1.kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan kaikkien käytettävissä olevien oikeudellisten ja hallinnollisten välineiden tehokkaan käytön, mukaan lukien kohdennetut toimenpiteet, soveltaen tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa ja sidosryhmien tehokasta kuulemista, jotta estetään Itämeren kalakantojen heikkeneminen entisestään;

2.kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, miten kiintiöiden jakautuminen Itämeren laivastonosien kesken on kehittynyt, ja määrittämään, onko kalavaroihin kohdistuvan paineen ja kalastusmahdollisuuksien kansallisen jakopolitiikan välillä jonkinlainen syy-seuraussuhde;

3.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevaa asetusta täytäntöön pannessaan siirtymään kalakantojen elvyttämisvaiheeseen ja toteuttamaan parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia toimenpiteitä ja toimia sekä toteuttamaan muita mahdollisia toisiinsa liittyviä toimia, jotka liittyvät muuhun EU:n tai kansalliseen lainsäädäntöön, jotta voidaan puuttua kaikkiin kalakantoihin kohdistuviin stressitekijöihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edellä mainittua elvyttämisvaihetta toteuttaessaan harkitsemaan parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon perustuvia korjaavia toimenpiteitä, kuten joidenkin kantojen kohdennetun kalastuksen keskeyttämistä Itämerellä monivuotisen suunnitelman mukaisesti, ja välttämään toimenpiteitä, jotka voisivat heikentää rannikkoyhteisöjen sosioekonomista vakautta, jotta varmistetaan, että ihmisravinnoksi tarkoitettujen saaliiden kalastus säilyy kestävänä;

4.kehottaa ottamaan käyttöön sosiaalista ja taloudellista tukea, mukaan lukien tuki asianomaisille yhteisöille, paikalliset investoinnit, väliaikaiset korvaukset ja kalastajille EU:n sääntöjen mukaisesti myönnettävä siirtymätuki kohtuuttomien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi; panee merkille, että siinä missä väliaikaisilla toimenpiteillä puututaan välittömiin ekologisiin huolenaiheisiin, kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen välineet on suunniteltu mukauttamaan kalastuskapasiteettia kalastusmahdollisuuksilla pitkällä aikavälillä; kehottaa siksi erottamaan tukijärjestelmissä selkeästi toisistaan väliaikaisen ja pysyvän lopettamisen; toteaa, että Itämeren pienet ja keskisuuret kalastusyritykset eivät ole saaneet asianmukaista taloudellista korvausta menetyksistä, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun turskan kohdennettu kalastus lopetettiin vuonna 2019; kehottaa komissiota perustamaan erityisen Itämeren kalastusta koskevan elvytys- ja siirtymärahaston, jolla tuetaan laivaston rakenneuudistusta, teknologian nykyaikaistamista, lajikohtaisten kalastuskieltojen aiheuttamien menetysten korvaamista sekä rannikkokalastusyhteisöjen ja niiden kulttuuriperinnön säilyttämistä;

5.korostaa, että kaikissa kannan elvyttämistä koskevissa toimenpiteissä on otettava huomioon Itämeren ainutlaatuiset ja vesistöaluekohtaiset hydrologiset ja kemialliset olosuhteet, sillä Itämeri on puolisuljettu murtovesimeri, jolle on ominaista veden vähäinen vaihtuminen, hapettomat vyöhykkeet ja sedimentin pysyvä pilaantuminen, jotka ovat ominaisia tälle vesistöalueelle eivätkä ole verrattavissa EU:n muiden merialueiden olosuhteisiin;

6.kehottaa neuvostoa asettamaan TAC-tasot, jotka ovat täysin ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisia, kun otetaan huomioon Itämeren ekosysteemin haavoittuvuus, sosioekonomiset tekijät ja kantojen hidas elpyminen sekä lausuntojen tieteellinen epävarmuus; kehottaa komissiota nykyistä monivuotista ohjelmaa arvioidessaan tarkastelemaan huolellisesti sosioekonomisia näkökohtia; korostaa, että tarvitaan YKP‑asetuksen 2 artiklan mukainen lähestymistapa, jossa ympäristötekijät ja sosioekonomiset näkökohdat ovat tasapainossa;

