P9_TA(2024)0057Tiettyjen ajokieltojen koko unionin laajuinen voimassaoloEuroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. helmikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ajokieltojen koko unionin laajuisesta voimassaolosta (COM(2023)0128 – C9-0036/2023 – 2023/0055(COD))(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)Euroopan parlamentti, joka

–ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2023)0128),

–ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan 1 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0036/2023),

–ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. kesäkuuta 2023 antaman lausunnon, EUVL C 293, 18.8.2023, s. 133.

–on kuullut alueiden komiteaa,

–ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0410/2023),

1.vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

P9_TC1-COD(2023)0055Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. helmikuuta 2024, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/… antamiseksi tiettyjen ajokieltojen koko unionin laajuisesta voimassaolosta(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,EUVL C 293, 18.08.2023, s. 133.

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Liikenneturvallisuuden parantaminen on yksi Euroopan unionin liikennepolitiikan keskeisistä tavoitteista. Komissio vahvisti EU:n tieliikenneturvallisuuspolitiikan puitteissa vuosiksi 2021–2030SWD(2019) 283 final. olevansa sitoutunut kunnianhimoiseen tavoitteeseen vähentää tieliikennekuolemat ja vakavat loukkaantumiset lähes nollaan EU:n teillä vuoteen 2050 mennessä (ns. nollavisio) ja puolittaa niiden määrä vuoteen 2030 mennessä.

(2)Liikenneturvallisuuden parantamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden liikenneministerit peräänkuuluttivat liikenneturvallisuudesta 29 päivänä maaliskuuta 2017 annetussa Vallettan julistuksessa toimia, joilla vahvistetaan liikenneturvallisuuteen sovellettavaa unionin oikeudellista kehystä, ja kiinnittivät erityistä huomiota siihen, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ulkomailla asuville kuljettajille määrättyjen ajokieltojen yhteydessä.

(3)Henkilöiden vapaa liikkuvuus ja kansainvälisen tieliikenteen lisääntyminen ovat johtaneet siihen, että kuljettajalle ajokiellon määräävä jäsenvaltio on usein jokin muu kuin se, jossa kuljettaja vakituisesti asuu ja joka on myöntänyt hänelle ajokortin.

(4)Tähän mennessä se jäsenvaltio, joka ei ole kuljettajan vakituinen asuinpaikka, on voinut kohdistaa alueellaan laittomaan toimintaan syyllistyneeseen henkilöön, jonka ajokortti on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisia toimenpiteitä, joista seuraa, että se kieltäytyy hyväksymästä toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia ja että asianomaisen henkilön ajo-oikeutta sen vuoksi rajoitetaan. Näiden toimenpiteiden soveltamisala rajoittuu kuitenkin sen jäsenvaltion alueeseen, jossa laiton toiminta on tapahtunut, ja niiden vaikutus siihen, että kyseistä ajokorttia ei hyväksytä tällä alueella. Koska toimenpiteitä ei ole toteuttanut ajokortin myöntänyt jäsenvaltio, kyseinen ajokortti hyväksytään edelleen kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tällaisessa tilanteessa ei pystytä parantamaan liikenneturvallisuutta koko unionissa. Kuljettajat, joille on määrätty ajokielto muussa kuin ajokortin myöntäneessä jäsenvaltiossa, eivät saisi välttyä tällaisen toimenpiteen vaikutuksilta oleskellessaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikkomus on tapahtunut.

(5)Jotta voidaan varmistaa kaikkien tienkäyttäjien suojelun korkea taso unionissa, on tarpeen vahvistaa säännöt sellaisten ajokieltojen koko unionin laajuiselle soveltamiselle, jotka on määrännyt muu kuin rikoksen tekijälle ajokortin myöntänyt jäsenvaltio ja jotka johtuvat liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikoksista.

(6)Tämän direktiivin täytäntöönpano ei kuitenkaantäytäntöönpanossa olisi kuitenkin kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta, eikä se saisi edellyttää kansallisten sääntöjen yhdenmukaistamista siltä osin kuin on kyse tieliikennerikkomusten määritelmästä, niiden oikeudellisesta luonteesta ja niistä määrättävistä seuraamuksista. Erityisesti olisi pyrittävä ajokiellon unionin laajuiseen voimassaoloon riippumatta siitä, luokitellaanko kansalliset toimenpiteet rikoksentekovaltiossa hallinnollisiksi vai rikosoikeudellisiksi. Soveltaessaan unionin laajuista ajokieltoa jäsenvaltioiden olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan päätöksensä mahdollisimman pitkälti asiaa koskevien kansallisten sääntöjen asettamissa oikeudellisissa rajoissa. [tark. 1]

(7)Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa sääntöihin, jotka koskevat poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa tai asiaan liittyvien oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista. Se ei saisi vaikuttaa myöskään jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten mahdollisuuteen panna täytäntöön antamiaan päätöksiä, erityisesti luonteeltaan rikosoikeudellisia päätöksiä.

(8)Tämän direktiivin nimenomaisena tavoitteena on antaa unionille mahdollisuus parantaa liikenneturvallisuutta koko unionissa. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, toimenpiteet liikenneturvallisuuden parantamiseksi kuuluvat liikennepolitiikkaan ja niistä voidaan siten päättää perussopimuksenEUVL C 202, 7.6.2016. 91 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, siltä osin kuin ne kuuluvat käsitteen ˮtoimenpiteet liikenneturvallisuuden parantamiseksi” piiriin kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto), annettu 6.5.2014, asiassa C-43/12 Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2014:298, 43 kohta.

(9)Liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikoksista määrätyt ajokiellot voivat käsittää rikkomukseen syyllistyneen kuljettajan ajokortin tai ajo-oikeuden poistamisen, rajoittamisen tai määräaikaisen peruuttamisen. Jos rikos tehtiin ajokortin myöntäneessä jäsenvaltiossa, kyseeseen voi tulla myös ajokorttiin perustuvan ajo-oikeuden pysyvä peruuttaminen. Ajokieltojen koko unionin laajuinen voimassaolo olisi sen vuoksi toteutettava siten, että ajokortin myöntänyt jäsenvaltio soveltaa kaikkia edellä mainittuja toimenpiteitä.

(10)Rattijuopumus (eli ajoneuvon ajaminen veren alkoholipitoisuuden ylittäessä laissa sallitun enimmäisarvon), ylinopeus (eli kyseistä tietä tai ajoneuvotyyppiä koskevien voimassa olevien nopeusrajoitusten ylittäminen) ja huumausaineen ja psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena ajaminen ovat unionissa liikenneonnettomuuksien ja liikennekuolemien yleisimpiä syitä, joten kyseisiin rikkomuksiin liittyvissä tapauksissa olisi toimittava erityisen huolellisesti, ja sen vuoksi näitä rikkomuksia olisi tässä direktiivissä pidettävä ’liikenneturvallisuuteen liittyvinä liikennerikoksina’. Myös uhrin kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen johtavia liikennerikkomuksia tai ilman voimassa olevaa ajokorttia ajamista olisi niiden vakavuuden vuoksi pidettävä rikoksina. [tark. 2]

(11)Ajokielloilla, jotka jäsenvaltio määrää henkilölle, jonka [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 17 artiklassa tarkoitettu vakinainen asuinpaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa ja jolla on toisen jäsenvaltion myöntämä ajokortti, olisi oltava unionin koko alueella vastaavat vaikutukset kuin kyseisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin haltijoille määrätyillä ajokielloilla jo nyt on. Menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen näkökulmasta jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, miten tämä tavoite voidaan parhaiten saavuttaa niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että kun jäsenvaltio määrää ajokieltoon henkilön, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa mutta jolla on toisen jäsenvaltion myöntämä ajokortti, ensin mainitulla jäsenvaltiolla on oikeus ajokiellon soveltamiseksi vaihtaa kyseinen ajokortti [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(12)Ajokiellon määränneen jäsenvaltion, jäljempänä ’rikoksentekovaltio’, olisi ilmoitettava asianomaisen henkilön ajokortin myöntäneelle jäsenvaltiolle, jäljempänä ’myöntäjävaltio’ tällaiselle henkilölle määrätystä vähintään kuukauden mittaisesta ajokiellosta, jotta ajokiellon unionin laajuisen voimassaolon edellyttämät menettelyt voidaan käynnistää. Ilmoitus olisi toimitettava vakiomuotoisella todistuksella viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua ajokiellon määräämisestä tehdystä päätöksestä, jotta varmistetaan saumaton, luotettava ja tehokas tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä. Todistuksen toimittaminen ja muiden tarvittavien tietojen vaihtaminen jäsenvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden välillä tämän direktiivin soveltamisesta olisi toteutettava EU:n ajokorttiverkoston, jäljempänä ’RESPER-verkosto’, kautta. [tark. 3]

(13)Vakiomuotoisessa todistuksessa olisi annettava vähimmäistiedot, jotka mahdollistavat tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon, eli ilmoitettava ajokiellon määräävän jäsenvaltion viranomainen, tehtykuvaus tehdystä liikenneturvallisuuteen liittyvä liikennerikosliittyvästä liikennerikoksesta, sen perusteella määrätty ajokielto, asianomainen henkilöasianomaisen henkilön tunnistetiedot sekä ajokiellon määräämisessä noudatettu menettely. Todistus olisi lisäksi käännettävä myöntäjävaltion viralliselle tai muulle sen hyväksymälle kielelle, jotta varmistetaan todistuksen nopea käsittely vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kun vakiomuotoisessa todistuksessa annetaan vain nämä tiedot, voidaan taata sen toimivuus velvoittamatta jäsenvaltioita antamaan suhteettoman paljon tietoja. [tark. 4]

(14)Määräämällä ajokieltoja lainvastaisen toiminnan perusteella voidaan edistää liikenneturvallisuuden korkean tason saavuttamista unionissa. Jäsenvaltioissa myönnettyjen ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti kaikki muut jäsenvaltiot tunnustavat automaattisesti toimenpiteet, jotka koskevat ajokortin myöntäneen jäsenvaltion myöntämän ajokorttiin perustuvan ajo-oikeuden poistamista, rajoittamista taikka pysyvää tai määräaikaista peruuttamista. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että myöntäjävaltio varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot tunnustavat muiden jäsenvaltioiden määräämät ajokiellot. Kun myöntäjävaltio saa ilmoituksen määrätystä ajokiellosta, sen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet ajokiellon voimassaolon ulottamiseksi koskemaan koko unionia, ellei kiellosta vapauttamiseen ole perusteita tai sellaisiin ei vedota.

(15)Myöntäjävaltion toteuttaman toimenpiteen olisi määräydyttävä ajokiellon luonteen mukaan. Koska ajokortin tai ajo-oikeuden poistamisella, määräaikaisella peruuttamisella tai rajoittamisella on väistämättä erilaisia seurauksia, ne edellyttävät eri menettelyjä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivallan mukaisesti. Erityisesti poistamisen tapauksessa asianomaisen henkilön olisi voitava saada ajokortti tai ajo-oikeus takaisin niiden sääntöjen mukaisesti, joita myöntäjävaltiossa sovelletaan vastaavassa tilanteessa. Määräaikaisen peruuttamisen tai rajoittamisen tapauksessa olisi varmistettava, että unionin laajuisesti sovelletaan vain tällaisten toimenpiteiden kestoa, vaikka ajokieltoon liittyisi muitakin ehtoja, koska näiden toimenpiteiden päätarkoituksena on tilapäisesti tai osittain estää asianomaisen henkilön ajaminen eikä määrittää sitä, miten hänen pitäisi saada ajo-oikeutensa takaisin myöntäjävaltiossa.

(16)Periaatteessa tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa ajokieltoja alueellaan. Rikoksentekovaltion olisi siis jatkossakin voitava soveltaa omien sääntöjensä mukaisesti vain omalla alueellaan voimassa olevia ajokieltoja ja niihin liitettyjä lisäehtoja, kunnes asianomainen henkilö täyttää niissä asetetut vaatimukset.

(17)On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon myös se, että ajokortin saamiselle unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten noudattamisen arviointi kuuluu myöntäjävaltion toimivaltaan. Lisäehtojen soveltaminen myöntäjävaltiossa ei myöskään saisi johtaa päällekkäisiin vaatimuksiin, jotka asianomaisen henkilön on täytettävä osoittaakseen, että ajokortin tai ajo-oikeuden palauttaminen ei vaaranna liikenneturvallisuutta unionissa. Jos myöntäjävaltio on toteuttanut toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ajokielto on voimassa koko unionissa, ja sen jälkeen arvioinut uudelleen, täyttääkö asianomainen henkilö edellytykset ajokortin tai ajo-oikeuden palauttamiselle, tämä arviointi olisi edellä esitetyn valossa tunnustettava koko unionissa eli myös rikoksentekovaltiossa.

(18)Myöntäjävaltion toteuttamien toimienpiteiden olisi katsottava varmistavan ajokiellon voimassaolon koko unionissa ilman että ajokiellon perustana olevia tosiseikkoja olisi arvioitava uudelleen. Sen varmistamiseksi, että unionin laajuinen voimassaolo ei ole ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen, perusoikeuksien tai myöntäjävaltion lainsäädännössä säädettyjen poikkeuksien kanssa, on aiheellista vahvistaa perusteet, joiden nojalla myöntäjävaltio vapautuu velvollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä.

(19)Jotta voidaan edistää liikenneturvallisuutta ja tarjota oikeusvarmuus asianomaiselle henkilölle ja rikoksentekovaltiolle, myöntäjävaltion olisi varmistettava ajokiellon unionin laajuinen voimassaolo tai sovellettava jotakin vapautusperustetta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun sille on ilmoitettu ajokiellosta. Tämän ei pitäisi vaikuttaa tilanteisiin, joissa määräaikaa ei poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi voida noudattaa. Myöntäjävaltion olisi kuitenkin myös tällaisissa poikkeustapauksissa toimittava ilman aiheetonta viivytystä ja ilmoitettava rikoksentekovaltiolle viivästyksen kesto ja syy.

(20)Tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano edellyttää tiivistä, nopeaa ja tehokasta viestintää asianomaisten toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi sen vuoksi kuultava toisiaan asianmukaisin keinoin aina, kun se on tarpeen. Lisäksi tietyissä tarkoin määritellyissä tapauksissa sekä myöntäjävaltion että rikoksentekovaltion olisi toimitettava toisilleen viipymättä tärkeitä tietoja tämän direktiivin soveltamisesta. Näin olisi toimittava, kun viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua päätöksestä, jolla hyväksytään toimenpiteitä, joilla ajokielto saatetaan voimaan koko unionissa, kuntai päätöksestä, joka tehdään päätöksiä vapautusperusteiden nojalla, kun ajokielto pannaan täytäntöön tai kun on kyse olosuhteista, jotka vaikuttavat alun perin määrättyyn ajokieltoon. [tark. 5]

(21)Kun myöntäjävaltiolle on ilmoitettu ajokiellosta ja se on saattanut sen voimaan koko unionissa, sen olisi ilmoitettava asiasta asianomaiselle henkilölle viipymättäviimeistään seitsemän työpäivän kuluttua ilmoituksesta, jotta tämä voi käyttää perusoikeuksiaan, kuten oikeuttaan tulla kuulluksi ja riitauttaa päätökset toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa. [tark. 6]

(22)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin nojalla tehtyjä päätöksiä vastaan on käytettävissä riittävät oikeussuojakeinot, jotka vastaavat niitä, joita voidaan käyttää samankaltaisissa kotimaisissa tapauksissa, ja että kun nämä oikeussuojakeinot tulevat sovellettaviksi, niistä annetaan tietoja hyvissä ajoin, jotta niitä voidaan käyttää tehokkaasti. Olisi kuitenkin selvennettävä, että 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettu ajokielto voidaan riitauttaa ainoastaan rikoksentekovaltiossa.

(23)Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietoja käsiteltäessä on perusoikeus. Euroopan unionin perusoikeuskirjanEUVL C 202, 7.6.2016, s. 391. 8 artiklan 1 kohdan ja perussopimuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. Tämän direktiivin puitteissa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1). ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89). niiden soveltamisalan mukaisesti.

(24)Tässä direktiivissä vahvistetaan oikeusperusta henkilötietojen vaihdolle, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön muun jäsenvaltion kuin myöntäjävaltion määräämät ajokiellot. Tämä oikeusperusta on asetuksen 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja soveltuvin osin 10 artiklan sekä direktiivin 2016/680 8 artiklan mukainen. Myöntäjävaltion kanssa vaihdettavissa henkilötiedoissa olisi rajoituttava siihen, mikä on tarpeen tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamiseksi.

(25)Saumattoman, luotettavan ja tehokkaan RESPER-verkoston kautta tapahtuvan tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansallinen yhteyspiste tämän direktiivin soveltamista varten. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, että niiden kansalliset yhteyspisteet tekevät yhteistyötä niiden viranomaisten kanssa, jotka osallistuvat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ajokieltojen täytäntöönpanoon, erityisesti sen varmistamiseksi, että kaikki tarvittavat tiedot jaetaan hyvissä ajoin. [tark. 7]

(26)Jäsenvaltioiden olisi säännöllisesti kerättävä kattavia tilastoja tämän direktiivin soveltamisesta ja toimitettava ne komissiolle vuosittain. Komission olisi näiden ja muiden tietojen perusteella arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutusta liikenneturvallisuuteen ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka viides vuosi kertomus arvioinnin tuloksista sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia direktiivin muuttamiseksi.

(26a) Komission olisi tämän direktiivin uudelleentarkastelua valmistellessaan otettava täysimääräisesti huomioon se, että jäsenvaltiot kohtaavat erilaisia maantieteellisiä ja yhteiskunnallisia haasteita pyrkiessään parantamaan liikenneturvallisuutta. Vaikka jotkin jäsenvaltiot pyrkivät menestyksekkäästi valvomaan tieliikennesääntöjen täytäntöönpanoa ns. rangaistuspistejärjestelmien avulla, toiset valitsevat erilaisia menetelmiä, kuten tiukempien seuraamusten määrääminen välittömästi tai kohdennetut valvonta- ja ennaltaehkäisykampanjat. Lisäksi olisi otettava huomioon, että itse rangaistuspistejärjestelmät voivat olla huomattavasti erilaisia niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka päättävät soveltaa niitä. Näin ollen resurssit ja huomio olisi suunnattava muihin toimenpiteisiin, joilla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta ja samalla antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vastata kohtaamiinsa erilaisiin haasteisiin tavalla, jota ne pitävät tehokkaimpina. [tark. 51]

(27)Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat muusta sovellettavasta unionin lainsäädännöstä, kuten erityisesti neuvoston puitepäätöksestä 2008/947/YOSNeuvoston puitepäätös 2008/947/YOS, tehty 27 päivänä marraskuuta 2008, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi (EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102). ja neuvoston puitepäätöksestä 2005/214/YOSNeuvoston puitepäätös 2005/214/YOS, tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin (EUVL L 76, 22.3.2005, s. 16)., tai epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksiin, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1)., 2012/13/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1)., 2013/48/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1)., (EU) 2016/343Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 65, 11.3.2016, s. 1)., (EU) 2016/800Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/800, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1). ja (EU) 2016/1919Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1919, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille (EUVL L 297, 4.11.2016, s. 1)..

(28)Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä muiden jäsenvaltioiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai sopia järjestelyistä, joilla täydennetään tällä direktiivillä perustettua järjestelmää ja helpotetaan sen käyttöä. Niiden olisi kuitenkin turvauduttava tällaisiin sopimuksiin tai järjestelyihin vain silloin, kun niillä voidaan syventää tai laajentaa tämän direktiivin säännösten soveltamista ja yksinkertaistaa tai sujuvoittaa menettelyjä, joilla ajokiellot saatetaan voimaan unionin laajuisesti, eli kun niillä voidaan parantaa liikenneturvallisuutta.

(29)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta, jonka nojalla se voi vahvistaa ajokieltoa koskevan vakiomuotoisen todistuksen muodon ja sisällön. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). mukaisesti.

(30)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli varmistaa liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikoksista määrättäviä ajokieltoja koskevien päätösten unionin laajuisia vaikutuksia liikenneturvallisuuden parantamiseksi koko unionissa, vaan ne voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksenEUVL C 202, 7.6.2016, s. 13. 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39). 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon [...] päivänä [...]kuuta [...],

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artiklaTarkoitus ja kohdeTämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa kaikkien tienkäyttäjien suojelun korkea taso unionissa. Siinä vahvistetaan tätä varten säännöt, joiden mukaan ajokielto on voimassa unionin laajuisesti, kun se määrätään liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikoksista, jotka on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on myöntänyt asianomaisen henkilön ajokortin.
2 artiklaMääritelmätTässä direktiivissä tarkoitetaan:1)’ajokiellolla’ päätöstä, joka liittyy liikenneturvallisuuteen liittyvän liikennerikoksen tekemiseen ja johtaa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan ajokortin tai ajo-oikeuden poistamiseen, rajoittamiseen tai määräaikaiseen peruuttamiseen ja johon ei enää voida hakea muutosta, riippumatta siitä, onko kyseessä ensisijainen, toissijainen vai oheisrangaistus vai turvatoimenpide ja onko se hallinnollinen vai rikosoikeudellinen seuraamus;2)’poistamisella’ ajokortin tai ajo-oikeuden tai sen hyväksymisen menettämistä;3)’määräaikaisella peruuttamisella’ ajokortin tai ajo-oikeuden voimassaolon tai hyväksymisen tilapäistä rajoittamista määräajaksi tai siten, että määräajan lisäksi edellytetään lisäehtojen täyttymistä; [tark. 9 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]4)’rajoittamisella’ ajokortin tai ajo-oikeuden voimassaolon tai hyväksymisen osittaista rajoittamista joko määräajaksi tai siten, että edellytetään lisäehtojen täyttymistä tai että sovelletaan sekä määräaikaa että lisäehtoja;5)’lisäehdoilla’ muita kuin määräajan päättymistä koskevia ehtoja, jotka ajokieltoon määrätyn henkilön on täytettävä saadakseen takaisin ajo-oikeutensa tai ajokorttinsa;6)’rikoksentekovaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueella ajokieltoon johtanut tieliikennerikkomus on tapahtunut ja jossa ajokielto on määrätty; [tark. 10]7)’myöntäjävaltiolla’ jäsenvaltiota, joka on myöntänyt asianomaisen henkilön ajokortin ja jolle tieto ajokiellosta toimitetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti;8)’moottorikäyttöisellä ajoneuvolla’ [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä moottorikäyttöistä ajoneuvoa;9)’ajokortilla’ [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä ajokorttia;10)’asianomaisellarikkomuksesta vastuussa olevalla henkilöllä’ luonnollista henkilöä, jolle ajokielto on määrätty; [tark. 11]11)’liikenneturvallisuuteen liittyvällä liikennerikoksella’:a)rattijuopumusta, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/413, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9). 3 artiklan g alakohdassa;b)ylinopeutta, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413 3 artiklan d alakohdassa;c)huumausaineen vaikutuksen alaisena ajamista, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/413 3 artiklan h alakohdassa;d)liikennesääntöjen vastaista toimintaa, joka on aiheuttanut kuoleman tai vakavan ruumiinvamman;da) ajamista ilman direktiivin 2006/126/EY mukaista voimassa olevaa ajokorttia; [tark. 12]12)’vakinaisella asuinpaikalla’ [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 17 artiklan mukaista vakinaista asuinpaikkaa.
3 artiklaAjokieltojen koko unionin laajuinen voimassaoloJäsenvaltioiden on varmistettava, että ajokielto, jonka jäsenvaltio on määrännyt henkilölle, jonka vakinainen asuinpaikka ei olejoka ei asu tai ei asu vakinaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa ja jolla joko on toisen jäsenvaltion myöntämä ajokortti tai ei ole ajokorttia, on voimassa koko unionin alueella tämän direktiivin mukaisesti. [tark. 13]
4 artikla Velvollisuus ilmoittaa ajokiellosta1.Rikoksentekovaltion on ilmoitettava ajokiellosta, joka on määrättymyöntäjävaltiolle viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua päätöksestä, jolla määrätään ajokielto vähintään kuukauden ajaksi henkilölle, jonka vakinainen asuinpaikka ei ole rikoksentekovaltiossa ja jolla on myöntäjävaltion myöntämä ajokortti. Rikoksentekovaltion on ilmoitettava päätöksestä myös asianomaiselle henkilölle, jos hän ei asu vakinaisesti myöntäjävaltiossa. [tark. 14]2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä 5 artiklassa säädetyllä vakiomuotoisella todistuksella ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.3.Rikoksentekovaltion kansallisen yhteyspisteen on täytettävä, allekirjoitettava ja toimitettava todistus suoraan myöntäjävaltion kansalliselle yhteyspisteelle, joka toimittaa sen edelleen viranomaiselle, joka on toimivaltainen saattamaan ajokiellon voimaan unionin laajuisesti. Rikoksentekovaltion kansallisen yhteyspisteen on toimitettava myöntäjävaltion kansalliselle yhteyspisteelle myös asianomaiselta henkilöltä mahdollisesti pois otettu ajokortti ja ajokiellon määräämisestä tehty alkuperäinen päätös tai sen oikeaksi todistettu jäljennös. Rikoksentekovaltiolla ei ole velvollisuutta käännättää alkuperäistä päätöstä tai sen oikeaksi todistettua jäljennöstä. [tark. 15]
5 artiklaVakiomuotoinen todistus ja sen toimittamistavat1.Komissio vahvistaa ennen [...] päivää [...]kuuta [...] [19 artiklassa säädetty määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä] täytäntöönpanosäädöksellä ajokiellosta annettavan vakiomuotoisen todistuksen muodon ja sisällön. Täytäntöönpanosäädös hyväksytään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.2.Todistuksessa on oltava seuraavat tiedot:a)tiedot viranomaisesta, joka määräsi ajokiellon rikoksentekovaltiossa;b)kuvaus liikenneturvallisuuteen liittyvästä liikennerikoksesta ja ajokiellon määräämiseen johtaneista tosiseikoista ja syistä; [tark. 16]c)asianomaisen henkilön nimi ja osoite, ajokortin sekä hänen ajokorttinsa ja kansallisen henkilötodistuksensa numero ja tarvittaessa asianomaisen; henkilön kansallinen henkilötodistus, jos se on saatavillakansalliseen henkilötodistukseen liittyvien muiden henkilötietojen on pysyttävä luottamuksellisina; [tark. 17]d)rikoksentekovaltion lainsäädännön sovellettavat säännökset;e)noudatetut menettelyt sekä ajokiellon tarkka laajuus ja sisältö, mukaan lukien tarvittaessa päivämäärä, jona ajo-oikeuden määräaikaisen peruuttamisen tai rajoittamisen voimassaolo päättyy, sekä mahdolliset rikoksentekovaltion asettamat lisäehdot;f)rikoksentekovaltiossa mahdollisesti jo suoritettu osuus sen määräämän ajokiellon kestosta (päivinä).f a) oikeus hakea päätökseen muutosta tuomioistuimessa rikoksentekovaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. [tark. 18]3.Rikoksentekovaltion on toimitettava myöntäjävaltiolle todistuksen käännös myöntäjävaltion virallisella kielellä tai millä tahansa muulla kielellä, jonka myöntäjävaltio on hyväksynyt 4 kohdan mukaisesti.4.Mikä tahansa jäsenvaltio voi milloin tahansa ilmoittaa komissiolle toimitettavalla ilmoituksella, että se hyväksyy käännökset todistuksista yhdellä tai usealla muulla unionin virallisella kielellä kuin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Tämä ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa. Komissio asettaa ilmoitukset ja niiden peruutukset kaikkien jäsenvaltioiden saataville.5.Rikoksentekovaltion kansallisen yhteyspisteen on toimitettava todistus myöntäjävaltion kansalliselle yhteyspisteelle [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun EU:n ajokorttiverkoston, jäljempänä ’RESPER-verkosto’, kautta.5 a. Rikoksentekovaltion ja myöntäjävaltion kansallisten yhteyspisteiden on myös käytettävä RESPER-verkostoa 8, 9, 10, 11, 12, 14 ja 15 artiklan mukaisesti toimitettavien tietojen vaihtoon. Komissio varmistaa, että RESPER-verkostolla on tarvittavat resurssit tämän tehtävän suorittamiseksi. [tark. 19]
6 artiklaAjokieltojen saattaminen voimaan unionin laajuisesti1.Kun ajokiellosta ilmoittava todistus on annettu tiedoksi 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on myöntäjävaltion siinä tapauksessa, ettei 8 artiklassa säädettyjä vapautusperusteita sovelleta, toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ajokielto on voimassa unionin laajuisesti.2.Jos ajokiellon toteuttamistapanaseurauksena on ajo-oikeuden poistaminen, myöntäjävaltion toteuttamien toimenpiteiden on täytettäväon toteutettava seuraavat ehdottoimenpiteet: [tark. 20]a)myöntäjävaltion on poistettava asianomaisen henkilön ajokortti tai ajo-oikeus;b) asianomainen henkilö voi saada ajokorttinsa tai ajo-oikeutensa takaisin myöntäjäjäsenvaltion kansallisten sääntöjen mukaisesti; [tark. 21]c)myöntäjävaltion on mahdollisimman pitkälti otettava huomioon se, miltä osin ne lisäehdot, jotka asianomaisen henkilön on täytettävä saadakseen ajo-oikeuden takaisin, on jo täytetty rikoksentekovaltiossa.c a) jos direktiivin 2006/126/EY 12 artiklassa määritelty vakinaisena asuinpaikkana oleva maa on eri kuin myöntäjämaa, on helpotettava henkilön ajokortin vaihtoa. [tark. 22]Asianomainen henkilö voi saada ajokorttinsa tai ajo-oikeutensa takaisin myöntäjävaltion kansallisten sääntöjen mukaisesti. [tark. 23]3.Jos ajokiellon toteuttamistapanaseurauksena on ajo-oikeuden määräaikainen peruuttaminen tai sen rajoittaminen, myöntäjävaltion toteuttamien toimenpiteiden on täytettäväon toteutettava seuraavat ehdottoimenpiteet: [tark. 24]a)myöntäjävaltion on peruutettava asianomaisen henkilön ajokortin tai ajo-oikeuden voimassaolo tai rajoitettava sitä siihen päivään asti, jona rikoksentekovaltion määräämän ja ilmoittaman määräaikaisen peruuttamisen tai rajoittamisen vaikutukset lakkaavat;b)jos rikoksentekovaltion määräämän ja ilmoittaman määräaikaisen peruuttamisen tai rajoittamisen ehtona on sekä tietyn määräajan päättyminen että lisäehtojen täyttyminen, myöntäjävaltion on otettava huomioon ainoastaan määräaika; [tark. 25 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]c)rikoksentekovaltion määräämä ja ilmoittama rajoittaminen on otettava huomioon sikäli kuin se on luonteeltaan tai kestoltaan myöntäjävaltion lainsäädännön mukainen.3 a. Myöntäjävaltion on pyrittävä kansallisten sääntöjen asettamissa oikeudellisissa rajoissa varmistamaan, että 2 ja 3 kohdan nojalla ajokieltojen osalta toteutetut toimenpiteet ovat mahdollisimman pitkälti yhdenmukaistettuja rikoksentekovaltion määräämien vastaavien toimenpiteiden kanssa. [tark. 26]4.Kun myöntäjävaltio hyväksyy toimenpiteitä tämän artiklan nojalla, sitä sitovat ja toimenpiteiden perustan muodostavat rikoksentekovaltion 5 artiklan mukaisesti toimittamat tiedot ja tosiseikat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vapautusperusteen soveltamista.
7 artiklaAjokieltojen vaikutukset rikoksentekovaltiossa1.Tämä direktiivi ei estä rikoksentekovaltiota panemasta ajokieltoa täytäntöön alueellaan kansallisten sääntöjensä mukaisesti.2.Jos ajokiellosta, johon sisältyy lisäehtoja, on ilmoitettu myöntäjävaltiolle 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, rikoksentekovaltio voi jatkaa tällaisen ajokiellon soveltamista alueellaan, kunnes asianomainen henkilö täyttää nämä ehdot.3.Rikoksentekovaltion on kuitenkin katsottava, että 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettuun ajokieltoon liittyvät lisäehdot ovat täyttyneet, jos myöntäjävaltio on arvioinut, että asianomainen henkilö täyttääon täyttänyt ne ehdot, jotka myöntäjävaltio on asettanut ajo-oikeuden tai ajokortin saamiselle takaisin tai uuden hakemiselle. Tällöin rikoksentekovaltiota sitoo myöntäjävaltion myönteinen arvio ja sen vaikutukset. Sen vuoksi rikoksentekovaltio ei saa enää soveltaa lisäehtoja. Rikoksentekovaltio voi kuitenkin jatkaa ajokiellon soveltamista alueellaan sen voimassaoloajan päättymiseen saakka. [tark. 27]
8 artiklaVapautusperusteet1.Myöntäjävaltio ei saa toteuttaa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, josa)edellä 5 artiklassa tarkoitettu todistus on puutteellinen tai ilmeisen virheellinen eikä puuttuvia tai oikeita tietoja ole toimitettu tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti;b)ajokielto on jo pantu kokonaisuudessaan täytäntöön rikoksentekovaltiossa;c)ajokielto on myöntäjävaltion lainsäädännön mukaisesti vanhentunut;d) on olemassa täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen erioikeus tai koskemattomuus, joka estää ajokiellon täytäntöönpanon; [tark. 28]e)ajokieltoon liittyvän määräajan tai rajoituksen jäljellä oleva kesto on 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksyntähetkellä alle kuukauden;f)oikeudenkäynti on tapahtunut, ja todistuksen mukaan asianomainen henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä ajokieltopäätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ellei todistuksessa ilmoiteta rikoksentekovaltion lainsäädännössä määriteltyjen täydentävien menettelyvaatimusten mukaisesti, että jokin seuraavista on toteutunut:i)asianomainen henkilö on saanut haasteen hyvissä ajoin henkilökohtaisesti tiedoksi ja siten saanut tiedon ajokieltopäätökseen johtaneen oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta tai on tosiasiallisesti saanut virallisen tiedon kyseisen oikeudenkäynnin ajankohdasta ja paikasta muilla keinoin siten, että voidaan kiistattomasti todeta, että kyseinen henkilö oli tietoinen oikeudenkäynnistä, ja hänelle oli ajoissa ilmoitettu, että ajokieltopäätös voidaan tehdä, vaikka hän jää pois oikeudenkäynnistä;ii)asianomainen henkilö oli oikeudenkäynnistä tietoisena valtuuttanut juristin, jonka joko kyseinen henkilö tai valtio oli nimennyt puolustamaan häntä oikeudenkäynnissä, ja tämä juristi oli tosiasiallisesti puolustanut häntä oikeudenkäynnissä, taiiii)sen jälkeen, kun ajokieltopäätös oli annettu asianomaiselle henkilölle tiedoksi ja hänelle oli nimenomaisesti ilmoitettu hänen oikeudestaan uudelleenkäsittelyyn tai muutoksenhakuun, johon hänellä on oikeus osallistua ja joka antaa mahdollisuuden asian ratkaisuperusteiden uudelleentutkimiseen, mukaan lukien uusien todisteiden tutkiminen, ja joka voi johtaa alkuperäisen ajokieltopäätöksen kumoamiseen, on nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hän ole riitauttanut ajokieltopäätöstä, tai ei ole pyytänyt uudelleenkäsittelyä tai hakenut muutosta määräajassa;g)poikkeustilanteissa on olemassa perusteltu syy katsoa erityisten ja objektiivisten todisteiden pohjalta, että ajokiellon täytäntöönpano olisi tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen ilmeisessä ristiriidassa perusoikeuskirjassa vahvistetun perusoikeuden kanssa.2.Myöntäjävaltio voi päättää soveltaa myös seuraavia vapautusperusteita:a)ajokielto liittyy liikenneturvallisuuteen liittyvään liikennerikokseen, josta myöntäjävaltion lainsäädännön mukaisesti ei 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tietojen perusteella määrättäisi ajokieltoa;b)ajokielto määrättiin ainoastaan ylinopeuden perusteella, ja rikoksentekovaltiossa voimassa olevat nopeusrajoitukset edellyttäen, että nopeusrajoitus tiellä, jolla ylinopeus tapahtui, oli selvästi merkitty, ylitettiin taajamatiellä alle 30 kilometrillä tunnissa ja muulla kuin taajamatiellä alle 50 kilometrillä tunnissa; [tark. 29]c)asianomaista henkilöä ei myöntäjävaltion lainsäädännön mukaan voida ikänsä vuoksi saattaa vastuuseen liikenneturvallisuuteen liittyvästä liikennerikoksesta, josta ajokielto on määrätty.3.Jos myöntäjävaltio aikoo jossakin tietyssä tapauksessa soveltaa 1 tai 2 kohdan mukaista vapautusperustetta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättäviimeistään kymmenen työpäivän kuluttua vapautuksen soveltamista koskevasta päätöksestä rikoksentekovaltiolle ja tarvittaessa pyydettävä kaikki tarvittavat tiedot sen tutkimiseksi, soveltuuko tapaukseen jokin kyseisissä kohdissa tarkoitettu vapautusperuste. Rikoksentekovaltion on toimitettava pyydetyt tiedot viipymättäviimeistään kymmenen työpäivän kuluttua pyynnöstä, ja se voi toimittaa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja tai huomautuksia. [tark. 30]Tämän kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot eivät saa sisältää muita henkilötietoja kuin ne, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi, ja niitä on käytettävä yksinomaan kyseisten kohtien soveltamiseksi.
9 artiklaMääräajat1.Myöntäjävaltion on toteutettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet tai tehtävä päätös 8 artiklan mukaisen vapautusperusteen soveltamista viipymättä ja viimeistään 15 päiväntyöpäivän kuluttua siitä, kun se on saanut todistuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. [tark. 31]2.Myöntäjävaltion kansallisen yhteyspisteen on ilmoitettava 6 artiklan 1 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä tai 8 artiklan mukaisen vapautusperustenvapautusperusteen soveltamisesta tehdystä päätöksestä viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua niiden hyväksymisestä rikoksentekovaltion kansalliselle yhteyspisteelle viipymättä käyttäen RESPER-järjestelmää. [tark. 32]3.Jos 1 kohdassa säädettyä määräaikaa ei jossain tietyssä tapauksessa voida noudattaa, myöntäjävaltion kansallisen yhteyspisteen on ilmoitettava asiasta viipymättäRESPER-verkoston kautta rikoksentekovaltion kansalliselle yhteyspisteelle millä tahansa tavallaviimeistään kymmenen työpäivän kuluttua määräajan päättymisestä ja ilmoitettava viivästyksen syyt.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyminen ei vapauta myöntäjävaltiota sen velvollisuudesta toteuttaa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet viipymättä. [tark. 33]
10 artiklaJäsenvaltioiden keskinäinen kuuleminenJäsenvaltioiden on tämän direktiivin tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi tarvittaessa kuultava toisiaan asianmukaisin keinoin ja viipymättähyvissä ajoin. [tark. 34]
11 artiklaTiedot, jotka myöntäjävaltion on annettavaMyöntäjävaltion kansallisen yhteyspisteen on viipymättä ilmoitettava rikoksentekovaltion kansalliselle yhteyspisteelle viimeistään kymmenen työpäivän kuluttua hyväksymisestä [tark. 35]a)edellä olevassa 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajokieltoa koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta;b)edellä olevan 6 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä sen jälkeen, kun niistä on tullut oikeudellisesti sitovia;c)päätöksestä, jonka mukaisesti sovelletaan vapautusperustetta 8 artiklan nojalla, ja päätöksen perusteluista;d)toimenpiteistä, joilla ajokiellon unionin laajuinen voimassaolo keskeytetään toistaiseksi tai kokonaan, ja niiden perusteet, mukaan luettuna se, että asianomainen henkilö on riitauttanut asian menestyksekkäästi.
12 artiklaTiedot, jotka rikoksentekovaltion on annettavaRikoksentekovaltion kansallisen yhteyspisteen on viipymättä ilmoitettava myöntäjävaltion kansalliselle yhteyspisteelle viimeistään kymmenen päivän kuluttua hyväksymisestä [tark. 36]a)seikoista, jotka vaikuttavat ajokiellon määräämisestä tehtyyn päätökseen, mukaan lukien kaikki merkitykselliset tiedot siitä, onko ajokieltoon liittyviä mahdollisia lisäehtoja jo täytetty rikoksentekovaltiossa; [tark. 37]b)ajokiellon täytäntöönpanosta rikoksentekovaltiossa.
13 artiklaIlmoittamisvelvollisuus suhteessa asianomaiseen henkilöön1.Myöntäjävaltion on ilmoitettava sekä 4 artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta että 6 artiklan 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden hyväksymisestä asianomaiselle henkilölle viipymättäviimeistään seitsemän työpäivän kuluttua 4 artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta tai 6 artiklan 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden hyväksymisestä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisia menettelyjä noudattaen. [tark. 38]2.Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toimitettavissa tiedoissa on täsmennettävä vähintään seuraavat:a)kun tiedot annetaan 4 artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen:i)sekä myöntäjävaltion että rikoksentekovaltion niiden viranomaisten nimet, postiosoite, puhelinnumero, läsnäolo internetissä ja yhteyssähköposti, joilla on toimivalta panna täytäntöön ajokielto; ja [tark. 39]ii)myöntäjävaltion lainsäädännön mukaiset oikeussuojakeinot, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi;b)kun tiedot annetaan 6 artiklan 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen:i)yksityiskohtaiset tiedot myöntäjävaltion toteuttamista toimenpiteistä;ii)myöntäjävaltion lainsäädännön mukaiset oikeussuojakeinot, joilla toimenpiteet voidaan riitauttaa.
14 artiklaOikeussuojakeinot1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjä päätöksiä tai toimenpiteitä vastaan on käytettävissä riittävät oikeussuojakeinot, jotka vastaavat niitä, joita voidaan käyttää samankaltaisissa kotimaisissa tapauksissa. Niiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tällaisia oikeussuojakeinoja koskevat tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, jotta niitä voidaan käyttää tehokkaasti.2.Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettu ajokielto voidaan riitauttaa ainoastaan rikoksentekovaltiossa.3.Rikoksentekovaltion ja myöntäjävaltion on ilmoitettava toisilleen tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjä päätöksiä tai toimenpiteitä vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista.
15 artikla Kansalliset yhteyspisteet1.Kunkin jäsenvaltion on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivämäärä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] nimettävä kansallinen yhteyspiste tämän direktiivin soveltamista varten.2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset yhteyspisteet tekevät yhteistyötä niiden viranomaisten kanssa, jotka osallistuvat liikenneturvallisuuteen liittyvien liikennerikosten perusteella määrättyjen ajokieltojen täytäntöönpanoon, erityisesti sen varmistamiseksi, että kaikki tarvittavat tiedot annetaan hyvissä ajoin ja että 9 artiklassatässä direktiivissä säädettyjä määräaikoja noudatetaan. [tark. 40]3.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin soveltamiseksi nimetyt kansalliset yhteyspisteet. Komissio asettaa tämän artiklan mukaisesti saamansa tiedot verkkosivustolleen kaikkien jäsenvaltioiden saataville RESTER-verkoston kautta ja CBE-portaalissa, kun se on toiminnassa. Siihen asti komissio asettaa tiedot saataville verkkosivustollaan. [tark. 41]
16 artiklaTilastointiJäsenvaltioiden on säännöllisesti kerättävä kattavat tilastot tämän direktiivin soveltamisesta ja toimitettava ne komissiolle vuosittain. Kyseisten tilastojen on sisällettäväa)edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtyjen ilmoitusten lukumäärä eriteltynä vastaanottavan jäsenvaltion mukaan;a a) asianomaisille henkilöille lähetettyjen ilmoitusten lukumäärä; [tark. 42]b)vapautusperusteen käyttökertojen lukumäärä, mukaan lukien sovelletut vapautusperusteet, eriteltynä ilmoituksen tehneen jäsenvaltion mukaan;c)vapautusperustenkustakin vapautusperusteen käytöstä tehdystä päätöksestä ilmoittamiseen tarvittu aika; [tark. 43]c a)niiden kertojen lukumäärä, jolloin viivästys oli perusteltava; [tark. 44]d)edellä olevan 6 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettuja toimenpiteitä vastaan vireille pantujen oikeussuojakeinojen lukumäärä.Jäsenvaltioiden on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] toimitettava komissiolle ajantasaiset tiedot voimassa olevista säännöistä, jotka koskevat niiden oikeusjärjestelmässä sovellettavia seuraamuksia liikenneturvallisuuteen liittyvistä liikennerikoksista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa kaikista näihin seuraamuksiin tehdyistä merkittävistä muutoksista toimittamalla aiemmin toimittamiensa tietojen tilalle ajantasaiset tiedot. Komissio julkaisee viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] yhteenvedon tämän kohdan nojalla saaduista tiedoista portaalissa liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevaa rajat ylittävää tietojenvaihtoa varten, jäljempänä ’CBE-portaali’, joka on perustettu direktiivin (EU) 2015/413 8 artiklan mukaisesti kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Jos jäsenvaltiossa käytössä oleva järjestelmä muuttuu merkittävästi, komissio päivittää yhteenvedon kolmen kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta. [tark. 45]
17 artiklaKomiteamenettely1.Komissiota avustaa asetuksen [UUDEN AJOKORTTIDIREKTIIVIN] 22 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy täytäntöönpanosäädöstä, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
18 artiklaSuhde unionin muihin säädöksiin1.Tämä direktiivi ei vaikuta seuraavista säädöksistä johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin:a)neuvoston puitepäätös 2008/947/YOS;b)neuvoston puitepäätös 2005/214/YOS;c)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EU, 2012/13/EU, 2013/48/EU, (EU) 2016/343, (EU) 2016/800 ja (EU) 2016/1919 säädetyt epäiltyjen ja syytettyjen oikeudet.2.Jäsenvaltiot voivat tehdä muiden jäsenvaltioiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä [...] päivän [...]kuuta [...] jälkeen, kunhan näillä sopimuksilla ja järjestelyillä voidaan laajentaa tämän direktiivin säännösten soveltamista ja yksinkertaistaa tai sujuvoittaa menettelyjä sellaisten ajokieltojen täytäntöön panemiseksi, jotka on määrätty rikoksen perusteella muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on myöntänyt kyseisen henkilön ajokortin.
19 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yhden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. [tark. 46]Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.2.Jäsenvaltioiden on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [15 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. [tark. 47]
20 artiklaSoveltamista koskeva kertomusUudelleentarkastelu [tark. 48]Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan lukien sen vaikutus liikenneturvallisuuteen. Kertomukseen on sisällyttävä jäsenvaltioiden tilastot tässä direktiivissä säädetyn mekanismin käytöstä sekä pullonkauloista ja aloista, joilla on parantamisen varaa. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tätä direktiiviä koskeviksi muutoksiksilainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi. [tark. 49]
21 artiklaVoimaantulo ja soveltaminen [tark. 50]Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
22 artiklaOsoitusTämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja