa kiihtyä, syntyä ihmisarvoisia työpaikkoja ja köyhyys ja tuloerot vähenevät, ja näin varmistetaan selviytymiskykyisempi ja inklusiivisempi kehitys, jossa ketään ei jätetä jälkeen; kehottaa komissiota hyödyntämään EU:n paikallisten kehityssuunnitelmien yhteistyövälineitä erityisillä ja kohdennetuilla hankkeilla, jotka ovat jäsenvaltioiden hyväksi toteamia;

30.muistuttaa, että ilmastonmuutos on yksi keskeinen konfliktien, kuivuuden, nälänhädän ja muuttoliikkeen aiheuttaja; korostaa, että merenpinnan nousu voi uhata pienten kehittyvien saarivaltioiden olemassaoloa ja että ne ovat maailman haavoittuvimpien maiden joukossa, kun tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

31.kehottaa EU:ta edistämään humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhan muodostamaa kokonaisuutta, jotta voidaan paneutua kriisien taustalla oleviin syihin ja tukea selviytymiskyvyn lujittamista, erityisesti hauraissa ja konflikteista kärsivissä ympäristöissä; toteaa, että tämä tapahtuu tukemalla paikallisia järjestöjä, myös nuorten ja naisten johtamia ja uskonnollisia yhteisöjä, jotka ovat avainasemassa vastaamassa humanitaarisiin kriiseihin, ja varmistamalla niiden kokonaisvaltainen, tasapuolinen ja merkityksellinen osallistuminen humanitaarisen avun ohjelmasykliin ja päätöksentekoon kaikilla tasoilla;

32.kehottaa komissiota toteuttamaan sitoumuksensa kanavoida ainakin 25 prosenttia humanitaarisesta rahoituksestaan paikallisille toimijoille vuoteen 2027 mennessä, muun muassa käyttämällä maakohtaisia keskitettyjä rahastoja samoin kuin muita rahoitusmekanismeja, joissa asetetaan etusijalle paikalliset toimijat, sekä kartoittamaan sitä, miten avustuksia voitaisiin maksaa suoraan paikallisille järjestöille, ja auttamaan vahvistamaan niiden valmiuksia täyttää niille asetetut sääntely-, avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimukset; kehottaa EU:ta asettamaan etusijalle sellaisten paikallisten organisaatioiden rahoituksen, jotka avustavat nuoria, naisia, vammaisia henkilöitä, hlbtiq+ -henkilöitä ja muita haavoittuvia ryhmiä;

33.kehottaa komissiota asettamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä etusijalle monivuotisen rahoituksen konfliktien ehkäisyyn ja rauhanrakentamiseen, jotta voidaan toteuttaa yhteyksiä humanitaarisen avun ja kriisinhallintamekanismien välillä ja kehittää rauhanrakentamis- ja kehitysohjelmia pidemmällä tähtäimellä; korostaa, että on tärkeää vahvistaa alakohtaisia koordinointijärjestelmiä EU:n humanitaarisessa toiminnassa ja kehitys- ja rauhanrakentamistoimissa, jotta voidaan varmistaa kaikenkattavat ja yhdenmukaiset tulokset, muun muassa Team Europe -lähestymistavan kautta; korostaa, että EU:n ja YK:n kumppanuus on erittäin tärkeä, kun halutaan vahvistaa humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhan muodostamaa kokonaisuutta ja kohdentaa erityistä huomiota tyttöihin ja nuoriin naisiin, vammaisiin henkilöihin, lapsiin ja ikääntyneisiin, jotka ovat haavoittuvissa tilanteissa; painottaa EU:n rahoituksen merkitystä YK:n järjestelmälle; katsoo, että rakenteellinen eriarvoisuus vaikuttaa edelleen humanitaarisen toiminnan valtasuhteisiin, rahoituksen saatavuuteen ja osallistumiseen päätöksentekoon; kehottaa omaksumaan osallistavamman, tasapuolisen ja oikeusperustaisen lähestymistavan EU:n humanitaarisessa politiikassa ja lisäämään paikallisten ja aiemmin marginalisoitujen toimijoiden johtoasemaa;

34.toteaa, että ennakoivien toimien toteuttaminen kriisialttiissa ympäristössä ennen humanitaaristen kriisien puhkeamista on tehokas keino ehkäistä tai lieventää tulevia humanitaarisen avun tarpeita ja se myös tukee yhteisöjen keinoja selviytyä häiriöistä ja mukautua niihin sekä lujittaa selviytymiskykyään; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että investoinnit ennaltaehkäisyyn, ennakoiviin toimiin ja katastrofivalmiuteen säilytetään, jotta voidaan lieventää kriisien vaikutuksia ihmisiin ja järjestelmiin;