7.korostaa, että monivuotisten kiintiöiden asettaminen parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella voisi antaa Itämeren meriekosysteemeille aikaa elpyä ja tarjota yrityksille vakautta, jota ne tarvitsevat investointien suunnittelemiseksi, työllisyyden ylläpitämiseksi ja satamainfrastruktuurin huoltamiseksi sekä kalastusalan sukupolvenvaihdoksen tukemiseksi; korostaa, että pitkittynyt sääntelyn epävakaus johtaa investointien vähenemiseen, tuotantokapasiteetin menetykseen ja kalastusalan perheyritysten katoamiseen, mikä aiheuttaa peruuttamattomia sosioekonomisia menetyksiä Itämeren rannikkoyhteisöille; korostaa, että tällaisten hoitotoimenpiteiden kehittämiseen olisi sisällyttävä tehokas, oikea-aikainen ja järjestelmällinen sidosryhmien kuuleminen;

8.kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota, kun otetaan huomioon Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen puutteet sen ekologisten ja sosioekonomisten tavoitteiden saavuttamisessa, harkitsemaan toimenpiteiden käynnistämistä YKP‑asetuksen 12 ja 13 artiklan mukaisesti aina, kun parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot osoittavat tällaisten toimenpiteiden olevan tarpeen, ja valmistelemaan toimia analysoimalla asiaankuuluvan kalastustoiminnan, myös virkistyskalastuksen, lopettamisen kustannuksia ja hyötyjä ottaen huomioon menetetyt tulot, toimeentulon, elintarviketurvan ja toimimatta jättämisen tulevat kustannukset;

9.kehottaa estämään peruuttamattomat ekologiset vahingot Itämeren silakka- ja kilohailikannoille, jotta voidaan varmistaa näihin lajeihin kohdennetun rannikkokalastuksen ja perinteisen pienimuotoisen kalastuksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja turvata meren ravintoverkot; katsoo, että tieteellisten lausuntojen perusteella on kiireellisesti harkittava kyseisten kantojen elvyttämistaukoja, kunnes tieteellinen näyttö osoittaa kantojen selkeän ja kestävän elpymisen;

10.korostaa tässä yhteydessä, että mahdollisimman tehokkaat korjaavat toimenpiteet edellyttävät sidosryhmien asianmukaista osallistumista ja niiden on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, jotta niiden tavoitteet voidaan saavuttaa; korostaa lisäksi mahdollisuutta perustaa Itämerelle tieteeseen perustuvia kalakantojen elvytysalueita ja väliaikaisia kalastuskieltoalueita, joissa painotetaan kalojen talviaikaan ja kutua edeltävänä aikana suosimia alueita, jotta voidaan säilyttää vakaa rekrytointi ja terve ikärakenne, sekä passiivisia ja aktiivisia ennallistamistoimenpiteitä, myös kutu- ja kasvualueilla, asiaa koskevan EU:n ympäristölainsäädännön säännösten mukaisesti; korostaa, että tällaisia toimenpiteitä on tärkeää täydentää asianmukaisilla ja oikea-aikaisilla korvauksilla asiaa koskevien EU:n säännösten mukaisesti;

11.muistuttaa EU:n sitoumuksista ja tavoitteista, jotka koskevat merisuojelualueiden kattavuutta ja tehokkuutta; kannustaa panemaan asianmukaisesti täytäntöön tehokkaat hoitotoimenpiteet Itämeren nykyisillä merisuojelualueilla sekä nimeämään uusia suojeltuja merialueita EU:n sitoumusten mukaisesti; korostaa, että nimeämisen olisi perustuttava tieteellisiin arviointeihin, jotka osoittavat kriittiset elinympäristöt tai kutualueet; huomauttaa, että tarvitaan tehokkaita hoitotoimenpiteitä sekä valikoivia ja vähävaikutteisia pyydyksiä koskevia pilottihankkeita, jotka perustuvat Pohjanmerellä ja Skagerrakissa toteutettuihin onnistuneisiin aloitteisiin;

