A.ottaa huomioon, että seksuaalinen väkivalta on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden nojalla säädetty rangaistavaksi sekä sodan että rauhan aikana; ottaa huomioon, että sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden että kansainvälisen rikosoikeuden mukaan raiskaus on mahdollisesti sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaa edistävä teko, mikäli siihen sisältyy muita näissä rikoksissa edellytettyjä osatekijöitä; ottaa huomioon, että tämä luokittelu esitetään Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä (8 artikla) ja vuoden 1949 Geneven sopimuksissa ja lisäpöytäkirjoissa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudelliseen tulkintaan raiskauksesta sotarikoksena sisältyy olennaisena tekijänä suostumuksen puuttuminen;

B.ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen määritelmät, joissa voimankäyttö on rikostunnusmerkistön keskeinen osa, eivät tarjoa riittävää suojaa seksuaalisen väkivallan uhreille ja vaarantavat yksilöiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tehokkaan suojelun;

C.ottaa huomioon, että raiskaus loukkaa monia ihmisoikeuksia, kuten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen, oikeutta itsemääräämisoikeuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, oikeutta yksityisyyteen, oikeutta parhaaseen mahdolliseen fyysisen ja henkisen terveyden tasoon, naisten oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä sekä oikeutta elää ilman väkivaltaa, syrjintää, kidutusta ja muuta julmaa tai epäinhimillistä kohtelua; ottaa huomioon, että raiskaus myös estää uhria nauttimasta täysipainoisesti monista muista ihmisoikeuksista, muun muassa oikeudesta elämään, ihmisarvoon, fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen, oikeudesta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeudesta tasa-arvoon perheessä ja lain edessä sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta sekä oikeudesta elää ilman syrjintää, kidutusta ja kaltoinkohtelua;

D.ottaa huomioon, että sukupuolistunut väkivalta on edelleen yksi laajalle ulottuvimmista ja laajimmin ilmoittamatta jätettävistä ihmisoikeusloukkauksista Euroopassa ja että Euroopan unionin olisi puututtava siihen; ottaa huomioon, että nykyisessä kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa oikeudellisessa kehyksessä raiskauksen todetaan olevan sekä ihmisoikeusloukkaus että sukupuolistuneen väkivallan muoto, joka kohdistuu pääasiassa naisiin ja tyttöihin; ottaa huomioon, että raiskaus on yksi laajalle ulottuvimmista ja julmimmista sukupuolistuneen väkivallan muodoista, se loukkaa yksilön fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista koskemattomuutta ja ruumiillista itsemääräämisoikeutta ja sillä on vakavia ja pysyviä vaikutuksia selviytyjiin;

E.ottaa huomioon, että sukupuolistunut väkivalta rajoittaa merkittävästi naisten ja tyttöjen osallistumista julkiseen elämään, oikeussuojan saatavuutta heidän osaltaan sekä heidän mahdollisuuksiaan koulutukseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen ja muodostaa näin ollen rakenteellisen esteen todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; ottaa huomioon, että raiskauksen uhrit kokevat vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset, kuten työttömyys, taloudellinen riippuvuus, asumiseen liittyvä epävarmuus sekä koulutukseen tai työelämään osallistumisen väheneminen, jotka pahentavat väkivallan vaikutuksia ja vahvistavat sukupuolten eriarvoisuutta;

F.ottaa huomioon, että FRA:n ja EIGEn mukaan 17,2 prosenttia naisista EU:ssa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, mukaan lukien raiskaukset ja muut ei-toivotut seksuaaliset teot, ja yksi 20:stä yli 15-vuotiaasta naisesta on raiskattu siten, että tekoon on liittynyt voimankäyttöä; FRA ja EIGE, ”EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta – Tutkimustulokset lyhyesti”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2014, s. 20. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan hlbtiq+-henkilöihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt viime vuosina ja transnaisiin kohdistuu suhteettoman paljon fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että myös hlbtiq+-henkilöt kokevat seksuaalista väkivaltaa sukupuolensa, sukupuoli-identiteettinsä, sukupuolen ilmaisunsa ja sukupuolitettujen kehon piirteidensä vuoksi; ottaa huomioon, että sukupuolistuneen väkivallan arvioidut vuotuiset kustannukset EU:ssa ovat 366 miljardia euroa;

