”(2 a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 ja 48 artiklassa taataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus, mikä merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä poistetaan, ja määrätään tämän vapauden turvaamiseksi tarvittavien sosiaaliturvan alan toimenpiteiden toteuttamisesta. Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan nojalla jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.”;

”(5) Yhteensovittamisessa olisi taattava unionin sisällä yhdenvertainen kohtelu asianomaisille henkilöille, joihin sovelletaan erilaisia kansallisia lainsäädäntöjä.(5 a)Tässä asetuksessa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisessa olisi noudatettava unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Unionin tuomioistuin on tulkinnut kyseistä periaatetta sekä tämän asetuksen suhdetta muun muassa direktiiviin 2004/38/EY tuomioissaan asioissa C-140/12, Brey*, C-333/13, Dano**, C-67/14, Alimanovic***, C‑299/14, Garcia-Nieto**** ja C-308/14, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta*****.(5 b)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että työvoiman ulkopuolella olevia liikkuvia unionin kansalaisia ei estetä täyttämästä direktiivissä 2004/38/EY säädettyä edellytystä, jonka mukaan heillä on oltava kattava sairausvakuutusturva vastaanottavassa jäsenvaltiossa. ▌Tällaisille kansalaisille olisi annettava mahdollisuus suorittaa oikeasuhteisia maksuja kattavaan sairausvakuutusjärjestelmään kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, jos he eivät muuten pysty täyttämään asiaankuuluvia perusteita saadakseen kattavan sairausvakuutussuojan siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat vakinaisesti.

_________

* Unionin tuomioistuimen tuomio 19.9.2013, Brey, C-140/12, ECLI:EU:C:2013:565.

** Unionin tuomioistuimen tuomio 8.11.2014, Dano, C-333/13, ECLI:EU:C:2014:2358.

*** Unionin tuomioistuimen tuomio 15.9.2015, Alimanovic, C-67/14, ECLI:EU:C:2015:597.

**** Unionin tuomioistuimen tuomio 25.2.2016, García-Nieto, C-299/14, ECLI:EU:C:2016:114.

***** Unionin tuomioistuimen tuomio 14.6.2016, C-308/14, komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:2016:436.”;

”(18 b) Komission asetuksen (EU) N:o 965/2012* liitteessä III olevassa osastossa FTL ohjaamomiehistön ja matkustamomiehistön jäsenten ”kotiaseman” käsite määritellään lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämäksi paikaksi, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.

________

* Komission asetus (EU) N:o 965/2012, annettu 5 päivänä lokakuuta 2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti (EUVL L 296, 25.10.2012, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2012/965/oj).”;

”(24) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti vakuutettujen ja heidän perheenjäsentensä pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien yhteensovittamisessa olisi lähtökohtaisesti edelleen noudatettava sairausetuuksiin sovellettavia sääntöjä. Näissä säännöissä olisi kuitenkin otettava huomioon pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien erityisluonne. On myös tarpeen antaa erityisiä säännöksiä, jotka koskevat pitkäaikaishoitoon liittyvien luontois- ja rahaetuuksien päällekkäisyyttä.(24 a)Pitkäaikaishoitoon liittyvillä etuuksilla tarkoitetaan ainoastaan etuuksia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on vastata sellaisen henkilön hoidontarpeeseen, joka esimerkiksi vanhuudesta, vammasta tai sairaudesta johtuvan vajavuuden vuoksi tarvitsee pitkäkestoisesti merkittävää apua muilta henkilöiltä olennaisten jokapäiväiseen elämään kuuluvien toimien hoitamiseen. Lisäksi pitkäaikaishoitoon liittyvillä etuuksilla tarkoitetaan ainoastaan etuuksia, jotka voidaan katsoa tässä asetuksessa tarkoitetuiksi sosiaaliturvaetuuksiksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, esimerkiksi asia C-433/13, komissio v. Slovakian tasavalta*, mukaisesti sosiaaliturvaetuudet ovat etuuksia, joiden myöntäminen etuudensaajille perustuu tiettyyn laissa määriteltyyn tilanteeseen tapauskohtaisesta tarveharkinnasta riippumatta. Pitkäaikaishoitoon liittyviä etuuksia olisi sen vuoksi tulkittava vastaavasti. Varsinkaan lääkinnällinen apu ja sosiaalihuolto eivät saisi kuulua pitkäaikaishoitoon liittyviin etuuksiin. Etuudet, jotka on myönnetty hakijan henkilökohtaisia tarpeita koskevan yksilöllisen tarveharkinnan perusteella, eivät ole pitkäaikaishoitoon liittyviä etuuksia tätä asetusta sovellettaessa.

_______

* Unionin tuomioistuimen tuomio 16.9.2015, komissio v. Slovakian tasavalta, C-433/13, ECLI:EU:C:2015:602.”;

”(32 a) On jäsenvaltioiden päätettävissä, pidennetäänkö tämän asetuksen 64 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua kuuden kuukauden aikaa unionin oikeuden, mukaan lukien unionin tuomioistuimen asiassa C-551/16, J. Klein Schiphorst v. Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen*, antama tuomio, mukaisesti.(32 b)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklassa taataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa ja kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä esimerkiksi työsopimusten tekemisessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011** nojalla myös rajatyöntekijöillä on oltava tällaiset perusoikeudet ilman syrjintää. Kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltion kansalaisen on työtä toisesta jäsenvaltiosta hakiessaan saatava siellä samaa apua, jota kyseisen valtion työnvälitysviranomainen antaa oman valtion kansalaisille heidän hakiessaan työtä.(32 c)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 573/2014/EU*** perustetaan unionin laajuinen julkisten työvoimapalvelujen verkosto, jonka tavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita työllisyysalan yhteistyöhön julkisten työvoimapalvelujen vastuualueilla muun muassa tukemalla vapaaehtoisen, oikeudenmukaisuuteen perustuvan maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden lisäämistä tiettyihin työmarkkinatarpeisiin vastaamiseksi.

________

* Unionin tuomioistuimen tuomio 21.3.2018, J. Klein Schiphorst, C‑551/16, ECLI:EU:C:2018:200.

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/492/oj).

*** Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2014/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, julkisten työvoimapalvelujen tehostetusta yhteistyöstä (EUVL L 159, 28.5.2014, s. 32, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2014/573(2)/oj)”;

”(35 a) Erotusetuutta laskettaessa tässä asetuksessa otetaan huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-347/12, Caisse nationale des prestations familiales v. Wiering, antama tuomio* ja samalla siinä tehdään tarvittavat selvennykset ja yksinkertaistukset. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden monenlaisten perhe-etuuksien erityisluonne, perhe-etuudet olisi jaettava kahteen ryhmään niiden päätarkoituksen, tavoitteiden ja myöntämisedellytysten mukaisesti.(35 b) Rahana maksettavat perhe-etuudet, joilla on ensisijaisesti tarkoitus korvata joko tuloja, jotka jäävät kokonaan tai osittain ansaitsematta tai joita henkilö ei voi ansaita lastenhoidon vuoksi, eroavat muista perhe-etuuksista, jotka on tarkoitettu korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia. Koska tällaisten etuuksien voitaisiin katsoa olevan toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisen vanhemman yksilöllisiä ja henkilökohtaisia oikeuksia, ne olisi voitava varata yksinomaan asianomaiselle vanhemmalle. Tällaiset yksilölliset etuudet luetellaan tämän asetuksen liitteessä XIII olevassa I osassa. Toissijaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion olisi voitava olla soveltamatta ensisijaisuussääntöjä tapauksessa, jossa päällekkäisiä oikeuksia perhe-etuuksiin kertyy toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön ja perheenjäsenten asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella. Jos jäsenvaltio ei sovella ensisijaisuussääntöjä, sen on tehtävä niin johdonmukaisesti kaikkien etuuksiin oikeutettujen henkilöiden, jotka ovat keskenään rinnastettavissa tilanteissa, osalta, ja tämä on mainittava liitteessä XIII olevan II osan luettelossa.(35 c)Tässä asetuksessa otetaan tarvittaessa huomioon neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009**.

________

* Unionin tuomioistuimen tuomio 13.6.2014, Caisse nationale des prestations familiales v. Wiering, C-347/12, ECLI:EU:C:2014:300.

** Neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa (EUVL L 7, 10.1.2009, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2009/4(1)/oj).”;

”(39 a) Tämän asetuksen nojalla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asiaankuuluvaa unionin tietosuojasäännöstöä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679*.

________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj).”;

”(40 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1724* 6 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaiset työnantajat tai henkilöt voivat hoitaa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämistä koskevan pyynnön täysin sähköisesti, edellyttäen, että asiaa koskevat menettelyt on otettu käyttöön. Täysin sähköisesti hoidettava menettely käsittää automaattisen vastaanottoilmoituksen, paitsi jos menettelyn tulos toimitetaan välittömästi. Menettelyn olisi oltava käyttäjäystävällinen. Tässä asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot ryhtyvät asteittain tehostamaan uusien teknologioiden käyttöä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien sääntöjen soveltamiseksi vaadittujen tietojen vaihdossa ja käsittelyssä ja tietoihin pääsyssä. Nämä säännöt käsittävät asetuksen (EY) N:o 987/2009 15, 16 ja 19 artiklassa tarkoitetut menettelyt.(40 b)Kun otetaan huomioon sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevan unionin lainsäädännön tavoite, jäsenvaltioilla on velvollisuus noudattaa unionin oikeudesta johtuvia velvoitteita tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, mutta mahdolliset toimenpiteet näiden velvoitteiden rikkomisen johdosta eivät saisi estää vapaata liikkuvuutta unionissa. Erityisesti toimenpiteet sellaisten asetuksen (EY) N:o 987/2009 15 artiklan 1 kohdassa täsmennettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämiseen puuttumiseksi, jotka edellyttävät ilmoittamista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan ennen toiminnan aloittamista toisessa jäsenvaltiossa, ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua todistusta koskevaa pyyntöä, eivät saa johtaa asianomaisten henkilöiden vapaan liikkuvuuden perusteettomiin ja suhteettomiin rajoituksiin. Kyseisten velvoitteiden noudattamatta jättäminen ei automaattisesti johda muutokseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, joka olisi määritettävä tämän asetuksen II osaston mukaisesti. Lisäksi näitä velvoitteita olisi tulkittava ja ne olisi pantava täytäntöön sovellettavaa lainsäädäntöä koskevaa todistusta koskevan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, jonka mukaan todistus annetaan yleensä niin kutsuttuna esitettävänä asiakirjana A1 (A1-todistus) ja sen edeltäjänä E-101-todistuksena.(40 c)Sen varmistamiseksi, että sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevat säännöt pysyvät tarkoituksenmukaisina, on tärkeää ottaa huomioon teknologinen kehitys ja digitalisaation tuomat hyödyt erityisesti toimivaltaisten laitosten välisen tietojenvaihdon virtaviivaistamisen ja yksinkertaistamisen osalta. Sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyvät teknologiset edistysaskeleet, kuten täysin käyttöön otettu ja toimiva eurooppalainen sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä, voivat osaltaan helpottaa prosessia ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 15 artiklan noudattamista. Sosiaaliturvatodistusten pyytämis- ja vastaanottamisprosessin digitalisointi, myös sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien todistusten osalta, on toinen tärkeä askel kohti ratkaisua, joka mahdollistaa näiden todistusten reaaliaikaisen todentamisen rajojen yli ja myös niiden voimassaolon nopean vahvistamisen. Komissio ja jäsenvaltiot tekevät tiivistä yhteistyötä edistääkseen tällaisen yksittäisten henkilöiden ja julkisten elinten välisen vuorovaikutuksen digitalisointia esimerkiksi eurooppalaista sosiaaliturvapassia koskevan aloitteen avulla. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1183** perustetuista eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista voi tulla digitaalinen järjestelmä, joka helpottaa käyttäjäystävällistä ja turvallista tunnistamista ja todentamista yli rajojen.(40 d)Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava investointeja sosiaaliturvajärjestelmiensä digitalisointiin, muun muassa siksi, että voitaisiin taata saumattomat digitaaliset kokemukset liikkuville kansalaisille ja yrityksille. Tätä varten ne voisivat hyödyntää käytettävissä olevia unionin rahoitusvälineitä. Tällaista rahoitusta voitaisiin tarvittaessa hyödyntää asiaankuuluviin kansallisen tason uudistuksiin, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 asianmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi sekä petosten ja virheiden torjumiseksi muun muassa parantamalla tiedonkeruuta ja raportointia.(40 e)Euroopan työviranomaisen (ELA) tehtävänä on muun muassa avustaa jäsenvaltioita ja komissiota työvoiman liikkuvuutta unionissa koskevan unionin lainsäädännön tehokkaassa soveltamisessa ja täytäntöönpanossa sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisessa unionissa ja siten edistää oikeudenmukaista työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149*** mukaisesti ELA helpottaa ja tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä muun muassa helpottamalla samanaikaisia ja yhteisiä tarkastuksia, jotka voivat koskea myös ilmoittamisvelvollisuuden noudattamista ja kyseisestä velvollisuudesta myönnettäviin poikkeuksiin liittyvien väärinkäytösten havaitsemista, sekä helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja niiden välisen tiedonvaihdon nopeuttamista. ELA edistää mahdollisuuksia käyttää sähköisiä vaihtomekanismeja ja tietokantoja jäsenvaltioiden välillä, jotta helpotettaisiin reaaliaikaista tiedonsaantia ja petosten havaitsemista, ja se voi ehdottaa mahdollisia parannuksia näiden mekanismien ja tietokantojen käyttöön.

________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1724/oj).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1183, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, asetuksen (EU) N:o 910/2014 muuttamisesta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen vahvistamisen osalta (EUVL L, 2024/1183, 30.4.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1183/oj).

*** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1149/oj).”;

”(46) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja periaatteita ▌, ja se pannaan täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti,”;

”ii) III osaston 1 luvun mukaisten luontoisetuuksien osalta henkilöä, joka määritellään tai tunnustetaan perheenjäseneksi tai katsotaan talouteen kuuluvaksi jäseneksi sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa asianomainen asuu;”;

”i) III osaston 1 lukua sairausetuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien osalta sovellettaessa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettäviä luontoisetuuksia, joita on tarkoitus toimittaa tai saattaa saataville tai joilla on tarkoitus maksaa suoraan tai korvata sairaanhoitopalvelujen ja hoitotuotteiden ja lisäpalvelujen kustannukset;i a)III osaston 1 lukua pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien osalta sovellettaessa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettäviä luontoisetuuksia, joita on tarkoitus toimittaa tai saattaa saataville tai joilla on tarkoitus maksaa suoraan tai korvata tämän artiklan v b alakohdassa tarkoitetun pitkäaikaishoidon kustannukset;”;

”v b) ’pitkäaikaishoitoon liittyvillä etuuksilla’ ▌luontois- tai rahaetuuksia, joiden tarkoituksena on vastata sellaisen henkilön hoitoon liittyviin tarpeisiin, joka vajavuuden vuoksi tarvitsee pitkäkestoisesti merkittävää apua toiselta henkilöltä tai toisilta henkilöiltä olennaisten jokapäiväiseen elämään kuuluvien toimien hoitamiseen itsemääräämisoikeutensa tukemiseksi, mukaan lukien etuudet, jotka myönnetään samaan tarkoitukseen tällaista apua antavalle henkilölle;”;

”a) sairausetuudet ja pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet;”;

”1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kirjallisesti 1 artiklan l alakohdan mukaisista ilmoituksista, 3 artiklassa tarkoitetuista lainsäädännöstä ja järjestelmistä, 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tehdyistä sopimuksista ja 58 artiklassa tarkoitetuista vähimmäisetuuksista sekä niihin tehtävistä aineellisista muutoksista. Ilmoituksissa on annettava päivämäärä, josta lähtien tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden ilmoituksissa mainittuihin järjestelmiin.”;

”2. Tämän osaston säännöksiä sovellettaessa palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan kyseistä työtä tai ammattia. Tätä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeisiin, työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myönnettyihin eläkkeisiin eikä hoidon tarpeessa olevalle henkilölle annettuihin pitkäaikaishoitoon liittyviin rahaetuuksiin.”;

”5. Toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään ▌siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa asetuksen (EU) N:o 965/2012 liitteessä III olevassa osastossa FTL määritelty kotiasema sijaitsee.”;

”12 artikla

Erityissäännöt

1.Jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun ▌, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseinen henkilö ei korvaa toista tämän kohdan nojalla lähetettyä palkattua työntekijää tai 2 kohdassa tarkoitettua itsenäistä ammatinharjoittajaa.

2.Jäsenvaltiossa tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka lähtee tekemään samankaltaista työtä toiseen jäsenvaltioon, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen että tämän toiminnan arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseinen henkilö ei korvaa toista 1 kohdan nojalla lähetettyä palkattua työntekijää tai tässä kohdassa tarkoitettua itsenäistä ammatinharjoittajaa.

3.Jos 1 kohdassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai 2 kohdassa tarkoitettu itsenäinen ammatinharjoittaja ei suorita työtä tai toimintaa loppuun toisessa jäsenvaltiossa ja hänet korvataan toisella henkilöllä, tämä toinen henkilö on edelleen sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, josta hänet on lähetetty tai jossa hän tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, edellyttäen, että kaikkien kyseisten henkilöiden työskentelyn tai toiminnan kokonaiskesto toisessa jäsenvaltiossa on enintään 24 kuukautta ja että muut 1 tai 2 kohdassa vahvistetut ehdot täyttyvät.”;

”4 a. Henkilöön, joka tekee palkkatyötä tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana yhdessä jäsenvaltiossa ja saa samanaikaisesti työttömyysetuuksia toisesta jäsenvaltiosta, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, joka maksaa työttömyysetuudet.

5.Näiden säännösten mukaisesti määräytyvää lainsäädäntöä sovellettaessa 1–4 a kohdassa tarkoitettua henkilöä käsitellään ikään kuin hän työskentelisi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana vain asianomaisessa jäsenvaltiossa ja saisi kaikki tulonsa asianomaisesta jäsenvaltiosta.”;

”Sairausetuudet, pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet”;

”1. Jollei 2 kohdan nojalla toisin säädetä, vakuutetulla ja hänen perheenjäsenillään, jotka oleskelevat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus niihin luontoisetuuksiin, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä tai pitkäaikaishoidon tarpeen vuoksi välttämättömiksi oleskelun aikana ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun arvioitu kesto. Kyseiset etuudet antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta oleskelujäsenvaltion laitos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön säännösten mukaisesti, ikään kuin asianomainen henkilö olisi vakuutettu kyseisen lainsäädännön mukaisesti.”

”1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, on vakuutetun, joka matkustaa toiseen jäsenvaltioon tarkoituksenaan saada siellä oleskelunsa aikana 1 artiklan v a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja luontoisetuuksia, haettava siihen lupa toimivaltaiselta laitokselta.”;

”30 artikla

Eläkkeensaajien maksut

1.Se jäsenvaltion laitos, jonka on soveltamansa lainsäädännön mukaan pidätettävä maksuja sairausetuuksien, pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien kattamiseksi, voi vaatia ja periä nämä soveltamansa lainsäädännön mukaisesti laskemansa maksut vain, mikäli 23–26 artiklan nojalla suoritettavien etuuksien kustannuksista vastaa kyseisen jäsenvaltion laitos.

2.Kun 25 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sairausetuuksien, pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien sekä äitiys- ja vastaavien isyysetuuksien saaminen edellyttää asianomaisen eläkkeensaajan asuinjäsenvaltion lainsäädännön perusteella sosiaalivakuutusmaksujen tai vastaavien maksujen maksamista, kyseisiä maksuja ei voida periä asumisen perusteella.”;

”3. Jos perheenjäsenellä on johdettu oikeus etuuksiin useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sovelletaan seuraavia ensisijaisuussääntöjä:a)jos oikeudet on saavutettu eri perusteilla, ensisijaisuusjärjestys on seuraava:i) vakuutetun henkilön palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetut oikeudet;ii) vakuutetun henkilön eläkkeensaamisen perusteella saavutetut oikeudet;iii)vakuutetun henkilön asumisen perusteella saavutetut oikeudet;b)jos johdetut oikeudet on saavutettu samoilla perusteilla, ensisijaisuusjärjestys määritetään käyttämällä perheenjäsenen asuinpaikkaa toissijaisena perusteena;c)jos ensisijaisuusjärjestystä ei ole mahdollista määrittää a tai b alakohdan perusteella, sovelletaan vakuutetun henkilön pisintä vakuutuskautta kansallisessa eläkejärjestelmässä.”;

”33 a artikla

Pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet

1.Hallintotoimikunta laatii työmarkkinaosapuolia kuultuaan yksityiskohtaisen luettelon pitkäaikaishoitoon liittyvistä etuuksista, jotka täyttävät 1 artiklan v b alakohdassa vahvistetut perusteet, ja ilmoittaa kunkin etuuden osalta, onko kyse luontoisetuudesta vai rahaetuudesta ja annetaanko etuus hoidon saajalle vai hoitajalle.

2.Jos tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla pitkäaikaishoitoon liittyvillä etuuksilla on myös sellaisten etuuksien piirteitä, joiden yhteensovittaminen tapahtuu jonkin muun III osaston luvun mukaisesti, jäsenvaltio voi poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, suorittaa tällaisten etuuksien yhteensovittamisen kyseisen luvun sääntöjen mukaisesti, edellyttäen, että tällaisen yhteensovittamisen kokonaistulos on edunsaajalle vähintään yhtä edullinen kuin jos etuudet yhteensovitettaisiin pitkäaikaishoitoon liittyvinä etuuksina tämän luvun mukaisesti ja että etuudet mainitaan liitteessä XII olevassa luettelossa, jossa täsmennetään, mitä III osaston lukua sovelletaan.

3.Tämän asetuksen 34 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös liitteessä XII lueteltuihin etuuksiin.”;

”34 artikla

Pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien päällekkäisyys

1.Jos henkilö saa toimivaltaiselta jäsenvaltiolta pitkäaikaishoitoon liittyviä rahaetuuksia 21 tai 29 artiklan nojalla ja hänellä on lisäksi tämän luvun nojalla oikeus hakea samaan tarkoitukseen tarkoitettuja luontoisetuuksia asuin- tai oleskelujäsenvaltion laitokselta ja toimivaltaisen jäsenvaltion laitos korvaa nämä luontoisetuudet 35 artiklan nojalla, sovelletaan 10 artiklaa. Tätä varten, jos asianomainen henkilö saa näitä luontoisetuuksia, toimivaltaisen jäsenvaltion myöntämien rahaetuuksien määrästä vähennetään näiden luontoisetuuksien arvo.

2.Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio taikka niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista toimenpiteistä tai lisätoimenpiteistä, joiden on oltava vähintään yhtä edullisia kyseisen henkilön kannalta kuin 1 kohdassa säädetyt periaatteet.

3.Jos pitkäaikaishoitoon liittyviä rahaetuuksia annetaan useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön nojalla samalla ajanjaksolla ja samoille lapsille, sovelletaan 68 artiklan 1 kohdassa säädettyjä päällekkäisyystilanteeseen tarkoitettuja ensisijaisuussääntöjä.”;

”2. Jos asianomainen tietyllä hetkellä ei täytä tai ei enää täytä kaikissa häneen sovelletuissa jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säädettyjä edellytyksiä, niiden laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön edellytykset ovat täyttyneet, on oltava ottamatta 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisessa laskennassa huomioon kausia, jotka ovat täyttyneet niiden lainsäädäntöjen mukaan, joiden edellytykset eivät ole täyttyneet tai eivät enää täyty, jos tämän huomioon ottamisen perusteella etuuden määrä on pienempi.”;

”60 a artikla

Erityissäännökset kausien yhteenlaskemiseksi työttömyysetuuksien osalta

Sovellettaessa 6 artiklaa tämän luvun yhteydessä toimivaltaisen jäsenvaltion on laskettava yhteen ainoastaan kaudet, jotka otetaan huomioon sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa ne ovat täyttyneet työttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ja säilyttämiseksi.”;

”61 artikla

Erityissäännökset vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskemisesta ja työttömyysetuuksien myöntämistä koskevasta toimivallasta

1.Lukuun ottamatta 65 artiklan 2, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuja kokonaan työttömänä olevia henkilöitä, 6 ja 60 a artiklan soveltamisen ehdoksi siinä jäsenvaltiossa, jossa viimeisin vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on täyttynyt, on asetettava, että asianomainen henkilö on viimeksi täyttänyt vähintään yhden kuukauden yhtäjaksoisen vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka nojalla etuuksia haetaan.

2.Jos työtön henkilö ei ole täyttänyt vähintään yhden kuukauden pituista yhtäjaksoista vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kautta 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, kyseisellä henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin sen edellisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa hän on täyttänyt vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden, edellyttäen, että tällainen kausi kesti yhtäjaksoisesti vähintään yhden kuukauden. Jäsenvaltion, josta tulee toimivaltainen tämän kohdan nojalla, on annettava työttömyysetuudet lainsäädäntönsä mukaisesti 6 ja 60 a artiklaa tarpeellisessa määrin sovellettuaan ja 64 a artiklan mukaisesti.

3.Jos työtön henkilö ei ole täyttänyt vähintään yhden kuukauden pituista yhtäjaksoista vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kautta missään tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa, jäsenvaltiosta, jossa henkilö on viimeksi ollut vakuutettuna, työskennellyt tai toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana, tulee toimivaltainen, ja sen on myönnettävä työttömyysetuudet lainsäädäntönsä mukaisesti 6 ja 60 a artiklaa tarpeellisessa määrin sovellettuaan.

62 artikla

Etuuksien laskeminen

1.Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan etuudet on laskettava aiempien palkka- tai ammattitulojen perusteella, on otettava huomioon yksinomaan ne palkka- tai ammattitulot, jotka asianomainen henkilö on saanut viimeisimmästä toiminnastaan palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana kyseisen lainsäädännön alaisena.

2.Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään palkka- tai ammattitulojen määrittämiseksi tiettyä viitekautta, jonka pohjalta etuuksien määrä lasketaan, ja kun asianomainen henkilö oli toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen koko kyseisen viitekauden ajan tai osan siitä.

3.Tämän artiklan 1 ja 2 kohdasta poiketen asuinjäsenvaltion laitoksen on soveltamansa lainsäädännön edellytysten ja rajoitusten mukaisesti otettava 65 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen työttömien henkilöiden osalta täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti huomioon ne palkka- tai ammattitulot, jotka asianomainen henkilö on saanut siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin hänen toimiessaan viimeksi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

63 artikla

Erityissäännökset asumissääntöjen huomiotta jättämisestä

Tätä lukua sovellettaessa 7 artiklaa sovelletaan ainoastaan 64, 64 a ja 65 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja niissä säädetyin rajoituksin.”;

”c) työttömän oikeus etuuksiin jatkuu kuuden kuukauden ajan siitä päivästä, jona asianomainen lakkasi olemasta lähtöjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettävissä, edellyttäen että etuuksien myöntämisen kokonaisaika ei ylitä sitä kokonaisaikaa, jona hänellä on oikeus etuuksiin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan; toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat pidentää kuuden kuukauden aikaa siihen asti, kun henkilön oikeus etuuksiin päättyy;”;

”3. Ellei toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä, sen kauden kokonaiskesto, jonka osalta työttömän henkilön oikeus etuuksiin tämän artiklan 1 kohdan ja 64 a artiklan nojalla säilyy, on kahden työskentelykauden välisenä aikana enintään kuusi kuukautta; toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat pidentää tätä aikaa siihen asti, kun henkilön oikeus etuuksiin päättyy.”;

”64 a artikla

Sellaisia työttömiä henkilöitä koskevat erityissäännökset, jotka muuttavat toiseen jäsenvaltioon täyttämättä 61 artiklan 1 kohdassa ja 64 artiklassa säädettyjä edellytyksiä

1.Edellä 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa jäsenvaltion, josta tulee toimivaltainen, on myönnettävä työttömyysetuudet lainsäädäntönsä mukaisesti 64 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kauden ajan, jos työtön henkilö ilmoittautuu työvoimaviranomaisten käytettäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, ja noudattaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä ehtoja. Työvoimaviranomaisille rekisteröitymisellä siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, on sama vaikutus kuin toimivaltaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisille rekisteröitymisellä. Edellä olevan 64 artiklan 2–4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

2.Jos 1 kohdassa tarkoitettu työtön henkilö haluaa hakea työtä muussa jäsenvaltiossa kuin työttömyysetuuksien osalta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, sovelletaan 64 artiklaa soveltuvin osin. Tätä varten 64 artiklan 1 kohdan a alakohdan on katsottava viittaavan sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisiin, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt.”;

”65 artikla

Työttömät, jotka asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1.Kokonaan, osittain tai ajoittain työttömänä olevan henkilön, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on ilmoittauduttava ▌käytettäväksi toimivaltaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisille tai, kun kyseessä on osittain tai ajoittain työtön henkilö, tarvittaessa sille työnantajalle, jonka käytettävissä työntekijä pysyy.

Tällainen henkilö saa etuuksia toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa, ja häneen sovelletaan kyseisessä lainsäädännössä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Nämä etuudet myöntää toimivaltaisen jäsenvaltion laitos.

2.Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kokonaan työttömän henkilön ▌on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:a)viimeisimmän palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana kyseinen henkilö asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa;b)kyseinen henkilö asuu edelleen asuinjäsenvaltiossaan tai on palannut sinne; jac)kyseinen henkilö ei täyttänyt 22 viikon yhtäjaksoista vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kautta yksinomaan toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisena.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kokonaan työtön henkilö saa etuuksia asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän olisi täyttänyt kaikki vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisena. Tällaiset etuudet myöntää asuinjäsenvaltion laitos.

Tässä kohdassa tarkoitettu kokonaan työtön henkilö, jolla olisi oikeus työttömyysetuuksiin ainoastaan toimivaltaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti tämän asetuksen 6 artiklaa soveltamatta, voi vaihtoehtoisesti ilmoittautua kyseisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jolloin hän saa etuuksia kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän asuisi siellä.

3.Tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta kokonaan työttömään henkilöön, joka viimeisimmän toimensa aikana ennen työttömäksi joutumista täytti vakuutuskausia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai täytti itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, jotka tunnustetaan työttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi muussa jäsenvaltiossa kuin hänen asuinjäsenvaltiossaan, ja jonka asuinjäsenvaltio on toimittanut 9 artiklan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan mikään itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmä ei kuulu kyseisen jäsenvaltion työttömyysetuusjärjestelmän piiriin.

4.Jos tämän artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tai 3 kohdassa tarkoitettu kokonaan työtön henkilö ei halua ilmoittautua toimivaltaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi tai olla edelleen niiden käytettävissä rekisteröidyttyään niille ja päättää hakea työtä asuinjäsenvaltiossa ▌, 64 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin, lukuun ottamatta sen 1 kohdan a alakohtaa.

5.Jos 4 kohdassa tarkoitettu kokonaan työtön henkilö päättää hakea työtä asuinjäsenvaltiossaan ja hän on aiemmin täyttänyt vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisena, laskettuna yhteen siinä jäsenvaltiossa täyttyneiden kausien kanssa, jossa henkilö viimeksi harjoitti toimintaa, sekä niissä muissa jäsenvaltioissa täyttyneiden kausien kanssa, joissa henkilö on aiemmin harjoittanut toimintaa, hän voi sen kauden päätyttyä, jonka aikana hän saa työttömyysetuuksia toimivaltaisen jäsenvaltion laitokselta 4 kohdan nojalla, hakea työttömyysetuuksia asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän olisi täyttänyt kaikki kaudet kyseisessä jäsenvaltiossa. Asuinjäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää työttömyysetuudet kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Kausi, jonka aikana työtön henkilö on saanut etuuksia toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, vähennetään vastaavasta kaudesta, jona hänellä on oikeus etuuksiin asuinjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

6.Sen lisäksi, että tässä artiklassa tarkoitettu kokonaan työtön henkilö ilmoittautuu etuuksia 1 tai 2 kohdan mukaisesti myöntävän jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, hän voi ilmoittautua käytettäväksi toimivaltaisen jäsenvaltion tai asuinjäsenvaltion työvoimaviranomaisille ▌.”;

”2. Jos oikeudet ovat päällekkäisiä, perhe-etuudet myönnetään sen lainsäädännön mukaisesti, joka on määritelty ensisijaiseksi 1 kohdan mukaisesti. Toisen lainsäädännön mukainen oikeus perhe-etuuksiin keskeytetään ensiksi mainitun lainsäädännön mukaiseen määrään samanlaisten etuuksien osalta, ja kyseisen määrän ylittävä osuus maksetaan tarvittaessa erotusetuutena. Tällaista erotusetuutta ei kuitenkaan tarvitse maksaa jossakin toisessa jäsenvaltiossa asuvista lapsista, jos oikeus kyseiseen etuuteen perustuu ainoastaan asumiseen.

2 a.Laskettaessa erotusetuutta perhe-etuuksille 2 kohdan mukaisesti otetaan huomioon kaksi samanlaisten etuuksien ryhmää:a)rahana maksettavat perhe-etuudet, joilla on ensisijaisesti tarkoitus korvata tuloja, jotka jäävät kokonaan tai osittain ansaitsematta tai joita henkilö ei voi ansaita lastenhoidon vuoksi; jab)muut kuin a alakohdassa mainitut perhe-etuudet.”;

”68 b artikla

Erityissäännös rahana maksettavista perhe-etuuksista, joilla on tarkoitus korvata tuloja lastenhoitokaudelta

1.Tämän asetuksen 68 artiklan 2 a kohdan a alakohdassa tarkoitetut perhe-etuudet, jotka mainitaan tämän asetuksen liitteessä XIII olevan I osan luettelossa, myönnetään toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla yksinomaan henkilölle, johon mainittua lainsäädäntöä sovelletaan. ▌Tällaisiin etuuksiin ei ole mitään johdettuja oikeuksia. Tämän asetuksen 68 a artiklaa ei sovelleta tällaisiin etuuksiin, eikä toimivaltaisen laitoksen tarvitse ottaa huomioon lapsen tai lasten toisen vanhemman, holhoojan tai holhoojana toimivan laitoksen täytäntöönpanoasetuksen 60 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamaa hakemusta.

2.Poiketen siitä, mitä 68 artiklan 2 kohdassa säädetään, tapauksissa, joissa on päällekkäisiä oikeuksia toisen lainsäädännön nojalla, jäsenvaltio voi myöntää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perhe-etuuden täysimääräisesti edunsaajalle riippumatta määrästä, joka on myönnetty ensimmäisen lainsäädännön nojalla. Jäsenvaltio, joka päättää soveltaa tällaista poikkeusta, on lisättävä liitteessä XIII olevan II osan luetteloon, jossa on mainittava perhe-etuus, johon poikkeusta sovelletaan.”;

”e a) antaa komission pyynnöstä lausuntoja tämän asetuksen 88 b artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen 86 a artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäädöksistä valmistelutyön varhaisessa vaiheessa ja tehdä komissiolle asiaankuuluvia ehdotuksia kyseisten täytäntöönpanosäädösten tarkistamiseksi;”;

”75 a artikla

Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet

1.Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti, että niiden asiaankuuluville laitoksille tiedotetaan kaikista säännöksistä ja muista toimista, myös hallintotoimikunnan päätöksistä, ja että ne soveltavat niitä tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalalla ja niissä säädetyn mukaisesti.

2.Jotta voidaan varmistaa sovellettavan lainsäädännön moitteeton määrittäminen, toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa edistettävä oman jäsenvaltionsa laitosten ja muiden asiaankuuluvien elinten, kuten työsuojeluviranomaisten, välistä yhteistyötä.”;

”87 b artikla

Tämän asetuksen 91 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen 97 artiklassa tarkoitettujen säännösten soveltamista koskeva siirtymäsäännös

1.Tämän asetuksen 91 artiklan kolmannessa kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen 97 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisia oikeuksia ei kerry niissä tarkoitettuja asiaankuuluvia soveltamispäiviä edeltävältä ajalta.

2.Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentelykaudet ja itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, jotka jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ovat täyttyneet ennen tämän asetuksen 91 artiklan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 97 artiklan toisessa, kolmannessa ja neljännessä kohdassa säädettyjä asiaankuuluvia soveltamispäiviä, on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion määrittäessä kyseisten säännösten nojalla kertyneitä oikeuksia.

3.Jollei tämän artiklan 1 kohdasta muuta johdu, oikeuksia voidaan kerryttää tämän asetuksen 91 artiklan kolmannessa kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 97 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen säännösten nojalla, vaikka kyseiset oikeudet liittyisivät ennen kyseisten säännösten soveltamispäivää asianomaisessa jäsenvaltiossa tapahtuneisiin tilanteisiin.

4.Jos henkilöön sovelletaan tämän asetuksen II osaston nojalla jonkin muun kuin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin ennen ... päivää …kuuta … [muutosasetuksella tehtyjen muutosten soveltamispäivä], ennen kyseistä päivää sovellettavaa lainsäädäntöä sovelletaan siirtymäajan, joka kestää niin kauan kuin tilanne säilyy muuttumattomana. Tämä siirtymäaika päättyy joka tapauksessa ... päivänä ...kuuta ... [10 vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Asianomainen henkilö voi pyytää, että siirtymäaikaa ei enää sovelleta häneen. Tällainen pyyntö on esitettävä asuinjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle. Pyyntöjen, jotka esitetään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [27 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä], katsotaan tulleen esitetyiksi ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä]. Pyyntöjen, jotka esitetään ... päivän ...kuuta ... [27 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] jälkeen, katsotaan tulleen esitetyiksi niiden esittämispäivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tätä kohtaa ei sovelleta 12 artiklaan. Edellä olevaa 12 artiklaa, sellaisena kuin se oli ennen … päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä] sovelletaan ennen … päivää ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] toiseen jäsenvaltioon lähetettyihin palkattuihin työntekijöihin tai siellä samankaltaista työtä tekeviin itsenäisiin ammatinharjoittajiin.

5.Edellä olevan III osaston 1 lukua, sellaisena kuin se oli ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan pitkäaikaishoitoon liittyviin etuuksiin, joita haettiin ennen ... päivää ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

6.Edellä olevan III osaston 6 lukua, sellaisena kuin se oli ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan työttömyysetuuksiin, joita haettiin ennen 91 artiklan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kohdassa säädettyä asiaankuuluvaa soveltamispäivää.

7.Edellä olevan III osaston 8 lukua, sellaisena kuin se oli ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan perhe-etuuksiin, jotka myönnettiin ennen ... päivää ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] syntyneistä lapsista.”;

”88 artikla

Säädösvallan siirto liitteiden muuttamiseksi

Siirretään komissiolle 88 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen liitteiden muuttamiseksi määräajoin hallintotoimikunnan pyynnöstä.

88 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 88 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 88 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevan 88 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”;

”88 b artikla

Valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä

1.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään menettelyt, mukaan lukien tarvittaessa määräajat, joita noudatetaan, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen II osaston ja täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen vastaavien menettelyjen yhdenmukainen täytäntöönpano. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetaan vakiomenettelyt, jotka koskevata)esitettävien todistusten, joissa vahvistetaan niiden haltijaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, myöntämistä, muotoa ja sisältöä, sekä tällaisia todistuksia koskevasta pyynnöstä annettavaa automaattista vastaanottoilmoitusta, jossa on mainittava sen myöntämispäivä ja pyyntöön sisältyvät tiedot,b)tekijöitä, jotka on todennettava ennen todistusten myöntämistä, peruuttamista tai oikaisua,c)todistukset myöntäneen laitoksen täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetun menettelyn mukaisesti toteuttamaa todistuksen peruuttamista tai oikaisua.

2.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 88 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

88 c artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän artiklaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.”;

”91 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2010.

Sen estämättä, mitä toisessa kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavia soveltamispäiviä:1)Seuraavia säännöksiä, sellaisena kuin ne ovat … päivästä …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen:a)11 artiklan 5 kohta;b)50 artiklan 2 kohta;c)72 artiklan e a alakohta;d)75 a ja 86 artikla;e)87 a artiklan 2 kohta;f)87 b, 88, 88 a, 88 b ja 88 c artikla;g)liitteet I, II, III, IV, VI, VIII, IX, X ja XI.2)Seuraavia säännöksiä, sellaisena kuin ne ovat … päivästä …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan … päivästä …kuuta … [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulosta]:a)1 artiklan i alakohdan 1 alakohdan ii alakohta, v a alakohdan i alakohta, v a alakohdan i a alakohta sekä v b alakohta;b)3 artiklan 1 kohdan a alakohta;c)9 artiklan 1 kohta;d)11 artiklan 2 kohta;e)12 artikla;f)13 artiklan 4 a kohta ja 5 kohta;g)19 artiklan 1 kohta;h)20 artiklan 1 kohta;i)30 artikla;j)32 artiklan 3 kohta;k)33 a, 34, 60 a, 61, 62 ja 63 artikla;l)64 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 3 kohta;m)64 a, 65 ja 65 a artikla;n)68 artiklan 2 kohta ja 2 a kohta;o)68 b artikla;p)liitteet XII ja XIII.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan kolmannessa kohdassa säädetään, niiden henkilöiden osalta, joihin nähden Luxemburg oli toimivaltainen jäsenvaltio, kun he toimivat viimeksi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sovelletaan 65, 65 a ja 86 artiklaa, sellaisena kuin ne olivat ennen … päivää …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], ... päivään ...kuuta ... [viisi vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] saakka.

Luxemburg voi ilmoittaa komissiolle, että on tarpeen jatkaa neljännessä kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa … päivään …kuuta … [7 vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä]. Tällainen ilmoitus jatkamisesta on tehtävä kohtuullisessa ajassa ennen neljännessä kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymistä. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”;

”(12 a) Yrityksen kotipaikan tai liiketoimintapaikan yksilöimiseksi silloin, kun henkilö harjoittaa toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, olisi otettava huomioon eri tekijöitä sen määrittämiseksi, missä yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja missä sen keskushallinto toimii. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi liikevaihto, yhtiökokousten paikat ja harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne. Luettelo esimerkkitekijöistä ei ole tyhjentävä, ja muut tekijät voivat olla merkityksellisiä määritettäessä yrityksen kotipaikan tai liiketoimintapaikan sijaintia sellaisen kokonaisarvioinnin yhteydessä, jossa kutakin merkityksellistä tekijää painotetaan tapauksen olosuhteiden mukaan.”;

”(13 a) Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja harjoittaa toimintaansa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa perusasetuksen 12 artiklan nojalla, siitä olisi ilmoitettava ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ja olisi pyydettävä tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu todistus. Tietojen antaminen ennen toiminnan harjoittamista antaa toimivaltaisille laitoksille mahdollisuuden arvioida asianomaisten henkilöiden tilannetta etukäteen ja varmistaa alusta alkaen perusasetuksen II osaston nojalla sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön asianmukainen määrittäminen ja soveltaminen, mikä helpottaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden harjoittamista ja lisää oikeusvarmuutta asianomaisen henkilön sosiaaliturvan osalta. Se mahdollistaa myös paremman koordinoinnin kansallisten viranomaisten välillä, valvonnan suunnittelu mukaan lukien. On aiheellista säätää, että tällaisten tietojen antamista etukäteen ja etenkään velvollisuutta pyytää tällaista todistusta ei pitäisi soveltaa työmatkoihin tai toimintaan, jonka kokonaiskesto on enintään kolme peräkkäistä työpäivää 30 peräkkäisen päivän aikana, jos se on toiminnan luonteen tai keston vuoksi perusteltua.(13 b)Rakennusalan toiminnalla on erityispiirteitä, jotka erottavat sen muiden talouden alojen toiminnasta. Lähetettyjen työntekijöiden suuri määrä rakennusalalla merkitsee suurta määrää perusasetuksen 12 artiklan nojalla myönnettyjä A1-todistuksia, ja saatavilla olevat analyysit osoittavat, että kyseiseen toimintaan havaitaan usein liittyvän petoksia, sääntöjenvastaisuuksia tai väärinkäytöksiä. Saatavilla olevat tiedot osoittavat myös, että sekä työtapaturmien määrä, kuolemaan johtaneet tapaturmat mukaan lukien, että työtapaturmien esiintyvyys on erityisen suuri rakennusalalla. Nämä piirteet yhdessä tarkoittavat, että rakennusalan toiminnan vapauttaminen velvollisuudesta ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle ja pyytää todistus sovellettavasta lainsäädännöstä ennalta, jos toiminnan kesto on enintään kolme päivää, saattaa vaarantaa perusasetuksen ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen. Lisäksi tämän velvollisuuden säilyttäminen rakennusalan toiminnan osalta tukee kansallisten työsuojeluviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten valvontatyötä, sillä ne hyötyvät tiedoista, joita tuotetaan riskinarviointien tekemistä ja petosten tai väärinkäytösten tehokasta havaitsemista varten.(13 c)Tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on äärimmäisen tärkeää taata, että velvollisuutta ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle ja pyytää todistus sovellettavasta lainsäädännöstä ennalta noudatetaan. Tätä varten jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti ryhtyä oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin työnantajaa vastaan tai, jos henkilö ei ole palkkatyössä, asianomaista henkilöä itseään vastaan, jos kyseisiä velvollisuuksia ei noudateta.(13 d)Työnhakijoiden tukemiseksi työnhaussa jäsenvaltioiden olisi raja-alueiden realiteetit huomioon ottaen kannustettava työnvälityspalvelujen eurooppalaisen verkoston (Eures) jäseniä ja yhteistyökumppaneita osallistumaan erityisiin yhteistyö- ja palvelurakenteisiin ja varmistettava, että muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa asuvilla työnhakijoilla on mahdollisuus saada raja-alueilla tarjottavia tukipalveluja.(13 e)Jos työttömyysetuuksia saava työtön henkilö päättää mennä toiseen jäsenvaltioon hakeakseen työtä siellä, etuudet maksavan jäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, johon henkilö menee hakeakseen työtä, olisi tiedotettava asianomaiselle henkilölle Eures-verkoston muun muassa portaalinsa kautta tarjoamista tukipalveluista ja mahdollisuudesta rekisteröityä Eures-portaaliin, jotta hän voi parantaa mahdollisuuksiaan löytää työtä toisessa jäsenvaltiossa. Etuudet maksava jäsenvaltio voi harkita Eures-portaaliin rekisteröitymistä koskevan neuvonnan antamista asianomaiselle henkilölle.”;

”(18 a) Asuinjäsenvaltiossa aiheutuneiden etuuksien kustannusten korvaamiseen tarvitaan tiettyjä erityisiä sääntöjä ja menettelyjä, jos asianomaiset henkilöt on vakuutettu eri jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden, jotka vaativat korvausta luontoisetuuksien kustannuksista kiinteämääräisten summien perusteella, olisi ilmoitettava keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohti annetussa määräajassa, jotta korvaus voidaan maksaa mahdollisimman nopeasti.”;

”(19) Laitosten keskinäistä avunantoa koskevia menettelyjä sosiaaliturvasaatavien perimiseksi olisi vahvistettava, jotta periminen olisi tehokkaampaa ja sosiaaliturvajärjestelmät toimisivat moitteettomasti. Tehokas periminen on myös keino ehkäistä väärinkäytöksiä ja petoksia ja puuttua niihin sekä taata sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys. Tähän kuuluu uusien menettelyjen hyväksyminen käyttäen perustana neuvoston direktiivin 2010/24/EU* eri säännöksiä, erityisesti hyväksymällä täytäntöönpanossa käytettävä yhdenmukainen asiakirja ja vakiomuotoiset menettelyt, joilla voidaan pyytää keskinäistä avunantoa ja ilmoittaa sosiaaliturvasaatavien perimiseen liittyvistä asiakirjoista ja toimenpiteistä.

_______________

* Neuvoston direktiivi 2010/24/EU, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010, keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2010/24/oj).”;

”(25) ▌Petosten ja virheiden torjuntaa koskevat toimet ovat osa asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja tämän asetuksen moitteetonta täytäntöönpanoa. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi oikeusvarmuuden takaamiseksi sisällettävä selkeä oikeudellinen perusta, joka antaa toimivaltaisille laitoksille mahdollisuuden vaihtaa muiden jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa sellaisiin henkilöihin liittyviä tietoja, joiden asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja tämän asetuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet on jo vahvistettu tai joihin näitä asetuksia sovelletaan, jotta voidaan ehkäistä ja tunnistaa petoksia ja virheitä osana näiden asetusten jatkuvaa moitteetonta täytäntöönpanoa. On myös tarpeen varmistaa, että tämä tietojenvaihto tapahtuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679* mukaisesti. Lisäksi petosten ja virheiden torjumiseksi sekä luotettavan ja tehokkaan palvelun tarjoamiseksi liikkuville kansalaisille asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja tässä asetuksessa on tarpeen säätää selkeästä oikeusperustasta sille, että jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään tietoja joko yksittäisten tapausten tasolla tai yleisellä tasolla vertailemalla tietojen vastaavuutta.(26)Asianomaisten henkilöiden oikeuksien suojaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tietopyynnöt ja vastaukset ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja tämän asetuksen moitteettoman täytäntöönpanon kannalta,

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj).”;

”e a) ’petoksella’ tahallista tekoa tai tahallista laiminlyöntiä, jonka tarkoituksena on saada sosiaaliturvaetuuksia tai välttää sosiaaliturvamaksujen maksaminen asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön, perusasetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen vastaisesti;e b)’työmatkalla’ palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana harjoitettua tilapäistä toimintaa, joka on ajallisesti rajattua ja joka liittyy työnantajan tai, jos kyseessä on itsenäinen ammatinharjoittaja, kyseisen henkilön liiketoimintaintresseihin, lukuun ottamatta palvelujen tarjoamista tai tavaroiden toimitusta, mutta mukaan lukien osallistuminen liiketapaamisiin, kulttuuri- ja tiedetapahtumiin, konferensseihin ja seminaareihin, kuten akateemiseen tutkimukseen liittyviin konferensseihin ja seminaareihin, tai kouluttautuminen;”;

”2 a. Laitosten on myös vaihdettava tietoja, jotka ovat tarpeen muutosten havaitsemiseksi olosuhteissa, jotka ovat merkityksellisiä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta, sekä virheiden havaitsemiseksi näiden oikeuksien perusteena olevissa tiedoissa. Kyseiset tiedot voidaan tarkistaa vertaamalla niitä toisen asianomaisen jäsenvaltion laitoksen tietoihin sähköisen tietojenvaihdon tai toisen laitoksen tietokantaan myönnetyn pääsyn avulla. Tällainen tarkistus voi koskea yksittäisiä tapauksia, tai sitä voidaan käyttää useita henkilöitä koskevien tietojen vertaamiseen samanaikaisesti. Tietopyynnön ja siihen annetun vastauksen on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia.”;

”5. Hallintotoimikunta laatii ohjeellisen luettelon niiden tietojen tyypeistä, joihin sovelletaan 2 a kohdan mukaista tietojenvaihtoa. Komissio huolehtii kyseisen luettelon julkistamisesta tarvittavilta osin. ▌

6.Edellä olevan 2 a kohdan mukaisessa tietojenvaihdossa on noudatettava asetusta (EU) 2016/679 perusasetuksen 77 artiklan mukaisesti.▌ perusasetuksen 77 artiklan mukaisesti.▌ perusasetuksen 77 artiklan mukaisesti. Hallintotoimikunta määrittää tarvittaessa, mitkä toimijat voivat suorittaa tällaista vaihtoa.

Tällaisesta tietojenvaihdosta saadun tiedon perusteella tehtyjen päätösten on perustuttava riittävään näyttöön, ja niihin on sovellettava tehokkaita oikeussuojakeinoja.”;

”2. Asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on ilmoitettava viipymättä asiakirjan antaneelle laitokselle siitä, jos pakollisia tietoja ei ole toimitettu. Asiakirjan antanut laitos joko oikaisee asiakirjan mahdollisimman pian tai vahvistaa, että asiakirjan antamisen edellytykset eivät täyty. Jos puuttuvia tietoja ei toimiteta 30 työpäivän kuluessa, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitos voi menetellä aivan kuin asiakirjaa ei olisi koskaan annettu. Tällöin kyseisen laitoksen on ilmoitettava asiasta asiakirjan antaneelle laitokselle.

3.Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista tai oikaisua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 a artiklan soveltamista. Asiakirjan antaneen laitoksen on tarkasteltava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava tai oikaistava se.

4.Jos on syytä epäillä asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta, asiakirjan tai todisteen pätevyyttä tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asianomaisen laitoksen on tarkistettava, mikäli mahdollista, toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kyseiset tiedot tai asiakirjat.

5.Jos kyseiset laitokset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.

Pyrkiessään sovittelemaan eri näkökantoja hallintotoimikunta voi perusasetuksen 72 artiklan a alakohdan nojalla tehdä päätöksen perusasetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen asiaankuuluvien säännösten tulkinnasta. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja laitosten on toteutettava tällaisen päätöksen soveltamisen edellyttämät toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten viranomaisten, laitosten tai henkilöiden oikeutta turvautua jäsenvaltioiden lainsäädännössä tai täytäntöönpanoasetuksessa säädettyyn taikka Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrättyyn menettelyyn tai tuomioistuimeen.”;

”1. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa ”jäsenvaltiossa tavallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon” käsittää henkilön, joka on palkattu työskentelemään toiseen jäsenvaltioon lähetettynä työntekijänä, jos välittömästi ennen työskentelyn aloittamista kyseiseen henkilöön on jo vähintään kolmen kuukauden ajan sovellettu sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon työnantaja on sijoittautunut.”;

”1 a. Kun henkilö on harjoittanut toimintaa toisessa jäsenvaltiossa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana perusasetuksen 12 artiklan 1 tai 2 kohdan nojalla yhteensä 24 kuukauden ajan enintään kahden kuukauden pituisin keskeytyksin, kyseiseen henkilöön ei sovelleta 12 artiklan 1 tai 2 kohtaa kyseisen jäsenvaltion osalta ennen kuin siellä harjoitetun toiminnan edellisen kauden päättymisestä on kulunut vähintään kaksi kuukautta. Erityisissä olosuhteissa voidaan myöntää poikkeus perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan nojalla.”;

”3. Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 2 kohtaa ilmaisu ”tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja” tarkoittaa henkilöä, joka tavanomaisesti harjoittaa merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jonne hän on sijoittautunut. Erityisesti kyseisen henkilön on täytynyt harjoittaa toimintaansa vähintään kolmen kuukauden ajan ennen ajankohtaa, jona hän haluaa käyttää edukseen mainitun artiklan säännöksiä, ja työskennellessään tilapäisesti jossain toisessa jäsenvaltiossa hänen on edelleen täytettävä toimintansa harjoittamisen edellytykset sijoittautumisjäsenvaltiossaan voidakseen palattuaan jatkaa toimintaansa.”;

”5 a. Sovellettaessa perusasetuksen II osastoa ”kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla” tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii.

Kotipaikan tai liiketoimintapaikan yksilöiminen sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi on suoritettava sellaisen kokonaisarvioinnin yhteydessä, joka perustuu tapauksen kannalta merkityksellisiin tekijöihin ja jossa kutakin merkityksellistä tekijää painotetaan tapauksen olosuhteiden mukaan. Hallintotoimikunta antaa määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.”;

”10. Perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti määritettyä sovellettavaa lainsäädäntöä sovelletaan enintään 24 kuukauden ajan ottaen huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana.

Tämän 24 kuukauden ajanjakson päätyttyä sovellettava lainsäädäntö on arvioitava uudelleen asianomaisen henkilön tilanteen mukaisesti.”;

”12. Kun sovelletaan perusasetuksen 13 artiklaa, henkilöön, joka asuu unionin alueen ulkopuolella ja harjoittaa toimintaansa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevia perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, kuitenkin niin, että kyseisen henkilön asuinpaikan katsotaan olevan siinä jäsenvaltiossa, jossa hän harjoittaa työaikana laskettuna suurinta osaa toiminnastaan unionin alueella.”;

”15 artikla

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan, 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan soveltamista koskevat menettelyt (tietojen toimittaminen asianomaisille laitoksille)

1.Jos henkilö harjoittaa perusasetuksen 12 artiklan nojalla toimintaansa muussa kuin perusasetuksen II osaston mukaan toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, työnantajan tai, jos henkilö ei ole palkkatyössä, asianomaisen henkilön itsensä on ilmoitettava asiasta ennen toiminnan aloittamista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ja pyydettävä täytäntöönpanoasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu todistus.

1 a.Toimivaltaisen laitoksen on annettava todistus asianomaiseen henkilöön sovellettavasta lainsäädännöstä 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön saatuaan. Jos kyseistä todistusta ei anneta välittömästi, laitoksen on annettava pyynnöstä automaattinen vastaanottoilmoitus, joka on todiste siitä, että toimivaltaiselle laitokselle on ilmoitettu asiasta 1 kohdan mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen on viipymättä asetettava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jossa toimintaa harjoitetaan, asiaankuuluvat tiedot kyseiseen henkilöön sovellettavasta lainsäädännöstä tai, jos nämä tiedot eivät ole vielä saatavilla, tieto vastaanottoilmoituksesta.

1 b.Edellä olevaa 1 ja 1 a kohtaa ei sovelleta työmatkoihin.

Lisäksi liitteessä 6 määritettyä rakennusalan toimintaa lukuun ottamatta 1 ja 1 a kohtaa ei sovelleta toimintaan, jonka kokonaiskesto on enintään kolme peräkkäistä työpäivää 30 peräkkäisen päivän aikana.

1 c.Jos perusasetuksen 12 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa ei ole annettu täytäntöönpanoasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua todistusta, työnantajan tai, jos kyseessä on itsenäinen ammatinharjoittaja, asianomaisen henkilön itsensä on sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä, jossa toimintaa harjoitetaan, annettava joko tämän artiklan 1 a kohdassa tarkoitettu vastaanottoilmoitus tai todiste siitä, että toiminta kuuluu tämän artiklan 1 b kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan.

Jos kyseessä on henkilö, joka harjoittaa toimintaa palkkatyössä toisessa jäsenvaltiossa, työnantaja on edelleen vastuussa tarvittavien todisteiden toimittamisesta ja tämän on toimitettava henkilölle tätä tarkoitusta varten asiaankuuluvat asiakirjatodisteet. Tällaiset todisteet voidaan toimittaa paperiversiona tai sähköisessä muodossa.

1 d.Jos sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jossa toimintaa harjoitetaan, epäilee työnantajan tai asianomaisen henkilön toimittamien tietojen oikeellisuutta, asiakirjan tai todisteen pätevyyttä tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, kyseinen laitos voi pyytää sen jäsenvaltion toimivaltaista laitosta, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, toimittamaan lisätietoja. Sovelletaan 19 a artiklaa sekä 20 artiklan 3 ja 4 kohtaa.

2. Jos henkilö, johon sovelletaan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b tai d alakohtaa, harjoittaa toimintaansa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, työnantajan tai, jos henkilö ei ole palkkatyössä, asianomaisen henkilön itsensä on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennen toiminnan aloittamista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Kyseisen laitoksen on viipymättä asetettava asianomaiseen henkilöön sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot asianomaisen henkilön ja sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jossa toimintaa harjoitetaan. Tämän artiklan 1 b kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

3. Perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun työnantajan, jolla on työntekijä jonkin toisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen nojalla. Kyseisen laitoksen on viipymättä asetettava asianomaiseen henkilöön perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jonka lipun alla purjehtivalla aluksella työntekijä työskentelee.”;

”1. Toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa harjoittavan henkilön on ilmoitettava asiasta asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle. Ilmoituksen voi tehdä henkilön puolesta myös työnantaja.

2.Henkilön asuinpaikan nimetyn laitoksen on viipymättä määritettävä asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan sekä täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan. Jos kyseinen laitos määrittää, että sovelletaan asuinjäsenvaltion lainsäädäntöä, sen on ilmoitettava tästä sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan tai jossa työnantaja sijaitsee.

3.Jos asuinpaikan nimetty laitos määrittää, että sovelletaan jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, määrittäminen on väliaikaista ja laitoksen on viipymättä ilmoitettava tästä sovellettavan lainsäädännön väliaikaisesta määrittämisestä kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan tai jossa työnantaja sijaitsee. Väliaikaisesta määrittämisestä tulee lopullinen kahden kuukauden kuluttua siitä, kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämille laitoksille on ilmoitettu asiasta, ellei vähintään yksi näistä laitoksista ole ilmoittanut asuinpaikan nimetylle laitokselle tämän kahden kuukauden jakson loppuun mennessä, että se ei voi vielä hyväksyä väliaikaista määrittämistä tai että sillä on asiasta erilainen käsitys.”;

”5. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädäntö määritetään sovellettavaksi joko väliaikaisesti tai lopullisesti, on viipymättä ilmoitettava määrittämisestä asianomaiselle henkilölle ja hänen työnantajalleen.”;

”2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka soveltamaa lainsäädäntöä sovelletaan perusasetuksen II osaston nojalla, on annettava asianomaisen henkilön tai työnantajan pyynnöstä todistus kyseisen lainsäädännön soveltamisesta ja ilmoitettava tarvittaessa, mihin päivämäärään asti ja millä edellytyksillä sitä sovelletaan. Todistus on annettava vakiomuotoisena.”;

”3. Jos laitosta pyydetään antamaan 2 kohdan nojalla todistus, sen on tehtävä asianmukainen arviointi ▌tosiseikoista, jotka ovat merkityksellisiä perusasetuksen II osastossa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen kannalta, ja vahvistettava, että todistukseen sisältyvät tiedot ▌ovat oikeat.”;

”19 a artikla

Yhteistyö siinä tapauksessa, että sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien asiakirjojen pätevyydestä on epäilyksiä

1.Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jos on syytä epäillä sellaisen asiakirjan pätevyyttä, joka osoittaa henkilön tilanteen sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi, tai asiakirjan perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista tai oikaisua. Pyynnön esittäneen laitoksen on perusteltava pyyntönsä ja toimitettava pyyntöön johtaneet merkitykselliset asiakirjat.

2.Vastaanottaessaan tällaisen pyynnön asiakirjan antaneen laitoksen on tarkasteltava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja kun havaitaan virheitä, peruutettava tai oikaistava asiakirja 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Peruutus tai oikaisu tehdään taannehtivasti. Jos on vaarana, että lopputulos on kohtuuton, ja erityisesti jos vakuutettu uhkaa menettää asemansa vakuutettuna koko kyseiseksi ajaksi tai osaksi sitä kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden on kuitenkin harkittava perusasetuksen 16 artiklan soveltamista. Jos asiakirjan antanut laitos katsoo, että saatavilla olevan näytön perusteella on selvää, että asiakirjan hakija on tehnyt petoksen, sen on peruutettava tai oikaistava asiakirja viipymättä taannehtivasti.

3.Jos asiakirjan antanut laitos tarkasteltuaan uudelleen asiakirjan antamisperusteita ei havaitse virheitä, sen on toimitettava pyynnön esittäneelle laitokselle kaikki saatavilla oleva näyttö 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Kiireellisissä tapauksissa, joissa kiireellisyyden syyt on selvästi ilmoitettu ja perusteltu pyynnössä, näyttö on toimitettava kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, myös silloin, kun asiakirjan antanut laitos ei ole saanut päätökseen 2 kohdan mukaista uudelleentarkasteluaan.

4.Jos pyynnön esittäneellä laitoksella on sen jälkeen, kun se on saanut saatavilla olevan näytön, edelleen epäilyksiä asiakirjan pätevyydestä, sen sisältämien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyydestä tai tietojen, joiden pohjalta asiakirja annettiin, paikkansapitävyydestä, se voi toimittaa näyttöä tämän tueksi ja pyytää lisätarkennuksia ja tarvittaessa pyytää asiakirjan antanutta laitosta peruuttamaan tai oikaisemaan asiakirjan tässä artiklassa vahvistettujen menettelyn ja määräaikojen mukaisesti.

5.Jos vastaanottavalla laitoksella on edelleen epäilyksiä eivätkä asianomaiset laitokset pääse sopimukseen, sovelletaan 5 artiklan 5 kohtaa.”;

”3. Sovellettaessa perusasetuksen II osastoa jäsenvaltioiden laitosten on vastattava muiden jäsenvaltioiden laitoksilta saatuihin kyselyihin 35 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen 19 a artiklan soveltamista.

4.Jos henkilö harjoittaa toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toisessa jäsenvaltiossa ilman täytäntöönpanoasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua todistusta, lukuun ottamatta tapauksia, joissa todistusta ei vaadita täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan nojalla, kyseisen toisen jäsenvaltion asiaankuuluva laitos voi pyytää tietoja kyseiseen henkilöön sovellettavasta lainsäädännöstä sen jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta, jonka lainsäädäntöä lähtökohtaisesti sovelletaan.

Jos pyynnön vastaanottanut laitos ei vastaa 35 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, pyynnön esittänyt laitos voi toimia ikään kuin todistusta ei olisi annettu, ja sen on ilmoitettava asiasta pyynnön vastaanottaneelle laitokselle. Jos pyynnön vastaanottanut laitos sittemmin antaa todistuksen, kyseisellä todistuksella on tarvittaessa taannehtiva vaikutus.”;

”Sairausetuudet, pitkäaikaishoitoon liittyvät etuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet”;

”1. Sovellettaessa perusasetuksen 19 artiklaa vakuutetun on esitettävä oleskelujäsenvaltion terveydenhuolto- tai pitkäaikaishoitopalvelun tarjoajalle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja, josta käy ilmi hänen oikeutensa luontoisetuuksiin. Jos vakuutetulla ei ole tällaista asiakirjaa, oleskelupaikan laitoksen on otettava pyynnöstä tai muuten tarvittaessa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen sellaisen.”;

”3. Perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla luontoisetuuksilla tarkoitetaan sellaisia oleskelujäsenvaltiossa sen lainsäädännön mukaisesti annettavia luontoisetuuksia, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä tai pitkäaikaishoidon tarpeen vuoksi välttämättömiksi sen estämiseksi, että vakuutetun täytyisi palata ennen suunnitellun oleskeluajan päättymistä toimivaltaiseen jäsenvaltioon saadakseen tarvitsemaansa hoitoa tai tarvitsemiaan pitkäaikaishoitoon liittyviä etuuksia.”;

”4. Toimivaltaisella laitoksella säilyy luvanmyöntämismenettelyn kaikissa vaiheissa oikeus teettää vakuutetun terveystarkastus itse valitsemallaan lääkärillä tai pätevyysvaatimukset täyttävällä henkilöllä oleskelu- tai asuinjäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön tai käytäntöjen mukaisesti.”;

”2. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava myös asuin- tai oleskelupaikan laitokselle pitkäaikaishoitoon liittyvien rahaetuuksien maksamisesta, jos asuin- tai oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään pitkäaikaishoitoon liittyvistä luontoisetuuksista, jotka sisältyvät perusasetuksen 33 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.”;

”1. Jos henkilö tai henkilöryhmä on pyynnöstä vapautettu pakollisesta sairaus- tai pitkäaikaishoitovakuutuksesta eikä näin ollen kuulu sairaus- tai pitkäaikaishoitovakuutusjärjestelmään, johon sovelletaan perusasetusta, toisen jäsenvaltion laitos ei yksinomaan kyseisen vapautuksen perusteella joudu vastaamaan tällaisille henkilöille tai heidän perheenjäsenilleen perusasetuksen III osaston 1 luvun nojalla annettujen luontois- tai rahaetuuksien kustannuksista.”;

”3. Kunkin jäsenvaltion laitoksen on laskettava sovellettavan lainsäädäntönsä mukaan vapaaehtoisen vakuutuksen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavat määrät, joihin perusasetuksen 53 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta peruuttamista, pienentämistä tai keskeyttämistä koskevia toisen jäsenvaltion sääntöjä.”;

”1. Täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perusasetuksen 60 a artiklaan. Asianomainen henkilö voi toimittaa toimivaltaiselle laitokselle sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovellettiin hänen viime toimintansa osalta palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, laitoksen antaman asiakirjan, jossa mainitaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten laitosten muita tähän liittyviä velvoitteita.”;

”54 a artikla

Perusasetuksen 61 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevat menettelyt

1.Perusasetuksen 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa työttömän on rekisteröidyttävä työnhakijaksi sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisille, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, ja toimitettava etuushakemus kyseisen jäsenvaltion laitokselle. Jos hakemus toimitetaan perusasetuksen 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion laitokselle, tämän laitoksen on välittömästi toimitettava hakemus käsiteltäväksi sen jäsenvaltion laitokselle, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt. Alkuperäisen hakemuksen toimituspäivä pätee suhteessa kaikkiin asianomaisiin laitoksiin.

2.Jos sen jäsenvaltion laitos, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, hakemuksen käsiteltyään määrittää, että työtön ei täytä perusasetuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteenlaskemisen edellytyksiä, ja laitoksen käytettävissä olevien tietojen perusteella on ilmeistä, että työtön on täyttänyt etuusoikeuden saamiseksi vaadittavan kauden perusasetuksen 61 artiklan 2 kohdan nojalla, sen on välittömästi lähetettävä asiakirja kyseisessä säännöksessä tarkoitetun jäsenvaltion laitokselle. Jos ei ole ilmeistä, että työtön on täyttänyt etuusoikeuden saamiseksi vaadittavan kauden perusasetuksen 61 artiklan 2 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion laitoksen, jossa vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausi on viimeksi täyttynyt, on ennen asiakirjan lähettämistä otettava yhteyttä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltion laitokseen sen määrittämiseksi, täyttyikö siinä mainittu kausi kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa on oltava tarvittavat tiedot työttömän tilanteesta. Hallintotoimikunta määrittelee asiakirjan muodon ja sisällön.”;

”1. Jotta toiseen jäsenvaltioon siirtyvään työttömään sovellettaisiin perusasetuksen 64 artiklaa, 64 a artiklan 2 kohtaa tai 65 artiklan 4 kohtaa, hänen on ennen lähtöään tehtävä ilmoitus toimivaltaiselle laitokselle ja pyydettävä todistusta siitä, että hänellä säilyy oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin.”;

”4. Sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa välittömästi toimivaltaiselle laitokselle asiakirjan, jossa mainitaan päivämäärä, jona työtön on ilmoittautunut työvoimaviranomaisille, ja hänen uusi osoitteensa.

Jos sinä aikana, jona työttömällä on edelleen oikeus etuuksiin, ilmenee seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa etuusoikeuteen, sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa välittömästi toimivaltaiselle laitokselle ja asianomaiselle henkilölle asiaankuuluvat tiedot sisältävän asiakirjan.

Sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa kuukausittain asiaankuuluvat tiedot työttömän tilanteesta ja erityisesti siitä, onko työtön edelleen työvoimaviranomaisen rekisterissä ja noudattaako hän järjestettyjä valvonta- ja aktivointimenettelyjä tai työnvälitysmenettelyjä.

5.Sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, huolehtii valvonnasta tai järjestää valvonnan ikään kuin kyse olisi työttömästä, jolla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Se ilmoittaa viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat työttömän oikeuteen etuuksiin, kuten paluusta työhön.”;

”7. Tämän artiklan 2–6 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perusasetuksen 64 a artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin.”;

”–1. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava perusasetuksen 65 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetuille kokonaan työttömille henkilöille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja toimitettava heille asiakirjat, jotka sisältävät kaikki tarvittavat tiedot työttömyysetuuksien saamisesta asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti. Asiaankuuluvien laitosten on annettava toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen sellaisten työttömien työnhaun tukemiseksi, jotka asuvat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, sekä tiedotettava toisilleen sovellettavista valvontamenettelyistä ja -ehdoista ja työvoimaviranomaisesta, jonka käytettävissä kyseisten henkilöiden on oltava. Asuinjäsenvaltion laitoksen on toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista seikoista, jotka ovat sen tiedossa ja jotka todennäköisesti vaikuttavat etuusoikeuteen erityisesti, jos kokonaan työtön henkilö on vastaanottanut työtä tai ryhtynyt itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi asuinjäsenvaltiossa.”;

”1. Jos työtön päättää perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdan nojalla ilmoittautua etuudet antavan jäsenvaltion lisäksi sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, joka ei ole etuuksien antaja, rekisteröitymällä siellä työnhakijaksi, hänen on ilmoitettava tästä etuudet antavan jäsenvaltion laitokselle ja työvoimaviranomaisille.

Etuudet antavan jäsenvaltion työvoimaviranomaisten on sen jäsenvaltion, joka ei ole etuuksien antaja, työvoimaviranomaisten pyynnöstä lähetettävä asiaankuuluvat tiedot työttömän rekisteröitymisestä ja työnhausta.

Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten, joka ei ole etuuksien antaja, on toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä myös ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista seikoista, jotka ovat niiden tiedossa ja jotka todennäköisesti vaikuttavat etuusoikeuteen erityisesti, jos kokonaan työtön henkilö on vastaanottanut työtä tai ryhtynyt itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi asuinjäsenvaltiossa.”;

”56 a artikla

Tehostetut tuki- ja yhteistyötoimet työttömille, jotka asuivat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1.Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai toimivaltaisten laitosten on tehtävä yhteistyötä, ja ne voivat sopia työttömän tilanteen seurantaa koskevista menettelyistä ja aikarajoista sekä muista toimista niiden työttömien työnhaun helpottamiseksi, jotka asuvat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

2.Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusasetuksen 65 artiklassa tarkoitetuilla työttömillä henkilöillä on kaikilla niiden alueilla pääsy työnvälityspalvelujen eurooppalaiseen verkostoon (Eures) ja mahdollisuus saada tukipalveluja raja-alueilla silloin, kun niitä on saatavilla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589* mukaisesti.

________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/589, annettu 13 päivänä huhtikuuta 2016, työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta (EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/589/oj).”;

”Perusasetuksen 60 a, 61, 62, 64 ja 65 artiklan soveltaminen virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluviin henkilöihin”;

”- indeksi i (arvot i = 1, 2, 3 ja 4) edustaa neljää ikäryhmää, joita käytetään kiinteiden määrien laskemista varten:

i = 1: alle 65-vuotiaat

i = 2: 65–74-vuotiaat

i = 3: 75–84-vuotiaat

i = 4: 85-vuotiaat ja sitä vanhemmat”;

”65 artikla

Keskimääräisten vuosikustannusten ilmoittaminen

1.Tiettyä vuotta koskevat keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohti kussakin ikäryhmässä on ilmoitettava tilintarkastuslautakunnalle viimeistään kyseistä vuotta seuraavan toisen vuoden loppuun mennessä.

2.Edellä olevan 1 kohdan nojalla ilmoitetut keskimääräiset vuosikustannukset julkaistaan joka vuosi Euroopan unionin virallisessa lehdessä hallintotoimikunnan hyväksynnän jälkeen.

3.Jos jäsenvaltio ei pysty ilmoittamaan keskimääräisiä vuosikustannuksia tietyltä vuodelta 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen on saman määräajan kuluessa pyydettävä hallintotoimikunnalta ja tilintarkastuslautakunnalta lupa käyttää kyseisen jäsenvaltion osalta keskimääräisiä vuosikustannuksia, jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä sitä vuotta edeltävältä vuodelta, jota ilmoitus koskee. Tällaista lupaa pyytäessään jäsenvaltion on selitettävä syyt, joiden vuoksi se ei pysty ilmoittamaan keskimääräisiä vuosikustannuksia kyseiseltä vuodelta. Jos hallintotoimikunta tilintarkastuslautakunnan lausunnon huomioon ottaen hyväksyy jäsenvaltion pyynnön, keskimääräiset vuosikustannukset sitä vuotta edeltävältä vuodelta, jota ilmoitus koskee, julkaistaan uudelleen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4.Edellä olevan 3 kohdan mukaista lupaa ei myönnetä kahtena peräkkäisenä vuonna.”;

”2. Perusasetuksen 35 ja 41 artiklassa säädetyt korvaukset jäsenvaltioiden laitosten välillä suoritetaan yhteyselimen välityksellä. Perusasetuksen 35 artiklan mukaisista korvauksista voi huolehtia eri yhteyselin kuin 41 artiklan mukaisista korvauksista. Vastavuoroiset saatavat voidaan kuitata yhteyselinten välillä.”;

”3. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan ja 73 artiklan 2 kohdan osalta tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty aika alkaa kulua vasta, kun toimivaltainen laitos on määritetty.”;

”7. Tilintarkastuslautakunta helpottaa tilien lopullista selvittämistä tapauksissa, joissa sopuun ei päästä 6 kohdassa säädetyssä ajassa, ja se antaa jommankumman osapuolen esittämästä perustellusta pyynnöstä lausuntonsa riita-asiassa sitä kuukautta seuraavien yhdeksän kuukauden kuluessa, jona asia osoitettiin sille.”;

”2. Korko lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltaman viitekoron perusteella korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä. Tällöin sovelletaan maksun erääntymiskuukauden ensimmäisenä päivänä voimassa olevaa viitekorkoa.”;

”1. Jollei täytäntöönpanoasetuksen 73 artiklassa toisin säädetä, jos jäsenvaltion laitos on maksanut perusteetta etuuksia henkilölle, kyseinen laitos voi pyytää soveltamassaan lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuksien maksamisesta asianomaiselle henkilölle, vähentämään perusteetta maksetun määrän asianomaiselle henkilölle maksamattomista tai maksussa olevista eristä riippumatta siitä, mihin sosiaaliturvan alaan etuus kuuluu. Viimeksi mainitun jäsenvaltion laitos vähentää kyseisen määrän soveltamassaan lainsäädännössä tällaiselle kuittausmenettelylle säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ikään kuin se itse olisi maksanut liikaa etuutta ja siirtää vähennetyn määrän etuuksia perusteetta maksaneelle laitokselle.”;

”73 artikla

Perusteettomien raha- tai luontoisetuuksien ja vakuutusmaksujen selvittäminen, kun kyseessä on ▌ sovellettavan lainsäädännön taannehtiva muutos tai muu tilanne, jossa laitos ei ole ollut toimivaltainen

1.Kun kyseessä on sovellettavan lainsäädännön taannehtiva muutos, mukaan luettuina täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tilanteet, sekä muissa tapauksissa, joissa laitos, joka ei ollut toimivaltainen, maksoi tai antoi perusteettomasti etuuksia tai sai perusteettomasti maksuja, kyseinen laitos laatii selvityksen maksetusta tai saadusta määrästä ja lähettää sen toimivaltaiseksi vahvistetulle laitokselle korvaamista varten kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sovellettavan lainsäädännön muutos on määritetty tai etuuksien myöntämisestä tai maksujen saamisesta vastaava laitos on vahvistettu.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 66–68 artiklan mukaisesti toimivaltaiseksi vahvistetun laitoksen on korvattava luontoisetuudet.

3.Rahaetuuksien maksamiseen toimivaltaiseksi vahvistettu laitos vähentää määrän, joka sen on korvattava laitokselle, joka ei ole toimivaltainen tai oli vain väliaikaisesti toimivaltainen, vastaavien etuuksien rästeistä, jotka sen on maksettava asianomaiselle henkilölle, ja siirtää vähennetyn määrän viipymättä jälkimmäiselle laitokselle.

Jos perusteettomasti maksettujen etuuksien määrä ylittää toimivaltaiseksi vahvistetun laitoksen maksettavien rästien määrän tai jos rästejä ei ole, toimivaltaiseksi vahvistettu laitos vähentää tämän määrän maksussa olevista eristä soveltamassaan lainsäädännössä ▌säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän viipymättä sille laitokselle, joka oli maksanut rahaetuudet perusteettomasti, niiden korvaamista varten.

4.Laitos, joka on saanut perusteettomasti vakuutusmaksuja luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä, ei saa korvata kyseisiä määriä ne maksaneelle henkilölle ennen kuin kyseinen laitos on varmistanut kyseiset määrät toimivaltaiseksi vahvistetulta laitokselta.

Toimivaltaiseksi vahvistetun laitoksen pyynnöstä, joka on esitettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on vastaanottanut selvityksen maksetusta tai saadusta määrästä, vakuutusmaksuja perusteettomasti saaneen laitoksen on siirrettävä nämä vakuutusmaksut samalta ajalta toimivaltaiseksi vahvistetulle laitokselle sen tilanteen ratkaisemiseksi, joka koskee luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön maksettavaksi tulevia maksuja. Siirretyt vakuutusmaksut katsotaan taannehtivasti maksetuiksi toimivaltaiseksi vahvistetulle laitokselle.

Jos perusteettomasti saatujen vakuutusmaksujen määrä ylittää määrän, joka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on maksettava toimivaltaiseksi vahvistetulle laitokselle, maksuja perusteettomasti saaneen laitoksen on maksettava takaisin kansallisen lainsäädännön mukaisesti laskettu liikaa maksettu määrä asianomaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle.

5.Kansallisen lainsäädännön mukaiset aikarajat eivät ole pätevä peruste kieltäytyä tämän artiklan mukaisesta saatavien selvittämisestä laitosten välillä.

6.Jos kyseessä on täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklan 5 kohdan tai 6 artiklan 3 kohdan mukainen menettely, tätä artiklaa ei sovelleta ▌saataviin, jotka olivat yli 36 kuukautta vanhoja sillä hetkellä, kun ▌menettely käynnistettiin.

7.Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat sopia erityisistä säännöksistä ja menettelyistä, jotka poikkeavat tämän artiklan 1–6 kohdassa säädetyistä, ja soveltaa luontoisetuuksiin perusasetuksen 35 artiklan 3 kohtaa edellyttäen, että kyseiset säännökset ja menettelyt eivät ole epäedullisia asianomaisille henkilöille.

8.Hallintotoimikunnan on annettava tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.”;

”– ’saatavan eräpäivällä’ päivämäärää, johon mennessä velkasumma on maksettava pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.”;

”4. Jos sosiaaliturvamaksujen palautus liittyy henkilöön, joka asuu tai oleskelee toisessa jäsenvaltiossa, se jäsenvaltio, josta palautus on maksettava, voi täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaa asuin- tai oleskelujäsenvaltiolle tulevasta palautuksesta ilman, että se on saanut aiempaa pyyntöä tehdä niin.”;

”77 artikla

Tiedoksianto

1.Pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa sen omassa jäsenvaltiossa samanlaisten asiakirjojen tai päätösten tiedoksiantoa koskevien voimassa olevien säännösten mukaisesti vastaanottajalle kaikista pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiosta tulleista asiakirjoista ja päätöksistä, myös oikeudellisista, jotka liittyvät saatavaan tai sen perimiseen.

2.Tiedoksiantoa koskevaan pyyntöön on liitettävä vakiomuotoinen lomake, jossa on ainakin seuraavat tiedot, sekä tiedoksi annettava asiakirja tai päätös:a)nimi, osoite ja muut vastaanottajan tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot;b)tiedoksiannon tarkoitus ja määräaika, jonka kuluessa tiedoksianto on suoritettava;c)kuvaus tiedoksi annettavasta asiakirjasta tai päätöksestä sekä kyseessä olevan saatavan luonteesta ja määrästä;d)nimi, osoite ja muut yhteystiedot, jotka koskevati)tiedoksi annettavasta asiakirjasta tai päätöksestä vastaavaa virastoa; jaii)jos kyseessä on eri virasto kuin i alakohdassa tarkoitettu virasto, virastoa, josta voi saada lisätietoja tiedoksiannosta tai maksuvelvoitteen riitauttamismenettelystä.

3.Pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa viipymättä pyynnön esittäneelle elimelle, mihin toimiin tämä tiedoksiantopyyntö on johtanut, ja erityisesti päivämäärän, jona päätös tai asiakirja on toimitettu edelleen vastaanottajalle.

4.Pyynnön esittänyt elin tekee tiedoksiantoa koskevan pyynnön tämän artiklan nojalla ainoastaan, jos se ei pysty suorittamaan tiedoksiantoa kyseessä olevan asiakirjan tiedoksiantoa koskevien jäsenvaltionsa sääntöjen mukaisesti tai jos tällainen tiedoksianto aiheuttaisi suhteettoman suuria vaikeuksia.

5.Pyynnön vastaanottaneen elimen on varmistettava, että tiedoksianto pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa tehdään siellä voimassa olevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti.

6.Edellä oleva 5 kohta ei rajoita pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion viranomaisen mahdollisuutta käyttää muuta tiedoksiantotapaa kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti. Pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion viranomainen voi antaa asiakirjat suoraan tiedoksi toisen jäsenvaltion alueella olevalle henkilölle kirjattuna kirjeenä tai sähköisesti.”;

”1. Pyynnön vastaanottaneen elimen on pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä perittävä saatavat, joita koskee asiakirja, joka mahdollistaa perinnän pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa. Perintäpyynnön mukana on oltava yhdenmukainen asiakirja, joka mahdollistaa perinnän pyynnön vastaanottavan elimen jäsenvaltiossa.”;

”3. Ennen kuin pyynnön esittänyt elin esittää perintäpyynnön, on sovellettava pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa käytettävissä olevia asianmukaisia perintämenettelyjä, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:a)jos on ilmeistä, että pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa ei ole perittäviä varoja tai että tällaiset menettelyt eivät johda siihen, että saatava tulee kokonaisuudessaan maksetuksi, ja pyynnön esittäneellä elimellä on erityisiä tietoja, jotka osoittavat, että asianomaisella henkilöllä on varoja pyynnön vastaanottavan elimen jäsenvaltiossa;b)jos tällaisten menettelyjen käyttö pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa aiheuttaisi suhteettoman suuria vaikeuksia.

Jos pyynnön vastaanottanut elin saa pyynnön esittäneeltä elimeltä perintäpyynnön, pyynnön esittäneen elimen on pyynnön vastaanottaneen elimen pyynnöstä toimitettava kaikki lisätiedot, joita pyynnön vastaanottanut elin tarvitsee saatavan perinnässä. Pyynnön esittänyt elin ei ole velvollinen toimittamaan täytäntöönpanoasetuksen 76 artiklan 3 kohdassa mainittuja tietoja.

4.Perintäpyynnön on sisällettävä myös pyynnön esittäneen elimen ilmoitus, jossa 2 ja 3 kohdassa asetetut ehdot vahvistetaan täytetyiksi.”;

”6. Saatavaa koskevan perintäpyynnön mukana voi olla muita saatavaan liittyviä asiakirjoja, jotka on annettu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa.”:

”79 artikla

Perinnän mahdollistava asiakirja

1.Yhdenmukaisesta asiakirjasta, joka mahdollistaa saatavan perinnän pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa, on käytävä ilmi perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan asiasisältö, ja sen on oltava yksinomainen perusta pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa toteutettaville perintä- ja turvaamistoimenpiteille. Siihen ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamis-, täydentämis- tai korvaamistoimia kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.Perinnän mahdollistavassa yhdenmukaisessa asiakirjassa on oltava seuraavat tiedot:a)asianomaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai tämän varoja hallussa pitävän kolmannen osapuolen nimi, osoite ja muut tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot;b)saatavan määräämisestä maksettavaksi vastaavan viraston ja, jos kyseessä on eri virasto, viraston, josta voi saada lisätietoja saatavasta tai mahdollisuuksista riitauttaa maksuvelvoitteet, nimi, osoite ja muut yhteystiedot;c)perinnän mahdollistavan asiakirjan, joka on annettu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot;d)kuvaus saatavasta, myös sen luonteesta, saatavan kattama ajanjakso, saatavan eräpäivä ja muut perintäprosessin kannalta merkitykselliset päivämäärät ja saatavan määrä, mukaan luettuina pääoma, korot, sakot, hallinnolliset seuraamukset sekä kaikki muut aiheutuneet maksut ja kustannukset, ilmoitettuna sekä pyynnön esittäneen että sen vastaanottaneen elimen jäsenvaltion valuuttana;e)päivämäärä, jona pyynnön esittänyt elin tai pyynnön vastaanottanut elin on antanut asiakirjan tiedoksi vastaanottajalle;f)ajankohta, josta alkaen, ja ajanjakso, jonka kuluessa perintä voidaan suorittaa pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion voimassa olevien lakien mukaisesti;g)muut merkitykselliset tiedot. ▌

80 artikla

Maksamisjärjestelyt ja määräajat

1.Saatavat peritään pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion valuutassa. Jollei 85 artiklan 1 a kohdasta muuta johdu, pyynnön vastaanottanut elin toimittaa perimänsä saatavan täysimääräisenä pyynnön esittäneelle elimelle.

Toimittaessaan saatavan pyynnön esittäneelle elimelle pyynnön vastaanottaneen elimen on toimitettava myös täytäntöönpanoasetuksen 79 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, asianomaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot.

2.Pyynnön vastaanottanut elin voi myöntää velalliselle maksuaikaa tai sallia maksamisen erissä, jos sen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset sen sallivat. Pyynnön vastaanottaneen elimen tällaisen ylimääräisen maksuajan perusteella mahdollisesti perimä korko toimitetaan sekin pyynnön esittäneelle elimelle. Pyynnön vastaanottaneen elimen on myöhemmin ilmoitettava pyynnön esittäneelle elimelle tällaisesta päätöksestä.

Pyynnön vastaanottaneen elimen on perittävä viivästyneistä maksuista korkoa perintäpyynnön vastaanottamispäivästä alkaen pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

81 artikla

Saatavan tai saatavan perinnän mahdollistavan asiakirjan riitauttaminen ja perintätoimenpiteiden riitauttaminen

1.Jos asianosainen riitauttaa perintämenettelyn aikana saatavan, pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa perinnän mahdollistavan alkuperäisen asiakirjan, pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa perinnän mahdollistavan yhdenmukaisen asiakirjan tai pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion viranomaisen tekemän tiedoksiannon pätevyyden, kyseisen osapuolen on saatettava asia pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion asianmukaisten viranomaisten käsiteltäväksi kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön esittäneen elimen on ilmoitettava tästä viipymättä pyynnön vastaanottaneelle elimelle. Myös asianosainen voi ilmoittaa asiasta pyynnön vastaanottaneelle elimelle.

2.Kun pyynnön vastaanottanut elin on vastaanottanut 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon tai tarkoitetut tiedot joko pyynnön esittäneeltä elimeltä tai asianosaiselta, sen on keskeytettävä perintämenettely, kunnes asianmukainen viranomainen tekee päätöksen asiassa, jollei pyynnön esittänyt elin tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti esitä pyyntöä saatavan perimiseksi. Pyynnön vastaanottanut elin voi toteuttaa turvaamistoimenpiteitä perinnän varmistamiseksi, siltä osin kuin se on mahdollista sen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti samanlaisten saatavien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen 84 artiklan soveltamista.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, pyynnön esittänyt elin voi omassa jäsenvaltiossaan voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti esittää pyynnön vastaanottaneelle elimelle perustellun pyynnön riitautetun saatavan perimiseksi, siltä osin kuin pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevissa, asiaan liittyvissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa käytännöissä säädetään tällaisista toimista. Jos asian riitauttamisen tulos on sittemmin myönteinen velallisen kannalta, pyynnön esittäneen elimen on maksettava takaisin perityt summat sekä maksettava mahdolliset korvaukset pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

3.Jos riitauttaminen koskee pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa toteutettuja perintätoimenpiteitä tai pyynnön vastaanottaneen elimen viranomaisen tekemän tiedoksiannon pätevyyttä, asia on saatettava kyseisen jäsenvaltion asianmukaisen viranomaisen käsiteltäväksi sen lakien ja asetusten mukaisesti.

81 a artikla

Peruuttaminen ja muuttaminen

1.Pyynnön esittäneen elimen on ilmoitettava pyynnön vastaanottaneelle elimelle viipymättä perintäpyyntönsä myöhemmistä muutoksista tai pyynnön peruuttamisesta sekä mainittava tällaisten muutosten tai tällaisen peruuttamisen syyt.

2.Jos pyynnön muuttamisen perusteena on 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen viranomaisen päätös, pyynnön esittäneen elimen on toimitettava pyynnön vastaanottaneelle elimelle kyseinen päätös ja tarkistettu yhdenmukainen asiakirja, joka mahdollistaa perinnän pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa. Pyynnön vastaanottaneen elimen on sen jälkeen jatkettava perintätoimenpiteitä tarkistetun asiakirjan perusteella.

Perintä- tai turvaamistoimenpiteitä, jotka on jo toteutettu alkuperäisen yhdenmukaisen asiakirjan perusteella, joka mahdollistaa perinnän pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa, voidaan jatkaa tarkistetun asiakirjan perusteella, jollei pyynnön muuttamisen syynä ole alkuperäisen asiakirjan, joka mahdollistaa perinnän pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, tai alkuperäisen yhdenmukaisen asiakirjan, joka mahdollistaa perinnän pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa, pätemättömyys.

Tarkistettuun asiakirjaan sovelletaan 79 ja 81 artiklaa.

3.Jos pyyntöä muutetaan jostain muusta kuin 2 kohdassa tarkoitetusta syystä ja tällaiseen muutokseen sisältyy saatavan määrän pieneneminen, pyynnön vastaanottaneen elimen on jatkettava jo aloitettuja perintä- tai turvaamistoimenpiteitä, joissa on rajoituttava vielä maksamattoman saatavan määrään.

82 artikla

Avunantoon liittyvät rajoitukset

1.Avunantoon liittyvää toimivaltaa rajoittamatta pyynnön vastaanottanut elin ei ole velvollinena)antamaan täytäntöönpanoasetuksen 78–81 artiklassa säädettyä apua, jos saatavan perintä aiheuttaisi velallisen tilanteen takia vakavia taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa, sikäli kuin se on mahdollista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti samanlaisten kansallisten saatavien osalta;b)antamaan täytäntöönpanoasetuksen 76–81 artiklassa säädettyä apua, jos täytäntöönpanoasetuksen 76, 77 tai 78 artiklan mukainen alkuperäinen pyyntö koskee yli viisi vuotta vanhoja saatavia laskettuna saatavan eräpäivästä pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa alkuperäisen avunantopyynnön päivämäärään.

Jos saatava tai alkuperäinen asiakirja, joka mahdollistaa perinnän pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, on riitautettu, b alakohdan osalta viiden vuoden ajanjakso alkaa siitä päivästä, jona saatavaa tai saatavan perinnän mahdollistavaa asiakirjaa ei ole enää mahdollista riitauttaa.

Lisäksi jos pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion viranomaiset hyväksyvät maksun määräajan lykkäämisen tai maksun suorittamisen erissä, viiden vuoden ajanjakso alkaa päivästä, jona koko maksuaika on päättynyt.

Tällaisissa tapauksissa pyynnön vastaanottanut elin ei kuitenkaan ole velvollinen antamaan apua yli kymmenen vuotta vanhojen saatavien osalta laskettuna saatavan eräpäivästä pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa.

2.Pyynnön vastaanottaneen elimen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle elimelle syyt evätä avunantopyyntö.”;

”84 artikla

Turvaamistoimenpiteet

1.Pyynnön vastaanottaneen elimen on pyynnön esittäneen elimen perustellusta pyynnöstä toteutettava jäsenvaltionsa voimassa olevan lainsäädännön ja siellä voimassa olevien hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti turvaamistoimenpiteitä saatavan perinnän varmistamiseksi, jos saatava tai asiakirja, joka mahdollistaa perinnän pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, on riitautettu pyynnön esittämishetkellä tai, jos saatavan osalta ei vielä ole asiakirjaa, joka mahdollistaa perinnän pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, siltä osin kuin turvaamistoimenpiteet olisivat samanlaisessa tilanteessa mahdollisia myös pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion lainsäädännön ja hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti.

Jos on laadittu asiakirja, joka mahdollistaa turvaamistoimenpiteet pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa ja joka koskee saatavaa, jonka osalta keskinäistä avunantoa pyydetään, se on liitettävä pyyntöön, joka koskee turvaamistoimenpiteiden toteuttamista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa. Tällaiseen asiakirjaan ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamis-, täydentämis- tai korvaamistoimia pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa.

2.Turvaamistoimenpiteitä koskevan pyynnön mukana voi olla muita saatavaan liittyviä asiakirjoja, jotka on annettu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa.

3.Tämän artiklan 1 kohdan täytäntöönpanoa varten sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 78, 79, 81 ja 82 artiklassa säädettyjä säännöksiä ja menettelyjä soveltuvin osin.”;

”1. Pyynnön vastaanottanut elin perii asianomaiselta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä kaikki perinnästä sille koituneet kulut ja pidättää ne pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa samanlaisiin saataviin sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti.

1 a.Jos perintään liittyviä kustannuksia ei voida periä velalliselta saatavan määrän lisäksi, nämä kustannukset on vähennettävä määrästä, joka on tosiasiassa peritty, tai jos tämä ei ole mahdollista, pyynnön esittäneen elimen on korvattava ne. Pyynnön esittänyt elin ja pyynnön vastaanottanut elin voivat sopia tapauskohtaisesti korvausjärjestelyistä tai tällaisten kustannusten korvauksesta luopumisesta.”;

”85 a artikla

Läsnäolo hallintovirastoissa ja osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin

1.Pyynnön esittäneen elimen valtuuttamat toimihenkilöt voivat pyynnön esittäneen elimen ja pyynnön vastaanottaneen elimen sopimuksen perusteella sekä pyynnön vastaanottaneen elimen vahvistamien järjestelyjen mukaisesti tässä osastossa säädetyn keskinäisen avunannon edistämiseksi:a)olla läsnä virastoissa, joissa pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion hallintoviranomaiset suorittavat tehtäviään;b)olla läsnä pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion alueella suoritettavissa hallinnollisissa tutkimuksissa;c)avustaa pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion toimivaltaisia toimihenkilöitä kyseisessä jäsenvaltiossa käytävissä oikeudenkäynneissä.

2.Siltä osin kuin pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö sen sallii, 1 kohdassa tarkoitetussa sopimuksessa voidaan määrätä, että pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimihenkilöt voivat haastatella yksittäisiä henkilöitä ja tutkia asiakirjoja.

3.Pyynnön esittäneen elimen valtuuttamilla toimihenkilöillä, jotka toimivat 1 tai 2 kohdan nojalla, on oltava kirjallinen valtuutus, josta ilmenevät heidän henkilöllisyytensä ja virallinen asemansa.”;

”86 a artikla

Valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä

1.Komissio määrittelee perintämenettelyn täytäntöönpanosäädöksillä. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetaan:a)tämän jakson soveltamisen edellyttämät käytännön järjestelyt, kun kyseessä on tietojen ja asiakirjojen tai päätösten lähettäminen sähköisesti asianomaiselle henkilölle 4 artiklan mukaisesti;b)79 artiklassa tarkoitetun yhdenmukaisen asiakirjan muoto;c)tiedot, jotka pyynnön vastaanottaneen elimen on annettava pyynnön esittäneelle elimelle pyynnön edistymisestä tai lopputuloksesta, ja tässä yhteydessä sovellettava aikataulu;d)toimenpiteet, jotka asianomaisten laitosten on toteutettava, jos perintäpyynnön kohteena olevaa saatavaa muutetaan tai jos se perutaan;e)muut yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat tarpeen 75 artiklan 2 kohdan, 76, 77, 78, 79, 80 ja 81 artiklan, 82 artiklan 1 kohdan, 83 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 84, 85 ja 85 a artiklan täytäntöönpanemiseksi; jaf)alarajan määrittäminen määrille, joista voidaan esittää perintäpyyntö.

2.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään perusasetuksen 88 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

”4. Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös perusasetuksen 1 artiklan v b alakohdassa tarkoitettujen pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien saajan tai hakijan hoitotarpeen toteamiseen tai tarkistamiseen.”;

”6. Perusasetuksen 76 artiklan 2 kohdan mukaisesta maksuttoman keskinäisen hallinnollisen yhteistyön periaatteesta poiketen tarkastusten suorittamista pyytänyt velallislaitos hyvittää tämän artiklan 1–5 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tosiasialliset kustannukset laitokselle, jota pyydettiin suorittamaan ne. Jos kuitenkin laitos, jota pyydettiin tekemään tarkastus, käyttää tuloksia myös myöntääkseen omaan lukuunsa etuuksia asianomaiselle henkilölle soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, se ei saa hakea korvausta edellisessä virkkeessä tarkoitetuista kustannuksista. ▌”;

”87 a artikla

Arviointi

Komissio arvioi ... päivään ...kuuta ... [viisi vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] mennessä täytäntöönpanoasetuksen II osastossa tarkoitettujen aikarajojen noudattamista ja kyseisen asetuksen 14 artiklan 5 a kohdan sääntöjen täytäntöönpanoa.

Komissio tarkastelee arviossaan myös sitä, onko aiheellista laajentaa perusasetuksen mukaisten pitkäaikaishoitoon liittyvien etuuksien soveltamisalaa niin, että ne kattaisivat työhön liittyvät etuudet.

Komissio esittää arviointinsa tulokset sisältävän kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.”;

”93 artikla

Siirtymäsäännökset

Perusasetuksen 87, 87 a ja 87 b artiklaa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin.”;

”94 a artikla

Työttömyysetuuksia koskevat siirtymäsäännökset

1.Työttömyysetuuksiin, joita koskevat hakemukset on jätetty ennen 97 artiklan toisen kohdan 2 alakohdassa ja kolmannessa ja neljännessä kohdassa säädettyjä asiaankuuluvia soveltamispäiviä, sovelletaan 56 ja 70 artiklaa ja liitettä 5, sellaisena kuin ne olivat ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä].

2.Saatavien selvittämiseen, joka aloitettiin ennen ... päivää ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] sovelletaan 73 artiklaa, sellaisena kuin se oli ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä].

3.Pyyntöihin ja riitauttamisiin, jotka tehtiin ennen ... päivää ...kuuta ... [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] sovelletaan IV osaston III luvun 3 jaksoa, sellaisena kuin ne olivat ennen ... päivää ...kuuta ... [muutosasetuksen voimaantulopäivä].”;

”Asetus (ETY) N:o 574/72, lukuun ottamatta 107 artiklaa, pysyy kuitenkin voimassa ja sen oikeusvaikutukset säilyvät seuraavien säädösten osalta: ▌”;

”1 a. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön soveltamiseksi valuutan muuntamista koskeviin sääntöihin sovelletaan 90 artiklaa. ▌”;

”97 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2010.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavia soveltamispäiviä:1)seuraavia säännöksiä, sellaisena kuin ne ovat … päivästä …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen:a)1 artiklan 2 kohta;b)2 artiklan 2 a, 5 ja 6 kohta;c)3 artiklan 3 kohta;d)19 artiklan 2 ja 3 kohta;e)26 artiklan 4 kohta;f)43 artiklan 3 kohta;g)65 artikla;h)66 artiklan 2 kohta;i)68 artiklan 2 kohta;j)75 artiklan 1, 3 ja 4 kohta;k)85 a, 86 ja 86 a artikla;l)87 artiklan 4 ja 6 kohta;m)87 c artikla;n)89 artiklan 3 kohta;o)92, 93 ja 94 a artikla;p)96 artiklan 1 ja 1 a kohta;q)liite 1;2)seuraavia säännöksiä, sellaisena kuin ne ovat … päivästä …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan … päivästä …kuuta … [24 kuukautta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] alkaen:a)5 artiklan 2–5 kohta;b)14 artiklan 1, 1 a, 3, 5 a, 10 ja 12 kohta;c)15 artikla;d)16 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohta;e)19 a artikla;f)20 artiklan 3 ja 4 kohta;g)25 artiklan 1 ja 3 kohta;h)31 artiklan 2 kohta;i)32 artiklan 1 kohta;j)54 artiklan 1 kohta;k)54 a artikla;l)55 artiklan 1, 4, 5 ja 7 kohta;m)56 artiklan -1, 1 ja 3 kohta;n)56 a artikla;o)67 artiklan 3 ja 7 kohta;p)70 artikla;q)72 artiklan 1 kohta;r)73 ja 77 artikla;s)78 artiklan 1–4 ja 6 kohta;t)79–82 artikla ja 84 artikla;u)85 artiklan 1 ja 1 a kohta;v)liitteet 5 ja 6;3)64 artiklaa, sellaisena kuin se on … päivästä …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], sovelletaan 1 päivästä tammikuuta … [kalenterivuosi, joka seuraa kalenterivuotta, jona muutosasetus tulee voimaan].

Sen estämättä, mitä tämän artiklan toisen kohdan 1 ja 2 alakohdassa säädetään, niiden henkilöiden osalta, joihin nähden Luxemburg oli toimivaltainen jäsenvaltio, kun he toimivat viimeksi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sovelletaan 56 ja 70 artiklaa ja liitettä 5, sellaisena kuin ne olivat ennen … päivää …kuuta … [muutosasetuksen voimaantulopäivä], ... päivään ...kuuta ... [viisi vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä] saakka. Kyseisellä ajanjaksolla 56 a artiklaa ei sovelleta Luxemburgiin.

Luxemburg voi ilmoittaa komissiolle, että kolmannessa kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa on tarpeen jatkaa … päivään …kuuta … [7 vuotta muutosasetuksen voimaantulopäivästä]. Tällainen jatkamista koskeva ilmoitus on tehtävä kohtuullisessa ajassa ennen kolmannessa kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymistä. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”;