sekä katsovat seuraavaa:(1)Maatalousalalla ja erityisesti viljelijöillä, jotka varmistavat ruokaturvan, on edessään monenlaisia haasteita. Covid-19-pandemia, maailmankaupan kasvava epävakaus, yhä äärimmäisemmät sääilmiöt ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota ovat johtaneet energiaan liittyvien maatalouden tuotantopanosten kustannusten ennennäkemättömään nousuun ja pitkään jatkuneeseen korkean inflaation jaksoon, jotka vaikuttavat viljelijöiden kustannuksiin ja elintarvikkeiden hintoihin. Samaan aikaan viljelijät ponnistelevat jatkuvasti sen varmistamiseksi, että heidän tuotantonsa on ympäristökestävämpää. Jo huomioiden nousseet elinkustannukset, monet asiakkaat ovat myös alkaneet enenevässä määrin ostaa ja kuluttaa halvempia elintarvikkeita. Kyseiset seikat ovat entisestään horjuttaneet lisäarvon jakautumistapaa elintarvikeketjussa ja kasvattaneet viljelijöiden ja erityisesti pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöiden toimintaedellytysten epävarmuutta, mikä on synnyttänyt protesteja ja epäluottamusta. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä toimenpiteitä, joilla vastataan kyseisiin haasteisiin, jotta palautetaan oikeudenmukaisuus ja elintarvikeketjun toimijoiden luottamus, vahvistetaan viljelijöiden asemaa ja lisätään heidän neuvotteluvoimaansa muun muassa lisäarvon luojina toimivien tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien kautta sekä suojellaan viljelijöiden tuloja ja lisätään nuorten luottamusta maatalousammattiin.
(2) Maataloustuotannon paikan ja/tai alkuperän merkintää koskevia kaupan pitämisen vaatimuksia laadittaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kunkin tuotteen ja alan erityisiin olosuhteisiin. Kyseiset merkinnät olisi määritettävä ottaen huomioon tarve vastata paremmin avoimuutta koskeviin odotuksiin, muun muassa sisämarkkinasääntöjen mukaisilla alkuperämaamerkinnöillä, sekä ottaen huomioon niiden merkitys kuluttajille ja toimitusketjun rakenne, huomioiden samalla käytännön vaikutukset toimijoihin ja tarve välttää tarpeetonta monimutkaisuutta.
(3)Useat maataloustuote- ja elintarvikeketjun toimijat tuotannon, jalostuksen, markkinoinnin, jakelun ja vähittäiskaupan eri vaiheissa ovat kehittäneet järjestelmiä ja merkintöjä, jotka kertovat kaupan käytännöistä, joilla varmistetaan lisäarvon oikeudenmukainen jakautuminen viljelijöille sekä lyhyiden toimitusketjujen luominen ja ylläpito. Kyseisiä kaupan käytäntöjä kuvaavien vapaaehtoisten ilmaisujen käytölle olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan lisätä kyseisten ilmaisujen käytön avoimuutta ja luotettavuutta elintarvikeketjussa ja näin täydentää nykyisiä elintarvikkeiden merkintäsääntöjä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/1169/oj). olevia.
(4)Luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ilmaisuja ”reilu”, ”oikeudenmukainen” ja merkitykseltään kyseisiä ilmaisuja vastaavia ilmaisuja olisi elintarvikeketjussa käytettävä ainoastaan sellaisten kaupan käytäntöjen yhteydessä, joiden avulla varmistetaan viljelijöiden ja ostajien välisten kauppasuhteiden vakaus ja avoimuus sekä osallistuvien viljelijöiden oikeudenmukaisena ja kannattavana pitämä hinnoittelu ja joilla tuetaan ja edistetään Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteita, myös tavalla, joka on yhdenmukainen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1760Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1760, 5.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1760/oj). liitteen I kanssa.
