1.suhtautuu myönteisesti vuoden 2022 PIF-kertomukseen ja siinä esitettyihin analyyseihin;

2.on komission kanssa samaa mieltä siitä, että petosten ehkäisemisen ja havaitsemisen sekä väärinkäytettyjen varojen palautusmekanismien seurannan on perustuttava laajempaan digitalisointiin ja koneoppimiseen perustuvan huipputeknologian käyttöön mahdollisiin petoksiin liittyvien tietojen saatavuuden, yhteentoimivuuden, käytön ja hallinnan parantamiseksi; huomauttaa, että on otettava käyttöön tehokas petostentorjunnan hallinnointi, tehokkaat tulossuuntautuneet prosessit ja asianmukaisesti varustetut rakenteet, jotta voidaan varmistaa yhteistyö ja koordinointi kaikkien petostentorjuntajärjestelmän ja asiaankuuluvien toimijoiden välillä; katsoo, että tätä varten on huolehdittava petostentorjuntarakenteen eri osatekijöistä vastaavien toimihenkilöiden tarvittavasta digiosaamisesta ja menettelyjä koskevasta tietämyksestä;

3.muistuttaa, että EU:n taloudellisten etujen korkeatasoisen suojaamisen varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että hallinnollista tutkintaa suorittavat viranomaiset ja rikostutkintaa suorittavat viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

4.arvostaa komission pyrkimyksiä julkaista vuotuinen PIF-kertomus ajoissa, minkä ansiosta parlamentti voi hyväksyä päätöslauselmansa vuoden n+1 aikana ja siihen sisältyvät huomautukset ja suositukset ovat ajankohtaisempia;

5.panee tyytyväisenä merkille, että petostentorjuntaa koskevan lainsäädännön yleinen johdonmukaisuus on parantunut kaikkialla EU:ssa sen jälkeen, kun jäsenvaltiot toteuttivat toimia EU:n sääntöjen saattamiseksi asianmukaisesti osaksi kansallisia järjestelmiä; on huolissaan siitä, että tilanne on joiltakin osin edelleen epätyydyttävä erityisesti epäiltyjen petosten ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisen ja niistä ilmoittamisen sekä niiden seurannan osalta ja että näiden osalta jäsenvaltioiden väliset erot ovat edelleen hyvin merkittäviä;

6.korostaa, että ennaltaehkäisy ja viestintä ovat keskeisen tärkeitä petosten ja korruption torjunnassa ja että komission olisi tuettava jäsenvaltioita tehokkaiden toimenpiteiden täytäntöönpanossa näillä aloilla;

7.on komission kanssa samaa mieltä siitä, että petosriskien analysointia olisi tehostettava, jotta voidaan arvioida, johtuuko vähäinen petoksista ilmoittaminen siitä, että rikkomuksia tapahtuu aidosti vähän, vai siitä, että niitä havaitaan heikosti;

8.pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa kansalliset viranomaiset eivät aina noudata komission ja OLAFin suosituksia, anna kattavia raportteja tai hyväksy tunnustettuja hyviä käytäntöjä oikea-aikaisesti; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa niiden sääntöjenvastaisuuksien prosenttiosuus, jotka luokitellaan edelleen epäillyiksi petoksiksi useita vuosia sen jälkeen, kun niistä alun perin ilmoitettiin, on erittäin suuri jopa suhteessa tapauksiin, joiden käsittely on ilmoitettu päättyneeksi; katsoo, että tällaiset tilanteet viittaavat asianmukaisten jatkotoimien puutteeseen, riittämättömiin tai riittämättömästi koulutettuihin resursseihin, viestinnän puutteisiin tai tehottomiin ilmoituskanaviin, heikkoon yhteistyöhön ja koordinointiin tai jopa siihen, että sääntöjenvastaisuuksien uudelleenluokittelua petoksiksi lykätään perusteettomasti tilastotietojen raportoinnin mukauttamiseksi;

9.korostaa, että tällaisissa tapauksissa komission olisi tuettava jäsenvaltioita byrokratian vähentämisessä petosten havaitsemis-, seuranta- ja raportointiprosessissa;

10.ehdottaa, että sekä EU:n että kansallisten viranomaisten olisi tehostettava yhteistyötä ja edistettävä laajempaa digitaalisten välineiden käyttöä petosten torjumiseksi;

11.panee merkille, että EU:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamien petos- ja sääntöjenvastaisuustapausten määrä (yhteensä 12 455) kasvoi hieman vuonna 2022 verrattuna vuoteen 2021; panee merkille, että vuonna 2022 näihin tapauksiin liittyvä rahoitus väheni 1,77 miljardiin euroon (2,05 miljardista eurosta vuonna 2021); katsoo, että nämä määrät ovat edelleen erittäin suuria ja että ne ovat merkittävä menetys EU:n talousarviolle;

12.on tietoinen siitä, että sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen vuosittainen vertailu ei aina tarjoa luotettavaa analyysiä suuntauksista, koska useiden ohjelmien täytäntöönpanosykli on monivuotinen; katsoo, että vertailu viiden vuoden keskiarvoon soveltuu paremmin reaaliaikaisten tilanteiden tunnistamiseen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että vuoden 2022 PIF-kertomuksessa viitataan usein vuosien 2018–2021 tuloksiin;

13.katsoo, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen petostentorjuntaan on ratkaisevan tärkeää ennaltaehkäisyn ja havaitsemisen tehostamiseksi ja että tämä edellyttää tukea tutkivalle journalismille, joka voi olla tehokasta, kun sitä varten annetaan helposti ja riittävästi tietoa hankkeista, edunsaajista ja maksuista; korostaa erityisesti tiedotusvälineiden ja tutkivien toimittajien tärkeää roolia korruption torjunnassa; muistuttaa, että toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien tehostettu ja yhdenmukainen suojelu kaikkialla unionissa auttaa torjumaan rankaisemattomuuteen, vaikenemiseen ja salaliittoihin perustuvan alakulttuurin leviämistä; panee merkille tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden osalta, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen (MPM 2022) viimeisimmät tulokset osoittavat, että toimittajien suojeluun liittyvä indikaattori on hieman heikentynyt ja että uutismedian keskittymisen riskitaso on edelleen hyvin korkea koko mantereella; katsoo, että tiedotusvälineiden suojeleminen poliittiselta painostukselta ja vaikuttamiselta sekä viranomaisten hallussa olevien tietojen saatavuuden takaaminen ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan suojella tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja niiden roolia demokratian ja resurssien moitteettoman hallinnoinnin valvojina;

14.suhtautuu myönteisesti komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 3. toukokuuta 2023 antamaan yhteiseen tiedonantoon korruption torjunnasta (JOIN(2023)0012), jossa todetaan korruption vakavuus, koska se heikentää julkisten menojen ja sisämarkkinoiden tehokkuutta ja talouskasvun kestävyyttä; huomauttaa, että korruption torjunta on yksi unionin tärkeimmistä sitoumuksista, samalla tavoin kuin avoimuus ja lahjomattomuus; korostaa, että myös nepotismi-ilmiö, joka liittyy valtion omistamiin yhteisöihin ja EU:n varoilla tehtäviin hankintoihin, aiheuttaa suuren riskin moitteettomalle hallinnoinnille ja EU:n taloudellisille eduille; suhtautuu siksi myönteisesti uuteen ehdotukseen korruption torjuntaa koskevaksi direktiiviksi Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi korruption torjunnasta sekä neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS ja sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, tehdyn yleissopimuksen korvaamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 muuttamisesta (COM(2023)0234), tehty 3. toukokuuta 2023.;

15.on huolissaan siitä, että on vaikea arvioida tarkasti, missä määrin järjestäytynyt rikollisuus hyötyy laittomasti EU:n varoista; toteaa jälleen, että jäsenvaltioihin tarvitaan yhteinen lähestymistapa, jotta voidaan arvioida järjestäytyneen rikollisuuden vaikutuksia EU:n varoihin ja ongelman ratkaisemiseksi jäsenvaltioissa toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta; kehottaa komissiota käynnistämään pikaisesti kaikki tarvittavat toimet tämän yhdenmukaistamisen toteuttamiseksi;

16.korostaa sellaisen vaikutustenarvioinnin merkitystä, jossa arvioidaan petosten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia EU:n taloudellisiin etuihin ja sen kansalaisiin; kehottaa analysoimaan, miten petosten ehkäisemiseen osoitetut varat vertautuvat estettyihin mahdollisiin menetyksiin;

17.toteaa jälleen, että monissa jäsenvaltioissa unionin lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansallisten lainsäädäntöjen puutteellinen yhdenmukaistaminen tarjoavat järjestäytyneen rikollisuuden monille laittomille rajat ylittäville toimille mahdollisuuksia aloilla, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin; kehottaa siksi jälleen tarkistamaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2008/841/YOS EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42. ja ottamaan käyttöön järjestäytyneelle rikollisuudelle uuden yhteisen määritelmän, jossa otetaan erityisesti huomioon korruption, väkivallan, uhkailun tai pelottelun käyttö määräysvallan saamiseksi taloudelliseen toimintaan tai julkisiin hankintoihin;

18.panee merkille, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan EU:n strategian vuosiksi 2021–2025 Komission tiedonanto, annettu 14. huhtikuuta 2021, ”Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva EU:n strategia vuosiksi 2021–2025” (COM(2021)0170). tavoitteena on vahvistaa välineet ja toimenpiteet rikollisjärjestöjen liiketoimintamallien ja rakenteiden hajottamiseksi yli rajojen sekä verkossa että sen ulkopuolella; kehottaa jäsenvaltioita edistämään komission toimia ja perustamaan alueellisia yhteistyöverkostoja, joiden avulla voidaan jakaa tietoja tapauksista ja strategioista, joilla torjutaan järjestäytyneiden rikollisten tekemiä petoksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että ehdotettu uusi direktiivi varojen takaisinhankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi varojen takaisinhankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta, 25. toukokuuta 2022 (COM(2022)0245). on tärkeä, sillä sen tehokas täytäntöönpano tarjoaisi viranomaisille paremmat välineet, joiden avulla ne voivat takavarikoida järjestäytyneiltä rikollisryhmiltä rikollisen toiminnan jatkamiseen suunniteltuja varoja; muistuttaa lisäksi, että rajatylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa parhaiden käytäntöjen vaihto sekä yhteisten ja koordinoitujen strategioiden kehittäminen ovat ratkaisevan tärkeitä;

