1.on huolissaan siitä, että 93,3 miljoonaa ihmistä EU:ssa oli vuonna 2024 edelleen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, mukaan lukien 20 miljoonaa lasta, mikä vastaa joka neljättä lasta EU:ssa, ja että 27 miljoonaa ihmistä EU:ssa kärsi vakavasta aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta;

2.korostaa, että köyhyys on kaikkiin elämänaloihin vaikuttava monimutkainen ilmiö, joka perustuu systeemiseen ja rakenteelliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja joka risteää sukupuoleen ja sukupuolen ilmaisuun, rotuun ja etniseen alkuperään, uskontoon, maahanmuuttaja-asemaan, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja vammaisuuteen perustuvan historiallisen eriarvoisuuden kanssa;

3.painottaa, että kestävintä köyhyydentorjuntapolitiikkaa on sellainen, joka estää sen, että köyhyyttä ylipäätään ilmenee; kehottaa kokonaisvaltaiseen ennaltaehkäisyyn puuttumalla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen perimmäisiin syihin ja sen erilaisiin ulottuvuuksiin sekä niiden yhtymäkohtiin työpaikkojen saatavuuden, sosiaalisen suojelun ja vähimmäistoimeentulon, julkisten palvelujen, koulutuksen, varhaislapsuuteen liittyvien toimien, terveydenhuollon, elintarvikkeiden, asumisen, energian ja verotuksen osalta; painottaa, että köyhyyttä voidaan torjua vain edistämällä politiikkatoimia, joilla turvataan poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien jakamaton ja yleismaailmallinen luonne;

4.muistuttaa, että köyhyys vaikuttaa suhteettomasti syrjäytyneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin yhteiskunnan ryhmiin, kuten eri roduista ja etnisistä taustoista tuleviin naisiin, perheisiin ja henkilöihin, romani- ja travelleryhteisöihin, asunnottomuudesta kärsiviin henkilöihin, hlbtqia+-henkilöihin, laitoshoidossa oleviin lapsiin, ikääntyneisiin ja nuoriin, vammaisiin henkilöihin, uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää kohtaaviin henkilöihin, kroonisista sairauksista ja riippuvuuksista kärsiviin henkilöihin, omaishoitajiin ja yksinhuoltajiin; korostaa, että tähän puuttumiseksi tarvitaan kohdennettuja toimenpiteitä, joissa kiinnitetään erityistä huomiota henkilöihin, jotka ovat alttiimpia äärimmäiselle köyhyydelle;

5.muistuttaa, että EU on sitoutunut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vuoteen 2030 mennessä vähintään 15 miljoonalla, mukaan lukien vähintään viisi miljoonaa lasta; korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät saavuta näitä köyhyyden vähentämistä ja riittävää rahoitusta koskevia tavoitteita, jos suhtautuminen köyhyyden torjuntaan ei muutu;

6.kehottaa komissiota esittämään kattavan, kunnianhimoisen ja asianmukaisesti rahoitetun köyhyydentorjuntastrategian, johon kuuluvat seuraavat yleistavoitteet ja suuntaviivat:a)köyhyys tunnustetaan ihmisarvon loukkaukseksi, joka heikentää ihmisoikeuksien toteutumista kaikilta osin, ja perustaksi oikeuksiin perustuvan lähestymistavan edistämiselle kansainvälisten oikeudellisten kehysten ja erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaisestib)asetetaan tavoite poistaa köyhyys ripeästi viimeistään vuoteen 2035 mennessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin normien pohjalta ja kehitetään samalla edistymisen väli-indikaattoreita, selkeitä välitavoitteita ja seurantakehys, joka mahdollistaa toimintapolitiikkojen ja rahoitustarpeiden asianmukaisen koordinoinninc)toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi sovitetaan asianmukaisesti yhteen komission ja jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa alueviranomaisten kanssa toissijaisuusperiaatetta kunnioittaend)kokonaisvaltainen, ihmiskeskeinen ja yhdennetty elämänkaariajattelu pitkän aikavälin köyhyydentorjuntapolitiikassa, jossa yhdistyvät lapsuudesta alkaen kaikissa eri elämänvaiheissa toteutettavat yleiset ja kohdennetut toimenpiteet ja jonka tavoitteena on poistaa köyhyys ja edistää sosiaalista osallisuutta monialaisena kriteerinä alakohtaisissa politiikoissae)henkilöt, joilla on kokemusta köyhyydessä elämisestä, osallistuvat heille suunnattujen politiikkatoimien määrittelyyn, toteuttamiseen ja arviointiin osallistavalla, vaikuttavalla ja avoimella tavalla samalla, kun menetelmiä ja valmiuksia kehitetäänf)syrjimättömyyden perusperiaate ja horisontaalinen periaate kaikkialla köyhyydentorjuntastrategiassa, jotta voidaan puuttua rakenteelliseen eriarvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen leimautumiseen, joiden juuret ovat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä pahentavassa syrjinnässäg)köyhyyden vastaisten toimenpiteiden riittävän ja kestävän rahoituksen osoittaminen monivuotisen rahoituskehyksen ja kansallisten talousarviomekanismien kautta köyhyydentorjuntastrategian täysimittaisen täytäntöönpanon tukemiseen ja pitkän aikavälin vaikutusten varmistamiseen;

7.kehottaa komissiota ottamaan huomioon köyhyyden ja sukupuolistuneen väkivallan väliset rakenteelliset yhteydet ja puuttumaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan köyhyyden, etenkin naisten ja lasten köyhyyden, poistamista koskevan keskeisen strategian mukaisesti sekä ottamaan huomioon, että tällaisen väkivallan poistaminen on olennaisen tärkeää, jotta naiset voivat toimia täysipainoisesti yhteisöissään ja talouselämässä ja saada koulutusta, työllistyä ja saada sosiaalipalveluja ja siten saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään julkisia investointeja politiikkoihin, joilla puututaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan; suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on ratifioinut Istanbulin yleissopimuksen, ja kehottaa Bulgariaa, Tšekkiä, Unkaria, Liettuaa ja Slovakiaa saattamaan ratifiointiprosessinsa päätökseen viipymättä; kehottaa komissiota varmistamaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annettu direktiivi pannaan tehokkaasti täytäntöön, ja takaamaan, että köyhyydessä elävillä naisilla ja erityyppistä väkivaltaa kohtaavilla naisilla on tarvittaessa ja ehdoitta mahdollisuus päästä turvakoteihin ja saada selviytyjien tukipalveluita, oikeusapua ja sosiaaliturvaa asuinpaikastaan tai maahanmuuttajastatuksestaan riippumatta;

8.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan talous- ja sosiaalipolitiikan perustaksi täystyöllisyyden ja kunnollisten työpaikkojen luomisen tavoitteen, asianmukaisen sosiaaliturvan ja kaikille suunnatut palvelut sekä tulojen ja vaurauden oikeudenmukaisen jakautumisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä kontekstissa vahvistamaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaansa erityisesti niiden osalta, jotka ovat kauimpana työllistymisestä; korostaa, että tehokkaassa aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa olisi mentävä työllistämistä pidemmälle ja siihen olisi sisällyttävä myös sellaisten palvelujen tarjoaminen, joilla autetaan ihmisiä pysymään työelämässä;