12.korostaa, että on tärkeää säilyttää alueella elinkelpoinen perinteinen pienimuotoinen kalastus, jossa puretut saalismäärät ovat vähäisiä, ja sallia sen harjoittaminen elvyttämisvaiheen aikana; muistuttaa tarkistetun kalastuksenvalvonta-asetuksen asiaa koskevista säännöksistä ja niiden täytäntöönpanosta kaikilta osin ja tehokkaasti; korostaa, että perinteinen pienimuotinen kalastus on ratkaisevan tärkeää toimeentulon, perinteisten toimitusketjujen häiriönsietokyvyn ja rannikkokalastusyhteisöjen työpaikkojen säilyttämisen kannalta ja että sillä on erityistä sosiaalista ja kulttuurista arvoa; huomauttaa, että tällaisen kalastuksen vahvistaminen voi tuottaa enemmän lisäarvoa paikallisille talouksille; korostaa YKP-asetuksen 2 artiklan mukaisten kestävän kehityksen kolmen pilarin merkitystä;

13.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle perinteistä pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastajien sosioekonomisen tilanteen parantamisen; korostaa kalastusmahdollisuuksien ja rannikkoalueiden kalastusalueiden merkitystä pienille toimijoille; korostaa, että jäsenvaltiot voivat saavuttaa nämä parannukset YKP‑asetuksen 17 artiklan mukaisilla kansallisilla kiintiöillään sekä investoimalla valikoiviin ja vaikutuksiltaan vähäisiin pyydyksiin; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja tarvittaessa panemaan täytäntöön Itämeren kalastusmahdollisuuksiin sovellettavia eriytettyjä sääntöjä, jotka perustuvat alusten pituuteen ja pyydystyyppiin, jotta voidaan erityisesti vähentää suurten teollisuusalusten pienille ja keskisuurille perheyrityksille ja rannikkoyhteisöille aiheuttamaa kilpailupainetta;

14.kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan edelleen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa laittoman poisheittämisen torjumiseksi Itämerellä, koska tarvitaan toimivia toimenpiteitä, jotta voidaan tukea valikoivuutta ja vähentää tahattomia saaliita sekä panna asiaa koskevat säännökset täytäntöön YKP-asetuksen ja kalastuksenvalvonta-asetuksen mukaisesti;

15.korostaa eurooppalaisen valtamerisopimuksen roolia kokonaisvaltaisen lähestymistavan sekä uusintavan ja kestävän sinisen talouden edistämisessä Itämerellä kohdennetuilla toimilla kalakantojen elvyttämiseksi ja ympäristöpaineiden vähentämiseksi; toteaa, että valtamerisopimuksen ja kilpailukykykompassin tavoitteiden täytäntöönpano edellyttää riittävää taloudellista tukea pitkällä aikavälillä elinkelpoisen selviytymiskykyisen meritalouden kehittämiseen sekä innovoinnin, nykyaikaistamisen, hiilestä irtautumisen ja digitalisaation edistämiseen;

16.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista taakkaa ja varmistamaan paremman koordinoinnin eri politiikkojen välillä, jotta voidaan vahvistaa Itämeren alueen häiriönsietokykyä, kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kestävyyttä ekologisten ja markkinahaasteiden edessä;

17.kehottaa komissiota perussopimusten valvojana toimimaan perussopimusten mukaisesti tapauksissa, joissa neuvosto ja jäsenvaltiot rikkovat EU:n sääntöjä, esimerkiksi Itämeren monivuotisen suunnitelman sääntöjä;

18.kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan EU:n kalastuksenvalvonta-asetuksen täydellisen ja tehokkaan täytäntöönpanon, mukaan lukien säännökset, joilla puututaan saaliiden virheelliseen ilmoittamiseen ja vahvistetaan saalisilmoitusten tarkkuutta ja luotettavuutta alueella;

19.korostaa, että kalastuksenhoidon on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja että ICESillä on keskeinen rooli tieteellisen johdonmukaisuuden varmistamisessa ja että kalastajien tietämys on tärkeää; korostaa ICESin riippumattomuuden merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että ICESillä on käytettävissään ajantasaiset ja tarvittavat tieteelliset kalastustiedot, jotta se voi edelleen parantaa lausuntojaan ja varmistaa laadukkaiden tieteellisten arviointien oikea-aikaisen saatavuuden; kehottaa komissiota asettamaan kaikki ICESiltä pyytämänsä tieteelliset lausunnot julkisesti saataville myös siksi, että mahdollistetaan avoin vuoropuhelu;

20.kehottaa komissiota pyytämään välittömästi, että ICES laatii yhteisymmärryspöytäkirjaa käsitellessään edelleen ekosysteemilähtöisiä, useita lajeja kattavia lausuntoja sekä kantojen elpymistä koskevia lausuntoja, joissa otetaan huomioon ympäristömuutos ja ravintoverkkojen vuorovaikutus, selvittämään ekosysteemilähtöisten viitearvojen ja ekosysteemikorjattujen kalastuskuolevuutta koskevien tietojen käyttöä, jotka on räätälöity Itämerta ja tiettyjä lajien vuorovaikutuksia varten, ja sisällyttämään niihin myös täydentäviä indikaattoreita, jotka perustuvat muihin asiaa koskeviin EU:n sääntöihin, kuten meristrategiapuitedirektiiviin, esimerkiksi suuria kaloja koskevien indikaattorien sekä ikä- ja kokojakaumaindikaattorien sisällyttämiseksi; korostaa, että tällaisten lausuntojen olisi oltava alan kannalta avoimia ja ennakoitavissa olevia ja niissä olisi vältettävä yliarviointia, joka johtaa myöhemmin kohtuuttomiin saalisrajoituksiin ja yritysten kokemaan epävarmuuteen;

21.kehottaa komissiota pyytämään ICESiltä Itämerta koskevan lausunnon ennalta varautumista koskevista puskureista, jotka liittyvät tieteellisten lausuntojen epävarmuuteen sekä rekrytoinnin ja biomassan kehityskulun epävarmuuteen, sekä vaikutuksista, joita aiheutuu, jos ei käytetä kestävän enimmäistuoton ylittäviä vaihteluvälejä, ja kaikista asiaankuuluvista seurauksista, ja välttämään jäykkiä tai automaattisia vähennyksiä, joissa ei oteta huomioon sosioekonomisia realiteetteja; korostaa, että kestävä enimmäistuotto on edelleen tärkeä väline mukautuvassa ja vastuullisessa hoidossa; kehottaa lisäksi komissiota pyytämään tieteellis‑teknis‑taloudelliselta kalastuskomitealta Itämerta koskevia asiaankuuluvia sosioekonomisia analyyseja;

22.kehottaa komissiota käyttämään kaikissa kantojen arvioinneissa, joilla pannaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä, biomassan viitearvoja (BMSY), siten kuin ne ilmenevät Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja YKP‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan tavoitteissa;

23.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Itämeren kalakantojen hoitoon sisältyy tavoitteita kantojen luonnollisen koon ja ikäjakauman palauttamiseksi YKP‑asetuksen 2 artiklan 5 kohdan j alakohdan mukaisesti, jossa viitataan meristrategiapuitedirektiivin 1 artiklan 1 kohtaan, koska terveet populaatiorakenteet edistävät lisääntymiskykyä, kantojen selviytymiskykyä ja ekosysteemien vakautta; kannustaa kehittämään seurantaindikaattoreita ja valikoivampia kalastuskäytäntöjä, joita kehitetään yhteistyössä alan kanssa ja joilla voidaan vähentää suurempien ja vanhempien kalojen järjestelmällistä pyyntiä ja suojella paremmin kannan rekrytointipotentiaalia;

24.kehottaa komissiota pyytämään EU:n lainsäädännön, myös Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen, täytäntöönpanemiseksi ICESiltä tieteellisen lausunnon, jossa otetaan huomioon Itämeren ympäristön ja ekosysteemien kannalta merkitykselliset stressitekijät; katsoo, että tässä lausunnossa olisi tuotava selkeästi esiin ja otettava huomioon muiden tekijöiden ohella riskit, jotka liittyvät ympäristön nykytilaan, maa- ja merialueiden vuorovaikutukseen, ilmastonmuutoksesta johtuvaan lisääntyneeseen epävarmuuteen ja lajien vuorovaikutuksen vaikutuksiin, mukaan lukien asiaankuuluvat saalistajakannat; korostaa, että lausunnoissa olisi aina myös ilmoitettava selkeästi kunkin tekijän epävarmuuden taso;

