1.palauttaa mieliin, että YKP:llä on varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista ja elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa; palauttaa lisäksi mieliin, että SEUT 39 artiklassa määrätään, että YKP:llä on varmistettava tarvikkeiden saatavuus ja taattava kohtuullinen elintaso kalastus- ja vesiviljely-yhteisöille;

2.pitää valitettavana, että vuoden 2014 jälkeen YKP:n täytäntöönpanossa ei ole otettu riittävästi huomioon sosioekonomisia näkökohtia, elintarvikkeiden saatavuutta tai ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa, joita kaikkia tarvitaan kalakantojen kestävän hoidon varmistamiseksi;

3.katsoo, että tästä johtuvat kalastusalaan kohdistuvat kielteiset vaikutukset ovat pahentuneet sen jälkeen, kun on ilmennyt uusia ennennäkemättömiä haasteita, joita ei voitu ennustaa vuonna 2012, kun YKP:tä suunniteltiin, ja joita ovat esimerkiksi brexit, covid-19-pandemia ja energiakriisi; korostaa Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan vakavia vaikutusta ja sitä, että sodalla on kielteisiä vaikutuksia meriturvallisuuden kaltaisiin aloihin, mikä on johtanut kalastustoiminnan keskeytymiseen erityisesti Mustallamerellä kelluvien ajomiinojen vuoksi ja aiheuttaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä, mikä näkyy erityisesti Mustanmeren valaiden kuolleisuuden hälyttävänä kasvuna;

4.pitää myönteisenä, että EU on hyväksynyt nopeasti toimenpiteitä alan tukemiseksi ja sen tilanteen helpottamiseksi vaikeina aikoina; korostaa kuitenkin, että tämän tilanteen kumulatiiviset vaikutukset ovat saattaneet monet laivastot romahduksen partaalla ja heikentäneet tuhansien yritysten kannattavuutta siinä määrin, että niiden selviytyminen on vaarassa, millä voi olla tuhoisia vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen rannikkoalueilla;

5.korostaa, että YKP:n täytäntöönpanon on mukauduttava ilmastonmuutoksen torjunnan haasteeseen, jonka yhteydessä EU on sitoutunut olemaan ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä;

6.katsoo tämän vuoksi, että YKP:n täytäntöönpanoa on jatkettava ja sitä on tarvittaessa uudistettava ja mukautettava vastaavasti;

7.korostaa, että kalat ja äyriäiset ovat erittäin korkealaatuinen proteiinin lähde ja olennainen osa terveellistä ruokavaliota ja niiden hiilijalanjälki on yleensä pienempi kuin maalla tuotettujen elintarvikkeiden; panee tämän vuoksi merkille kalojen ja äyriäisten strategisen arvon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä ja edistettäessä useita kestävän kehityksen tavoitteita, kuten tavoitetta 2 ”ei nälkää”, tavoitetta 3 ”terveyttä ja hyvinvointia”, tavoitetta 12 ”vastuullista kuluttamista”, tavoitetta 13 ”ilmastotekoja” ja tavoitetta 14 ”vedenalainen elämä”;

8.katsoo, että YKP:ssä on kunnioitettava yhtäläisesti kaikkia politiikkatavoitteita; korostaa tarvetta säilyttää tasapaino kestävyyden kolmen pilarin välillä YKP:ssä; kannattaa siksi YKP:n sosioekonomisten ja elintarviketurvan ulottuvuuksien vahvistamista, puutteiden korjaamista ja tavoitteiden tiukentamista sekä ekosysteemilähtöisen lähestymistavan täysimääräistä soveltamista ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista sen kansainvälisessä ulottuvuudessa;

9.katsoo, että kalastuspolitiikan tavoitteisiin olisi kuuluttava se, että taataan kalataloustuotteiden yleinen saatavuus osana elintarviketurvan ja -omavaraisuuden varmistamista, kehitetään rannikkoyhteisöjä sekä puolustetaan ja edistetään kalastukseen liittyvien ammattien sosiaalista tunnustusta sekä edistetään työpaikkojen luomista ja parannetaan kalastajien elinoloja;

10.kehottaa komissiota suorittamaan tämän vuoksi järjestelmällisesti täysimääräiset vaikutusten ennakko- ja jälkiarvioinnit, myös sosioekonomiset analyysit, ennen strategian tai lainsäädännön ehdottamista tai toimintapolitiikkaa koskevien päätösten tekemistä kuullen kaikkia kalatalousalan sidosryhmiä;

11.panee merkille, että vaikka YKP:n perusasetuksessa korostetaan politiikan ympäristöön liittyviä, sosioekonomisia ja elintarviketurvaan liittyviä tavoitteita, syvänmeren kantoja koskevassa asetuksessa (EU) 2016/2336 käsitellään ainoastaan ympäristönäkökohtia; katsoo, että tulevaisuudessa kaikissa perusasetuksen alaisissa asetuksissa olisi otettava täysimääräisesti huomioon sosioekonomiset ja elintarviketurvaan liittyvät näkökohdat;

12.kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan päätöksenteossa enemmän arvoa kalastuksen merkitykselle elintarviketurvan edistämisessä, sillä se tarjoaa korkealaatuisia kala- ja äyriäistuotteita, erityisesti covid-19-pandemian kaltaisissa kriiseissä, sekä sen osuudelle Euroopan rannikko- ja saariyhteisöjen taloudellisessa ja sosiaalisessa rakenteessa sekä kulttuuri-, matkailu- ja gastronomisessa perinnössä;

13.korostaa kalastajien ja vesiviljelyalan tuottajien strategista roolia elintarvikkeiden arvoketjussa ja elintarviketurvallisuudessa sekä naisten roolia kalastajina, alusten päälliköinä, verkkojen paikkaajina, maissa toimivina avustajina ja pakkaajina jne. sekä tarvetta antaa heille tunnustusta;

14.muistuttaa, että kaikki meret ja valtameret ovat globaalia yhteistä omaisuutta ja että merten luonnonvarat ovat julkinen luonnonvara, että kalastustoiminta ja kalastuksenhoito ovat näihin luonnonvaroihin perustuva voimavara ja kuuluvat yhteiseen perintöömme ja että näitä luonnonvaroja olisi hoidettava luotettavien tieteellisten neuvojen perusteella siten, että taataan suurin mahdollinen pitkän aikavälin hyöty koko yhteiskunnalle;

15.katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostusyrityksille myönnettävän vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä olisi yhdenmukaistettava maatalouden jalostusyrityksiä koskevan vastaavan järjestelmän kanssa johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja elintarviketurvan takaamiseksi; pitää siksi myönteisinä komission vähämerkityksen tuen järjestelmään tältä osin hyväksymiä muutoksia;

16.muistuttaa, että YKP:llä ”pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla” ja että ”kestävä enimmäistuotto on saavutettava – – viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta” ja vuoteen 2025 mennessä läntisen Välimeren pohjakalakantoja koskevan hoitosuunnitelman kattamien kantojen osalta; korostaa kuitenkin, että monilajikalastuksessa on mahdotonta soveltaa kestävän enimmäistuoton malliin perustuvaa lajien hoitoa edes tieteellisesti hyvin tunnetussa ja dokumentoidussa kalastuksessa;

17.katsoo, että kestävän enimmäistuoton käyttöönotto kalastuksenhoidon viitearvona on edistänyt kalakantojen yleisen tilan parantamista; muistuttaa, että kalastusala on YKP:n soveltamisvuosina toteuttanut merkittäviä toimia pyyntipaineen vähentämiseksi siinä määrin, että vuonna 2020 yleinen kalastuskuolevuus (F/FMSY) laski alle yhden Koillis-Atlantilla;

18.korostaa, että on ratkaisevan tärkeää jatkaa ja nopeuttaa työtä kalakantojen elvyttämiseksi ja pitämiseksi kestävän enimmäistuoton tasojen yläpuolella erityisesti Välimerellä, jossa F/FMSY-arvo on edelleen yli yhden, ja varmistaa samalla, että kalojen ja äyriäisten tuotanto on kestävän enimmäistuoton tasolla, jotta voidaan varmistaa elintarvikkeiden saatavuus ja positiivinen sosiaalinen ja taloudellinen tuotto kalastajille ja rannikkoyhteisöille;

19.katsoo tässä yhteydessä, että pantaessa kestävää enimmäistuottoa täytäntöön olisi otettava huomioon, millainen tilanne on todella käytännössä, ja perussopimuksessa vahvistetut ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) käytännesääntöihin kirjatut sosioekonomiset sekä suhteellisuutta ja elintarviketurvaa koskevat ulottuvuudet;