9.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään politiikkatoimia, joilla pyritään suojelemaan ja edistämään työelämäoikeuksia, laadukkaita työpaikkoja, vakaita työsuhteita ja suojaa perusteetonta irtisanomista vastaan, oikeudenmukaisia palkkoja, mukaan lukien sama palkka samasta työstä ja sukupuolten palkkatasa-arvo, elinikäistä oppimista, täydennys- ja uudelleenkoulutusta, työterveyttä ja -turvallisuutta, syrjimättömyyttä sekä pääsyä riittävän sosiaalisen suojelun piiriin; suhtautuu tältä osin myönteisesti ilmoitukseen laadukkaita työpaikkoja koskevasta etenemissuunnitelmasta, jolla varmistetaan oikeudenmukainen siirtymä kaikille työntekijöille ja ammatinharjoittajille, erityisesti lisäämällä työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta; korostaa, että tämä etenemissuunnitelma tarjoaa mahdollisuuden varmistaa yksilöllinen oikeus koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen; korostaa, että EU:ssa yksi 12:sta työntekijästä kärsii edelleen työssäkäyvien köyhyydestä; painottaa tässä yhteydessä, että EU:ssa ei saisi olla työssäkäyvien köyhyyttä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan lujasti tähän ongelmaan poistamalla rakenteellisia esteitä, jotka ovat työn laatua laajempia ja joista voidaan mainita esimerkiksi lastenhoitopalvelujen saatavuus ja tuki, sekä parantamaan tutkintojen tunnustamista ja korjaamaan räätälöidyn uraohjauksen ja koulutustuen puutteen; korostaa, että riittäviä vähimmäispalkkoja koskevan direktiivin (EU) 2022/2041 saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on keskeistä, jotta voidaan ehkäistä ja torjua työntekijöiden köyhyysriskiä samalla, kun vahvistetaan työnteon kannustimia;

10.korostaa tarvetta vahvistaa demokraattista osallistumista työpaikalla välineenä, jolla torjutaan työssäkäyvien köyhyyttä varmistamalla järjestäytymisoikeus ja työtaisteluoikeus, lisäämällä työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta, varmistamalla ammattiyhdistysoikeudet, eli vapaus perustaa ammattiliittoja ja liittyä niihin, parantamalla työ- ja yksityiselämän tasapainoa, tarjoamalla oikeudenmukaiset työolot ja -ehdot, myös siltä osin kuin on kyse työajasta, sekä mukauttamalla työoloja ihmisten tarpeisiin;

11.korostaa tarvetta vahvistaa julkisia työvoimapalveluja, koulutuspolkuja ja työnhaun tukijärjestelmiä köyhyyttä kokeville ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, erityisesti pitkäaikaistyöttömille ja heikosti koulutetuille; korostaa yksilöllisen ohjauksen, epävirallisten taitojen tunnustamisen sekä koulutuksen ja laadukkaiden työmahdollisuuksien välisen yhteyden merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että epävirallisen ja arkioppimisen hyväksymistä koskevia kansallisia puitteita kehitetään ja laajennetaan, jotta voidaan tunnustaa käytännön kokemus aloilla, kuten rakennusteollisuus, maatalous, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto, vieraanvaraisuusala, valmistusteollisuus, käsityöteollisuus, logistiikka sekä tieto- ja viestintätekniikka, epävirallisen ja arkioppimisen hyväksymisestä 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1. mukaisesti;

12.korostaa, että on tärkeää tukea naisten yrittäjyyttä ja mahdollisuuksia itsenäiseen ammatinharjoittamiseen erityisesti maaseudulla, saarialueilla ja muilla maantieteellisesti syrjäisillä alueilla, jotta voidaan saavuttaa parempi taloudellinen osallisuus ja sukupuolten tasa-arvo ja torjua köyhyyttä, luoda paikallisia työpaikkoja ja edistää osallistavaa talouskehitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kohdennetun tuen naisyrittäjille parantamalla rahoituksen, yrittäjäkoulutuksen ja digitaalisten välineiden saatavuutta sekä markkinoille pääsyä; kehottaa komissiota kehittämään toimia, joilla helpotetaan naisten pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja ryhtymistä yrittäjiksi kannustamalla yrityksiä palkkaamaan ja ylentämään naisia, erityisesti yksinhuoltajaäitejä, ja tarjoamaan joustavia työjärjestelyjä;

13.korostaa, että segregaatio eli vammaisten lasten koulutuksen järjestäminen yleisopetuksen ryhmistä erillään johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja toteaa, että tämä on edelleen haaste kaikkialla EU:ssa; kehottaa varmistamaan köyhyyden vastaisessa strategiassa vammaisten lasten koulutuksen saatavuuden sekä fyysisen infrastruktuurin että koulutusresurssien osalta, jotta kaikille oppilaille voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet; korostaa kohtuuhintaisen apuvälineteknologian ja tekoälyn mahdollisuuksia lisätä vammaisten oppilaiden osallistavaa opetusta tarjoamalla yksilöllistä tukea, mukautuvia välineitä ja parempaa viestintää; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan näihin teknologioihin ja varmistamaan, että opettajia koulutetaan ottamaan ne tehokkaasti käyttöön; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vankat suojatoimet, joilla estetään se, että romanilapsia ei diagnosoida virheellisesti kehitysvammaisiksi tai erityisopetusta tarvitseviksi, sillä tämä johtaa segregaatioon koulutuksessa; korostaa syrjimättömien arviointikäytäntöjen sekä kaikkien lasten oikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittavien osallistavien koulutuspolitiikkojen merkitystä;

14.suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot ottavat huomioon äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2023 raportissa esitetyn lähestymistavan, jossa köyhyyttä torjutaan tosiasiallisten työllistymismahdollisuuksien sekä täystyöllisyyttä ja laadukkaita työpaikkoja koskevan tavoitteen avulla, esimerkiksi luomalla tai vahvistamalla erityisiä välineitä, joilla pyritään ensisijaisesti torjumaan työttömyyttä ja vajaatyöllisyyttä, tarjoamaan yksilöllistä tukea ja parantamaan työmarkkinoilta kauimpana olevien, erityisesti heikommassa ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien ihmisten, kuten romanien ja vammaisten henkilöiden, työllistettävyyttä; katsoo, että näissä välineissä olisi otettava huomioon sekä yksityisen että julkisen sektorin rooli ja jäsenvaltioiden sosiaalinen vastuu;

15.katsoo, että yhteisötalous on olennainen osa EU:n sosiaalista markkinataloutta ja että se edistää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja sen tavoitteiden täytäntöönpanoa ja tarjoaa usein työpaikkoja haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille; kehottaa vahvistamaan köyhyyden vastaisella strategialla yhteisötaloutta EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelman ja yhteisötaloutta Euroopan unionissa koskevan Liègen etenemissuunnitelman mukaisesti; kehottaa jälleen komissiota kartoittamaan innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten sosiaalivaikutteisia joukkolainoja, jotta voidaan rahoittaa hankkeita, joilla tuetaan yhteisötalouden kehittämistä EU:ssa; Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2022 EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelmasta (EUVL C 47, 7.2.2023, s. 171).