25.kehottaa komissiota kuulemaan ICESiä nykyisen yhteisymmärryspöytäkirjan puitteissa kannustaakseen sitä päivittämään säännöllisesti pyyntisääntöjä koskevia teknisiä suuntaviivojaan ja kehittämään edelleen riippumattomiin tieteellisiin kriteereihin perustuvia kantojen arviointimenetelmiä; pitää tärkeänä, että ICES käyttää komissiolle tai jäsenvaltioille antamissaan lausunnoissa uusimpia Itämerta koskevia lähestymistapoja ja että lausunnot ovat tieteellisesti perusteltuja ja EU:n kalastusalan oikeudellisen kehyksen mukaisia; toteaa, että kyseessä on ICESin sisäinen prosessi;

26.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään Itämeren tiettyjen kaupallisesti hyödynnettävien lajien, kuten silakan ja kilohailin, sekä muiden kaupallisesti hyödynnettävien lajien kattavan geneettisen populaation kartoituksen parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella ja täydentämään näyttöön perustuvia lausuntoja, jotta kalastusmahdollisuuksia ja teknisiä toimenpiteitä koskevat päätökset olisivat paremmin tietoon perustuvia; korostaa, että tällaiset geneettiset tiedot on validoitava ICESissä kaikilta osin ja ne on sisällytettävä kantojen pitkän aikavälin arviointimalleihin ennen kuin niitä käytetään hoitotarkoituksiin;

27.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan asianomaisten kantojen ikä- ja kokokriteerejä koskevien tietojen saatavuutta ja laatua valmisteltaessa alueen kalastuksenhoitopäätöksiä; korostaa, että näitä muuttujia koskevan paremman tiedonkeruun olisi tuettava meristrategiapuitedirektiivin kuvaajan 3 vertailuperusteen 3 (D3C3) sisällyttämistä Itämeren monivuotisen suunnitelman 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

28.kehottaa komissiota pyytämään ICESiä laatimaan yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin EU:n nykyisestä lähestymistavasta Itämerta koskevien tieteellisten lausuntojen hyödyntämiseen; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että pyydetyt saalistasoja koskevat lausunnot vastaavat täysin kaikkia asiaankuuluvia oikeudellisia vaatimuksia ja toimintapoliittisia tavoitteita, myös 2 artiklassa vahvistettuja YKP:n tavoitteita; huomauttaa, että komission on tärkeää puuttua mahdollisiin puutteisiin ja hahmotella konkreettisia toimia siitä, miten kalastusmahdollisuuksia koskevia nykyisin saatavilla olevia lausuntoja voidaan käyttää riittävän ennalta varautuvasti kaikkien asiaankuuluvien oikeudellisten vaatimusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi;

29.kannustaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että suurimpien sallittujen saaliiden asettaminen tapahtuu avoimesti ja perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja tietämykseen Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen ja YKP:n tavoitteiden sekä ekosysteemilähtöisten, useita lajeja kattavien lausuntojen mukaisesti ja että siinä otetaan huomioon kalastuksen ja rannikkoyhteisöjen pitkän aikavälin sosioekonomisen vakauden välinen vuorovaikutus;

30.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon asiaa koskevan kansainvälisen työn ja määritelmät, myös YK:n ympäristöohjelman työn, kun ne kehittävät edelleen ymmärrystä ekosysteemipohjaisesta hoidosta EU:n nykyisen oikeudellisen kehyksen puitteissa, esimerkiksi toimivien ekosysteemien osalta, kuten meristrategiapuitedirektiivin 5 artiklan 5 kohdan a alakohdassa todetaan;

31.pyytää komissiota laatimaan tieteeseen perustuvan, koordinoidun ja monialaisen suunnitelman, jossa käsitellään Itämereen vaikuttavia keskeisiä stressitekijöitä ja varmistetaan samalla osallistava hallinto ja merten aluesuunnittelu sekä yhteistyö kaikkien sidosryhmien kanssa;

32.kehottaa komissiota hyödyntämään mahdollisuutta tukea meri- ja vesipolitiikan parempaa koordinointia ja johdonmukaista täytäntöönpanoa tulevan valtamerisäädöstä koskevan lainsäädäntöehdotuksen avulla;

