sekä katsovat seuraavaa:(1)Koska unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, sillä olisi oltava yhteinen toimintapolitiikka sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi, joilla ei ole oikeutta oleskella unionissa. Tehokas palauttamispolitiikka on muuttoliikkeen uskottavan hallintajärjestelmän keskeinen osatekijä.
(2)Tällä asetuksella perustetaan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskeva yhteinen järjestelmä, joka perustuu yhteiseen palauttamismenettelyyn, kolmansien maiden kanssa tehtävään tehokkaaseen yhteistyöhön, laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten velvoitteisiin, välineistöön tosiasiallisten paluiden tai palauttamisten hallinnointia varten, mukaan lukien paluuseen kannustamista koskevat toimenpiteet, ja jäsenvaltioiden ▌ väliseen yhteistyöhön.
(2 a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 72 artiklan mukaisesti tämä asetus ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.
(3)Jotta voidaan edistää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1351 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1351, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnasta, asetusten (EU) 2021/1147 ja (EU) 2021/1060 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 kumoamisesta (EUVL L 222, 22.5.2024, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1351/oj). esitetyn kokonaisvaltaisen lähestymistavan toteuttamista, olisi otettava käyttöön yhteinen järjestelmä, jolla voidaan tuloksellisesti hallita laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista. Yhteisen järjestelmän olisi perustuttava yhdennettyyn päätöksentekoon, jotta voidaan varmistaa unionin ja sen jäsenvaltioiden toimivaltansa puitteissa toteuttamien toimien ja toimenpiteiden yhtenäisyys ja tehokkuus.
(4)Eurooppa-neuvosto on korostanut johdonmukaisesti, kuinka tärkeää on toteuttaa määrätietoisia toimia kaikilla tasoilla, jotta paluita ja palauttamisia Euroopan unionista voidaan helpottaa, lisätä ja nopeuttaa. Lokakuussa 2024 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota esittämään kiireellisesti uuden lainsäädäntöehdotuksen.
(5)Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 12 päivänä joulukuuta 2024 hyväksymissä lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan eteenpäin viennin strategisissa suuntaviivoissa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella muistutetaan, että onnistunut palauttamispolitiikka on unionin kattavan ja uskottavan turvapaikka- ja muuttoliikejärjestelmän peruspilari. Tätä varten strategisissa suuntaviivoissa kehotetaan laatimaan ja panemaan täytäntöön entistä määrätietoisempi ja kattavampi lähestymistapa paluisiin ja palauttamisiin parantamalla oikeudellista kehystä kiireellisesti.
(6)Jotta palauttamispolitiikka olisi tuloksellista, sen olisi oltava yhdenmukaista muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen kanssa ja myötävaikutettava sen eheyteen sekä edistettävä unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton hallintaa ja ▌ laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten luvattoman liikkumisen estämistä jäsenvaltioiden välillä ▌ perusoikeuksia kunnioittaen ▌.
(7)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat lisänneet pyrkimyksiään tehostaa palauttamispolitiikkaa. Näistä pyrkimyksistä huolimatta nykyinen oikeudellinen kehys, joka koostuu neuvoston direktiivistä 2001/40/EYNeuvoston direktiivi 2001/40/EY, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 149, 2.6.2001, s. 34, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2001/40/oj). ja direktiivistä 2008/115/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2008/115/oj)., ei enää vastaa unionin muuttoliikepolitiikan tarpeita eikä lainsäädännöllistä ja operatiivista tarvetta varmistaa tosiasiallinen paluu tai palauttaminen. Sen jälkeen, kun direktiivi 2008/115/EY hyväksyttiin vuonna 2008, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue sekä unionin muuttoliikepolitiikka ovat muuttuneet huomattavasti. Muuttoliikettä koskeva EU:n lainsäädäntö on siirtynyt vähimmäisvaatimukset sisältävästä lainsäädännöstä kohti jäsenvaltioiden käytäntöjen lähentämistä. Komissio pyrki uudistamaan palauttamissääntöjä vuonna 2018 antamalla ehdotuksen palauttamisdirektiivin uudelleenlaatimisestaEhdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (uudelleenlaadittu teksti), 12.9.2018, COM(2018) 634 final, 2018/0329(COD).. Lisäksi komissio on pyrkinyt tukemaan jäsenvaltioita direktiivin 2008/115/EY joustomahdollisuuksien käytössä suositusten (EU) 2017/2338 Komission suositus (EU) 2017/2338, annettu 16 päivänä marraskuuta 2017, palauttamistoimenpiteitä varten laaditusta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tarkoitetusta yhteisestä ”palauttamiskäsikirjasta” (EUVL L 339, 19.12.2017, s. 83, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2017/2338/oj). ja (EU) 2023/682 Komission suositus (EU) 2023/682, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2023, palauttamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja palauttamisten nopeuttamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY täytäntöönpanon yhteydessä, C/2023/1763. (EUVL L 86, 24.3.2023, s. 58, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2023/682/oj). avulla. Nykyisen oikeudellisen kehyksen rajat ovat kuitenkin tulleet vastaan.
(8)Sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kansalaiset, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioiden alueelle tulon taikka siellä oleskelun tai asumisen edellytyksiä, palautetaan inhimillisellä ja kestävällä tavalla sekä perusoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kaikilta osin kunnioittaen ilman aiheetonta viivytystä, olisi luotava tiukka ▌ tehokas yhteinen palauttamismenettely. Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja toimivaltaisille viranomaisille olisi luotava varmuutta kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavien selkeiden ja läpinäkyvien sääntöjen avulla. On tärkeää yksinkertaistaa, helpottaa ja nopeuttaa palauttamismenettelyjä sekä varmistaa, ettei esimerkiksi luvaton liikkuminen muihin jäsenvaltioihin estä palauttamista.
(9)Tämän asetuksen mukaisten sääntöjen soveltamisen ei tulisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1348 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1348, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta (EUVL L, 2024/1348, 22.5.2024, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1348/oj). mukaisiin kansainvälisen suojelun piiriin pääsemistä koskeviin sääntöihin. Tämän asetuksen sääntöjä täydennetään tarvittaessa erityissäännöillä, joilla kielteiset turvapaikkapäätökset kytketään palauttamispäätöksiin ja jotka sisältyvät palauttamispäätösten tekemisen ja oikeussuojakeinojen osalta asetukseen (EU) 2024/1348, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1349 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1349, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, rajalla tapahtuvasta palauttamismenettelystä ja asetuksen (EU) 2021/1148 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1349, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1349/oj). säädetyllä rajalla tapahtuvalla palauttamismenettelyllä.
(10)Tässä asetuksessa kunnioitetaan kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka tunnustetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, sekä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’. Asetusta olisi sovellettava perusoikeuskirjan, unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
(11)▌Olisi noudatettava palautuskiellon periaatetta ja perusoikeuskirjan 19 artiklassa määrättyä joukkokarkotusten kieltoa. Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen kolmanteen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.
(12)Jäsenvaltio, jonka alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen havaitaan, on vastuussa hänen paluunsa varmistamisesta. ▌
(12 a) Jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaiseksi nimeämän tuomioistuimen olisi vastattava oikeussuojakeinoista, joilla haetaan muutosta palauttamispäätökseen, maahantulokieltoon ja poistamispäätökseen. Palautuskiellon periaatteesta johtuvien vaatimusten noudattaminen olisi tarkistettava, jos tuomioistuimen, joka on kansallisen lainsäädännön nojalla nimetty toimivaltaiseksi palauttamispäätöstä tai poistamispäätöstä koskevassa muutoksenhaussa, tietoon saatetut asiakirja-aineistoon kuuluvat seikat, sellaisina kuin ne ovat tuomioistuinkäsittelyn päättyessä täydennettyinä tai selvennettyinä, viittaavat siihen, että palautuskiellon periaate saattaa vaarantua.
(12 b) Vapaaehtoista paluuta varten myönnetyn ajan peruuttaminen tai kumoaminen ei saisi vaikuttaa palauttamispäätöksen siihen osaan, jossa asetetaan tai todetaan velvoite poistua jäsenvaltioiden alueelta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrättyä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaa oikeutta, jolla varmistetaan, että kolmannen maan kansalainen voi riitauttaa vapaaehtoista paluuta varten palauttamispäätöksessä myönnetyn ajan tai sen puuttumisen kyseisestä päätöksestä.
(13)Jos kyseessä on poistaminen, kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisiksi nimettyjen viranomaisten olisi varmistettava palautuskiellon periaatteen noudattaminen yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet. Asianomaisen kolmannen maan kansalaisen olisi toimitettava ja esitettävä mahdollisimman nopeasti ja ennen kuin hänet poistetaan todisteita henkilökohtaisista olosuhteistaan. Olisi oltava mahdollista tukeutua menettelyn aiemmissa vaiheissa tai muissa aiemmissa menettelyissä tehtyyn kaikkien merkityksellisten olosuhteiden ▌arviointiin. Kaikki merkitykselliset olosuhteiden muutokset ja mahdolliset riskin osoittavat uudet seikat olisi tutkittava, myös sen määrittämiseksi, että ne ovat perusteltuja ja että kolmannen maan kansalaisen ei katsota esittäneen niitä ainoastaan poistamisen viivyttämiseksi tai estämiseksi.
(13 a) Jäsenvaltio voi ohjata asianomaisen kolmannen maan kansalaisen, joka ilmoittaa, että poistaminen rikkoisi palautuskiellon periaatetta, asianmukaiseen menettelyyn, esimerkiksi asetuksen (EU) 2024/1348 mukaiseen turvapaikkamenettelyyn. Jäsenvaltio voi ohjata kolmannen maan kansalaisen asianmukaiseen menettelyyn myös silloin, kun sen kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisiksi nimetyt viranomaiset saavat tietoonsa asiaankuuluvia seikkoja, joiden mukaan poistaminen rikkoisi palautuskiellon periaatetta.
(14)Jäsenvaltioiden on tarpeen voida tehdä yhteistyötä joustavammin muun muassa uusien kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti sekä kohdennetummin, jotta voidaan edistää tosiasiallista paluuta tai palauttamista kolmansiin maihin.
(15)Kun on todettu, että kolmannen maan kansalainen ei täytä tai ei enää täytä jäsenvaltioiden alueelle tulon, siellä oleskelun tai asumisen edellytyksiä, palauttamispäätös olisi tehtävä nopeasti yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon kaikki merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet. Palauttamispäätöksessä olisi todettava kolmannen maan kansalaisen velvoite poistua jäsenvaltioiden alueelta. Paluumaata ei tulisi edellyttää määritettävän palauttamispäätöksessä. Paluumaa olisi määritettävä viimeistään ennen poistamista, ja se voidaan määrittää joko palauttamispäätöksessä tai missä tahansa muussa palauttamispäätöksestä erillisessä poistamispäätöksessä. Jos poistamiselle on olemassa este, palauttamispäätöksen tekemistä ei saisi estää, mutta poistamista olisi lykättävä. Jos paluumaan määrittävän päätöksen tekohetkellä on edelleen mahdollista, että kolmannen maan kansalainen poistetaan yhteen paluumaista, joita on useampia esimerkiksi kaksoiskansalaisuuden tai monikansalaisuuden vuoksi, kaikki tällaiset paluumaat voidaan määrittää kyseisessä päätöksessä. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätty oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin olisi varmistettava kaikkien päätöksessä määritettyjen paluumaiden osalta. Jos toimivaltainen viranomainen käynnistää palauttamisen, kolmannen maan kansalaiselle olisi joka tapauksessa ilmoitettava paluumaasta, johon hänet palautetaan, riittävän ajoissa ennen palauttamista.
(15 a) Mikään tässä asetuksessa ei saisi estää jäsenvaltioita säätämästä kansallisessa lainsäädännössään muista perusteista tiettyjen ryhmien poistamisen lykkäämiselle.