20.katsoo lisäksi, että kestävää enimmäistuottoa olisi kehitettävä osana ekosysteemilähtöistä mallia, joka kattaa kaikki kantojen tilaan vaikuttavat tekijät, mukaan lukien lajien vuorovaikutus, ilmaston lämpeneminen ja saastuminen, jotta voidaan varmistaa, että kantojen ehtymisen ei katsota johtuvan pelkästään kalastusalasta;

21.kehottaa komissiota tarkastelemaan sidosryhmien laajan kuulemisen jälkeen mahdollisuutta ottaa käyttöön kalastuksenhoitotavoitteita, joilla varmistetaan sekä kalakantojen optimaalinen taso että laivastojen optimaalinen sosioekonominen tuloksellisuus;

22.kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita, jotka haluavat käynnistää hankkeita, mukaan lukien muuntyyppiset hoitoimenpiteet, kuten taloudelliseen enimmäistuottoon liittyvät toimenpiteet, käynnistämään tarvittaessa kuulemisia sen selvittämiseksi, missä tällaisia kokeiluhankkeita voitaisiin parhaiten toteuttaa;

23.toistaa purkamisvelvoitteesta 18. toukokuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä näkemykset; muistuttaa, että jotkin tahattomat saaliit tai sivusaaliit ovat väistämättömiä erityisesti sekakalastuksessa, koska kalat voivat olla vahingoittuneita, myyntikelvottomia tai alamittaisia tai ne voivat olla ihmisravinnoksi kelpaavia mutta niitä ei silti saa myydä; muistuttaa lisäksi, että kaikkien sidosryhmien meneillään olevista ponnisteluista ja yhteistyöstä huolimatta purkamisvelvoitetta ei voida panna asianmukaisesti täytäntöön, jos ei korjata joitakin puutteita, kuten aluksella olevan varastointikapasiteetin tai satamassa olevien keräyslaitteistojen puutetta sekä poikkeusten asianmukaista käyttöä; huomauttaa, että nämä puutteet haittaavat asianmukaista täytäntöönpanoa, mikä johtaa riittämättömään kalakantoja koskevien tietojen keruuseen ja vaikeuttaa saaliiden tarkkaa arviointia ja estää siten luotettavien tieteellisten arvioiden tekemisen kalakannoista;

24.korostaa, että purkamisvelvoite ei ole itsessään tavoite vaan väline tahattomien saaliiden minimoimiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että viime vuosina saavutetun valikoivuuden paranemisen ansiosta ei-toivottujen sivusaaliiden määrä on vähentynyt huomattavasti; korostaa, että tämä on saavutettu kalastajien yhdessä tiedeyhteisön kanssa toteuttamien toimien tuloksena, kun tietämystä on sovellettu valikoivampien kalastustekniikoiden ja pyydysten kehittämisen tukemiseksi; korostaa näin ollen, että on panostettava enemmän sellaisten pyydysten kehittämisen ja käyttöönoton rahoittamiseen, jotka parantavat valikoivuutta ja tiedonkeruuta;

25.muistuttaa, että parlamentti pyysi komissiota arvioimaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa, mihin kuuluu myös arvio purkamisvelvoitteen sosioekonomisista vaikutuksista, joka on toteutettava kaiken kalastuksen, myös pienimuotoisessa kalastuksen, osalta;

26.katsoo lisäksi, että–nykyistä purkamisvelvoitetta olisi sovellettava käytännöllisellä tavalla ja sen yhteydessä olisi otettava huomioon kunkin kalastuksen erityispiirteet; olisi annettava enemmän painoarvoa sille, että kalastajilla on kokemusta siitä, milloin ja missä kalastaa välttäen tahattomia saaliita, ja olisi annettava arvostusta heidän pyrkimyksilleen parantaa valikoivuutta;–olisi edistettävä jäsenvaltioiden ja tuottajajärjestöjen välistä kiintiöiden vaihtoa yhteisten kiintiöiden avulla ja teknistä valikoivuutta sekä valikoivuutta ajan ja paikan suhteen;–olisi säilytettävä purkamisvelvoitetta koskevat nykyiset poikkeukset, jotka perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, sekä kevennettävä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon liittyvää hallinnollista taakkaa; komission olisi otettava tämä huomioon tarkastellessaan niitä uudelleen;–purkamisvelvoitteen soveltamista, mukaan lukien sen soveltamisala, olisi tarkasteltava uudelleen pullonkaulalajien ja monimutkaisten poikkeusten aiheuttamien ongelmien rajoittamiseksi;–purkamisvelvoitetta olisi valvottava ja se olisi pantava täytäntöön tehokkaasti, ja samalla siitä olisi tehtävä houkuttelevampi, jotta voidaan parantaa toimijoiden omavastuullisuutta ja siten velvoitteen noudattamista erityisesti kannustimilla, joilla esimerkiksi edistetään tekoälyvälineiden käyttöä valikoivuuden ja lajien tunnistamisen parantamiseksi, sekä tekemällä asianmukaisia parannuksia ja mukautuksia unionin satamiin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti EMKVR:n mahdollisuuksia ja tukea;

27.painottaa, että tahattomien saaliiden minimointia koskevaa tavoitetta ei voida saavuttaa purkamisvelvoitteen avulla riittävän hyvin ja se olisi pyrittävä saavuttamaan ensisijaisesti teknisiä toimenpiteitä käyttäen ja että sitä olisi tuettava parantamalla saaliiden kirjaamista parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen pohjalta; kehottaa komissiota arvioimaan muita vaihtoehtoja tahattomien saaliiden minimoimiseksi sekä ehdottamaan toimia purkamisvelvoitteen toimivuuden parantamiseksi ja etsimään samalla edelleen erilaisia tapoja panna purkamisvelvoite täytäntöön ja kehittää valikoivampia pyydyksiä;

28.muistuttaa, että TACit ja kiintiöt ovat suorin tapa hallinnoida kalastuskuolevuutta mutta yksittäistä kantaa koskevat TACit voivat olla ongelmallisia sekakalastuksessa (pullonkaulavaikutuksen vuoksi);

29.korostaa tarvetta parantaa sekakalastusta koskevia tieteellisiä lausuntoja myös valtameriin kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi sekä ottaa TACien vahvistamisen yhteydessä huomioon saaliiden koostumus ja ilmastonmuutoksesta johtuva lajien siirtyminen;

30.korostaa, että kiintiöiden hallinnoinnin piiriin kuuluvassa kalastuksessa pullonkaulalajien ongelma saattaa johtaa kalastustoimien lopettamiseen ennen kauden loppua, millä voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia kalastajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään YKP:n nykyisiä mahdollisuuksia, kuten kiintiöiden vaihtoja tai vuosittaisia ja lajien välisiä joustomahdollisuuksia, ja korostaa samalla tässä yhteydessä, että hyvään kiintiöjärjestelmään olisi sisällyttävä kohtuullisessa määrin joustavuutta, sillä se antaisi kalastajille, jotka tarvitsevat ylimääräisiä kiintiöitä pullonkaulalajeille, ja kalastajille, joilla on käytettävissä kiintiöitä, mahdollisuuden saavuttaa molempia osapuolia hyödyttävä lopputulos;

31.kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan TACien vahvistamista yli vuoden tai puolen vuoden kausiksi erityisesti tärkeimpien kohdekantojen osalta hyödyntäen aina parhaita käytettävissä olevia tieteellisiä lausuntoja, jotta voidaan lisätä ennustettavuutta ja pitkän aikavälin varmuutta kalastajien kannalta, kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään löytämään parhaat käytettävissä olevia tieteelliset lausunnot mahdollisuudesta poistaa tiettyjen kantojen TACit ja varmistamaan samalla, että kyseinen kanta pysyy turvallisissa biologisissa rajoissa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;

32.korostaa, että neljä vuosikymmentä sitten vahvistettua suhteellista vakautta pidetään laajalti olennaisen tärkeänä välineenä pitkän aikavälin ennustettavuuden ja jatkuvuuden takaamiseksi kalakantojen jakamisessa maiden kesken;

33.korostaa, että huolimatta kansainvälisistä ja EU:n pyrkimyksistä kalastusalusten turvallisuusolosuhteiden parantamiseksi puutteita esiintyy edelleen, eli kansainvälisiä yleissopimuksia, joissa vahvistetaan alusten ja aluksilla olevien henkilöiden suojelua koskevat säännöt ja järjestelmät, sovelletaan ensisijaisesti suurempiin aluksiin;

