1.panee merkille, että jäsenvaltioiden vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan investointien tuloksista tekemät arvioinnit osoittavat, että koheesiopolitiikan tukemilla aloilla saavutettiin yleisesti ottaen myönteisiä tuloksia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ohjelmien 2014–2020 arviointien tulosten yhteenvedosta vuoden 2022 yhteenvetokertomuksen liitteenä 30. tammikuuta 2023 annettu komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2023)0022). Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ohjelmien 2014–2020 arviointien tulosten yhteenvedosta vuoden 2023 yhteenvetokertomuksen liitteenä 15. tammikuuta 2024 annettu komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2024)0002).; toteaa, että tällaiset investoinnit ovat edistäneet Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa tavoitetta;

2.suhtautuu myönteisesti koheesiopolitiikan panokseen tutkimukseen ja innovointiin, koska sen avulla muun muassa vahvistettiin tutkimusyhteisön ja yritysten välistä yhteistyötä ja autettiin muuttamaan tutkimus markkinoitaviksi tuotteiksi tai palveluiksi; panee merkille, että komission lukujen mukaan vuoden 2022 loppuun mennessä yli 75 000 yritystä oli tehnyt yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa ja noin 37 000 oli tuonut markkinoille uusia tuotteita Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Komission kertomus, annettu 15. tammikuuta 2024, aiheesta ”Euroopan rakenne- ja investointirahastot, vuoden 2023 yhteenvetokertomus ohjelmien täytäntöönpanoa vuosina 2014–2020 koskevista vuotuisista täytäntöönpanokertomuksista” (COM(2024)0006). tuen ansiosta; panee lisäksi merkille, että samaan päivämäärään mennessä yli 72 000 tutkijan työolosuhteita oli parannettu Euroopan komissio, ”Key achievements of Regional Policy 2014-2020” (aluepolitiikan keskeisiä saavutuksia vuosina 2014-2020), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.; korostaa, että koheesiopolitiikka on myös auttanut kuromaan umpeen alueiden välistä digitaalista kuilua tukemalla tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin kehittämistä vähemmän kehittyneillä alueilla; suhtautuu myönteisesti siihen, että tämän seurauksena vuoden 2022 loppuun mennessä 7,8 miljoonaan kotitalouteen oli saatu parempi laajakaistayhteys Sama kuin edellä.;

3.huomauttaa, että koheesiopolitiikan tuki on tuonut konkreettista hyötyä myös tuhansille pk-yrityksille; korostaa, että tämä on ollut yksi EAKR:n tuen tuloksellisimmista aloista; korostaa, että EAKR:stä oli vuoden 2022 loppuun mennessä tuettu yli 2,2:ta miljoonaa yritystä ja että näin luotiin noin 370 000 työpaikkaa Sama kuin edellä.; toteaa, että Tšekissä, Puolassa, Saksassa, Alankomaissa ja Itävallassa tehdyissä arvioinneissa on esimerkkejä pk-yrityksistä, jotka ovat lisänneet kilpailukykyään ja innovatiivisuuttaan, edistäneet tuottavuuttaan ja parantaneet pääsyään kansainvälisille markkinoille SWD(2023)0022.;

4.korostaa, että koheesiolla on myös ollut keskeinen rooli vähähiiliseen talouteen siirtymisessä; toteaa, että rakennusten energiankulutuksen vähentäminen on merkittävä osa tätä muutosta ja että koheesiopolitiikan tuki on jo tuottanut tuloksia; pitää myönteisenä, että jäsenvaltioiden arviot osoittavat, että energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet ovat olleet tehokkaita kaikkialla EU:ssa Sama kuin edellä.; panee merkille, että vuoden 2022 loppuun mennessä EAKR oli auttanut parantamaan energiatehokkuutta 550 000 kotitaloudessa; korostaa, että on saatu näyttöä siitä, että koheesiopolitiikalla tuettiin useilla hiilialueilla investointeja, jotka edistivät hiilestä irtautumista; panee merkille, että Asturiasissa Espanjassa on keskitytty nuorten ja naisten työllisyyteen maaseutualueilla yrittäjyyden ja sosiaalisen osallisuuden kannustamiseksi; toteaa myös, että Jugoiztochenin alueella Bulgariassa koheesiopolitiikan rahastoissa on keskitytty edistämään energiatehokkuutta, pk-yritysten nykyaikaistamista ja osaamisen kehittämistä Tutkimus aluekehitysvaliokunnalle ”Cohesion Policy in EU Coal Regions” (koheesiopolitiikka EU:n hiilialueilla), Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikkö, 14. helmikuuta 2023.; toteaa, että uusiutuvan energian tuotantoon tähtäävät toimenpiteet olivat lisänneet uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia EU:ssa 6 000 MW vuoden 2022 loppuun mennessä ja että tavoitteena oli 8 700 MW vuoden 2023 loppuun mennessä Euroopan komissio, ”Key achievements of Regional Policy 2014-2020” (aluepolitiikan keskeisiä saavutuksia vuosina 2014-2020), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.; toteaa, että tällä alalla on raportoitu myönteisiä tuloksia esimerkiksi Virossa ja Ranskan alueilla SWD(2023)0022.;

5.korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja riskinehkäisyä koskevien toimien arvioinnit osoittavat, että tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä, jotta koheesiopolitiikalla rahoitetut toimenpiteet olisivat aidosti tehokkaita; korostaa, että jotkin maat ovat jo toteuttaneet yhteisiä riskinehkäisy- ja pelastuspalvelutoimenpiteitä, ja toteaa, että tällaista yhteistyötä on tehty Italian ja Ranskan, Tšekin ja Puolan sekä Italian ja Itävallan välillä SWD(2023)0022, s. 13.; korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta 29 miljoonaa ihmistä on nyt vähemmän alttiina tulville koheesioinvestointien ansiosta Euroopan komissio, ”Cohesion Open Data Platform – Theme: Climate Change Adaptation & Risk Prevention – Funding Period: 2014-2020” (koheesiopolitiikan avoin tietoalusta – ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja riskinehkäisy), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.;

6.panee merkille, että EAKR:n ja koheesiorahaston koheesiotuella on myös lisätty niiden ihmisten määrää, jotka hyötyvät paremmasta vesihuollosta (8,3 miljoonaa ihmistä vuoden 2022 lopussa Euroopan komissio, ”Cohesion Open Data Platform – Theme: Environment Protection & Resource Efficiency – Funding Period: 2014-2020” (koheesiopolitiikan avoin tietoalusta – ympäristönsuojelu ja resurssitehokkuus), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.) ja heidän yhdyskuntajätteidensä paremmasta huollosta; panee merkille, että suurin osa vedensaannin parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kohteena olevista edunsaajista (70 prosenttia) asuu Italiassa, Romaniassa, Kreikassa, Portugalissa, Bulgariassa ja Tšekissä; toteaa myös, että Ranskassa ja Belgiassa koheesiorahoitteiset hankkeet auttoivat vauhdittamaan kiertotaloutta SWD(2023)0022, s. 14.;