33.kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, jotta ilmastoon liittyviin riskeihin voidaan puuttua oikea‑aikaisesti ja välttää toimien viivästymisestä alueella aiheutuvat kasvavat riskit ja kustannukset;

34.kehottaa jatkamaan EU:n ympäristölainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa ja toteaa samalla, että tarvitaan tasapainoisia ja toimivia ratkaisuja kaikille asianomaisille aloille, jotta voidaan puuttua ympäristöpaineisiin Itämerellä ja muilla EU:n vesillä, mukaan lukien useista lähteistä peräisin oleva ravinnekuormitus;

35.kehottaa lisäämään merkittävästi investointeja nykyaikaisiin jätevedenpuhdistamoihin sekä pilaantumisen pidättämis- ja suodatusjärjestelmiin sekä Itämeren maissa että kaikilla Itämereen laskevilla vesistöalueilla; korostaa, että ilman vesi- ja viemäri‑infrastruktuurin kattavaa nykyaikaistamista kaikki Itämeren vesien laadun parantamiseen tähtäävät toimet jäävät julistuksen tasolle ja tehottomiksi;

36.kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että luonnollista saalistusta koskevat lähestymistavat perustuvat aina tieteeseen ja sidosryhmien kuulemisiin, mukaan lukien merimetsoja ja harmaahylkeitä koskevat ennaltaehkäisevät, paikallisesti kohdennetut hoitotoimenpiteet, ja varmistamaan, että kaikki hyväksytyt toimenpiteet ovat tehokkaita ja täyttävät kaikki oikeudelliset velvoitteet ja niihin sisältyy asianmukainen seuranta, kohdennettu ja riittävä rahoitus ja sidosryhmien tehostettu yhteistyö, jotta varmistetaan toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus, mukaan lukien hillitsemiskäytännöt, kuten pelotteet tai fyysinen syrjäyttäminen;

37.korostaa, että komission on ryhdyttävä kiireellisiin ja tehokkaisiin toimiin, joilla vastataan merimetsokannoista aiheutuviin Itämeren kalakantoihin kohdistuviin paineisiin, ja varmistettava, että toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, alueellisesti mukautettuja ja että ne pannaan täytäntöön tehokkailla, kohdennetuilla ja paikallisesti räätälöidyillä hoitotoimenpiteillä, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, samalla kun jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus soveltaa tarvittaessa käytännöllisiä ja tilannekohtaisia lieventäviä toimenpiteitä, jotta voidaan puuttua tehokkaasti paikallisiin vaikutuksiin ja siten tukea kalastuksen pitkän aikavälin kestävyyttä asianomaisilla rannikkoalueilla;

38.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti, toteutetaanko äärimmäisen uhanalaisen Itämeren pyöriäisen elvytystoimenpiteitä tehokkaasti, ja ryhtymään tarvittaessa lisätoimenpiteisiin, jotta voidaan torjua sen eloonjäämiseen kohdistuvia suurimpia uhkia;

39.muistuttaa, että Itämeren hyljekannat ajettiin sukupuuton partaalle 1970-luvulla;

40.kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan Itämeren kalastusta ja vesiviljelyä koskevaa merimetsokannan eurooppalaista hallintasuunnitelmaa, joka perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja jäsenvaltioiden käytäntöihin ja jossa otetaan huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön Euroopan sisävesikalastuskomission (EIFAAC https://www.fao.org/fishery/services/storage/fs/fishery/documents/EIFAAC/cormorantsplan/EuropeanManagementPlanforCormorants-April2025.pdf.) äskettäin ehdottama suunnitelma sekä aiemmat EU:n rahoittamat tutkimushankkeet, kuten INTERCAFE https://www.ceh.ac.uk/our-science/projects/intercafe.; korostaa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden, tappioiden korvaamisen sekä EU:n ja kansallisista lähteistä myönnettävän rahoituksen tarvetta;

41.muistuttaa Itämereen upotettujen räjähtämättömien taisteluvälineiden aiheuttamista vakavista ympäristö- ja turvallisuusriskeistä; palauttaa mieliin 27. huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman kemiallisista jäämistä Itämeressä ja onnistuneet CHEMSEA-, DAIMON- ja DAIMON 3 -hankkeet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisää koordinoituja ja käytännön toimenpiteitä, jotta nämä vaaralliset materiaalit voidaan paikantaa ja niitä voidaan arvioida ja seurata järjestelmällisesti, jotta voidaan päättää, mitkä kunnostusalueet asetetaan etusijalle;

42.kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan yhteisiä toimia tieteellisen tutkimuksen kehittämisen tukemiseksi ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka koskevat turvallisia ja kustannustehokkaita tapoja tunnistaa ja poistaa ammuksia ja räjähtämättömiä taisteluvälineitä merenpohjasta, jotta mahdollistetaan koordinoidut laajamittaiset kunnostustoimet;

43.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään koordinoidun, pitkäaikaisen ja asianmukaisesti rahoitetun EU:n ohjelman Itämeren räjähtämättömien taisteluvälineiden tunnistamiseksi, neutraloimiseksi ja poistamiseksi;

44.tuomitsee sen, että Venäjä hyödyntää Itämeren kalakantoja vastuuttomasti, kestämättömästi ja tieteeseen perustumattomasti;

45.kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon Venäjän yksipuoliset toimet Itämerta koskevia kiintiöitä asetettaessa; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan toimia, joilla Venäjää painostetaan saattamaan kiintiöt tieteellisten lausuntojen mukaisiksi;

46.tuomitsee jyrkästi Venäjän varjolaivaston kasvavan läsnäolon Itämerellä ja sen toiminnan, joka ei noudata keskeisiä sääntelynormeja, mikä lisää öljyvuotojen ja muiden ympäristövaarojen riskiä; nostaa esiin meriekosysteemeille, paikalliselle kalastukselle ja ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvan haitan; panee lisäksi huolestuneena merkille, että venäläisiä kalastustuotteita tulee edelleen EU:n markkinoille olemassa olevien kauppakanavien kautta, ja korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki porsaanreiät, jotka voivat heikentää EU:n rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita, tukitaan tosiasiallisesti; kehottaa komissiota selvittämään lisätoimenpiteitä Venäjän varjolaivaston torjumiseksi erityisesti Itämeren alueella; kehottaa tehostamaan alueellista yhteistyötä ja tiukentamaan täytäntöönpanon valvontaa näiden riskien lieventämiseksi ja Itämeren meriluonnonvarojen suojelemiseksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa Venäjän vastaisten pakotteiden täysi täytäntöönpano;

47.korostaa, että on kiireellisesti tehostettava toimia kokonaisvaltaisen politiikan koordinoinnin sekä muiden politiikanalojen lainsäädännön täytäntöönpanon jatkuvan ja nopeutetun edistymisen osalta, jotta vältetään tukeutuminen yksinomaan kalastusta koskeviin toimenpiteisiin ja estetään rannikkoyhteisöjen sosioekonominen taantuminen entisestään; panee merkille Our Baltic -konferenssien yhteydessä toteutetut toimet; kannustaa jatkamaan edistymistä kohti konkreettisia tuloksia;

48.kehottaa komissiota käynnistämään Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen arvioinnin ja mahdollisen tarkistamisen, jotta voidaan parantaa sen selkeyttä, johdonmukaisuutta ja käytännön soveltamista ja arvioida sen tuloksellisuutta ympäristönäkökohtien ja sosioekonomisten näkökohtien osalta; tähdentää lisäksi, että on tärkeää varmistaa, että kehyksen mahdollinen tuleva mukauttaminen pysyy yksinkertaisena, tieteeseen perustuvana ja alan kannalta toimivana;

49.kehottaa komissiota Itämeren monivuotista suunnitelmaa koskevan asetuksen mahdollisen tarkistamisen yhteydessä arvioimaan ja tarvittaessa ehdottamaan lohi- ja taimenkantojen sisällyttämistä asetuksen soveltamisalaan sivusaaliiden osalta;

