1.on syvästi huolissaan EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaivaavasta asuntokriisistä ja toteaa sen heikentävän ihmisarvoa, tasa-arvoa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että miljoonat eurooppalaiset elävät epävarmoissa olosuhteissa asuntokriisin vuoksi; korostaa, että asuntokriisin keskiössä on kohtuuhintaisuus, joka koskee etenkin nuoria, pieni- ja keskituloisia perheitä ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten ikääntyneitä ja asunnottomia, joilla on vaikeuksia asianmukaisen asunnon saamisessa; on huolissaan haasteista, joita nuoret kohtaavat, kun he muuttavat omilleen ja tekevät omaan elämäänsä liittyviä valintoja, esimerkiksi perustavat perheen, ryhtyvät opiskelemaan tai löytävät ensimmäisen pätevyyttään vastaavan työpaikan, sillä näillä valinnoilla on vaikutusta heidän työ- ja perhe-elämäänsä;

2.on huolissaan asuntokriisin haitallisista sosioekonomisista seurauksista ja toteaa sen haittaavan ihmisten työllistymistä ja työntekijöiden liikkuvuutta suurkaupunkialueilla sijaitseviin työpaikkoihin, mikä aiheuttaa muun muassa työvoimapulaa; korostaa, että asuntokriisistä on tullut este Euroopan kilpailukyvylle, koska se heikentää tuottavuutta ja vähentää alueiden houkuttelevuutta investointien kannalta; on huolissaan asuntokriisin vaikutuksista ihmisten ostovoimaan ja siitä, että se vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia löytää sopivaa työvoimaa; on sitoutunut edistämään jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten poliittista tahtoa kehittää räätälöityjä ja innovatiivisia ratkaisuja ja sisällyttää asuntopolitiikka laajempiin sosiaalisiin ja taloudellisiin strategioihin;

3.suhtautuu erittäin myönteisesti komission sitoumukseen laatia ja panna täytäntöön kunnianhimoinen kohtuuhintaista asumista koskeva eurooppalainen suunnitelma; muistuttaa, että kohtuuhintaista asumista koskevassa suunnitelmassa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistarpeet; katsoo, että kohtuuhintaista asumista koskeva suunnitelman tarkoituksena on oltava asuntokriisin torjuminen sosiaalisena hätätilana;

4.kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin kannan asuntokriisiin; kehottaa komissiota kutsumaan koolle ensimmäisen asumista käsittelevän EU:n huippukokouksen, jossa keskitytään konkreettisiin ratkaisuihin; korostaa, että kohtuuhintaista asumista koskevassa eurooppalaisessa suunnitelmassa olisi asetettava etusijalle toimet, joilla lisätään todellista kohtuuhintaisuutta ja tuetaan jäsenvaltioita kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamisessa miljoonille eurooppalaisille; huomauttaa, että asuntoasiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta toteaa, että EU:n alakohtaisella lainsäädännöllä voi olla vaikutusta asuntojen rakentamisen yleiseen kannattavuuteen ja kalleuteen, peruskorjaukseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen; painottaa, että EU:lla on aloitteita, joilla voidaan saada todellista lisäarvoa asuntokriisin torjuntaan erityisesti hyödyntämällä rakennusalan sisämarkkinoiden koko potentiaalia, mahdollistamalla riittävät investoinnit hyödyntämällä EU:n rahoitusta, nostamalla asuntojen laatutasoa, keräämällä ja vaihtamalla tietoja paremman näytön saamiseksi, tukemalla täydennys- ja uudelleenkoulutukseen liittyviä toimia ja investointeja, helpottamalla rakennustyöntekijöiden liikkuvuutta ja edistämällä lupamenettelyjen yksinkertaistamista; kehottaa sovittamaan kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman yhteen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa ja hyödyntämään sitä sosiaalisen eriarvoisuuden torjumisessa, köyhyyden poistamisessa EU:sta sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämisessä;

5.kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten asiaankuuluvat toimivaltuudet ja painottamaan niiden keskeistä tehtävää asumiseen liittyvien tarpeiden tunnistamisessa ja kansallisten strategioiden edistämisessä paikallisväestölle kohdennettujen toimenpiteiden suunnittelun kautta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannustamaan kuntia ja alueita tukemaan asuinrakennusten rakentamista, peruskorjausta ja käyttötarkoituksen muuttamista alueillaan; toteaa lisäksi, että vaikka vaikutukset kohdistuvat erityisesti kaupunki- ja teollisuusalueisiin, asuntokriisi ulottuu kaikkiin alueisiin, erityisesti pysyvistä maantieteellisistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten maaseutu- ja sisämaa-alueisiin, saariin, syrjäisimpiin alueisiin, raja-alueisiin, joilla on paljon työmatkaliikennettä, sekä rannikko- ja syrjäseutualueisiin, erityisesti niihin, joita uhkaa väestökato; korostaa sellaisten yhdennettyjen kaupunkistrategioiden laatimisen ja edistämisen merkitystä, jotka kattavat koulutuksen, terveydenhuollon, infrastruktuurin (kuten veden ja sähkön), julkisen liikenteen ja vapaa‑ajan ja joilla varmistetaan, että väestöhaasteet sisällytetään tehokkaasti päätöksentekoon kaikilla tasoilla; kehottaa antamaan paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuuden hyödyntää suoraan ja kohdennetusti asumiseen liittyviä EU:n varoja ja antamaan niille valtuudet hallinnoida näitä varoja, sillä ne tuntevat läheisesti paikalliset tarpeet, ja toteaa, että näin ne voivat toimia ripeästi asumiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi;

6.korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on otettava mukaan kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman toteuttamiseen; kehottaa tehostamaan kuulemismekanismeja, koordinointia ja kuntien välistä yhteistyötä sekä vahvistamaan kumppanuuksia ja hyödyntämään paikallis- ja alueviranomaisten paikallista asiantuntemusta, koska niillä on parhaat edellytykset varmistaa suunnitelman onnistunut laatiminen ja täytäntöönpano; vaatii keskeisten sidosryhmien aktiivista osallistumista asuntopolitiikan laatimiseen ja toteuttamiseen paikallisella tasolla; vaatii, että EU:n tason aloitteissa on otettava huomioon alueellisten realiteettien monimuotoisuus, ja toteaa, että erilaiset alueelliset kontekstit (kuten suurkaupunkien hotspot-alueet, taantuvat alueet, saaret ja syrjäisimmät alueet) edellyttävät räätälöityjä lähestymistapoja;

7.kehottaa edistämään yksinkertaistamista hallinnon monitasoisen toimintamallin avulla ja kumppanuusperiaatetta noudattaen, esimerkiksi ottamalla käyttöön yhdennettyjä hallintorakenteita ja digitaalisia toimenpiteitä, kuten täysin digitaaliset lupamenettelyt ja lupamenettelyihin liittyvä sähköinen viestintä, jotta voidaan tukea ihmisarvoista, kestävää ja kohtuuhintaista asumista koskevien hankkeiden kehittämistä ja ottaa siinä huomioon nykyisen asuntokannan kunnostustarve;

8.kehottaa komissiota edistämään yhteistyötä ja esittämään parhaita käytäntöjä, joissa otetaan huomioon väestökato- ja muuttotappioalueiden sekä raja-alueiden, saarialueiden ja syrjäisimpien alueiden kohtaamien haasteiden moninaisuus, ja estämään sen, että asuntopolitiikalla kiihdytetään tiettyjen alueiden väestökatoa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan paikallis- ja alueviranomaisia julkisen, osuuskuntamuotoisen ja voittoa tavoittelemattoman asuntotarjonnan lisäämisessä; kehottaa edistämään digitaalisia yhteyksiä koskevia hankkeita ja liikenneyhteyksiä pääkaupunkeihin, suurimpiin kaupunkeihin ja kaupunkikeskuksiin, sillä ne voisivat auttaa torjumaan väestökatoa, varmistamaan, että ihmisten oikeus jäädä kotiseuduilleen toteutuu, ja mahdollistamaan paikallisen väestön elämisen alkuperäpaikassaan, samalla kun lisätään markkinoilla saatavilla olevien asuntojen määrää ja peruskorjataan nykyistä asuntokantaa; kehottaa komissiota laatimaan erityisen asumista koskevan suunnitelman, jossa pyritään täyttämään sekä rakentamisen että peruskorjauksen tarpeet maaseutu-, saari- ja syrjäisimmillä alueilla ja tarve rajat ylittävään yhteistyöhön ja tekemään näiden suunnitelmien tueksi selvityksen kyseisten Euroopan alueiden elinoloista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön aloitteita, esimerkiksi koheesiopolitiikan kautta, maaseutualueiden elävöittämiseksi parantamalla infrastruktuuria, tukemalla asuntorakentamisen ohjelmia ja edistämällä politiikkatoimia, joilla kannustetaan maaseudun elvyttämistä ja tuetaan pienten kaupunkien kehittämistä, jotta voidaan vastata erityishaasteisiin, kuten infrastruktuurin ja taloudellisten mahdollisuuksien puuttumiseen;

9.tukee yhdennettyjä alueellisia ja paikallisia kehittämisstrategioita, joilla pyritään parantamaan maaseutualueiden selviytymiskykyä yhteistyöhön perustuvien ja osallistavien lähestymistapojen avulla, kuten EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisiossa ja maaseutusopimuksen yhteistyökehyksessä esitetään, jotta voidaan vastata maaseutualueiden, syrjäisten alueiden ja vuoristoalueiden erityisiin asuntopolitiikkaa koskeviin haasteisiin; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen ”EU:n saaria koskevasta perussäännöstä” ja siihen liittyvästä maaseutusopimuksen kaltaisesta ”saarisopimuksesta”, joiden tarkoituksena on tunnustaa saaristoasema erottavana piirteenä ja joissa vahvistetaan erityisiä politiikkatoimia, joilla saaria tuetaan saaristoasemasta aiheutuvien lisäkustannusten kattamisessa, jotta saarilla voidaan varmistaa ihmisarvoinen, kestävä ja kohtuuhintainen asuminen;

10.korostaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla turvataan asukkaille asunnot ja suojellaan kaupunkiyhteisöjen monimuotoisuutta ja elinvoimaa sekä kaupunkien pitkän aikavälin elinkelpoisuutta; korostaa lisäksi, että kaupunkisuunnittelua ja kaupunkialueiden elvyttämistä koskevissa politiikkatoimissa on tärkeää puuttua gentrifikaatioon ja varmistaa, että elävöittämistoimet eivät johda asukkaiden pakkomuuttoihin tai kohtuuhintaisten asuntojen menettämiseen; korostaa tarvetta osoittaa paikallis- ja alueviranomaisille riittävästi resursseja, joilla ne voivat tukea valmiuksien kehittämistä, ja auttaa jäsenvaltioita niiden aluekehitystoimissa edistämällä rakentamista, käyttötarkoituksen muuttamista, peruskorjausta ja investointeja sekä virtaviivaistamalla lupa- ja hallintomenettelyjä maaseutualueilla, pienissä ja keskisuurissa kunnissa ja vähemmän houkuttelevina pidetyillä alueilla; korostaa, että monet kunnat kärsivät vakavasta henkilöstöpulasta, mikä rajoittaa niiden valmiuksia suunnitella, toteuttaa ja hallinnoida julkista ja sosiaalista asuntotuotantoa sekä huolehtia yksityisen sektorin toiminnan asianmukaisesta valvonnasta; korostaa, että riittämättömistä hallinnollisista valmiuksista seuraa huonoa hallintoa, minkä lisäksi lupamenettelyt pitenevät ja lainvastaisten käytäntöjen vastaiset täytäntöönpanotoimet heikkenevät;

11.tähdentää, että asuntokriisin tärkeimpiä syitä ovat riittämätön asuntotarjonta, vähäiset investoinnit kohtuuhintaiseen ja julkiseen asuntokantaan, puutteelliset sääntelykehykset, riittämätön valtion suunnittelu ja ohjaus, korkeat tonttien hinnat, kilpailevat maankäyttötarpeet, rakennuskustannusten sekä energiakustannusten ja yleishyödyllisistä palveluista aiheutuvien kustannusten nousu, infrastruktuurin pullonkaulat, pitkälliset lupamenettelyt, väestönkasvu ja väestörakenteen muutokset, työvoimapula, sijoitusvetoisuuteen liittyvät laajalle levinneet väärinkäytökset sekä asuntojen kysynnän ja tarjonnan jatkuva epäsuhta; korostaa tarvetta lisätä investointeja ja asuntotarjontaa, mukaan lukien osuustoiminnalliset, sosiaaliperusteiset ja voittoa tavoittelemattomat mallit, joiden avulla voidaan auttaa alentamaan hintoja; kehottaa viranomaisia toteuttamaan kiireellisiä toimia kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäämiseksi keventämällä sääntelytaakkaa, pidättäytymällä lisäämästä ylimääräisiä hallintotasoja ja poistamalla turhia esteitä ja byrokratiaa sekä paikallisen, kansallisen ja EU:n lainsäädännön pullonkauloja, jotka heikentävät rakennus- ja peruskorjausalan kilpailukykyä; kehottaa tekemään koko EU:n kattavan horisontaalisen arvioinnin asiaankuuluvasta lainsäädännöstä, joka vaikuttaa kohtuuhintaisten, laadukkaiden ja energiatehokkaiden asuntojen tarjontaan, sekä välttämään tarpeettomia päällekkäisyyksiä ja lisärasitteiden aiheuttamista EU:n kansalaisille; kannustaa siksi komissiota ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta tekemään yhteisen sääntelytarkastuksen EU:n lainsäädännöstä, joka saattaa haitata kohtuuhintaisen asuntojen tarjontaa; katsoo, että tällaisella tarkastuksella pitäisi voida paikata havaitut puutteet; muistuttaa, että näytön perusteella hintasäännöstely ja valtion toimet voivat johtaa odottamattomiin tuloksiin ja että tällaiset toimenpiteet olisi kohdennettava siten, että niillä rajoitetaan markkinoiden vääristymistä; toteaa, että tällaiset toimenpiteet aiheuttavat epävarmuutta, vähentävät investointeja ja muodostavat esteitä toimijoille, jotka voisivat auttaa lisäämään tarjontaa; kehottaa jättämään jäsenvaltioille ja alueille joustovaraa unionin lainsäädäntöön sisältyvien asumiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisen suhteen niiden omien tilanteiden ja tarpeiden mukaan;