19.huomauttaa, että korruptiotapausten osalta EPPO raportoi vuoden 2022 lopussa 87 tutkitusta rikoksesta (vuonna 2021 operatiivisen toiminnan ensimmäisten seitsemän kuukauden aikana tutkittiin 40 tapausta); toteaa, että vuosina 2018–2022 sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmässä (IMS) kymmenen jäsenvaltiota ilmoitti 30 tapauksesta, joista viisi liittyi maatalouteen, 22 koheesioon ja kolme liittymistä valmistelevaan tukeen ja joiden kokonaisrahoitusvaikutuksen arvioidaan olevan noin 50 miljoonaa euroa;

20.korostaa jälleen kerran, että korruptio, erityisesti korkean tason korruptio, myös EU:n toimielimissä, on erityisen vakava rikos, joka voi ulottua rajojen yli, mikä vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin ja koko EU:n talouteen ja heikentää kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin EU:ssa ja jäsenvaltioissa; muistuttaa, että EU:n toimielimissä on noudatettava nollatoleranssia korruption suhteen; kannattaa korruption torjunnan sisällyttämistä EU:n politiikkojen suunnitteluun;

21.panee merkille, että OLAFilla ei ole tällä hetkellä missään olosuhteissa pääsyä jäsenten toimistoihin, tietokoneisiin eikä sähköpostitileihin edes silloin, kun jäseniin liittyviä tapauksia tutkitaan perustellun epäilyn perusteella; korostaa, että on tarpeen olla olemassa asianmukainen menettely, jolla OLAFille myönnettäisiin pääsy tapauksissa, joissa on perusteltuja epäilyjä yksittäisiä jäseniä kohtaan; kehottaa puhemiehistöä perustamaan tällaisen menettelyn;

22.huomauttaa, että EPPO tutkii parhaillaan komission suorittamaa covid-19-rokotteiden hankintaa;

23.korostaa, että kaikilla EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla sekä julkisilla tai yksityisillä unionin varojen saajilla on velvollisuus julkistaa kaikki asiakirjat, myös tiedot komission käymistä alustavista neuvotteluista, tilintarkastustuomioistuimen meneillään olevan tarkastuksen yhteydessä esittämästä virallisesta pyynnöstä; palauttaa mieliin parlamentin vuoden 2020 vastuuvapauspäätöslauselmassa (pääluokka III – Komissio) Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. toukokuuta 2022, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2020, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0144. esittämän suosituksen, joka liittyi covid-19-rokotteen ostamista koskevan tekstiviestienvaihdon antamista tutustuttavaksi;

24.korostaa, että nollatoleranssi korruption suhteen on valtavirtaistettava ja siitä on tiedotettava asianmukaisesti EU-vaalien yhteydessä, jotta voidaan lisätä äänestysaktiivisuutta ja kansalaisten luottamusta julkisiin instituutioihin;

25.pitää myönteisenä, että komissio on sisällyttänyt vuotuiseen oikeusvaltiokertomukseensa erityisen korruption torjuntaa koskevan osion, jotta se voi tehdä perusteellisen vertailevan analyysin lähestymistavoista, menettelyistä ja välineistä, joita jäsenvaltiot käyttävät korruption torjunnassa, ja jotta voidaan arvioida, millä aloilla riski on suurin; pyytää komissiota aina sisällyttämään oikeusvaltiokertomuksen kaikkiin osioihin suosituksia ja seurantahuomautuksia jäsenvaltioille; toteaa jälleen, että on tärkeää huomioida täysimääräisesti korruptioon liittyvät maakohtaiset suositukset; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan oikeusvaltiokertomuksen havainnot huomioon kehittäessään korruptiontorjuntatoimenpiteitään; kehottaa komissiota puuttumaan asiaan ja tukemaan jäsenvaltioita niiden korruptiontorjuntavalmiuksiin liittyvien rakenteellisten haasteiden ratkaisemisessa;

26.huomauttaa, että vuonna 2022 tehdyn korruptiota koskevan eurobarometritutkimuksen mukaan korruptio on EU:n kansalaisille ja yrityksille edelleen vakava huolenaihe ja että suuri osa EU:n kansalaisista uskoo, että korruptio on heidän kotimaassaan laajalle levinnyt ilmiö (68 prosenttia) ja että korruptio on lisääntynyt (41 prosenttia); panee tyytyväisenä merkille, että lähes kaikilla jäsenvaltioilla on tällä hetkellä käytössä kansalliset korruptiontorjuntastrategiat, joita ne arvioivat ja tarkistavat säännöllisesti, ja muistuttaa, että korruptoituneiden käytäntöjen poistamiseksi tarvitaan vankan oikeudellisen kehyksen lisäksi tehokasta täytäntöönpanoa ja että tällaisten käytäntöjen ehkäiseminen edellyttää myös läpinäkyviä ja vastuullisia hallinto- ja integriteettikehyksiä; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission esittämiin korruption torjuntaa koskeviin ehdotuksiin, jotka ovat seurausta parlamentin kehotuksista tehostaa korruption torjuntaa; panee merkille, että komissio aikoo sisällyttää korruption ehkäisemisen EU:n politiikkojen ja ohjelmien suunnitteluun ja tukea aktiivisesti jäsenvaltioiden toimia vahvan korruptionvastaisen politiikan ja lainsäädännön käyttöönottamiseksi; kiittää halukkuudesta puuttua korruption rajatylittävään ulottuvuuteen kriminalisoimalla korruptiorikokset ja yhdenmukaistamalla seuraamukset kaikkialla EU:ssa koordinoidusti korkean edustajan tekemän ehdotuksen kanssa, joka koskee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityisen pakotejärjestelmän perustamista vakavan korruption torjumiseksi maailmanlaajuisesti;

27.korostaa, että korruptio ja rahanpesu liittyvät olennaisesti toisiinsa ja että rahanpesu on yksi tärkeimmistä mahdollistajista järjestäytyneen rikollisuuden laittomalle toiminnalle, jossa rikolliset siirtävät rikoksensa tuottaman hyödyn lailliseen talouteen, ja on tietoinen siitä, että EU:n talousarvioon kohdistuvat petokset voivat olla myös esirikoksia, jotka johtavat rahanpesuun; korostaa, että näiden rikosten kansainvälinen ulottuvuus vaikeuttaa niiden ehkäisemistä, havaitsemista ja torjumista epäyhtenäisten oikeusjärjestelmien vuoksi; panee tyytyväisenä merkille uuden rahanpesuntorjuntaviranomaisen (AMLA) perustamisessa saavutetun edistyksen, joka on seurausta komission heinäkuussa 2021 tekemästä ehdotuksesta, neuvostossa 29. kesäkuuta 2022 saavutetusta poliittisesta yhteisymmärryksestä ja sen 7. joulukuuta 2022 sopimasta yhteistä säännöstöä koskevasta kannasta ja parlamentin täysistunnossa 17. huhtikuuta 2023 annetuista valtuuksista aloittaa trilogit; pitää valitettavana, että kyseinen viranomainen on täysin toimintakykyinen vasta vuonna 2026;

28.panee merkille, että vuosina 2018–2022 IMS-järjestelmän kautta ilmoitettiin 375 eturistiriitatapausta, joita voidaan myös havaita samankaltaisissa ympäristöissä kuin niissä, joissa esiintyy korruptoituneita käytäntöjä; korostaa, että suurin osa (86 prosenttia) ilmoitetuista eturistiriidoista liittyy koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon (9 prosenttia liittyy maatalouteen ja 5 prosenttia liittymistä valmistelevaan tukeen) ja että yhteensä kyse on lähes 117 miljoonasta eurosta kyseisinä vuosina; korostaa, että ilmoitetut eturistiriidat viittaavat pääasiassa varojen saajien ja heidän toimeksisaajiensa ja alihankkijoidensa välisiin suhteisiin ja että vain seitsemän prosenttia tapauksista liittyy eturistiriitoihin hankkeiden myöntämis- ja/tai arviointivaiheissa, jolloin niissä on osallisina arviointikomiteoiden jäseniä;

29.katsoo, että tämä voisi olla osoitus kaikkiin EU:n varoja käsitteleviin kansallisiin viranomaisiin sovellettavien varainhoitosääntöjen muutosten myönteisestä vaikutuksesta ja varoittavasta vaikutuksesta sekä siitä, että kolmasosa tapauksista havaittiin hallinto- ja valvontajärjestelmän ulkopuolisten lähteiden, mukaan lukien väärinkäytösten paljastajat ja tutkivat toimittajat, kautta, mikä viittaa perustasoiseen avoimuuteen ja saavutettavuuteen sekä kansalaisyhteiskunnan panokseen;

30.panee myös huolestuneena merkille, että eturistiriitatapausten kokonaismäärä on IMS:ssä ilmoitettua suurempi, mikä käy ilmi eturistiriitatapauksia ja niihin liittyviä takaisinperintöjä Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston julkisten hankintojen yhteydessä koskevista lisätiedoista, jotka komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto ovat saaneet suoraan jäsenvaltioilta EU:n varainhoitojärjestelmän kautta (SFC-järjestelmä, josta saatiin vuosina 2014–2020 tiedot 31 tapauksesta, jotka liittyivät 16 ohjelmaan 11 jäsenvaltiossa ja joiden vaikutus oli 3,4 miljoonaa euroa);