G.katsoo, että raiskausrikosten rajatylittävän ulottuvuuden vuoksi niiden torjuminen yhteisin perustein on EU:ssa erityisesti tarpeen, jotta voidaan varmistaa uhrien johdonmukaisempi suojelu ja yhtäläinen oikeussuojan saatavuus kaikissa jäsenvaltioissa ja ottaa samalla huomioon joitakin keskeisiä tekijöitä, mukaan lukien tarve varmistaa kaikkien naisten suojelun vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa, tarve varmistaa suojelun vähimmäistaso, kun naiset käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen kaikkialla unionissa – koska raiskauksen yhdenmukaistetun määritelmän puuttuminen heikentää uhrien oikeusvarmuutta ja oikeussuojan saatavuutta ja voi siten muodostaa esteen vapaalle liikkuvuudelle – sekä tarve ja velvollisuus yhdenmukaistaa EU:n lainsäädäntö kansainvälisiin normeihin, kuten Istanbulin yleissopimukseen, jossa edellytetään, että raiskaus säädetään rangaistavaksi suostumuksen puuttumisen perusteella;

H.ottaa huomioon, että EU:n nykyinen oikeudellinen toimintaympäristö on edelleen hajanainen ja että erilaiset oikeudelliset tulkinnat ja erilaiset raiskauksen määritelmät eivät aina vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja tai Istanbulin yleissopimuksen suostumusta koskevia vaatimuksia; ottaa huomioon, että yhdenmukaistettujen oikeudellisten määritelmien puuttuminen jäsenvaltioiden välillä heikentää uhrien oikeuksia, haittaa rajatylittävää yhteistyötä ja edistää väkivallantekijöiden rankaisemattomuutta ja tietämättömyyttä siitä, mikä on seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa raiskaus määritellään edelleen voimankäytön tai uhan perusteella, mikä sulkee monet uhrit oikeussuojan ulkopuolelle; katsoo, että tämä korostaa kiireellistä tarvetta laatia EU:n laajuinen suostumukseen perustuva raiskauksen määritelmä; katsoo, että suostumuksen puuttumiseen perustuvan yhteisen oikeudellisen määritelmän käyttöönotto edesauttaisi poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön parantamista sekä raiskauksia koskevien tietojen keruuta ja vertailtavuutta EU:ssa;

I.panee merkille, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin yleissopimuksen, mutta viiden jäsenvaltion Bulgaria, Tšekki, Unkari, Liettua ja Slovakia. on vielä ratifioitava se; ottaa huomioon, että näistä vain kaksi Bulgaria ja Tšekki. on hiljattain uudistanut lainsäädäntöään siten, että suostumus on keskeinen tunnusmerkki raiskausrikoksen määrittelyssä; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen voimaantulon jälkeen 16 jäsenvaltiota on muuttanut lainsäädäntöään ja sisällyttänyt siihen suostumuksen tai täsmentänyt sen kuuluvan raiskausrikoksen tunnusmerkistöön; ottaa huomioon, että EU liittyi yleissopimukseen vuonna 2023 sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen määräys suostumukseen perustuvasta raiskauksen määritelmästä on ollut käännekohta lainsäädäntöuudistuksessa ja merkinnyt siirtymistä pois perinteisestä lähestymistavasta, jossa raiskauksen määritelmä edellyttää väkivallan olettamusta; ottaa huomioon, että FRA:n vuoden 2025 perusoikeusraportissa todetaan, että Istanbulin yleissopimuksen ratifioineiden jäsenvaltioiden olisi säädettävä seksuaalinen väkivalta rangaistavaksi siten, että käytetään suostumukseen perustuvia raiskauksen ja muun seksuaalisen väkivallan määritelmiä,

J.ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ollut keskeisessä asemassa muodostettaessa ihmisoikeuslainsäädännön nykyaikaista käsitystä raiskauksesta, erityisesti sen vuonna 2003 asiassa MC v. Bulgaria antamassa merkittävässä tuomiossa, jossa se vahvisti valtioiden positiivisen velvollisuuden hyväksyä rikosoikeudellisia säännöksiä raiskausten tehokasta tutkimista ja niistä rankaisemista varten, totesi, että jos uhrin fyysisestä vastustuksesta vaaditaan todisteita, tietyntyyppiset raiskaukset voivat jäädä rankaisematta eikä seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 8 artiklassa edellytetyllä tavalla, ja katsoi, että näissä artikloissa edellytetään rangaistuksia ja tehokasta syytteeseenpanoa kaikista ilman suostumusta tehdyistä seksuaalisista teoista myös fyysisen vastustuksen puuttuessa; ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen myöhemmät tuomiot, esimerkiksi asiassa JL v. Italia (2021) ja asiassa X v. Kypros (2025) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 27. helmikuuta 2025, X v. Kypros, hakemus nro 40733/22., joissa tuomitaan uhrin syyllistäminen ja stereotypioihin vetoaminen oikeudenkäynneissä ja todetaan, että tällaiset käytännöt loukkaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja ylläpitävät ennakkoluuloja ja heikentävät seksuaalisen väkivallan uhrien oikeussuojan saatavuutta; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti tuomiossaan asiassa HW v. Ranska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 23. tammikuuta 2025, HW v. Ranska, hakemus nro 13805/21., että kaikki ilman suostumusta tapahtuvat seksuaaliset teot ovat seksuaalisen väkivallan muotoja; ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa L ja muut v. Ranska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 24. huhtikuuta 2025, L ja muut v. Ranska, hakemukset nro 46949/21, 24989/22 ja 39759/22. antamassaan tuomiossa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 8 artikla edellyttävät, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolilla on rikosoikeudelliset järjestelmät, joiden puitteissa voidaan rangaista ilman suostumusta tapahtuvista seksuaalisista teoista;