7.korostaa, että energia- ja liikenneverkot ovat saaneet merkittäviä investointeja EAKR:stä ja koheesiorahastosta; toteaa, että vaikka tällaisten infrastruktuurihankkeiden vaikutuksia voidaan arvioida asianmukaisesti vasta pitkällä aikavälillä, Puolassa ja Tšekissä tehtyjen arviointien mukaan osa maantie- ja rautatieinfrastruktuuriin tehdyistä investoinneista on jo vähentänyt liikenneonnettomuuksia, lyhentänyt matka-aikoja ja vähentänyt saasteita Sama kuin edellä.; suhtautuu myönteisesti siihen, että Slovakiassa raitiovaunulinjojen nykyaikaistaminen on parantanut yhteyksiä, lyhentänyt matka-aikaa, parantanut turvallisuutta ja auttanut vähentämään melua ja tärinää SWD(2024)0002, s. 9.; toteaa lisäksi, että rahoitetut maakaasuhankkeet Puolan ja Bulgarian kaltaisissa jäsenvaltioissa ovat edistäneet niiden energiatoimitusten monipuolistamista koskevaa strategista tavoitetta SWD(2023)0022, s. 14.; suhtautuu myönteisesti siihen, että EAKR:stä tuettu Kreikan ja Bulgarian kaasuyhdysjohto otettiin käyttöön lokakuussa 2022 ja että se edistää EU:n strategisia tavoitteita, jotka koskevat energiantoimitusten riippumattomuutta ja lähteiden monipuolistamista Euroopan komissio, ”Annual Activity Report 2022 – Directorate-General Regional and Urban Policy” (alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuosikertomus 2022), 20. kesäkuuta 2023.;

8.toteaa, että koheesio on erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteen kautta tukenut menestyksellisesti työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta sekä koulutusta ja ammatillista koulutusta koskevia toimenpiteitä; korostaa, että vuoden 2022 loppuun mennessä 6,8 miljoonaa ihmistä oli työllistynyt ESR:n ja nuorisotyöllisyysaloitteen tukemien toimenpiteiden ansiosta ja 10,2 miljoonaa ihmistä oli suorittanut tutkinnon COM(2024)0006, s. 14.;

9.korostaa, että Italian, Saksan, Puolan ja Irlannin kaltaisten jäsenvaltioiden arvioinnit ovat osoittaneet, että koheesiorahastoista tuettuihin koulutustoimenpiteisiin, oppisopimuskoulutukseen ja harjoitteluun osallistuneiden henkilöiden, kuten erityisesti nuorten, työllistyminen oli huomattavan paljon todennäköisempää SWD(2023)0022, s. 15.; toteaa, että Puola ja Irlanti saavuttivat hyviä tuloksia pitkäaikaistyöttömille suunnattujen hankkeiden avulla; panee myös merkille, että Unkarissa tehdyssä nuorisotyöllisyysaloitteen 2014–2020 arvioinnissa Equinox Consulting, ”Az ifjúsági foglalkoztatási kezdeményezés - eredményeinek értékelése” (Nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi), 2018. todettiin, että ohjelma oli edistänyt merkittävästi osallistujien työllistymisen todennäköisyyttä lyhyellä aikavälillä, vaikka tämä vaikutus olikin ajan mittaan vähenemässä; korostaa, että toisessa Unkarissa tehdyssä arvioinnissa Kopint-Tárki, Unkarin innovaatio- ja teknologiaministeriölle laadittu raportti ”Assessment of labour market integration support schemes - Framework contract for the performance of assessments of development programmes co-financed by the Funds under the EU’s Cohesion Policy, in 9 parts – Part III: Assessment of impact on labour market and social outcomes” (Työmarkkinoille integroitumisen tukijärjestelmien arviointi – puitesopimus EU:n koheesiopolitiikan rahastoista yhteisrahoitettujen kehitysohjelmien arviointien suorittamisesta, yhdeksässä osassa, osa III: työmarkkinoihin ja sosiaalisiin tuloksiin kohdistuvien vaikutusten arviointi), 15. tammikuuta 2021. todettiin, että ESR:stä rahoitetuilla työmarkkinoille integroitumista koskevilla tukijärjestelmillä oli myönteinen ja merkittävä vaikutus työllistymiseen; panee merkille, että Ruotsissa tehdyssä nuorisotyöllisyysaloitteen arvioinnissa Wolf-Watz, O. ja Öhlin, J., ”Evaluation of the YEI, 2018” (Nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi), joulukuu 2018. havaittiin yleisesti myönteisiä vaikutuksia erityisesti ulkomaalaistaustaisten osallistujien työllisyyteen; korostaa, että sekä oppilaiden että opettajien koulutustoimenpiteillä on ollut myönteinen vaikutus koulunkäynnin keskeyttämisasteeseen esimerkiksi Saksassa, Portugalissa ja Espanjassa SWD(2023)0022, s. 16.;

10.panee merkille, että ESR auttoi yrittäjiä perustamaan uusia yrityksiä ja tarjosi koulutusta, jotta yritykset voivat paremmin sopeutua markkinoiden muutoksiin; korostaa, että Thüringenissä Saksassa toteutettava yrittäjyyden vahvistamiseen keskittyvä ESR-ohjelma SÖSTRA – Institut für sozialökonomische Strukturanalysen, ”Übergreifende Programmevaluierung der Förderung durch den Europäischen Sozialfonds (ESF) im Freistaat Thüringen in der Förderperiode 2014 bis 2020 - Abschlussbericht” (Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusta Thüringenin vapaavaltiossa rahoituskaudella 2014–2020 koskevan monialaisen ohjelman arviointi – loppuraportti), 2020. tukee muun muassa Thüringenin startup- ja yrittäjyyskeskusta; toteaa, että vuoden 2021 loppuun mennessä keskus oli auttanut noin 2 900:aa ihmistä perustamaan uuden yrityksen alueella; panee merkille, että Luxemburgiin saapuvilla pakolaisilla ja muuttajilla oli mahdollisuus osallistua ESR:n tukemaan erityiseen yrittäjyysohjelmaan Touchpoints ASBL, ”2020 Annual Report” (Vuoden 2020 kertomus), 1. kesäkuuta 2021.;

11.painottaa, että koheesiopolitiikan rahoitustuella, jota on myönnetty terveydenhuoltoalan hankkeille pääasiassa ESR:n ja EAKR:n investointien kautta, 58,3 miljoonalla ihmisellä oli mahdollisuus käyttää parannettuja terveydenhuoltopalveluja kaikkialla EU:ssa vuoden 2022 loppuun mennessä Euroopan komissio, ”Cohesion Open Data Platform – Theme: Social Inclusion – Funding Period: 2014-2020” (Koheesiopolitiikan avoin tietoalusta – sosiaalinen osallisuus), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.; korostaa, että esimerkiksi Liettuassa koheesiorahoitetuilla hankkeilla on onnistuttu vähentämään sydän- ja verisuonitautien riskiä ja itsemurhien määrää SWD(2023)0022, s. 17.;