16.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita elinkustannuskriisin yhteydessä varmistamaan kohtuuhintaisten perushyödykkeiden ja -palvelujen, kuten elintarvikkeiden, energian, veden, asuntojen, liikennepalvelujen ja viestintäpalvelujen, saatavuuden;

17.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä edistämällä julkista politiikkaa, jolla turvataan poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien jakamaton ja yleismaailmallinen luonne; korostaa tarvetta soveltaa monialaista lähestymistapaa ja torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, erityisesti edistämällä asuntojen, julkisten tilojen ja palvelujen saatavuutta sekä terveydenhuoltoa, hyvinvointia ja elämänlaatua; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään menetelmiä, joilla arvioidaan rakenteellisia tai systeemisiä esteitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiselle ja täysipainoiselle yhteiskuntaan osallistumiselle riippumatta siitä, havaitaanko näitä esteitä niiden oikeusjärjestelmissä, julkisessa politiikassa tai sen täytäntöönpanossa alueellisella tasolla;

18.kehottaa sisällyttämään köyhyyden vastaiseen EU:n strategiaan laadullisia indikaattoreita, jotta köyhyyden erilaiset ulottuvuudet voidaan ottaa paremmin huomioon;

19.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi julkisia investointeja politiikkatoimiin, joilla taataan sosiaaliset oikeudet tarjoamalla yleisesti saataville laadukkaita julkisia palveluja sekä yleistä taloudellista ja sosiaalista etua koskevia hyödykkeitä ja palveluja, mukaan lukien kunnolliset asunnot, elintarvikkeet, vesi, sanitaatio, energia, liikennepalvelut, viestintäpalvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta; korostaa, että terveellisen ja kohtuuhintaisen ravinnon saanti on perustarve erityisesti äärimmäistä köyhyyttä kokeville henkilöille ja perheille, lapsille, yksin asuville vanhuksille ja syrjäytyneille yhteisöille; korostaa tällaisten investointien merkitystä sukupolvien välisen köyhyyskierteen katkaisemisen ja sosiaalisen ja työelämään osallistamisen mahdollistamisen kannalta, erityisesti koulutuksen, mukaan lukien varhaiskasvatus, terveydenhuollon, mukaan lukien mielenterveyspalvelut, ja sosiaaliturvan kaltaisilla aloilla;

20.kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita sellaisen asuntopolitiikan edistämisessä, jolla turvataan kaikille kunnollisen ja kohtuuhintaisen asunnon saatavuus YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 25 artiklan mukaisesti ja johon sisältyy erityisiä toimia asunnottomuuden ratkaisemiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että kohtuuhintaista asumista koskeva eurooppalainen suunnitelma vastaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden asumistarpeita toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja keskittyen erityisesti köyhyydessä eläviin ihmisiin, haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, nuoriin ja syrjäytyneisiin yhteisöihin; korostaa kohtuuhintaisten ja esteettömien asuntojen keskeistä roolia laitoshoidosta luopumisen tukemisessa ja köyhyydestä, riittämättömistä asuinoloista tai tuen puutteesta johtuvan laitoshoidon estämisessä; Eurofound, ”Paths towards independent living and social inclusion in Europe”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2024. kehottaa osoittamaan tämän suunnitelman puitteissa riittävästi EU:n rahoitusta julkisen ja sosiaalisen asuntokannan laajentamiseen ja kunnostamiseen; kehottaa tarkistamaan valtiontukisääntöjä, jotta jäsenvaltiot voivat lisätä investointeja julkiseen ja sosiaaliseen asuntotarjontaan, toimenpiteisiin, joilla tuetaan kolmannen sektorin ja yhteisötalouden sosiaalisia ja osuuskunnallisia asuntojärjestelmiä, sekä toimenpiteisiin, joilla suojellaan vuokralaisia, varmistetaan asumisen vakaus, ehkäistään aiheettomat häädöt ja torjutaan keinottelukäytäntöjä;

21.kehottaa komissiota tukemaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen jäsenvaltioita asunto ensin -ohjelman kaltaisten ohjelmien ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja laajentamisessa, torjumaan ja ehkäisemään asunnottomuutta, erityisesti lasten asunnottomuutta, sekä tunnustamaan asunnottomuuden yhdeksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vakavimmista ja näkyvimmistä muodoista; kehottaa komissiota esittämään tehokkaan toimintasuunnitelman, jossa on erityisiä tavoitteita asunnottomuuden lopettamiseksi kaikkialla EU:ssa vuoteen 2030 mennessä ja johon on sisällyttävä erityisiä toimenpiteitä, joilla ehkäistään asunnottomuutta yleisesti ja erityisesti lasten ja perheiden asunnottomuutta ja työpaikkojen menettämisestä ja epävarmoista työsuhteista johtuvaa asunnottomuutta ja joilla torjutaan naisten asunnottomuutta, joka johtuu usein perhe- ja perheväkivallasta, sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan asuntojen saatavuutta vammaisille ja ikääntyneille henkilöille;

22.kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja tukemaan asunnottomille suunnattuja keskuksia, jotka tarjoavat asunnottomien tarpeisiin räätälöityä perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa, myös terveyspalveluja ja mielenterveyspalveluja, ja täydentämään niitä lääkkeiden väärinkäytön ehkäisemiseen tähtäävillä koulutusohjelmilla, mukaan lukien neuvonta, ja taitojen kehittämistä koskevilla aloitteilla, joilla tuetaan yhteiskuntaan uudelleen integroitumista; kehottaa komissiota antamaan ohjeita ja helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan varmistaa näiden keskusten tehokas ja inhimillinen toiminta;

23.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tuloksellisia toimenpiteitä ja politiikkatoimia, joilla tähdätään sama palkka samasta työstä -periaatteen toteuttamiseen, ja torjumaan erityisesti sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, vammaisuuteen, ikään, sosioekonomiseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai maahanmuuttaja-asemaan perustuvaa eriarvoisuutta ja syrjintää työmarkkinoilla; korostaa sukupuolten palkkatasa-arvoa koskevan direktiivin (EU) 2023/970 nopean täytäntöönpanon sekä tietoisia ja tiedostamattomia ennakkoluuloja koskevien tiedotuskampanjoiden ja koulutuksen merkitystä tällaisen eriarvoisuuden ja syrjinnän ehkäisemisessä;

24.kehottaa ottamaan käyttöön uusia nopeutettuja toimia sukupuolten työllisyys- ja eläke-eron poistamiseksi ja investointien lisäämiseksi julkisiin palveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään kohdennettuja toimia, joilla voidaan varmistaa riittävät eläketasot;

25.kehottaa jäsenvaltioita laatimaan politiikkatoimia, joilla vahvistetaan äitiyteen, isyyteen ja vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia ja muiden hoitajien oikeuksia edistämällä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, myös siltä osin kuin on kyse joustavista työaikajärjestelyistä, helpottamalla naisten mahdollisuuksia saada taattuja tuloja äitiysloman aikana ja tukemalla naisten työhönpaluuta raskauden ja äitiysloman jälkeen ja turvaamalla asianmukaiset olosuhteet imetykselle työpaikalla; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja edistämään toimia, jotka koskevat helposti saatavilla olevaa isyysvapaata, jolta saa asianmukaisen korvauksen, jotta isät voivat luoda vahvoja siteitä lapsiinsa, jakaa tasapuolisesti hoitovastuun ja ottaa tarvittavaa vapaata varhaislapsuuden kehityksen ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi;

26.korostaa palkattoman hoitotyön kohtuutonta vaikutusta naisiin ja heidän taloudelliseen turvallisuuteensa; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia kansallisia ja alueellisia hoitojärjestelmiään, jotta voidaan varmistaa, että kaikilla sekä ikääntyneillä että nuoremmilla henkilöillä on taustastaan riippumatta mahdollisuus saada ammattimaisia hoitopalveluja, jotka takaavat hoitotyön ammattilaisille hyvät työolot ja -ehdot; korostaa, että kotihoitopalvelut ovat välttämättömiä, jotta voidaan tarjota laadukasta ja henkilökeskeistä hoitoa sitä tarvitseville ihmisille, kuten vanhuksille, sekä laadukasta lastenhoitoa; kannustaa jäsenvaltioita selvittämään mahdollisuutta ottaa käyttöön käytäntöjä ja menettelyjä, joilla tuetaan omaishoitajia, erityisesti kun on kyse sellaisten pienituloisissa kotitalouksissa elävien ihmisten hoidosta, joiden katsotaan ammattimaisen arvioinnin perusteella olevan kykenemättömiä elämään itsenäisesti, ja käyttämään niitä keinona tukea ihmisarvoista ja yhteisöperusteista hoitoa;

27.kehottaa jäsenvaltioita kehittämään politiikkatoimia ja töihin paluuseen liittyvää tukea työntekijöille, erityisesti naisille, jotka ovat olleet työttömänä useita vuosia perhevastuiden vuoksi;

28.kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla on mahdollisuus julkiseen, saavutettavaan ja laadukkaaseen terveydenhuoltoon, myös synnytystä edeltävään, äitien, vastasyntyneiden ja lasten terveydenhuoltoon – mukaan lukien primaaripreventio, rokotusohjelmat ja perusterveydenhuolto – sekä mahdollisuus saada diagnoosi, päästä hoitoon ja kuntoutukseen sekä monipuoliseen lääketieteelliseen ja terapeuttiseen erikoishoitoon, ja takaamaan naisille oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja lisäksi sellaisten kohdennettujen toimenpiteiden saatavuuden, joilla varmistetaan varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen niiden kohdalla, joilla on terveys- ja kehitysriskejä, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan myös kohdennettuja varhaislapsuudessa toteutettavia toimia, joilla pyritään edistämään lasten kehitystä, hyvinvointia ja sosiaalista osallisuutta;

29.toteaa, että kuukautisköyhyys on köyhyyden ja sukupuolten eriarvoisuuden rakenteellinen muoto EU:ssa, ja se vaikuttaa arviolta 10 prosenttiin väestöstä, jolla on kuukautiset; korostaa sen suhteetonta vaikutusta pienituloisiin naisiin ja tyttöihin, pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin, nuoriin, asunnottomiin, vammaisiin henkilöihin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin; korostaa, että kuukautisköyhyys rajoittaa vakavasti osallistumista yhteiskunnalliseen elämään sekä koulu- ja työelämään; kehottaa komissiota laatimaan osana EU:n köyhyyden vastaista strategiaa kattavan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan kuukautistuotteiden maksuton tai kohtuuhintainen saatavuus, tiedonsaanti ja asianmukaiset saniteettitilat erityisesti julkisissa tiloissa, kuten oppilaitoksissa, työpaikoilla, julkisissa rakennuksissa ja vastaanottokeskuksissa;

30.kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan julkisia, kaikille tarkoitettuja ja yhteisvastuullisia sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta voidaan taata kokonaisvaltainen ja toimiva sosiaaliturva kaikille työntekijöille, myös ammatinharjoittajille ja eläkeläisille, sekä ehkäistä köyhyyden ja työssäkäyvien köyhyyden perimmäisiä syitä ja puuttua niihin sosiaalisen suojelun saatavuutta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta koskevan vuonna 2019 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti; korostaa, että on tärkeää vastata haasteisiin, joita kohtaavat epävarmoissa tai epätyypillisissä työsuhteissa olevat henkilöt, erityisesti nuoret, jotka kohtaavat ikäsyrjintää ja joilla ei ole riittäviä sosiaaliturvamaksukertymiä sosiaaliturvaetuuksien saamiseksi, sekä myös taiteilijat ja kulttuurialan ja luovien alojen työntekijät; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan vanhusten köyhyyteen erityistoimenpiteillä ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin, joita tämä koskettaa kohtuuttomasti; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan eläkejärjestelmissään asianmukaisesti huomioon vanhempainvapaasta johtuvat urakatkot;

31.korostaa, että epävirallista taloutta olisi käsiteltävä köyhyyden vastaisessa strategiassa, koska se on edelleen laajalle levinnyt kaikkialla EU:ssa, ja että sen seurauksena syntyy työpaikkoja, joissa oikeudet eivät toteudu, jotka eivät tarjoa riittävää palkkaa ja sosiaalista suojelua tai joissa ei noudateta työterveys- ja turvallisuusnormeja; kannustaa jäsenvaltioita luomaan osallistamisen polkuja epävirallisten ja virallisten talouksien välille esimerkiksi ottamalla käyttöön yksinkertaistettuja rekisteröintimenettelyjä kausityöntekijöille, ruumiillisen työn tekijöille ja kotitaloustyöntekijöille;