31.kehottaa jälleen tekemään PIF-kertomuksesta kokonaisvaltaisemman, jotta voidaan saada kattava yleiskuva kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välisistä synergioista, määrittää parhaat käytännöt ja korjata puutteet; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että EPPOn ja OLAFin vuosikertomusten havainnot on sisällytetty PIF-kertomukseen 2022; kehottaa parantamaan edelleen tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on saada selkeämpi, kattavampi ja konkreettisempi kuva unionin taloudellisten etujen suojaamisen yleisestä tilanteesta ja joka kattaa kaikki petostentorjuntatoimet sekä kansallisella että EU:n tasolla;

32.pyytää, että eturistiriitoja koskevia säännöksiä sovelletaan tavalla, jolla varmistetaan oikeusvarmuus, ja että ne perustuvat riskien selkeään ja oikeasuhteiseen arviointiin ja mahdollistavat sen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa niitä käytännössä; pyytää, että komission suuntaviivoilla tarjotaan selkeyttä hakijoille ja päätöksentekoelimille ja vältetään tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja että niissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta;

33.panee merkille, että vuonna 2022 perinteisiin omiin varoihin liittyvien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä (4 661) oli 7,6 prosenttia suurempi kuin viiden vuoden (2018–2022) keskiarvo; panee huolestuneena merkille, että myös jäsenvaltioiden arvioimat ja toteamat kokonaisrahamäärät, joihin liittyi tällaisia sääntöjenvastaisuuksia, kasvoivat huomattavasti (47 prosenttia eli 783 miljoonaan euroon); korostaa saman asian osalta, että vuonna 2022 sekä petosten että muiden sääntöjenvastaisuuksien takaisinperintäaste oli vain 48 prosenttia (54 prosenttia vuonna 2021) ja että petosten osalta takaisinperintäaste oli vain 25 prosenttia ja että se jakautui hyvin epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; pyytää komissiota ryhtymään lisätoimiin väärinkäytettyjen varojen nopean takaisinperinnän varmistamiseksi;

34.huomauttaa, että komission mukaan vuonna 2022 vain 19 uudessa kirjanpidosta poistamista koskevassa selvityksessä, jotka kuusi jäsenvaltiota oli toimittanut komissiolle, oli osoitettu riittävällä tavalla, että perinteisiä omia varoja oli menetetty kyseisistä jäsenvaltioista johtumattomista syistä ja että jäsenvaltiot eivät olleet taloudellisesti vastuussa tappioista, kun taas 82 tapauksessa, joiden arvo oli lähes 39 miljoonaa euroa, komissio katsoi, että jäsenvaltiot eivät olleet riittävällä tavalla osoittaneet, että perinteisiä omia varoja oli menetetty niistä johtumattomista syistä, ja niiden katsottiin olevan taloudellisesti vastuussa tappiosta (vuonna 2022 komissio arvioi 135 tapausta, joiden arvo oli yhteensä 76,8 miljoonaa euroa); kannustaa komissiota säilyttämään tämän tehokkaan mekanismin kirjanpidosta poistamista koskevien tapausten tarkistamiseksi, jotta voidaan edistää kansallisten hallintojen takaisinperintätoimien tehokkuutta;

35.panee merkille, että vuonna 2022 petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa onnistuneimpia välineitä olivat petostentorjunnasta vastaavien yksiköiden tekemät tarkastukset ja jälkitarkastukset sekä enenevässä määrin verotarkastukset ja liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä tehdyt tarkastukset; korostaa, että vuonna 2022 tavaroiden salakuljetus, virheellinen arvo sekä virheellinen luokittelu ja kuvaus olivat petoksissa pääasialliset toimintatavat ja että ilmoitetut savukkeiden salakuljetustapaukset lisääntyivät erityisesti;

36.suhtautuu myönteisesti OLAFin rooliin EU:n perinteisiin omiin varoihin kohdistuvien petosten havaitsemisessa ja tutkimisessa; panee merkille, että käynnissä olevien tutkintojen määrä omien varojen alalla väheni hieman vuonna 2022, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että OLAFille annetaan riittävät resurssit, jotta se voi hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti ja tehokkaasti;

37.panee merkille, että raha-arvon mukaan mitattuna Kiina oli edelleen merkittävin, Yhdysvallat toiseksi merkittävin ja Vietnam kolmanneksi merkittävin sellaisten tavaroiden alkuperämaa, joihin liittyi sääntöjenvastaisuuksia, ja että sääntöjenvastaisuudet liittyivät havaituissa ja ilmoitetuissa tapauksissa eniten tekstiileihin ja jalkineisiin sekä määrän että arvon osalta;

38.kehottaa jälleen lieventämään arvonlisäverovajetta puuttumalla resurssien puutteeseen, verohallinnon digitaaliseen tehottomuuteen ja lainsäädännön porsaanreikiin, jotka rajoittavat veropetosten ja veronkierron vastaisten toimenpiteiden tehokkuutta; muistuttaa, että hallinnollisen yhteistyön vahvistaminen on tehokkain tapa torjua rajatylittäviä alv-petoksia;

39.korostaa, että EPPOlla on valtuudet tutkia yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvia vakavia rikoksia, jos ne liittyvät kahden tai useamman jäsenvaltion alueeseen ja jos niiden aiheuttama kokonaistappio on vähintään kymmenen miljoonaa euroa; on huolissaan EPPOn vuoden 2022 vuosikertomuksessa raportoiduista tiedoista, joiden mukaan 16,5 prosenttia sen käynnissä olevista tutkinnoista (185) liittyi alv-petoksiin, mutta niiden osuus arvioiduista vahingoista oli 47 prosenttia (6,7 miljardia euroa);

40.suhtautuu myönteisesti 16. syyskuuta 2022 julkaistuun komission toiseen kertomukseen PIF-direktiivin täytäntöönpanosta (COM(2022)0466), mutta pitää valitettavana, että komissio ei puuttunut kymmenen miljoonan euron raja-arvon tarkistamiseen, millä on merkittävä vaikutus EPPOn toimiin alv-petostapauksissa; korostaa, että toistuvat ja vielä ratkaisematta olevat kysymykset raja-arvon laskentamenetelmien erilaisista tulkinnoista (lasketaanko useissa jäsenvaltioissa aiheutuneet vahingot yhteen, rajataanko laskelmassa mukana olevat maat niihin, jotka osallistuvat EPPOn toimintaan) tekevät tilanteesta epäselvän; on vahvasti sitä mieltä, että nykyinen raja-arvo vähentää varoittavaa vaikutusta, mahdollistaa rikoksentekijöille heikoimman lainkäyttöalueen etsimisen EPPOn välttelemiseksi ja sillä on haitallinen vaikutus tutkintoihin, koska kansallisilla viranomaisilla ei useinkaan ole täydellistä kuvaa rikollisen toiminnan laajuudesta tutkinnan alkuvaiheessa; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa seuraavassa PIF-direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevassa kertomuksessaan ja poistamaan raja-arvon tai alentamaan sitä huomattavasti sekä antamaan asianmukaiset ohjeet laskentamenetelmästä;

41.korostaa, että OLAFin ja EPPOn tehokas yhteistyö on edellytys EU:n talousarvion moitteettomalle hallinnoinnille ja taloudellisten etujen suojaamiselle sekä meno- että tulopuolella; katsoo tältä osin, että tällainen tiiviimpi yhteistyö voi johtaa tulopuolella siihen, että EU:n talousarvioon kerätään enemmän varoja, mikä vähentää jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuutta, ja menopuolella sen varmistamiseen, että veronmaksajien rahat käytetään asianmukaisesti;

42.korostaa, että on tärkeää säilyttää OLAFin ja EPPOn operatiivinen riippumattomuus;

43.panee tyytyväisenä merkille komission puheenjohtajan Ursula Von der Leyenin lausunnon, jonka mukaan EU:n on taattava, että rahat käytetään niiden tarkoituksen ja oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti, ja varmistettava, että varoja suojellaan;

44.panee merkille, että sellaisten petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä, joiden ilmoitettiin vaikuttavan maaseudun kehittämistä koskeviin täytäntöönpanotoimiin, kasvoi vuosina 2018–2022, mikä johtui pääasiassa siitä, että havaitsemisaste kasvoi ohjelmakauteen 2014–2022 kuuluvien toimien osalta; huomauttaa kuitenkin, että havaittujen ja ilmoitettujen petosten määrä on edelleen odotettua pienempi ja että tämä edellyttää tilanteen tehostettua seurantaa;

45.huomauttaa, että vaikka maatalouden tukemiseen liittyvien petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi vuonna 2022 vuoteen 2021 verrattuna, havaitsemisaste oli huomattavasti korkeampi maaseudun kehittämisessä kuin maatalouden tukemisessa; panee merkille, että maatalouden tukemiseen liittyvien, jäsenvaltioiden ilmoittamien petosten määrä oli suurin markkinatoimenpiteissä ja että OLAF tutki myös useita monimutkaisia maataloustuotteiden menekinedistämiseen liittyviä tapauksia;

46.pitää valitettavana, että vuosina 2018–2022 sekä maaseudun kehittämisen että suorien tukien osalta riskianalyysien, väärinkäytösten paljastajien, tiedonantajien ja tutkivien journalistien myötävaikutus petostapausten havaitsemiseen on ollut hyvin vähäistä; on myös huolissaan ilmoitettujen petostapausten käsittelyä varten aloitettujen hallinnollisten menettelyjen kestosta, sillä vuosina 2014–2022 kului keskimäärin lähes neljä vuotta sääntöjenvastaisuuden alkamisesta ennen kuin epäilys petollisesta toiminnasta heräsi ja vielä lähes kolme vuotta tapauksen tutkinnan päättymiseen sen jälkeen, kun asiasta oli ilmoitettu komissiolle; huomauttaa, että koheesion osalta kului noin puolitoista vuotta ennen kuin epäilys petokseksi ilmoitettavasta sääntöjenvastaisuudesta heräsi ja yli kaksi vuotta ennen kuin petostapauksen tutkinta saatiin päätökseen sen jälkeen, kun siitä oli ilmoitettu komissiolle; pyytää komissiota antamaan suosituksia ja suorittamaan useammin seurantatoimia jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa hallinnollisten menettelyjen keston lyhentämiseksi;