35.korostaa, että ennakoivissa toimissa on nojauduttava näyttöön, erityisesti hauraissa ympäristöissä ja silloin, kun haavoittuvuus ilmastonmuutokselle on suuri, jotta voidaan saada käyttöön enemmän laadukasta dataa ja riskianalyyseja ja siten parantaa varhaisvaroitusjärjestelmiä ja sisällyttää riskiennusteet osaksi humanitaarista suunnittelua;

36.kannustaa jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi investointejaan paikallisesti johdettuihin ja yhdistettyihin ennakoiviin toimiin, kuten investointeihin varhaisvaroitusjärjestelmiin, riskinarviointiin ja yhteisöjen selviytymiskykyyn, ja lisäämään sellaisten ilmastorahastojen osuutta, jotka on tarkoitettu parantamaan selviytymiskykyä ja sopeutumista katastrofialtteimmissa maissa ja alueilla, ja korostaa, että on tärkeää osallistaa ennakoiviin toimiin monenlaisia toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä ja paikallistason verkostoja, ja että tällaisiin toimiin kuuluvat muun muassa ennusteisiin perustuva rahoitus, katastrofivalmius ja riskinhallinta erityisesti hauraissa ympäristöissä ja tilanteissa, joissa haavoittuvuus ilmastonmuutokselle on suuri;

37.suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota on saavutettu vuonna 2000 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 samoin kuin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanossa, sillä ne ovat olennaisia välineitä, kun halutaan varmistaa naisten ja tyttöjen oikeuksien kunnioittaminen kaikissa yhteyksissä; toteaa, että 25 vuotta päätöslauselman hyväksymisen jälkeen täytäntöönpanossa on edelleen valtavia puutteita, naiset ovat edelleen syrjäytettyjä rauhanprosesseissa ja konfliktit ja kriisit vaikuttavat heihin suhteettoman paljon, esimerkiksi laajalle levinneen sukupuolistuneen väkivallan muodossa, mikä tarkoittaa, että tarvitaan poliittista ja taloudellista lisätukea EU:n toimintaohjelmalle, joka on pitkäaikaisen ja kestävän rauhan ja kehityksen liikkeellepaneva voima ja investointi niihin; kehottaa komissiota ja EUH:ta jatkamaan sukupuolten välisen tasa-arvon sekä naisten oikeuksien ja toimintamahdollisuuksien edistämistoimia, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoitteen 5 täytäntöönpano, joka on prioriteetti kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita priorisoimaan Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman täytäntöönpanon;

38.kehottaa kaikkia aseellisten konfliktien osapuolia ryhtymään toimiin edistääkseen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä suojelemaan heitä kaikilta konflikteihin liittyvän seksuaalisen ja sukupuolistuneen väkivallan muodoilta, erityisesti raiskauksilta, ja toteaa, että tällainen väkivalta usein lisääntyy konfliktien aikana ja sitä voidaan käyttää järjestelmällisesti sodankäynnin välineenä; korostaa aseellisten konfliktien sekä humanitaaristen ja ilmastokriisien välistä vahvaa yhteyttä sekä laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja hyväksikäytön riskin kasvua, jotka vaikuttavat suhteettomasti naisiin ja tyttöihin; korostaa, että on tärkeä taata naisten aktiivinen, monipuolinen, tasa-arvoinen ja merkityksellinen osallistuminen kaikissa rauhanprosessin vaiheissa, kuten tulitaukoneuvotteluissa, sovinnonvälityksessä, aseellisten konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja konfliktia seuraavassa jälleenrakentamisessa; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla otetaan huomioon naisten ja tyttöjen erityistarpeet ja vaikutusmahdollisuudet strategioissa, joissa käsitellään konfliktien ehkäisyä, sovittelua ja rauhanrakentamista;