12.pitää myönteisenä koheesiopolitiikan panosta alueelliseen yhteistyöhön; toteaa, että tämä EAKR:n erityistavoite auttoi rahoittamaan rajat ylittäviä kansainvälisiä ja alueiden välisiä hankkeita tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin sekä ympäristön kaltaisilla aloilla; korostaa, että kuten komissio ilmoitti, ilman tätä erityistä koheesiotukea suurinta osaa näistä yhteistyöhankkeista ei olisi toteutettu; korostaa, että vuoden 2022 loppuun mennessä yli 40 000 yritystä oli osallistunut rajat ylittäviin kansainvälisiin tai alueiden välisiin tutkimushankkeisiin ja että noin 178 000 ihmistä oli hyötynyt rajat ylittävää liikkuvuutta koskevista aloitteista Euroopan komissio, ”Cohesion Open Data Platform – Fund: ERDF – Funding Period: 2014-2020” (Koheesiopolitiikan avoin tietoalusta – EAKR), konsultoitu 20. helmikuuta 2024.; huomauttaa, että komission koontamien viimeaikaisten arvioiden mukaan on olemassa esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä aihekohtaisissa kysymyksissä, kuten tieto- ja viestintätekniikkahankkeissa, jotka liittyvät älykkäisiin kaupunkeihin Kreikassa ja Kyproksessa SWD(2024)0002, s. 15.; panee lisäksi merkille, että Ruotsin, Suomen ja Norjan välinen Botnia–Atlantica-ohjelma on lisännyt tietämystä meri- ja rannikkoalueiden suojelusta SWD(2024)0002, s. 15.; korostaa, että Italian, Itävallan, Kroatian, Puolan, Saksan, Slovakian, Slovenian, Tšekin, Unkarin ja Puolan kattavan Keski-Euroopan Interreg-ohjelman 2014–2020 Civitta International ja Wienin Institute for International Economic Studies -taloustutkimuslaitos, ”Impact Evaluation Report for the Impact Evaluation of the Interreg CENTRAL EUROPE Programme – Phase 1” (Interregin Keski-Euroopan ohjelman vaikutustenarviointikertomus), helmikuu 2022. vaikutustenarviointi osoitti, että ohjelmalla oli vuoden 2021 loppuun mennessä ollut myönteisiä tuloksia innovoinnin, vähähiilisen talouden, ympäristön, kulttuurin ja liikenteen aloilla; suhtautuu myönteisesti siihen, että Romanian ja Serbian välinen Interreg-ohjelma on osaltaan vahvistanut molempien maiden välistä yhteistyötä kaikilla asiaankuuluvilla aloilla SWD(2023)0022, s. 20. ja että Kroatian ja Serbian välisellä ohjelmalla on tuettu uusiutuvan sähkön tuotantoa ja lisätty energiatehokkuutta SWD(2024)0002, s. 15.; kiinnittää huomion Ruotsin, Tanskan ja Norjan välisen Interreg-ohjelman myönteisiin tuloksiin vihreän talouden alalla SWD(2023)0022, s. 20.;

13.suhtautuu myönteisesti tapaan, jolla koheesiopolitiikalla on reagoitu viimeisimpiin kriiseihin; panee merkille, että yli 300 CRII- ja CRII+-ohjelmia koskevaa tarkistusta hyväksyttiin, minkä seurauksena lähes 28 miljardia euroa Euroopan komissio, ”Coronavirus Dashboard: EU cohesion policy response to the crisis” (EU:n koheesiopolitiikan vastaus kriisiin), 18. lokakuuta 2023. varoja ohjattiin uudelleen covid-19-kriisin seurausten torjumiseksi; korostaa, että 13 miljardia euroa ohjattiin yritystuen tarjoamiseen covid-19-kriisistä eniten kärsineille yrityksille Sama kuin edellä.; toteaa, että tällä alalla on tähän mennessä tehty vain muutamia arviointeja; panee kuitenkin merkille, että Alankomaissa, Maltassa ja Ranskassa (Grand Estin alueella) rahoitettuja toimenpiteitä pidettiin saatavilla olevien arviointien mukaan merkityksellisinä ihmisten ja yritysten tarpeiden kannalta SWD(2024)0002, s. 16.; toteaa myös, että on näyttöä siitä, että tämän jouston ansiosta EAKR:n yritystuella Unkarissa oli myönteinen vaikutus kohteena oleviin yrityksiin SWD(2023)0022, s. 18.; panee merkille, että myös komission alustava arvio Alustava arviointi ESR:n ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston tarjoamasta tuesta koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevien investointialoitteiden (CRII ja CRII+) puitteissa, komission yksiköiden 14. heinäkuuta 2023 antama valmisteluasiakirja (SWD(2023)0249). ESR:n ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston CRII- ja CRII+-ohjelmien kehyksessä myöntämästä tuesta oli pääasiassa myönteinen; korostaa, että CRII ja CRII+ saavuttivat tavoitteensa useimmissa jäsenvaltioissa, koska ne käyttivät tätä rahoitusjoustoa kohdentaakseen jäljellä olevat varat tehokkaasti uudelleen lyhytaikaisten työjärjestelyjen, sosiaalisen osallisuuden toimenpiteiden ja terveydenhuoltojärjestelmänsä rahoittamiseen kansallisista olosuhteistaan riippuen; painottaa, että CRII- ja CRII+-ohjelmien ansiosta hallitukset pystyivät myös säilyttämään hankintasopimusten tekemisen ja menojen tason tänä vaikeana aikana; panee merkille, että REACT-EU-välineen tuki keskittyi elvytystoimenpiteisiin, jotka perustuvat tulevaisuuteen suuntautuviin painopisteisiin, kuten vihreään siirtymään ja digitaaliseen siirtymään: korostaa, että esimerkki tästä tuesta on Green Change Zealand -hanke, joka auttoi 20:tä tanskalaista pk-yritystä vähentämään energian ja materiaalin kulutustaan ympäristömyönteisten muutossuunnitelmien avulla;

14.painottaa, että koheesiopolitiikan olisi alueellisen painotuksensa, paikkalähtöisen lähestymistapansa, strategisen suunnittelunsa ja tehokkaan täytäntöönpanomallinsa vuoksi edelleen oltava EU:n tärkein investointiväline erojen vähentämiseksi, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi sekä alueellisen ja paikallisen kestävän kasvun edistämiseksi ja että sen olisi edelleen oltava keskeinen tekijä tuettaessa sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää ja elpymistä symmetrisistä ja epäsymmetrisistä häiriöistä sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa;

15.pitää valitettavana koheesiota koskevan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen osuuden vähentämistä edelliseen ohjelmakauteen verrattuna; muistuttaa, että covid-19-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ovat luoneet uusia eroja alueiden välille; katsoo, että koheesiopolitiikan kokonaismäärärahoja ja monivuotisen rahoituskehyksen osuutta politiikasta on lisättävä tosiasiallisesti ohjelmakauteen 2021–2027 verrattuna;

16.katsoo, että koheesioinvestointeja olisi edelleen hallinnoitava yhteistyöhön perustuvaa hallinnointia noudattaen ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa, jotta voidaan vastata jäsenvaltioiden ja alueiden sekä kaupunkien, maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden tarpeisiin; toteaa, että yhteisohjelmointi, yhteisrahoitus, yhteisvastuu ja yhteisomistus ovat tehokkaimpia menetelmiä EU:n pitkän aikavälin investointipolitiikan ja EU:n rahoittamien hankkeiden onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

17.korostaa, että suoraan hallinnointiin ja yksinkertaisempaan täytäntöönpanomalliin perustuvien budjettitukivälineiden käyttöönotto saattaisi johtaa koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamiseen ja vaarantaa yhden sen perusperiaatteista eli monitasoisen hallinnon; ei sen vuoksi hyväksy minkäänlaista koheesiopolitiikan uudelleenkansallistamista;

18.vaatii, että kaikkien EU:n alueiden olisi edelleen voitava saada koheesiopolitiikan rahoitusta; korostaa, että tämä on ainoa tapa vastata alueellisiin haasteisiin, jotta voidaan saavuttaa tasapainoisempi kehitysmalli kaikkialla EU:ssa ja puuttua ainutlaatuisiin aluekehitysongelmiin paikan päällä;

19.painottaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa on edelleen kiinnitettävä huomiota alueisiin, joita koettelevat vakavat ja pysyvät luontoon ja väestöön liittyvät rajoitukset, kuten harvaan asuttuihin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja rajat ylittäviin alueisiin, noudattaen kaikilta osin SEUT 174 artiklaa; panee tässä yhteydessä merkille, että EU on laatinut kaupunkeja ja maaseutua koskevan toimintaohjelman ja että odotettavissa on myös saaria koskevan toimintaohjelman julkistaminen;

20.kehottaa neuvostoa käynnistämään ja aloittamaan työnsä oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismin alalla;

21.korostaa SEUT 349 artiklan soveltamisen merkitystä kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa, jotta saavutetaan siinä asetetut tavoitteet; muistuttaa koheesiopolitiikan elintärkeästä roolista syrjäisimmillä alueilla; korostaa, että on tärkeää suunnitella ja ylläpitää räätälöityjä ohjelmia ja toimenpiteitä näitä alueita varten, koska suurin osa syrjäisimmistä alueista kuuluu edelleen vähemmän kehittyneisiin alueisiin tai niitä olisi kohdeltava sellaisina; kehottaa komissiota takaamaan korkeat yhteisrahoitustasot erityisesti syrjäisimmille alueille ja nimeämään kaikki nämä alueet vähemmän kehittyneiksi alueiksi tätä tarkoitusta varten;

22.korostaa, että suhteettomia rasitteita, joita ovat esimerkiksi kaikille raja-alueille ominaiset luontaiset rakenteelliset haitat, olisi kompensoitava erillisellä alueellisen tuen järjestelmällä, joka on suunniteltu erityisesti raja-alueita varten; pyytää, että 0,26 prosenttia EU:n koheesiopolitiikan määrärahoista korvamerkitään yksinomaan raja-alueiden kehittämiseen, jäljempänä ’raja-alueiden miljardi’, jokaisen uuden ohjelmakauden alussa kaudesta 2028–2034 alkaen;

23.katsoo, että ”ei merkittävää haittaa” -kriteereillä on estettävä ympäristölle haitalliset toimenpiteet, jotta hiilineutraalia Eurooppaa koskeva tavoite voidaan saavuttaa viimeistään vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota ottamaan vuoden 2027 jälkeisessä tulevassa koheesiopolitiikassa käyttöön tiukat kriteerit, joilla pyritään parantamaan ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen soveltamista; kehottaa lisäksi varmistamaan vähintään samantasoiset ilmastoon liittyvät menot uudessa kehyksessä Pariisin sopimuksessa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

24.korostaa, että EU:n koheesiopolitiikan päätavoitteena on vähentää jäsenvaltioiden ja erityisesti jäsenvaltioiden alueiden välisiä ja sisäisiä eroja; korostaa, että koheesiopolitiikan määrärahoja olisi käytettävä ensisijaisesti koheesiopolitiikan tavoitteisiin eikä uusiin koheesiopolitiikan ulkopuolisiin välineisiin ja ohjelmiin monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa tai sen ulkopuolella, mukaan lukien vapaaehtoiset määrärahasiirrot;

25.ottaa huomioon sisäänrakennetun kriisijoustavuuden tarpeen; ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaisille perustetaan erityinen toimintalinja uusien painopisteiden käsittelemiseksi; korostaa kuitenkin, että koheesiorahoituksen käyttötarkoituksen muuttamista ei pitäisi käynnistää komission uusilla lainsäädäntöaloitteilla, vaan hallintoviranomaisen olisi aloitettava se alhaalta ylöspäin suuntautuvassa prosessissa alue- ja paikallisviranomaisten kanssa käytyjen pakollisten neuvottelujen jälkeen ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaisella osallistumisella, kuten yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä säädetään; korostaa, että tämä ei rajoita politiikan monivuotista linjausta vaan auttaa parhaiten sopeutumaan aikamme nopeasti muuttuvaan luonteeseen;

26.pitää valitettavana, että monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen viivästyminen johti huomattaviin viivästyksiin ohjelmakaudella 2021–2027 ja että se vaikutti edunsaajiin ja erityisesti hallintoviranomaisiin, joihin kohdistui huomattava rasite niiden joutuessa huolehtimaan sekä rahoituskauden 2014–2020 loppuun saattamisesta että nykyisen rahoituskauden käynnistämisestä; kehottaa siksi komissiota arvioimaan juridiselta kannalta sitä mahdollisuutta, että se loisi yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen vuoden 2027 jälkeiselle ohjelmakaudelle kaksi erillistä osaa eli sisältöön liittyvän osan (poliittinen) ja monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvän osan (rahoitusvarat); katsoo, että sisältöön liittyvästä osasta olisi neuvoteltava ja se olisi saatettava päätökseen ennen monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvää osaa, jotta hallintoviranomaiset voivat aloittaa valmistelut oikea-aikaisesti aitoa kumppanuutta koskevan periaatteen ja koheesiopolitikan välineiden tehokkaan käytön varmistamiseksi;

27.varoittaa siitä, että useiden rahastojen, joilla on koheesioon liittyviä tavoitteita ja toisinaan päällekkäiset painopisteet, olemassaolo voi haitata koheesiopolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa; kehottaa tekemään selvän rajan koheesiopolitiikan ja muiden välineiden välille ja luomaan niiden välille yhdenmukaisuutta ja täydentävyyttä, jotta vältetään päällekkäisyydet ja kilpailu EU:n välineiden välillä; korostaa tarvetta lisätä tällaista täydentävyyttä vahvistamalla mahdollisuutta rahoittaa yhteisiä hankkeita;

28.kiinnittää huomion paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten vaikeuksiin pätevän työvoiman rekrytoinnissa koheesiopolitiikan varojen täytäntöönpanoa, hallinnointia ja tarkastamista varten ja toteaa, että se on yksi syy viivästyksiin kyseisten varojen käyttöönotossa; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueita käynnistämään toimia erikoistuneen henkilöstön kouluttamiseksi ja rekrytoimiseksi, jotta EU:n varojen täytäntöönpanoa, hallinnointia ja tarkastamista voidaan optimoida tulevaisuudessa, jotta rahastoista saadaan mahdollisimman vaikuttavia ja tehokkaita;