32.kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan nuorisoköyhyyteen ja sosioekonomiseen eriarvoisuuteen ja ottamaan samalla huomioon, että työttömyys, epävarmat työpaikat, asuntomarkkinoilta syrjäytyminen ja sosiaalinen haavoittuvuus vaikuttavat nuoriin kohtuuttomasti; korostaa, että nuoret ovat yliedustettuina aloilla, joille on ominaista osa-aikainen, kausittainen, epävarma ja pimeä työ, ja että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on edelleen korkea useissa jäsenvaltioissa ja yli kaksinkertainen EU:n yleiseen työttömyysasteeseen verrattuna; korostaa tarvetta vahvistaa nuorisotakuuta keskeisenä välineenä, jolla edistetään nuorten osallisuutta työmarkkinoilla, sekä tarvetta käyttää strategiaa synergioiden lisäämiseen tämän välineen ja eurooppalaisen lapsitakuun välillä ja vahvistaa molempia välineitä hyväksymällä kohdennettuja toimenpiteitä, joilla edistetään kohtuuhintaisia asumisratkaisuja nuorille tulevan kohtuuhintaista asumista koskevan suunnitelman puitteissa ja tehostetaan erityisesti nuorille suunniteltuja räätälöityjä mielenterveyden tuen ja sosiaalisen osallisuuden palveluja; kehottaa lisäämään tukea sijaishuollosta pois siirtyville nuorille, jotta heille voidaan varmistaa vakaa ja ihmisarvoinen tie aikuisuuteen, erityisesti tarjoamalla parempia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia ja tukemalla heitä yliopistokoulutuksessa tai ammatillisessa koulutuksessa, jotta voidaan vähentää köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja asunnottomuuden riskiä tänä kriittisenä aikana;

33.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon köyhyyteen liittyvät piiloilmiöt sekä torjumaan köyhyydessä elävien leimaamista ja käytettävissä olevien sosiaalietuuksien hyödyntämättä jättämistä;

34.korostaa, että on tärkeää poistaa hallinnolliset esteet, jotka estävät haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten romaneja, saamasta keskeisiä palveluja ja sosiaaliturvaa, sillä nämä esteet pahentavat ja lisäävät köyhyyttä ja syrjäytymistä; korostaa, että kansalliset tunnistenumerot voisivat helpottaa keskeisten palvelujen yhdenvertaista saatavuutta niin, että hallinnollinen selkeys ja vastuuvelvollisuus säilyvät;

35.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta kielletään nimenomaisesti sosioekonomiseen asemaan perustuva syrjintä ja tunnustetaan sen yhteys muihin syrjinnän muotoihin; korostaa, että tarvitaan selkeä oikeusperusta, jotta varmistetaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokeville täytäntöönpanokelpoiset oikeudet ja suojelu; kehottaa lisäksi neuvostoa hyväksymään kantansa horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä, jotta voidaan käynnistää toimielinten väliset neuvottelut;

36.kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, jotka vaikuttavat rankaisevasti äärimmäisessä köyhyydessä eläviin ihmisiin, sekä seuraamuksia, joita aiheutuu tukea antaville; korostaa, että tällaiset toimenpiteet heikentävät usein ihmisarvoa ja pahentavat syrjäytymistä ja haittaavat pitkän aikavälin sosiaalisen osallisuuden tavoitteita;

37.kehottaa jäsenvaltioita kartoittamaan ja panemaan täytäntöön ennakoivia mekanismeja, joilla varmistetaan, että kaikille sosiaalietuuksiin oikeutetuille henkilöille, erityisesti sosiaaliavustusten kohteena oleviin ryhmiin kuuluville, tiedotetaan niistä tehokkaasti ja että heille myönnetään mahdollisuus saada niitä, sillä näin voidaan vähentää tuen hyödyntämättä jättämistä, muun muassa vähentämällä etuushakemuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, varmistamalla avoimuuden lisäämisen ja varmistamalla, että henkilöstöä koulutetaan tavoittamaan köyhyyttä kokevat henkilöt ja auttamaan heitä, jotta voidaan rakentaa luottamusta asiaankuuluviin instituutioihin;

38.pitää valitettavana, että romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevan EU:n strategiakehyksen 2021–2030 tavoitetta romaniyhteisöjen ja yleisen väestön välisen köyhyyseron kaventamisesta vähintään puolella ei ole vielä saavutettu; korostaa, että EU:n köyhyyden vastaisessa strategiassa olisi asetettava yhteiseksi tavoitteeksi perusoikeuksien edistäminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja rakenteelliseen syrjintään puuttuminen romaneja koskevan EU:n strategiakehyksen ja eurooppalaisen lapsitakuun avulla; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että nämä aloitteet pannaan täytäntöön synergiassa erityisesti lapsiköyhyyden torjumiseksi ja romaniperheiden ja travelleryhteisöjen sukupolvien välisen huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseksi;

39.korostaa kasvavaa digitaalista kuilua, joka voi syventää köyhyyttä rajoittamalla tiedonsaantia, ja tarvetta toteuttaa toimenpiteitä, joilla puututaan pienituloisten ja syrjäytyneiden ryhmien, myös ikääntyneiden, digitaaliseen syrjäytymiseen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien digitaalista osallisuutta toimenpiteillä ja tukiohjelmilla, joilla niille varmistetaan digitaaliteknologioiden, infrastruktuurin ja yhteyksien saatavuus, sekä digitaalisia perustaitoja koskevaa koulutusta; suosittelee ottamaan käyttöön selkeitä indikaattoreita, joilla seurataan digitaalista osallisuutta, erityisesti lasten keskuudessa, ja huolehtimaan jatkossakin lasten ja teini-ikäisten turvallisesta toiminnasta verkossa;

40.katsoo, että EU:n digitaalinen vuosikymmen -politiikkaohjelmassa asetettu tavoite keskeisten julkisten palvelujen täysimittaisesta digitalisoinnista voi voimistaa eriarvoisuutta kaupunki- ja maaseutualueiden, eri-ikäisten ja sosioekonomisten ryhmien välillä, koska sen myötä siirrytään pois yksilöllisestä tuesta; korostaa tässä yhteydessä, että on löydettävä tasapaino julkisten palvelujen ja hallinnon digitalisointiprosessin ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään tätä kysymystä köyhyyden vastaisen strategian ja kansallisten toimintasuunnitelmien puitteessa ja varmistamaan tarvittavat resurssit, henkilökohtaisen tuen ja asianmukaisen koulutuksen keskeisten julkishallinnon palvelujen henkilöstölle, jotta voidaan varmistaa julkisten palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja estää digitaalisen kuilun kasvaminen;

41.muistuttaa, että algoritmien ja tekoälyjärjestelmien lisääntyvä käyttö olennaisissa julkisissa palveluissa voi vahvistaa merkittävästi nykyisiä syrjinnän muotoja, erityisesti köyhyydessä elävien henkilöiden tapauksessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään tekoälyjärjestelmiä, joissa on sisäänrakennettu eettisyys, ja varmistamaan syrjimättömyyttä koskeva horisontaalinen periaate kaikissa tekoälyyn liittyvissä EU:n asetuksissa;

42.korostaa, että köyhyys ja mielenterveys ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja että kumpikin voi vaikuttaa kielteisesti toiseen; suosittaa jäsenvaltioille, että ne vahvistavat haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, myös perheille ja lapsille, tarkoitettua tukea mielenterveyteen ja psykososiaaliseen tukeen liittyvien sosiaalipalvelujen avulla ja varmistavat, että näiden palvelujen tehokasta tarjoamista varten on käytettävissä riittävästi resursseja ja asianmukaisesti koulutettuja ammattilaisia;