12.kehottaa komissiota ehdottamaan asumista koskevaa yksinkertaistamispakettia, jolla pyritään yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan monimutkaisia sääntöjä, jotka nykyisellään hidastavat asuntojen rakentamista ja kunnostamista kaikkialla Euroopassa, vähentämällä hallinnollisia rasitteita, yhdenmukaistamalla päällekkäisiä säännöksiä ja lyhentämällä lupamenettelyjä; korostaa, että tällainen aloite helpottaa ja nopeuttaa kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa, myös julkista ja sosiaalista asuntotarjontaa, ja asuntojen peruskorjausta sekä vähentää rakennuskustannuksia; toteaa, että yksinkertaistamisella ja tarvittaessa kohdennetulla joustavoittamisella voitaisiin poistaa tarpeettomia esteitä mutta säilyttää samalla keskeiset turvallisuus-, ympäristö- ja sosiaaliset normit pyrittäessä nopeuttamaan lupamenettelyjä, uudisrakentamista ja peruskorjauksia ja tämän avulla voitaisiin saattaa asuntotarjonta vastaamaan kysyntää ja tehdä asunnoista nykyistä kohtuuhintaisempia kaikkialla Euroopassa;

13.peräänkuuluttaa toimia, joilla tonttimaan saatavuutta voidaan lisätä kestävällä tavalla erityisesti tiheään asutuilla alueilla; korostaa, että vastuun julkisessa omistuksessa olevaa maata ja kaavoitusprosesseja koskevista päätöksistä on säilyttävä kansallisilla ja kunnallisilla viranomaisilla; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan käyttöön julkisessa omistuksessa olevan maan, tarkistamaan kaavoitusmääräyksiä ja luokittelemaan infrastruktuuriltaan valmiin maan uudelleen välitöntä kehittämistä varten, nopeuttamaan kohtuuhintaisten asuntojen ja osuustoiminnallisten, sosiaalisten ja voittoa tavoittelemattomien mallien tarjoamista; korostaa, että kaikissa maankäyttöstrategioissa asumistarpeiden ja laadukkaiden rakennusstandardien on oltava tasapainossa; korostaa, että asuntorakentaminen on aina sisällytettävä laajempiin kaupunkialueiden kehitysstrategioihin, julkisen infrastruktuurin kehittäminen mukaan lukien, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja estetään sosioekonominen eriytyminen ja markkinoita vääristävät käytännöt; kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia omaksumaan yhdennettyjä toimintaperiaatteita, joilla varmistetaan rakennushankkeiden yhdenmukaisuus ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten tavoitteiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristöriskien arvioinnit kaupunkisuunnitteluun ja varmistamaan, että tietyt ilmastoon liittyville katastrofeille alttiit alueet asetetaan etusijalle suojelutoimenpiteiden ja häiriönsietokykyisen infrastruktuurin osalta;

14.korostaa, että jo nyt on olemassa ratkaisuja, joilla uusia asuntoja voidaan rakentaa käyttämättä siihen luonnonalueita ja samalla parantaa rakennusten laatua sekä monipuolistaa asuntotarjontaa ja erilaisia asumisen muotoja; korostaa, että näihin ratkaisuihin kuuluu muun muassa horisontaalinen tai vertikaalinen suhteellisen harvaan rakentaminen, jota suunnitellaan yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, ja toisaalta kaupunkien uudistaminen, mukaan lukien kevytrakenteisten asuntojen rakentaminen;

15.korostaa, että hylätyt, asumiseen kelvolliset teollisuusalueet voidaan muuttaa tonttimaaksi mahdollista rakentamista varten; kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia kartoittamaan alueellaan sijaitsevat ympäristövaurioalueet, joille voitaisiin rakentaa asuntoja, ja laatimaan näitä alueita koskevan ohjeistuksen, jossa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä ne muutettaisiin kaupunkisuunnittelussa automaattisesti alueiksi, joille voidaan rakentaa asuntoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti nykyisissä kaupunkirakenteissa sijaitsevien hylättyjen tai alikäytettyjen alueiden kunnostamista ja varmistamaan samalla, että tällaisilla elvyttämishankkeilla lisätään kohtuuhintaisuutta, kestävyyttä ja sosiaalista osallisuutta;

16.kehottaa toimivaltaisia viranomaisia antamaan asiasta vastaaville instituutioille riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa hakemusten tehokas ja oikea-aikainen käsittely ja huolehtia näin siitä, että lupamenettelyt nopeutuvat ja yksinkertaistuvat, muun muassa ottamalla käyttöön hiljaisen hallinnollisen hyväksynnän periaate rakennus- ja kunnostustöihin liittyvien rakennuslupien myöntämisessä, lukuun ottamatta hankkeita, joissa on kyse ihmisten turvallisuudesta, ympäristönormeista ja suojelutoimenpiteistä tai kulttuurisen, historiallisen, arkeologisen tai arkkitehtonisen kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevista vaatimuksista; muistuttaa osallistavien suunnitteluprosessien ja asumisen sosiaalisen tehtävän tärkeydestä; kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi, että asuntotuotantoa koskevat luvat myönnetään enintään 60 päivän kuluessa, jotta voidaan tuottaa kunnollisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia asuntoja; kehottaa jäsenvaltioita edistämään asuntotuotantoa ensisijaisilla toimilla, jotka mahdollistavat lyhyempien menettelyjen soveltamisen kansallisella tasolla, ja ottamaan käyttöön nopeutettuja hyväksymismenettelyjä asuntohankkeille, joita pidetään kiireellisten puutteiden korjaamisen kannalta kriittisinä;

17.kehottaa komissiota tutkimaan, miten jäsenvaltioita voidaan tukea niiden pyrkimyksissä hallinnoida kaupunkisuunnittelu- ja lupamenettelyjä tehokkaasti, antaa ohjeistusta, tarjota teknistä apua ja riittäviä resursseja paikallisviranomaisten teknisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman ja Euroopan aluekehitysrahaston puitteissa ja parantaa jäsenvaltioiden verkko‑ohjausvälineitä; kannattaa lisäksi lupaprosessien digitalisoinnin kehittämistä yhteentoimivilla kansallisilla alustoilla, joiden avulla voidaan jättää, seurata ja hyväksyä sähköisesti rakentamista, käyttötarkoituksen muuttamista ja peruskorjausta koskevia hakemuksia; kehottaa lisäksi perustamaan kansallisella tasolla keskitettyjä asiointipisteitä, joista saatavan neuvonnan avulla voidaan vähentää hallinnollisista syistä johtuvia viivästyksiä komission ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteen ja perusparannusaallon mukaisesti; kehottaa komissiota tekemään selvityksen, jossa arvioidaan syitä, jotka vaikuttavat lupien saamisen ja lupamenettelyiden liialliseen pitkittymiseen, ja kerätään parhaita käytäntöjä niiden tehostamiseksi; korostaa, että lupamenettelyillä olisi varmistettava avoimuus ja helpotettava tietojen vaihtoa paikallisviranomaisten, rakennuttajien ja kansalaisten kesken, samalla kun noudatetaan EU:n tietosuojavaatimuksia; korostaa, että tarvitaan oikea-aikaisia, hyvin resursoituja ja perusteellisia lupiin, rakentamiseen, ympäristöasioita koskeviin pyyntöihin ja omistajuuteen liittyviä oikeudellisia menettelyjä ja tuomioistuinpäätöksiä, jotta vältetään pitkälliset oikeusriidat ja varmistetaan, että prosessit ovat sekä nopeita että aukottomia;

18.korostaa, että peruskorjaaminen ja käyttötarkoituksen muuttaminen ovat tarpeen, sillä niiden avulla voidaan puuttua hajanaiseen asuntopolitiikkaan ja pitkiin lupamenettelyihin, jotka voivat haitata nykyisen rakennuskannan kehittämistä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan lisäkannustimia tyhjillään olevien asuntojen peruskorjaukseen ja korostaa, että lupaprosessi olisi pidettävä yksinkertaisena; kehottaa asettamaan peruskorjatut asunnot asuntojonoissa olevien tai ensiasunnon ostajien saataville ja ottamaan huomioon heidän tarpeensa; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan uuden painopisteen ja rahoittamaan riittävästi kiinteistöjen kunnostamista asunnoiksi perinteisesti muuhun kuin asuinrakentamiseen tarkoitetuilla alueilla, jotta liikehuoneistojen yläpuolella sijaitsevissa kerroksissa olevia kiinteistöjä voidaan hyödyntää kaikilta osin ja vastata näin kyseisten yhteisöjen kiireellisiin paikallisiin asuntotarpeisiin;

19.katsoo, että EU:n olisi säilytettävä tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistettava EU:n varojen tehokas käyttö, ja toteaa, että ne olisi suunnattava ihmisarvoisen, kestävän ja kohtuuhintaisen asumisen varmistamiseen kaikille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan komission rakennusten perusparannusaaltoa koskevan strategian kaikilta osin huomioon asuntopolitiikassa, myös yksityisomistuksessa olevien asuntojen parannusten tukijärjestelmissä, ja huolehtimaan siitä, että rakennusten peruskorjauksissa ei keskitytä ainoastaan energiatehokkuuteen ja vähähiilistämiseen vaan myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuhintaisen asuntotarjonnan laajentamiseen, elämänlaadun parantamiseen, suhteettomien vuokrankorotusten ehkäisemiseen peruskorjausten aikana ja asuinkustannusten vähentämiseen pitkällä aikavälillä; korostaa, että tulevassa kohtuuhintaista asumista koskevassa eurooppalaisessa suunnitelmassa on tärkeää kohdentaa määrärahoja peruskorjauksiin ja edistää asuntoalan keskimääräisen energiatehokkuuden parantamista ja energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten asettamista etusijalle; kehottaa jäsenvaltioita, joissa on paljon energiatehokkuudeltaan heikkoja standardoituja monikerroksisia rakennuksia, kehittämään mekanismeja, jotka mahdollistavat EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan peruskorjausasteen; kannattaa kannustimien myöntämistä asuntojen perusparannuksiin tiheästi asutuilla alueilla sekä ratkaisuja, joilla omistajia kannustetaan saattamaan asuinkiinteistöjään takaisin kiinteistömarkkinoille ja tarjolle pitkäaikaiseen vuokraukseen erityisesti asuntopulasta kärsivillä kaupunkialueilla; korostaa, että asuntopolitiikkaa suunniteltaessa toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tehdä vain yksi perusteellinen ympäristöarviointi tarpeetonta päällekkäisyyttä välttäen ja toteuttaa sen puitteissa tarvittavat hallinnolliset ja menettelylliset toimenpiteet tietyllä maantieteellisellä alueella ennen asuntohankkeiden toteuttamista;

20.kehottaa viranomaisia lisäämään energiaköyhyyden torjumiseen tähtääviä toimia, muun muassa nopeuttamalla ja yksinkertaistamalla energiatehokkuutta parantavien peruskorjausten lupamenettelyjä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan energiaköyhiä kotitalouksia energiaköyhyyden torjumiseksi; korostaa ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmien merkitystä peruskorjausten tukemisessa, sillä se on keino puuttua korkeisiin energianhintoihin; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti energiaköyhyyden ehkäisemisessä tähän mennessä saavutettua edistystä;

21.muistuttaa, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena on vähentää kotitalouksien energiankulutusta; toteaa, että kyseisessä direktiivissä asetetut rakennusvaatimukset voivat vaikuttaa rakennuskustannuksiin; panee merkille ympäristönormien, kuten energiatehokkuustodistuksen, merkityksen ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että näillä normeilla ei ole kielteistä vaikutusta sen enempää vuokra- kuin kiinteistömarkkinoihinkaan; on huolissaan asuinrakennusten energiatehokkuuden mittaamiseen käytettävistä menetelmistä ja energiamerkintöjen epäjohdonmukaisuudesta, ja toteaa, että niiden pitäisi kuvata tarkasti kiinteistöjen todellista energiatehokkuutta; varoittaa tällaisten merkintöjen mahdollisista seurauksista; toteaa, että energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanosta käytännössä koituu harmia monille rakennusyrityksille ja yksityisille omistajille; korostaa tarvetta varmistaa, että säädökset eivät nosta vuokralaisten eivätkä omistusasujien kustannuksia; kehottaa parantamaan mahdollisuuksia toteuttaa energiaperuskorjaushankkeita teknisen avun ja neuvontapalveluiden avulla; kannustaa jäsenvaltioita helpottamaan sosiaalisen asuntotuotannon asuntojen asukkaiden osallistumista energiayhteisöihin ja tukemaan kansalaislähtöisiä peruskorjaushankkeita, samalla kun otetaan huomioon kansalliset painopisteet ja käytettävissä olevat resurssit;