29.toteaa, että kuten koheesiopolitiikan rahastojen tuloksellisuutta koskevat analyysit, mukaan lukien tilintarkastustuomioistuimen laatimat analyysit, osoittavat, koheesiopolitiikan tukitoimien vaikuttavuutta voidaan parantaa EU:n yleisten painopisteiden saavuttamiseksi ja kilpailukyvyn tai talouden viherryttämisen kaltaisiin alueellisiin haasteisiin vastaamiseksi; katsoo, että laaja-alaisemmat toimet, joihin liittyy vielä lisää EU:n toimintapolitiikkoja, ja varojen tehokas kohdentaminen ovat siksi olennaisen tärkeitä maantieteellisesti epätasaisesti jakautuvan tyytymättömyyden torjumiseksi;

30.katsoo, että tulevaa koheesiopolitiikkaa koskeva lainsäädäntöehdotus olisi julkaistava vasta silloin, kun siinä on otettu huomioon laajan kuulemisen tulokset ja EU:n laajuinen tapahtumien ja menettelyjen kokonaisuus, joka kokoaa yhteen kaikki hallinnon tasot ja kaikki muut sidosryhmät;

31.korostaa tarvetta arvioida kattavasti ERI-rahastojen vaikutuksia jäsenvaltioissa sekä edunsaaja-alueilla ja -kunnissa keskittyen paitsi myönnettyjen varojen täytäntöönpanon tasoon myös investointien muutoksiin johtavaan luonteeseen ja niiden vaikutuksiin alueen talouteen ja työllisyyteen;

32.panee merkille, että vuosien 2021–2027 sääntelykehyksessä on jo otettu käyttöön toimenpiteitä koheesiopolitiikan toteuttamisen ja hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi; huomauttaa, että vaikka todellista edistystä on saavutettu, menettelyjen yksinkertaistamisessa lopullisten edunsaajien kannalta ja hallintoviranomaisten oikeusvarmuuden takaamisessa on vielä paljon tehtävää; korostaa, että olisi vältettävä varoihin liittyvien valvonta- ja tarkastustoimien päällekkäisyyttä; korostaa, että edistämällä yksinkertaistamista olisi myös mahdollistettava täytäntöönpanon ja käytön nopeuttaminen;

33.korostaa siksi, että yksinkertaistamisen olisi oltava yksi tulevan koheesiopolitiikan keskeisistä ohjenuorista; katsoo, että on tarpeen virtaviivaistaa julkisia hankintamenettelyjä, parantaa koheesiopolitiikan yhdenmukaisuutta valtiontukisääntöjen kanssa, lisätä yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä, panna täytäntöön yhtenäisten tarkastusten periaate ja määrittää ”keskitetyt palvelupisteet” mahdollisille tuensaajille; katsoo, että virhetason ekstrapolointia koskevien sääntöjen soveltaminen aiheuttaa hallintoviranomaisille suhteettoman hallinnollisen rasituksen, ja pyytää komissiota pohtimaan näiden sääntöjen tarkistamista; kehottaa jäsenvaltioita välttämään liiallista sääntelyä, jotta varmistetaan edunsaajille oikeusvarmuus;

34.katsoo, että EU:n rahoitusvälineiden rakennetta olisi virtaviivaistettava edelleen koheesiorahastossa, EAKR:ssä, ESR+:ssa ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastossa ja että tätä olisi mahdollisesti laajennettava koskemaan maaseuturahastoa, koska se olisi sisällytettävä yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen; toteaa, että tällainen virtaviivaistaminen yksinkertaistaisi entisestään politiikan ohjelmasuunnittelua ja täytäntöönpanoa, parantaisi sen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta ja edistäisi rahoituksen saantia edunsaajien kannalta; korostaa, että on tärkeää virtaviivaistaa yksittäisiä rahastokohtaisia asetuksia, jotta minimoidaan täytäntöönpanon viivästyminen ja ohjelmasuunnittelun monimutkaisuus; toteaa, että kaikessa varojen virtaviivaistamisessa olisi säilytettävä niiden aihekohtainen suuntaaminen ja rahoitusvirrat kyseisillä politiikanaloilla;

35.toteaa, että kaudella 2014–2020 käyttöön otettu tuloskehys oli yritys parantaa politiikan toimintaperusteista suuntaamista; kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan toteutusmallia perusteellisesti ja siirtymään toiminnasta maksuun -syklistä tulosperusteiseen täytäntöönpanoon perustuen konkreettisiin välitavoitteisiin, sekä varmistaen yhteyden koheesiopolitiikan perusteita korostaviin kasvua edistäviin paikallisiin ja alueellisiin uudistuksiin; korostaa, että tulosperusteinen lähestymistapa ei toimi, ellei alue- ja paikallistasolla ole sananvaltaa niiden tavoitteiden määrittelyssä, joihin nähden toimintapolitiikan onnistumista mitataan;

36.korostaa, että tällainen siirtyminen tulosperusteiseen täytäntöönpanoon ei saisi heikentää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja unionin taloudellisten etujen suojaamista; toteaa, että tarkastus- ja valvontajärjestelmiä olisi kuitenkin mukautettava tulosperusteiseen kehykseen;

37.kehottaa hyödyntämään laajemmin digitaaliteknologioita ja digitaalisia ratkaisuja jäsenvaltioissa täytäntöönpanon, seurannan ja raportoinnin yksinkertaistamiseksi ja tällä tavoin tehostamaan hallintoa ja vähentämään fyysistä dokumentointia;

38.toteaa, että veronmaksajilta peräisin olevia julkisia varoja ei saa käyttää väärin; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään ja tehostamaan nykyisiä mekanismeja koheesiopolitiikan rahoitukseen liittyvien sääntöjenvastaisuuksien, petosten ja korruption havaitsemiseksi ja torjumiseksi;

39.kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on käytössään tehokas mekanismi sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/1970 Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1970, annettu 8. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täydentämisestä sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevilla erityissäännöksillä Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta (EUVL L 293, 10.11.2015, s. 1). mukaisesti; suosittelee, että sääntöjenvastaisuudet luokitellaan sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmässä (IMS) päätökseen saatetuiksi vasta, kun puuttuvat määrät on peritty takaisin myös kansallisella tasolla, eikä ainoastaan sen jälkeen, kun sääntöjenvastaiset määrät on palautettu komissiolle; suosittelee, että jäsenvaltiot varmistavat Arachnen kaltaisten tiedonlouhintavälineiden avulla, että IMS:n sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia koskevan virallisen raportin tiedot ristiintarkastetaan hyväksyttyjä hankkeita koskevien tietojen kanssa;

40.kehottaa komissiota parantamaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) valtuuksien koordinointia koheesiopolitiikan rahastoihin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien ja petosten tutkimiseksi;

41.kehottaa jäljellä olevia jäsenvaltioita liittymään EPPOon korruption ja EU:n varojen väärinkäytön torjunnan tehostamiseksi;