(5)Ilmaisua ”lyhyt toimitusketju” olisi käytettävä ainoastaan sellaisten kaupan käytäntöjen yhteydessä, joissa viljelijöiden ja kuluttajien välillä on suora yhteys, jonka ansiosta tuotantoprosessin ja tuotteen tietoja voidaan välittää suoraan, myös etäviestintävälineillä ja/tai sellaisen välittäjän avulla, joka on mukana toimitusketjussa ja joissa kuluttajat voivat helposti tunnistaa osallistuvien viljelijöiden tilat, joilla raaka-aine on tuotettu. Vaihtoehtoisesti kyseistä ilmaisua voitaisiin käyttää myös silloin, kun toisiaan maantieteellisesti lähellä olevien viljelijöiden ja kuluttajien välillä on läheinen yhteys, myös rajatylittävissä tilanteissa. Maantieteellinen läheisyys olisi ymmärrettävä muun muassa lyhyeksi etäisyydeksi tai lyhyeksi matka-ajaksi ottaen huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset ja demografiset erityispiirteet. Tällaisella ilmaisun ”lyhyt toimitusketju” käytöllä kannustetaan kuluttajia maksamaan hintoja, joilla viljelijät saavat kohtuullisen korvauksen tuotteistaan, vahvistetaan maaseutualueita ja edistetään kyseisten alueiden kehitystä ja elvyttämistä sekä lisätään avoimuutta tuotteiden alkuperästä ja tuotantomenetelmistä. Sitä olisi sovellettava sisämarkkinoilla tuotettuihin ja niille saatettuihin tuotteisiin.
(6)Jotta voidaan ottaa huomioon paremmin markkinaolosuhteet, kuluttajien muuttuvat odotukset sekä kaupan pitämisen vaatimusten ja asiaankuuluvien kansainvälisten standardien kehittyminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/1308/oj). muuttamista lisäämällä ilmaisuja ”reilu” tai ”oikeudenmukainen” vastaavia vapaaehtoisia lisäilmaisuja ja täsmentämällä sellaisten vapaaehtoisten ilmaisujen käyttöä koskevia edellytyksiä, joilla osoitetaan kaupan käytännöt, jotka liittyvät lisäarvon oikeudenmukaiseen jakautumiseen viljelijöille sekä lyhyiden toimitusketjujen luomiseen ja ylläpitämiseen, ottaen huomioon asiaankuuluvat kansainväliset standardit ja asiaan liittyvät laatujärjestelmät. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1, http://data.europa.eu/eli/agree_interinstit/2016/512/oj. vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja ▌neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(7)Vaikka jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan lisävaatimuksia kaupan käytäntöjä koskevien vapaaehtoisten ilmaisujen käytölle, kyseisellä lainsäädännöllä ei saisi haitata, rajoittaa tai estää kyseisten ilmaisujen käyttöä tuotteissa, jotka on laillisesti tuotettu tai joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa.
(8)Kirjallisten sopimusten käytöllä on ratkaiseva merkitys toimijoiden vastuuvelvollisuudelle, ja se lisää tietoisuutta markkinasignaalien merkityksestä, auttaa mukauttamaan tarjontaa kysyntään, parantaa hintasiirtymää toimitusketjussa, lisää avoimuutta sekä ehkäisee hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja puuttuu niihin. Maito- ja maitotuotealan sopimussuhteita koskevat säännöt olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan muita tuotteita kuin raakamaitoa, ja samalla olisi varmistettava yhdenmukaisuus muihin maatalouden aloihin sovellettavien sopimussuhteita koskevien sääntöjen kanssa. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin annettava jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa toimijat velvoitteesta sisällyttää kirjallisiin sopimuksiinsa indikaattoreita, indeksejä tai lopullisen hinnan laskentamenetelmiä taikka tarkistuslauseke sen jälkeen, kun asiaankuuluvia viljelijöiden edustajia tai asiaankuuluvia toimialakohtaisia organisaatioita on kuultu, jos ennakoitavuuden, avoimuuden ja hintasiirtymän vaikutukset voidaan saavuttaa muilla keinoin tai jos kyseisten seikkojen sisällyttämistä koskeva velvoite ei olisi asianmukainen tai oikeasuhteinen muista perustelluista syistä.
(9) Jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden kehitys samalla kun huolehditaan toimivasta kilpailusta maitotuotemarkkinoilla, on aiheellista korottaa määrällisiä rajoituksia, joita sovelletaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden kollektiivisten sopimusneuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrään, ilmaistuna prosenttiosuutena unionin kokonaistuotannosta ja jäsenvaltiossa tuotetuista ja toimitetuista kokonaismääristä.