47.pitää valitettavana, että komission julkisten varojen käytön avoimuus oli puutteellista covid-19-pandemian aikana; pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä julkaissut kertomusta covid-19-pandemiaan liittyvistä menoista Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. toukokuuta 2022, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2020, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2022)0144.;

48.panee merkille, että suurin osa vuonna 2022 ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista (sekä petoksista että muista sääntöjenvastaisuuksista) liittyi Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR; 59 prosenttia petoksista ja 67 prosenttia muista sääntöjenvastaisuuksista) ja pienempi määrä Euroopan sosiaalirahastoon (ESR; 27 prosenttia petoksista ja 20 prosenttia muista sääntöjenvastaisuuksista); huomauttaa, että riskialtteimpia aloja ovat liikenne ja ympäristönsuojelu, koska väärinkäytöksiin liittyy suuria rahamääriä, sekä tutkimus, teknologian kehittäminen ja innovointi, joilla petosten toistuminen on suurinta;

49.on huolissaan siitä, että liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen (IPA) liittyvien ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä nousi huippuunsa vuonna 2022, ja on tietoinen siitä, että tapaukset koskevat vuosien 2007–2013 liittymistä valmistelevaa tukivälinettä I (IPA I) ja vuosien 2014–2020 liittymistä valmistelevaa tukivälinettä II (IPA II); kehottaa komissiota hyödyntämään näistä välineistä saatuja kokemuksia petoksilta suojautumiseksi tulevissa toimissa ja aloitteissa, joilla on samat tai samankaltaiset tavoitteet, kuten Ukrainan tapauksessa, sillä Ukrainan odotetaan saavan hyvin merkittäviä resursseja IPA:sta ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta ja resurssien asianmukainen käyttö on erittäin vaikeissakin olosuhteissa ensiarvoisen tärkeää liittymisprosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta;

50.korostaa, että koheesiopolitiikan alalla muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja rahamäärät olivat ohjelmakauden 2007–2013 yhdeksän ensimmäisen vuoden aikana paljon suuremmat kuin ohjelmakaudella 2014‑2020 ja että tämä suuntaus koskee kaikkia rahastoja ja useimpia jäsenvaltioita;

51.panee merkille, että koheesiopolitiikan alalla IMS-järjestelmässä ilmoitetut petokset koskivat useimmiten tositteita (virheellisiä, puuttuvia, vääriä tai väärennettyjä), kun taas muut ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet liittyivät useimmiten julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkomiseen;

52.panee huolestuneena merkille EU:n talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2022 annetussa tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa esitetyt havainnot, joiden mukaan tarkastusviranomaiset eivät parannuksista huolimatta edelleenkään puutu riittävästi petosriskiin ja että jäsenvaltioiden viranomaiset eivät ilmoita petosepäilyistä vaaditulla tavalla IMS-järjestelmässä; kehottaa komissiota puuttumaan pikaisesti näihin ongelmiin;

53.panee merkille, että vuonna 2022 suoraan hallinnointiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien vuoksi kirjattiin 770 perintäkohdetta (879 vuonna 2021), joista 37 koski petoksia (54 vuonna 2021) ja joiden arvo oli 61,28 miljoonaa euroa (josta 5,67 miljoonaa euroa liittyi petoksiin – vuonna 2021 vastaava luku oli 7,04 miljoonaa euroa);

54.panee merkille, että suoran hallinnoinnin osalta havaittujen petosten määrä pysyi muuttumattomana vuosina 2018–2022; panee tyytyväisenä merkille, että suoran hallinnoinnin osalta vuosina 2018–2022 OLAFin ilmoitettiin havainneen 88 prosenttia petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvistä perintäkohteista, mikä vastaa 92:ta prosenttia takaisin perittävästä kokonaismäärästä; panee merkille, että noin 97 prosenttia muista sääntöjenvastaisuuksista havaittiin komission tarkastuksissa;

55.on huolissaan siitä, että vuosina 2018–2022 takaisinperintä oli edelleen keskimäärin alhaisella tasolla ja että keskimääräinen takaisinperintäaste oli 56 prosenttia (34 prosenttia ”petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien” ja 59 prosenttia ”muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien” osalta); pyytää komissiota ryhtymään lisätoimiin väärinkäytettyjen varojen nopean takaisinperinnän varmistamiseksi;

56.kehottaa jälleen kerran komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen keskinäisestä hallinnollisesta avusta niillä unionin menoloilla, joilla tällaista käytäntöä koskevia säännöksiä ei vielä ole, jotta voidaan varmistaa horisontaalinen lähestymistapa unionin taloudellisten etujen suojaamiseen;

57.muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukivälineen erityisen rakenteen vuoksi jäsenvaltioiden olisi yhdessä komission kanssa ja vastuualueidensa mukaisesti varmistettava, että unionin taloudellisia etuja suojataan tehokkaasti; korostaa, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmillä on varmistettava, että elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitetut investointihankkeet ovat EU:n ja kansallisten sääntöjen mukaisia; muistuttaa, että komission ja jäsenvaltioiden on estettävä tilivelvollisuusvajeet EU:n tasolla ja otettava tarvittaessa käyttöön lisäsuojatoimia tähän ongelmaan puuttumiseksi tilintarkastustuomioistuimen asiaa koskevien suositusten mukaisesti;

58.on tietoinen siitä, että elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpano on saavuttamassa huippunsa ja että sen käyttöönottoa koskevassa asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön vaikuttavia ja tehokkaita valvontajärjestelmiä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi ja EU:n ja kansallisten sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi;

59.panee merkille, että komissio arvioi nämä valvontajärjestelmät ennen suunnitelmien hyväksymistä ja sen jälkeen vuonna 2022 teki 16 järjestelmätarkastusta, jotka koskivat EU:n taloudellisten etujen suojaamista Euroopan tilintarkastustuomioistuin, 2022 – Yhteenveto EU-tarkastuksesta, s. 57. ja jotka kattoivat koordinointi- ja täytäntöönpanoelimiä, kuten ministeriöitä ja virastoja; panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo tarkastaa kaikki jäsenvaltiot vähintään kerran vuoden 2023 loppuun mennessä, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että tarkastusten kohteet on valittu riskinarvioinnin perusteella;

60.on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi puutteita jäsenvaltioiden raportointi- ja valvontajärjestelmissä, joista jotkin eivät olleet täysin toimivia silloin, kun elpymissuunnitelmat esitettiin, mikä vaaransi elpymis- ja palautumistukivälineen menojen sääntöjenmukaisuuden ja EU:n taloudellisten etujen suojaamisen Euroopan tilintarkastustuomioistuin, vuosikertomus 2022, kohdat 11.47–11.55. ja johti valvonnan välitavoitteiden hyväksymiseen;

61.panee merkille, että komission tarkastustyö on myös vahvistanut, että eri täytäntöönpano- ja koordinointielinten sisäisen valvonnan järjestelmissä on eroja, ja että sen avulla on havaittu joissakin käytössä olevissa menettelyissä hyviä käytäntöjä petosten, korruption, eturistiriitojen ja päällekkäisen rahoituksen todentamiseksi ja ehkäisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan toistensa kanssa parhaita menettelyjä varojen koordinoidumman ja petoksilta paremmin suojatun käsittelyn helpottamiseksi;

62.on tietoinen elpymis- ja palautumistukivälineen varainkäyttömallin luontaisista ominaispiirteistä, (muiden EU:n menoalojen virhetasoon) verrattavissa olevan virhetason arvioinnin vaikeudesta ja maksujen keskeyttämistä koskevista komission menetelmistä aiheutuvista rajoituksista Espanjassa, Slovakiassa, Virossa, Tanskassa, Kreikassa, Tšekissä, Italiassa, Liettuassa, Maltassa, Sloveniassa, Bulgariassa, Kyproksessa, Suomessa, Irlannissa, Latviassa ja Puolassa.; muistuttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumistukivälineen mukaisten maksupyyntöjen toimittamisessa voidaan havaita viivästyksiä, ja kehottaa komissiota pysymään valppaana erityisesti elpymis- ja palautumistukivälineen elinkaaren loppuvaiheessa sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot suojaavat EU:n taloudellisia etuja ja että EU:n veronmaksajien rahat käytetään asianmukaisesti; huomauttaa, että erityisesti petosten, korruption, eturistiriitojen (jotka määritellään ’vakaviksi sääntöjenvastaisuuksiksi’) ja päällekkäisen rahoituksen torjuntaan olisi saatava riittävästi resursseja ja kiinnitettävä riittävästi huomiota;

63.muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2022 vuosikertomuksessa esittämistä havainnoista, joiden mukaan kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin sisältyvät valvonnan välitavoitteet vaihtelevat vaatimuksiltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan; ihmettelee, miksi tiettyjen jäsenvaltioiden oli vain suunniteltava valvontajärjestelmänsä, kun taas toisilla oli oltava jo toiminnassa oleva järjestelmä;

64.kehottaa komissiota tarkistamaan pikaisesti jälkitarkastusmenettelyjään, jotta varmistetaan riittävät tarkastukset, joissa varmistettaisiin, että tarkastuksen kohteena olevia, aiemmin saavutetuiksi arvioituja tavoitteita ei ole kumottu maksujen suorittamisen jälkeen;

65.kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan jatkuvasti EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvien välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamista ja soveltamaan kaikkia tarvittavia toimenpiteitä, jos aiemmin saavutettuja välitavoitteita ei noudateta tai ne kumotaan, mukaan lukien oikeasuhteinen vähentäminen, jonka tarkoituksena on vähentää vastaavassa suhteessa elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnettävää tukea ja periä takaisin kaikki unionin talousarvioon maksettavat määrät tai pyytää lainan ennenaikaista takaisinmaksua, jos kyse on unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta petoksesta, lahjonnasta tai eturistiriidoista tai jos rahoitussopimuksista johtuvaa velvoitetta rikotaan vakavasti eikä jäsenvaltio ole korjannut rikkomista;