42.tukee voimakkaasti oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvien ehtojen täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa; odottaa siksi, että komissio ottaa oikeusvaltiota koskevat näkökohdat kaikilta osin huomioon hyväksyessään kumppanuussopimuksia ja koheesiopolitiikan ohjelmia, jotta ne noudattavat täysin perusoikeuskirjan tehokkaan soveltamisen ja täytäntöönpanon mahdollistavia edellytyksiä, kuten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen liitteessä III esitetään; odottaa lisäksi, että komissio ei hyväksy mitään kumppanuussopimusta tai -ohjelmaa ennen kuin näiden erityisten näkökohtien perusteellisesta analyysista ilmenee suurella varmuudella, että riskejä ei ole;

43.korostaa jälleen sellaisten suojatoimien merkitystä, joiden avulla estettäisiin sellaisten maiden edunsaajien epäoikeudenmukainen rankaiseminen, joihin oikeusvaltiota koskevan mekanismin aktivointi saattaa vaikuttaa; pyytää komissiota tarkastelemaan keinoja, joiden avulla se voi toimittaa varat niiden lopullisille edunsaajille;

44.korostaa, että koheesiopolitiikan on mukauduttava paremmin vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä teollisuuden muutosprosessin aiheuttamiin haasteisiin ja siirtymien sosiaalisiin seurauksiin, jotta koheesiopolitiikka säilyttää merkityksellisyytensä ja saavuttaa perussopimuksissa asetetut tavoitteet; katsoo, että tämän saavuttamiseksi on tärkeää ottaa oppia rahoituskauden 2014–2020 lisäksi elpymis- ja palautumistukivälineen kaltaisista välineistä viimeaikaisiin kriiseihin liittyvien sosioekonomisten haasteiden ratkaisemiseksi ja riittävän tuen tarjoamiseksi epäedullisessa asemassa oleville alueille ja yhteisöille;

45.kehottaa komissiota korostamaan vuoden 2027 jälkeisissä koheesiopolitiikkaa koskevissa asetuksissa edelleen muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen, biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnan ja ympäristönsuojelun merkitystä, mukaan lukien parempi vesi- ja jätehuolto, resurssi- ja energiatehokkuus, katastrofivalmius ja riskinehkäisy ja -hallinta; katsoo tässä yhteydessä, että ilmastotoimien valtavirtaistamista ja ilmastokestävyyden varmistamista koskevien menetelmien olisi oltava olennainen osa ohjelman suunnittelua ja täytäntöönpanoa, erityisesti hankkeen valinnan osalta; muistuttaa komissiota myös siitä, että varojen täytäntöönpanossa olisi tärkeää tukea riittävästi erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia viimeaikaisiin kriiseihin liittyvien sosioekonomisten haasteiden ratkaisemiseksi ja heikommassa asemassa olevien alueiden ja yhteisöjen auttamiseksi;

46.korostaa kestävämpien liikkuvuusratkaisujen merkitystä kaikilla EU:n alueilla, myös Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) koskevassa toimintapolitiikassa; katsoo, että EU:n rahoitusta pitäisi myöntää ensisijaisesti älykkäille ja kestäville liikkuvuusratkaisuille;

47.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään varmistamaan, että kaikilla EU:n alueilla on mahdollisuus käyttää nopeita laajakaistayhteyksiä, jotta alueet ovat tasapuolisessa asemassa digitaalisen siirtymän saavuttamiseksi;

48.korostaa tarvetta kannustaa yksityistä sektoria julkisen sektorin rinnalla osallistumaan kestävään kehitykseen tehtäviin investointeihin; korostaa tässä yhteydessä pk-yritysten roolia innovoinnissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla lisätään pk-yritysten markkinavalmiiden innovaatioiden käyttöönottoa;

49.kehottaa parantamaan paikallis- ja alueviranomaisten samoin kuin rajat ylittävien ja vähemmän kehittyneiden alueiden rahoituksen saantia, jotta mahdollistetaan investoinnit paikalliseen ja alueelliseen energiasiirtymään, mukaan lukien energiatehokkuus, energian hajautettu jakelu sekä voimakas keskittyminen uusiutuvaan energiaan ja kestävään kiertotalouteen;

50.on vakuuttunut siitä, että kun otetaan huomioon vihreään siirtymään ja digitaaliseen siirtymään liittyvät rakenteelliset muutokset ja niiden epätasainen taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus EU:n alueisiin, oikeudenmukaisen siirtymän periaatteen, jonka mukaan mitään aluetta eikä ketään jätetä jälkeen, olisi ohjattava koheesiopolitiikan seuraavaa ohjelmakautta;

51.toteaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota teollisuuden muutosprosessin koettelemiin alueisiin; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti komission pyrkimyksiin tukeutua kysymyksen käsittelyn yhteydessä oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon, joka on oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ensimmäinen pilari; kehottaa komissiota hyödyntämään tämän rahaston täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia ja selventämään entisestään sen tavoitteita;

52.kehottaa jatkamaan rahoituksen myöntämistä oikeudenmukaiselle siirtymälle, joka olisi sisällytettävä kaikilta osin yhteisistä säännöksistä annettuun asetukseen ja jota varten olisi myönnettävä riittäviä varoja vuoden 2027 jälkeiselle ohjelmakaudelle, ja kehottaa soveltamaan yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin ja kumppanuuden periaatteita; katsoo, että tässä oikeudenmukaisen siirtymän rahaston laajentamisessa olisi keskityttävä asianmukaiseen NUTS-nimikkeistöön (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö), otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja varmistettava, että soveltamisala on laajempi kuin nykyisen oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, minkä lisäksi laajentaminen olisi suunniteltava siten, että on mahdollista reagoida nopeasti uusiin haasteisiin eri aloilla ja toimialoilla; kehottaa erottamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen toisistaan tässä uudessa rahoitussukupolvessa; korostaa, että osa rahoituksesta olisi osoitettava sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään ja EU:n hiilijalanjäljen pienentämiseen;

53.kehottaa säilyttämään erityisen toimintapolitiikan tavoitteen sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseksi, koska alueellinen lähentyminen on hidastunut ja uusia eriarvoisuuden edistäjiä on ilmaantunut;

54.painottaa, että laadukkaisiin julkisiin palveluihin tehtävillä koheesioinvestoinneilla on ratkaiseva merkitys sosiaalisen sopeutumiskyvyn vahvistamisessa sekä talous- ja terveyskriiseistä ja yhteiskunnallisista kriiseistä selviytymisessä;

55.korostaa, että koheesiopolitiikan tuen soveltamisalaan kuuluu sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevan yli kolmen miljoonan henkilön integrointi ja osallistaminen, mukaan lukien tuki 600 000:lle syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvalle henkilölle, kuten vähemmän kehittyneillä EU:n alueilla asuville romaneille; pitää valitettavana, että tiettyjen jäsenvaltioiden paikallishallinnot eivät ole halukkaita käyttämään koheesiopolitiikan rahastoja tehokkaasti varmistaakseen laadukkaiden palveluiden, kuten veden ja ihmisarvoisten elinolojen, saannin; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan näihin kiireellisimpiin kysymyksiin, jotka vähentävät merkittävästi alueellisia eroja;