34.toteaa jälleen, että aluksella vallitsevia työ- ja elinolosuhteita ei voida tarkastella erillään turvallisuusolosuhteista; katsoo, että hyvät työ- ja elinolosuhteet aluksilla ja alusten asianmukainen nykyaikaistaminen parantavat kalastajien turvallisuutta ja lepoaikaa; katsoo, että näillä seikoilla on suoria vaikutuksia turvallisuuteen aluksella, sillä suuri prosentuaalinen osuus kalastusaluksilla tapahtuvista onnettomuuksista ja vaaratilanteista liittyy edelleen inhimillisiin erehdyksiin, jotka johtuvat tiedon tai koulutuksen puutteesta tai väsymyksestä;

35.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan mahdollisimman korkeat turvallisuusnormit aluksilla niiden koosta riippumatta; kannustaa panemaan alalla täytäntöön parhaat mahdolliset alusten turvallisuusolosuhteet;

36.ottaa huomioon EMKVR:n nykyiset mahdollisuudet tukea terveyttä, turvallisuutta, työoloja ja energiatehokkuutta kalastusaluksilla ja toteaa painokkaasti, että nykyinen tapa käyttää bruttovetoisuutta kalastuskapasiteetin mittaamiseksi EU:ssa voisi haitata alusten energiatehokkuuden, turvallisuuden ja mukavuuden parantamista, sillä se rajoittaa mahdollisuuksia korvata ja nykyaikaistaa niitä tai lisätä tilaa, vaikka se ei lisää alusten valmiuksia kalastaa enemmän; korostaa, että tämä puolestaan haittaa sellaisten edellä mainittujen piirteiden parantamista, jotka viime kädessä edistäisivät työllisyyttä, rannikkoyhteisöjen kehitystä ja alan houkuttelevuutta erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa;

37.panee merkille komission tiedonannon EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan energiasiirtymästä COM(2023)0100., jolla pyritään varmistamaan, että kalatalousala edistää EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä ja takaamaan samalla, että kalastus EU:ssa on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää; huomauttaa, että tällä siirtymällä on useita esteitä, kuten kalastuskapasiteetin nykyinen määritelmä ja rajoitukset; muistuttaa, että vedyllä, ammoniakilla tai sähköllä käyvät moottorit ovat yleensä raskaampia ja suurempia kuin vastaavat dieselmoottorit ja että niiden asentaminen aluksiin edellyttää siksi bruttovetoisuuden lisäämistä ja että mukautetuista teknologioista on pulaa, niiden kustannukset ovat korkeat ja erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalaan keskittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta puuttuu; pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ei käsitellä näitä esteitä;

38.kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla vastataan tarpeeseen helpottaa kalastusalan hiilestä irtautumista, ratkaista vanhenevien kalastusalusten ongelma ja parantaa turvallisuutta ja työoloja; katsoo, että tällaisiin toimenpiteisiin voisi tarvittaessa kuulua se, että–hyödynnetään täysimääräisesti käytettävissä oleva bruttovetoisuus kansallisten kapasiteetin ylärajojen puitteissa,–määritellään kalastuskapasiteetti uudelleen esimerkiksi jättämällä ”sosiaaliseen ja turvallisuuteen liittyvä” vetoisuus kalastuskapasiteetin laskennan ulkopuolelle,–nostetaan kalastuskapasiteetin rajoja bruttovetoisuuden ja moottoritehon osalta lisäämättä alusten valmiuksia pyytää enemmän kalaa;

39.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan alan ammattilaisten mahdollisuuksia saada EMKVR:n varoja;

40.kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan tutkimusta ja kehittämistä, mukauttamaan valtiontukipolitiikkaa ja tarjoamaan synergiassa EMKVR:n kanssa asianmukaisen ja riittävän rahoituksen, jotta alalla voidaan saavuttaa tavoite, joka koskee EU:n laivaston hiilestä irtautumista, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja muiden asiaan liittyvien velvoitteiden edellyttämässä tiukassa aikataulussa;

41.kehottaa komissiota myös tarkastelemaan uudelleen EMKVR:ää WTO:n 12. ministerikokouksessa 17. kesäkuuta 2022 hyväksytyn kalastustukia koskevan WTO:n sopimuksen mukaisesti hiilineutraaliuden saavuttamiseksi; kehottaa hyväksymään uusien alusten rahoituksen kansainvälisissä kalastussopimuksissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;

42.kehottaa lisäksi kehittämään talouden siirtymävaiheen tukea hiilestä irtautumisen edistämiseksi ja kattamaan kaikki laivastonosat; vaatii, että tällaista tukea olisi käytettävä laivaston hyvin korkean iän vuoksi myös nykyisten alusten korvaamiseen tehokkaammilla, turvallisemmilla, teknologisesti innovatiivisilla ja tilavammilla aluksilla, jotka osaltaan lisäävät alan houkuttelevuutta ja edistävät sukupolvenvaihdoksia;

43.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään EMKVR:n rahoitusta esimerkiksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, RePower EU:n ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelman avulla hiilestä irtautumisen helpottamiseksi ja tutkimuksen rahoittamiseksi, jotta voidaan helpottaa oikeudenmukaista ekologista siirtymää, jossa ketään ei jätetä jälkeen;

44.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tutkimuksen tukemiseksi ja sellaisten valikoivien kalastusvälineiden ja -tekniikoiden sallimiseksi, jotka auttavat vähentämään merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineen käyttöä;

45.panee merkille monivuotisten suunnitelmien keskeisen merkityksen alueellisen kalastuksenhoidon tärkeimpinä kehyksinä, jotka perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin, teknisiin ja taloudellisiin lausuntoihin, mutta pitää valitettavana, ettei niiden koko potentiaalia ole hyödynnetty;

46.kehottaa komissiota arvioimaan, miten tehokkaasti nykyiset monivuotiset suunnitelmat pannaan täytäntöön, jotta voidaan varmistaa, että ne edistävät YKP:n tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että näitä suunnitelmia olisi tarvittaessa päivitettävä ja parannettava sosioekonomisten näkökohtien ja muuttuvien olosuhteiden huomioon ottamiseksi;

47.kehottaa komissiota selvittämään yhteistyössä alan muiden kumppaneiden ja erityisesti EU:n ulkopuolisten maiden ja asiaankuuluvien alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa, voitaisiinko monivuotisten suunnitelmien piiriin kuulumattomia EU:n meriä ja erityisesti itäistä Välimerta ja Mustaamerta varten ehdottaa monivuotisia suunnitelmia, jotka ovat samankaltaisia kuin muilla merialueilla käytössä olevat suunnitelmat, ja miten ne voivat täydentää näillä merialueilla jo olemassa olevia hoitovälineitä ja tehdä yhteistyötä kyseisten välineiden avulla;

48.korostaa tarvetta varmistaa alueellisten monivuotisten suunnitelmien ja kunkin alueen erityisen meripolitiikan väliset synergiat;

49.pitää välttämättömänä, että kaikki kalastuksenhoidosta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset sekä neuvoa-antavat toimikunnat, joilla on tässä keskeinen rooli, osallistuvat täysimääräisesti monivuotisten suunnitelmien määrittelyyn, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon YKP:n mukaisesti;

50.korostaa, että kalastus on ala, joka on eniten riippuvainen terveistä, tuottavista ja selviytymiskykyisistä kannoista ja meriekosysteemeistä ja että näihin ekosysteemeihin vaikuttavat myös monet muut meriympäristön käyttötarkoitukset ja meriympäristössä tapahtuva toiminta, kuten meriliikenne ja matkailu, kaupunkien ja rannikkoalueiden kehittäminen, raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntäminen, mukaan lukien merenpohjan louhinta, sekä merten pilaantuminen ja ilmastonmuutos; korostaa näin ollen tarvetta parantaa ekosysteemilähtöisen lähestymistavan täytäntöönpanoa alueiden, jäsenvaltioiden ja unionin tasolla, minkä yhteydessä monivuotisilla suunnitelmilla ja muilla hoitovälineillä on keskeinen rooli;

51.korostaa, että tarvitaan johdonmukaisia kalastuksenhoitotoimenpiteitä, jotka koskevat useiden monivuotisten suunnitelmien kattamilla alueilla hajallaan olevia kalakantoja sekä alueita, jotka eivät kuulu monivuotisten suunnitelmien piiriin;

52.suosittaa painokkaasti, että komissio antaa politiikalle enemmän sen ansaitsemaa strategista painoarvoa ja että asiasta vastaaville komission yksiköille taataan riittävä määrä kalatalousalan asiantuntijoita, kun otetaan huomioon kalastuksen ja vesiviljelyn strateginen merkitys terveellisten, runsaasti proteiinia sisältävien ja laadukkaiden elintarvikkeiden lähteenä;

53.pyytää varmistamaan, että komission jäsenten kollegion tulevissa kokoonpanoissa olisi oltava yksi komission jäsen, joka vastaa yksinomaan kalastus-, vesiviljely- ja meriasioista;