(15 b) Ensisijainen vastuu jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta olisi oltava kolmannen maan kansalaisella, jolla on velvoite poistua.
(16)On tarpeen varmistaa, että jäsenvaltion tekemän palauttamispäätöksen olennaiset tiedot tallennetaan tietyssä muodossa eurooppalaisena palauttamismääräyksenä ja asetetaan saataville Schengenin tietojärjestelmään yhdessä palauttamista koskevan kuulutuksen kanssa tai kahdenvälisellä tiedonvaihdolla toisen jäsenvaltion kanssa. Jos kolmannen maan kansalainen siirtyy luvattomasti toiseen jäsenvaltioon, eurooppalaisen palauttamismääräyksen olisi tuettava toisen jäsenvaltion tekemien täytäntöönpanokelpoisten palauttamispäätösten tai poistamispäätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa.
▌
(18)Jos jäsenvaltion alueella oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta on tehty täytäntöönpanokelpoinen palauttamispäätös toisessa jäsenvaltiossa, ▌ palauttamispäätösten tunnustamisella ja täytäntöönpanolla olisi helpotettava ja nopeutettava palauttamisprosessia jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen pohjalta.
Tällainen tunnustaminen ja täytäntöönpano voivat myös osaltaan ehkäistä laitonta muuttoliikettä ja luvatonta edelleen liikkumista unionissa sekä vähentää palauttamisprosessin viivästyksiä. Oikeussuojakeinoja palauttamispäätöstä vastaan olisi käytettävä ainoastaan päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa.
(18 a) Palauttamispäätöksen tai poistamispäätöksen tunnustamisen 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa eurooppalaisessa palauttamismääräyksessä saatavilla olevien tietojen perusteella ei saisi merkitä päätöstä tai toimenpidettä. Palauttamispäätöksen tai poistamispäätöksen tunnustamatta jättämisen ei saisi merkitä päätöstä tai toimenpidettä.
(18 b) Jos jäsenvaltio harkitsee päätöksen tehneen jäsenvaltion tekemän täytäntöönpanokelpoisen palauttamispäätöksen tai poistamispäätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa, se voi käyttää seuraavia ohjaavia periaatteita apuna tunnistaakseen tilanteet, joissa vastavuoroista tunnustamista ei saisi soveltaa ja joissa olisi sen sijaan tehtävä kansallinen palauttamispäätös. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi seuraavat: täytäntöönpano on täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteidenvastaista, myös siltä osin kuin on kyse tiettyjen kolmansien maiden kansalaisten ryhmien, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja ihmiskaupan uhrien, joille kansallisessa lainsäädännössä säädetään korkeampi suojelun taso, palauttamisesta; on nopeampaa antaa uusi palauttamispäätös; eurooppalaisessa palauttamismääräyksessä olevat tiedot ovat puutteellisia; asianomainen kolmannen maan kansalainen on hakenut muutosta palauttamispäätökseen päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa; asianomainen kolmannen maan kansalainen on määrä poistaa muuhun kolmanteen maahan kuin siihen, joka ilmoitetaan päätöksen tehneen jäsenvaltion palauttamispäätöksessä tai poistamispäätöksessä, tai palauttamispäätöksessä ei ilmoiteta paluumaata.
(18 c) Valmistellakseen pakollisen vastavuoroisen tunnustamisen käyttöönottoa komission ja asiaankuuluvien EU:n virastojen, kuten eu-LISAn, olisi tarvittaessa tuettava jäsenvaltioita, myös määrittämällä ne järjestelyt ja muutokset, jotka ovat tarpeen eurooppalaisen palauttamismääräyksen automaattisen käsittelyn varmistamiseksi.
(19)Viimeistään 7 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen hyväksymiseen mennessä jäsenvaltioiden ja komission ja asiaankuuluvien EU:n virastojen, kuten eu-LISAn, olisi ryhdyttävä ottamaan käyttöön oikeudellisia ja teknisiä järjestelyjä sen varmistamiseksi, että eurooppalainen palauttamismääräys voidaan asettaa saataville Schengenin tietojärjestelmässä. ▌
(19 a) Komission olisi kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta soveltamisen alkamispäivästä arvioitava vastavuoroisen tunnustamisen täytäntöönpanoa erityisesti seuraavien osalta: ovatko jäsenvaltiot ottaneet käyttöön oikeudelliset ja tekniset järjestelyt, joilla eurooppalainen palauttamismääräys asetetaan saataville Schengenin tietojärjestelmässä 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ovatko järjestelyt tehokkaita; ovatko jäsenvaltiot ottaneet käyttöön oikeudelliset ja tekniset järjestelyt, joilla varmistetaan eurooppalaisen palauttamismääräyksen automaattinen käsittely 7 artiklan 9 kohdan mukaisesti; palauttamispäätösten ja poistamispäätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon tuloksellisuus; näistä johtuva rasite kansallisille oikeus- ja hallintojärjestelmille sekä asiaankuuluvien koulutus- ja pilottihankkeiden tulokset.
(19 b) Komission olisi 9 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, myös mahdollisia kohdennettuja muutoksia tosiasiallisen paluun tai palauttamisen varmistamiseksi, jotta voidaan ottaa käyttöön toisen jäsenvaltion tekemien täytäntöönpanokelpoisten palauttamispäätösten ja poistamispäätösten pakollinen tunnustaminen ja täytäntöönpano. Jos komissio ei esitä ehdotusta, sen olisi perusteltava tämä.
(20)Kansallisten palauttamistoimenpiteiden vaikutuksille olisi edelleen annettava unionin laajuinen ulottuvuus ottamalla käyttöön maahantulokielto, jolla kielletään tulo kaikkien jäsenvaltioiden alueelle ja oleskelu siellä. Maahantulokiellon pituutta määritettäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki yksittäistapauksen merkitykselliset olosuhteet ▌. Kun laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen havaitaan lähtötarkastuksissa ulkorajoilla, voi olla aiheellista määrätä maahantulokielto uuden maahantulon estämiseksi tulevaisuudessa ja sen myötä laittoman maahanmuuton riskin vähentämiseksi, kuitenkin siten, ettei estetä kolmannen maan kansalaisen nopeaa poistumista.