56.kiinnittää huomiota Venäjän ja Valko-Venäjän rajan jakavien alueiden vaikeaan tilanteeseen sen jälkeen, kun Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota keskeytti yhteistyön; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta saavutetaan kestäviä ratkaisuja näiden alueiden sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamiseksi;

57.korostaa maaseudun kehittämisen moniulotteista luonnetta ja että maaseudun kehittäminen ulottuu varsinaista maataloutta laajemmalle; toteaa, että vain 11,5 prosenttia maaseutualueilla asuvista työskentelee maa-, metsä- ja kalatalouden aloilla;

58.muistuttaa, että maaseuturahasto on nykyään sidoksissa koheesiopolitiikan kehykseen ja että se olisi liitettävä edelleen yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen, ja toteaa, että tämä on tarpeen maaseutualueiden täysimittaiseksi kehittämiseksi; korostaa, että rahastoja, myös maaseuturahastoa, on edelleen virtaviivaistettava aluekehityksen alalla, koska siten voitaisiin varmistaa synergioiden saavuttaminen ja maaseudun ja kaupunkien väliset vahvemmat kumppanuudet, jotka liittyvät maaseutualueilla myös muilla kuin maatalouden alalla tehtäviin investointeihin; toteaa, että maaseuturahastoa olisi hallinnoitava alueellisesti tai määrätietoisella alueellisella ja paikallisella osallistumisella, ja siinä olisi kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota rakennepoliittisiin toimenpiteisiin harvaan asutuilla alueilla.

59.korostaa, että on toteutettava maaseutuvaikutusten arviointimekanismi, jolla arvioidaan EU:n lainsäädäntöaloitteiden vaikutusta maaseutualueisiin;

60.huomauttaa, että unionin mahdolliset tulevat laajentumiset vaikuttavat yhteenkuuluvuuden tasoon unionissa; huomauttaa, että ne todennäköisesti vaikuttavat eri alueiden nykyiseen luokitteluun, koska keskimääräinen asukaskohtainen BKT laskee merkittävästi tilastovaikutuksen seurauksena;

61.kehottaa siksi komissiota tekemään yksityiskohtaisen arvioinnin ennen vuoden 2027 jälkeistä koheesiokehystä koskevan uuden asetuksen ehdottamista, jotta varmistetaan, että koheesiopolitiikalla on valmiudet jatkaa kaikkien alueiden tukemista ja jotta voidaan asianmukaisesti käsitellä kaikkia alueisiin kohdistuvia epäsuotuisia seurauksia, jotka johtuvat koheesiopolitiikan tukikelpoisuuteen kohdistuvasta tilastovaikutuksesta; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään arviointiinsa arvion laajentumisen mahdollisesti aiheuttamista rajat ylittävää yhteistyötä koskevista lisätarpeista; kehottaa komissiota ja parlamenttia neuvottelemaan keskenään ja tekemään jäsenneltyä yhteistyötä näiden kysymysten parissa ennen uuden lainsäädäntöehdotuksen esittämistä; kehottaa ottamaan käyttöön laajentumisvalmiin koheesiopolitiikan viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

62.korostaa, että koheesiopolitiikan nykyisessä talousarviossa keskitytään lähentymistavoitteisiin; korostaa, että Ukrainan tapauksessa koheesiopolitiikan talousarviolla ei voi eikä pidä vastata jälleenrakentamisen odotettuihin taloudellisiin vaatimuksiin; korostaa, että kaikki jälleenrakennustavoitteet olisi saavutettava erillisillä rahoitusmekanismeilla, jotka eivät kuulu monivuotisen rahoituskehyksen soveltamisalaan, jäsenvaltioiden suorina talousarviomäärärahoina sekä yksityisen sektorin ja ulkoisten varojen kautta;

63.kehottaa komissiota harkitsemaan sellaista mahdollisuutta, että ERI-rahastoihin liittyviä jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten julkisia menoja koheesiopolitiikan alalla ei katsottaisi kansallisiksi tai niihin rinnastettaviksi rakenteellisiksi menoiksi, sellaisina kuin ne on määritelty talouden ohjausta ja hallintaa koskevissa uusissa säännöissä, etenkään jos ne edistävät Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

64.korostaa, että koheesiopolitiikan ja EU:n talouden ohjausjärjestelmän välistä suhdetta on tehostettava välttäen rankaisevaa lähestymistapaa; painottaa, että eurooppalaisen ohjausjakson olisi oltava SEUT 174 ja 175 artiklassa vahvistettujen koheesiopolitiikan tavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukainen; kehottaa alueita osallistumaan maakohtaisten suositusten täyttämiseen ja vahvistamaan alueellista lähestymistapaa; kehottaa harkitsemaan uudelleen makrotaloudellisen ehdollisuuden käsitettä ja tutkimaan mahdollisuutta korvata tämä käsite uusilla ehdollisuuden muodoilla, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon tulevat uudet haasteet;

65.muistuttaa koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisen periaatteesta, joka otettiin käyttöön kahdeksannessa koheesiokertomuksessa ja joka tarkoittaa sitä, että minkään toimien ei pitäisi haitata lähentymisprosessia tai edistää alueellisia eroja; kehottaa sisällyttämään tämän periaatteen vahvemmin monialaisena periaatteena kaikkiin EU:n toimintapolitiikkoihin, jotta niillä tuetaan SEUT 3 ja 174 artiklassa vahvistettuja sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita; painottaa, että yhteenkuuluvuuden edistäminen olisi myös katsottava keinoksi edistää solidaarisuutta ja keskinäistä tukea jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä;

66.kehottaa komissiota vahvistamaan ja kehittämään tätä periaatetta osana eurooppalaista ohjausjaksoa ja ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja sen maakohtaisiin suosituksiin liittyvien menettelyjen kaikkiin vaiheisiin;

67.uskoo vahvasti monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden horisontaalisten periaatteiden tärkeyteen ja katsoo, että ne olisi säilytettävä vuoden 2027 jälkeisen koheesiopolitiikan ohjaavina periaatteina;

68.kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia soveltamaan tiukasti ja tehokkaasti monitasoisen hallinnon periaatetta;

69.korostaa, että on tärkeää pitää yllä kumppanuusperiaatetta kaikessa EU:n koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa sekä luoda vahvaa yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja sidosryhmien välille; kehottaa säilyttämään kumppanuusperiaatteen sitovana ja pyytää sisällyttämään sen eurooppalaiseen ohjausjaksoon; kehottaa komissiota ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta tinkimättä toteuttamaan jatkotoimia, tekemään tarkastuksia ja antamaan korjaavia suosituksia;

70.suhtautuu myönteisesti komission päätökseen jatkaa ERI-rahastojen kumppanuuksia koskevien käytännesääntöjen voimassaoloa (delegoitu asetus N:o 240/2014); katsoo, että näillä suuntaviivoilla edistetään merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistumista, mutta niitä olisi tarkistettava niiden tehokkuuden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kumppanit osallistuvat perusteellisemmin paikkalähtöisten toimien edistämiseen;