50.ilmaisee huolensa siitä, että Itämeren alueellisen yhteistyön lisäarvo on ollut vähäinen, kun otetaan huomioon, että monivuotisella suunnitelmalla on enimmäkseen vakiinnutettu jo olemassa olevia tai jo käynnistettyjä yhteistyömahdollisuuksia; panee merkille, että tällaisiin aloitteisiin liittyvien hitaiden prosessien ja lisääntyneen byrokratian vuoksi jäsenvaltiot ovat antaneet suhteellisen vähän yhteisiä suosituksia, mikä antaa huolestuttavan signaalin siitä, että EU:n kalastussääntöjen alueellistamista koskevia säännöksiä ei käytetä hoitotoimenpiteiden mukauttamiseksi Itämeren erityispiirteisiin; korostaa, että Baltian maiden, myös kaikkien sidosryhmien, on tarpeen tehdä alueellista yhteistyötä;

51.korostaa, että Itämeren tehokkaan hoidon on perustuttava luottamukseen, vuoropuheluun ja alueelliseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden, kaikkien sidosryhmien, alueellisten elinten, kuten Itämeren suojelukomission, ja rannikkoyhteisöjen välillä, jotta edistetään käytännön ratkaisuja ja tietämyksen vaihtoa;

52.kehottaa omaksumaan uuden, alueellisesti mukautetun lähestymistavan riskinhallintaan;

53.kehottaa selkeyttämään monivuotisen suunnitelman sääntöjä siten, että kielletään vuosittainen jousto – joka neuvostolla nykyisin on – niiden kantojen osalta, jotka ovat Itämeren monivuotisen suunnitelman nykyisen Btrigger-viitearvon alapuolella;

54.kehottaa komissiota vahvistamaan tieteeseen perustuvia ja oikeasuhteisia lohen hoitotoimenpiteitä Itämerellä ja varmistamaan, että silakan, kilohailin ja turskan kalastuksen ekosysteemivaikutukset loheen ymmärretään ja otetaan huomioon asianmukaisesti; kehottaa tehostamaan seurantaa ja tutkimusta lohen kestävän hoidon tukemiseksi;

55.korostaa, että EU:n kalastuksenhoidon olisi perustuttava Euroopan omiin kokemuksiin, tieteeseen ja alueellisiin realiteetteihin; kehottaa komissiota ehdottamaan Itämerelle alueellisesti mukautettuja sääntöjä, jotka koskevat automaattisesti toteutettavia toimia, kun kannat alittavat ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti vahvistetut kynnysarvot, ja toistaa, että kestävään enimmäistuottoon perustuvaa hoitoa olisi tarvittaessa täydennettävä toimenpiteillä, joilla saaliit eriytetään koon ja iän mukaan; katsoo, että voitaisiin ottaa mallia muiden alueiden, kuten Australian, Uuden-Seelannin, Kanadan ja Yhdysvaltojen, hoitokäytännöistä siten, että samalla varmistetaan johdonmukaisuus EU:n oikeudellisen kehyksen kanssa;

56.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueellista yhteistyötä YKP‑asetuksen 18 artiklan mukaisesti;

57.kehottaa toteuttamaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että Itämerestä pyydetty kala menee yhä enemmän suoraan ihmisravinnoksi, jotta edistetään ja kannustetaan paikallisia elintarvikeketjuja;

58.panee merkille, että jotkin Itämeren alueen jäsenvaltiot, kuten Saksa ja Ruotsi, ovat ottaneet käyttöön kansallisia toimenpiteitä pohjatroolauksen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi tietyillä merialueilla;

59.kehottaa komissiota ja Itämeren alueen jäsenvaltioita ehdottamaan kalajauhon ja kalaöljyn tuottamiseen tähtäävän troolauksen lopettamista elvyttämisvaiheen aikana ja hyödyntämistoiminnan rajoittamista merisuojelualueilla; toteaa, että eri puolilla unionia sovelletaan erilaisia lähestymistapoja, koska ekologiset, oikeudelliset ja sosioekonomiset olosuhteet vaihtelevat; kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan oikeasuhteisten ja tieteeseen perustuvien ratkaisujen kehittämistä yhteistyössä sidosryhmien, erityisesti kalastusalan ja rannikkoyhteisöjen, kanssa merien suojelun parantamiseksi samalla kun oikeudenmukaisen siirtymän avulla varmistetaan EU:n kalastusalan elinkelpoisuus;

60.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.