K.ottaa huomioon, että YK:n käsikirjassa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvästä lainsäädännöstä todetaan, että lainsäädännössä on otettava huomioon raskauttavat seikat, kuten selviytyjän ikä, selviytyjän ja väkivallantekijän välinen suhde, fyysisen väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen, useiden väkivallantekijöiden läsnäolo sekä uhriin kohdistuvan hyökkäyksen vakavat fyysiset tai henkiset seuraukset; ottaa huomioon, että käsikirjassa todetaan lisäksi, että lainsäädännössä olisi nimenomaisesti säädettävä rangaistavaksi pakottaminen seksuaaliseen tekoon parisuhteessa (eli avioliitossa tapahtuva raiskaus) joko niin, että pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevia säännöksiä sovelletaan väkivallantekijän ja asianomistajan välisen suhteen luonteesta riippumatta, tai toteamalla, että lainsäädännön nojalla avioliittoa tai muuta suhdetta ei voida käyttää puolustuksena sellaisia syytteitä vastaan, jotka koskevat seksuaaliseen tekoon pakottamista;

L.ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 16. syyskuuta 2021 päätöslauselman sukupuolistuneen väkivallan määrittelemisestä uudeksi rikollisuuden alaksi, joka mainitaan SEUT 83 artiklan 1 kohdassa; ottaa huomioon, että päätöslauselmassa kehotettiin jäsenvaltioita muuttamaan raiskauksen määritelmää kansallisessa lainsäädännössään siten, että se perustuu suostumuksen puuttumiseen, ja korostettiin, että sukupuolistunut väkivalta on vakava ihmisoikeus- ja kunnianloukkaus ja että raiskaus on sukupuolistuneen väkivallan muoto;

M.ottaa huomioon, että SEUT 83 artiklaa olisi sovellettava oikeusperustana lainsäädäntöehdotuksille, jotka koskevat raiskausrikosta, koska raiskaus on erityisen vakava rajatylittävä rikos ja kuuluu ”naisten ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön” liittyvän rikollisuuden alaan;

N.ottaa huomioon, että SEUT 83 artiklan 1 kohdassa käytetty termi ”seksuaalinen hyväksikäyttö” ei rajoitu pelkästään ihmiskauppaan, koska tällainen suppea tulkinta rajoittaisi perusteettomasti ”ihmiskaupan sekä naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön” ihmiskaupparikoksiin; ottaa huomioon, että sanamuoto ja lainsäädäntökäytäntö, mukaan lukien lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskeva direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13. joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/93/oj)., osoittavat, että ”seksuaalinen hyväksikäyttö” kattaa laajemman joukon rikoksia, kuten seksuaalisen väkivallan; ottaa huomioon, että seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan yleisesti toisen henkilön hyväksikäyttöä seksuaalisen hyödyn saamiseksi ja että siihen liittyy uhrin haavoittuvuus, joka on keskeistä raiskausrikoksessa;

O.ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen 36 artiklassa velvoitetaan säätämään rangaistavaksi kaikki seksuaaliset teot, joihin ei liity suostumusta, ja täsmennetään, että ”henkilön on annettava suostumus vapaaehtoisesti vapaasta tahdostaan, joka arvioidaan kulloistenkin olosuhteiden mukaan”; ottaa huomioon, että tämä periaate on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden ja kansallisen oikeuskäytännön mukainen;

P.ottaa huomioon, että suostumus on vapaaehtoinen sopimus osallistua nimenomaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen ja että sen voi peruuttaa milloin tahansa;

Q.ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot Itävalta, Belgia, Kroatia, Kypros, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola, Portugali, Slovenia, Espanja ja Ruotsi. ja muut Euroopan maat Islanti, Norja, Montenegro, Ukraina ja Yhdistynyt kuningaskunta. ovat jo ottaneet käyttöön suostumukseen perustuvia raiskauksen määritelmiä rikoslaeissaan, mikä on tehostanut seksuaaliseen väkivaltaan liittyvien rikosten ehkäisyä, niistä ilmoittamista ja niihin liittyvää syytteeseenpanoa sekä lisännyt yleistä tietämystä;