43.korostaa, että on tärkeää taata kaikille oikeus kulttuurin saatavuuteen, sen luomiseen ja siihen osallistumiseen sekä poistaa sen saatavuuteen liittyvä taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen syrjintä;

44.korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettomasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleviin ihmisiin; muistuttaa, että vihreän siirtymän ja digitaalisen siirtymän on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja osallistavaa; kehottaa sisällyttämään köyhyyden vastaiseen EU:n strategiaan asianmukaisia ja kohdennettuja toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ja täydennetään oikeudenmukaiseen siirtymään tähtääviä toimia ja varmistetaan kattava lähestymistapa sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden torjumiseksi; kehottaa komissiota osoittamaan vuosien 2028–2034 monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävästi rahoitusta investointeihin, joilla tuetaan ihmisiä näiden siirtymien aikana keskittyen erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin;

45.korostaa, että maaseutualueilla, syrjäisissä yhteisöissä ja alueilla, joilla julkisia palveluja on tarjolla rajallisesti, asuvat ihmiset ovat alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle johtuen työllistymismahdollisuuksien, julkisten palvelujen (mukaan lukien koulutus ja julkinen liikenne) ja digitaalisten yhteyksien puutteesta sekä korkeista energian ja liikenteen hinnoista; kehottaa ottamaan köyhyyden vastaisessa strategiassa huomioon näillä alueilla asuvien ihmisten erityistarpeet;

46.pitää valitettavana, että köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten määrä on noussut; kehottaa komissiota varmistamaan, että köyhyyden vastaisella strategialla torjutaan aktiivisesti lapsiköyhyyttä elämänkaariajattelulla, koska lasten ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevan tärkeitä heidän fyysiselle, henkiselle, kognitiiviselle, sosiaaliselle ja emotionaaliselle kehitykselleen sekä heidän kyvylleen toteuttaa itseään koko elämänsä ajan, ja toteaa, että näin voidaan katkaista ylisukupolvisen köyhyyden kierre;

47.palauttaa mieliin komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuonna 2019 antaman sitoumuksen varmistaa, että kaikilla lapsilla, jotka ovat Euroopassa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, on kaikkein perustavimmat oikeudet, kuten oikeus terveydenhuoltoon ja koulutukseen, minkä jälkeen vuonna 2021 hyväksyttiin neuvoston suositus eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta; painottaa, että eurooppalaisen lapsitakuun tavoitteita ei voida saavuttaa ilman kunnianhimoisia määrärahoja sekä EU:n että kansallisella tasolla; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa osoittaa eurooppalaiselle lapsitakuulle huomattavat, vähintään 20 miljardin euron määrärahat; painottaa kiireellistä tarvetta osoittaa sille erilliset määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan vastata lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kasvavaan haasteeseen;

48.kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita eurooppalaisen lapsitakuun vahvistamisessa ja sen täytäntöönpanossa kaikilta osin, jotta voidaan varmistaa tehokkaan ja maksuttoman terveydenhuollon, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen saatavuus sekä asianmukaisen ja kunnollisen asunnon ja terveellisen ravinnon tosiasiallinen saatavuus kaikille apua tarvitseville lapsille; korostaa tässä yhteydessä kohtuuhintaisten kouluaterioiden tosiasiallisen ja yleisen saatavuuden merkitystä; korostaa eurooppalaisen lapsitakuun keskeistä roolia lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja suosittelee tämän välineen ja köyhyyden vastaisen strategian asianmukaista koordinointia ja yhdistämistä; korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot panevat sen kaikilta osin ja oikea-aikaisesti täytäntöön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan saataville kaikki resurssit ja hyödyntämään niitä kattavasti, myös ESR+:aa ja elpymis- ja palautumistukivälinettä, jotta eurooppalainen lapsitakuu voidaan panna tehokkaasti täytäntöön ja samalla varmistaa, että varoja lisätään osallistavan koulutuksen edistämiseen;

49.suhtautuu myönteisesti hiljattain päivitettyyn eurooppalaista lapsitakuuta koskevaan seurantakehykseen Sosiaalisen suojelun komitea, ”Update of the monitoring framework for the European Child Guarantee (Autumn 2025)”, 4. helmikuuta 2026, https://webgate.ec.europa.eu/circabc-ewpp/ui/group/bab664d7-1188-47b2-9fa6-869902320ba2/library/d7064b47-8a07-47b6-8d9f-0dc08849f2b7/details. ja uusien indikaattoreiden sisällyttämiseen siihen, jotta voidaan tehostaa tämän välineen täytäntöönpanon edistymisen seurantaa jäsenvaltioissa; korostaa tiedonkeruu- ja seurantajärjestelmien tärkeää merkitystä, jotta voidaan ymmärtää haavoittuvassa asemassa olevien lasten kohtaamia esteitä ja mahdollistaa räätälöityjen toimenpiteiden ja resurssien kohdentaminen; kehottaa sosiaalisen suojelun komiteaa jatkamaan työtään seurantakehyksen parantamiseksi, jotta sen merkityksellisyys säilyy ja jäljellä olevat tietopuutteet voidaan korjata, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tätä yhteistä seurantakehystä ja mukauttamaan sitä erityisiin olosuhteisiinsa lasten köyhyyden seuraamiseksi;

50.korostaa iltapäivähoidon merkitystä ja painottaa, että on tärkeää torjua koulunkäynnin keskeyttämistä; katsoo, että köyhyyden vastainen strategia tarjoaa tilaisuuden parantaa varhaiskasvatuspalvelujen laatua riittävien taloudellisten ja henkilöresurssien, henkilöstön koulutuksen, parannettujen varhaisvaroitusjärjestelmien ja pedagogisen laadun arviointiin ja jatkuvaan parantamiseen, esimerkiksi luku- ja laskutaidon osalta, tähtäävien toimenpiteiden avulla lasten yleisen kehityksen varmistamiseksi; korostaa, että on tärkeää korjata jatkuvat puutteet toiminnallisessa luku- ja laskutaidossa toteuttamalla kohdennettuja toimia virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa, jotta voidaan vähentää köyhyyden poistamiseen liittyviä merkittäviä esteitä;

51.kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaiselle lapsitakuulle osoitetaan huomattavat erilliset määrärahat, jotka pannaan täytäntöön ESR+:n kautta, jotta voidaan vastata lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kasvavaan haasteeseen, ja kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan vähintään 5 prosenttia ESR+:n varoista lapsiköyhyyden torjuntaan tähtääviin erityishankkeisiin ja rakenteellisiin investointeihin siten, että vähintään 10 prosenttia kohdennetaan jäsenvaltioille, joissa lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen taso ylittää EU:n keskiarvon; korostaa, että tämä investointi seuraavaan sukupolveen lasten hyvinvoinnin varmistamisen lisäksi on järkevä investointi, joka estäisi tulevat yhteiskunnalliset kustannukset; Euroopan komissio, ”Update of the EU framework for monitoring the implementation of the European Child Guarantee”, 2. kesäkuuta 2025. korostaa, että näiden varojen käytön olisi oltava avointa ja edellytettävä eri yhteiskunnallisten organisaatioiden osallistumista sen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

52.kehottaa jälleen komissiota seuraamaan huolellisesti eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa osana eurooppalaista ohjausjaksoa ja maakohtaisia suosituksia; katsoo, että maakohtaisissa suosituksissa olisi otettava huomioon, miten jäsenvaltiot noudattavat ESR+-asetuksessa asetettua vähimmäisvaatimusta, joka koskee määrärahojen kohdentamista lapsiköyhyyden torjuntaan;

53.kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan laadukkaan lastenhoidon kaikille, jotta voidaan tukea varhaiskasvatusta ratkaisevana tekijänä köyhyyskierteen katkaisemisessa ja lisätä vanhempien osallistumista työmarkkinoille ja ottamaan samalla huomioon, että suhteettoman suuri osa hoitovastuusta jää naisille;

54.kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sosiaaliturvajärjestelmiensä lapsilähtöisen suunnan ja vahvistamaan niitä tarjoamalla erityisiä etuja lapsille, jotka tarvitsevat tukea kehitystään ja hyvinvointiaan varten, kuten lapsilisät, kouluruokailut ja kulttuuri-, urheilu-, vapaa-ajan toiminnan ja opetussuunnitelman ulkopuolisen toiminnan kustannusten alentamiseen tähtäävät ohjelmat;

55.korostaa, että köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokevilla lapsilla on vaikeuksia heidän kehitykseensä liittyvillä eri osa-alueilla; korostaa tässä yhteydessä sellaisen monialaisen lähestymistavan merkitystä, jonka mukaisesti kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät tekevät yhteistyötä kehittääkseen yhdennetyn strategian, jolla tunnistetaan lapsuudessa esiintyvät ongelmat ja torjutaan eriarvoisuutta tarjoamalla lastensuojelu- ja perhetukipalveluja; korostaa, että jotkut lapset ja heidän perheensä saattavat tarvita erityistä tukea, esimerkiksi puheterapeuteilta, silmälääkäreiltä, psykologeilta, toimintaterapeuteilta ja ravitsemusterapeuteilta; kehottaa aktiivisesti edistämään köyhyyden vastaisella strategialla koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen välisiä kumppanuuksia, jotta voidaan helpottaa hoidon saantia ja tiedonsiirtoa palvelujen välillä apua tarvitsevien lasten yhdennettyjen tuki- ja koordinointimekanismien parantamiseksi;

56.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan jokaiselle lapselle oikeuden perhe-elämään eli varmistamaan, että köyhyyttä, epävarmoja asuinoloja tai riittävien julkisten palvelujen puutetta ei koskaan käytetä ainoana perusteena lasten sijoittamiselle laitoshoitoon; suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät kansallisia ennaltaehkäisystrategioita ja aktiivista sosiaalipolitiikkaa, joilla torjutaan lasten siirtämistä pois perhepiiristään; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten ja nuorten laitokseen sijoittamiseen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona, ja investoimaan turvallisiin lasten ja nuorten sijaishoitojärjestelmiin, jotta voidaan helpottaa siirtymistä laitoshoidosta perhe- ja yhteisöperustaiseen hoitoon; suosittelee, että jäsenvaltiot suunnittelevat ja panevat täytäntöön seurantamekanismeja köyhyyteen liittyvän perheiden erottamisen tunnistamiseksi;

57.palauttaa mieliin EU:n tavoitteen siirtyä laitoshoidosta yhteisölliseen tai perhemäiseen hoitoon; tunnustaa köyhyydentorjuntastrategian tarjoaman mahdollisuuden luoda yhteyksiä eurooppalaiseen lapsitakuuseen, erityisesti sellaisilla toimenpiteillä, joilla tuetaan laitoshoidossa olevien lasten kohderyhmää; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin ESR+ ‑rahastoa sekä muita asiaankuuluvia EU:n ja jäsenvaltioiden varoja, jotta voidaan saattaa loppuun laitoshoidosta luopumista koskeva prosessi ja varmistaa, että lapset voivat asua perhemäisessä tai yhteisöllisessä asuinympäristössä;

58.tuomitsee kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan, hyväksikäytön, riiston ja heitteillejätön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan investoinnit lastensuojelujärjestelmiin, myös lapsiin kohdistuvan ja lasten välisen väkivallan, kuten verkkoväkivallan ja kiusaamisen, torjuntaan, erityisesti silloin, kun sitä tapahtuu sosioekonomisten syiden perusteella ja se kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, jotta voidaan kannustaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä tällä alalla väkivallan ja häirinnän poistamiseksi;

59.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan asianmukaiset, toimivat ja avoimet mekanismit, joilla helpotetaan sellaisten henkilöiden mielekästä ja jatkuvaa osallistumista kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin, joilla on kokemusta köyhyydessä elämisestä, mukaan lukien heihin vaikuttavien politiikkatoimien suunnittelu, täytäntöönpano ja arviointi, ja katsoo, että samalla olisi varmistettava, että menetelmä ja valmiuksien kehittäminen mahdollistavat tällaisen osallistumisen ja johtavat yhteiskehittämiseen eikä pelkästään kuulemiseen ei mitään heitä koskevaa ilman heitä -periaatteen mukaisesti;

60.suosittaa, että järjestetään vuotuinen konferenssi, jonka tarkoituksena on arvioida köyhyyden vastaisen strategian toteuttamista ja joka on kokoonpanoltaan laaja ja monimuotoinen siten, että siihen otetaan mukaan henkilöitä, erityisesti naisia, joilla on kokemusta köyhyydessä elämisestä; korostaa, että konferenssin olisi edistettävä köyhyyden vastaisen strategian virallista seurantaa EU:ssa tarjoamalla tilaa tarkastella edistymistä selkeiden vertailuarvojen ja indikaattoreiden avulla; kehottaa tässä yhteydessä tukemaan aktiivisesti sellaisten henkilöiden suoraa osallistumista, joilla on kokemusta köyhyydessä elämisestä, ja pitämään sitä keskeisenä köyhyyden vastaisen strategian todellisten vaikutusten arvioimisessa;

61.panee merkille köyhyyden torjunnan ja ennaltaehkäisyn parissa toimivien yhteiskunnallisten organisaatioiden, myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden, merkityksen ja niiden roolin köyhyyden torjunnassa ja korostaa, että ne on otettava mielekkäällä tavalla mukaan ja niiden työn tukemiseksi osoitettuja resursseja on lisättävä;