39.korostaa, että humanitaarisissa yhteyksissä naiset olisi nähtävä paitsi uhreina myös muutosvoimana, ja toteaa, että naiset edistävät aktiivisesti myönteistä muutosta ja vaikuttavat omaan kohtaloonsa; korostaa, että naisilla on keskeinen asema etulinjan toimijoina ja yhteisöjen johtajina ja että naisjohtoiset järjestöt ovat tärkeitä toimijoita humanitaarisen avun yhteyksissä, kun kyse on varautumisesta, hätäavusta ja jälleenrakentamisesta; painottaa niiden tarjoavan ihmishenkiä pelastavia palveluja – suojaa, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluja, sukupuolistuneeseen väkivaltaan liittyviä palveluja, raha-apua, luotettavaa yhteisöllistä suojelua – sekä ajavan naisten, tyttöjen ja syrjäytyneiden väestöryhmien asiaa ja oikeuksia ja osallistuvan rauhanrakentamis- ja kehitystyöhön omissa yhteisöissään, vaikka nämä järjestöt saavat ainoastaan 0,3 prosenttia kahdenvälisistä avustuksista hauraissa valtioissa;

40.pitää valitettavana, että ulkomaanapuun äskettäin tehdyistä leikkauksista kärsivät eniten naisjohtoiset järjestöt, joista jopa puolta uhkaa toiminnan lopettaminen, ja kannustaa ottamaan ne paremmin mukaan humanitaarisen avun ohjelmasuunnitteluun UN Women, ”Humanitarian funding cuts threaten women’s rights: What’s at stake and how to help”, 13. toukokuuta 2025.; kehottaa komissiota osoittamaan erityisrahoitusta, joka on kestävää, joustavaa ja monivuotista, kumppanuuksien ylläpitoon sekä helpottamaan rahoituksen saatavuutta ja lisäämään tukeaan paikallistason naisjohtoisille järjestöille humanitaarisen avun yhteyksissä, jotta voidaan varmistaa tuloksellisempi, inklusiivisempi ja vastuullisempi järjestelmä; toteaa, että tämä voidaan saavuttaa lisäämällä rahoitusta paikallisille naisjohtoisille järjestöille, vahvistamalla tällaisten järjestöjen humanitaarisen rahoituksen jäljitettävyyttä ja vastuullisuutta, mukauttamalla rahoitusmekanismeja ja -prosesseja, jotta ne sopivat paremmin näiden järjestöjen tarpeisiin ja valmiuksiin sekä lisäämään niille mahdollisen suoran monivuotisen rahoituksen tasoa; pitää valitettavana, että lähes puolet (47 prosenttia) kyselyn naisjohtoisista ja naisjärjestöistä uskoo toimintansa loppuvan seuraavan puolen vuoden aikana, jos rahoitus pysyy nykytasolla, kun taas yli kolmasosa (35 prosenttia) on epävarmassa tilanteessa eikä voi suunnitella tai jatkaa työtään, ja ainoastaan 18 prosenttia ilmoittaa uskovansa, että niiden toiminta jatkuu yli vuoden ajan UN Women, ”At a breaking point: The impact of foreign aid cuts on women’s organizations in humanitarian crises worldwide”, huhtikuu 2025.; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan vähintään viisi prosenttia niiden hauraissa tilanteissa antamasta avusta naisjohtoisille ja naisten oikeuksia edistäville järjestöille ja pitkän aikavälin rahoitukseen, mikä tarkoittaa myös vähintään viiden prosentin osuutta virallisen kehitysavun rahoituksesta näiden järjestöjen tukemiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

41.kannustaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita edistämään sukupuoliresponsiivisia lähestymistapoja humanitaarisissa toimissa ja lisäämään tukeaan naisten osallistumiselle humanitaarista apua koskeviin päätöksentekoprosesseihin tukemalla sellaisten edellytysten luomista, joissa naiset voivat turvallisesti omaksua johtajuuden kriisitilanteissa, jotta voidaan varmistaa, että heidän näkökulmansa ja tarpeensa ovat etusijalla avun suunnittelussa ja toimittamisessa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) tavoitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota käyttämään inklusiivista, risteävää ja sukupuoliresponsiivista lähestymistapaa kaikkeen humanitaariseen suunnitteluun ja ottamaan huomioon naisten, tyttöjen, vammaisten, hlbtiq+-henkilöiden ja muiden marginalisoituneiden ryhmien erityistarpeet ja -oikeudet: kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että nämä ryhmät voivat osallistua merkityksellisellä tavalla humanitaaristen avustusohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin; katsoo, että on tarpeellista asettaa etusijalle vammaiset henkilöt EU:n rahoittamassa humanitaarisessa avussa, ja ottaa erityisesti huomioon vammaisten naisten ja lasten tarpeet ja prioriteetit, myös tarjoamalla rahoitusta vammaisten naisten ja tyttöjen paikallisjärjestöille ja -verkostoille, koska ne osaavat usein vastata tarpeisiin parhaiten, mutta rahoitusleikkaukset myös iskevät niihin ankarimmin;

42.kehottaa komissiota varmistamaan, että sukupuolten välinen tasa-arvo pysyy edelleen ensisijaisena tavoitteena, kun humanitaarista järjestelmää uudistetaan ja järjestellään uudelleen osana YK:n Human Reset -aloitetta, ja että rahoitus ja kriittiset mekanismit on suojattava, esimerkiksi säilytettävä humanitaarisen avun järjestelmässä toimien klusteri, joka sisältää erityistoimet sukupuolistuneen väkivallan torjumiseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja suojeluun seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä, koska ne ovat ihmishenkiä pelastavia toimia; kehottaa komissiota varmistamaan tarkkojen sukupuolianalyysien järjestelmällisen toteuttamisen, sukupuolen mukaan eritellyn tiedon keräämisen, sukupuoliresponsiivisen budjetoinnin ja sukupuolivaikutusten arvioinnin sekä varmistamaan, että komissiossa kehitetään sukupuoliasioiden erityisasiantuntemusta, jotta voidaan tukea tällaisia rooleja myös kumppanijärjestöissä ja vahvistaa jatkossakin EU:n sukupuoli–ikä-indikaattorin käyttöä; pitää myönteisenä, että tasa-arvoasioiden yhteyshenkilöiden määrä on noussut ja asema virallistunut ja että 99 prosentissa EU:n edustoista ja 87 prosentissa päätoimipaikkojen yksiköistä on tasa-arvoasioiden yhteyshenkilö;

43.muistuttaa, että asianmukaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen oikea-aikainen saatavuus on priorisoitava ja mahdollistettava kaikissa humanitaarisissa toimissa, erityisesti ottamalla hätätilanteissa käyttöön lisääntymisterveyttä koskeva vähimmäisperuspalvelupaketti ja siirtymällä kattavampiin palveluihin tilanteen salliessa;

44.toistaa kehotuksensa EU:lle ja jäsenvaltioille panna YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325(2000) ja sitä seuranneet päätöslauselmat kaikilta osin täytäntöön; toteaa tässä yhteydessä pitävänsä myönteisenä edistystä, jota on tapahtunut EU:n Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman ja GAP III:n suhteen, ja korostaa, että komission on tärkeää esittää GAP IV -toimintasuunnitelmaa ja riittäviä resursseja sen täytäntöönpanoon; pitää valitettavana, että GAP III -toimintasuunnitelman käynnistämisen jälkeen vain 3,8 prosenttia kaikista sukupuolitietoisista/kohdennetuista toimista on ilmoittanut sukupuolten tasa-arvon ensisijaiseksi tavoitteekseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että 85 prosentissa kaikista uusista ulkoisista toimista sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon merkittävänä tai pääasiallisena tavoitteena ja että 20 prosenttia kullekin maalle annettavasta virallisesta kehitysavusta osoitetaan ohjelmiin, joiden yhtenä päätavoitteena on sukupuolten tasa-arvo;

45.on erittäin huolestunut siitä, että äärikonservatiivisten, sukupuolten tasa-arvoa vastustavien ja fundamentalististen uskonnollisten liikkeiden, jotka pyrkivät heikentämään naisten ja tyttöjen perusoikeuksia, vaikutusvalta on kasvussa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella ja myös humanitaarisissa yhteyksissä; korostaa, että tällaiset liikkeet levittävät usein disinformaatiota, leimaavat seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja sekä heikentävät naisten suojelua sukupuolistuneelta väkivallalta; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n rahoittamat humanitaariset ohjelmat perustuvat edelleen tiukasti kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon, sekä tukemaan aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, joita vastaan oikeuksia vastustavat toimijat hyökkäävät;

46.varoittaa humanitaaristen toimijoiden institutionaalisesta väkivallasta ja huolimattomuudesta, mukaan lukien sukupuolisokea ohjelmasuunnittelu, naisille ja hlbtiq+ -henkilöille turvattomat ympäristöt sekä väärinkäytöksiä koskevan vastuuvelvollisuuden puuttuminen; kehottaa asettamaan sitovia sukupuolisensitiivisyysstandardeja, ottamaan käyttöön kattavia raportointijärjestelmiä ja noudattamaan nollatoleranssipolitiikkaa kaikissa EU:n rahoittamissa humanitaarisissa operaatioissa;

47.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.