R.ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annettua direktiiviä koskevassa parlamentin kannassa ja toimeksiannossa kannatettiin voimakkaasti suostumukseen perustuvan raiskausrikoksen määritelmän sisällyttämistä tekstiin samoin kuin komission ehdotuksessa; ottaa huomioon, että neuvosto oli valitettavasti sitä mieltä, että tähän direktiiviin ei pitäisi sisällyttää raiskauksen säätämistä rangaistavaksi;

S.ottaa huomioon, että komission ehdotukseen direktiiviksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta sisältyi ehdotus raiskauksen säätämisestä rangaistavaksi sillä perusteella, että ”naisten seksuaalinen hyväksikäyttö” käsittää raiskauksen; toteaa, että tämä tulkinta on yhdenmukainen sen kanssa, että perussopimuksissa sitoudutaan naisten ja miesten tasa-arvoon; toteaa näin ollen, että SEUT 83 artiklan 1 kohta on asianmukainen oikeusperusta raiskauksen määritelmää koskevien EU:n vähimmäissääntöjen vahvistamiselle;

T.ottaa huomioon, että raiskauksesta selvinneiltä kysytään usein, miksi he eivät vastustaneet seksuaalista väkivaltaa, ja että väkivallantekijät väittävät, että uhrien vastustuksen puute merkitsee passiivista suostumusta; ottaa huomioon, että ruotsalaisessa tutkimuksessa 70 prosenttia seksuaalisen väkivallan uhreista ilmoitti merkittävästä toonisesta immobilisaatiosta, jota kutsutaan myös jäätymisreaktioksi; ottaa huomioon, että raiskauksesta selvinneiden yleisin reaktio on lamaantuminen (tooninen immobilisaatio) eikä väkivallantekijän aktiivinen fyysinen vastustaminen; ottaa huomioon, että vastustuksen puuttuminen tai ”jäätymisreaktio” ovat yleisiä tahdosta riippumattomia reaktioita ja eloonjäämisrefleksejä uhkaan ja ne voivat ilmetä liikkumattomuutena (paikallaan pysyminen, lihasten veltostuminen, kyvyttömyys liikkua tahdonalaisesti), dissosiaationa, jossa henkilön tietoisuuden ja kehossa tuntuvien häiritsevien ja kivuliaiden tuntemusten ja tunteinen yhteys katkeaa, ja toimijuuden tunteen kadottamisena; katsoo, että tätä tosiasiaa ei voida sivuuttaa, jotta voidaan varmistaa oikeussuojan saatavuus raiskauksesta selvinneille ja edistää sellaista oikeudellista ja sosiaalista ympäristöä, jossa raiskauksia ei enää suvaita;

U.ottaa huomioon, että pakottamisen, voimankäytön, uhkailun, taloudellisen ja henkisen riippuvuuden, fyysisen tai henkisen tilan – mukaan lukien tooninen immobilisaatio, jäätymisreaktio, yllättyminen, pelko, pelottelu, tiedottomuus, päihtymys, huumaaminen, unessa olo, sairaus, ruumiinvamma, vammaisuus tai muu tila taikka muu erityisen haavoittuva asema – tai rakenteellisen ja intersektionaalisen syrjinnän kaltaiset tekijät voivat aiheuttaa haavoittuvuuksia ja uhan sekä estää vapaan suostumuksen, mikä on keskeistä raiskaustapauksissa;

V.ottaa huomioon, että seksuaalisesta väkivallasta johtuva trauma voi vaikuttaa muistin toimintaan ja johtaa tapahtumien hajanaiseen tai puutteelliseen muistamiseen ja ajankulun vääristymiin, mikä vaikeuttaa tapahtumien järjestyksen muistamista; ottaa huomioon, että raiskauksesta aiheutuva trauma on kytköksissä traumaperäiseen stressihäiriöön ja muihin vakaviin mielenterveyden oireisiin, kuten keskittymisen heikentymiseen, ahdistuneisuuteen, paniikkikohtauksiin, vakavaan masennukseen, takaumiin ja painajaisiin;

W.ottaa huomioon, että aineellisiin todisteisiin vastustuksesta, uhkasta tai väkivallasta nojaaminen ylläpitää haitallisia raiskausmyyttejä ja stereotypioita siitä, miten uhrien odotetaan käyttäytyvän, mikä altistaa toissijaiselle uhriksi joutumiselle, erityisesti tapauksissa, joissa uhrin käytös ei vastaa sosiaalisen konstruktion mukaisia odotuksia traumasta, vastustuksesta tai näkyvistä vammoista; ottaa huomioon, että nämä käytännöt lisäävät epäluottamusta lainvalvonta- ja oikeusjärjestelmiä kohtaan, mikä johtaa uhrien alhaiseen ilmoitusasteeseen ja väkivallantekijöiden rankaisemattomuuteen;

X.ottaa huomioon, että seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja ruumiillinen koskemattomuus ovat loukkaamattomia oikeuksia ja että suostumukseen perustuvan raiskauslainsäädännön tarkoituksena on vahvistaa niiden suojelua; katsoo, että siirtyminen suostumukseen perustuvaan raiskauslain malliin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan ottaa huomioon, että seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta voidaan loukata jopa tilanteissa, joissa ei esiinny fyysistä väkivaltaa, kuten tilanteissa, joissa esiintyy pakottamista tai vallan väärinkäyttöä;

Y.ottaa huomioon, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tärkeyden korostamisella pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumista; ottaa huomioon, että suostumukseen perustuva raiskauslainsäädäntö korostaa erityisesti naisten oikeutta tehdä itseään ja kehoaan koskevia päätöksiä;

Z.katsoo, että suostumuksen olisi oltava keskeinen osa raiskauslainsäädäntöä; katsoo, että suostumukseen perustuvaa raiskauslainsäädäntöä tarvitaan, jotta voidaan kattaa tehokkaammin tilanteet, joissa seksuaalinen teko alkaa niin äkillisesti, ettei uhrilla ole mahdollisuutta ilmaista tahtoaan tai puolustautua ennen teon alkamista; katsoo, että suostumukseen perustuva raiskauslainsäädäntö on olennaisen tärkeää myös siksi, että siten voidaan puuttua paremmin tilanteisiin, joissa uhri ei kykene vastustamaan tekoa pelon vuoksi;

AA.ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että useimmat raiskaukset ovat tuttavien tai läheisten kumppanien tekemiä ja tapahtuvat sisätiloissa, mutta tällaisten tapausten uhreihin suhtaudutaan usein epäilevästi ja epäuskoisesti rikosoikeusjärjestelmässä, erityisesti lainkäyttöalueilla, joilla sovelletaan edelleen vanhanaikaisia näyttövaatimuksia, ja että tämä vahvistaa myyttejä siitä, että raiskaukset ovat tyypillisesti vieraiden henkilöiden yleisillä paikoilla tekemiä ja että uhrit yllyttävät raiskaamaan tai valehtelevat raiskauksesta; ottaa huomioon, että näitä myyttejä vahvistaa entisestään se, että tiedotusvälineet käsittelevät näitä tapauksia vaillinaisesti, sekä riittämätön julkinen keskustelu ja yleisen tietämyksen puute;

AB.ottaa huomioon, että yleisesti hyväksytyt myytit ja uskomukset raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta ovat haitallisia raiskausrikoksen määrittelyn kannalta ja vaarantavat entisestään selviytyjien hyvinvoinnin, ilmoitushalukkuuden ja suojelun toissijaiselta uhriksi joutumiselta sekä estävät syytteeseenpanon ja oikeussuojan saatavuuden; ottaa huomioon, että nämä hyväksytyt uskomukset ja myytit ovat yksi tekijöistä, jotka edesauttavat raiskauksiin liittyvää rankaisemattomuutta ja estävät asianmukaisen lainsäädännön laatimisen;

AC.ottaa huomioon, että seksuaalisen väkivallan laajuutta aliarvioidaan ja vähätellään edelleen voimakkaasti, koska valtaosa seksuaalirikoksista jää ilmoittamatta; ottaa huomioon, että monista ilmoitetuista raiskauksista ei koskaan nosteta syytteitä ja että valtaosa syytteistä ei johda tuomioon; toteaa, että tämä vahvistaa naisten luottamuksen puutetta järjestelmää kohtaan, johtaa alhaiseen ilmoittamisasteeseen ja ylläpitää yhteiskunnallista käsitystä rankaisemattomuudesta, minkä seurauksena seksuaalinen väkivalta, myös raiskaukset, normalisoituvat; ottaa huomioon, että laajalle levinnyt raiskausten rankaisemattomuus edistää vallitsevaa uskomusten ja sosiaalisten normien kokonaisuutta, joka kannustaa miehiä seksuaaliseen väkivaltaan ja tukee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mikä luo ympäristön, jossa seksuaalinen väkivalta on normalisoitu ja sitä perustellaan sitkeästi esiintyvällä sukupuolten eriarvoisuudella ja haitallisilla sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevilla asenteilla; katsoo, että on mahdoton hyväksyä sitä, että ilman fyysistä väkivaltaa tehdystä raiskauksesta ei seuraa rangaistusta; katsoo, että johdonmukainen syytteeseenpano kaikenlaisista raiskauksista on olennaisen tärkeää, jotta voidaan säilyttää yleinen luottamus oikeusjärjestelmiä kohtaan, ja että se on keskeinen tekijä seksuaalisen väkivallan ehkäisemisessä; katsoo, että suostumukseen perustuva raiskauslainsäädäntö on ratkaisevan tärkeä sekä seksuaalirikoksiin liittyvien asenteiden kuvastajana ja muuttajana että tietämyksen lisääjänä kaikkialla EU:ssa ja siten lopulta seksuaalirikosten määrän vähentäjänä; ottaa huomioon, että suostumukseen perustuva lainsäädäntö voi johtaa ajattelutavan muutokseen siinä, että suostumus täytyy pyytää sen sijaan, että keskityttäisiin ainoastaan seksuaalisen teon selkeän vastustuksen puuttumiseen;