22.kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan tehokkaan ja kannustimiin perustuvan verojärjestelmän asuntopolitiikkaa varten; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti, miten kansallisen tason verokannustimet vaikuttavat asuntomarkkinoihin; korostaa, että finanssipolitiikalla olisi edistettävä sosiaalista osallisuutta; toteaa, että OECD:n asuntopolitiikkaa koskevat kansainväliset normit ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, sillä ne kannustavat asuntoinvestointeihin ja hillitsevät osaltaan asuntojen hintoihin kohdistuvia paineita, mikä edistää asuntotarjontaa alueilla, joilla kysyntä on suurta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verokannustimia asuntojen peruskorjausta ja uudisrakennusten rakentamista varten; kehottaa uudistamaan alv-direktiiviä Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28. marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2006/112/oj). kattavan vaikutustenarvioinnin jälkeen siten, että poikkeuksellisen alhaista arvonlisäverokantaa voitaisiin soveltaa asuntojen tarjontaan ja rakentamiseen ja osana jäsenvaltioiden määrittämää sosiaalipolitiikkaa peruskorjaukseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen, mukaan lukien purkaminen ja jälleenrakentaminen, ja asuntojen ja yksityisasuntojen korjaustöihin sekä kiinteän omaisuuden vuokraukseen asuinkäyttöön; korostaa, että tällaisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon verotuksen neutraalius, noudatettava EU:n tavoitteita ja asetettava etusijalle pieni- ja keskituloisille kotitalouksille annettava tuki;

23.korostaa veropolitiikan kuuluvan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; kehottaa luomaan jäsenvaltioissa terveen veropaletin, jolla voidaan tehostaa toimia ja poistaa asuntomarkkinoiden tulokkaiden veroesteitä, joista esimerkkinä voidaan mainita tiettyjen maiden korkeat rekisteröintiverot, samalla kun kehitetään verotusta niin, että pitkäaikaisesta vuokrauksesta tulee edullisempaa, vakaampaa ja turvallisempaa; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan verojärjestelmiään, jotta voidaan lisätä liikkuvuutta ja varmistaa asuntojen nykyistä tehokkaampi käyttö; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että asumisen tukemiseen tähtäävät verotukselliset ja taloudelliset kannustimet edistävät kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen markkinoita välttäen hintainflaatiota ja markkinoita vääristäviä käytäntöjä, jotka heikentäisivät asuntojen saatavuutta;

24.pyytää komissiota laatimaan EU:n toimivallan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti analyysin rakentamisessa ja peruskorjauksissa käytettävien raaka-aineiden sekä tuotteiden hintoihin ja toimituksiin vaikuttavista eri syistä, mukaan lukien lainsäädäntö, jotta voidaan parantaa niiden saatavuutta ja varmistaa, että rakennusten aiempien suunnitteluominaisuuksien peruskorjauskustannukset eivät nouse; pitää valitettavana, että rakentamiseen- ja peruskorjauksiin käytettäville raaka-aineille ja tuotteille ei ole yhtenäisiä sisämarkkinoita; kehottaa komissiota laajentamaan innovatiivisten ja kestävien tuotteiden käyttöä laajentamista ja parantamaan niiden saatavuutta kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa valvomaan erityisesti kilpailua rakennusmateriaalialalla, jotta voidaan varmistaa alan kilpailullisuus; katsoo, että tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja, jotta asumisesta voidaan tehdä kohtuuhintaisia ja varmistaa tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava rakennuskanta, jossa yhtenä ratkaisuna on esivalmistus tai muu kuin paikalla tapahtuva rakentaminen peruskorjausten osalta paikalla tapahtuvan rakentamisen sijaan, mikä voi lyhentää merkittävästi rakennusaikoja ja auttaa korjaamaan toimitusvajeita; korostaa, että teollisella esivalmistuksella voidaan lyhentää rakennusaikaa 20–50 prosentilla ja siten vähentää rakentamiseen liittyviä häiriöitä sekä saada aikaan merkittäviä energia- ja kustannussäästöjä; on vakuuttunut materiaalien kiertokäytön ja rakennusalan häiriönsietokyvyn merkityksestä, mihin on pyrittävä myös suunnittelulla, jolla helpotetaan rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä ja edistetään niiden hankintaa paikallisesti; pyytää komissiota tutkimaan tuontitullien vaikutusta peruskorjaus- ja rakennusalalla tarvittavien välttämättömien rakennusmateriaalien toimitusvarmuuteen ja hintoihin sekä selvittämään tällaisten materiaalien uusia markkinoita, muun muassa edistämällä strategisia sopimuksia; kehottaa vahvistamaan asuntoalalle välttämättömien raaka-aineiden ja tuotteiden sisämarkkinoita; vaatii siksi panemaan rakennustuoteasetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3110, annettu 27. marraskuuta 2024, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta (EUVL L, 2024/3110, 18.12.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/3110/oj). nopeasti täytäntöön ja luomaan EU:n laajuisia sertifiointireittejä kestävän rakentamisen ja kilpailukyvyn tukemiseksi;

25.korostaa, että EU:n on tärkeää vahvistaa teollista omavaraisuuttaan rakennus- ja peruskorjausalalla ja kehittää toimenpiteitä, joilla rakentamisen tuotantoketjun puutteita voidaan tunnistaa ja paikata; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan Euroopan unionissa tuotettujen rakennusmateriaalien käyttöön ja tukemaan tällä tavoin paikallisten työpaikkojen luomista sekä parantamaan EU:n kilpailukykyä; kehottaa viranomaisia tarjoamaan kannustimia Euroopassa tuotetulle teknologialle soveltamalla julkisissa hankinnoissa eurooppalaisuutta suosivaa periaatetta; kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n kestävän rakentamisen alalla yhteisrahoittamiin hankkeisiin alkuperää koskevia vähimmäislausekkeita ”Made in EU” -merkintää oikeutettuja komponentteja varten ja käynnistämään tukiohjelmia teollisuuden tuotantosuunnan muuttamiselle, tutkimustoiminnalle ja investoinneille eurooppalaisessa arvoketjussa; korostaa viranomaisten ja toimialan vastuuta varmistaa korkeat normit rakentamisessa, suojelu viallisilta rakennusmateriaaleilta ja vastuuvelvollisuus; korostaa, että kuluttajien ja työntekijöiden suojelemiseksi tarvitaan asianmukaisia EU:n tason suojatoimia; korostaa, että on tärkeää parantaa eurooppalaisten rakennusten kestävyyttä ja kestokykyä ja luoda kannustimia kestävälle ja pitkäikäiselle kunnostamiselle ottaen samalla asianmukaisesti huomioon kunnostusta kaipaavissa asunnoissa asuvien kotitalouksien tilanteet ja rajoitukset;

26.korostaa, että innovointia olisi tuettava sääntelykehyksin; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia investoimaan asuntoalan tuottavuuteen ja innovointiin keinona lisätä kapasiteettia ja vähentää rakennuskustannuksia samalla kun parannetaan asuntokannan laatua energiatehokkuuden, sisäilman laadun ja ilmanvaihdon, akustiikan ja lämpöeristyksen, rakenteiden lujuuden ja esteettömyyden osalta ja myös edistämään varsinaisten rakennusprosessien tuottavuutta ja tehokkuutta nopeampien, kustannustehokkaampien ja vähemmän työvoimavaltaisten menetelmien, kuten rakennustekniikoiden teollistamisen, esivalmistuksen ja digitalisoinnin, avulla, sekä varmistamaan tarvittaessa samalla, että perinteisiä ja hybridirakentamisen menetelmiä tuetaan edelleen erityisesti peruskorjausten yhteydessä;

27.vaatii, että uudisasuntojen on täytettävä eristystä, energiatehokkuutta, sisäilman laatua ja paloturvallisuutta koskevat kohtuulliset laatu- ja asumiskelpoisuusvaatimukset; kehottaa kehittämään EU:n tasolla tapahtuvaa koordinointia paloturvallisuuden parantamiseksi jäsenvaltioissa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että asuntoalan innovoinnilla tuetaan paikallisia yrityksiä ja perinteistä käsiteollisuutta ja että siitä ei seuraa asumiskustannusten nousua tai asukkaiden pakkomuuttoja; kehottaa lisäämään rakennusalan innovointiin ja tutkimukseen annettavaa EU:n ja kansallisten rahastojen tukea, erityisesti sellaisille eurooppalaisten mikro- ja pk-yritysten vetämille hankkeille, joiden toiminnan pääpaino on uusien materiaalien ja rakennusmenetelmien tutkimuksessa, ja kytkemään innovointiin myönnettävän tuen kohtuuhintaisuuteen; peräänkuuluttaa sellaisten eurooppalaisten rahoitusvälineiden käyttöönottoa, joilla autetaan pk-yrityksiä laajentamaan moduulirakentamista ja muualla kuin paikalla tapahtuvaa asuntojen rakentamista; kehottaa kehittämään ja ottamaan käyttöön älykotiratkaisuja ja -teknologiaa; kehottaa standardoimaan rakennustietomallinnuksen; kehottaa vahvistamaan EU:n rakennusalan seurantakeskusta; kehottaa huolehtimaan siitä, että innovointi kulkee käsi kädessä työelämän normien, turvallisten työolojen ja oikeudenmukaisten ja vakaiden sopimusten kanssa, jotta rakennusalasta saadaan houkuttelevampi; kehottaa komissiota esittämään ”asuntolaaksoja” (”Housing Valleys”) koskevan aloitteen, jolla luodaan asuntoratkaisuja koskevia yhteistoimintakeskuksia innovaatiolaaksojen mallin pohjalta;

28.painottaa, että asuntopolitiikassa on huolehdittava omistajien oikeuksien ja vuokralaisten suojelun välisestä oikeudenmukaisesta tasapainosta; muistuttaa, että oikeus omistaa, käyttää, luovuttaa ja periä laillisesti hankittua omaisuutta on EU:ssa kansalaisoikeus; tuomitsee jyrkästi yksityisten ja julkisten kiinteistöjen laittoman valtaamisen eli talonvaltaukset kaikkialla Euroopassa, sillä ne rikkovat yksityisomaisuutta koskevaa perusoikeutta; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan tätä perusoikeutta ja hyväksymään tiukempia toimenpiteitä omistajien suojelemiseksi, varmistamaan nopeat ja tehokkaat oikeudelliset mekanismit omaisuuden takaisin saamiseksi, mukaan lukien tuomioistuimen määräykset pikaisista häädöistä, vahvistamaan tällaisten tekojen uhriksi joutuneiden suojelua, palauttamaan laillisen omaisuuden ja ylläpitämään oikeusvaltioperiaatetta; korostaa, että asuntojen laiton valtaaminen voi aiheuttaa epävarmuutta, kaupunkien rappeutumista ja sosiaalisia jännitteitä ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta; toteaa, että omistajien mahdollisuus saada asuntonsa laillisesti takaisin hallintaansa ei ole pelkästään kohtuullisuus- ja oikeudenmukaisuuskysymys vaan kyse on keskeisesti myös sijoittajien luottamuksen ja vuokratarjonnan säilyttämisestä; kehottaa toteuttamaan EU:n tasolla koordinoituja politiikkatoimia, joilla puututaan talonvaltauksiin ja hillitään niitä ja taataan omistusoikeus ja omistajien oikeusvarmuus, sillä niillä on suuri merkitys taloudellisen vakauden ja turvallisuuden varmistamisessa ja erityisesti sellaisten pienomistajien, kuten eläkeläisten, suojelemisessa, joiden toimeentulo on riippuvainen vuokratuloista; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tiedonkeruuta ja -vaihtoa tässä asiassa; kehottaa myös hyödyntämään paremmin Europolin välineitä tapauksissa, joissa järjestäytyneen rikollisuuden epäillään olevan mukana talonvaltauksissa, muun muassa selvittämällä mahdollista verkkoalustan perustamista ja siitä saatavaa lisäarvoa;

29.kannustaa kiinteistönomistajia solmimaan pitkäaikaisia ja vakaita vuokrasopimuksia, jotta voidaan parantaa vuokralaisten asumisturvaa ja lisätä vuokra-asumiseen liittyvää ennustettavuutta; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään yksityisen vuokra-asuntosektorin avoimuutta ilmoitettujen hintojen osalta, jotta voidaan parantaa vuokralaisten asumisen ehtoja, ja vahvistamaan kansallista lainsäädäntöä tältä osin; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan vuokralaisten oikeuksien suojelua muun muassa kannustamalla vuokra‑asuntoja välittäviä verkkoalustoja antamaan tietoja alueen keskimääräisistä vuokratasoista, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset ehdot ja estää kohtuuttomat vuokrankorotukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan sitoumustaan, jonka mukaan niiden on huolehdittava tasa-arvon ja syrjimättömyyden toteutumisesta asuntoalalla; kehottaa sosiaalipalveluja toteuttamaan koordinoituja toimia vuokralaisten ja omistajien keskinäisten ristiriitojen ratkaisemiseksi ja sen estämiseksi, että osapuolet, mukaan lukien pienomistajat ja haavoittuvassa asemassa olevat vuokralaiset, ajautuvat entistä haavoittuvampaan tilanteeseen; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan oikeudellisia riidanratkaisumekanismeja asumiseen liittyvien riitojen ratkaisemiseksi esimerkiksi tapauksissa, joissa vuokrasopimusten noudattamatta jättäminen pitkittyy tai on vilpillistä, mikä estää asunnonomistajia käyttämästä asuntoaan laillisesti, sekä tapauksissa, joissa vuokranantajat eivät noudata velvoitettaan vuokralaisia kohtaan; kehottaa viranomaisia suojelemaan perheitä, erityisesti lapsiperheitä, esimerkiksi helpottamalla pääsyä tilapäismajoitukseen, jotta voidaan puuttua tilanteeseen, jossa ihminen joutuu tilapäisesti haavoittuvaan asemaan siten, että haavoittuvassa asemassa olevien perheiden suojelu on jatkossakin toimivaltaisten viranomaisten vastuulla; korostaa, että paikallisviranomaisten on tunnistettava tapaukset, joissa omaisuus-, hallinnointi- ja turvallisuusvaatimuksia ei ole noudatettu, ja puututtava niihin, millä edistetään tiukempien vaatimusten noudattamista yksityisillä vuokramarkkinoilla; tuomitsee asumiseen liittyvät väärinkäytökset, joissa haavoittuvassa asemassa olevat vuokralaiset joutuvat epäasianmukaisiin, turvattomiin tai epähygieenisiin olosuhteisiin; tukee vuokralaisten etua ajavien järjestöjen ja asuntoasioita ajavan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden roolia asuntopolitiikan sidosryhminä;