(21)Kolmansien maiden kansalaiset, jotka eivät ole noudattaneet velvoitetta poistua tai joille ei ole myönnetty määräaikaa vapaaehtoista paluuta varten, voidaan poistaa maasta pakkokeinoin. Poistamista koskevilla tiukennetuilla säännöillä pyritään varmistamaan suora ja välitön seuraus siinä tapauksessa, että kolmannen maan kansalainen ei noudata määräaikaa, johon mennessä hänen on viimeistään poistuttava, ja estämään edelleen liikkuminen ja turvallisuusriskit. Jos ei ole syytä olettaa, että vapaaehtoinen paluu vaarantaisi palauttamismenettelyn tavoitteiden saavuttamisen, yhteistyötä tekevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen voi edelleen tapahtua ensisijaisesti vapaaehtoisen paluun muodossa. Pakkokeinojen käytössä olisi noudatettava oikeasuhteisuuden ja vaikuttavuuden periaatteita suhteessa käytettyihin keinoihin ja tavoiteltuihin päämääriin.
(21 a) Koska tätä asetusta sovelletaan ainoastaan unionissa laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin, se ei vaikuta paluuta ja uudelleenkotoutumista koskevaan neuvontaan eikä muihin ohjelmiin, joilla tuetaan unionissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotoutumista.
(22)On tarpeen laatia yhteiset säännöt sen varmistamiseksi, että laittomasti oleskelevat turvallisuusriskejä aiheuttavat kolmansien maiden kansalaiset ▌ tunnistetaan tehokkaasti ja palautetaan nopeasti. On varmistettava, että turvallisuusriskejä aiheuttavien kolmansien maiden kansalaisten tunnistamiseksi ja heistä ilmoittamiseksi tehdään asiaankuuluvat tarkastukset, mukaan lukien käyttämällä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1356 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1356, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kolmansien maiden kansalaisia ulkorajoilla koskevan seulonnan käyttöönotosta ja asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240 ja (EU) 2019/817 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1356, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1356/oj). säädettyä seulontamenettelyä. Yleisenä sääntönä olisi oltava turvallisuusriskejä aiheuttavien kolmansien maiden kansalaisten poistaminen, ja yleisistä säännöistä olisi voitava poiketa, jotta voidaan määrätä pidemmistä tai toistaiseksi voimassa olevista maahantulokielloista ja pidemmistä säilöönottoajoista sekä poiketa erityisten säilöönottoyksikköjen käytöstä, jotta jäsenvaltioiden turvallisuutta uhkaavat henkilöt voidaan poistaa maasta nopeasti.
(23)Uusiin sääntöihin olisi sisällyttävä lisävälineitä, joilla laajennetaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia varmistaa paluut tai palauttamiset kolmansiin maihin. Jotta jäsenvaltioilla olisi enemmän paluuta tai palauttamista koskevia vaihtoehtoja, kolmansien maiden kanssa olisi voitava tehdä erityisiä sopimuksia tai järjestelyjä edellyttäen, että kyseinen kolmas maa noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja, jos kyseessä on poistaminen, palautuskiellon periaatetta. Kolmannen maan alueen tiettyihin osiin tai yksilöitävissä oleviin henkilöryhmiin liittyvät puutteet eivät estä tällaisen sopimuksen tai järjestelyn tekemistä, edellyttäen että käytössä on riittävät takeet, joilla varmistetaan niiden kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien täysipainoinen kunnioittaminen, joita tällainen sopimus tai järjestely koskee.
Sopimuksessa tai järjestelyssä olisi määritettävä palauttamiseen sovellettavat menettelyt, maassa oleskelun edellytykset, sopimuksen tai järjestelyn osapuolten velvoitteet ja vastuut ja sopimuksen tai järjestelyn noudattamatta jättämisen ▌seuraukset. Jos sopimukseen tai järjestelyyn liittyy kolmannesta maasta tapahtuva edelleen palauttaminen, kyseisessä sopimuksessa tai järjestelyssä olisi lisäksi esitettävä seuraukset siinä tapauksessa, että edelleen palauttaminen ei ole mahdollista, sopimuksen tai järjestelyn osapuolten velvoitteet ja vastuut, kolmannen maan tilanteeseen kielteisesti vaikuttavien merkittävien muutosten seuraukset sekä riippumaton valvontaelin tai -mekanismi sopimuksen tai järjestelyn täytäntöönpanon arvioimiseksi. Tällaisella sopimuksella tai järjestelyllä sovelletaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
(23 a) Sen varmistamiseksi, että asianomaisten jäsenvaltioiden ulkorajojen valvontaan ja sisäiseen turvallisuuteen liittyviä oikeutettuja etuja suojellaan riittävästi olosuhteissa, joissa jäsenvaltio neuvottelee tämän asetuksen soveltamiseksi sopimuksesta tai järjestelystä jonkin unionin naapurina olevan kolmannen maan kanssa, niille jäsenvaltioille, joilla on yhteinen raja kyseisen kolmannen maan kanssa, olisi ilmoitettava näistä neuvotteluista hyvissä ajoin ennen sopimuksen tai järjestelyn tekemistä noudattaen kaikilta osin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta. Kun jäsenvaltiot tekevät sopimuksia tai järjestelyjä kolmansien maiden kanssa, ne olisi velvoitettava ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille tällaisista sopimuksista tai järjestelyistä ennen niiden väliaikaista soveltamista tai voimaantuloa sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Jotta voidaan lisäksi välttää unionin oikeuden mahdollinen noudattamatta jättäminen ja lisätä edelleen avoimuutta, jäsenvaltiot voisivat tiedottaa vapaaehtoisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille tässä asetuksessa sallituista sopimuksista tai järjestelyistä kolmannen maan kanssa käytävien neuvottelujen edistymisestä ennen kuin osapuolet ovat päässeet lopulliseen yhteisymmärrykseen, myös saadakseen komissiolta arvion neuvoteltavana olevan suunnitellun sopimuksen tai järjestelyn yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.
(24)Toimiva Schengen-alue ilman sisärajoja perustuu siihen, että jäsenvaltiot soveltavat asiaankuuluvaa säännöstöä tosiasiallisesti ja tehokkaasti. Neuvoston asetuksella (EU) 2022/922Neuvoston asetus (EU) 2022/922, annettu 9 päivänä kesäkuuta 2022, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta ja toiminnasta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja asetuksen (EU) N:o 1053/2013 kumoamisesta (EUVL L 160, 15.6.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/922/oj) perustetaan arviointi- ja valvontamekanismi, jolla varmistetaan Schengenin säännöstön soveltaminen ▌, myös siltä osin kuin on kyse ilman oleskeluoikeutta olevien kolmansien maiden kansalaisten tosiasiallisesta palauttamisesta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta. ▌
(25)Jäsenvaltioiden olisi palauttamismenettelyjä soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu perusoikeuskirjan 24 artiklan ja lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi lapsen yksilöllistä etua arvioidessaan otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, turvallisuusnäkökohdat sekä alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, mukaan lukien hänen taustansa. Ilman huoltajaa olevilla alaikäisillä olisi oltava edustaja ohjaamassa heitä paluu- tai palauttamisprosessin kaikissa vaiheissa.
(26)Jos on syytä epäillä kolmannen maan kansalaisen alaikäisyyttä, voidaan tehdä kansallisen lainsäädännön mukainen iän arviointi. Jäsenvaltiot voivat hyödyntää aiemmissa menettelyissä suoritettuja iän arviointeja. Muuttoliikkeen hallinnan yhtenäisyyden varmistamiseksi unionissa voidaan noudattaa asetuksessa (EU) 2024/1348 säädettyä menettelyä. ▌
(27)Palauttamismenettelyn tuloksellisuuden lisäämiseksi kolmansien maiden kansalaisille olisi vahvistettava selkeät velvoitteet. Kolmansien maiden kansalaiset olisi velvoitettava poistumaan jäsenvaltioiden alueelta ja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa koko palauttamismenettelyn ajan. Kolmansien maiden kansalaisten olisi pysyteltävä toimivaltaisten viranomaisten saavutettavissa ja tavoitettavissa ja annettava kaikki palauttamisen valmistelun ja toteuttamisen kannalta merkitykselliset tiedot. He eivät myöskään saisi häiritä poistamista fyysisesti tai sanallisesti. Sanalliseksi häirinnäksi katsotaan jotain sellaista, joka on luonteeltaan tai laadultaan pelkkää vastalausetta voimakkaampaa. Tästä seuraa, että ensisijainen vastuu henkilöllisyyden osoittamisesta ja paluuseen tai palauttamiseen tarvittavien matkustusasiakirjojen hankkimisesta ja toimittamisesta olisi oltava kolmannen maiden kansalaisella. Ellei poistumis- ja yhteistyövelvoitteita noudateta, olisi määrättävä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seurauksia, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava paluun varmistamiseksi asianmukaiset toimenpiteet, tapauksen mukaan myös tutkintatoimenpiteet. Kolmansien maiden kansalaisia, joita ei voida poistaa muun muassa palautuskiellon periaatteen vuoksi tai siksi, etteivät he tee yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ei pidä vapauttaa yleisten velvoitteiden noudattamisesta, mukaan lukien velvollisuus pysyä tietyllä alueella, asua tietyssä osoitteessa ja ilmoittautua viranomaisille. Yhteistyövelvoitteen rikkomisesta määrättäviin seurauksiin olisi kuuluttava esimerkiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen etuuksien ja avustusten supistaminen tai matkustusasiakirjojen takavarikointi ▌.
(27 a) Mikään tässä asetuksessa ei vaikuta velvoitteisiin ja toimenpiteisiin, jotka eivät liity palauttamiseen, tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin sosiaalietuuksia koskeviin säännöksiin.
(28)Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen määrätä tarvittaessa kansallisen rikoslainsäädännön mukaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia, mukaan lukien vankeusrangaistus, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville kolmansien maiden kansalaisille.
(29)Olisi säädettävä palauttamiseen liittyviä päätöksiä vastaan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, joilla taataan se, että asianomaisten henkilöiden oikeudet suojataan tehokkaasti. ▌Tarvittavaa oikeusapua olisi tarjottava pyynnöstä tapauksissa, jotka koskevat uudelleenkäsittelyä tuomioistuimessa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen rajoittaa mahdollisuutta saada oikeusapua ja oikeudellista edustusta.
(29 a) Oikeusapuun ja oikeudelliseen edustukseen sisältyy uudelleenkäsittelypyynnön valmistelu, mukaan lukien kansallisen lainsäädännön nojalla vaadittavien menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen ja, jos järjestetään tuomioistuinkäsittely, osallistuminen tähän käsittelyyn tuomioistuimessa, jotta voidaan varmistaa oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
(29 b) Tuomioistuimen käsite on unionin lainsäädännössä säännelty käsite, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin sitä tulkitsee. Käsitteellä voidaan muun muassa tarkoittaa vain viranomaista, joka on ulkopuolinen siihen viranomaiseen nähden, joka on tehnyt päätöksen, johon on haettu muutosta. Kyseisen viranomaisen olisi suoritettava lainkäyttötehtäviä. Tässä yhteydessä ei ole ratkaisevaa, onko kyseinen viranomainen tunnustettu tuomioistuimeksi kansallisen lainsäädännön nojalla. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa toimivaltaan, jota jäsenvaltioilla on kansallisen tuomioistuinjärjestelmänsä järjestämisen ja muutoksenhakuelinten lukumäärän määrittämisen suhteen. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta hakea muutosta ensimmäistä tai myöhempää muutoksenhakua koskevaan päätökseen ja muutosta on haettu, poistamista ei saisi lykätä, paitsi jos kolmannen maan kansalainen pyytää lykkäämistä ja toimivaltainen tuomioistuin päättää myöntää sen ottaen huomioon kunkin tarkasteltavana olevan tapauksen erityisolosuhteet. Tämä ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään muutoksenhaun lykkäävästä vaikutuksesta.
(30)Jotta voidaan parantaa palauttamismenettelyjen tuloksellisuutta ja varmistaa samalla, että oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kunnioitetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, palauttamiseen liittyviä päätöksiä koskevat muutoksenhaut olisi niin pitkälti kuin mahdollista riitautettava vain yhdessä oikeusasteessa. Muutoksenhakuun ja päätösten täytäntöönpanon lykkäämiseen liittyvien tämän asetuksen säännösten olisi oltava perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden mukaiset.
(30 a) Vaikka tässä asetuksessa ei säädetä muutoksenhaun automaattisesta lykkäävästä vaikutuksesta, jäsenvaltioiden olisi perusoikeuskirjan 47 artiklaa kaikilta osin noudattaen varmistettava, että toimivaltainen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi lykätä poistamista ennen palauttamispäätöksen tai poistamispäätöksen täytäntöönpanoa. Kolmannen maan kansalaisen olisi voitava esittää palauttamispäätöksen tai poistamispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva pyyntö, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä myös toimivaltaisen tuomioistuimen mahdollisuudesta keskeyttää sen täytäntöönpano viran puolesta. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää kansallisessa lainsäädännössään muutoksenhaun automaattisesta lykkäävästä vaikutuksesta. Päällekkäisyyksien välttämiseksi palautuskiellon periaatteen rikkomisen vaaraa koskevassa arvioinnissa olisi tukeuduttava asiakirja-aineiston mihin tahansa osaan, erityisesti aiempiin arviointeihin, tarvittaessa myös turvapaikkamenettelyn yhteydessä tehtyihin arviointeihin.
(31)Jäsenvaltioiden olisi saatava tarvittavat välineet, joilla voidaan varmistaa nopea ja tuloksellinen palauttaminen, mukaan lukien noudattamatta jättämisen seurauksena toteutettavat toimenpiteet ja kannustimet poistumis- ja yhteistyövelvoitteen noudattamiseen sekä toimenpiteet pakenemisen vaaran ehkäisemiseksi. Pakenemisella tarkoitetaan toimintaa, jonka seurauksena kolmannen maan kansalainen esimerkiksi poistuu jäsenvaltioiden alueelta ilman toimivaltaisten viranomaisten lupaa syistä, jotka eivät ole kolmannen maan kansalaisesta riippumattomia. Yhteisillä säännöillä olisi sujuvoitettava yhteistyövelvoitteen mukaisia vaatimuksia ja pakenemisen vaaran määrittämisperusteita rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden oikeutta säätää kansallisessa lainsäädännössään lisätoimenpiteistä ja -perusteista. Tällaisilla säännöillä olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioissa sovelletaan säilöönottoa ja säilöönoton vaihtoehtoja, jotta palauttamisprosessia voidaan hallita tehokkaasti.
(32)Säilöönotosta olisi voitava määrätä ainoastaan palauttamisen toteuttamiseksi, myös palauttamisen valmistelemiseksi, sekä takaisinoton ja poistamisen toteuttamiseksi edellyttäen, että se on oikeasuhteista ja välttämätöntä kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ▌. Viranomaisten olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta, säilöönotto olisi pidettävä mahdollisimman lyhytkestoisena ja sen keston yksittäisessä jäsenvaltiossa olisi pääsääntöisesti oltava enintään 24 kuukautta. Tapauksissa, joissa henkilö pakenee toiseen jäsenvaltioon, säilöönoton enimmäiskestoa laskettaessa ei oteta huomioon aiempia säilöönottojaksoja. Säilöönoton enimmäiskestoa laskettaessa ei olisi otettava huomioon muiden asetusten tai direktiivien mukaisia säilöönottoaikoja. Säilöönoton aikana olisi vastattava haavoittuvuuden arvioinnissa havaittuihin erityistarpeisiin. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään alaikäisten säilöönotosta, lapsen etu olisi otettava huomioon ensisijaisesti. Muita säilöönottoa lievempiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä olisi käytettävä silloin, kun niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa.
(32 a) Kun säilöönottoa on jatkettu 24 kuukauden ajan, asianomaisella jäsenvaltiolla olisi oltava tietyissä olosuhteissa mahdollisuus jatkaa kolmannen maan kansalaisen säilöönottoa uusiksi ajanjaksoiksi, joiden kokonaiskesto ei ylitä kuutta kuukautta, jos olosuhteiden muutokset viittaavat siihen, että poistamiseen on kohtuullinen mahdollisuus uusien merkittävien tietojen perusteella. Säilöönotosta olisi määrättävä tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen, ja sen olisi oltava mahdollisimman lyhytkestoinen.
(33)Turvallisuusriskin aiheuttavien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen edellyttää täsmällisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Tällaiset kolmansien maiden kansalaiset olisi sen vuoksi voitava ottaa säilöön 24:ää kuukautta pidemmäksi ajaksi, mutta tällaisen säilöönoton on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaista.
(34)Säilöönotettuja kolmansien maiden kansalaisia olisi kohdeltava inhimillisellä ja ihmisarvoisella tavalla kunnioittaen heidän perusoikeuksiaan sekä noudattaen kansainvälistä ja kansallista oikeutta ja ottaen huomioon kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi perustetun Euroopan neuvoston komitean antamat käytännön ohjeet. Säilöönoton olisi pääsääntöisesti tapahduttava erityisissä säilöönottoyksiköissä tai muiden yksiköiden tätä varten tarkoitetuissa osastoissa. Jos jäsenvaltio ei voi tarjota tällaisia yksiköitä, voidaan turvautua vankilamajoitukseen, mutta kolmansien maiden kansalaiset olisi mahdollisuuksien mukaan pidettävä erillään vangeista. Turvallisuusriskin aiheuttavat kolmansien maiden kansalaiset voidaan sijoittaa säilöönottoyksiköissä tiloihin, joissa sovelletaan tehostettuja turvajärjestelyjä.
(35)Tässä asetuksessa säädetyt säilöönoton perusteet eivät vaikuta muihin säilöönoton perusteisiin, mukaan lukien rikosoikeudenkäynteihin liittyvät säilöönottoperusteet, joita sovelletaan kansallisen lainsäädännön nojalla ▌.
(36)Valtioiden suvereniteetin ja kansainvälisen yhteistyön perusperiaatteisiin kuuluu jokaisen valtion velvollisuus ottaa takaisin omat kansalaisensa. Valtioiden velvollisuutta ottaa takaisin omat kansalaisensa pidetään kansainvälisen tapaoikeuden periaatteena, siitä määrätään kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteessä IX olevassa 5 luvussa ja se on vahvistettu Samoan sopimuksessa. Tosiasiallinen paluu tai palauttaminen on mahdollista ainoastaan, jos valtiot noudattavat velvollisuuttaan ottaa takaisin omat kansalaisensa. Tästä syystä jäsenvaltiot ovat riippuvaisia kolmansien maiden yhteistyöstä voidakseen toteuttaa tuloksellisia palauttamisia. EU ja jäsenvaltiot hyödyntävät tarvittaessa nykyisiä välineitä, kuten asetuksen (EU) N:o 810/2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/810/oj). 25 a artiklaa ja Frontexin tukea, parantaakseen kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä.
(37)Kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen helpottamisessa ratkaisevan tärkeässä asemassa on jäsenvaltioiden välinen ▌koordinoitu takaisinottoa koskeva toimintamalli. Palauttamista koskevan yhteisen toimintamallin tehokkuutta saattavat heikentää täytäntöönpanokelpoisten palauttamispäätösten riittämättömät jatkotoimet. Täytäntöönpanokelpoisten palauttamispäätösten jatkotoimena olisi toteutettava järjestelmällisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet palauttamisen toteuttamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa takaisinottopyyntöjen esittäminen kolmansien maiden viranomaisille tapauksissa, joissa kansalaisuudesta ei ole varmuutta tai on saatava matkustusasiakirja.
▌.
(39)Palauttamismenettelyjen tuloksellisuus perustuu tehokkaaseen hallinnolliseen yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden välillä. Tietojenvaihdon, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyttä ja kansalaisuutta, matkustusasiakirjoja ja muita merkityksellisiä tietoja koskevien tietojen jakaminen, olisi perustuttava selkeisiin sääntöihin, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1860 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1860, annettu 28 päivänä marraskuuta 2018, Schengenin tietojärjestelmän käytöstä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 312, 7.12.2018, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1860/oj). vahvistetut säännöt. Näissä säännöissä olisi noudatettava tietosuojan periaatteita ja asianomaisen henkilön oikeuksia sekä varmistettava, että tällaiset tiedot ovat paikkansapitäviä ja että niitä käytetään ainoastaan palauttamis-, poistamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotoutumistarkoituksiin ja että ne on suojattu luvattomalta pääsyltä, luovuttamiselta ja käytöltä.
▌
(41)Tässä asetuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj).. Tässä asetuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn unionin toimielimissä ja muissa elimissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj).. Kun otetaan huomioon takaisinoton ja tuloksellisen palauttamisen taustalla olevat yleistä etua koskevat tärkeät syyt, palauttamispäätöksen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten henkilötietojen siirtäminen, mukaan lukien heidän henkilöllisyyttään, matkustusasiakirjojaan, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa heidän rikostuomioitaan ja terveyttään koskevat tiedot sekä muut merkitykselliset tiedot, voi olla tarpeen palauttamista, poistamista, takaisinottoa ja uudelleenkotoutumista varten. Tällaiset siirrot on toteutettava tapauksen mukaan asetuksen (EU) 2016/679 V luvun ja asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun ja rekisteröityjen oikeuksien sekä palautuskiellon, suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden sekä perusoikeuskirjan mukaisesti.
(42)▌Turvapaikka-asioista ▌vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ▌ja palauttamisprosessin eri vaiheisiin osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ja koordinoitava toimintaansa tiiviisti varmistaakseen tosiasiallisen paluun tai palauttamisen.
(43)Yhteisessä palauttamisjärjestelmässä olisi hyödynnettävä täysimittaisesti digitaalisia järjestelmiä, joilla tuetaan palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotoutumisen hallintaa ▌, ja sen yhteydessä olisi painotettava tehokasta hallinnollista menettelyä, yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja yhteentoimivuutta.
(43 a) Jäsenvaltioiden olisi säännönmukaisesti tehtävä yhteistyötä ja avustettava toisiaan, myös salliakseen kauttakulun alueensa kautta, antaakseen tällaiseen kauttakulkuun liittyvää logistista tai muuta aineellista tai luontoissuorituksina annettavaa apua, helpottaakseen siirtoja toiseen jäsenvaltioon, joko kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen nojalla tai jäsenvaltioiden välisen yhteistyön perusteella, tai tukeakseen kolmannen maan kansalaisen poistumista siihen jäsenvaltioon, jossa hänellä on oikeus oleskella.