(10)Jotta voidaan lisätä joustavuutta jäsenvaltioiden kannalta ja yksinkertaistaa tuottajaorganisaatioiden hyväksymismenettelyä ja siten vähentää transaktiokustannuksia sekä parantaa tehokkuutta, sovellettavissa säännöissä olisi sallittava niiden hyväksyminen yhden, useita aloja tai tuotteita kattavan hakemuksen perusteella sen sijaan, että kunkin alan osalta olisi esitettävä erillinen hakemus, kuten nykyisin vaaditaan, edellyttäen, että tuottajaorganisaatio täyttää edellytykset, joita sovelletaan jokaiseen alaan, jonka osalta se hakee hyväksyntää. Lisäksi ▌ luonnonmukaisten tuotteiden tuottajat voivat hyödyntää nykyistä mahdollisuutta perustaa ja hyväksyä tuottajaorganisaatioita yhteistyönsä tehostamiseksi. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden perussääntöjen hyväksymistä koskevissa edellytyksissä olisi myös vaadittava, että tuottajaorganisaatiot perustetaan sellaisten viljelijöiden aloitteesta, jotka tuottavat maanpinnan kasvutuotteita riippumatta siitä, käytetäänkö tuotantomenetelmissä maaperää tai muita kasvualustoja, esimerkiksi kasvihuoneissa, tai jotka tuottavat kotieläintalouden tuotteita, ja että tuottajaorganisaatioissa noudatetaan määräysvallan osalta sääntöjä, joilla varmistetaan, että kyseiset viljelijäjäsenet voivat demokraattisesti valvoa organisaatiotaan ja sen päätöksiä. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava päättää, että viljelijät voivat harjoittaa tällaista demokraattista valvontaa paitsi suoraan myös yhdistystensä kautta, mukaan lukien osuuskuntien muodossa olevat yhdistykset, edellyttäen, että viljelijöillä on määräysvalta kyseisissä yhdistyksissä. Tämä ei saisi estää muita viljelijöitä, jotka eivät ole maanpinnan kasvutuotteita tai kotieläintalouden tuotteita tuottavia viljelijöitä, kuten ensiasteen jalostajia tai muita kuin tuottajia, liittymästä tuottajaorganisaatioihin.
(11)Jotta voidaan edelleen edistää kestävää kehitystä, mikä on perussopimusten keskeinen periaate ja yksi unionin politiikkojen ensisijaisista tavoitteista, ja varmistaa viljelijöiden ja ostajien välisten kaupallisten suhteiden avoimuus, vakaus ja oikeudenmukaisuus koko toimitusketjussa, jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka tavoittelevat erityistavoitteita käyttämällä kaupan käytännöistään vapaaehtoisia ilmaisuja, kuten ”reilu” tai ”oikeudenmukainen”, tai merkitykseltään kyseisiä ilmaisuja vastaavia ilmaisuja ja ilmaisua ”lyhyt toimitusketju”.
(12)Jotta taattaisiin viljelijöille kohtuullinen elintaso, parannettaisiin heidän neuvotteluasemaansa jalostajiin ja muihin tuotantoketjun toimijoihin nähden ja edistettäisiin lisäarvon oikeudenmukaisempaa jakautumista toimitusketjussa, mahdollisuus neuvotella sopimusehdoista jäsenten puolesta olisi laajennettava koskemaan ei-hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, myös osuuskuntia tai muita vastaavia kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjä oikeudellisia muotoja, tuotannon osan tai kokonaistuotannon osalta, edellyttäen, että ne noudattavat unionin tasolla vahvistettuja hyväksymisedellytyksiä ja harjoittavat asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 vahvistettuja toimintoja, myös mahdollisuutta keskittää jäsentensä tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista. Jotta varmistettaisiin hyväksyttyjen ja ei-hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden jäsenten tasavertainen kohtelu, kyseiseen mahdollisuuteen olisi sovellettava asianmukaisia rajoituksia. Kyseinen mahdollisuus olisi erityisesti vain laajennettava koskemaan ei-hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, jos ne ovat jättäneet hyväksymishakemuksen jäsenvaltiolle, neljän kuukauden aikana kyseisen hakemuksen jättämisestä tai, jos kyseinen jäsenvaltio ei tee päätöstä kyseisen ajanjakson kuluessa, viiden vuoden ajan hakemuksen jättämispäivästä, paitsi jos jäsenvaltio tällä välin epää hyväksymisen.
(13)Jotta vahvistettaisiin hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden neuvotteluasemaa ja varmistettaisiin maataloustuotannon kestävä kehitys, hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien olisi voitava neuvotella jäsentensä puolesta joidenkin tai kaikkien jäsentensä tuottamia tuotteita koskevista sopimusehdoista, myös hinnasta, vaikka ne eivät tosiasiallisesti harjoittaisi taloudellista toimintaa itse, edellyttäen että niiden jäsenet harjoittavat tosiasiallisesti taloudellista toimintaa. Kyseinen mahdollisuus olisi sallittava sillä varauksella, että kyseisten yhteenliittymien jäseninä olevat organisaatiot eivät ole myös toisen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän jäseniä ja että kyseisten yhteenliittymien toiminnan kattaman tuotteen määrä ei ylitä 36:ta prosenttia kyseisen tuotteen kansallisesta kokonaistuotannosta asianomaisessa jäsenvaltiossa. Toimivan kilpailun säilyttämiseksi markkinoilla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ei myöskään pitäisi voida neuvotella sopimusehdoista, jos kyseisiin yhteenliittymiin kuuluu myös ei-hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita.
(14) Tuottajaorganisaatioiden perussäännöissä edellytetään, että niiden jäsenet rajoittavat jäsenyytensä tietyn tuotteen osalta yhteen tuottajaorganisaatioon, minkä tarkoituksena on edistää tuottajaorganisaation vakautta, ehkäistä jäsenten opportunistista käyttäytymistä rajoittamalla näiden mahdollisuutta asettaa vapaasti tuotemääränsä eri tuottajaorganisaatioille ja säilyttää jäsenten edustuksen johdonmukaisuus. Samanaikaisesti tuottajalla olisi oltava mahdollisuus kuulua eri tuottajaorganisaatioihin, jos asianomainen tuote on tilan eri tuote. Sen vuoksi on aiheellista selventää, että useat jäsenyydet ovat mahdollisia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa edellyttäen, että tuotteet ovat riittävän erilaisia muun muassa niiden erityispiirteiden tai eriävien aiottujen loppukäyttöjen osalta.
(15) Jotta ostajat eivät pystyisi heikentämään tuottajaorganisaatioiden neuvotteluasemaa, olisi vahvistettava asianmukaiset suojatoimet, jotka koskevat ostajien ja tällaisten tuottajaorganisaatioiden jäsenten välistä yhteydenpitoa. Vaikka ostajat voivat olla yhteydessä tuottajaorganisaatioiden jäseniin, yhteydenpidon kyseisiin jäseniin ei olisi vaarannettava tuottajaorganisaatioiden tavoitteita tai mahdollisuutta keskittää tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista etenkään, jos tällaista suoraa yhteydenpitoa tuottajaorganisaation jäseniin käytetään tuottajaorganisaatioiden yhteisen strategian kiertämiseen.
(16)Jotta voidaan vahvistaa maidontuottajien asemaa erityisesti vahvistamalla näiden tuottajaorganisaatioita, on aiheellista yhdenmukaistaa tuottajaorganisaatioiden perussääntöjä koskevat säännöt ja laajentaa kyseisten sääntöjen soveltamisala maitotuotealan tuottajaorganisaatioihin, millä parannetaan demokraattista toimintaa ja avoimuutta.
(17)Toimialakohtaisilla organisaatioilla on tärkeä rooli toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun helpottamisessa sekä parhaiden käytäntöjen, markkinoiden avoimuuden sekä viljelijöiden ja ostajien välisten kauppasuhteiden vakauden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä koko toimitusketjussa. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tavoitteisiin sellaisten aloitteiden edistäminen, jotka koskevat kaupan käytäntöjä koskevien vapaaehtoisten ilmaisujen, kuten ”reilu”, ”oikeudenmukainen” tai merkitykseltään kyseisiä ilmaisuja vastaavat ilmaisut, ja ilmaisun ”lyhyt toimitusketju”, käyttöä.
(18)Tietyt jäsenvaltiot vaativat, että kaikista maataloustuotteiden toimituksista niiden alueella on tehtävä kirjalliset sopimukset asianomaisten osapuolten välillä. Jos jäsenvaltiossa ei käytetä kyseistä mahdollisuutta, viljelijät, tuottajaorganisaatiot tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat pyytää kirjallisten sopimusten käyttöä. Niiden heikomman neuvotteluaseman ja ostajien kaupallisten vastatoimien pelon vuoksi viljelijöiden ja heidän yhteenliittymiensä voi kuitenkin olla vaikea esittää tällaista pyyntöä. Jotta lisättäisiin luottamusta, avoimuutta ja tehokkuutta toimitusketjussa, aivan maataloustuote- ja elintarvikeketjun alkupäässä työskentelevien viljelijöiden ja heidän yhteenliittymiensä, tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien olisi voitava hyötyä kirjallisista sopimuksista. Kirjallisia sopimuksia olisi sen vuoksi vaadittava silloin, kun maataloustuotteita toimittavat viljelijät, jotka ovat tuottaneet tiloillaan maanpinnan kasvutuotteet – riippumatta siitä, käytetäänkö niiden tuotantomenetelmissä maaperää tai muita kasvialustoja, esimerkiksi kasvihuoneissa, tai kotieläintalouden tuotteita – ja kun he jalostavat kyseisiä alkutuotannon tuotteita. Kirjallinen sopimus olisi tehtävä myös viljelijäyhdistysten, ▌tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien, jotka jalostavat tai pitävät kaupan tällaisia tuotteita viljelijöiden puolesta, suorittamista tällaisten tuotteiden toimituksista.
(19)Jotta parannettaisiin markkinasignaalien huomioon ottamista ja hintasiirtymää, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että maataloustuotteiden toimituksista tehdään kirjallinen sopimus, myös muiden elintarvikeketjun toimijoiden suorittamista tai muille elintarvikeketjun toimijoille suoritettavista toimituksista, ja että ostajat tekevät kirjalliset tarjoukset maataloustuotteiden toimituksia koskevista sopimuksista. ▌
(20) Yksinkertaisuuden takaamiseksi ja liiketoimintakustannusten vähentämiseksi tähän asetukseen olisi sisällyttävä tiettyjä poikkeuksia vaatimuksesta käyttää kirjallisia sopimuksia tai kirjallisia sopimuksia koskevia tarjouksia ja tällä asetuksella olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa tietyt toimitukset vaatimuksesta käyttää kirjallisia sopimuksia tai kirjallisia sopimuksia koskevia tarjouksia. Viljelijöille ja heidän yhteenliittymilleen olisi kuitenkin jätettävä oikeus pyytää kirjallista sopimusta tai kirjallista sopimusta koskevaa tarjousta, jos tällaista velvoitetta ei ole. Jotta säilytettäisiin tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien rooli yhteisten lähestymistapojen edistämisessä ja niiden jäsenille koituvan lisäarvon maksimoinnissa ja vahvistettaisiin siten viljelijöiden asemaa toimitusketjussa, jäsenten tuottajaorganisaatiolleen tai osuuskunnalleen suorittamista toimituksista ei olisi vaadittava kirjallista sopimusta edellyttäen, että asianomaisen tuottajaorganisaation tai osuuskunnan perussäännöissä määrätään avoimista ja ennakoitavista hintasiirtymää koskevista säännöistä ottaen huomioon vaikutus viljelijöiden palkkioihin.
(21) Jotta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus ottaa huomioon kansalliset tai alueelliset käytännöt, tässä asetuksessa olisi sallittava, että jäsenvaltiot vapauttavat vaatimuksesta käyttää kirjallisia sopimuksia tai kirjallisia sopimuksia koskevia tarjouksia tuotteet, joihin vaikuttaa kausittainen kysynnän tai tarjonnan vaihtelu tai jotka ovat herkästi pilaantuvia, sekä tuotteet, joiden myynnissä käytetään tiettyjä perinteisiä tai tavanomaisia käytäntöjä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tietyt muut tuotteet kuin maito ja maitotuotteet kirjallisten sopimusten tekemistä koskevasta velvoitteesta, kuultuaan viljelijöiden asiaankuuluvia edustajia tai asiaankuuluvia toimialakohtaisia organisaatioita, edellyttäen, että ennakoitavuuden, avoimuuden ja hintasiirtymän vaikutukset saavutetaan muilla keinoin asianomaisten tuotteiden osalta, tai jos kirjallisten sopimusten tai kirjallisten sopimuksia koskevien tarjousten tekemistä koskeva velvoite ei olisi kyseisten tuotteiden osalta asianmukainen tai oikeasuhteinen muista perustelluista syistä. Kyseiseen mahdollisuuteen vapauttaa tietyt tuotteet kirjallisten sopimusten tekemistä koskevasta velvoitteesta olisi sisällyttävä myös mahdollisuus vapauttaa tietyt tuotteet tällaisten kirjallisten sopimusten tietyistä pakollisista osista. Viljelijöiden suojelemiseksi tapaukset, joissa tällaisia vapautuksia voidaan myöntää, olisi täsmennettävä selkeästi.
(22)Vaatimuksesta käyttää maataloustuotteiden toimituksia koskevia kirjallisia sopimuksia ja niiden käyttöä koskevista perusedellytyksistä olisi säädettävä unionin tasolla ja varmistettava samalla, että osapuolten oikeutta neuvotella sopimustensa kaikista ehdoista ei rajoiteta enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä. Jäsenvaltioita ei olisi kuitenkaan estettävä hyväksymästä toimenpiteitä sellaisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi maataloustuote- ja elintarvikeketjussa, jotka vaikuttavat kielteisesti maatalousväestön elintasoon, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet ovat asianmukaisia ja oikeasuhteisia tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi sekä yhteensopivia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/633 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/633, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 59, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/633/oj)., mukaan lukien sen 9 artiklan kanssa.
(23)Jotta osapuolia kannustettaisiin pääsemään sovintoon kirjallisten sopimusten tekemistä tai tarkistamista koskevissa riita-asioissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että osapuolten käytettävissä on sovittelumekanismeja tai vastaavia mekanismeja. Tällaisiin mekanismeihin voisi kuulua jo olemassa olevia mekanismeja tai uusia mekanismeja, jotka perustetaan kyseistä tarkoitusta varten. Niihin voisi kuulua muun muassa viljelijöitä edustavia organisaatioita, toimialakohtaisia organisaatioita, akkreditoituja yksityisiä sovittelupalveluja tai muita riippumattomia riitojenratkaisuelimiä. Kyseisten mekanismien olisi oltava puolueettomia ja niiden käytön olisi oltava sopimuspuolille vapaaehtoista. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle alueellaan käytössä olevista ▌mekanismeista ▌.
(24)Jotta hintasiirtymän mekanismit toimisivat sujuvammin silloin, kun maataloustuotteiden toimituksesta maksettava lopullinen hinta lasketaan yhdistämällä sopimuksessa esitettyjä eri tekijöitä, kyseisiin tekijöihin olisi sisällyttävä objektiivisia indikaattoreita, indeksejä tai laskentamenetelmiä, jotka ovat osapuolten helposti ymmärrettävissä. Jotta viljelijät eivät joutuisi myymään tuotteitaan järjestelmällisesti alle tuotantokustannustensa, indikaattorien, indeksien ja lopullisen hinnan laskentamenetelmien olisi heijasteltava markkinaolojen muutoksia ja viljelijöiden palkkioihin vaikuttavia toimitettujen maataloustuotteiden tuotantokustannusten merkityksellisten osatekijöiden muutoksia.
(25)Kun otetaan huomioon viljelijöiden ja heidän organisaatioidensa heikompi neuvotteluasema, maatalouden tuotantopanoskustannusten ja markkinahintojen viimeaikainen merkittävä epävakaus ja tarve tehostaa hintasiirtymää toimitusketjussa, maitoalalla tehtäviin yli kuuden kuukauden pituisiin sopimuksiin ja muilla aloilla tehtäviin yli 12 kuukauden pituisiin sopimuksiin olisi sisällytettävä tarkistuslauseke, jonka nojalla viljelijät tai heidän organisaationsa voivat pyytää sopimuksen tarkistamista esimerkiksi ennakoimattomien olosuhteiden, kuten äärimmäisten sääilmiöiden, eläintautien leviämisen, geopoliittisten jännitteiden tai muiden syiden johdosta. Tällaisen lausekkeen olisi mahdollistettava se, että viljelijät voivat ▌milloin tahansa tapauksen mukaan ensimmäisen kuuden tai 12 kuukauden kuluttua pyytää sopimuksen ehtojen tarkistamista ja päättää sopimuksen, jos ▌asiassa ei voida saavuttaa yhteisymmärrystä. Tämän ei tulisi vaikuttaa osapuolten oikeuteen neuvotella muista mahdollisuuksista sopimuksen tarkistamiseksi.
(26)Sopimusten avoimuuden lisäämiseksi ja oikeudenmukaisempien kauppakäytäntöjen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia maataloustuotteiden toimituksia koskevien kirjallisten sopimusten rekisteröintiä.
(27)Maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskevilla tietyillä vertikaalista ja horisontaalista yhteistyötä edistävillä aloitteilla, joilla pyritään soveltamaan vaatimuksia, jotka ovat pakollisia vaatimuksia tiukempia, voi olla myönteisiä vaikutuksia yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteeseen taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso ja tavoitteeseen varmistaa unionin kestävä kehitys. Sen vuoksi tällaisiin aloitteisiin ei olisi tietyissä tapauksissa sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa.
(28)Markkinoiden vakavan epätasapainon vallitessa yksityisten toimijoiden kollektiivisten toimien erityisluokkia voidaan käyttää tasapainottamaan asianomaisia aloja. Tällainen yksityisen toimijan kollektiivinen toimi voi koostua esimerkiksi tuotteidensa markkinoilta poistamisesta tai ilmaisjakelusta, muun muassa antamalla ne hyväntekeväisyysjärjestöille. Sen varmistamiseksi, että yksityisillä toimijoilla on tarvittavat valmiudet toteuttaa kyseisiä toimia, komission olisi voitava asettaa saataville unionin resursseja maatalousalan varauksesta kyseisten toimien tueksi. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava osoittaa viipymättä kansallisia lisäresursseja.
(29) Komission 19 päivänä helmikuuta 2025 antamassa tiedonannossa ”Maataloutta ja elintarvikkeita koskeva visio” se muistuttaa, että kotieläintuotanto on olennainen osa unionin maatalosalaa, kilpailukykyä ja yhteenkuuluvuutta. Kestävät kotieläintuotannon järjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä unionin talouden, maaseutualueiden elinkelpoisuuden sekä ympäristön ja maaseutumaisemien säilyttämisen kannalta. Unionin kotieläintuotantoala on erityisen altis erilaisille häiriöille ja maailmanlaajuiselle kilpailulle, ja sen on täytettävä tiukat tuotantovaatimukset, joita markkinat eivät aina palkitse. Tässä yhteydessä on sekä unionin tuottajien että kuluttajien edun vuoksi tarpeen tunnustaa lihan ja lihavalmisteiden luonnollinen koostumus. Lihaan liittyvillä ilmaisuilla on usein kulttuurista ja historiallista merkitystä. Sen vuoksi on aiheellista suojata lihaan liittyviä ilmaisuja, jotta voidaan lisätä sisämarkkinoiden avoimuutta elintarvikkeiden koostumuksen ja sen ravintosisällön osalta ja varmistaa, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tällainen selkeys on erityisen tärkeää kuluttajille, jotka hakevat tiettyä ravintosisältöä, joka perinteisesti liittyy lihavalmisteisiin. Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1308/2013 sovellettaessa ja sen soveltamisalalla ”lihalla” olisi tarkoitettava eläinten syötäviä osia.
(30)Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden sekä kyseiseen liitteeseen kuulumattomien elintarvikkeiden osalta tietyt ilmaisut olisi varattava lihasta saaduille tuotteille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuotannossa käytettäviä teknisiä prosesseja, joiden tarkoituksena ei ole korvata lihaa tai mitään lihan ainesosaa kokonaan tai osittain, tai tuotteille, joilla on nimi, jossa kyseisiä ilmaisuja käytetään jonkin sanan tai joidenkin sanojen yhteydessä osoittamaan eläinlajia, josta maataloustuote on peräisin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten ilmaisujen käyttöä kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa unionin säädöksissä määritellyissä kalastus- ja vesiviljelytuotteissa. Jotta voidaan ottaa huomioon, että on olemassa tiettyjä, muita kuin lihasta saatuja tuotteita, joiden tarkka luonne on tunnettu vakiintuneen pitkäaikaisen käytön vuoksi eikä aiheuta mahdollista sekaannusta kuluttajalle, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 78 artiklan 3 kohtaan olisi lisättävä valtuutus komissiolle laatia luettelo nimistä, joita olisi sallittua käyttää yksin tai yhdessä muiden sanojen kanssa ottaen huomioon, miten ilmaisuja käytetään eri kielissä.
(31)Jotta sokerijuurikkaanviljelijät voisivat hyötyä selkeämmistä sopimuksista ja jotta varmistettaisiin yhdenmukaistetut sopimuspuitteet ja otettaisiin samalla huomioon sokerijuurikasalan erityispiirteet, sokerijuurikkaan toimitussopimusten ostoehdot olisi yhdenmukaistettava kirjallisten sopimusten käyttöä muilla maatalousaloilla koskevien edellytysten kanssa.
(32)Asetus (EU) N:o 1308/2013 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.
(33)Jotta vahvistettaisiin viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa, tiettyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/2115/oj). säännöksiä olisi muutettava tietyillä aloilla olemassa olevien interventiotyyppien osalta. Kyseisillä muutoksilla pyritään tarjoamaan kannustimia viljelijöille, jotta he voivat liittyä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien jäseniksi tai pysyä niiden jäseninä, sillä tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät vahvistavat tuottajien neuvotteluvoimaa. Jotta voitaisiin lisäksi varmistaa tehokkaampi ja kohdennetumpi tuki tuottajaorganisaatioille, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) kautta, olisi säädettävä mahdollisuudesta lisätä unionin taloudellista apua tiettyjen alojen toimintaohjelmille.