30.on huolissaan rakennus- ja peruskorjausalan työvoimapulasta sekä kilpailun ja ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta kyseisellä alalla; kehottaa liittämään eurooppalaista kohtuuhintaista asumista koskevan suunnitelman EU:n laadukkaita työpaikkoja koskevaan etenemissuunnitelmaan; korostaa, että asuntokriisiä ei kyetä ratkaisemaan ilman täysin koulutettua ja liikkuvaa rakennusalan työvoimaa; korostaa, että on tärkeää parantaa rakennusalan työntekijöiden työoloja keinona puuttua työvoimapulaan ja houkutella ammattitaitoista työvoimaa; korostaa siksi tarvetta taata kohtuulliset palkat, vakaa työllisyys, turvalliset työolot, paremmat sopimukset sekä terveys- ja turvallisuusnormit; painottaa, että työntekijöiden oikeuksia olisi kunnioitettava ja niiden toteutumista olisi valvottava, ja kannustaa tehokkaaseen seurantaan, muun muassa käyttämään digitaalisia välineitä ja yritysrekistereitä petosten havaitsemiseksi; kehottaa toteuttamaan kansallisia toimenpiteitä rakennustyömailla tapahtuvien onnettomuuksien ehkäisemiseksi; kehottaa vahvistamaan EU:n työterveys- ja työturvallisuussäännöstön täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla parannetaan keskitettyä sopimista rakennus- ja peruskorjausalan työntekijöiden työehdoista;

31.korostaa, että tulevassa eurooppalaisessa asuntorakentamisstrategiassa on äärimmäisen tärkeää puuttua paremmin osaamisvajeeseen ja varmistaa näin tarvittavien ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuus, jotta rakennusalan tehokkuus paranee; kannustaa jäsenvaltioita, viranomaisia ja rakennusalan yrityksiä panostamaan enemmän rakennusalaan liittyvään nuorten ammatilliseen koulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen sekä elinikäiseen oppimiseen, jonka puitteissa työntekijöitä voidaan täydennys- ja uudelleenkouluttaa näillä aloilla tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, mukaan lukien modulaaristen asuntojen rakentamiseen liittyvää osaaminen, energiatehokas rakentaminen ja peruskorjaus, uudet kestävät rakennusmateriaalit ja digitaaliset ratkaisut; korostaa tarvetta laajentaa rakennusalan ammatillista koulutusta ja parantaa mahdollisuuksia osallistua osaamiskoulutukseen alueilla, joilla rakennustuotanto on vähäistä; kehottaa laatimaan nykyaikaisiin rakennusmenetelmiin keskittyviä ammatillisen koulutuksen ohjelmia ja oppisopimusohjelmia; painottaa, että rakennusalan oppisopimuskoulutusta on nopeutettava erillisistä opintokokonaisuuksista koostuvan hybridikoulutuksen avulla; korostaa tarvetta tarjota rakennusalan työntekijöille nettonollateknologiaan perehdyttävää koulutusta ja soveltaa siihen liittyvää osaamista käytännössä koko tuotantoketjussa ja kaikilla osaamistasoilla, jotta varmistetaan, että myös matalan osaamistason työntekijät voivat hyötyä uuteen teknologiaan perehdyttävästä koulutuksesta; kehottaa jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään ja ottamaan käyttöön Net‑Zero Skills Academies -koulutusyhteenliittymien tuottamaa sisältöä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan suunnitelmia, jotka koskevat vapaaehtoista asianmukaista toimialan sääntelemää rakennustyömaakoulutusta opiskelijoille; kehottaa ottamaan käyttöön ESR+:n kaltaisista rahastoista EU:n varoja ja tukemaan rakennus- ja peruskorjausalan osaamisen kehittämistä;

32.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään työvoiman liikkuvuutta rakennusalalla keinona lievittää osaamisvajetta; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään tehokkaasti nykyisiä välineitä rakennusalan työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto‑ongelman ratkaisemiseksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) rakennusalan taitokortin (Construction Industry Skill Card) mallin mukaisesti, jotta voidaan auttaa ankarasta työvoimapulasta kärsiviä alueita ja edistää ammattitaitoisten työntekijöiden rajatylittäviä työllisyysmahdollisuuksia; korostaa tarvetta varmistaa liikkuvien tekijöiden suojelu, muun muassa yhtäläiset oikeudet, ihmisarvoiset työolot ja -ehdot ja koulutuksen saatavuus, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen liikkuvuus; kehottaa komissiota helpottamaan EU:n sisäistä liikkuvuutta minimoimalla hallinnolliset rasitteet aloitteilla, joilla vahvistetaan alan ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista, tarvittaessa myös kolmansista maista tulevien ammattitaitoisten työntekijöiden osalta; korostaa, että ammatillinen osaaminen ja tutkinnot on tunnustettava ja validoitava kaikkialla EU:ssa osana eurooppalaista asuntorakentamisstrategiaa; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ammattipätevyysdirektiiviä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7. syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2005/36/oj)., jotta voidaan parantaa tutkintojen vastavuoroista tunnustamista alalla; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen osaamisen siirrettävyyttä koskevasta aloitteesta, jolla parannetaan osaamisen ja pätevyyksien siirrettävyyttä kaikkialla EU:ssa riippumatta siitä, missä ne on hankittu, osana osaamisunionia; pitää tervetulleena myös komission ehdotusta keskitetystä digitaalisesta ilmoitusportaalista, jolla on tarkoitus keventää työntekijöiden lähettämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa Euroopan komissio, ”Uusi portaali lähetetyistä työntekijöistä ilmoittamiseen”, Euroopan komission verkkosivusto, marraskuu 2024, https://commission.europa.eu/news-and-media/news/new-digital-platform-declaring-posted-workers-2024-11-14_fi., ja kehottaa neuvottelemaan siitä ja toteuttamaan sen ripeästi; kehottaa tukemaan kansallisella työlainsäädännöllä toimia, joilla puututaan pitkittyneeseen työvoimapulaan;

33.kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että laillisille työperäisille maahanmuuttajille ja kausityöntekijöille, joiden asuminen on järjestetty työnantajan kautta, on mahdollisuus saada kunnollinen, kestävä ja kohtuuhintainen asunto; korostaa, että yhdenkään työntekijän ei pitäisi joutua asumaan ahtaissa tai huonoissa oloissa; kannustaa tehostamaan seurantaa tältä osin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan, millaisia sosiaalisia ja alueellisia vaikutuksia keskitetyllä asumisella on työperäisten maahanmuuttajien ja kausityöntekijöiden kannalta; korostaa tarvetta arvioida, heikentääkö tällainen alueellinen eriytyminen sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisöjen kotoutumista; kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja alueellisella ja paikallisella tasolla työnantajan tarjoaman majoituksen sijainnista ja olosuhteista; kehottaa tarkastelemaan uudelleen Euroopan työviranomaista rajatylittävän täytäntöönpanon tehostamiseksi;

34.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti rakennus- ja asuntoalan mikroyrityksiä, pk-yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia muun muassa tarjoamalla tarvittavia, helposti saatavilla olevia rahoitusvälineitä ja varmistamalla julkisten hankintojen oikea-aikaiset maksut sekä poistamalla samalla erääntyviin maksuihin liittyviä hallinnollisia rasitteita; korostaa, että on tärkeää parantaa sääntelykehyksiä, jotka haittaavat mikro- ja pk-yritysten sekä itsenäisten ammatinharjoittajien kilpailukykyä ja työllistyvyyttä, ja puuttua EU:n tasolla yhdenmukaistettujen tulosperusteisten standardien puutteeseen sekä pitkien standardointiaikataulujen yleisyyteen, sillä ne estävät innovatiivisten rakennusmateriaalien käyttöönottoa, jotta voidaan houkutella ja kannustaa osaajia sekä helpottaa markkinoille pääsyä; nostaa esiin itsenäisten ammatinharjoittajien panoksen ja sitä kautta heidän roolinsa näiden alojen ratkaisevan tärkeänä työvoimana ja peräänkuuluttaa erityistä suojelua, jotta voidaan taata heille työolojen ja -ehtojen vakaus, oikeudenmukainen kohtelu ja sosiaalinen suojelu; kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää yksinkertaistamaan mikroyritysten ja käsityöläisten mahdollisuuksia saada rahoitusta EU:n rahoitusjärjestelmistä ja kiinnittämään erityistä huomiota maaseutualueisiin ja väestökadosta kärsiviin alueisiin, jotta voidaan säilyttää paikallinen osaaminen ja työpaikat; tähdentää, että mikroyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tukeminen ei ole vain taloudellinen painopiste, vaan myös kulttuurinen ja sosiaalinen painopiste, koska sen avulla säilytetään paikalliset perinteet ja vahvistetaan yhteisön omavaraisuutta; korostaa tarvetta tukea pk-yrityksiä, myös asunto-osuuskuntia ja sosiaalisia yrityksiä, osana laajempaa strategiaa, jossa tavoitteena on toimia aktiivisesti kunnollisen, kohtuuhintaisen ja kestävän asuntotarjonnan eteen pitkällä aikavälillä;

35.muistuttaa julkisten hankintojen ratkaisevasta merkityksestä rakennusalalla, sillä ne muodostavan merkittävän osan kyseisen alan toiminnasta; huomauttaa, että julkisten hankintojen monimutkaisuus on lisääntynyt ajan mittaan, minkä vuoksi kuntien on vaikeampi tehdä julkista rakentamista koskevia sopimuksia; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan merkittävästi EU:n hankintalainsäädäntöä; kehottaa viranomaisia sääntelemään tehokkaasti alihankintaa ja varmistamaan, että julkisilla varoilla tuetaan yrityksiä, jotka varmistavat työntekijöilleen korkealaatuiset sosiaaliset työolot ja -ehdot ja noudattavat toimialan normeja; kehottaa komissiota pohtimaan sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttämistä julkisia hankintoja koskevan direktiivin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2014/24/oj). tulevaan uudelleentarkasteluun ja varmistamaan, että alihankkijoiden ja alihankintana teetetyn työn laajuuden suhteen noudatetaan avoimuutta; toteaa, että lisäkriteerien käyttöönotto julkisissa hankintamenettelyissä voisi mutkistaa hankintaprosesseja, mikä vaikuttaisi kielteisesti tarjoajien väliseen kilpailuun ja hintoihin; korostaa, että tällaisten kriteerien huolellinen suunnittelu on tärkeää, jotta varmistetaan, että toimitaan linjassa kohtuuhintaisempien asuntojen rakentamiseen tähtäävän tavoitteen kanssa; katsoo, että asuntorakentamista koskevalla eurooppalaisella strategialla olisi varmistettava, että hankintasopimuksia ei tehdä korruptiosta tai ihmisoikeusloukkauksista tuomittujen yritysten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan hankintasääntöjään, jotta julkista sektoria voidaan auttaa välttämään yhteistyötä sellaisten toimeksisaajien kanssa, joilla ei ole vaaditun mukaista todistettua pätevyyttä tai asiantuntemusta;

36.toteaa, että julkisten, sosiaalisten, osuustoiminnallisten, voittoa tavoittelemattomien ja rajallista voittoa tavoittelevien toimijoiden tarjoamien asuntojen saatavuus ja kohdentaminen voivat auttaa varmistamaan kohtuuhintaisuuden, vakauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä lisätä pienituloisille kotitalouksille, nuorille, opiskelijoille, ikääntyneille, vammaisille henkilöille ja keskeisille työntekijöille tarjolla olevien asuntojen määrää; korostaa, että näiden asumismallien osuuden on oltava riittävän suuri; kehottaa viranomaisia varmistamaan kohdennetun tuen näille asumismalleille, koska niiden avulla voidaan varmistaa kohtuuhintaisuus, vakaus ja yhteisöarvo pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joita hyödyntämällä paikallisviranomaiset voisivat harkita nykyisten julkisten rakennusten kunnostamista, kerrosten lisäämistä niihin tai niiden ullakoiden muuttamista asunnoiksi sekä käyttämättömän, erityisesti kaupunkien historiallisissa keskustoissa tai lähiöissä sijaitsevan, julkisen rakennuskannan kunnostamista tai sen käyttötarkoituksen muuttamista tarvittaessa julkisiksi tai sosiaalisen asuntotuotannon asunnoiksi säilyttäen samalla historiallisten rakennusten arkkitehtonisen tai rakennusperintöön liittyvän arvon; korostaa tarvetta selvittää potentiaalia, joka liittyy paikallisten organisaatioiden hallinnoimiin yhteistoiminnallisiin asumisratkaisuihin, myös osuuskunnallisiin, voittoa tavoittelemattomien ja rajallista voittoa tavoittelevien toimijoiden ja yhteisölähtöisiin asumismalleihin, jotta voidaan edistää kunnollisia, kohtuuhintaisia ja kestäviä asumisvaihtoehtoja ja vahvistaa yhteisöjen sitoutumista;