(44)Unioni antaa taloudellista ja operatiivista tukea tämän asetuksen panemiseksi tuloksellisesti täytäntöön, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta monivuotisen rahoituskehyksen 2028–2034 soveltamiseen. Siltä osin kuin toimet olisi rahoitettava turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston temaattisesta rahoitusvälineestä, ne voidaan toteuttaa suoralla, välillisellä tai yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla palauttamisen alalla, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1147 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1147, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta (EUVL L 251, 15.7.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1147/oj). nojalla käytettävissä olevia unionin rahoitusvälineitä, ohjelmia ja hankkeita, sekä Euroopan raja- ja merivartioviraston operatiivista apua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1896 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1896/oj). mukaisesti. ▌
(44 a) Palauttamispolitiikan ulkoinen ulottuvuus on erottamaton osa muuttoliikkeen hallintaa koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Palauttamis- ja takaisinottoasioissa tehtävä tuloksellinen yhteistyö on keskeinen ulkoinen osatekijä tasapainoisissa ja kattavissa kumppanuuksissa kolmansien maiden kanssa asetuksessa (EU) 2024/1351 tarkoitettujen tavoitteiden mukaisesti. Eurooppa-neuvosto vaati muun muassa lokakuussa 2024 antamissaan päätelmissä nopeita toimia tosiasiallisten paluiden ja palauttamisten varmistamiseksi hyödyntäen kaikkia asiaankuuluvia EU:n politiikkoja ja työkaluja, muun muassa viisumi-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa ja diplomatiaa. Sekä jäsenvaltioissa että EU:n toimielimissä tarvitaan koko hallinnon kattavaa lähestymistapaa.
(44 b) Koska kolmansien maiden yhteistyö laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen ja takaisinoton alalla voi osoittautua käytännössä haastavaksi, ja rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 810/2009 25 a artiklassa säädettyä kolmansien maiden takaisinoton alalla tekemän yhteistyön arviointia, jos yhdellä tai useammalla jäsenvaltiolla on vaikeuksia kolmansien maiden kanssa tehtävässä takaisinottoa koskevassa yhteistyössä, mukaan lukien kansalaisuuden vahvistaminen, tarvittavien matkustusasiakirjojen hankkiminen asianomaisilta kolmansien maiden viranomaisilta ja palauttamisoperaatioiden järjestäminen, unionin ja jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää unionin lainsäädännössä säädettyjä asiaankuuluvia ja olemassa olevia välineitä, siltä osin kuin näitä välineitä koskevat säädökset sitovat niitä, osana EU:n koordinoitua lähestymistapaa palauttamisen ja takaisinottoa koskevan yhteistyön parantamiseksi.
(45)▌Tämän asetuksen vaikuttavuudesta raportoimisen ja parannuskohteiden määrittämisen olisi perustuttava sellaisten olemassa olevien, luotettavien ja vertailukelpoisten tilastotietojen keräämiseen ja analysointiin, jotka koskevat palauttamismenettelyjen tehokkuutta, kolmansien maiden tekemää yhteistyötä ja uudelleenkotoutumistoimia ▌. Tilastotietojen merkityksellisyyden varmistamiseksi olisi otettava huomioon asetuksiin (EU) 862/2007 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 862/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 2, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2007/862/oj). ja (EU) 2019/1896 ja kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät standardit ja tarvittaessa tarkistettava niitä. Merkityksellisten tietojen keruuta ja raportointia varten olisi vahvistettava yhteiset standardit ja määritelmät, jotta voidaan arvioida tämän asetuksen vaikutusta ja osallistua tietoon perustuvien päätösten tekemiseen toimintapolitiikan tulevasta kehityksestä.
(46)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa eurooppalaisen palauttamismääräyksen ▌ vahvistamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/182/oj). mukaisesti.
(47)Tällä asetuksella otetaan käyttöön uusi laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskeva yhteinen järjestelmä, jonka kansalliset viranomaiset panevat suoraan täytäntöön. Tämä uusi järjestelmä tuo mukanaan merkittäviä uudistuksia, joilla pyritään parantamaan palauttamismenettelyn tuloksellisuutta, myös suhteessa kolmansiin maihin, joihin palauttaminen tapahtuu, ja palauttamisten ulkoiseen ulottuvuuteen. Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden nopean soveltamisen mahdollistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Säännöksiä, joita ei tarkoiteta tämän asetuksen 52 artiklan 2 kohdassa ja joilla korvataan direktiivi 2008/115/EY ja joilla pyritään korvaamaan kaikilta osin kyseisessä direktiivissä säädetty oikeudellinen kehys, olisi sovellettava ... päivästä ...kuuta ... [yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä], jotta voidaan toteuttaa kaikki tarvittavat valmistelevat ja operatiiviset toimet ja varmistaa sen sujuva, tehokas ja johdonmukainen täytäntöönpano unionin ja kansallisella tasolla ja välttää direktiivin ja asetuksen päällekkäisyydet. Sen vuoksi direktiivit 2001/40/EY ja 2008/115/EY sekä neuvoston päätös 2004/191/EY Neuvoston päätös 2004/191/EY, tehty 23 päivänä helmikuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun direktiivin 2001/40/EY soveltamisesta aiheutuvan taloudellisen epätasapainon korvaamista koskevista perusteista ja käytännön järjestelyistä (EUVL L 60, 27.2.2004, s. 55, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2004/191/oj). olisi kumottava kyseisestä päivämäärästä alkaen.
(48)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa palauttamisen tuloksellisuutta ▌, vaan ne voidaan jäsenvaltioiden yhteisen johdonmukaisen toimintamallin varmistamiseen tähtäävän toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
(49)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään ▌Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.
(50)▌Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu ▌Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 19 mukaisesti, ja jollei kyseisen pöytäkirjan 4 artiklan soveltamisesta muuta johdu, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin Tätä johdanto-osan kappaletta muutetaan, jos Irlanti pyytää saada osallistua tähän asetukseen osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja neuvosto tekee päätöksensä samanaikaisesti tämän asetuksen hyväksymisen kanssa. Tällöin tässä kappaleessa viitataan neuvoston päätökseen Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin.. ▌.
(51)Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään ▌ niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstönEYVL L 176, 10.7.1999, s. 36, ELI: http://data.europa.eu/eli/agree_internation/1999/439(1)/oj. täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EYNeuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/1999/437/oj). 1 artiklan C kohdassa tarkoitettuun alaan.
(52)Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään ▌ niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52. täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2008/146/oj). 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.
(53)Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään ▌ niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2011/350/oj). 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.
▌
(55)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausuntonsa [...],