54.korostaa sen merkitystä, että komissio sisällyttää YKP:stä annetun asetuksen 50 artiklassa tarkoitettuun vuosikertomukseensa riittävän yksityiskohtaiset tiedot, jotta voidaan seurata ja arvioida tehokkaasti, miten komissio panee YKP:tä täytäntöön; kehottaa lisäksi komissiota muuttamaan YKP:n uudelleentarkastelun yhteydessä 49 artiklaa siten, että siinä asetetaan määräaika siten, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava kertomus kymmenen vuoden kuluttua uudelleentarkastelusta ja sen jälkeen joka viides vuosi;

55.kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita paremmin YKP:n tavoitteiden täytäntöönpanossa sekä niiden kunnioittamisen ja noudattamisen varmistamisessa; korostaa, että on olennaisen tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot hoitavat kalavaroja avoimesti; korostaa, että hoidon avoimuus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa EU:n kansalaisten luottamuksen korkea taso ja säilyttää EU:n kalatalousalan hyvä maine;

56.ehdottaa komissiolle ja neuvostolle, että Euroopan parlamentille annetaan tarkkailijan asema kalastusmahdollisuuksista käytävissä vuotuisissa neuvotteluissa ja varmistetaan siten sen täysi poliittinen edustus;

57.korostaa, että on tärkeää vahvistaa alueellistamista YKP:ssä, jotta alueet ja paikallisviranomaiset voivat osallistua enemmän kansallisten kalatalousalan toimintaohjelmien laatimiseen, kehittämiseen ja arviointiin ja yleisemminkin kalastuksenhoitoon, ja että samalla on hyödynnettävä täysimääräisesti YKP:n nykyisiä mahdollisuuksia;

58.korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet ja soveltaa samalla kalastuksenhoitoon yhdenmukaistettua lähestymistapaa koko EU:ssa; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään alueellisissa ryhmissä yhdessä asiaankuuluvien sidosryhmien, neuvoa-antavien toimikuntien sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa YKP:n perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, jotta voidaan suunnitella alueellisia säilyttämistoimenpiteitä yhteisien suositusten avulla, jotka on räätälöity paremmin kunkin merialueen erityispiirteisiin;

59.korostaa neuvoa-antavien toimikuntien keskeistä roolia sidosryhmien yhteistyön vahvistamisessa ja sen varmistamisessa, että ne osallistuvat asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti EU:n päätöksentekoprosessiin;

60.korostaa lisäksi, että neuvoa-antavat toimikunnat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan välittää kokemuksia ja tietoja Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille sekä antaa suosituksia kalastuksenhoitoon sekä kalastuksen ja vesiviljelyn sosioekonomisiin ja säilyttämistä koskeviin näkökohtiin liittyvistä kysymyksistä ja selittää alan ja muiden sidosryhmien ongelmia ja siten tukea ja parantaa lainsäädäntöä;

61.korostaa, että neuvoa-antavilla toimikunnilla on myös keskeinen rooli alueellistamisen yhteydessä;

62.kehottaa komissiota varmistamaan, että alueellisilla sidosryhmillä ja neuvoa-antavilla toimikunnilla on suurempi rooli kolmansien maiden ja erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan kanssa käytävissä neuvotteluissa ja toteutettavissa kuulemisissa; huomauttaa, että komissio vastaa kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen järjestämisestä siten, että molempien osapuolten sidosryhmien välinen suora vuorovaikutus ja tiedonvaihto on mahdollista;

63.kannattaa neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanoa, jossa sosioekonomisilla toimijoilla on enemmistöedustus muihin eturyhmiin verrattuna;

64.korostaa, että on tärkeää, että sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti neuvoa-antaviin toimikuntiin ja että niissä on hyvä työilmapiiri, joka perustuu kunnioitukseen, eri sidosryhmien kaikkien lausuntojen huomioon ottamiseen, puolueettomiin sihteeristöihin, puheenjohtajuuden kiertoon sekä ulkoisiin, säännöllisiin ja riippumattomiin tuloksellisuuden tarkasteluihin;

65.korostaa, että on tärkeää ottaa neuvoa-antavat toimikunnat mukaan Euroopan parlamentin työhön, ja suosittaa tämän vuoksi, että neuvoa-antavien toimikuntien ja parlamentin asiaankuuluvien valiokuntien edustajat käyvät säännöllistä keskustelua;

66.pitää valitettavana, ettei sitä, miten neuvoa-antavien toimikuntien neuvot otetaan huomioon päätöksenteossa, seurata riittävästi eikä se ole riittävän avointa; kehottaa komissiota laatimaan menettelyn, jotta neuvoa-antaville toimikunnille voidaan antaa parempi käsitys niiden suositusten tuloksista, kuten harkitsemaan vuosikertomuksen laatimista sekä neuvoa-antavien toimikuntien suositusten huomioon ottamista koskevien selitysten sisällyttämistä komission erityisehdotuksiin, kuten asiaankuuluvien säädösten johdanto-osan kappaleisiin;

67.kehottaa komissiota osallistumaan järjestelmällisesti ja aktiivisesti neuvoa-antavien toimikuntien kokouksiin ja tiedottamaan paremmin niiden lausunnoille annetusta painoarvosta; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan neuvoa-antavia toimikuntia asiaankuuluvalla tavalla;

68.katsoo, että kalastuksen yhteishoito on osallistava ja yhteiseen vastuuseen perustuva malli, joka pohjautuu alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan, joka on avoin, ennakoiva ja demokraattinen ja joka auttaa lisäämään tietämyksen jakamista kalastuksenhoitoa varten vastuullisuuden kulttuurin puitteissa, perustamaan luottamuksen verkoston, vähentämään osaltaan konflikteja ja poistamaan esteitä, joita on innovaatioiden ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiselle kalastuksenhoidossa sekä suojeltujen merialueiden perustamiselle, täytäntöönpanolle ja hoidolle, missä se on osoittautunut erittäin onnistuneeksi;

69.suhtautuu myönteisesti komission tiedonannossa ”Yhteinen kalastuspolitiikka tänään ja huomenna” esitettyyn ehdotukseen, jonka mukaan komissio toteuttaa kevään 2023 ja kesän 2024 välisenä aikana EU:n laajuisen osallistavan ennakointihankkeen ”Tulevaisuuden kalastajat”, joka perustuu paikan päällä tehtyihin haastatteluihin;

70.kehottaa komissiota perustamaan kaikki poliittiset ja lainsäädännölliset aloitteensa (mukaan lukien kalastusrajoituksia koskevat täytäntöönpanosäädökset) parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin, teknisiin ja taloudellisiin lausuntoihin (myös kalastajien empiiriseen tietämykseen) ja kalatalousalan ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemiseen ja osallistumiseen sekä ennalta suoritettaviin sosioekonomisten vaikutusten arviointeihin, joissa käytetään innovatiivisia välineitä, kuten kalastuksen vaikutuksia rannikkoalueisiin analysoivassa CABFishman-hankkeessa kehitettyjä välineitä;

71.kehottaa jäsenvaltioita lisäämään henkilöresurssejaan ja aineellisia resurssejaan ja antamaan sopivat välineet tieteellisiä kampanjoita ja hankkeita varten, jotta niillä on riittävästi tietoa säilyttämistoimenpiteiden kohteena olevista lajeista;

72.kehottaa antamaan EMKVR:stä tehokasta tukea valikoivammille ja vaikutukseltaan vähäisemmille kalastustekniikoille EU:n kalastuslaivastoissa ja tukemaan siitä erityisesti kalastajia, joihin rajoitukset vaikuttavat eniten, erityisten kalastustekniikoiden käyttöä koskevien tieteellisten vaikutustenarviointien perusteella; kannustaa komissiota tekemään tunnetuksi ”kalaekologian” tieteellistä käsitettä, jolla pyritään sovittamaan yhteen säilyttämistoimenpiteet ja meren elollisten luonnonvarojen kestävä käyttö;

73.katsoo, että neuvoa-antaville toimikunnille olisi annettava mahdollisuus osallistua neuvontapyyntöihin, joita komissio esittää Kansainväliselle merentutkimusneuvostolle (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselle kalastuskomitealle (STECF), jotta voidaan edistää tiiviimpää yhteistyötä tutkijoiden ja sidosryhmien välillä;

74.kehottaa komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille järjestelmällisesti näistä pyynnöistä ja erityisesti siitä, miten ne edistävät YKP:n tavoitteiden saavuttamista;

75.korostaa tarvetta varmistaa, että kalastukselle ja vesiviljelylle annetaan toimintapolitiikan suunnittelussa ja aluesuunnittelussa oikeudenmukainen asema muihin aloihin nähden; muistuttaa tarpeesta parantaa siniseen talouteen liittyvien erilaisten talouden toimintojen tasapainoa, jotta voidaan vähentää ja välttää konflikteja ja edistää synergioita erityisesti uusiutuvan valtamerienergian infrastruktuurien Tilintarkastustuomioistuimen 5. heinäkuuta 2023 antamassa erityiskertomuksessa ”Merellä tuotettava uusiutuva energia EU:ssa” todetaan seuraavaa: ”Merienergian kehittämisen mahdolliset kielteiset vaikutukset kalastusalaan on tunnistettava ja niihin on puututtava paremmin” (https://www.eca.europa.eu/ECAPublications/SR-2023-22/SR-2023-22_FI.pdf, s. 44). kanssa merten aluesuunnittelusta annetun direktiivin Direktiivi 2014/89/EU, annettu 23. heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135). avulla; toteaa, että tämä edellyttää sidosryhmien laajaa ja osallisuutta edistävää osallistumista;

76.muistuttaa, että ympäristönsuojeluvaatimukset on sisällytettävä YKP:hen kestävän kehityksen edistämiseksi SEUT-sopimuksen mukaisesti;

77.korostaa, että on mahdotonta hallinnoida kalastusta erillisenä toimintapolitiikkana, ja kehottaa komissiota panemaan YKP:n täytäntöön synergiassa kaikkien hydrosfääriin vaikuttavien EU:n julkisten toimintapolitiikkojen kanssa ja ottamaan huomioon kaikki Euroopan merialueisiin liittyvät haasteet;

78.korostaa erityisesti, että YKP:n on oltava johdonmukainen EU:n ympäristölainsäädännön ja erityisesti meristrategiapuitedirektiivin Direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19). mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamista koskevan tavoitteen kanssa ja että sen täytäntöönpanossa on noudatettava tasapuolisesti kolmea kestävän kehityksen pilaria;

79.korostaa, että muissa EU:n toimintapolitiikoissa ja strategioissa on otettava riittävästi huomioon YKP ja että niiden on oltava johdonmukaisia sen kanssa;

80.toteaa, että meriympäristön olosuhteiden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden täytäntöönpanossa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla varmistetaan asianmukainen tuki kalastus- ja vesiviljelyalalle;

81.muistuttaa, että SEUT 13 artiklassa määrätään, että laatiessaan ja pannessaan täytäntöön EU:n kalastuspolitiikkaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden on otettava täysimääräisesti huomioon eläinten hyvinvoinnin vaatimukset kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja;

82.kehottaa komissiota lisäämään edelleen tieteeseen perustuvaa tietämystä vesieläinten hyvinvoinnista ja ottamaan tätä koskevan tutkimuksen huomioon kalastusta ja vesiviljelyä koskevan toimintapolitiikan tulevan kehityksen yhteydessä; korostaa, että kaikessa tulevassa toimintapolitiikan kehityksessä olisi otettava huomioon myös käytännön toteutettavuus kalastuksessa ja vesiviljelyn hoidossa ja toimijoihin ja toimintoihin mahdollisesti kohdistuvat taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset ja siinä olisi myös otettava huomioon tarve varmistaa tasapuoliset kansainväliset toimintaedellytykset;

83.katsoo, että puhtaasti kasvipohjaisten tuotteiden kaupan pitäminen tuotenimellä, jossa mainitaan ”kala” tai kalalaji, voi aiheuttaa kuluttajille sekaannusta ostohetkellä; katsoo, että tuotenimet, joissa mainitaan ”kala” tai kalalaji, olisi varattava sisämarkkinoilla eläinperäisille kalastus- tai vesiviljelytuotteille;

84.kehottaa komissiota tarkistamaan ja päivittämään ”kalastuksesta erittäin riippuvaisen alueen” käsitettä ja säätämään sen lainsäädännöllisestä sisällöstä, jotta tämä tunnustus mahdollistaa eriytetyn kohtelun, jolla pyritään säilyttämään kalastus kyseisillä alueilla suosituimmuuskohteluun perustuvan kalastuskiintiöiden jaon avulla; kannattaa näkemystä, jonka mukaan ”kalastuksesta erittäin riippuvaisen alueen” päivitetyn käsitteen määritteleviin piirteisiin olisi kuuluttava laadukkaan eläinperäisen proteiinin tuottaminen, elintarviketurvan edistäminen tai suuren lisäarvon varmistaminen saaliille ja muille meren tuotteille sekä toiminnan yhteiskunnallinen merkitys;

85.toteaa, että jotkin YKP:n näkökohdat eivät ehkä palvele asianmukaisella tavalla pienimuotoista kalastusta ja että on turvattava sen elintärkeä sosioekonominen rooli monissa rannikkoyhteisöissä ja sen strateginen rooli elintarvikkeiden saatavuuden kannalta;

86.katsoo, että YKP:ssä olisi otettava riittävällä tavalla huomioon pienimuotoisen kalastuksen ja äyriäisten ja nilviäisten alojen moninaisuus, erityispiirteet ja ongelmat;

87.kehottaa kiinnittämään huomiota tarpeeseen lisätä pienimuotoisen kalastuksen ammattilaiset mukaan ottamista ja osallistumista kalastuspolitiikan hallinnointiin, määrittämiseen ja täytäntöönpanoon sekä neuvoa-antaviin toimikuntiin;

88.katsoo, että YKP:n uudelleentarkastelun yhteydessä olisi annettava lähivesikalastusta, pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta koskeva yhteinen, laaja ja asianmukainen määritelmä; painottaa, että määritelmän olisi oltava käytännöllinen, mitattavissa oleva ja selkeä; korostaa myös, että määritelmän olisi perustuttava asianmukaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston erityispiirteet ja kriteerit sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään alusten pituuteen, jotta voidaan antaa pienimuotoisen kalastuksen määritelmä, joka vastaa paremmin laivaston todellista tilannetta;

89.kehottaa komissiota ehdottamaan yhdessä neuvoa-antavien toimikuntien kanssa yhdenmukaista määritelmää, joka sisällytettäisiin YKP:n perusasetuksen uudelleentarkasteluun, jotta se kattaisi tarvittaessa kaiken EU:n kalastuslainsäädännön; katsoo, että mikään edellä esitetyistä muutoksista ei saisi vaikuttaa EMKVR:n täytäntöönpanoon kuluvalla talousarviokaudella;

90.korostaa tarvetta muuttaa kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1967/2006, josta käytetään myös nimeä ”Välimeri-asetus”, jossa vahvistetaan säännöt pyydysten teknisille ominaisuuksille ja niiden käytölle, sillä asetus on valitettavasti vanhentunut ja estää siten yhteisen kalastuspolitiikan päätavoitteiden ja erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisen;

91.korostaa, että 17 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on laivastoilleen käytettävissä olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet; korostaa, että jäsenvaltioilla on valta määrittää perusteet, joita ne käyttävät kalastusmahdollisuuksia jakaessaan;

92.pitää myönteisenä, että nykyiset jakomenetelmät, jotka perustuvat suurelta osin aiempiin oikeuksiin, mahdollistavat tietyn taloudellisen vakauden kalastusalalla, mikä voi olla edellytys sille, että toimijat voivat innovoida ja ottaa käyttöön kestävämpiä tekniikoita;

93.korostaa, että helposti saatavilla oleva kalastusmahdollisuuksien järjestelmä sekä sen jakoa koskevat avoimet perusteet ja sen käytännön soveltamisen avoimuus mahdollistavat paremman valvonnan, tasapuoliset toimintaedellytykset, yhtäläiset mahdollisuudet kaikille asianomaisille osapuolille sekä paremman ennustettavuuden, vakauden ja oikeusvarmuuden kalastajien kannalta;

94.pitää valitettavana, että kalastusmahdollisuuksien jako ei ole avointa tietyissä jäsenvaltioissa, ja kehottaa julkistamaan perusteet sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti;

95.katsoo, että jakomenetelmiä olisi kehitettävä ja sovellettava siten, että siihen otetaan mukaan kalastusyhteisöt, alueelliset viranomaiset ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät, ja että olisi varmistettava, että kaikki laivastonosat, tuottajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt ovat tasapuolisesti edustettuina, ja niiden olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja niihin olisi sisällyttävä suojatoimia, kuten määräaikoja, jotta kalastajat ehtivät sopeutua, jos jäsenvaltiot päättävät muuttaa jakomenetelmäänsä;

96.kehottaa neuvostoa ottamaan kalastusmahdollisuuksia jakaessaan huomioon kunkin laivastonosan, myös pienimuotoisen kalastuksen laivaston, erityispiirteet ja -tarpeet;

97.muistuttaa YKP:stä annetun asetuksen 17 artiklan merkityksestä välineenä, jolla tarjotaan kannustimia vaikutuksiltaan vähäiselle ja pienimuotoiselle kalastukselle, ja siitä, että jäsenvaltioiden on hyödynnettävä sen tarjoamia mahdollisuuksia, kuten kannustimia käyttää valikoivampia pyydyksiä tai kalastustekniikoita, jotka kuluttavat vähemmän energiaa tai joilla on vähemmän elinympäristövaikutuksia;

98.panee merkille, että komissio käynnistää jäsenvaltioiden ja sidosryhmien keskuudessa keskustelut, joissa pyritään laatimaan kalastusmahdollisuuksien jakoa koskeva käsikirja, jotta voidaan lisätä avoimuutta, edistää kestäviä kalastuskäytäntöjä koko EU:ssa ja tukea pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta;

99.korostaa tuottajajärjestöjen roolia kestävyyden ja elintarvikkeiden saatavuuden edistämisessä sekä kasvun ja työllisyyden lisäämisessä kalastus- ja vesiviljelyalalla muun muassa seuraavin keinoin:–yhteisten toimien hallinnointi ja täytäntöönpano;–tuottajien, ensimmäisten ostajien ja kuluttajien tuominen yhteen toimitusketjussa;–kannattavien ja kestävien kalastustuotteiden tekeminen tunnetuksi kuluttajille osallistumalla sertifiointijärjestelmiin;–kalastusasetuksen noudattamisen edistäminen, jäljitettävyyden tukeminen sekä saalisilmoitusten avoimuuden ja tietojen laadun parantaminen LIS-kalastuksen torjumiseksi;–kalastuskiintiöiden jakaminen ja hallinnointi joissakin jäsenvaltioissa;

100.panee lisäksi merkille, että monissa jäsenvaltioissa suhteellisen harvat pienimuotoista kalastusta harjoittavat kalastajat kuuluvat tuottajajärjestöihin ja vielä harvemmilla pienimuotoista kalastusta harjoittavilla kalastajilla on omat tuottajajärjestönsä, mikä rajoittaa niiden mahdollisuuksia hyötyä tästä kanavasta kalastuskiintiöiden saamiseksi; kannustaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien tuottajajärjestöjen perustamista;

101.korostaa, että kalastajien yhdistysten, kuten kalastuskuntien, jotka pyrkivät saavuttamaan yhteisen markkinajärjestelyn Asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1). mukaiset tuottajajärjestön päätavoitteet, olisi oltava oikeutettuja saamaan rahoitustukea tasavertaisesti nykyisten hyväksyttyjen tuottajajärjestöjen kanssa; toteaa tässä yhteydessä painokkaasti, että asianomaisten jäsenvaltioiden, komission ja kalastuskuntien olisi harkittava yhdessä asiaankuuluvia vaihtoehtoja ja ratkaisuja;

102.huomauttaa, että YKP:n normit ovat tiukimpien normien joukossa maailmanlaajuisesti ja edistävät merkittävästi ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja että vaikka parantamisen varaa on vielä paljon, viime vuosikymmeninä saavutettu edistys osoittaa, mitä voidaan tehdä yhtäältä kalakantojen ja elinympäristöjen kestävyyden edistämiseksi edelleen ja toisaalta kalastajien ja alusten omistajien tulojen lisäämiseksi; korostaa, että muun muassa kalatalousalan ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä koskevien tiukkojen normien edistäminen on muiden tekijöiden rinnalla ratkaisevan tärkeää uuden sukupolven kalastajien houkuttelemiseksi ja alan pitkän aikavälin taloudellisen vakauden varmistamiseksi;

103.toteaa, että ympäristönsuojelu on eurooppalaisten ja erityisesti nuorempien sukupolvien kasvava huolenaihe; korostaa kestävän kalastuksenhoidon merkitystä nuorten kalastajien houkuttelemisessa; kehottaa tässä yhteydessä edistämään vaikutuksiltaan vähäistä kalastusta;

104.kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että osa kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten mukaisista rahoitusosuuksista kohdennetaan mahdollisuuksien mukaan myös nuorten ja naisten kalastus- ja vesiviljelyalalle mukaan ottamisen parantamiseen, meriympäristön ennallistamiseen sekä ilmaston ja meriympäristön tilaa koskevan tietämyksen parantamiseen;

105.korostaa tarvetta houkutella nuoria paitsi merikalastustoimintaan myös kalastusyritysten hallinnointiin ja vesiviljelyn pariin, jotta varmistetaan sukupolvenvaihdos koko vesiluonnonvaroista peräisin olevien elintarvikkeiden alalla;

106.korostaa, että sukupolvenvaihdos on tärkeää, jotta voidaan vastata erityisesti rannikkoalueiden ja niitä ympäröivien maaseutualueiden väestöhaasteisiin, ja edistää erityisesti niiden kulttuuriperinnön säilyttämistä;

107.suhtautuu myönteisesti siihen, että vuosien 2021–2027 EMKVR:stä annetaan avustusta ja tukea nuorille kalastajille, jotka ovat ostamassa ensimmäistä alusta tai kalastusyritystä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sukupolvenvaihdoksia tukemalla ihmisiä, jotka haluavat aloittaa työuran kalatalousalalla, ja poistamalla esteitä esimerkiksi puuttumalla yrityksen perustamisen korkeisiin kustannuksiin, tulojen epävakauteen, sukupuolten epätasa-arvoon ja uran epävakauteen;

108.kehottaa komissiota säätämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa uusista toimenpiteistä ja alaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään nuorten ja naisten osallisuutta alan kaikilla tasoilla ja edistetään enemmän sukupolvenvaihdoksia erityisesti lisäämällä kaikkien kalastus- ja vesiviljelyalan arvoketjun työpaikkojen houkuttelevuutta ja parantamalla niiden turvallisuutta ja palkkausta;

109.korostaa, että on tärkeää varmistaa asianmukainen tiedottaminen ja koulutus erityisesti nuorille, jotta voidaan varmistaa tietämyksen jakaminen erityisesti kalastuksen vaikutuksesta kestävyyskysymyksiin; katsoo, että tämä on tärkeää, jotta voidaan taata sekä heidän henkilökohtainen tilanteensa parantamalla heidän tulojaan että siten myös heidän paikallisyhteisöjensä yhteenkuuluvuus erityisesti syrjäisimmillä rannikkoalueilla, joilla on muita vähemmän työllistymismahdollisuuksia;

110.korostaa, että sukupolvenvaihdoksissa on otettava huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet ja tarve varmistaa digitaalinen siirtymä myös kestävässä sinisessä taloudessa; katsoo kuitenkin, että sukupolvenvaihdos ei saa johtaa sukupolvien yhteentörmäykseen ja että siihen olisi otettava mukaan kaikenikäiset kalastajat ja sen yhteydessä on varmistettava ekologisen ja digitaalisen siirtymän tasapaino, jotta voidaan varmistaa kokemuksen kerryttämän perinnön säilyminen; kehottaa lisäksi parantamaan liikkuvuutta ja työllistymismahdollisuuksia koko EU:ssa vaikeuttamatta tai rajoittamatta kalastajien taitojen ja koulutuksen tunnustamista;

111.panee merkille naisten tärkeän roolin kalastusalusten logistisessa ja hallinnollisessa tuessa sekä kalojen kaupan pitämisessä ja jalostuksessa; korostaa kuitenkin, että naisten rooli sivuutetaan usein tai se on tuskin näkyvissä, erityisesti heidän roolinsa kalastajina tai alusten päälliköinä sekä tieteessä;

112.kehottaa siksi komissiota käynnistämään aloitteita, joissa annetaan tunnustusta naisten työlle kalatalousalalla ja parannetaan heidän roolinsa näkyvyyttä sekä edistämällä naisten ottamista mukaan sen eri aloilla että tukemalla naisten edustuksen parantamista kaikissa edustusjärjestöissä ja -yhteisöissä ja taataan sukupuolten samapalkkaisuus;

113.palauttaa mieliin, että sukupuolten tasa-arvostrategiassa vuosiksi 2020–2025 edellytetään, että asiaankuuluvista EU:n rahastoista, kuten EMKVR:sta, tuetaan toimia, joilla edistetään naisten työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja osallistumista työmarkkinoille sekä investointeja hoitopalveluihin, tuetaan naisyrittäjyyttä ja torjutaan sukupuolenmukaista eriytymistä;

114.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään varmistamaan, että kaikilla YKP:n puitteissa toteutetuilla ohjelmilla ja toimilla, joilla pyritään houkuttelemaan nuoria kalastusalalle, edistetään sukupuolten tasa-arvon saavuttamista;

115.kehottaa komissiota panostamaan enemmän YKP:n tunnetuksi tekemiseen valtamerten hallinnointia koskevan toimintapolitiikan mallina käyttämällä EU:n kantaa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, vapaakauppasopimuksissa ja kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa sekä yleisemmin kansainvälisillä foorumeilla; korostaa, että tämä on olennaisen tärkeää oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi EU:n toimijoiden kannalta ja EU:n kalastus- ja vesiviljelyalojen etujen puolustamiseksi maailmanlaajuisesti;

116.kehottaa komissiota seuraamaan EU:n rahoitusosuuksien jakamista ja varmistamaan, että niitä kohdennetaan kalastus- ja vesiviljelyaloille;

117.kehottaa vahvistamaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen roolia ja pyytää komissiota ehdottamaan yleisiä puitteita neuvotteluvaltuuksille, jotka koskevat osallistumista näihin järjestöihin; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että parlamentti otetaan mukaan kalastuksenhoitojärjestöjen hyväksyttäviksi tarkoitettujen toimenpiteiden ja suositusten laatimiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tavalla, joka ei heikennä EU:n neuvotteluasemaa;

118.katsoo, että ei pitäisi olla yhtään sellaista valtamerialuetta ja asiaankuuluvia kalavaroja, jotka eivät kuulu jonkun alueellisen kalastuksenhoitojärjestön piiriin; kehottaa komissiota edistämään tarvittaessa uusien alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen perustamista ja olemassa olevien kalastuksenhoitojärjestöjen mukauttamista kansainvälisillä foorumeilla, jotta voidaan parantaa kalakantojen suojelua ja kalavarojen kestävää hoitoa ja puolustaa näillä alueilla toimivien laivastojen kestävää toimintaa;

119.huomauttaa, että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehdyt kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset hyödyttävät sekä EU:ta että kumppanimaita; korostaa, että viimeaikaisiin kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin sisältyy ihmisoikeuslausekkeita ja että niissä otetaan huomioon paikallisväestön tarpeet;

120.katsoo, että komission on ehdottomasti noudatettava täysimääräisesti kaikkia kansainvälisen oikeuden näkökohtia osallistuessaan YKP:n ulkoiseen ulottuvuuteen;

121.kehottaa komissiota varmistamaan, että YKP:n tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti EU:n kantaan kaikilla kansainvälisillä ympäristöfoorumeilla, joissa keskustellaan meren elollisiin luonnonvaroihin liittyvistä kysymyksistä ja joita ovat esimerkiksi biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus tai luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES);

122.katsoo, että tuotaviin vesiluonnonvaroista peräisin oleviin elintarviketuotteisiin on sovellettava tiukkoja seuranta- ja sertifiointimenettelyjä, jotta varmistetaan, että ne ovat peräisin kestävästä kalastuksesta, sekä tiukkoja terveys-, ympäristö- ja sosiaalinormeja, jotka ovat yhtä tiukat kuin EU:n tuotteisiin sovellettavat normit; katsoo, että tätä olisi edellytettävä erityislausekkeilla EU:n neuvottelemissa uusissa kauppasopimuksissa;

123.toteaa, että unioniin tuotaviin tuoreisiin, jäädytettyihin ja jalostettuihin vesiluonnonvaroista peräisin oleviin elintarviketuotteisiin, myös autonomisten tariffikiintiöiden järjestelmän mukaisesti tuotuihin tonnikalafileisiin, sovellettava jäljitettävyysjärjestelmä on olennaisen tärkeä, jotta voidaan vastata kuluttajien odotuksiin tiedottamalla elintarviketurvallisuuden parantamiseksi ja mahdollistaa kolmansista maista tulevan tuonnin tarkastukset yhdessä LIS-kalastuksen torjuntatoimien kanssa; kehottaa soveltamaan EU:ssa yhdenmukaisempaa lähestymistapaa LIS-kalastusta koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa;

124.muistuttaa, että EU:ssa on kala-, äyriäis- ja vesiviljelytuotteiden suurimmat ja houkuttelevimmat tuontimarkkinat; kehottaa hyödyntämään tätä kaupallisesti vahvaa asemaa, jotta voidaan suojella EU:n kuluttajien etujen korkeatasoisten normien edistämisessä ja EU:n alojen etuja, estää kumppaneita vetäytymästä sopimuksista tai sitoumuksista ja edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä kansainvälisellä tasolla erityisesti sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristönormien osalta;

125.pitää myönteisenä, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksessa kauppaa ja kalastusta koskevien määräysten välillä on suora yhteys; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kalastusneuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Koillis-Atlantin rannikkovaltioiden kanssa kytketään myös kauppaan ja EU:n sisämarkkinoille pääsyyn liittyviin kysymyksiin;

126.korostaa LIS-kalastusta koskevan EU:n nollatoleranssipolitiikan merkitystä, kun otetaan huomioon, että sitä esiintyy edelleen kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien esimerkit laittomia kalastustoimia koskevan avoimuuden puutteesta nykyaikaiseen orjuuteen, kuten joidenkin kiinalaisten alusten tapauksessa, ja pitää valitettavana, että luvattomia kala- ja äyriäistuotteita myydään edelleen useilla EU:n markkinoilla;

127.huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan LIS-kalastuksen torjumiseksi ja varmistettava, että kalojen ja äyriäisten kulutus EU:ssa ei edistä sitä;

128.kehottaa komissiota vahvistamaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston roolia LIS-kalastuksen torjunnassa;

129.kehottaa sisällyttämään kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtyihin vapaakauppasopimuksiin LIS-kalastuksen torjuntaa koskevan jakson;

130.katsoo, että YKP:n joissakin näkökohdissa ei oteta riittävästi huomioon syrjäisimpien alueiden erityistarpeita; kehottaa komissiota ja asianomaisia jäsenvaltioita puuttumaan tähän tilanteeseen SEUT 349 artiklan nojalla ja soveltamalla alueellista lähestymistapaa YKP:n mukaisesti ja tarvittaessa tekemään tarvittavat mukautukset;

131.kehottaa kiinnittämään huomiota kalastus- ja vesiviljelyalojen erityispiirteisiin syrjäisimmillä alueilla; kehottaa komissiota ehdottamaan kalastus- ja vesiviljelyalaa koskevaa syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevaa ohjelmaa (POSEI), joka olisi samankaltainen kuin maatalousalaa koskeva vastaava ohjelma;

132.korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tuki perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen uudistamiseksi on erittäin tärkeää näille alueille; kehottaa komissiota erityisesti mukauttamaan suuntaviivojaan kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon analysoimiseksi (COM(2014)0545) syrjäisimpien alueiden ominaispiirteisiin;

133.korostaa, että on tärkeää toteuttaa luotettavia tutkimuksia meren elollisten luonnonvarojen arvioimiseksi kaikilla unionin vesillä ja erityisesti syrjäisimmillä alueilla;

134.korostaa tarvetta tukea valikoivia kalastusmenetelmiä, kuten ankkuroituja kalaparvien kokoamiseen käytettäviä välineitä, joita perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavat laivastot käyttävät syrjäisimmillä alueilla, edellyttäen, että kyseiset välineet edistävät kestävää ja valikoivaa kalastusta;

135.korostaa tarvetta tarjota resurssit, jotka ovat välttämättömiä syrjäisimpien alueiden talousvyöhykkeitä koskevan tieteellisen tietämyksen parantamiseksi;

136.korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat keskeisiä haasteita, joita ei käsitellä riittävästi nykyisessä YKP:ssä;

137.korostaa, että kalastusalan toimet kantojen kestävyyden parantamiseksi ja niiden pitämiseksi hyvässä tilassa sen jälkeen, kun hyvä tila on saavutettu, ovat merkityksettömiä, jos ilmastonmuutosta ei torjuta;

138.korostaa painokkaasti, että tieteellisessä tutkimuksessa on käsiteltävä enemmän ilmastonmuutoksesta johtuvien ympäristömuutosten ja kalakantojen välistä vuorovaikutusta, jotta kantojen ehtymisestä ei syytettäisi yksinomaan kalastusalaa;

139.korostaa, että kalastajat ja muut kala- ja äyriäisketjun osat eivät ole ilmastonmuutoksen aiheuttajia vaan pikemminkin sen uhreja;

140.katsoo, että vesiviljelyala kykenee edistämään jatkuvasti yhteiskunnan ekosysteemipalveluja ja että erityisesti vesiviljely altaissa, levänviljely ja äyriäisten ja nilviäisten viljely voivat edistää EU:n talouden hiilestä irtautumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä; korostaa kuitenkin, että hiilen sitominen levänviljelyn ja äyriäisten ja nilviäisten viljelyn avulla on rajallista ja riippuu tuotantomenetelmästä ja tuotteen käytöstä keräämisen jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tarvittaessa tehokkaita lyhyitä toimitusketjuja ilmastonmuutoksen torjumisen edistämiseksi;

141.toteaa, että tietyt vesiviljelykäytännöt, kuten simpukan- tai osterinviljely tai altaissa tapahtuva sekaviljely, voivat olla menestyksekkäitä malleja tulevaisuuden päästökauppajärjestelmille EU:n ilmastolainsäädännön yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tämänkaltaista vihreää liiketoimintaa;

142.kehottaa jäsenvaltioita edistämään edelleen levänviljelyä edistämistä ja helpottamaan levien käyttöä ja kehittämistä elintarvikkeina ja rehuina; korostaa, että levänviljelyn koko potentiaalia uusien työpaikkojen luomisessa ja ekosysteemipalvelujen ja ympäristöystävällisempien elintarvikkeiden ja rehujen tarjoamisessa ei ole hyödynnetty;

143.kehottaa komissiota ottamaan yhteisen kalastuspolitiikan uudelleentarkastelun yhteydessä huomioon, että valtamerten ominaispiirteet (lämpötila, tiheys, suolapitoisuus, happipitoisuus jne.) ovat muuttuneet kymmenen viime vuoden aikana;

144.korostaa, että tarvitaan selviytymiskykyisempiä ekosysteemejä, jotka saavutetaan kytkettyjen ja tehokkaasti hoidettujen suojeltujen merialueiden avulla, jotta voidaan luoda perusta kestävälle ja kannattavalle kalatalouden aloille;

145.korostaa, että kalastuksen osalta ilmastokestävyys saavutetaan monipuolisilla kalastusalueilla ja kohteena olevilla lajeilla;

146.kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sellaisen kalataloustutkimuksen henkilöstöresursseja ja taloudellisia resursseja, joka liittyy ilmastonmuutokseen ja laivaston hiilestä irrottamiseen sekä kalastuksen ja sen ympäristön tilaan kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten analysointiin;

147.kehottaa tekemään innovointeja, jotka koskevat ilmastonmuutoksen kalakantoihin kohdistuvien vaikutusten seurantaa tiedeyhteisön ja sidosryhmien välisen tiiviin yhteistyön puitteissa, jotta voidaan parantaa reagointikykyä ja kehittää mukautettuja hoitovälineitä;

148.kehottaa komissiota suunnittelemaan välineitä ja riittävästi rahoitusta aloille, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa;

149.kehottaa komissiota perustamaan kalatalousalan kiertotalouden edistämiseksi kalastajille tarkoitettuja EU:n ohjelmia, joissa kalastajat keräävät siihen pystyessään merestä roskia aikoina, jolloin he eivät voi harjoittaa kalastusta, ja täydentävät näin tulojaan;

150.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään kaikkia YKP:n säännöksiä, joita ei ole pantu täytäntöön, ja toteuttamaan tältä osin jatkotoimia;

151.korostaa kiireellistä tarvetta parantaa virkistyskalastuksesta saatuja saaliita koskevien tietojen keruuta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään asetuksella (EU) 2017/1004 Asetus (EU) 2017/1004, annettu 17. toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1). perustettuihin eurooppalaisiin tiedonkeruupuitteisiin kaikki lajit, joihin sovelletaan TACeja ja kiintiöitä, monivuotisiin hoitosuunnitelmiin sisältyvien lajien ja purkamisvelvoitteen piiriin kuuluvien lajien lisäksi;

152.korostaa, että tarvitaan tietoja, joiden avulla voidaan arvioida EU:n virkistyskalastuksen vaikutuksia meriekosysteemeihin ja meren elollisiin luonnonvaroihin EU:n vesillä, mukaan lukien tiedot sivusaaliista ja erityisesti EU:n tai kansainvälisen oikeuden nojalla suojeltujen lajien sivusaaliista, tiedot kalastuksen vaikutuksista merellisiin luontotyyppeihin, haavoittuvat merialueet mukaan luettuina, sekä tiedot kalastuksen vaikutuksista ravintoverkkoihin;

153.korostaa, että virkistyskalastuksella saattaa olla merkittävä vaikutus kalakantoihin; suhtautuu myönteisesti kalastuksenvalvonta-asetuksen uudelleentarkastelussa saavutettuun edistykseen ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että virkistyskalastusta harjoitetaan YKP:n tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla;

154.muistuttaa vesiviljelyn merkityksestä pitkän aikavälin elintarviketurvan takaamisessa ja vesiluonnonvaroista peräisin olevien elintarvikkeiden kasvavaan kysyntään vastaamisessa maailmassa sekä sen osuudesta kasvun ja työpaikkojen luomisessa EU:n kansalaisille, ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen parantamisessa ja siitä, että vesiviljely voi olla osa sellaisten luonnonvarojen hallintaa, joka perustuu tiiviimmin kiertotalouteen;

155.korostaa, että viljeltyjen kalojen ja äyriäisten tuotannon hiilijalanjälki elintarvikkeiden proteiinin lähteenä on pienempi ja niiden tuotanto edellyttää vähemmän luonnonvarojen käyttöä kuin muiden maaeläinten tuotanto ja että niillä on tärkeä rooli kestävän elintarvikejärjestelmän rakentamisen edistämisessä;

156.toteaa, että strategisilla suuntaviivoilla ja monivuotisilla kansallisilla strategiasuunnitelmilla on merkitystä kestävän ja selviytymiskykyisen vesiviljelyn kehittämisen kannalta;

157.pitää valitettavana, että vesiviljely ei ole juurikaan lisääntynyt EU:ssa vuodesta 2014 lähtien ja että hallinnollisen taakan vähentämisessä ja vesiviljelyn sisällyttämisessä meri-, rannikko- ja sisämaan aluesuunnitteluun on edistytty vain vähän;

158.korostaa, että EU:n vesiviljelyala ei ole vielä lähelläkään täyden kapasiteettinsa saavuttamista ja että EU on erittäin riippuvainen tuonnista, sillä lähes 75 prosenttia EU:ssa kulutettujen kalojen ja äyriäisten kokonaismäärästä tuodaan kolmansista maista;

159.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ympäristövaikutuksiltaan vähäisen vesiviljelyjen kasvua, joka kattaa nilviäisten ja levien lisäksi myös makean veden kalojen ja merikalojen viljelyn, sen sijaan, että ne edistävät alhaisen ravintotason vesiviljelyn kasvua; korostaa erityisesti kalojen tuotannon merkitystä EU:n markkinoiden elintarviketarjonnassa, sillä tuotujen määrien osuus on suuri (94 prosenttia vuonna 2021);

160.muistuttaa, että suuret EU:n ulkopuoliset tuottajamaat edistävät edelleen voimakkaasti kalanviljelyalansa kasvua ja että EU on niiden tärkein vientimarkkina;

161.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti tarkistettujen strategisten suuntaviivojen ja monivuotisten kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanoa ja edistämään sen pitkän aikavälin kestävyyttä keskittyen EU:n vesiviljelyn ekologisen kestävyyden lisäksi myös sen taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen;

162.pitää valitettavana, että EU:n nykyinen kauppapolitiikka ei turvaa EU:n tuottajille ja EU:n ulkopuolisille tuottajille tasapuolisia toimintaedellytyksiä, joiden avulla vesiviljelyala voi saavuttaa kestäviä taloudellisia tuloksia ja myötävaikuttaa samalla EU:n alueiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen;

163.muistuttaa vesiviljelyn merkityksestä pitkän aikavälin elintarviketurvan takaamisessa ja vesiluonnonvaroista peräisin olevien elintarvikkeiden kasvavaan kysyntään vastaamisessa maailmassa sekä sen osuudesta kasvun ja työpaikkojen luomisessa EU:n kansalaisille, ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen parantamisessa ja siitä, että vesiviljely voi olla osa sellaista luonnonvarojen hallintaa, joka perustuu tiiviimmin kiertotalouteen; pitää valitettavana, että vesiviljely ei ole juurikaan lisääntynyt EU:ssa vuodesta 2014 lähtien ja että hallinnollisen taakan vähentämisessä ja vesiviljelyn sisällyttämisessä meri-, rannikko- ja sisämaan aluesuunnitteluun on edistytty vain vähän; korostaa, että EU:n vesiviljelyala ei ole vielä lähelläkään täyden kapasiteettinsa saavuttamista ja että 75 prosenttia EU:ssa kulutetuista kaloista ja äyriäisistä viljellään EU:n ulkopuolella sijaitsevissa laitoksissa; kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti tarkistettujen strategisten suuntaviivojen ja kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanoa ja edistämään niiden pitkän aikavälin ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä;

164.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.