AD.ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen selitysmuistiossa yleissopimuksen 36 artiklan 2 kohdan osalta selvennetään, että syytteeseenpano seksuaalisesta väkivallasta, mukaan lukien raiskaus, edellyttää todisteiden tilanteen huomioon ottavaa arviointia, jotta voidaan todeta tapauskohtaisesti, onko uhri antanut vapaaehtoisesti suostumuksensa seksuaaliseen tekoon; ottaa huomioon, että samassa kohdassa selvennetään myös, että arvioinnissa on otettava huomioon uhrien monenlaiset käyttäytymisreaktiot seksuaaliseen väkivaltaan ja raiskaukseen ja että arviointi ei saa perustua olettamuksiin tyypillisestä käyttäytymisestä vastaavissa tilanteissa; ottaa huomioon, että selitysmuistion mukaan on yhtä olennaista varmistaa, että sukupuolistereotypiat ja myytit miesten ja naisten seksuaalisuudesta eivät vaikuta raiskauslainsäädännön tulkintoihin ja syytteeseenpanoon raiskaustapauksissa;

AE.ottaa huomioon, että YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea kehottaa tiedonannossaan nro 34/2011 valtioita tarkistamaan raiskauslainsäädäntöä siten, että siitä poistetaan voimankäyttöä tai tunkeutumisen todistamista koskevat vaatimukset ja tehdään suostumuksen puuttumisesta rikoksen keskeinen tunnusmerkki, ja yleisessä suosituksessaan nro 35 (2017) tunnustamaan sukupuolistuneen väkivallan syrjinnän muotona ja hyväksymään oikeudellisia uudistuksia, joilla varmistetaan tällaisen väkivallan poistaminen, muun muassa säätämällä rangaistavaksi ilman suostumusta tehdyt seksuaaliset teot ja tukemalla kaikkien naisten ja tyttöjen, erityisesti risteävän syrjinnän muotoja kohtaavien, oikeussuojan ja palvelujen saatavuutta;

AF.ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat EU:n perusarvoja, perusoikeuksia, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeisiä periaatteita ja edistyksen olennaisia edellytyksiä; toteaa, että biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen ja muihin perusteisiin perustuva syrjintä on kielletty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa;

AG.ottaa huomioon, että intersektionaalisuus on tärkeä ohjaava periaate, joka on otettu osaksi EU:n lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat moniperusteista eriarvoisuutta ja syrjintää, joka liittyy muun muassa rotuun, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun, uskontoon tai vakaumukseen, oleskeluoikeuteen tai vammaisuuteen; ottaa huomioon, että sukupuolistunut seksuaalinen väkivalta on yksi merkittävimmistä sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä ja että sukupuolten tasa-arvossa voidaan saavuttaa todellista edistystä vain soveltamalla intersektionaalista lähestymistapaa; katsoo, että intersektionaalisen lähestymistavan soveltaminen mahdollistaa rakenteellisiin esteisiin puuttumisen ja sellaisen näytön keräämisen, jonka avulla voidaan luoda vertailuarvoja ja määrittää etenemisreitti kohti strategisia ja tehokkaita toimia järjestelmällisen syrjinnän, syrjäytymisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseksi;

AH.toteaa, että kun otetaan huomioon sukupuolten eriarvoisuuden ja sukupuolistuneen väkivallan rakenteellinen luonne, suostumus voidaan antaa pakottamisen tai sosiaalisen painostuksen seurauksena, mikä osoittaa, että on tarpeen soveltaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan yksilön itsemääräämisoikeuden lisäksi myös sosiaalinen valtadynamiikka, sukupuolinormit ja toimijuuden epätasaisen jakautuminen miesten ja naisten välillä;

AI.ottaa huomioon, että sukupuolistunut väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta, on sekä rakenteellisen eriarvoisuuden syy että sen seuraus ja että voimasuhteiden epätasapaino juontaa juurensa sukupuolistereotypioihin ja yhteiskunnallisiin normeihin; katsoo, että tällaiseen väkivaltaan puuttuminen edellyttää näiden normien kyseenalaistamista ja kattavien oikeudellisten, sosiaalisten ja koulutusuudistusten täytäntöönpanoa;

AJ.ottaa huomioon, että syvään juurtuneet sukupuolistereotypiat naisten seksuaalisuudesta ja moraalista edistävät vallitsevaa uskomusten ja sosiaalisten normien kokonaisuutta, joka kannustaa miehiä seksuaaliseen väkivaltaan ja tukee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mikä luo ympäristön, jossa seksuaalinen väkivalta on normalisoitu ja sitä perustellaan sitkeästi esiintyvällä sukupuolten eriarvoisuudella ja haitallisilla sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevilla asenteilla; ottaa huomioon, että tämä johtaa joidenkin naisten ja muiden henkilöiden leimautumiseen ja syrjivään kohteluun, koska he rikkovat sukupuolisidonnaisia sosiaalisia ja seksuaalisia normeja tai eivät mukaudu sukupuolirooleihin;

AK.ottaa huomioon, että raiskaukset, mukaan lukien rikosta mahdollisesti edeltävät seikat, kuten houkuttelu ja verkkohuijaukset, voivat tapahtua rajatylittävissä tilanteissa; ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy sekä verkossa että sen ulkopuolella ja että siihen sisältyy teknologian avulla tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa, häirintää, intiimien kuvien jakamista ilman suostumusta ja pakottavaa kontrollia; ottaa huomioon, että tällaiset väkivallan muodot vaikuttavat suhteettomasti naisiin ja syrjäytyneisiin ryhmiin ja että niitä ei edelleenkään oteta riittävästi huomioon monissa kansallisissa kehyksissä;

AL.ottaa huomioon, että raiskauksen uhrit tarvitsevat välitöntä, monialaista, helposti saatavilla olevaa ja kokonaisvaltaista sairaanhoitoa, mukaan lukien raiskauksen kliininen hoito, seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto, myös jälkiehkäisy, altistuksen jälkeinen estolääkitys, sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden hoito sekä turvallisen ja laillisen abortin saaminen, ja traumatukea ja että heillä on myös oltava mahdollisuus pitkäaikaiseen tukeen, muun muassa psykologiseen neuvontaan; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei tarjota tiettyjä olennaisia terveydenhuoltopalveluja;

AM.ottaa huomioon, että raiskauskulttuuri määritellään rakenteelliseksi ja laajalle levinneeksi asenteiden, käyttäytymisen, arvojen ja sosiaalisten normien järjestelmäksi, joka normalisoi ja vähättelee seksuaalista väkivaltaa, heikentää suostumuksen merkitystä, ylläpitää raiskausmyyttejä ja edistää tällaisen väkivallan normalisointia yhteiskunnassa;

AN.ottaa huomioon, että hyvin yleinen toissijainen uhriksi joutuminen osoittaa, että oikeusjärjestelmien lisäksi myös vanhentuneilla laeilla, jotka eivät perustu suostumukseen, ei ole kyetty takaamaan selviytyjille oikeussuojan saatavuutta Euroopan neuvosto, ”Case of L. and Others v. France: Criminal-law system inadequate for the punishment of all non-consensual sexual acts, exposing rape victim to secondary victimisation”, uutisartikkeli, Euroopan neuvosto, Strasbourg, Ranska, 24. huhtikuuta 2025., mistä ovat osoituksena uhrien alhainen ilmoitusaste, heidän tarpeitaan vastaavan tuen puute, menettelyjen saatavuuden puute ja raiskaustapausten alhainen tuomitsemisaste, ja toteaa, että tämä korostaa järjestelmällisiä puutteita lainvalvontaviranomaisten ja oikeusjärjestelmien tavassa käsitellä raiskaustapauksia, mikä puolestaan johtaa laajaan yhteiskunnalliseen käsitykseen raiskausrikoksen rankaisemattomuudesta ja heikentää vakavasti sukupuolten tasa-arvoa;

AO.ottaa huomioon, että toissijainen uhriksi joutuminen tapahtuu tilanteissa, joissa uhrit eivät kärsi lisähaittaa raiskausrikoksen suorana seurauksena, vaan seurauksena siitä, miten laitokset ja muut henkilöt kohtelevat heitä; ottaa huomioon, että toissijaiseksi uhriksi joutuminen johtuu uhrin toistuvasta altistumisesta väkivallantekijälle, piittaamattomasta kohtelusta, kuten siitä, että uhria kuulustellaan moneen kertaan samoista tapahtumista, uhria syyllistävistä asenteista, uhrin kohtaavien henkilöiden epäasianmukaisesta kielenkäytöstä tai tökeröistä kommenteista, lääkinnällisistä toimenpiteistä sekä oikeudenkäynneistä, myös siltä osin kuin on kyse niiden pituudesta, ja muista institutionaalisista prosesseista; ottaa huomioon, että toissijainen uhriksi joutuminen heikentää uhrien oikeuksia ja oikeussuojan saatavuutta sekä pahentaa heidän traumojaan, esimerkiksi aiheuttamalla traumaperäisen stressihäiriön, masennusta ja ahdistusta, mikä haittaa heidän toipumistaan;

AP.ottaa huomioon, että raiskausten traumaattinen luonne ja niiden pitkäaikaiset vaikutukset uhrien fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, turvallisuuteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään edellyttävät, että erityisesti lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen koulutettu ja erikoistunut henkilöstö reagoi koordinoidusti, sukupuolisensitiivisesti ja traumatietoisesti käsitellessään raiskaustapauksia, jotta voidaan estää toissijainen uhriksi joutuminen; toteaa, että oikeuden ja lainvalvonnan alan ammattilaisten koulutus on joissakin jäsenvaltioissa edelleen epäyhtenäistä ja riittämätöntä; ottaa huomioon, että lainsäädännössä olevien suostumukseen perustuvien raiskauksen määritelmien tehokas täytäntöönpano riippuu poliisien, syyttäjien ja oikeusviranomaisten kyvystä tulkita ja soveltaa säännöksiä oikein ja siten varmistaa, että painopiste pysyy vapaaehtoisen suostumuksen puuttumisessa eikä vastustusta tai fyysistä väkivaltaa koskevassa näytössä; ottaa huomioon, että uhreille suostumuksen puutteen osoittamisesta aiheutuva todistustaakka vahvistaa haitallisia raiskausta koskevia stereotypioita;

AQ.ottaa huomioon, että kattava suostumukseen perustuva seksuaali- ja ihmissuhdekasvatus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vähentää raiskauksia ja seksuaalisuutta koskevaa misinformaatiota ja myyttejä sekä käsitellä sukupuolinormeja ja ehkäistä kaikenlaista sukupuolistunutta väkivaltaa, myös raiskauksia; ottaa huomioon, että ennaltaehkäisytoimissa on ratkaisevan tärkeää ottaa mukaan miehet ja pojat sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, haitallisten sukupuolistereotypioiden ja epäterveiden ja haitallisten miehisyyden mallien haastamiseen sekä seksin oikeutena näkemisen kyseenalaistamiseen; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää omaksua suostumukseen perustuva kulttuuri, jotta voidaan varmistaa keskinäisen kunnioituksen ja turvallisuuden toimintaympäristö, joka perustuu terveeseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen; ottaa huomioon, että sukupuolisensitiivisen, kokonaisvaltaisen ja ikätasolle sopivan seksuaali-, suostumus- ja ihmissuhdekasvatuksen tarjoaminen on ratkaiseva keino raiskausten ja seksuaalisen väkivallan ehkäisemisessä ja niiden perimmäisiin syihin puuttumisessa;

AR.ottaa huomioon, että kestävän YK:n kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteessa 5 kehotetaan saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo ja lisäämään kaikkien naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia ja että kestävän kehityksen tavoitteessa 16 kehotetaan edistämään rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia, takaamaan kaikille oikeussuojan saatavuus ja rakentamaan tehokkaita ja vastuullisia instituutioita;

AS.ottaa huomioon, että YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja ketään ei jätetä -periaatteessa, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteissa 3, 4, 5, 10 ja 16, vaaditaan seksuaalisen väkivallan poistamista, sukupuolten tasa-arvon saavuttamista, oikeussuojan saatavuutta, osallistavaa koulutusta ja kunnioitusta sekä kaikkien henkilöiden fyysisen ja henkisen koskemattomuuden suojelemista,

AT.ottaa huomioon, että marsseilla, mielenosoituksilla ja kansalaisyhteiskunnan liikkeillä, kuten #MeToo-liikkeellä, jotka rikkovat raiskauksiin liittyvän hiljaisuuden ja ovat saaneet aikaan lainsäädäntömuutoksia joissakin jäsenvaltioissa, asetetaan kyseenalaiseksi se, että jäsenvaltiot eivät puutu riittävästi rakenteellisiin ja normatiivisiin tekijöihin, jotka johtavat väkivallantekijöiden rankaisemattomuuteen; ottaa huomioon tapaukset, jotka ovat saaneet aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, kuten niin kutsuttu ”susilauman” tapaus Espanjassa ja Gisèle Pelicot’n tapaus Ranskassa, ja toteaa näiden tapausten osoittavan, että raiskauksen määritelmät ovat riittämättömiä, kun ne perustuvat voimankäyttöön eivätkä suostumukseen;