(34)Joissakin jäsenvaltioissa tuottajaorganisaatioiden kaupan pitämän hedelmä- ja vihannestuotannon arvo suhteessa hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvoon on edelleen huomattavasti alle unionin keskiarvon. Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä taloudellisia kannustimia ja tarjota asetuksen (EU) 2021/2115 53 artiklan mukaista kansallista taloudellista apua tuottajaorganisaatioille, jotka sijaitsevat tietyillä alueilla, joilla tuottajien organisoitumisaste on huomattavasti alle unionin keskiarvon. Jotta parannettaisiin kilpailukykyä, vahvistettaisiin viljelijöiden asemaa arvoketjussa ja perustettaisiin uusia tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioille jäsenvaltioissa, joissa tuottajien organisoitumisaste on alle kymmenen prosenttia asiaankuuluvan toimintaohjelman täytäntöönpanoa edeltävinä kolmena peräkkäisenä vuotena, olisi myönnettävä taloudellinen kannustin siten että unionin taloudellista apua lisätään kymmenen prosenttia.
(35)Jotta voitaisiin helpottaa sukupolvenvaihdoksia maatalousalalla ja kannustaa uusien tuottajien liittymistä hedelmä- ja vihannesalan ja muiden asetuksen (EU) 2021/2115 42 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen alojen tuottajaorganisaatioihin, olisi myönnettävä kannustin nuorille viljelijöille ja uusille viljelijöille, jotka liittyvät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon. Erityisesti olisi oltava mahdollista lisätä 20 prosenttiyksiköllä unionin taloudellista apua, joka kohdennetaan menoihin, jotka liittyvät hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon ensimmäistä kertaa liittyvien nuorten viljelijöiden tai uusien viljelijöiden tiloissa tehtyihin investointeihin.
(36)Viime vuosina toistuvasti esiintyneiden epäsuotuisten sääolojen, luonnonkatastrofien, kasvitautien ja tuholaisvahinkojen yhteydessä on osoittautunut hyödylliseksi, että tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat uudelleensuunnata varoja, myös unionin taloudellista apua toimintarahaston kautta, toimiin, joita tarvitaan tällaisten tapahtumien seurauksiin puuttumiseksi. Sen vuoksi on tarpeen säätää mahdollisuudesta korottaa asetuksen (EU) 2021/2115 52 artiklan 1 kohdassa, 62 artiklassa, 65 artiklan 1 kohdassa ja 68 artiklassa säädettyä unionin taloudellista apua 50 prosentista 70 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista tietyin edellytyksin.
(37)Jotta voitaisiin tukea asetuksen (EU) 2021/2115 42 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen muiden alojen interventiotyyppien perustamista, jäsenvaltioille olisi 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen annettava lisää joustovaraa mukauttaa varojen jakamista kyseisille aloille. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava käyttää enintään kuusi prosenttia suorien tukien määrärahoistaan sen jälkeen, kun vaikutukset tulotuen tasoon on arvioitu.
(38)Asetus (EU) 2021/2115 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.
(39)Sen varmistamiseksi, että unionin varoja maatalousalan varauksesta voidaan asettaa jäsenvaltioiden saataville yksityisten toimijoiden kollektiivisten toimien tukemiseksi markkinoiden vakavan epätasapainon vallitessa, mahdollisuus käyttää maatalousalan varausta olisi ulotettava kollektiivisten toimien tukemiseen, kun komissio päättää, että kyseisiin toimiin ei sovelleta kilpailusääntöjä.
(40)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2116Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2116, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 187, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/2116/oj). olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.
(41)Jotta markkinatoimijoilla olisi riittävästi aikaa mukautua ja jotta komissio voisi arvioida nykyisiä kansallisia järjestelmiä ja käytäntöjä, vapaaehtoisten ilmaisujen ”reilu” ja ”oikeudenmukainen” ja merkitykseltään kyseisiä ilmaisuja vastaavien ilmaisujen sekä ilmaisun ”lyhyt toimitusketju” käyttöä koskevien sääntöjen soveltamista olisi lykättävä kahdella vuodella tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Jotta toimijat voisivat mukauttaa sopimussuhteensa kirjallisia sopimuksia koskeviin uusiin sääntöihin ja jotta maitoalan tuottajaorganisaatiot voisivat mukauttaa perussääntönsä, kyseisten sääntöjen soveltamista olisi vastaavasti lykättävä kahdella vuodella tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Jotta markkinatoimijat voisivat mukauttaa markkinointistrategioitaan, lihaa ja lihavalmisteita koskevien määritelmien ja varattujen nimitysten soveltamista olisi lisäksi lykättävä kolmella vuodella tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen, jotka on tuotettu tai tuotu maahan ennen uusien sääntöjen soveltamisenalkamispäivämäärää sovellettujen sääntöjen mukaisesti, olisi kuitenkin sallittava edelleen joko enintään kuuden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulopäivästä tai varastojen loppumiseen asti sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi,