1.antaa kiitosta EU:n kalatalousalan ponnisteluista ja edistymisestä alan tekemisessä entistäkin kestävämpää ja sen panoksesta merten ekosysteemien suojelussa ja kestävässä käytössä; katsoo, että näistä ponnisteluista ja edistymisestä huolimatta valtameriin vaikuttavat useat muut tekijät, kuten liikakalastus, ilmastonmuutos, happamoituminen, haitalliset vieraslajit ja etenkin maalla tapahtuvasta toiminnasta ja kuljetuksista peräisin olevat erilaiset saasteet, jotka ovat jossain määrin sellaisia, että kalastajat eivät voi niihin vaikuttaa, ja jotka aiheuttavat huomattavia uhkia kalastajien toimeentulolle ja meriekosysteemeille;

2.korostaa valtamerten ja kaikkien niistä riippuvaisten lajien luontaista arvoa; korostaa, että terveet meriekosysteemit ovat olennaisen tärkeitä elämälle maapallolla ja että niillä on keskeinen rooli maapallon hyvinvoinnissa; toteaa, että valtamerten suojelua on parannettava EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti;

3.katsoo kaikkien kalastus- ja ympäristöpolitiikkaan osallistuvien sidosryhmien tavoin, että terveet meriekosysteemit hyödyttävät terveyttämme, yhteiskuntaamme ja talouttamme ja ovat olennaisen tärkeitä koko maapallolle ja etenkin meriekosysteemeistä riippuvaisille yhteisöille;

4.muistuttaa, että valtameret ovat ilmasto- ja elintarvikejärjestelmien tukipilareita ja siten erittäin tärkeitä, sillä ne kattavat 71 prosenttia maapallon pinta-alasta, tuottavat puolet hapesta ja sitovat kolmanneksen hiilidioksidipäästöistä; korostaa tarvetta kehittää valtamerten suojelua ja kestävää käyttöä koskevia toimintapolitiikkoja ja rahoitusmalleja; kehottaa säilyttämään valtamerten hyödyntämiseen perustuvat elinkeinot ja valtamerten biologisen monimuotoisuuden maailmanlaajuisesti; korostaa valtamerten ratkaisevaa roolia erityisesti hiilen sitomisessa, uusiutuvien energianlähteiden kehittämisessä, työpaikkojen luomisessa, köyhyyden vähentämisessä, tavaraliikenteessä ja internetviestinnässä; kehottaa muistamaan kalastuksen ja ruokaturvan keskinäisen riippuvuuden, sillä 3,3 miljardia ihmistä tyydyttää vähintään 20 prosenttia eläinproteiinin tarpeestaan merestä saatavalla ravinnolla;

5.toteaa, että rannikkoyhteisöt ovat hankkineet ruokaa Euroopan meriltä lukuisien sukupolvien ajan; katsoo, että kalastus- ja vesiviljelyalat ja nämä rannikkoyhteisöt edistävät kestävää ruokaturvaa sinisen talouden puitteissa; on sitä mieltä, että merten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon olisi katsottava hyödyttävän meriekosysteemejä eikä vahingoittavan niitä;

6.katsoo, että komission toimintasuunnitelman lähestymistapa ei ole johdonmukainen muiden painopisteiden ja strategioiden kanssa, joita ovat esimerkiksi ruokaturvan varmistaminen ja EU:n strateginen riippumattomuus; korostaa, että toimintasuunnitelmaa olisi etenkin merienergiainfrastruktuurin osalta lisäksi hallinnoitava yhdennetyllä, johdonmukaisella ja ekosysteemilähtöisellä tavalla, jolla edistetään kaikkien mereen liittyvien toimintojen synergioita konfliktien välttämiseksi ja yhteistyön tukemiseksi, ja että siinä olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa; katsoo, että toimintasuunnitelmassa ei ole otettu riittävästi huomioon sellaisia näkökohtia kuin hintojen nousu, YKP:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ja talouskasvun ja työllisyyden lisääminen;

7.pitää valitettavana, että ehdotettu toimintasuunnitelma tulee ajankohtana, jolloin kalastusalaa rasittavat Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen seuraukset, öljyn hinnan nousu ja ennakoimattomuus sekä brexit;

8.painottaa yleistä huolta siitä, että todellinen sidosryhmien kuuleminen toimintasuunnitelmalle annettavan tuen varmistamiseksi jäi puuttumaan; on yleisesti ottaen huolissaan siitä, että suhteellisuusnäkökohtia ei oteta asianmukaisesti huomioon komission ehdotuksissa;

9.muistuttaa, että toimintasuunnitelman pitäisi olla johdonmukainen niiden YKP:n tavoitteiden kanssa, joilla varmistetaan, että kalastus ja vesiviljely ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja että niitä hoidetaan ekosysteemilähtöisen toimintamallin mukaisesti; muistuttaa myös, että toimintasuunnitelman olisi lisäksi oltava johdonmukainen niiden tavoitteiden kanssa, joilla varmistetaan taloudelliset, sosiaaliset ja työllisyydelle koituvat hyödyt, ja sen olisi edistettävä elintarvikkeiden saatavuutta ja hyödynnettävä käytettävissä olevia kalastusmahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voidaan vähentää riippuvuutta EU:n ulkopuolisista markkinoista; suhtautuu myönteisesti kaikkiin tavoitteisiin, jotka mahdollistavat johdonmukaisen lähestymistavan YKP:n ja muiden toimintapolitiikkojen, erityisesti ympäristölainsäädännön, välillä;

10.on yhtä mieltä tarpeesta tehostaa ja parantaa tieteellisiä tutkimus- ja innovointihankkeita, ja katsoo, että ne olisi toteutettava tavalla, joka on johdonmukainen muiden innovointia ja tutkimusta käsittelevien EU:n politiikkojen, pilottihankkeiden ja tieteellisten hankkeiden kanssa, kuten hankkeiden, joilla pyritään esimerkiksi vähentämään ja korvaamaan (mikro)muovien käyttöä;

11.pitää valitettavana epäjohdonmukaisuutta toimintasuunnitelman otsikossa ja kokonaisvaltaisen ehdotuspaketin puutetta toimintasuunnitelmassa, sillä siinä keskitytään pääasiassa lajeihin ja luontotyyppeihin vaikuttavien kalastuskäytäntöjen muuttamiseen mutta ei käsitellä mahdollisuuksia yhdenmukaistaa kalastusmenetelmiä ja -käytäntöjä ja ekosysteemien suojelua tai ennallistamista; muistuttaa. että on erityisen tärkeää löytää tasapaino käyttäjien vaatimusten ja luonnolle koituvan hyödyn välillä ennustettavuuden ja oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi, ja korostaa, että kalastajien on oltava osa ratkaisua sen sijaan, että heidät esitettäisiin ongelman syynä;

12.pitää myönteisenä, että toimintasuunnitelmassa käsitellään myös mahdollisuuksia ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä valikoivuuden lisäämiseksi, mukaan lukien pyydysten ja välineiden valikoivuuden parantamiseen tähtäävät innovaatiot sekä toimenpiteet nuorten kalojen saaliiden ja herkkien lajien sivusaaliiden vähentämiseksi; muistuttaa, että herkkien merilajien tahattomia saaliita on vähennettävä ja ne on mahdollisuuksien mukaan minimoitava, jotta ne eivät uhkaa näiden lajien suojelun tasoa, kuten kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla 20. kesäkuuta 2019 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1241 edellytetään;

13.panee tyytyväisenä merkille komission kehotukset vähentää herkkien lajien sivusaaliita; korostaa erityisesti, että on kiireellisesti ryhdyttävä toimiin delfiinien ja pyöriäisten sivusaaliiden vähentämiseksi asettamalla tietyille kalastusalueille lyhytaikaisia kalastuskieltoja yhdistettynä akustisten karkotinlaitteiden käyttöön ja parempiin seurantajärjestelmiin tieteellisten lausuntojen mukaisesti; muistuttaa, että taloudellisia korvauksia ja kannustimia on saatavilla Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) kautta lieventämään näiden toimenpiteiden sosioekonomisia vaikutuksia;

14.korostaa tarvetta kehittää ja tukea aloitteita meriekosysteemien ennallistamiseksi, mikä voi onnistua vain, jos poliittiset päättäjät sitoutuvat siihen täysipainoisesti ja tekevät yhteistyötä niiden kanssa, joiden toimeentulo on riippuvainen kyseisistä merialueista; pyytää tässä tarkoituksessa taloudellista tukea meriekosysteemejä koskeville tieteellisille tutkimuksille ja tiedonkeruulle ja taloudellisia korvauksia ja kannustimia esimerkiksi EMKVR:n kautta, ja toteaa, että sitä olisi käytettävä tukemaan tehokkaasti EU:n kalastuslaivastoja siirtymisessä valikoivampiin kalastustekniikoihin ja erityisesti tukemaan kalastajia, joihin rajoitukset eniten vaikuttavat, sekä lieventämään rajoittavien toimenpiteiden sosioekonomisia vaikutuksia;

15.korostaa esimerkiksi tieteellisten tutkimusten osoittavan, että silmäkokojen ja vähimmäiskokojen kasvattaminen mahdollistaisi nuorimpien kalojen jäämisen veteen ja lisäisi siten kalakantojen lisääntymismahdollisuuksia, mikä johtaisi kalastajille suurempiin saaliisiin ja suurempiin purettuihin saaliisiin pyyntiponnistusyksikköä kohti;

16.palauttaa mieliin tavoitteet, joiden mukaan on suojeltava vähintään 30 prosenttia EU:n meristä ja tiukan suojelun piiriin on otettava vähintään 10 prosenttia EU:n meristä; panee merkille, että EU on edistynyt uusien merisuojelualueiden nimeämisessä sekä osana EU:n Natura 2000 -verkostoa että täydentävien kansallisten nimeämisten kautta;

17.korostaa, että merisuojelualueet eroavat toisistaan koon, lajien, luontotyyppien ja suojeltavien ekosysteemien suhteet, niillä on erilaiset suojelutavoitteet eikä niitä pitäisi kohdella yhtenäisinä alueina, jotka kaikki tarjoavat hyvin hoidettujen merisuojelualueiden hyötyjä meriekosysteemeille; katsoo siksi, että komission toimintasuunnitelmassa esitetään liian yksinkertaistettu ja liian yleinen lähestymistapa, mikä antaa vaikutelman siitä, että kaikki merisuojelualueet voidaan toteuttaa ja niitä voidaan hallinnoida samalla tavalla; toteaa, että tästä ovat esimerkkinä ehdotukset, jotka liittyvät tiettyihin pyydyksiin ja liikkuvan pohjakalastuksen asteittaiseen lopettamiseen kaikilla merisuojelualueilla vuoteen 2030 mennessä; vaatii tasapainoista lähestymistapaa merisuojelualueiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon ottaen huomioon kunkin tietyn alueen suojelutavoitteet ja sen lisäksi näillä alueilla perinteisesti harjoitetun toiminnan sekä ilmastonmuutoksesta johtuvan dynaamisen ja muuttuvan ympäristön, niin että samalla varmistetaan kalastajien tosiasiallinen osallistuminen niiden suunnitteluun ja hoitoon;

18.toteaa, että tiedeyhteisössä vallitsee vahva yksimielisyys siitä, että merisuojelualueet voivat olla hyödyllisiä kalastukselle, koska niillä on heijastusvaikutuksia ja myönteisiä vaikutuksia rekrytoitumiseen, esimerkiksi koska ne suojelevat lisääntymispaikkoja, nuoria kaloja ja suuria emokaloja, joilla on hyvät lisääntymisvalmiudet, kuten on osoitettu useilla merisuojelualueilla eri puolilla EU:ta; korostaa, että merisuojelualueet tarjoavat onnistuessaan merkittäviä sosioekonomisia etuja erityisesti rannikkoyhteisöille sekä kalastus- ja matkailualalle ja että ne voivat toteuttaa kalakantojen lisääntymiseen liittyviä keskeisiä ekologisia toimintoja, esimerkiksi tarjoamalla kutu- ja kasvualueita, ja parantaa niiden sietokykyä;

19.kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion siihen, että toimintasuunnitelmassa olisi otettava huomioon muut toimivat ympäristönsuojeluvälineet, kuten muut toimivat alueperusteiset suojelutoimet, jotta voidaan edistää tavoitteiden saavuttamista ja maksimoida ilmastonmuutoksesta johtuvassa dynaamisessa ja muuttuvassa ympäristössä jo toteutettujen toimien vaikutukset sekä auttaa säilyttämään oikeasuhteisuus kaikkien toimien kesken;

20.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suojelutoimenpiteitä tai rajoittavia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kunkin merisuojelualueen suojelu- ja ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat tekniset toimenpiteet, ja myöntämään riittävästi rahoitusta aloittaen riskialtteimmista alueista ja Natura 2000 -alueista, joilla pyritään suojelemaan meriluontotyyppejä; muistuttaa jäsenvaltioiden oikeudellisista velvoitteista ja korostaa, että komissio on käynnistänyt menettelyjä tiettyjä jäsenvaltioita vastaan, koska ne väitetysti eivät ole täyttäneet luontotyyppidirektiivin Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7). mukaisia velvoitteitaan;

21.katsoo, että merisuojelualueet ja muut suojelualueet ovat välineitä eivätkä tavoitteita itsessään; toteaa, että niiden menestys riippuu siitä, miten kalastajat, rannikkoyhteisöt ja muut sidosryhmät hyväksyvät ne ja ottavat ne omakseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ja rahoittamaan tieteellisiä tutkimusohjelmia ja kehottaa ottamaan kalatalousalan, myös pienimuotoisen kalastuksen, mukaan merisuojelualueiden suunnitteluun, hoitoon, toteuttamiseen, seurantaan ja valvontaan;

22.katsoo, että EU ei voi yksinään saada mukaan tiedettä, kalatalousalaa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, etenkään kun kyseessä on ulkomaisten laivastojen huonojen käytäntöjen ehkäiseminen; vaatii lisää toimia valtamerten suojelun kannalta haitallisten maailmanlaajuisten toimien, joita harjoittavat myös EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Kiinan, laivastot, käsittelemiseksi ja kehottaa harkitsemaan merisuojelualueiden maailmanlaajuisen verkoston perustamista;

23.ilmaisee syvän huolensa öljyn ja kaasun tuotannon vaikutuksesta meriympäristöön sekä kalastukseen ja vesiviljelyyn; kehottaa jälleen kieltämään kaiken ympäristöä vahingoittavan teollisen louhintatoiminnan, kuten kaivostoiminnan ja fossiilisten polttoaineiden porauksen merisuojelualueilla;

24.huomauttaa, että monet unionin alukset käyttävät pohjaa koskettavia liikkuvia pyydyksiä ja että monet rannikkoalueet ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti riippuvaisia toiminnasta, jossa käytetään pohjaa koskettavia liikkuvia ja kiinteitä pyydyksiä, kuten simpukoiden viljelystä; korostaa, että kalastusalueiden sulkemisessa pohjaa koskettavilta pyydyksiltä tai niitä koskevissa rajoituksissa ei ole kyse pelkästään kalastusalusten toiminnan siirtämisestä eri kalastusalueille; painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon muun muassa mahdolliset käytettävissä olevat resurssit, joita näillä pyydyksillä voidaan pyytää, kalastajien käytännön kokemukset ja kalastusalusten läsnäolo ja uudelleenjakautuminen lähialueilla, jotta vältetään päällekkäisyydet, jotka voisivat johtaa ristiriitoihin alueiden käytössä, paineen lisääntymiseen muilla kalastusalueilla ja työolojen heikkenemiseen;

25.muistuttaa, että viimeisimmän YKP:n uudistuksen aikana toteutetuilla alueellistamispyrkimyksillä yritettiin luopua yhdestä yleispätevästä mallista, jossa päätökset keskitettiin liikaa EU:ssa; pitää myönteisinä toimintasuunnitelmassa ehdotettuja toimenpiteitä alueellisen yhteistyön parantamiseksi; katsoo kuitenkin, että toimintasuunnitelmassa otetaan joitakin askeleita vastakkaiseen suuntaan, etenkin pohjatroolausta koskevissa ehdotuksissa;

26.toteaa, että toimintasuunnitelmassa ja sen ulkopuolella on tehty useita samoja kalastustekniikoita koskevia aloitteita, mikä on luonut aloitteiden tilkkutäkin ja tehnyt kyseenalaiseksi EU:n tasolla toteutettavien toimien johdonmukaisuuden ja ennakoitavuuden ja millä on vakavia seurauksia kalastajien ja kalastusyhteisöjen luottamukselle (EU:n) päätöksentekoprosesseihin;

27.katsoo, että kaikki suunnitelmat tiettyjen pyydysten käyttöä koskevien määräysten tai rajoitusten täytäntöönpanemiseksi on laadittava muiden toimintalinjojen mukaisiksi ja niissä on otettava huomioon kaikki sidosryhmät sekä kaikki asiaankuuluvat ruokaturvaan ja ympäristöön liittyvät, sosioekonomiset, tekniset ja tieteelliset näkökohdat; toteaa jälleen, että yksimielisesti tuetut ja nämä näkökohdat huomioon ottavat toimet onnistuvat paremmin ja tällä on myönteinen vaikutus niiden täytäntöönpanoon;

28.katsoo, että toimintasuunnitelmien tai lainsäädäntöehdotusten seurausten on perustuttava tieteellisiin ja sosioekonomisiin arviointeihin; panee merkille perspektiivin puutteen tämän toimintasuunnitelman tiettyjen näkökohtien seurausten suhteen ja mainitsee esimerkkinä komission kehotukset jäsenvaltioille yhtäältä kieltää liikkuva pohjakalastus merisuojelualueilla, jotka ovat luontotyyppidirektiivin mukaisesti nimettyjä Natura 2000 -alueita ja joilla suojellaan merenpohjaa ja meriympäristön lajeja, maaliskuun 2024 loppuun mennessä ja toisaalta samanaikaisesti ja saman määräajan puitteissa sen pyyntö, että jäsenvaltiot toimittaisivat tietoa siitä, kuinka ne aikovat varmistaa, että liikkuvasta pohjakalastuksesta luovutaan asteittain kaikilla merisuojelualueilla vuoteen 2030 mennessä, ilman että odotetaan esimerkiksi aiempien ehdotusten tieteellisiä ja sosioekonomisia päätelmiä; pitää myönteisenä, että komissio on myöntänyt, että yleispätevä lähestymistapa, jossa kielletään pohjaa koskettavat liikkuvat pyydykset, ei sovellu toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen;

29.katsoo, että pohjatroolaukseen liittyviä toimenpiteitä olisi arvioitava kaikkien mahdollisten ohjeiden, kuten Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tai tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ohjeiden, sekä parhaiden saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella; katsoo, että näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon, että pohjatrooli on yksi yleisimmistä ja säännellyimmistä pyydyksistä Euroopassa ja että sitä olisi ensisijaisesti säänneltävä teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen (asetus (EU) 2019/1241 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20. kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).) puitteissa, jonka tavoitteena on, kuten sen nimestä ilmenee, kalavarojen säilyttäminen ja meriekosysteemien suojeleminen;

30.panee merkille, että tieteelliset elimet, kuten Kansainvälinen merentutkimusneuvosto, ja monet vertaisarvioidut tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet ja niissä on todettu, että pohjaa koskettavat liikkuvat pyydykset vaikuttavat ekosysteemeihin; huomauttaa kuitenkin, että troolauksen vaikutus vaihtelee ja että useista tekijöistä, kuten kalastustyypistä, riippuen sitä pidetään tieteellisesti kestävänä ja yhteensopivana merenpohjan suojelutavoitteiden saavuttamisen tai kestävän enimmäistuoton ylittävien kantojen hyödyntämisen kanssa;

31.korostaa, että komission aikomus määrätä toimenpiteitä toimintasuunnitelmassaan sen sijaan, että lainsäädäntövallan käyttäjät päättäisivät asiasta, saattaa olla hyvän hallintotavan ja sidosryhmien ja hallinnon eri tasojen välisen vuoropuhelun vastaista ja uhkaa haitata toimielinten välistä tasapainoa ja kunkin toimielimen roolia päätöksentekoprosessissa;

32.korostaa ankeriaskannan hoidon monimutkaisuutta ja moninaisuutta, sillä sitä ei voida rajoittaa tiettyyn, mereen keskittyvään lähestymistapaan; muistuttaa, että komission vuoden 2020 arvioinnissa todettiin ankeriasasetuksen olevan tarkoituksenmukainen; katsoo kuitenkin, että ankeriasasetuksen täytäntöönpanoa on parannettava ja jäsenvaltioiden on toteutettava lisää tehostettuja toimia kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi asetuksen täytäntöönpanossa; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että niiden olisi hyödynnettävä ankeriasasetusta kaikilta osin keskeisenä toimintalinjana ankeriaskannan hoitamiseksi ja elvyttämiseksi ja varmistettava kokonaisvaltainen ja johdonmukainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon ankeriaan elinvaiheet sekä meressä että makeassa vedessä ja puututaan ankeriaskantoihin kohdistuviin vaikutuksiin, jotka johtuvat sekä kalastuksesta että muista syistä, panemalla toimenpiteet täysipainoisesti täytäntöön kaikilla asiaankuuluvilla aloilla;

33.katsoo, että ankeriasasetukseen liittymättömät toimenpiteet voivat heikentää hyväksytyn toimintapolitiikan johdonmukaisuutta; on näin ollen hyvin huolissaan siitä hajanaisesta lähestymistavasta, joka on omaksuttu neuvoston asetuksessa (EU) 2023/194 Neuvoston asetus (EU) 2023/194, annettu 30. tammikuuta 2023, unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2023 sekä tällaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta eräille syvänmeren kalakannoille vuosiksi 2023 ja 2024 (EUVL L 28, 31.1.2023, s. 1)., jossa on rajoitettu ankeriaan kalastusta ottamalla käyttöön kuuden kuukauden kalastuskielto ilman asianmukaista sidosryhmien kuulemista ja harkitsematta kattavaa toimenpidepakettia muilla toiminta-aloilla tai asianmukaista korvausta, mukaan lukien toimenpiteet sosioekonomisten vaikutusten huomioonottamiseksi; katsoo siksi, että ennen uusia rajoittavia toimenpiteitä olisi analysoitava lajien elpymistä ja niiden mahdollista roolia haitallisten vieraslajien torjunnassa, kuten toimintasuunnitelmassa ilmoitettiin;

34.kehottaa siksi jälleen perustamaan erityisen ankeriasta käsittelevän asiantuntijaryhmän, joka takaa kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien täyden ja tasapainoisen edustuksen; kehottaa jäsenvaltioita päivittämään säännöllisesti ankeriaanhoitosuunnitelmiaan ja noudattamaan ankeriasasetuksen mukaisia raportointivelvoitteitaan;

35.panee merkille jäsenvaltioiden edustajien lukuisat lausumat ja selkeät huomautukset, joissa otetaan esille toimintasuunnitelmaan liittyviä selviä huolenaiheita ja epävarmuustekijöitä; panee merkille, että jäsenvaltiot ovat erityisesti kyseenalaistaneet komission liian yksinkertaistetun lähestymistavan pohjatroolauksen rajoituksiin merisuojelualueilla;

36.katsoo, että esitetty vastakkainasettelu kalastusalan kehityksen ja merten biologisen monimuotoisuuden suojelun välillä ei johda mihinkään; katsoo, että molemmat voidaan saavuttaa toimimalla tasapainoisesti, kuten jäsenvaltioiden edustajat ovat todenneet toimintasuunnitelman esittämisen jälkeen;

37.suhtautuu myönteisesti komission ympäristöasioiden pääosastosta (PO ENV) ja meri- ja kalastusasioiden pääosastosta (PO MARE), jäsenvaltioista ja sidosryhmistä koostuvan erityisen vuoropuheluryhmän perustamiseen; toteaa, että vuoropuheluryhmän tehtävänä olisi oltava edistää tietämystä ja kalastus- ja ympäristöyhteisöjen välisiä mahdollisia keskusteluja sekä tarjota jäsenvaltioille foorumi niiden etenemissuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevaa avoimuutta ja vuoropuhelua varten;

38.vahvistaa olevansa sitoutunut käyttämään parlamentin oikeuksia ja toimivaltaa kaikissa aloitteissa, kuten lainsäädäntöehdotuksissa ja delegoiduissa tai täytäntöönpanosäädöksissä, liittyivät ne sitten toimintasuunnitelmaan tai eivät;

39.toteaa, että vaikka toimintasuunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova, sen täytäntöönpanosta aiheutuu merkittäviä sosioekonomisia kustannuksia jäsenvaltioille ja niiden laivastoille, koska se sisältää noin 90 toimenpidettä asetusten, ohjeiden, analyysien, etenemissuunnitelmien, tutkimusten, raporttien ja aloitteiden muodossa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään tarvittavat tutkimukset hyvissä ajoin osana uusien tai uudistettujen asetusten tai aloitteiden valmistelua sekä ottamaan huomioon merten aluesuunnittelun prosessit alueiden ja merialueiden sekä eri jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä sosioekonomisten hyötyjen varmistamiseksi ja osallistumaan niihin;

40.katsoo, että toimintasuunnitelmaan sisältyvissä toimenpiteissä olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava tavallista lainsäätämisjärjestystä avoimuuden lisäämiseksi ja niihin olisi sisällyttävä todellinen vaikutustenarviointi, johon kaikki sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti;

41.panee huolestuneena merkille epäselvyyden toimintasuunnitelman oikeudellisista seurauksista, mikä johtuu komission lausunnoista esimerkiksi sen esitellessä toimintasuunnitelmaa parlamentin kalatalousvaliokunnalle ja eri sidosryhmille; katsoo, että tämä ei ole selkeyttänyt eikä vakauttanut kalastusalaa ja että sillä on ollut haitallinen vaikutus moniin kalastusteollisuuden aloihin aikana, jolloin useiden kriisien kumulatiivisten seurausten aiheuttamat epävarmuustekijät heikentävät voimakkaasti alalla työskentelevien ihmisten mielialaa;

42.panee huolestuneena merkille, että komissio käyttää enenevässä määrin ei-sitovia välineitä, kuten tiedonantoja, esittääkseen erittäin konkreettisia toimenpiteitä ilman lainsäädäntöehdotuksia; katsoo, että mahdollinen epävarmuus esitettyjen tiedonantojen aiotun oikeudellisen merkityksen ja niiden todellisen oikeudellisen vaikutuksen välillä vaikuttaa todennäköisesti oikeusvarmuuteen ja ennakoitavuuteen alalla sekä herättää oikeudellisia kysymyksiä toimielinten välisestä tasapainosta ja EU:n toimivallan rajoista ja sen käyttämisestä; katsoo siksi, että komission tiedonantoja ei pitäisi käyttää sitovien toimenpiteiden esittämiseen;

43.pitää valitettavana, että komissio ja erityisesti sen meri- ja kalastusasioiden pääosasto ja ympäristöasioiden pääosasto ovat tiedotuksessaan antaneet ristiriitaisia lausuntoja toimintasuunnitelman sitovista vaikutuksista; kehottaa meri- ja kalastusasioiden pääosastoa ja ympäristöasioiden pääosastoa tutustumaan tarkemmin kalatalousalan erityispiirteisiin ennen yhteisten aloitteiden valmistelua tai ehdottamista;

44.tukee komission puheenjohtajan unionin tilasta vuonna 2023 pitämässään puheessa esittämää ajatusta, jonka mukaan jokaiselle uudelle säädökselle tehtäisiin kilpailukykytarkastus; pyytää, että toimintasuunnitelmaan, kaikkiin kalastukseen liittyviin lainsäädäntöehdotuksiin ja muihin aloitteisiin sisällytetään kilpailukykytarkastus niiden sosioekonomisista vaikutuksista eri toiminnoille, niiden rannikkoyhteisöihin ja virkistyskalastukseen kohdistuvista vaikutuksista sekä kumulatiivisista vaikutuksista elintarvikkeiden saatavuuteen;

45.pitää valitettavana, että toimintasuunnitelmaan ei ole liitetty sosioekonomista tutkimusta, vaikutustenarviointia, johon sisältyisi tieteellinen analyysi, tai väliraporttia ja että siinä ei ehdoteta minkäänlaisia täydentäviä rahoitustoimenpiteitä vihreää siirtymää ja energiasiirtymää varten; kiinnittää komission huomion siihen, että strategiset asiakirjat, kuten tämä toimintasuunnitelma, olisi esiteltävä eri sidosryhmille, joiden näkemykset olisi otettava huomioon koordinoidummalla ja selkeämmällä tavalla, ja että niihin olisi sisällyttävä täysimittainen arviointi niiden täytäntöönpanon ympäristö-, sosiaali-, talous- ja oikeudellisista vaikutuksista; kehottaa ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat keinot, mukaan lukien kannustimet ja korvaavat mekanismit, oikeudenmukaista ja tasapainoista siirtymää varten;

46.muistuttaa, että jäsenvaltioiden on pantava YKP:n 17 artikla täysimääräisesti täytäntöön kalastusmahdollisuuksia jakaessaan; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan kalastusmahdollisuudet sellaisten avointen ja objektiivisten kriteerien perusteella, jotka perustuvat kalastuslaivastojen sosiaaliseen ja ekologiseen tehokkuuteen, ja panemaan 17 artiklan täytäntöön välineenä, jolla kannustetaan vaikutuksiltaan vähäisiin ja vastuullisiin kalastuskäytäntöihin;

47.huomauttaa, että toimintasuunnitelmalla olisi edistettävä yhtäläisesti YKP:n kestävyyden pilareita (ympäristö-, sosiaalinen ja talouden kestävyys) ja muun muassa edesautettava tuottavuuden kasvua, kunnollisia työoloja alalla, erityisesti pienimuotoisessa kalastuksessa, ja vakaita markkinoita, varmistettava elintarvikkeiden turvallisuus ja laadukkaat ja kestävät tuotteet vaarantamatta ruokaturvaa ja elintarvikeomavaraisuutta, annettava kalastajille mahdollisuus hyödyntää kokonaisuudessaan heille myönnetyt kalastuskiintiöt ja edistettävä ympäristön elpymistä ja suojelua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi;

48.suhtautuu myönteisesti komission kehotukseen kerätä tietoja virkistyskalastuksen vaikutuksista, mutta korostaa tarvetta ottaa huomioon myös kestävän virkistyskalastuksen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset; katsoo, että virkistyskalastus voi tarjota erinomaisia mahdollisuuksia edistää kansalaistieteeseen perustuvaa toimintamallia;

49.pitää YK:n valtamerisopimusta merkittävänä saavutuksena valtamerten suojelussa kansainvälisellä tasolla; pitää kuitenkin valitettavana, että toimintasuunnitelmassa ei painoteta riittävästi tarvetta sisällyttää vastavuoroisuus kansainvälisiin sopimuksiin; katsoo siksi olevan olennaisen tärkeää, että EU tekee kansainvälisellä tasolla yhteistyötä muiden vastapuolten kanssa sellaisten sääntöjen täytäntöönpanemiseksi, joiden tavoitteet ja päämäärät vastaavat YKP:n, etenkin sen 28 artiklan 2 kohdan d alakohdan, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden tavoitteita ja päämääriä;

50.korostaa, että EU:n on tärkeää tehdä yhteistyötä kehitysmaiden, erityisesti Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa, jotta voidaan valmistautua uusiutuvan valtamerienergian kehittämiseen jakamalla EU:n asiantuntemusta meriä koskevassa suunnittelussa ja teollisuuden kehityksessä; kehottaa EU:ta lisäämään tukea kehitysmaiden valmiuksien kehittämiseen ja rahoitusta valtamerten ja rannikkoalueiden hoidon parantamiseksi, valtameritalouden strategioiden kehittämiseksi, hallinnon puutteiden korjaamiseksi sekä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ja meriluonnonvarojen laittoman kaupan torjumiseksi; korostaa, että on tärkeää löytää ratkaisuja, joilla vastataan päästöttömän energiatuotannon paikallisiin tarpeisiin, varmistetaan meriekosysteemien suojelu ja turvataan perinteiset alat, kuten kalastus; korostaa, että on tärkeää ottaa rannikkoyhteisöt mukaan näiden toimien täytäntöönpanoon; korostaa lisäksi, että syrjäisimmillä alueilla on tärkeää tukea kestäviä kalastuskäytäntöjä, jotka perustuvat merten luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä kestävään kalastuksenhoitoon, vesiviljelyyn ja matkailuun, jotta varmistetaan näiden alueiden sosioekonominen kehitys pitkällä aikavälillä;

51.kehottaa EU:ta edistämään avoimuutta kalastusalalla ja merten kaivannaisteollisuudessa kumppanimaissa, koska se on keskeistä liikakalastuksen, biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi; korostaa, että avoimuuden lisäämiseksi rannikoiden kehitysmaat voivat panna täytäntöön kalastuksen avoimuutta koskevassa aloitteessa ja kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevassa aloitteessa esitetyt normit;

52.pyytää, että kaikkia rajoituksia, riippumatta siitä, perustuvatko ne toimintasuunnitelmaan vai eivät, olisi sovellettava automaattisesti myös EU:n ulkopuolisista maista tuotaviin tuotteisiin, erityisesti kun otetaan huomioon, että EU tuo 70 prosenttia kuluttamastaan kalasta; korostaa, että on olennaisen tärkeää varmistaa sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus sekä tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n ja sen ulkopuolisten toimijoiden välillä;

53.toteaa, että pohjaa koskettavilla liikkuvilla pyydyksillä saatujen saaliiden osuus EU:n kokonaissaaliista on 25 prosenttia; katsoo, että uudet hoitosäännöt, etenkin kalastusmenetelmien käyttöä koskevat rajoitukset EU:n tasolla, eivät saisi vaarantaa ruokaturvaa eivätkä johtaa kalastustuotteiden tuonnin lisääntymiseen, varsinkaan jos nämä tuotteet pyydystetään pyydyksillä, joiden käyttöä rajoitetaan EU:ssa;

54.tukee kalatalousalan jatkuvia pyrkimyksiä parantaa kalastusmenetelmien valikoivuutta ja vähentää kalastuksen ympäristövaikutuksia; korostaa myönteisiä esimerkkejä lajien kantojen ennallistamisesta suojelualueilla niin, että samalla pidetään yllä kalastustoimintaa; kannattaa lisätoimia yhteishallintojärjestelyjen tehostamiseksi siten, että paikalliset sidosryhmät ottavat vastuun kestävästä hoidosta ja investoivat enemmän tutkimukseen, innovointiin ja uusien pyydysten ja tekniikoiden kehittämiseen; painottaa kalastajien roolia ”merten vartijoina”, heidän sitoutumistaan kalakantojen elvyttämiseen ja heidän panostaan meriekosysteemien elpymiseen;

55.panee merkille, että komission mukaan viime vuosikymmeninä on saavutettu konkreettista edistystä kohti kestävämmän kalastuksen toteutumista käytännössä YKP:n ansiosta; korostaa kuitenkin, että tämä elpyminen on tullut kalliiksi useimmille kalastusyhteisöille;

56.tähdentää, että on tärkeää ottaa kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät kalastajista kansalaisyhteiskunnan edustajiin mukaan päätöksentekoprosessiin ja sellaisten toimien täytäntöönpanoon, joilla edistetään meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista ja joilla voidaan tukea kestävää ja sopeutumiskykyistä kalastusta;

57.korostaa, että sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä naisilla ja nuorilla on ratkaiseva rooli erityisesti kestävässä valtamerten hyödyntämiseen pohjautuvassa taloudessa ja merten suojelualueiden yhteydessä;

58.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.