(1)Unionin yhtenä tärkeänä poliittisena tavoitteena on edistää oikeudenmukaista ja kestävää liiketoimintaympäristöä ja parantaa yhteisöverojärjestelmää muun muassa sellaisilla kohdennetuilla verotoimenpiteillä, joilla kannustetaan investointeihin ja kasvuun. Jotta voitaisiin tukea kestävää, vakaata ja pitkäaikaista yritysrahoitusta erityisesti kolmen vuodesta 2008 lähtien puhjenneen talouskriisin jälkeen, minkä vuoksi monien yritysten on ollut turvauduttava velkarahoitukseen taloudellisten tappioiden kattamiseksi, verojärjestelmällä olisi vähennettävä mahdollisimman paljon liiketoimintapäätösten tahatonta vääristymistä, kuten velanoton suosimista oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannuksella. Vaikka komission Pääomamarkkinaunioni 2020 -toimintasuunnitelmaan14 sisältyy jo merkittäviä toimia tällaisen rahoituksen tukemiseksi, kuten toimi 4 ”Yhteisösijoittajien kannustaminen pitkäaikaiseen ja oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen”, näitä toimia olisi tehostettava toteuttamalla kohdennettuja verotoimenpiteitä. Tällaisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon julkisen talouden kestävyyteen liittyvät näkökohdat.

__________________

14 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma” (COM(2020)0590 final) (https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:61042990-fe46-11ea-b44f-01aa75ed71a1.0001.02/DOC_1&format=PDF)

(2)Jäsenvaltioiden verojärjestelmät antavat verovelvollisille mahdollisuuden vähentää velkarahoituksen korot ja pienentää siten yhteisöverovelvollisuutta, kun taas oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen liittyvät kustannukset eivät useimmissa jäsenvaltioissa ole vähennyskelpoisia. Vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen epäsymmetrinen verokohtelu johtaa unionissa velan suosimiseen sijoituspäätöksissä. Viimeaikaiset kriisit yhdistettynä yritysten velkaongelmiin sisämarkkinoilla ovat osoittaneet, että tarvitaan uudistus, jossa pääoma ja velka asetetaan tasavertaiseen asemaan ja jolla lopetetaan velkarahoituksen suosiminen. Tämä direktiivi on vastaus parlamentin esittämiin lukuisiin kehotuksiin puuttua vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eriarvoiseen verokohteluun1 a. Vaikka joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetäänkin oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevasta verovähennyksestä, näihin kansallisiin toimenpiteisiin liittyvän politiikan suunnittelussa on huomattavia eroja. Siksi on olennaisen tärkeää turvata oman pääoman ehtoisten ratkaisujen ja velkainstrumenttien tasavertainen kohtelu, kun otetaan huomioon tarve taata kansallisten verokehysten veroetuuksien systemaattisen yhdenmukaisuuden vähimmäistasot.

(3)Jotta voidaan poistaa verotukseen liittyvät vääristymät, joita mahdollisesti esiintyy jäsenvaltioiden välillä, on tarpeen vahvistaa yhteinen sääntökehys, jolla puututaan unionissa esiintyvään vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eriarvoiseen verokohteluun koordinoidulla tavalla noudattaen täysimääräisesti perussopimuksissa vahvistettua veroasioita koskevaa unionin institutionaalista kehystä. Säännöillä olisi varmistettava, että oman ja vieraan pääoman ehtoinen rahoitus saavat samanlaisen verokohtelun kaikkialla sisämarkkinoilla. Kun otetaan huomioon velan laaja verovähennyskelpoisuus ja se, että oman pääoman lisäystä koskevan vähennyksen luominen voisi vaikuttaa suoraan julkisiin tuloihin, olisi samalla varmistettava, että unionin yhteinen lainsäädäntökehys on jäsenvaltioiden talousarvioiden kannalta kestävä myös lyhyellä aikavälillä Sen vuoksi kehykseen olisi sisällyttävä sääntöjä, jotka koskevat oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen liittyvien kustannusten verovähennyskelpoisuutta, sekä sääntöjä, joilla rajoitetaan vieraan pääoman ehtoiseen rahoitukseen liittyvien kustannusten verovähennyskelpoisuutta. Tällä direktiivillä pyritään parempaan tasapainoon jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyteen lyhyellä aikavälillä liittyvien eri haasteiden välillä, jolloin vältettäisiin jäsenvaltioiden merkittävät tulonmenetykset ja pyrittäisiin parantamaan yritysten rahoitusvakautta.

(5)Vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelun tasavertaistamiseksi olisi harkittava vähennystä, jotta verovelvollisen oman pääoman lisäykset verokaudelta toiselle voidaan tietyillä edellytyksillä vähentää verovelvollisen veropohjasta. Vähennys olisi laskettava kertomalla oman pääoman lisäys nimelliskorkokannalla, joka perustuu direktiivin 2009/138/EY 77 e artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä säädettyyn riskittömään korkokantaan. Tällaiset riskittömät korkokannat kuuluvat jo EU:n lainsäädäntöön, ja niitä on sovellettu käytännössä ja tehokkaasti sellaisinaan. Kaikki vähennyksen osat, joita ei voida vähentää verokaudella riittämättömän verotettavan tulon vuoksi, voidaan siirtää eteenpäin. Ottaen huomioon sen, että pääomamarkkinoille pääsy aiheuttaa pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) ja keskikokoisille konserneille erityisiä haasteita, niiden korkeammat rahoituskustannukset, pääoman alhaisemman saatavuuden ja sen, että pidemmät tappiolliset kaudet ovat niille todennäköisempiä, olisi harkittava suuremman oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen myöntämistä verovelvollisille, jotka ovat pk-yrityksiä tai keskikokoisia konserneja, sekä pidemmän verovähennysajan soveltamista niihin. Jotta oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen myöntäminen olisi julkisen talouden kannalta kestävää lyhyellä aikavälillä, se olisi rajattava ajallisesti asianmukaisella ja suhteellisella tavalla. Järjestelmän suojaamiseksi väärinkäytöksiltä on tarpeen jättää verovelvollisen omien osakkeiden ja verovelvollisen etuyhteydessä oleviin yrityksiin olevan omistusyhteyden verotuksellinen arvo oman pääoman muutoksia koskevan laskennan ulkopuolelle. Vastaavasti on tarpeen säätää siitä, miten verovelvollisen oman pääoman pienenemistä yhdeltä verokaudelta seuraavalle verokaudelle verotetaan, jotta voidaan estää oman pääoman lisäyksen väärinkäyttö. Tällainen sääntö kannustaisi myös säilyttämään pääoman tietyllä tasolla. Sääntöä sovellettaisiin siten, että jos sellaisen verovelvollisen oma pääoma pienenee, joka on saanut tehdä oman pääoman lisäystä koskevan vähennyksen, määrä, joka lasketaan samalla tavoin kuin tämä vähennys, tulee veronalaiseksi 10 verokauden ajaksi pk-yrityksille ja keskikokoisille konserneille ja seitsemän peräkkäisen verokauden ajaksi muille veronmaksajille kuin pk-yrityksille tai keskikokoisille konserneille, jollei verovelvollinen esitä näyttöä siitä, että oman pääoman pieneneminen johtuu yksinomaan verokauden aikana syntyneistä tappioista tai lakisääteisestä velvoitteesta. Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava tähän direktiiviin liittyviä tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat erityisesti sen pk-yrityksille tarjoamia mahdollisuuksia ja etuja.

(6)Oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen väärinkäytön estämiseksi on tarpeen vahvistaa erityiset veronkierron vastaiset säännöt. Tällaisten sääntöjen olisi erityisesti kohdistuttava järjestelmiin, jotka on otettu käyttöön niiden edellytysten kiertämiseksi, joiden täyttyessä oman pääoman lisäykseen voidaan soveltaa tämän direktiivin mukaista vähennystä, esimerkiksi siirtämällä omistusyhteyksiä etuyhteydessä oleviin yrityksiin konsernin sisällä. Lisäksi sääntöjen olisi kohdistuttava järjestelmiin, jotka on otettu käyttöön vähennysten hakemiseksi silloin, kun oma pääoma ei ole lisääntynyt konsernitasolla. Näihin tarkoituksiin voitaisiin käyttää esimerkiksi konsernin sisäistä velkarahoitusta tai käteissuorituksia. Erityisillä veronkierron vastaisilla säännöillä olisi estettävä järjestelmien ottaminen käyttöön siinä tarkoituksessa, että oman pääoman lisäyksen ja sitä vastaavan vähennyksen voidaan väittää olevan suurempia kuin ne todellisuudessa ovat esimerkiksi lisäämällä lainarahoituksen saatavia tai yliarvostamalla omaisuuseriä. Lisäksi neuvoston direktiivin (EU) 2016/116415 6 artiklassa olevaa yleistä veronkierron vastaista sääntöä sovelletaan väärinkäytöksiin, jotka eivät kuulu tämän direktiivin mukaisen erityisen veronkierron vastaisen kehyksen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että toimenpiteet, joita ne hyväksyvät tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ovat käytännesääntötyöryhmän (yritysverotus) ohjeistuksen mukaisia.

_________________

15 Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).

(7)Jotta vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen eriarvoiseen verokohteluun voidaan puuttua tehokkaasti unionin julkisen talouden kannalta kestävällä tavalla, oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevaan vähennykseen olisi liitettävä sääntö, jolla rajoitetaan ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuutta konserneilta, jotka eivät ole keskikokoisia konserneja, ja yrityksiltä, jotka eivät pk-yrityksiä. Kun otetaan huomioon covid-19-kriisistä ja Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaa vastaan johtuvat epäsuotuisat taloudelliset olosuhteet, tämä rajoittava sääntö olisi kuitenkin otettava käyttöön vasta vuodesta 2027 alkaen. Koska tällaisella säännöllä ja direktiivin (EU) 2016/1164 4 artiklan mukaisella voimassa olevalla veronkierron vastaisella säännöllä, jolla rajoitetaan koron vähennysoikeutta, on erilaiset tavoitteet, molemmat säännöt olisi säilytettävä. Verovelvollisten olisi ensin laskettava ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuus tämän direktiivin mukaisesti ja sen jälkeen veron kiertämisen estämistä koskevan direktiivin, jäljempänä ’ATAD’, mukaisesti. Jos jälkimmäisestä seuraa pienempi vähennyskelpoisten ylimenevien vieraan pääoman menojen määrä, verovelvollisen olisi vähennettävä tämä pienempi määrä ja siirrettävä näiden kahden määrän välinen erotus eteenpäin tai taaksepäin ATADin 4 artiklan mukaisesti.

(9)Tämän direktiivin tuloksellisuuden sekä pk-yrityksille ja jäsenvaltioiden verotuloille aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi komission olisi laadittava ja julkaistava arviointikertomus jäsenvaltioiden toimittamien ja saatavilla olevien muiden tietojen perusteella. Kertomuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin ja etenkin arvioitava, ovatko pk-yritysten käytettävissä olevat erityisedellytykset osoittautuneet riittäviksi lisäämään oman pääoman ehtoisen rahoituksen houkuttelevuutta niille. Jos kertomuksessa esitetty arviointi on kielteinen, komission olisi viipymättä annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskeva lainsäädäntöehdotus. Komission kertomus olisi julkaistava.

Oman pääoman ehtoinen rahoitus on voitava vähentää

Jos ensimmäisen alakohdan mukainen oman pääoman ehtoista rahoitusta koskeva vähennys on jonakin verokautena suurempi kuin verovelvollisen verotettava nettotulo, jäsenvaltioiden on varmistettava, että verovelvollinen voi siirtää oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen seuraavasti:

Poistetaan.

Jollei 5 artiklasta muuta johdu, oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen peruste on verokauden päättyessä olevan oman nettopääoman ja edellisen verokauden päättyessä olleen oman nettopääoman välinen erotus eli oman nettopääoman vuosittainen kasvu.

Oman pääoman ehtoista rahoitusta koskeva vähennyksen on oltava yhtä suuri kuin vähennyksen peruste kerrottuna asiaankuuluvan valuutan 10 vuoden riskittömällä korkokannalla, joka pk-yrityksille korotetaan 1 prosentin riskipreemiolla.

3.Jos oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen tekemisen jälkeen oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan vähennyksen peruste on jollakin verokaudella negatiivinen, oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevaa negatiivista vähennystä vastaavasta määrästä tulee veronalainen 10 peräkkäisen verokauden ajan pk-yrityksille tai keskikokoisille konserneille ja seitsemän peräkkäisen verokauden ajan muille verovelvollisille kuin pk-yrityksille ja keskikokoisille konserneille siihen oman nettopääoman kokonaislisäykseen asti, josta tällainen vähennys on tehty tämän direktiivin nojalla, ellei verovelvollinen esitä riittäviä todisteita siitä, että tämä johtuu verokauden aikana syntyneistä kirjanpidollisista tappioista tai lakisääteisestä pääoman vähentämisvelvoitteesta.

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muu verovelvollinen kuin pk-yritys tai keskikokoinen konserni, voi yhteisöverotuksessa vähentää veropohjastaan neuvoston direktiivin (EU) 2016/116435 1 artiklan 2 alakohdassa määritellyt ylimenevät vieraan pääoman menot, mutta vähentäminen on rajoitettava määrään (a), joka vastaa 85:tä prosenttia tällaisista verokauden aikana aiheutuneista menoista. Jos tämä määrä on suurempi kuin direktiivin (EU) 2016/1164 4 artiklan mukaisesti määritetty määrä (b), jäsenvaltioiden on varmistettava, että verovelvollisella on oikeus vähentää verokaudella ainoastaan pienempi näistä kahdesta määrästä. Määrien (a) ja (b) välinen erotus on siirrettävä eteen- tai taaksepäin direktiivin (EU) 2016/1164 4 artiklan mukaisesti.

_______________

35 Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).

2.Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ylimeneviin vieraan pääoman menoihin, jotka ovat aiheutuneet 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen.

b)sellaisten pk-yritysten ja keskikokoisten konsernien lukumäärä, joille on myönnetty vähennys verokaudella, ja niiden prosenttinen osuus tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien pk-yritysten ja keskikokoisten konsernien kokonaismäärästä, sekä sellaisten pk-yritysten lukumäärä, joille on myönnetty vähennys ja jotka kuuluvat direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin suuriin konserneihin;

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

1.Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028, ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi.

2.Jäsenvaltiot voivat lykätä tämän direktiivin säännösten soveltamista verovelvollisiin, joilla on [1 päivänä tammikuuta 2024] kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tehdä oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevia vähennyksiä, enintään viiden vuoden ajan ja joka tapauksessa enintään niin kauan kuin tämä etuus on kansallisen lainsäädännön mukaan voimassa.