66.muistuttaa, että Next Generation EU -välineen täytäntöönpanoa uhkaavien laittomien toimien, erityisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien soluttautumiseen liittyvien riskien, tehokas ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen edellyttää tietojen tehokasta keräämistä ja jakamista, mukaan lukien sellaisten tietoja koskevien tutustumispyyntöjen nopea käsittely, jotka tulevat jonkin jäsenvaltion tai muiden maiden tutkintayksiköiltä tai EU:n tasolla OLAFilta ja EPPOlta ja tarvittaessa Eurojustilta ja Europolilta, joille on myönnettävä tutustumisoikeus;

67.pitää valitettavana komission tulkintaa ’lopullisen tuensaajan’ käsitteestä elpymis- ja palautumistukivälineessä; muistuttaa, että muutetun elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi julkaistava luettelo sadasta suurimmasta lopullisesta tuensaajasta, jotka saavat eniten rahoitusta elpymis- ja palautumistukivälineen toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten; pitää valitettavana, että komissio ei pyydä jäsenvaltioita toimittamaan tietoja elpymis- ja palautumistukivälinestä myönnettävän rahoituksen lopullisesta edunsaajasta tai tuensaajasta, vaan päätti vaatia jäsenvaltioita toimittamaan tietoja ainoastaan niin sanotuista toisen tason tuensaajista; katsoo, että tällainen tulkinta ei ole lainsäädäntövallan käyttäjien yhteisymmärryksen mukainen;

68.suhtautuu myönteisesti Europolin ja OLAFin yhteiseen analyysiin, jossa arvioidaan Next Generation EU -välineeseen liittyvien petosten ja sääntöjenvastaisuuksien riskiä; suhtautuu myönteisesti Europolin ja OLAFin suosituksiin ja kehottaa komissiota, EU:n erityisvirastoja ja elimiä sekä jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi Next Generation EU ‑välineen täytäntöönpanon yhteydessä;

69.suhtautuu myönteisesti helmikuussa 2022 käynnistettyyn oikeusasiamiehen strategiseen aloitteeseen, jossa tarkastellaan kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien avoimuutta, elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevia julkisia tiedotus- ja viestintästrategioita ja varojen valvontaa; korostaa tämän aloitteen merkitystä, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen vuodelta 2022 sisältyi suurempi arvioitu virhetaso kyseiselle vuodelle; suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen pyrkimyksiin parantaa avoimuusnormeja elpymis- ja palautumistukivälineen osalta;

70.palauttaa mieliin Europolin ja Italian yhdessä johtaman yhteisen aloitteen, Next Generation EU -välineeseen keskittyvän lainvalvontafoorumin (NGEU-LEF), joka kokoaa yhteen Europolin, EPPOn, OLAFin, Eurojustin, Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston ja kansalliset viranomaiset tarjoamalla foorumin tiedustelutietojen jakamiselle ja sellaisten operaatioiden koordinoinnille, joilla torjutaan järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista lailliseen talouteen ja suojellaan Next Generation EU -elpymispakettia keskittyen erityisesti korruptioon, veronkiertoon, kavalluksiin ja rahanpesuun; on tyytyväinen siihen, että NGEU-LEF-aloite sai vuonna 2023 Euroopan oikeusasiamiehen hyvän hallinnon palkinnon luokassa ”suosituin yleisön keskuudessa”;

71.on huolissaan siitä, että edelleen on monia ongelmia, jotka johtuvat pääasiassa koordinointielinten harjoittaman valvonnan riittämättömyydestä, puutteellisista petostentorjuntastrategioista, osien puuttumisesta petosriskien arvioinneista, tarpeesta parantaa eturistiriitojen ehkäisemiseen tähtäävää ennakkovalvontaa, vähäisestä osallistumisesta koulutukseen, joka tähtää petoksia koskevan tietoisuuden lisäämiseen, sekä puutteista sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisessa OLAFille mahdollista tutkintaa varten; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille havaituista ongelmista, jäsenvaltioille osoitetuista suosituksista ja jatkotoimista tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi;

72.korostaa, että avoimuuden lisääminen on keskeisessä asemassa petollisten menettelyjen paljastamisessa ja petollisten toimien torjumisessa; kehottaa ottamaan käyttöön uusia avoimuusaloitteita ja -politiikkoja tilivelvollisuuden edistämiseksi;

73.suhtautuu myönteisesti Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsaukseen 04/2023 ”EU:n varojen hallinnoinnin digitalisointi”, jossa korostetaan, että digitalisaatio voi tehostaa EU:n varojen tarkastusta; korostaa tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan EU:n menojen digitalisaatioaste vaihtelee ja on keskitetyintä silloin, kun komissio hallinnoi menoja suoraan, ja hajanaisempaa muissa hallintotavoissa, kuten yhteistyöhön perustuvassa hallinnoinnissa;

74.on tietoinen siitä, että EU:n talousarvion digitalisoimiseen tähtäävissä komission ja muiden täytäntöönpanoelinten toimissa on ylitettävä monia esteitä, jotta voidaan parantaa monien asiaan liittyvien tahojen käyttämien tietoteknisten järjestelmien yhteensopivuutta; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille 30. kesäkuuta 2022 komissiolle annetun tiedonannon ”European Commission digital strategy – Next generation digital Commission” (C(2022)4388) johdonmukaisuuden; huomauttaa, että digitalisaatio on ollut komission strateginen painopiste monien vuosien ajan; katsoo, että EU:n varojen hallinnoinnin virtaviivaistaminen edellyttää tietoteknisen toimintaympäristön yksinkertaistamista edelleen, ja toteaa jälleen, että yhteentoimivuus olisi otettava huomioon kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa, jotta voidaan parantaa monien asiaan liittyvien tahojen käyttämien tietoteknisten järjestelmien yhteensopivuutta;

75.korostaa tarvetta parantaa tietojärjestelmien yhteentoimivuutta sekä raportoinnin, seurannan ja tarkastamisen yhdenmukaistamista EU:ssa; kehottaa tätä varten jälleen komissiota yhdenmukaistamaan määritelmiä vertailukelpoisten tietojen saamiseksi kaikkialla EU:ssa;

76.katsoo, että digitalisaatio on tehostanut petosten ehkäisemistä ja havaitsemista ja yksinkertaistanut hallinnollisia menettelyjä ja että sen on oltava keskeisellä sijalla kaikissa petostentorjuntastrategioissa, myös kansallisissa petostentorjuntastrategioissa; kehottaa komissiota suosittamaan uudelleen kansallisten petostentorjuntastrategioiden käyttöönottoa niille jäsenvaltioille, jotka eivät niitä ole vielä ottaneet käyttöön, ja niiden pitämistä ajan tasalla uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen ja toteuttamaan jatkotoimia suositustensa pohjalta;

77.toteaa jälleen kannattavansa voimakkaasti uudelleenlaaditussa varainhoitoasetuksessa tiedonlouhintaa ja riskien pisteytystä varten kaavaillun yhteisen integroidun tietoteknisen järjestelmän (Arachne) pakollista käyttöä, ja toteaa, että sillä on tarkoitus parantaa unionin taloudellisten etujen suojaamista yhdessä jäsenvaltioiden kansallisella tasolla kehittämien tietoteknisten järjestelmien kanssa ja niitä täydentäen;

78.panee merkille, että käytettävissä olevista vaihtoehdoista Arachne oli selvästi eniten käytetty tietotekninen järjestelmä (21 jäsenvaltiossa), jolla tuettiin Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) ja elpymis- ja palautumistukivälinettä; panee huolestuneena merkille, että monet jäsenvaltiot käyttivät omia tietoteknisiä petostentorjunnan välineitään usein yhdessä EU:n välineiden kanssa, vaikka kummatkin välinetyypit olivat harvoin yhteentoimivia, ja että näin ollen oli vaikeampaa havaita petoksia ja ilmoittaa niistä komissiolle;

79.korostaa, että EDES-järjestelmällä on EU:n mustana listana valtavasti potentiaalia varoittaa henkilöistä ja yrityksistä, jotka käyttävät EU:n varoja väärin; kehottaa laajentamaan EDES-järjestelmää kaikentyyppisiin hallinnointitapoihin, etenkin yhteistyöhön perustuvaan hallinnointiin; korostaa, että jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat poissulkemistoimenpiteisiin lisäävät epäyhtenäisyyttä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa; korostaa tarvetta tehdä jäsenvaltioiden hallinnoimien varojen yhteisenä poissulkemisjärjestelmänä toimivan EDES-järjestelmän käytöstä pakollista; katsoo, että tällainen vahvistaminen lisäisi EU:n ja jäsenvaltioiden valmiuksia suojata unionin taloudellisia etuja ja viime kädessä veronmaksajien rahoja; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään tämän laajennuksen viipymättä EU:n talousarvion taloudellisten etujen turvaamiseksi;

80.huomauttaa, että jäsenvaltioiden ja muiden täytäntöönpanoelinten toimittamien EU:n rahoituksen saajia koskevien tietojen konsolidoiminen ja keskittäminen yhteen tietokantaan, jossa tiedot myös julkaistaan, lisäisi rahoituksen läpinäkyvyyttä, koska tietokanta kattaisi erilaisia hallinnointimuotoja ja mahdollistaisi ristiintarkastukset ja kattavat analyysit; kehottaa komissiota kannustamaan asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös kansallisia viranomaisia, tekemään yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tarpeeseen suojata edunsaajia koskevia henkilötietoja ja arkaluonteisia tietoja;

81.toteaa jälleen, että digitalisaatio ja uusimmat tietotekniset välineet kansallisella ja EU:n tasolla parantaisivat EU:n varojen hallinnointia, valvontaa ja tarkastamista ja voisivat osaltaan ehkäistä sääntöjenvastaisuuksia ja vähentää merkittävästi byrokratiaa, koska digitalisaatio mahdollistaa tärkeiden tietojoukkojen helpomman ja nopeamman saannin ja ristiintarkastuksen etänä ja näin ollen ehkäisee tarvetta paikalla tehtäville tarkastuksille ja valvontatoimille;