37.panee merkille julkisen asuntotuotannon asuntojen merkityksen laajemmassa asuntostrategiassa ja katsoo, että EU:n olisi turvattava jäsenvaltioiden nykyiset onnistuneet julkisen asuntotarjonnan mallit ja kansalliset yleiset käytännöt asuntopolitiikassaan; painottaa, että julkisella asuntotuotannolla voidaan osaltaan puuttua tilanteisiin, joissa haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kärsivät kehnoista asuinoloista ja syrjäytymisestä; korostaa, että on tärkeää suosia hankkeita, joilla pyritään parantamaan kaikkien asukkaiden osallisuutta suosivia asuinalueita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kaikille; panee merkille julkisen asuntokannan ylläpitokustannukset ja kannustaa siksi toteuttamaan tehokkaita ja vaikuttavia prosesseja, joiden tavoitteena on vähentää julkishallinnoille ja veronmaksajille koituvaa taloudellista rasitetta; pitää tärkeänä varmistaa, että sosiaalisen asuntotuotannon asuntojen kohdentamista varten vahvistetaan avoimet ja tasapuoliset valintakriteerit, joissa otetaan huomioon paikalliset asuinolot, ja että samalla taataan julkisten varojen tehokas ja oikeasuhtainen käyttö; korostaa, että julkisessa asuntotuotannossa kohtuuhintaisen asumisen varmistaminen riippuu rakennuskustannusten lisäksi hallinnoinnin ja palvelujen tarjoamisen kestävyydestä; korostaa ammattitaitoisten asuntoalan toimijoiden keskeistä merkitystä laadun ja kohtuuhintaisuuden ylläpitämisessä ajan mittaan; vaatii, että julkisella rahoituksella tuetaan osaa hallinnointi- ja palvelukustannuksista, mikä on keino tehdä asumisesta kohtuuhintaisempaa asukkaille;

38.katsoo, että yhteisötalouden toimijat voivat merkittävästi lisätä kohtuuhintaisten ja sosiaalisen asuntotuotannon asuntojen tarjontaa erityisesti, kun ne sitoutuvat tähän tehtävään pitkällä aikavälillä, ja että ne voivat täydentää yksityisten yhteisöjen roolia; panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömekanismien merkityksen, mukaan lukien rajallista voittoa tavoittelevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joissa voidaan keskittyä kohtuuhintaisten asuntojen hallinnointiin ja joiden avulla voidaan edistää tasapainoisia markkinoita kaikkialla unionissa; pitää välttämättömänä, että yhteisötalouden toimijoiden kautta saadaan liikkeelle sellaisia yksityisiä investointeja, joihin liittyy sosiaalisia tavoitteita ja jotka ilmentävät markkinoita täydentävän kestävän yhteisötalouden mallia, jolloin voidaan vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että osuuskuntamalleja, rajallista voittoa tavoittelevia malleja tai voittoa tavoittelemattomia malleja edustavien toimijoiden rahoittamilla kohtuuhintaisia ja sosiaalisen asuntotuotannon asuntoja koskevilla hankkeilla tuetaan tavoitetta parantaa kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta paikallisyhteisöissä; muistuttaa, että kriteereiden julkisen rahoituksen saamiseksi olisi mahdollistettava sellaisten yhteisötalouden toimijoiden osallistuminen, jotka kanavoivat investointeja yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin ja jotka voivat keskittää suurimman osan toiminnastaan kohtuuhintaisen asumisen pitkän aikavälin hallinnointiin;

39.pitää tervetulleena komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin syyskuussa 2025 antamaa ilmoitusta Euroopan komissio, puheenjohtaja von der Leyenin puhe unionin tilasta 2025, Euroopan komission verkkosivusto, 10. syyskuuta 2025. lyhytaikaista vuokra-asumista koskevasta lainsäädäntöaloitteesta, jonka tavoitteena on ratkaista jäljellä olevat sääntelyn puutteet; kehottaa komissiota antamaan lisää tietoa yhä ratkaisematta olevista ongelmista sekä EU:n toimien tarkoituksenmukaisuudesta; katsoo, että tällaisella aloitteella olisi pyrittävä huolehtimaan siitä, että matkailun kehittämisen ja kohtuuhintaisen asumisen välillä on oikeudenmukainen tasapaino, ja että tässä aloitteessa olisi asetettava yhteisiä EU:n tason tavoitteita siten, että annetaan jäsenvaltioille, alueille ja paikallisviranomaisille liikkumavaraa, jonka puitteissa ne voivat joustavasti suunnitella ja toteuttaa niiden erityisiin alueellisiin tilanteisiin ja asuntomarkkinoihin mukautettuja toimenpiteitä; kehottaa komissiota laatimaan tietoon ja näyttöön perustuvan vaikutustenarvioinnin lyhytaikaisten vuokrasopimusten yleistymisen vaikutuksista asuntojen hintoihin ja kohtuuhintaisuuteen, niiden saatavuuteen ja omistusoikeuden turvaamiseen sekä makro‑ että mikrokiinteistömarkkinoilla sen jälkeen, kun lyhytaikaista vuokramajoitusta koskeva asetus (EU) 2024/1028 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1028, annettu 11. huhtikuuta 2024, lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1028, 29.4.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1028/oj). on pantu kaikilta osin täytäntöön, kiinnittäen erityistä huomiota sen vaikutukseen pitkäaikaisten vuokra-asuntojen kantaan; toteaa, että jäsenvaltioilla on 20. toukokuuta 2026 asti aikaa panna asetus täytäntöön; panee merkille järjestelmien yhteentoimivuuteen liittyvät mahdolliset hankaluudet ja haasteet, joita mikro- ja pk-yritykset saattavat kohdata tämän asetuksen velvoitteiden täyttämisessä; toteaa, että lyhytaikaisen vuokra-asumisen yleistyminen voi vaikuttaa eri tavalla eri alueisiin niiden ominaispiirteistä riippuen; panee merkille oikeudellisen selkeyden puutteen sen osalta, onko tietty kansallinen ja paikallinen lainsäädäntö EU:n oikeuden mukaista; kehottaa komissiota selventämään suuntaviivoilla kehystä, jossa viranomaiset voivat toimia; kehottaa viranomaisia pyytämään digitaalisia alustoja poistamaan matkailijoille tarkoitettuja asuntoja koskevat laittomat ilmoitukset; katsoo, että tarvitaan lisää tietoja, mutta on huolissaan siitä, että liiallinen rasite voi haitata pieniä yrityksiä, kuten kestävää matkailua ja maaseutumatkailua tarjoavia yrityksiä; katsoo, että paikallisviranomaisia sekä paikallisen tason järjestöjä ja asiaankuuluvia sidosryhmiä olisi kuultava mahdollisista tulevista toimista, koska niillä on parhaat edellytykset määrittää tarvittavat toimenpiteet, myös asuntopulasta kärsivillä alueilla, ja että nämä toimet eivät saa muodostaa esteitä matkailulle; kehottaa varmistamaan, että lyhytaikaisen vuokramajoituksen yleistyminen ei uhkaa kaupunkien yhteiskuntarakennetta, kohtuuhintaisuutta ja pitkän aikavälin viihtyisyyttä;

40.muistuttaa, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-724/18 ja C-727/18 Unionin tuomioistuimen tuomio 22.9.2020, Cali Apartments SCI ja HX v. Procureur général près la cour d’appel de Paris ja Ville de Paris, C-724/18 ja C-727/18, ECLI:EU:C:2020:743. antamassa tuomiossa todetaan, että yleisen edun mukaista voi olla luoda järjestelmä lyhytaikaisen vuokra-asumisen sääntelemiseksi kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla edellyttäen, että toteutetut toimenpiteet ovat tarpeellisia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia; kehottaa omaksumaan tasapainoisen lähestymistavan, jossa sovitetaan yhteen yksityinen omistusoikeus, omistajien oikeusvarmuus ja kestävä matkailu sen kanssa, että asuntoja on oltava jatkossakin saatavilla historiallisissa kaupunkikeskuksissa, joiden viihtyisyydestä on huolehdittava; katsoo, että kaupunkien keskustojen palauttamista jälleen asumiseen soveltuviksi voitaisiin tukea tietyillä toimenpiteillä, joita ovat muun muassa asianmukaiset ja oikeasuhtaiset lupajärjestelmät, avoimuuden lisääminen mittavien ulkomaisten kiinteistöhankintojen yhteydessä asuntojen saatavuuden seuraamiseksi, naapuriyhdistysten tai pääomistajan myöntämät luvat tai turvallisuutta, laatua ja kuluttajansuojaa koskevat normit, varmistaen, että nämä politiikkatoimet ovat oikeasuhtaisia ja räätälöityjä kyseisiin olosuhteisiin; korostaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että asukkaille on asuntoja, ja säilytetään kaupunkiyhteisöjen monimuotoisuus ja elinvoimaisuus; kehottaa pyrkimään tasapainoiseen tilanteeseen, jossa matkailutoiminta ja sen paikallisen talouden kannalta myönteiset vaikutukset eivät vie paikallisilta asukkaitta asumismahdollisuuksia ja jossa asuntoja on myös tarjolla strategisille ja keskeisille työntekijöille pitkällä aikavälillä;

41.katsoo, että on saatava liikkeelle yksityisiä investointeja, koska on tärkeää täydentää julkisia toimia, joilla vastataan kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen, ja koska julkinen sektori ei voi yksin paikata markkinoiden nykyistä likviditeettivajetta; toteaa, että yksityisellä sektorilla, osuuskunnilla ja pörssinoteeratuilla kiinteistöyhtiöillä on strateginen asema EU:n asuntokriisin ratkaisemisessa, sillä ne voivat vapauttaa pääomaa, tarjota laajamittaista, kohtuuhintaista ja sosiaalista asuntotuotantoa ja tukea rakentamiseen ja kestävyyteen liittyvää innovointia; kehottaa komissiota tarkastelemaan ulkomaisten kiinteistökauppojen vaikutuksia; toteaa, että markkinapohjaiset asumisratkaisut ovat edelleen tehokas tapa lisätä tarjontaa kestävästi, ja korostaa tässä yhteydessä investointeja edistävän sääntely-ympäristön merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä luomaan edellytykset, jotka mahdollistavat pitkäaikaisten, vastuullisten, luotettavien ja vakaiden yksityisten investointien houkuttelemisen ja liikkeelle saamisen pieni- ja keskituloisille kotitalouksille suunnattujen asuntojen rakentamista, käyttötarkoituksen muuttamista ja peruskorjausta varten; kehottaa saattamaan säästö- ja investointiunionin valmiiksi, sillä se on keino parantaa yksityisen pääoman saatavuutta yli rajojen; korostaa vipuvaikutuksia, joita pienellä määrällä julkisia varoja voidaan saada aikaan markkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan erityisiä asuntoinvestoinnin välineitä yksityisten säästöjen kanavoimiseksi kohtuuhintaisiin asuntohankkeisiin; korostaa tarvetta panna täytäntöön tulosperusteista rahoitusta ja varmistaa paikallisviranomaisten vastuuvelvollisuus yhdistämällä kannustimia asuntotuotannon toteutusta koskeviin tavoitteisiin; kehottaa laatimaan sosiaalisten vaikutusten indeksin, jolla mitataan ja määritetään sosiaalisiin ja kohtuuhintaisiin asuntoihin tehtävien investointien tuottamaa täydentävyyttä, jotta voidaan houkutella lisää investointeja alalle;

42.korostaa, että asuntorahoitusta on entistä heikommin saatavilla, sillä pieni- ja keskituloisten kotitalouksien on entistä hankalampaa saada asuntolainaa, mikä pätee myös omistusasunnon hankkimiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan edelleen politiikkatoimia, joilla pyritään varmistamaan, että erityisesti ensiasunnon ostajilla sekä pieni- ja keskituloisilla ostajilla on mahdollisuus oikeudenmukaisesti ja kestävästi asuntorahoitukseen; korostaa, että makrovakaus- ja valvontaviranomaisten, kuten Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan keskuspankin, on otettava järjestelmäriskit huomioon seurantakehyksissään ja riskinarvioinneissaan; toteaa, että vakavaraisuusdirektiivissä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26. kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2013/36/oj). jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus ottaa käyttöön järjestelmäriskipuskurit tiettyjen vastuiden varalta ja että jotkin niistä ovat päättäneet ottaa käyttöön järjestelmäriskipuskurit tiettyjen vastuiden varalta, joiden vakuutena on asuinkiinteistöjä, mikä lisää liikekiinteistöjen rahoituskuluja; kehottaa Euroopan pankkiviranomaista hyödyntämään kaikilta osin sen suuntaviivoihin sisältyviä joustomahdollisuuksia ja tukemaan asuinkiinteistöjen kiinnityksiä sekä varmistamaan samalla rahoitusvakauden; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan huolellisesti järjestelmäriskipuskurien tason asianmukaisuutta asuinkiinteistövakuudellisten vastuiden osalta; ottaa huomioon vakaavaraisuusasetuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26. kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/575/oj). säädetyn mahdollisuuden sallia maa-alueiden hankintaan, kehittämiseen ja rakentamiseen liittyvien vastuiden etuoikeutettu vakavaraisuuskohtelu, millä helpotetaan rahoituksen saantia asuntorakennushankkeisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kiinteistökauppojen avoimuutta ja seuraamaan kiinteistörahastojen sekä pankkien ja muiden institutionaalisten sijoittajien välisiä yhteyksiä, jotta voidaan tunnistaa mahdollisia leviämiskanavia ja turvata rahoitusvakaus; suhtautuu tältä osin myönteisesti komission 17. kesäkuuta 2025 esittämään EU:n arvopaperistamiskehyksen uudelleentarkasteluun, jossa tavoitteena on vapauttaa pankkien taseita ja parantaa niiden lainanantokapasiteettia; kehottaa komissiota arvioimaan vakavaraisuusasetuksen vaikutusta pieniin rakennusyrityksiin, jotta voidaan varmistaa, että asuntohankkeisiin myönnettäviä lainoja käsitellään oikeasuhtaisesti ottaen huomioon, että viranomaiset myyvät, vakuuttavat tai takaavat usein etukäteen pienemmän järjestelmäriskin hankkeita;