62.korostaa, että köyhyyden vastaisen strategian onnistuminen edellyttää myös monialaista lähestymistapaa ja riittävää rahoitusta sekä asianmukaista horisontaalista ja monitasoista koordinointia kaikkien sen toteuttamiseen osallistuvien hallinnon ja päätöksenteon tasojen välillä; toistaa, että köyhyyden vastainen strategia on sisällytettävä kattavasti kaikkiin asiaankuuluviin toimintapolitiikkoihin, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus, vaikuttavuus ja pitkän aikavälin kestävyys;

63.katsoo, että EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tason vastuualueet köyhyyden poistamista koskevan tavoitteen toteuttamiseksi olisi määriteltävä asianmukaisesti toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen;

64.kehottaa komissiota sisällyttämään köyhyyden vastaiseen strategiaan horisontaalisen periaatteen, jonka mukaan kaikissa asiaankuuluvissa politikkatoimissa on tehtävä köyhyyttä ja eriarvoisuutta koskevat alakohtaiset vaikutusten ennakkoarvioinnit, myös jakovaikutusten arviointien Komission tiedonanto 28. syyskuuta 2022 ”Jäsenvaltioiden politiikkojen jakaumavaikutusten parempi arviointi” (COM(2022)0494). avulla, kiinnittäen erityistä huomiota sellaisiin ihmisiin kohdistuviin vaikutuksiin, jotka ovat suurimmassa sosiaalisen syrjäytymisen ja äärimmäisen köyhyyden vaarassa;

65.korostaa, että EU:n on edelleen keskityttävä asunnottomuuden, äärimmäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tarjoamalla riittävää taloudellista tukea, edistämällä vastavuoroista oppimista jäsenvaltioiden strategioista ja kokemuksista sekä kehittämällä järjestelmällinen lähestymistapa toteutettujen toimenpiteiden edistymisen ja vaikuttavuuden seurantaan;

66.muistuttaa, että köyhyys- ja syrjäytymisriskiä kuvaavassa indikaattorissa (AROPE) ei oteta huomioon köyhyyden perimmäisiä syitä, erityisesti koska se ei kata yksityisten kotitalouksien ulkopuolella asuvia henkilöitä, köyhyyden laadullisia näkökohtia eikä kokemuksia syrjäytymisestä; korostaa, että köyhyys ulottuu riittämättömiä tuloja tai aineellista puutetta pidemmälle; kehottaa sosiaalisen suojelun komiteaa tekemään yhteistyötä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa köyhyys- ja syrjäytymisriskiä kuvaavan indikaattorin tilastollisen mittaluvun uudistamiseksi, jotta sitä voidaan laajentaa kohti vahvempaa, eriteltyä ja moniulotteisempaa näkemystä köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä;

67.korostaa, että köyhyyden vastainen strategia tuottaa tuloksia vain, jos siihen liitetään riittävä rahoitus EU:n ja kansallisella tasolla; korostaa tarvetta turvata ja vahvistaa koheesiopolitiikkaa, jotta voidaan jatkaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tukemista sekä EU:n jäsenvaltioiden välisen ja sisäisen epätasapainon torjumista seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; kehottaa tässä yhteydessä osoittamaan riittävästi korvamerkittyjä määrärahoja köyhyyden poistamista edistävien politiikkatoimien vahvistamiseen, mukaan lukien kohdennettu tuki syrjäytyneille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille; korostaa ESR+:n keskeistä roolia sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja köyhyyden torjunnassa, erityisesti tarjoamalla apua vähävaraisimmille ja tukemalla eurooppalaista lapsitakuuta, ja panee tässä yhteydessä merkille myös Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) keskeisen roolin; korostaa, että on tärkeää optimoida EU:n varojen, myös elpymis- ja palautumistukivälineen, käyttö, jotta voidaan rahoittaa konkreettisia köyhyyden vastaisia toimenpiteitä, kuten kohtuuhintaista ja energiatehokasta asumista, laadukkaan varhaiskasvatuksen ja hoidon saatavuutta esimerkiksi hyödyntämällä EU:n koulujakelujärjestelmää, esteetöntä julkista liikennettä ja kohdennettua energiatukea pienituloisille kotitalouksille; korostaa tarvetta varmistaa, että aineellista tukea, myös ruoka-apua, tarjoaville ruokapankeille osoitetaan kohdennetusti ja riittävästi resursseja, jotta niillä on riittävät toimintavalmiudet ja kyky reagoida nopeasti puutteellisen elintarviketurvan ja aineellisen puutteen lisääntymiseen; korostaa, että tällaista tukea on täydennettävä liitännäistoimenpiteillä, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta ja väyliä pois köyhyydestä ESR+:n sääntöjen mukaisesti;

68.muistuttaa Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto plussaan (ESR+) ja koheesiorahastoon sovellettavista, aihekohtaisista mahdollistavista edellytyksistä, jotka on esitetty näitä rahastoja koskevista yhteisistä säännöksistä annetun Euroopan parlamentin asetuksen (EU) 2021/1060 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24. kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1060/oj). liitteessä IV, erityisesti mahdollistavasta edellytyksestä 4.4 ”Kansallinen strateginen sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden vähentämistä koskeva toimintapoliittinen kehys”; korostaa tärkeyttä kytkeä köyhyyden vastainen strategia ja sen rahoitus aiemmin määriteltyihin erityistavoitteisiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että EAKR:n ja ESR+:n yhteiset säännökset heijastavat paremmin näitä erityistavoitteita, ja sisällyttämään köyhyyden vastaisen strategian ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen;

69.muistuttaa, että energia ja liikenne ovat muun muassa keskeisiä palveluja, joiden olisi oltava kaikkien ulottuvilla, ja vaatii siksi kiinnittämään erityistä huomiota sosiaalisiin ilmastosuunnitelmiin, jotka eri jäsenvaltioiden on suunniteltava ja pantava täytäntöön sosiaalisen ilmastorahaston puitteissa ja joissa investoidaan energiatehokkuuteen, asuntojen kunnostamiseen sekä uusiutuvien energialähteiden ja liikennejärjestelmien saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset aktiivisesti mukaan, jotta tuella voidaan tavoittaa tehokkaasti sitä eniten tarvitsevat henkilöt; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä energiaköyhyyden torjunnassa, kuten energiasetelit ja energianhintojen sääntely;

70.korostaa, että EU:n rahastot ovat niin monimutkaisia, että paikallistason ja sellaisten organisaatioiden, joilla on vähemmän teknisiä resursseja, on vaikea saada niitä; korostaa tarvetta yksinkertaistaa EU:n rahoitusmekanismien täytäntöönpanoa ja menetelmiä, joilla näitä varoja asetetaan lopullisten edunsaajien saataville, sekä kouluttaa asiaankuuluvien viranomaisten ja organisaatioiden henkilöstöä; korostaa, että ESR+-asetuksen mukaan vähävaraisimpien tukemiseen tarkoitetun yhteisrahoitusosuuden on oltava edelleen 90 prosenttia tai vastattava sitä, minkä pitäisi helpottaa tämän rahoituksen saantia ohjelmille ja toimille, joiden tarkoituksena on edesauttaa köyhyyden poistamista;

71.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.