A.ottaa huomioon, että Itävallan pysyvä edustusto Euroopan unionissa on välittänyt Wienin syyttäjänviraston syyttäjän pyynnön pidättää Itävallasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Harald Vilimskyn koskemattomuus väitettyjen kavallusten johdosta, jotka ovat Itävallan rikoslain 153 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuja rikoksia ja perustuvat hänen väitettyyn osallisuuteensa rikoslain 12 §:ssä tarkoitettuihin rikoksiin;

B.ottaa huomioon, että pyynnön mukaan Wienin syyttäjänviraston vuonna 2021 esittämien aiempien Harald Vilimskyn koskemattomuuden pidättämistä koskevien pyyntöjen sekä Euroopan parlamentin 11. marraskuuta 2021 tekemän hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan päätöksen jälkeen on ilmennyt uusia tosiseikkoja, joiden vuoksi on aiheellista pyytää Harald Vilimskyn koskemattomuuden pidättämistä myös näiden uusien todisteiden perusteella; toteaa, että tutkinnasta saatujen tietojen mukaan Harald Vilimskyn epäillään käyttäneen valtuuksiaan väärin käyttämällä poliittisen puolueensa FPÖ:n (Freiheitliche Partei Österreichs – Die Freiheitlichen) varoja tarkoituksiin, jotka eivät liity sen toimintaan, ja tämä olisi tapahtunut vuonna 2013 vielä tarkemmin määrittämättöminä ajankohtina, sekä toteaa, että kyse on etenkin siitä, että Harald Vilimsky olisi hyväksynyt yksityisluonteisia ja muita kuin puolueen toimintaan liittyviä maksuja, jotka koskivat oven ja lukon asentamista hänen yksityiseen osoitteeseensa, mihin kului yhteensä 9 434 euroa FPÖ:n varoja;

C.ottaa huomioon, että Harald Vilimsky valittiin Euroopan parlamenttiin Euroopan parlamentin vaaleissa vuoden 2019 toukokuussa ja uudelleen vuoden 2024 kesäkuussa, joten hän ei ollut Euroopan parlamentin jäsen väitetyn rikoksen tekohetkellä;

D.ottaa huomioon, että väitetty rikos ja sen johdosta esitetty Harald Vilimskyn koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö eivät liity Harald Vilimskyn tehtäviään hoitaessaan ilmaisemaan mielipiteeseen tai hänen äänestykseensä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

E.ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa määrätään, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

F.ottaa huomioon Itävallan perustuslain 57 §:n 2 ja 3 momentin, joissa todetaan seuraavaa:

”2. Kansallisneuvoston jäsenet voidaan pidättää rangaistavan teon johdosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella, paitsi milloin he jäävät verekseltään kiinni rikoksen teosta. Kansallisneuvoston jäseniä koskee immuniteetti kotietsintöjen osalta, ellei kansallisneuvosto anna tähän suostumusta.

3. Kaikissa muissa tapauksissa kansallisneuvoston jäseniä voidaan virallisesti syyttää rangaistavasta teosta ilman kansallisneuvoston suostumusta vain, jos teolla ei ole ilmeistä yhteyttä kyseisen jäsenen poliittiseen toimintaan. Syyttäjäviranomaisen on kuitenkin saatava kansallisneuvostolta päätös siitä, onko tällainen yhteys olemassa, jos asianomainen jäsen tai näistä asioista vastaavan pysyvän valiokunnan jäsenistä kolmannes näin vaatii. Jos tällainen vaatimus esitetään, syyttäjäviranomaisen on välittömästi pidättäydyttävä ryhtymästä toimenpiteisiin tai keskeytettävä toimenpiteet, joihin on jo ryhdytty.”;

G.ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 määrätyn parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeudenkäynneiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

H.ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta;

I.ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että kyseisen oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa Harald Vilimskyn poliittista toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä ja siten parlamentin riippumattomuutta;

J.ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä” Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266, 91 kohta.;