82.suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2022 vuosikertomuksessa olevaan arviointiin, jossa kehotetaan aikaistamaan tiedonlouhintaa ja riskien pisteyttämistä varten tarkoitetun Arachne-tietojärjestelmän käyttöönottoa vuodesta 2028 vuoteen 2025, ja kannattaa tätä näkemystä; palauttaa mieliin parlamentin kannan, jossa vaaditaan, että järjestelmä otettaisiin käyttöön vuodesta 2026 alkaen;

83.panee merkille, että petostentorjunnan digitalisointi on myös yksi komission vuoden 2019 petostentorjuntastrategiaan liittyvän, vuonna 2022 käynnistetyn ja heinäkuussa 2023 hyväksytyn sekä nopeasti muuttuviin taloudellisiin ja sosiaalisiin skenaarioihin ja uusiin haasteisiin mukautetun toimintasuunnitelman tarkistuksen painopisteistä; on tietoinen siitä, että komissio pani onnistuneesti täytäntöön 60 toimea edellisen suunnitelman yhteensä 63 toimesta ja että osa niistä on luonteeltaan jatkuvia ja edelleen käynnissä; kehottaa komissiota esittämään parlamentille normit ja kriteerit, jotka on hyväksytty tarkistetussa toimintasuunnitelmassa;

84.kehottaa tunnustamaan sen, että on tärkeää käyttää taulukoiden ja kaavioiden kaltaisia visuaalisia apuvälineitä, jotta tilastotiedot ovat helpommin saatavilla ja ymmärrettävissä;

85.kehottaa hyödyntämään kehittynyttä data-analytiikkaa, tekoälyä ja koneoppimista sääntöjenvastaisuuksien tunnistamisessa;

86.suhtautuu myönteisesti komission vuonna 2022 käynnistämiin toimiin EU:n taloudellisten etujen suojan parantamiseksi, mutta kehottaa lisäämään valppautta ja toteuttamaan täydentäviä toimia tällä alalla;

87.muistuttaa aiemmista päätöslauselmistaan, joissa korostetaan, että EU:n talousarvioon kohdistuvien petosten torjunta voi olla tehokasta vain, jos lähestymistapa siihen on kokonaisvaltainen, se kattaa petostentorjuntasyklin kaikki vaiheet ja siinä hyödynnetään monia sidosryhmiä, prosesseja ja toimia; huomauttaa, että tämän syklin neljä vaihetta (ehkäiseminen; havaitseminen; tutkinta ja syytetoimet; takaisinperintä ja seuraamukset) edellyttävät, että riskianalyyseja, raportointiprosesseja ja yhteistyötä toteutetaan yhdenmukaistetuilla toimilla lainsäädännöllisellä, hallinnollisella, organisatorisella ja operatiivisella tasolla; palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen EU:n rahoitusjärjestelyjä koskevassa erityiskertomuksessaan Erityiskertomus 05/2023 ”EU:n rahoitusjärjestelyt – Hajanainen kokonaisuus, joka kaipaa yksinkertaistusta ja suurempaa tilivelvollisuutta”. esittämän huomautuksen, jossa viitataan siihen, että EU:n talousarviota täydentävien rahastojen ja välineiden galaksin monimutkaisuus lisää vakavien puutteiden riskiä tarkastus- ja valvontajärjestelmässä ja tilivelvollisuuden puutetta; katsoo, että tällainen monimutkaisuus edellyttää asiaan liittyvien taloudellisten etujen suojaamiseksi lähestymistapaa, joka on samalla sekä kattava että kohdennettu, jotta voidaan torjua sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, joita voisi tapahtua käyttämällä hyväksi rahoitusjärjestelyjen yleistä vaikeaselkoisuutta; muistuttaa, että saatavilla olevien tietojen nykyinen hajanaisuus edellyttää standardoituja toimenpiteitä tietojen ja lukujen, erityisesti unionin rahoituksen lopullisia tuensaajia ja edunsaajia koskevien tietojen ja lukujen, keräämiseksi, vertaamiseksi ja kokoamiseksi tarkastusta ja valvontaa, mukaan lukien tutkinta, varten;

88.toteaa, että unionin petostentorjuntaohjelma on perustettu seitsemäksi vuodeksi eli vuosiksi 2021–2027 ja että vuosi 2022 on sen toinen toteutusvuosi, toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia ja OLAF on johtava yksikkö ohjelman toteutuksessa;

89.panee merkille, että vuoden 2022 rahoituspäätöksessä kohdennettiin 15,4 miljoonaa euroa Herkules-komponenttiin, yhdeksän miljoonaa euroa petostentorjunnan tietojärjestelmän (AFIS) komponenttiin ja noin miljoona euroa IMS-komponenttiin ja että tämän vuoksi myönnettiin avustuksia asianomaisille täytäntöönpanoelimille ja erityiskoulutuksen, tietokantojen sekä tutkimuksen, seurannan ja analyysien tukemisen rahoittamiseen;

90.toteaa, että IMS-järjestelmää käytetään nyt 35 maassa, joihin kuuluu jäsenvaltioita ja muita edunsaajamaita, joissa on noin 700 raportoivaa organisaatiota ja yli 3 000 käyttäjää ja että IMS kattaa perinteisten maatalouden, koheesion ja kalastuksen alojen lisäksi useita aloja, kuten elpymis- ja palautumistukiväline ja turvapaikka-, naapuruus- ja liittymisasiat;

91.suhtautuu myönteisesti Fiscalis-, tulli- ja tullitarkastuslaitteiden rahoitusvälinettä koskevien ohjelmien toisiaan täydentäviin tehtäviin ja katsoo, että tämän rahoitustuen käyttöönoton synergiavaikutukset johtavat konkreettisiin parannuksiin verotuksen, riskeihin liittyvien tietojen jakamisen ja huipputason tullitarkastuslaitteiden käyttöönoton aloilla;

92.pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden osallistuminen EPPOn toimintaan ei ole pakollista; panee merkille, että vuonna 2022 EPPOn toimintaan osallistui vasta vain 22 jäsenvaltiota ja että samat viisi maata kuin vuonna 2021 eivät osallistuneet siihen; vaatii niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä osallistu EPPOn toimintaan, osallistumaan siihen viipymättä; kehottaa komissiota kannustamaan osallistumista EPPOn toimintaan myönteisten toimien avulla;

93.panee tyytyväisenä merkille EPPOn vuosikertomuksen 2022, jossa esitetään operatiivisen toiminnan ensimmäisen kokonaisen kalenterivuoden tulokset; panee merkille, että vuonna 2022 EPPO käsitteli 3 318 rikosilmoitusta (vuoden 2021 seitsemän kuukauden operatiivisen toiminnan aikana se sai 2 832 rikosilmoitusta) ja käynnisti 865 tutkintaa (kesä-joulukuussa 2021 aloitettiin 576 tutkintaa); korostaa, että EPPOn tutkintojen seurauksena jäädytettiin 359,1 miljoonaa euroa (157,3 miljoonaa euroa vuonna 2021), mikä on yli seitsemän kertaa EPPOn talousarvio, ja että EPPOn arvion mukaan väärinkäytöksistä, joista sillä oli vuoden 2022 loppuun mennessä käynnissä yhteensä 1 117 tutkintaa, on aiheutunut 14,1 miljardin euron vahingot;

94.kehottaa komissiota aloittamaan rakentavan vuoropuhelun EPPOn kanssa, jotta voidaan vahvistaa viraston valmiuksia vastata jatkuvasti kasvaviin petostentorjuntaympäristön haasteisiin, mukaan lukien tarvittaessa EPPO-asetuksessa Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12. lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1). havaittujen puutteiden korjaaminen; korostaa samalla, että on tarpeen varmistaa niiden EPPO-asetuksessa vahvistettujen perusperiaatteiden ja -sääntöjen noudattaminen, joiden mukaan viraston on oltava riippumaton ja sille on annettava oma itsenäinen talousarvio, jotta se voi toimia koko unionin etujen ajamiseksi ja ehdollisuusasetuksen mukaisesti;

95.kehottaa komissiota varmistamaan, että OLAFin korruption ja petosten havaitsemista koskevan työn tehokkuus ja vaikuttavuus säilytetään, minkä vuoksi OLAFin kokoaikaisille työntekijöille varatun vuotuisen talousarvion supistamista on tarkasteltava OLAFin todellisten liiketoimintatarpeiden mukaisesti, kuten OLAFin vuosikertomuksessa todetaan;

96.panee tyytyväisenä merkille EPPOn ja parlamentin kehotusten jälkeen lisääntyneet havaitsemistoimet ja niiden tulokset, sillä 22 osallistuvassa jäsenvaltiossa on nyt käynnistetty EU:ssa tehtyjä petoksia koskevia tutkintoja keskimäärin enemmän kuin koskaan ennen EPPOn perustamista; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille operaatio Admiralin, jossa paljastettiin useissa jäsenvaltioissa toimivan järjestäytyneen rikollisryhmän tekemä alv-karusellipetos, jonka arvo on arviolta 2,2 miljardia euroa;

97.kiittää OLAFia ja EPPOa niiden välisestä yhteistyöstä, jota korostetaan sekä OLAFin että EPPOn vuosikertomuksissa; panee merkille, että näiden kahden viraston välillä käydään säännöllistä tietojenvaihtoa ja erityisesti että EPPO vastasi 133:een OLAFin lähettämään osumailmoituspyyntöön, joiden tarkoitus on välttää samoja tosiseikkoja koskevat rinnakkaiset tutkinnat; kehottaa OLAFia ja EPPOa koordinoimaan käynnistämiään toimia koskevaa raportointia, jotta niiden yhteistyöstä tulisi konkreettista, ottaen erityisesti huomioon OLAFin pyytämien täydentävien tutkintojen lukumäärän (EPPO-asetuksen entinen 12 f artikla) ja EPPOn esittämien tutkintatukipyyntöjen lukumäärän (EPPO-asetuksen entinen 12 e artikla);