43.korostaa, että on tärkeää turvata rahoitusvakaus ja varmistaa, että rahoitusvälineillä edistetään asuntojen kohtuuhintaisuutta; korostaa vakaus- ja kasvusopimuksen merkitystä EU:n taloudellisen vakauden varmistamisessa, sillä se on edellytys sille, että asuntoja saadaan lisää; painottaa, että sekä yleisen poikkeuslausekkeen että kansallisen poikkeuslausekkeen olisi edelleen oltava poikkeuksellisia ja väliaikaisia välineitä; korostaa, että kaikkien julkisten asuntoinvestointien on oltava unionin finanssipoliittisten sääntöjen mukaisia;

44.kehottaa vahvistamaan julkisen ja yksityisen sektorin välisiä yhteistyömekanismeja asuntopolitiikassa ja lisäämään niiden avoimuutta, jotta saadaan liikkeelle lisää rahoitusta sellaisten eurooppalaisten yhteisrahoituskehysten avulla, joissa julkiset investoinnit yhdistetään yksityisten ja julkisten toimijoiden valmiuksiin ja innovointiin; korostaa, että tällaiset kumppanuudet voivat moninkertaistaa julkisten varojen vaikutuksen ja nopeuttaa laadukkaan ja kohtuuhintaisen asuntokannan kehittämistä; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että tällaiset kumppanuudet ovat yleisen edun ja pitkän aikavälin kohtuuhintaisuutta koskevien tavoitteiden mukaisia; kehottaa viranomaisia hyödyntämään yksityisen sektorin asiantuntemusta tarjoamalla tarvittaessa kohdennettuja pitkän aikavälin kannustimia yrityksille ja sidosryhmille, jotka osallistuvat aidosti kohtuuhintaista asumista edistäviin hankkeisiin, mukaan lukien paikallisviranomaisten ja aluehallintojen investoinnit esimerkiksi infrastruktuurin kehittämiseen kaupunki- ja esikaupunkialueilla, maaseudulla ja väestökadosta kärsivillä alueilla; tähdentää kansallisten kehityspankkien ja -laitosten merkitystä tässä asiassa; kannustaa komissiota varmistamaan, että rakennusten perusparannusaalto ja kohtuuhintaista asumista koskeva eurooppalainen suunnitelma synnyttävät todellisia investointimahdollisuuksia, joilla voidaan helpottaa vastuullisia ja avoimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia laajoissa kaupunkiuudistushankkeissa ja infrastruktuurin kehittämishankkeissa; korostaa, että valtion tukitoimenpiteet olisi suunniteltava täydentämään yksityisiä investointeja, jotta vältetään syrjäytysvaikutus ja varmistetaan pitkän aikavälin rahoitusvakaus samalla, kun varmistetaan, että tukitoimenpiteet eivät kuormita liikaa veronmaksajia eivätkä vääristä markkinoita;

45.kannattaa asuntoalan investointien strategista, vastuullista ja tehokasta hyödyntämistä käyttämällä siihen tarkoitettuja EU:n varoja, mikä mahdollistaa suuremmat asuntoinvestoinnit konsolidoimalla ja korvamerkitsemällä määrärahoja, jotka on nykyisellään hajautettu useisiin ohjelmiin, kuten koheesiopolitiikan rahastoihin, InvestEU-ohjelmaan tai NextGenerationEU-välineeseen, elpymis- ja palautumistukiväline mukaan lukien, ja korostaa EIP:n ja kansallisten kehityspankkien ja -laitosten roolia, silloin kun mahdollista ja kun varmistetaan, että jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioitetaan; kehottaa komissiota esittämään suosituksia erityisestä rahoitusmekanismista, jonka avulla voidaan myöntää kiireellisten asuntohankkeiden rahoittamiseen lainoja, joissa on pitkä takaisinmaksuaika; kannustaa jäsenvaltioita kohdentamaan kansallisista elpymis- ja palautumissuunnitelmistaan käyttämättä jääneet varat uudelleen rahoitusvälineisiin, joiden avulla voidaan rakentaa ja peruskorjata sosiaalisen ja julkisen asuntotuotannon asuntoja sekä osuustoiminnallisia asuntoja, joita asetetaan saataville kohtuuhintaan, edellyttäen, että näiden varojen hallinnointi annetaan paikallis- ja alueviranomaisten tehtäväksi; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita, avoimia, osallistavia ja oikeudenmukaisia kohdentamismekanismeja EU:n varojen ja rahoitusvälineiden edunsaajia, kuten alue- ja paikallisivanomaisia, varten, ja varmistamaan näin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden; huomauttaa, että Euroopan eri alueiden talouskehitys on epätasaista ja siitä johtuva EU:n sisäinen taloudellinen muuttoliike lisää merkittävästi asuntojen hintoihin kohdistuvia paineita; korostaa tässä yhteydessä EU:n koheesiopolitiikan merkitystä aluekehityksen kannalta nyt ja tulevaisuudessa; kehottaa ottamaan käyttöön yksinkertaistetun digitaalisen keskitetyn alustan, jonka kautta paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää suoraan EU:n asuntorahastoja; kehottaa suunnittelemaan EU:n rahoitusjärjestelmät niin, että niissä on yksinkertaistettuja menettelyjä, mukaan lukien ennakkorahoitus- ja avustusmekanismit, ja varmistamaan näin pienempien, hallinnollisilta valmiuksiltaan rajoitettujen talouksien ja kuntien yhtäläiset mahdollisuudet ja nopeuttamaan investointeja sosiaalisiin ja kohtuuhintaisiin asuntoihin; kannattaa omistusasumista tukevia kansallisia toimia, joiden avulla kotitaloudet voisivat kartuttaa omaisuutta jälkipolville eteenpäin siirrettäväksi; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toimimaan joustavasti uuden asuntotuotannon rahoitusjärjestelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja mahdollistamaan näin tasapuolisesti julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevan asuntokannan; suosittaa vahvempaa InvestEU-ohjelmaa kaudelle 2028–2034, jotta voidaan lisätä EU:n talousarviosta taattavien takausten määrää sellaisia hankkeita varten, joissa tuotetaan kunnollisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia asuntoja; kehottaa komissiota vahvistamaan erityisiä asumiseen liittyviä rakenteita ja tutkimaan edelleen lisäarvoa, jota saataisiin perustamalla eurooppalainen asuntovirasto, jonka tehtävänä olisi kerätä ja analysoida kansallisten tilastolaitosten, Eurostatin ja Eurofoundin toimittamia asiaankuuluvia tietoja, jotta voidaan tukea parhaiden käytäntöjen jakamista, tarjota teknistä apua ja ohjausta jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille sekä tukea valmiuksien kehittämistä kaikilla tasoilla eri instituutioiden välisten synergioiden ja yhteistyön maksimoimiseksi;

46.korostaa koheesiopolitiikan merkitystä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä EU:ssa, alueiden välisten erojen vähentämisessä sekä sisämarkkinoiden hajanaisuuden ja vääristymien välttämisessä; katsoo, että sen potentiaalia tukea kaupunkien ja maaseudun kehittämishaasteisiin vastaamista voitaisiin edelleen vahvistaa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevaa joustovaraa, jotta asumista koskevat tavoitteet voidaan sisällyttää Euroopan aluekehitysrahastoon, koheesiorahastoon ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon; kehottaa lisäämään taloudellista tukea paikallis-, alue- ja kaupunkiviranomaisille kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten julkisten vuokra-asuntojen tuotannon kehittämiseksi ja kannustaa samalla jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n rahoitusta käytetään tehokkaasti ja avoimesti kaikessa valtion- sekä alue- ja paikallistason hallinnossa; korostaa, että tällaiset investoinnit on sidottava pitkän aikavälin kohtuuhintaisuuteen, jotta varmistetaan pysyvä hyöty yhteisöille; tähdentää, että julkinen tuki asuntohankkeille olisi kytkettävä hyvään hallintotapaan perustuviin kaupunkien ja alueiden kehitysstrategioihin; kehottaa ottamaan EU:n investoinneissa huomioon ikääntyneitä ja vammaisia henkilöitä koskevat esteettömyystoimenpiteet ja hyödyntämään niitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita toimittamaan kansallisen analyysin asuntopulasta ja kansallisen asuntotarjontasuunnitelman ja liittämään niihin lupien myöntämiseen liittyviä välitavoitteita ja rahoituksen yhdenmukaistamistoimenpiteitä; patistaa jäsenvaltioita asettamaan sosiaalisen asuntotuotannon toteutusta koskevia monivuotisia tavoitteita, myös sellaisia, jotka liittyvät infrastruktuuriin ja palveluihin; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota rakennus- ja kunnostushankkeisiin alueilla, jotka ovat kärsineet luonnontuhoista ja -katastrofeista tai voivat altistua niille tulevaisuudessa, ja korostaa sopeutumisen ja aluesuunnittelun merkitystä, mukaan lukien Euroopan aluekehitysrahaston ja ESR+:n rahoituksen tehokas käyttö, jotta voidaan rahoittaa tukitoimia; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että Euroopan aluekehitysrahasto ja InvestEU tarjoavat asianmukaiset välineet nykyisen asuntokannan parantamiseksi;

47.antaa tukensa EIP:n roolille, jossa se kirittää kohtuuhintaisten asuntojen julkista ja yksityistä rahoitusta; kannattaa kohtuuhintaista asumista koskevaa EIP-ryhmän toimintasuunnitelmaa ja ryhmän aikomusta tehdä yhteistyötä komission kanssa ja vastata tällä tavoin yhteisiin haasteisiin, jotka liittyvä rahoituksen saatavuuteen kohtuuhintaisten asuntojen tuotannolle, mukaan lukien innovatiiviseen rakentamiseen tehtävien investointien edistäminen kustannusten ja rakennusaikojen lyhentämiseksi; kannattaa sellaisen yleiseurooppalaisen investointijärjestelyn luomista yhdessä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten kanssa, jonka tavoitteena on lisätä rahoitusta kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tuotannolle ja tukea jäsenvaltioita tarpeen mukaan mahdollistavien toimintapoliittisten kehysten luomisessa, samalla kun säilytetään EIP:n asema investointipankkina ja turvataan sen AAA-luokitus; korostaa keskeistä roolia, joka EIP:llä voi olla yhteistyössä kansallisten kehityspankkien, Euroopan neuvoston kehityspankin ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa sellaisten investointien tekemisessä, joilla tuetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamiseksi; vahvistaa, että tätä mallia olisi kehitettävä avoimen rakenteen pohjalta siten, että varmistetaan kansallisten kehityspankkien ja -laitosten mielekäs ja tehokas osallistuminen sen toteuttamiseen; kehottaa komissiota edistämään kansallisten kehityspankkien ja -laitosten työtä vaihtamalla hyviä käytäntöjä ja panemalla nopeasti täytäntöön kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman hyödyntäen niiden pitkäaikaista asiantuntemusta ja alueellisia yhteyksiä kohtuuhintaisen ja sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamisessa; suhtautuu myönteisesti rahoitettaviin hanketyyppeihin, joissa panostetaan muun muassa keskeisten ammattien edustajien kohtuuhintaisen asumiseen, opiskelija-asuntoihin ja ikä-ihmisten asumiseen; korostaa, että EIP:n tukemissa investoinneissa on asetettava etusijalle pitkän aikavälin kohtuuhintaisuus; kannattaa asuntojen määrän ja laadun parantamista käsittelevän More homes. Better homes -verkkoportaalin perustamista osana yleiseurooppalaista investointijärjestelyä; katsoo, että kansalliset kehityspankit ja -laitokset olisi otettava alusta alkaen mukaan kaikkien asiaankuuluvien portaalien ja välineiden kehittämiseen EU:n tasolla; kehottaa EIP:tä tutkimaan sellaisen eurooppalaisen rahoitusfoorumin perustamista, jolla pyritään lisäämään kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen rahoitusta ja arvopaperistamista; suhtautuu myönteisesti EIP:n uuteen asuntoalan keskitettyyn portaaliin, jossa tarjotaan asumiseen liittyvää neuvontaa ja edistetään rakennusalan innovointia; kehottaa EIP:tä laajentamaan sekä EU:n takuilla tuettujen halpakorkoisten pitkäaikaisten lainojen saatavuutta että sen asumiseen liittyvän rahoituksen mittakaavaa ja maantieteellistä kattavuutta ottaen huomioon energiatehokkuutta ja kestävyyttä koskevien kriteerien lisäksi myös paikallisyhteisöjen tarpeet ja painopisteet sekä asuntokannan peruskorjaustarpeen kaikkialla Euroopassa; huomauttaa, että asuntojen kasvavaan kysyntään on vastattava toimenpiteillä, joilla pyritään lisäämään sosiaalisten, kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa;

48.kehottaa komissiota analysoimaan asuntojen hintadynamiikkaa, myös saatavilla olevaa näyttöä mahdollisesta vilpillisestä keinottelusta, ja kehottaa tämän analyysin perusteella jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jos niille on tarvetta; korostaa, että on tärkeää turvata rahoitusvakaus ja varmistaa, että rahoitusvälineillä edistetään kaikkien mahdollisuutta saada kunnollinen, kestävä ja kohtuuhintainen asunto; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kiinteistökauppojen avoimuutta muun muassa paremmalla tiedonkeruulla ja mahdollisilla EU:n tason välineillä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja ja parhaita käytäntöjä, joilla torjutaan sijoitusvetoisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä ja keinottelutarkoituksessa tehtyjä ostoja, mikä vähentää todennäköisyyttä sille, että paikallisten asuntomarkkinoiden vakaus järkkyy; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla kannustetaan ottamaan tyhjillään olevat ja hylätyt asunnot uudelleen käyttöön, ja toteaa, että tämä on olennaisen tärkeää, sillä näin voidaan lisätä tarjontaa, turvata kohtuuhintaisuus ja palauttaa yhteisöjen elinvoimaisuus; painottaa, että asuntoihin tehtävien julkisten investointien olisi palveltava yleistä etua ja tuotettava pitkän aikavälin arvoa; suhtautuu myönteisesti julkisen omistuksen malleihin, joissa asunnot pysyvät julkisesti hallinnoituina, mikä voi olla hyödyllistä tietyissä tilanteissa esimerkiksi, kun halutaan estää haitalliset sijoitusvetoisuuteen liittyvät käytännöt, ja korostaa, että myös yksityiseen omistukseen siirtyvät asuntohankkeet ovat perusteltuja; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti valita, miten ne hallinnoivat näitä hankkeita kansallisen politiikkansa mukaisesti;

49.korostaa tarvetta kiinnittää erityistä huomiota nuoriin ja tuleviin sukupolviin, etenkin alueilla, joilla harva nuori on taloudellisesti riippumaton ja joilla nuorten muuttavat pois lapsuudenkodistaan myöhemmin; toteaa, että nuoret ovat yhä riippuvaisempia vuokramarkkinoista pääasiallisena asumismuotona Paz-Pardo, G., ”Younger generations and the lost dream of home ownership”, Euroopan keskuspankin verkkosivusto, 26. tammikuuta 2022, https://www.ecb.europa.eu/press/research-publications/resbull/2022/html/ecb.rb220126~4542d3cea0.en.html., ja kehottaa siksi vahvistamaan vuokralaisten oikeuksia sekä omistusoikeuksia ja näiden oikeuksien suojelua, jotta varmistetaan vakaus ja kohtuuhintaisuus nuoremmille sukupolville; kehottaa komissiota tutkimaan ja edistämään alueellisia ja paikallisia parhaita käytäntöjä, jotka koskevat nuorille tarkoitettuja asumiseen liittyviä aloitteita, joiden menettelyt ovat yksinkertaistettuja, mukaan lukien ensiasunnon ostajia koskevat järjestelmät; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia edistämään toimenpiteitä, joiden avulla nuoret voivat saada asuntoluottoa, mukaan lukien kannustimet, kuten varainsiirtoveron helpotukset nuorille ja ensiasunnon ostajille; kehottaa vapauttamaan varainsiirtoverosta ensiasunnon ostajat, jotka sitoutuvat asumaan hankkimassaan kiinteistössä itse tietyn ajan; kannattaa matalakorkoisten lainojen myöntämistä nuorille ja ensiasunnon ostajille; korostaa, että kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamista työelämään siirtyville nuorille voitaisiin pitää sosiaalipolitiikan strategisena ulottuvuutena; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään nuorten asuntotarpeet eurooppalaisen ohjausjakson mukaisiin kansallisiin uudistusohjelmiinsa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan kaavoituslainsäädäntöä, jotta nuoret voivat rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja sukunsa omistamille maille ja jotta mahdollistetaan maaseudulla eri sukupolvien asumisratkaisut; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään myös EU:n rahastoja käytettäessä erityisiä kannustimia kohtuuhintaisten ja sosiaalisen asuntotuotannon asuntojen rakentamiseksi ja peruskorjaamiseksi nuorille; kehottaa harkitsemaan kannustimia, kuten verokannustimia tai vuokralaisille tarkoitettuja tukitoimia, jotka on suunnattu sellaisille pienille kiinteistönomistajille, jotka vuokraavat asuntoja perheille tai nuorille pitkäaikaisella sopimuksella, erityisesti alueilla, joilla asumiskustannukset kasvavat markkinatilanteen vuoksi; katsoo, että muutkin kiinteistöjen omistajille tarkoitetut taloudelliset kannustimet voivat laskea hintoja ja samalla lisätä vuokralle tarjottavien asuntojen määrää; korostaa, että on tärkeää yksinkertaistaa hallinnollisia ja liiketoimiin liittyviä menettelyjä, mukaan lukien lisäkustannukset ja asumiseen liittyvät kustannukset, ja lisätä näin avoimuutta, ennustettavuutta ja kohtuuhintaisuutta erityisesti nuorten ja ensiasunnon ostajien kannalta kaikkialla EU:ssa;

50.kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen neuvoston suositukseksi nuorten asuntokriisin ratkaisemiseksi, jotta voidaan parantaa nuorten mahdollisuuksia asianmukaisen ja kohtuuhintaisen asunnon saantiin; korostaa, että tällaisen neuvoston suosituksen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden olisi esitettävä vapaaehtoispohjalta kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa esitetään konkreettisia toimenpiteitä ja tarvittaessa uusia politiikkatoimia, ja pyrkiä näin vastaamaan nuorten kohtaamiin haasteisiin, jotka liittyvät kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen ja nuorten sulkemiseen asuntomarkkinoiden ulkopuolelle;

51.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että opiskelijoille on tarjolla kunnollisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia asumisratkaisuja; korostaa tarvetta parantaa vuokra-asuntojen saatavuutta, mikä tukee erityisesti kotimaan sisällä toiseen kaupunkiin muuttavien opiskelijoiden liikkuvuutta sekä Erasmus+ -kokemusten hankkimista, akateemisia vaihto-ohjelmia ja harjoittelujaksoja; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön eurooppalaisen opiskelija-asuntomallin, joka ulottuu pelkkää asumista pidemmälle opiskelijoiden hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja henkilökohtaisen kasvun edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia asuntostrategioita ja sisällyttämään niihin vaatimuksia opiskelija-asunnoista ja parantamaan näin julkisten ja yksityisten opiskelija-asuntojen kantaa; korostaa, että kohtuuhintaisessa opiskelija-asumisessa on kyse tärkeästä koulutuspolitiikan ulottuvuudesta, jollaisena se on myös otettava huomioon; kehottaa jäsenvaltioita luomaan kannustimia korkeakoulujen läheisyyteen sijoittuvia kohtuuhintaisten opiskelija-asuntoja koskevien hankkeiden toteuttamiseen ja vastaamaan näin kasvavaan kysyntään; kehottaa EU:ta sisällyttämään nuorten asunnot investointi- ja toimintasuunnitelmaansa muun muassa tukemalla opiskelija-asuntoloiden ja muiden nuorten asumisratkaisuja koskevien aloitteiden rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla; kehottaa tarjoamaan EU:n varoista kohdennettuja kannustimia kohtuuhintaisten ja kunnollisten opiskelija-asuntojen rakentamiseen; korostaa, että koulutus- ja yhteisöpalveluja tarjoavien kohtuuhintaisten ja laadukkaiden opiskelija-asuntojen saatavuuden varmistaminen edellyttää innovatiivisia yksityisiä, julkisia ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä rahoituskehyksiä, joissa yksityisen sektorin panoksia täydennetään julkisella tuella; painottaa, että EU:n asuntopolitiikan olisi oltava elämäntaitoja, kansalaisvaikuttamista ja mielenterveyttä koskevien monialaisten tavoitteiden mukaista, kuten osaamisunionia koskevassa tiedonannossa ja EU:n nuorisostrategiassa 2019–2027 esitetään; suosittaa perustamaan kokeiluhankkeen, jotta voidaan laajentaa integroituja opiskelija-asuntomalleja, joissa yhdistyvät kohtuuhintainen asuminen sekä koulutus- ja yhteisöohjelmat;

52.palauttaa mieliin komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuonna 2019 antaman sitoumuksen varmistaa, että kaikkien köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen taikka kodittomuuden vaarassa olevien lasten kaikkein perustavimmat oikeudet, kuten oikeus terveydenhuoltoon ja koulutukseen, toteutuvat, ja muistuttaa, että sitoumusta seurasi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta 14. kesäkuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2021/1004EUVL L 223, 22.6.2021, s. 14, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2021/1004/oj. hyväksyminen; painottaa, että eurooppalaisen lapsitakuun tavoitteita ei voida saavuttaa ilman tähän tarkoitukseen sekä EU:n että kansallisella tasolla varattua kunnianhimoista rahoitusta; muistuttaa tässä yhteydessä kehotuksestaan osoittaa eurooppalaiselle lapsitakuulle huomattavat, vähintään 20 miljardin euron määrärahat; painottaa kiireellistä tarvetta osoittaa tähän tarkoitetut määrärahat seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen, jotta voidaan vastata lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ja myös kodittomuuden kasvavaan haasteeseen;

53.kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan pieni- ja keskituloisten kotitalouksien asunnonsaantivaikeuksiin ja kiinnittämään erityistä huomiota strategisiin ja keskeisiin työntekijöihin, kuten terveydenhuollon ammattilaisiin, opettajiin, lainvalvontaviranomaisiin, palomiehiin, sosiaali- ja hoivatyöntekijöihin ja muihin keskeisiin julkisen palvelun työntekijöihin, ja varmistamaan samalla tasapainoiset sopimuskehykset, joilla suojellaan sekä haavoittuvassa asemassa olevia vuokralaisia että pieniä vuokranantajia; kehottaa jäsenvaltioita luomaan työsuhdeasuntomalleja ja kiinnittämään parhaana käytäntönä erityistä huomiota strategisiin ja keskeisiin työntekijöihin; kehottaa tukemaan kaikkia kohtuuhintaisia asumisvaihtoehtoja, mukaan lukien vuokra-asunnot ja julkiset vuokra-asunnot kattavat mallit, osuustoiminnalliset, rajallista voittoa tavoittelevia ja voittoa tavoittelemattomat mallit, jotta voidaan varmistaa kohtuuhintaisuus pitkällä aikavälillä ja vakaat ja turvalliset vuokrajärjestelyt tältä osin; vaatii jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen ja tarvittaessa tarkistamaan kohtuuhintaisuutta koskevia perusteitaan, jotta ne vastaavat aidosti elinkustannuksia ja että niillä voidaan huolehtia siitä, että kunnollisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia asuntoja on tosiasiallisesti pieni- ja keskituloisten kotitalouksien saatavilla;

54.suhtautuu myönteisesti 5. kesäkuuta 2025 käynnistettyyn komission kuulemiseen ja panee merkille yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvien valtiontukisääntöjen tarkistamisen, jolla pyritään helpottamaan kunnollisten, kestävien ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamista nopeammin ja tehokkaammin ja samalla lisäämään joustavuutta kansallisten investointien helpottamiseksi; korostaa, että jäsenvaltioilla olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti oltava harkintavalta tukea tätä paikallisten, alueellisten tai kansallisten tarpeidensa mukaisesti; tähdentää, että on tärkeää tehdä etukäteen maakohtainen vaikutustenarviointi kaikista muutosehdotuksista sääntöihin, jotka koskevat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja; painottaa, että valtiontukisääntöjen tarkistaminen ei saisi tapahtua sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävien jäsenvaltioiden investointien kustannuksella, vaan sen kautta voitaisiin lisätä joustavuutta ja helpottaa asumiseen tehtäviä julkisia investointeja ottaen kuitenkin huomioon kansallisten markkinoiden monimuotoisuus; ottaa huomioon riskit, joita olisi tarkasteltava, mukaan lukien mahdollinen yksityinen ja julkinen syrjäytysvaikutus, investointien siirtyminen pois sosiaalisesta asuntotuotannosta, yhteensopivuus EU:n oikeuskäytännön kanssa ja sisämarkkinoiden eheys; palauttaa mieliin yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen alkuperäisen tarkoituksen ja kiinnittää huomiota siihen, että soveltamisalan ulottaminen kattamaan laajempia kohderyhmiä ei saa viedä resursseja pois haavoittuvimmassa asemassa olevilta ryhmiltä; on huolestunut siitä, että sosiaalisen asuntotuotannon kohderyhmän laajentaminen näiden sääntöjen nojalla uhkaa vääristää entisestään markkinoita ja vie pohjaa reilulta kilpailulta; korostaa, että on olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että sosiaalisen asuntotuotannon tarpeisiin vastataan ja että asuntomarkkinat pysyvät kilpailukykykyisinä ja toimivina kaikille, niin julkisille kuin yksityisillekin, palveluntarjoajille, kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan saralla ja että näiden välillä vallitseva herkkä tasapaino ei järky; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki tulevat kohtuuhintaista asumista koskevat kehykset pysyvät avoimina, jotta sekä julkiset että yksityiset toimijat voivat osallistua niihin ja siten säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset ja ehkäistään perusteetonta syrjäytymistä markkinoilta;

55.katsoo, että on edistettävä perheiden tukemista koskevaa eurooppalaista toimintasuunnitelmaa, jossa pääpaino on suurperheissä, yksinhuoltajaperheissä ja haavoittuvassa asemassa olevissa perheissä ja perheissä, joissa kamppaillaan asumiseen liittyvästä epävarmuudesta johtuvien ongelmien kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään perheiden asumistarpeet kohtuuhintaista asumista koskevaan eurooppalaiseen suunnitelmaan ja eurooppalaiseen lapsitakuuseen ja varmistamaan, että yksikään lapsi ei kasva kehnoissa asuinoloissa; on tietoinen sukupolvien välille revenneestä asuntojen saatavuutta koskevasta kuilusta, sillä asunnonhankintamahdollisuuksien lykkääntyminen rajoittaa nuorempien sukupolvien mahdollisuuksia elää itsenäisesti ja tehdä vapaita elämänvalintoja sekä pahentaa Euroopan väestöhaasteita; muistuttaa, että asumisella on keskeinen merkitys väestökehityksen tukemisessa ja väestökatoon puuttumisessa erityisesti väestökatoalueilla ja alueilla, joilla esiintyy lähtömuuttoa; varoittaa, että toimimaton asuntopolitiikka heikentää väestönkasvua EU:ssa; muistuttaa, että Eurooppa on harmaantuva maanosa, mikä asettaa haasteen asuntoalalle; pyytää komissiota sisällyttämään ikääntymiseen sopeutumisen kaikkiin asumiseen liittyviin politiikkatoimiinsa ja kehottaa toteuttamaan asuntopolitiikkaa, jolla varmistetaan sosiaalisten ja kohtuuhintaisten asuntojen oikea-aikainen saatavuus, vähennetään epäterveellisiä asuntoja ja edistetään perheiden vakautta kaikissa elämänvaiheissa; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään demografisia painopistealoja asumista koskeviin kansallisiin strategioihinsa ja tuleviin EU:n rahoitusohjelmiin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön perheille kohdennettuja taloudellisia kannustimia, joilla helpotetaan omistusasumista ja pitkäaikaistaen vuokrasopimusten tekemistä ja sitä kautta perheiden taloudellista tilannetta, mikä vaikuttaa myönteisesti väestökehitykseen ja vahvistaa yhteiskunnallista vakautta Euroopassa; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset kaikilta osin mukaan perheille kohdennettujen asunto-ohjelmien laatimiseen; ottaa huomioon, että yksityiset asuntosäästörahastot ovat käytännöllisiä ja tehokkaita ratkaisuja, sillä niiden kautta yksityishenkilöt ja perheet voivat investoida asuntoihin, minkä lisäksi ne parantavat asuntolainarahoituksen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja edistämistä osana asuntokriisin ratkaisemiseksi toteutettavia laajempia toimia; panee erittäin huolestuneena merkille, että ahtaat tai epävarmat asuinolot vaikuttavat lasten koulumenestykseen; vaatii laajentamaan merkittävästi eurooppalaista lapsitakuuta, jotta varmistetaan asianmukaisten asuntojen saanti ja tähän liittyvien sosiaalisten tarpeiden täyttäminen; kehottaa seuraamaan vuosittain edistymistä lasten asumisköyhyyden poistamisessa kaikkialla EU:ssa ja raportoimaan siitä;

56.painottaa, että on tärkeää varmistaa esteettömien ja ikäihmisille soveltuvien asuntojen saatavuus ikääntyneille henkilöille; ottaa huomioon ikääntyneisiin henkilöihin kohdistuvat haasteet, jotka liittyvät ylläpitokustannuksiin ja heidän hoitotarpeisiinsa; korostaa haasteita, joita kohdistuu ikääntyviin asunnonomistajiin, joilla ei ole varaa peruskorjata kiinteistöjään uusien energiatehokkuusstandardien saavuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan haavoittuvassa asemassa oleville asunnonomistajille kohdennettuja ja vapaaehtoisia tukitoimenpiteitä ilman byrokratiaa; kannustaa jäsenvaltioita ja paikallishallintoja edistämään sukupolvien rajat ylittäviä asumisjärjestelyjä, yhteisölähtöistä asumista, yhteisasumisaloitteita ja muita innovatiivisia pitkäaikaishoitoon ja ikäihmisten asumiseen soveltuvia ratkaisuja, joilla voidaan saada aikaan taloudellista ja sosiaalista hyötyä ja purkaa osaltaan sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvia paineita sekä vahvistaa paikallisyhteisöjä; ottaa huomioon asumisen ja tukipalvelut yhdistävien yhteisöjen ja ikääntyneiden henkilöiden yhteisasumismallien merkityksen, sillä niiden ansiosta ikääntyneet voivat elää pidempään itsenäisesti, mikä vähentää pitkäaikaishoidon tarvetta;

57.korostaa, että jäsenvaltioiden, asunnonvälitystoimistojen ja yksityisen sektorin olisi annettava perheväkivallasta kärsiville asianmukaista apua, kuten tilapäistä hätämajoitusta turvakodeissa ja hoitolaitoksissa, ja että ihmisille olisi tarjottava ratkaisuja nopeilla hallinnollisilla menettelyillä; kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuolistuneeseen väkivaltaan liittyvät näkökohdat EU:n asuntopolitiikkaan;

58.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään asianmukaista huomiota vammaisten henkilöiden esteettömään asumiseen; varoittaa haitallisista vaikutuksista, joita esteettömien asuntojen erittäin vähäisellä tarjonnalla on vammaisten henkilöiden sosioekonomiseen integroitumiseen ja heidän kykyynsä elää itsenäisesti; kehottaa tekemään asuntokannasta esteettömämpää vammaisille henkilöille; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi esteettömien asuntojen tarjontaa ja ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan niiden riittävä osuus uudisrakentamisessa; kehottaa panemaan kaikilta osin täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan EU:n strategian 2021–2030; korostaa, että esteetön asuminen on edellytys vammaisten henkilöiden täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan; kehottaa toteuttamaan kohdennettuja ja tehokkaita toimia, joilla pyritään varmistamaan vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen asumiseen liittyvien esteettömyysvaatimusten täysi ja johdonmukainen täytäntöönpano; painottaa tarvetta varmistaa esteettömien asuntojen saatavuus ja niiden ylläpito samoin kuin yksilön toiminnallisiin ja kognitiivisiin kykyihin mukautettujen asianmukaisten yhteisöllisten tukipalvelujen tarjoaminen, mukaan lukien tuetut asumisjärjestelyt; kannattaa myös vammaisille henkilöille tarkoitettuja julkisia, julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä sekä yksityisiä osuuskunnallisia asuntoaloitteita, joissa yhteisöt kehittävät ja hallinnoivat yhteistyössä asuntohankkeita, joilla edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistetaan kohtuuhintaisuus pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kattavien, esteettömien ja järjestelmällisten yhteisöpohjaisten palvelujen tarjoamisen vammaisille henkilöille; painottaa, että asuinpaikassa tarjottavat tukipalvelut ovat olennaisen tärkeitä, sillä ne mahdollistavat itsenäisen elämän ja sosiaalisen osallisuuden ja niiden ansiosta laitokseen sijoittaminen ei jää vammaisten henkilöiden ainoaksi vaihtoehdoksi saada apua;

59.nostaa esiin sen, että asunnottomuus on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vakavin muoto; muistuttaa, että asunnottomuutta koskevat toimet kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja EU:n olisi tuettava ja koordinoitava näitä toimia; kehottaa vahvistamaan asunnottomuuden vähentämistä käsittelevää eurooppalaista foorumia, jonka avulla voidaan koordinoida ja vaihtaa tietoja ja jakaa hyviä käytäntöjä; pyytää komissiota varmistamaan köyhyyden vastaisen EU:n strategian, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan uuden toimintasuunnitelman, asunnottomuuden vähentämistä käsittelevän eurooppalaisen foorumin ja kohtuuhintaista asumista koskevan eurooppalaisen suunnitelman väliset synergiat; kehottaa panemaan eurooppalaisen lapsitakuun kunnianhimoisesti ja nopeutetusti täytäntöön kaikkialla EU:ssa keinona ehkäistä ja torjua lasten asunnottomuutta; kehottaa komissiota tarjoamaan kodittomuuteen liittyvää teknistä apua, valmiuksien kehittämistä, politiikkatukea ja seuraamaan asiassa saavutettua edistystä; kehottaa komissiota ja kansallisia tilastolaitoksia tehostamaan asumista koskevien tietojen keräämistä ja yhteensovittamista; panee merkille, että asunto ensin -strategian on osoitettu auttavan jäsenvaltioissa tietyissä tilanteissa, ja toteaa samalla, että sen täytäntöönpano kuuluu edelleen kunkin jäsenvaltion toimivaltaan; pyytää jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön asuntolähtöisiä strategioita asunnottomuuden vähentämiseksi ja laajentamaan asunto ensin -periaatteen kaltaisia näyttöön perustuvia toimintamalleja; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että asunnottomilla on mahdollisuus saada sosiaalisen asuntotuotannon vuokra-asunto; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanon yhteydessä kansallisia tavoitteita, joilla estetään lasten häätäminen tapauksissa, joissa on ilmeinen vaara siitä, että he joutuvat asunnottomiksi; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan asunnottomuutta kokevien henkilöiden syrjintää; ottaa huomioon valtiosta riippumattomien organisaatioiden merkityksen asunnottomuuden torjunnassa ja vakaan asuntotilanteen ylläpitämisessä;

60.korostaa tarvetta perustaa markkinainterventiot julkisten instituutioiden hallussa oleviin luotettaviin tietoihin; tähdentää julkisen datan merkitystä asuntopolitiikan luomisessa; suhtautuu myönteisesti Euroopan väestö- ja asuntotilastoja koskevan asetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2025/2458, annettu 26. marraskuuta 2025, Euroopan väestö‑ ja asuntotilastoista, asetuksen (EY) N:o 862/2007 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 763/2008 ja (EU) N:o 1260/2013 kumoamisesta (EUVL L, 2025/2458, 12.12.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2025/2458/oj). hyväksymiseen, sillä sen myötä Eurostatilla on paremmat valmiudet kerätä tietoja asumisoloista ja asuntojen saatavuudesta kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota käynnistämään äskettäin hyväksyttyyn Euroopan väestö- ja asuntotilastoista annetun asetuksen yhteydessä uusia kokeiluhankkeita ja toteutettavuustutkimuksia ja painottamaan sitä, että vammaisten henkilöiden saatavilla on soveltuvia ja kohtuuhintaisia asuntoja; kehottaa Eurostatia keräämään, analysoimaan ja jakamaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason asuntotietoja tarkoitusta varten äskettäin perustetun EU:n digitaalisen alustan kautta, jotta voidaan tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, lisätä avoimuutta, seurata vapaina olevia asuntoja, asuntojen vajaakäyttöä ja muuntopotentiaalia ja antaa EU:n rakennuskannan seurantakeskukselle lisätietoja asuntojen ja rakennusten teknisten järjestelmien laadusta; kehottaa komissiota keräämään ja julkaisemaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja asuntojen saatavuudesta ja sosiaalisen asuntotuotannon järjestelmistä; kehottaa komissiota laatimaan vuosittain asumista koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan asuntotilannetta Euroopassa ja johon olisi sisällyttävä tietoja kohtuuhintaisuudesta, asuntojen vuokra- ja hintakehityksestä, maan ja kiinteistöjen omistuksesta, omistusoikeuden turvaamisesta, asunnottomuudesta ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisestä; kannustaa laatimaan säännöllisesti täydentäviä raportteja EU:n asuntorahastojen kohdentamisesta ja vaikutuksista; kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan paikallisviranomaisia toimittamaan säännöllisesti raportteja asuntohankkeiden kanssa yhteen sovitetusta infrastruktuurikapasiteetista, seuraamaan tyhjillään olevien asuntojen tilannetta ja ottamaan käyttöön asunnonomistajille suunnattuja kannustimia, jotta nämä peruskorjaisivat ja antaisivat vuokralle tyhjillään olevat asuntonsa; kehottaa EU:ta parantamaan seurantaa ja tarvittaessa tarjoamaan jäsenvaltioille keinoja parantaa asuinkiinteistömarkkinoiden valvontaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa ja maakohtaisissa suosituksissa keskitytään voimakkaammin kohtuuhintaisiin, kestäviin ja kunnollisiin asuntoihin liittyviin mittareihin; kehottaa hyödyntämään kaikilta osin EU:n maanseurantakeskusta koskevaa kokeiluhanketta tiedoissa olevien puutteiden korjaamiseksi, jotta voidaan parantaa maan seurantaa ja tunnistaa hyviä käytäntöjä, joilla voidaan tukea nuorten mahdollisuuksia hankkia maata; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan maamarkkinoidensa avoimuutta ja puuttumaan ongelmaa, joka koskee tiettyjen ryhmien, kuten nuorten viljelijöiden, mahdollisuuksia hankkia maata; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön menetelmän asumista koskevien tietojen keräämistä ja käsittelyä varten ja määrittämään joukon yhteisiä indikaattoreita, joilla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden välinen vertailukelpoisuus; kehottaa ottamaan asumismenot huomioon mitattaessa elinkustannuksia, kuluttajien ostovoimaa ja ihmisten yleistä hyvinvointia; kehottaa sisällyttämään omistusasumisen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, jotta todelliset asumiskustannukset voidaan ottaa paremmin huomioon inflaatiotilastoissa;

61.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan alueiden komitealle sekä EU:n alueviranomaisten johtajille.