98.panee merkille, että syyskuussa 2022 tehtiin ensimmäinen vuotuinen korkean tason katsaus EPPOn ja komission väliseen yhteistyöhön ja että siinä käsiteltiin muun muassa keskinäistä raportointia, pääsyä tietokantoihin ja EPPOn institutionaalista asemaa koskevia kysymyksiä;

99.on huolissaan siitä, että tietoja ei ole saatavilla unionin talousarvioon kuuluvien varojen hallinnollisesta takaisinperinnästä, jonka suorittamista varten EPPO toimittaa komissiolle tietoja EPPO-asetuksen 103 artiklan 2 kohdan, jossa viitataan EPPOn velvoitteeseen antaa komissiolle tietoja viipymättä ja luottamuksellisuutta vaarantamatta, ja 18. kesäkuuta 2021 allekirjoitetun EPPOn ja komission välisen sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan c alakohdan, jossa viitataan suojaaviin ja korjaaviin toimenpiteisiin, mukaisesti saamiensa tietojen perusteella; pyytää komissiota ja EPPOa tiedottamaan parlamentille tämän tärkeän välineen täytäntöönpanosta;

100.panee merkille, että EPPO ja Europol ovat tehneet tehokasta yhteistyötä erilaisissa operatiivisissa asioissa EPPOn ja Europolin ohjauskomitean alaisuudessa; panee merkille, että Europol antoi EPPOn pyynnöstä tukea (tietojen vaihtoa, analyysitukea, asiantuntemusta) 28 tapauksessa ja että EPPO kuuluu nyt suojatun tiedonvaihdon verkkosovellukseen (SIENA), jolla varmistetaan suojattu viestintäkanava operatiivisessa yhteistyössä;

101.panee merkille, että vuonna 2022 asiaankuuluvien toimijoiden välinen yhteistyö sujui tyydyttävällä tavalla, sillä EPPOn ja Eurojustin yhteysryhmät kokoontuivat kahdesti vuonna 2022 ja Eurojustissa käsiteltiin 15:tä vireillä olevaa EPPO-tapausta ja Euroopan investointipankin (EIP) hallinnon tarkastus -osaston alainen tutkintajaosto siirsi 63 tapausta OLAFin, EPPOn ja muiden kansainvälisten kehityspankkien virastojen ja kansallisten kehitysvirastojen, joiden tehtävänä on suorittaa asiaankuuluvia toimia, käsiteltäväksi; panee merkille, että syyskuussa 2022 noin sata EPPOn syyttäjää ja henkilöstön jäsentä osallistui verkossa järjestettyyn tiedotustilaisuuteen EIP:n ja EIR:n toimista, joilla pyritään lisäämään EPPOn ja EIP:n hallinnon tarkastus -osaston alaisen tutkintajaoston välisen yhteistyön vaikuttavuutta vuoden 2021 työjärjestelyn mukaisesti;

102.korostaa EU:n elinten tuomaa lisäarvoa unionin taloudellisten etujen suojaamisessa ja petosten torjunnassa, erityisesti rajatylittävän rikollisuuden osalta, kuten EPPOn ja OLAFin operatiiviset tulokset osoittavat myös vuonna 2022; kehottaa jälleen varmistamaan kaikkien asiaankuuluvien petostentorjuntaan osallistuvien EU:n toimijoiden riittävät resurssit ja tähän liittyen muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että jokainen tutkintaan ja petostenvastaiseen työhön käytetty euro palautuu EU:n talousarvioon;

103.panee merkille, että vuonna 2022 poissulkemismenettelyt, jotka EIP käynnisti hallinnon tarkastus -osaston alaisen tutkintajaoston tekemien tutkintojen jälkeen, johtivat siihen, että neljä talouden toimijaa suljettiin pois kaikista EIP:n rahoittamista hankkeista tai toimista; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta yhdenmukaistaa EIP:n ja EIR:n poissulkemisperusteita varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmässä käytettävien poissulkemisperusteiden kanssa ottaen huomioon, että EIP:n ja EIR:n kanssa rahoituksesta ja hallinnosta tehdyt puitesopimukset kattavat vain viisi EDES-järjestelmän seitsemästä poissulkemistilanteesta;

104.muistuttaa, että jäsenvaltioiden tehoton tai myöhäinen yhteistyö tai kieltäytyminen yhteistyöstä EPPOn ja OLAFin kanssa on peruste ehdollisuusasetuksen mukaisille toimille; kehottaa näin ollen EPPOa ja OLAFia ilmoittamaan kaikista tapauksista, joissa jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitteitaan ilmoittaa, avustaa tai toteuttaa asianmukaisia toimia ja varotoimenpiteitä eivätkä ole varmistaneet raporttien ja suositusten asianmukaista ja oikea-aikaista seurantaa;

105.panee merkille, että PIF-kertomuksessa 2021 annettujen komission suositusten täytäntöönpanon yleistä tasoa jäsenvaltioissa pidetään tyydyttävänä siltä osin kuin on kyse erityisten tietoteknisten petostentorjuntavälineiden sisällyttämisestä niiden petostentorjuntaan, petosriskianalyysin vahvistamisesta ja yleisesti tietoteknisten järjestelmien kehittämisestä sekä tulo- että menopuolella;

106.korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen nähtävissä merkittäviä eroja petosepäilyjen havaitsemisessa, raportoinnissa ja seurannassa; kannustaa siksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivan lähestymistavan unionin taloudellisten etujen suojaamiseen ja tehostamaan tietojenvaihtoa kansallisten viranomaistensa ja EU:n elinten ja virastojen välillä muun muassa sitä varten, että kehittymässä olevat riskit ja petoksiin liittyvät kehityssuuntaukset voidaan tunnistaa ja niihin voidaan puuttua oikea-aikaisesti;

107.kannattaa komission aikomusta käynnistää jäsenvaltioihin perustettujen petostentorjunnan koordinointivirastojen (AFCOS) tilanteen seuranta; muistuttaa, että petostentorjunnan koordinointivirastojen rakenteen, roolin, vastuualueiden ja toimeksiannon määrittelyä olisi selkeytettävä, jotta voidaan taata yhtenäiset ja yhdenmukaiset olosuhteet kaikkialla unionissa ja siten helpottaa niiden yhteistyötä ja tietojenvaihtoa; pyytää jälleen kerran komissiota saattamaan ajan tasalle alun perin vuonna 2015 laaditut petostentorjunnan koordinointiviraston suuntaviivat, jotka eivät enää riitä avustamaan tehokkaasti kansallisia viranomaisia hyvin jäsennellyn koordinointipalvelun kehittämisessä; pyytää lisäksi komissiota raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tältä osin käynnissä olevasta työstä ja seurannan tuloksista;

108.huomauttaa, että mahdollisimman monen jäsenvaltion on otettava käyttöön tai päivitettävä kansallinen petostentorjuntastrategia, ja toteaa jälleen, että tällaisten tarkistusten tarve johtuu uudesta petostentorjuntaympäristöstä, sillä EPPO on nyt täysin toimintakykyinen, sekä mahdollisuudesta tunnistaa uusia merkittäviä riskejä yhä monimutkaisemmassa petosympäristössä;

109.toteaa jälleen arvostavansa sitä, että komissio on kannustanut jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisen petostentorjuntastrategian, mikä on tähän mennessä lisännyt käyttöön otettujen kansallisten petostentorjuntastrategioiden määrää: vuoden 2022 loppuun mennessä 15 jäsenvaltiota oli ottanut käyttöön kansallisen petostentorjuntastrategian, ja näistä yhdeksän on monialaisia kattaen siten EU:n taloudelliset edut täysimääräisesti;

110.panee huolestuneena merkille, että vuoden 2022 loppuun mennessä kolme jäsenvaltiota (Suomi, Irlanti ja Puola) ilmoitti edelleen, etteivät ne olleet ottaneet käyttöön mitään strategiaa EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi; panee merkille, että viisi jäsenvaltiota (Belgia, Espanja, Luxemburg, Alankomaat ja Romania) ilmoitti olevansa parhaillaan laatimassa tällaista strategiaa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisen petostentorjuntastrategian osoittaakseen suhtautuvansa vakavasti EU:n varojen suojaamiseen;

111.katsoo, että jäsenvaltiot hyötyisivät petostentorjuntakehystensä säännöllisestä arvioinnista ja tarvittaessa EU:n ohjauksesta, jonka tavoitteena olisi vahvistaa niiden tehokkuus, tunnistaa parhaat käytännöt ja tarkistaa niiden petostentorjuntastrategioita mahdollisten kehittymässä olevien riskien torjumiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tekemään petostentorjuntakehyksistä riippumattomia arviointeja tai vertaisarviointeja johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja korkeiden standardien varmistamiseksi;

112.toteaa jälleen, että ehdollisuusasetus on pysyvä väline, joka on voimassa monivuotisten rahoituskehysten rajojen yli, jota on sovellettava horisontaalisesti edellytyksenä moitteettoman varainhoidon periaatteiden täytäntöönpanolle yleisesti ja erityisesti EU:n varojen tehokkaalle ja vaikuttavalle hallinnoinnille ja joka on kaikkien EU:n varojen saannin edellytys;

113.panee merkille neuvoston 16. joulukuuta 2022 tekemän päätöksen keskeyttää 6,3 miljardin euron maksaminen Unkarille EU:n varoista; kehottaa komissiota ja neuvostoa kumoamaan hyväksytyt toimenpiteet vain, jos saadaan näyttöä siitä, että Unkarin hallituksen hyväksymät korjaavat toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi käytännössä ja erityisesti siitä, että jo hyväksyttyjen toimenpiteiden osalta ei ole havaittu taantumista; pitää valitettavana, että Unkarin hallitus ei toistaiseksi ole juurikaan osoittanut halukkuutta täyttää ehdollisuusmekanismin vaatimuksia; muistuttaa kuitenkin kannastaan, jonka mukaan komission ja Unkarin hallituksen neuvottelemat 17 toimenpidettä eivät riitä poistamaan EU:n rahoitukseen kohdistuvaa systeemistä riskiä, ja pitää valitettavana, että komissio ei vaatinut riittävästi merkittäviä muutoksia ja suojatoimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden palauttamiseksi ja korruption vähentämiseksi; on erittäin huolissaan tiedotusvälineissä esiintyneistä tiedoista, joiden mukaan komissio aikoo lopettaa Unkaria koskevat keskeyttämistoimenpiteet vastineeksi siitä, että sen hallitus hyväksyy Ukrainalle myönnettävän tuen; katsoo, että komission ei pitäisi koskaan taipua kiristyksen edessä, varsinkaan silloin, kun se vaarantaa EU:n taloudellisten etujen suojaamisen;

114.pitää valitettavana, että komissio ei ole riittävän avoin asiaan liittyvien kehityskulkujen suhteen; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille ja neuvostolle ripeästi ja säännöllisesti meneillään olevista neuvotteluista ja muistuttaa komissiota erityisesti sen oikeudellisista velvoitteista, joista on säädetty elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevan asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa ja ehdollisuusasetuksen 8 artiklassa;

115.on huolissaan kolmannen oikeusvaltiokertomuksen Komission tiedonanto ”Oikeusvaltiokertomus 2022”, annettu 13. heinäkuuta 2022 (COM(2022)0500). havainnoista, jotka koskevat Puolan kriittistä tilannetta ja erityisesti vakavia puutteita sen oikeuslaitoksessa Kansallisen tuomarineuvoston riippumattomuuden osalta syyttäjälaitoksen toiminta herättää edelleen huolta, sillä sama henkilö hoitaa sekä oikeusministerin että valtakunnansyyttäjän virkoja. Puolan tuomioistuimet ovat myös ilmoittaneet huolenaiheista, jotka liittyvät siihen, että syyttäjien siirtämistä erityistehtäviin käytetään keinona siirtää heitä alempiin työtehtäviin ja tietynlaisena syrjintämuotona ja että kurinpitomenettelyjä voitaisiin käyttää oikeuslaitoksen riippumattomuuden heikentämiseen, sillä korkeimman oikeuden kurinpitojaosto antaa edelleen päätöksiä. ja media-alalla; muistuttaa, että koska Puola ei ole noudattanut unionin tuomioistuimen tuomioita, se on joutunut vuodesta 2021 maksamaan sakkoja 360 miljoonan euron arvosta, ja kannustaa vahvasti komissiota vapauttamaan varoja elpymis- ja palautumistukivälineestä vasta, kun kaikki oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät välitavoitteet on saavutettu kaikilta osin;

116.kehottaa komissiota saattamaan ajan tasalle EU:n ulkopuolisissa maissa käytettyihin varoihin liittyvistä petoksista ilmoittamista koskevan järjestelmän; toteaa, että uudessa järjestelmässä olisi otettava huomioon erityiskysymykset, joita EU kohtaa, kun se käyttää rahaa EU:n alueen ulkopuolella;

117.katsoo, että ehdotus yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan horisontaalisen seuraamuskehyksen perustamisesta täydentää nykyisiä korruption vastaisia välineitä ja sisä- ja ulkopoliittisia toimia, jotka on jo hyväksytty laajentumisprosessissa tai itäisen kumppanuuden puitteissa; katsoo, että vahvempi osallistuminen kansainvälisiin foorumeihin, kuten korruption vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen (UNCAC) ja lahjonnan vastaiseen valtioiden ryhmään (GRECO), auttaa edistämään hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatetta yhtenä laajentumisprosessin tärkeimmistä painopisteistä;

118.toteaa jälleen, että vaikka EU toimii tällä hetkellä tarkkailijana GRECOssa, on erittäin suositeltavaa, että EU:sta tulee täysivaltainen jäsen, jolloin se i) osallistuu laajasti tunnustettujen kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten standardien täytäntöönpanon seurantaan, ii) on horisontaalisesti yhteydessä muiden GRECOn jäsenten petostentorjuntapolitiikkoihin ja -välineisiin, iii) jakaa kansainvälisellä tasolla kokemuksia EU:n sisäisten korruption tunnistamismekanismien mahdollisten puutteiden tunnistamiseksi ja iv) torjuu optimaalisesti petoksiin liittyviä ongelmia käynnistämällä oikea-aikaisesti ehkäisy- ja havaitsemistoimenpiteitä; pyytää neuvostoa esittämään selkeän kannan EU:n liittymisestä GRECOn jäseneksi ja selventämään, onko sitä vastaan minkäänlaista vastustusta, ja jos on, niin minkä jäsenvaltion taholta;

119.panee merkille, että vuosina 2021–2022 sekä muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä että niihin liittyvät rahamäärät kasvoivat poikkeuksellisen paljon; panee merkille, että tapausten määrän kasvu johtui vuosien 2014–2020 IPA II -välineeseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista maaseudun kehittämistä koskevalla osa-alueella (IPARD) Pohjois-Makedoniassa ja Turkissa ja että useimmissa sääntöjenvastaisuuksissa asiaan liittyvät rahamäärät olivat alle 10 000 euroa, kun taas rahamäärien kasvu johtui IPARDin sääntöjenvastaisuuksista Albaniassa; korostaa, että noin 10 prosenttia sääntöjenvastaisuuksista ilmoitettiin petoksiksi ja että tämä prosenttiosuus, joka muuttuu ajan mittaan, kasvoi merkittävästi vuonna 2020 (17 prosenttia) ja oli enimmillään vuonna 2021 (20 prosenttia); kehottaa komissiota seuraamaan edelleen asianmukaisesti näitä rahoitusaloitteita ja raportoimaan parlamentille mahdollisista systeemisistä ongelmista, joita havaitaan varojen käyttöönotossa;

120.katsoo, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI – Globaali Eurooppa) varoja EU:n ulkopuolisille maille annettavaan apuun ja EU:n Ukrainan sodan johdosta toteuttamiin toimiin osoitettuja varoja ei seurata ja valvota riittävästi; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien perusteellisemmat tarkastukset, sen varmistamiseksi, että naapurimaihin lähetetyt EU:n varat hyödyttävät eniten apua tarvitsevia;

121.korostaa, että Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan yhteydessä EU:n talousarvion odotetaan edistävän merkittävästi ehdotuksia, jotka koskevat pitkän aikavälin rakenteellisia ratkaisuja Ukrainan rahoitustarpeisiin; korostaa tässä yhteydessä tarvetta suojella oikeusvaltioperiaatetta ja unionin taloudellisia etuja sekä ehkäistä, havaita ja korjata petoksia, korruptiota, eturistiriitoja ja sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyvät unionin varojen käyttöön Ukrainassa, minkä olisi perustuttava avoimuuden ja tilivelvollisuuden periaatteisiin; katsoo, että kaikkiin asiaan liittyviin rahoitusvälineisiin olisi sisällyttävä tiukkoja säännöksiä ja takeita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

122.korostaa, että yhteistyö kansainvälisten kumppaneiden kanssa on ratkaisevan tärkeää Euroopan ulkopuolella käytettyjen EU:n varojen ja EU:n talousarvion tulopuolen suojelemiseksi; suhtautuu siksi myönteisesti työjärjestelyihin, joita EPPO teki vuonna 2022 Ukrainan yleisen syyttäjän viraston, Albanian tasavallan yleisen syyttäjän viraston, Moldovan tasavallan yleisen syyttäjän viraston, Montenegron korkeimman syyttäjänviraston, Georgian syyttäjänviraston ja Pohjois-Makedonian tasavallan syyttäjänviraston kanssa, sekä Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja sisäisen turvallisuuden ministeriön kanssa allekirjoitettuun yhteisymmärryspöytäkirjaan ja yhteistyötä koskevaan työjärjestelyyn;

123.suosittelee sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden, myös ehdokasmaiden, budjettituen keskeyttämistä, joissa viranomaiset eivät selvästikään toteuta todellisia toimia laajalle levinneen korruption torjumiseksi, ja varmistamaan samalla, että tuki saavuttaa siviiliväestön vaihtoehtoisia väyliä pitkin; kehottaa asettamaan korruption torjunnan entistä tärkeämmäksi painopisteeksi liittymistä valmistelevissa neuvotteluissa ja keskittymään valmiuksien kehittämiseen esimerkiksi erityisten korruptiontorjuntaelinten kautta; kehottaa komissiota lähettämään ehdokasmaille selkeän viestin, että oikeusvaltionormien heikentäminen vaarantaa liittymisen unioniin tai viivästyttää sitä; pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 01/2022 Erityiskertomus 01/2022 ”EU:n tuki oikeusvaltioperiaatteen edistämiselle Länsi-Balkanilla: perustavanlaatuiset ongelmat istuvat edistämispyrkimyksistä huolimatta sitkeässä”. mukaan EU:n vuosina 2014–2020 myöntämä 700 miljoonan euron rahoitustuki oikeusvaltioperiaatteen parantamiseksi Länsi-Balkanilla vaikutti perustavanlaatuisiin uudistuksiin vain vähän;

124.kehottaa kansainväliseen yhteistyöhön kansainvälisten järjestöjen ja naapurimaiden kanssa rajatylittävien petosten ehkäisemisessä; toteaa jälleen, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä tässä yhteydessä;

125.toteaa jälleen olevansa ehdottoman vakuuttunut siitä, että EU:n taloudellisten etujen suojaaminen tehokkaasti ja vaikuttavasti on toteutettavissa ja lujitettavissa ainoastaan vahvistamalla EU:n petostentorjuntajärjestelmää niin, että edistetään yhteentoimivuutta ja mukautumista sellaiseen EU:n jäsenvaltioita koskevaan yhdenmukaiseen petostentorjuntastrategiakehykseen, jossa suositaan määrällistä ja laadullista data-analyysia, jotta voidaan ylittää kansallisten järjestelmien luontaiset rajat, sillä kansalliset järjestelmät eivät riitä torjumaan unionin taloudellisia etuja vastaan kohdistuvia hyökkäyksiä, joista on tullut enenevässä määrin ylikansallisia;

126.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.