71.muistuttaa, että vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan kehykseen on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo ja sukupuolinäkökulma ja niitä on edistettävä koheesio-ohjelmien valmistelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointiprosessin kaikissa vaiheissa; korostaa lisäksi naisten erityisasemaa erityisesti syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla, koska he ovat merkittäviä toimijoita kansalaisyhteiskunnassa ja kestävässä talouskasvussa; panee kuitenkin samalla merkille, että heillä on usein työllistymiseen, julkisten palvelujen, terveydenhuollon ja lastenhoidon saantiin sekä samapalkkaisuuteen liittyviä ongelmia;

72.korostaa lisäksi sen erityismerkitystä, että nuoria koskevat kysymykset valtavirtaistetaan koheesiopolitiikassa;

73.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia lasten oikeuksien toteutumisen edistämiseksi käyttämällä ESR+:aa tämän tavoitteen edistämiseen tähtäävien tehokkaiden toimien tukemiseen;

74.kehottaa vahvistamaan edelleen ohjelmien ja EU:n rahoittamien hankkeiden viestintää ja näkyvyyttä jäsenvaltioissa määrittelemällä niiden tavoitteet, kohdeyleisöt, viestintäkanavat, näkyvyys sosiaalisessa mediassa, suunniteltu budjetti ja asiaankuuluvat seuranta- ja arviointi-indikaattorit;

75.kehottaa takaamaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä katastrofien ehkäisyyn ja katastrofivalmiuteen tehtävät investoinnit joko erityisen politiikkaa koskevan tavoitteen, temaattisen keskittämisen tai erityisen mahdollistavan edellytyksen avulla, jotta voidaan varmistaa kestävät investoinnit paikalliseen ja alueelliseen infrastruktuuriin ja riskinhallintaan vähemmän kehittyneillä kaupunki- ja maaseutualueilla, myös raja-alueilla, saarilla ja syrjäisimmillä alueilla; katsoo, että kohdennetussa rahoituksessa olisi keskityttävä riskien vähentämiseen ja varautumiseen monenlaisiin katastrofeihin (ilmastoon liittyviin, geologisiin, terveyteen liittyviin sekä ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin); katsoo, että tässä olisi keskityttävä voimakkaasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, jotta paikallis- ja alueviranomaisia voidaan auttaa paremmin hallitsemaan riskejä ja valmistautumaan toimiin, joilla vastataan ilmastonmuutoksen paikallisiin vaikutuksiin hitaasti etenevistä ilmiöistä aina äärimmäisiin sääilmiöihin, kuten rannikoiden eroosioon, aavikoitumiseen, merenpinnan nousuun, maastopaloihin, tulviin, maanvyörymiin, helleaaltoihin ja muihin luonnonkatastrofeihin;

76.katsoo, että koheesiorahoituksen olisi hyödytettävä sekä kaupunki- että maaseutualueita tasapainoisella tavalla; kehottaa sisällyttämään koheesiopolitiikkaan vahvemman kaupunki- ja maaseutu-ulottuvuuden sekä kaupunki- että maaseutualueisiin kohdennettujen investointien avulla ja vahvemmat yhteydet kaupunki- ja maaseutuhankkeiden ja kestävien investointien välillä, jotta voidaan vastata EU:n alueisiin vaikuttaviin väestörakenteen haasteeseen, kehitysloukkuun ja kaupunkien ja maaseudun väliseen kuiluun;

77.kehottaa korottamaan kaupunkikehitykseen osoitettavien kansallisten EAKR-määrärahojen osuutta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pienet kunnat voivat myös saada EAKR:n varoja kestävien ja integroitujen kaupunkikehityshankkeiden rahoittamiseen; kehottaa myös osoittamaan rahoitusta maaseutualueille ja alueille, joita koettelevat vakavat ja pysyvät luontoon tai väestöön liittyvät haitat; kehottaa suunnittelemaan tämän rahoituksen yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ja toimimaan paikallisyhteisöjen ja vastaavien alueiden hyödyksi;

78.kehottaa laatimaan maaseutualueita varten todellisen rakennepolitiikan, johon sisältyy asianmukaisia aihekohtaisia tavoitteita, joilla vastataan näiden alueiden erityisiin haasteisiin, kuten maaseudun aavikoitumiseen, väestön ikääntymiseen, väestökatoon, maaseudun hylkäämiseen, yhteisöjen heikentymiseen yleensä ja riittämättömiin terveydenhuolto- ja koulutusmahdollisuuksiin;

79.kannustaa eri hallinnontasojen yhteisten hankkeiden ja yhteistyösopimuksien välisiä synergioita, jotta voidaan hyödyntää yhdistettyjä valmiuksia ja mittakaavaetuja EU:n investoinneissa infrastruktuuriin, innovointiin, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä vihreään siirtymään ja digitaaliseen siirtymään; katsoo, että tämän prosessin pitäisi lisätä hankkeiden omistajuuden tunnetta ja vahvistaa kestäviä investointeja hajanaisuuden ja synergioiden puutteen sijaan;

80.korostaa yleensäkin alueellisen yhteistyön ja varsinkin rajat ylittävän yhteistyön lisäarvoa; kehottaa lisäämään Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien määrärahoja, sillä ne tarjoavat ainutlaatuisen kehyksen alueiden väliselle, rajat ylittävälle ja valtioiden väliselle yhteistyölle ja auttavat ratkaisemaan yhteisiä haasteita, edistämään kumppanuuksia ja taloudellista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ympäristön kestävyyttä; ehdottaa, että ”raja-alueiden miljardi” annetaan suoraan eurooppalaiselle alueellisen yhteistyön yhtymälle, jolle annetaan tehtäväksi näiden varojen itsenäinen hallinnointi ja jakaminen hankkeidensa kesken;

81.katsoo, että alueellinen agenda 2030 on todellinen ja asianmukainen väline, jolla varmistetaan EU:n yhteenkuuluvuus sen kunkin alueen ja niiden erityispiirteiden hallinnoinnin avulla; kehottaa komissiota harkitsemaan, olisiko alueellisen agendan 2030 roolia laajennettava aluehallintoa koskevan oppaan rooliin nähden; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään alueellisista toimintasuunnitelmistaan alueellisten strategioidensa ohjelmasuunnittelun perustan alueellisen agendan 2030 mukaisesti, ottaen huomioon jäsenvaltioiden kunkin alueen erityispiirteet ja toimien kannustimena, ja jotta päätöksentekoprosessia ja alue- ja kaupunkipolitiikan suunnittelua voidaan parantaa;

82.toteaa, että yhdennetyillä alueellisilla kehitysvälineillä on keskeinen rooli laadukkaassa täytäntöönpanossa ja resurssien hyödyntämisessä; kehottaa osoittamaan osan koheesiopolitiikan varoista alueellisten lähestymistapojen kehittämiseen maaseutualueilla tai kaupunkien ja maaseudun alueellisiin lähestymistapoihin yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla, yhteisölähtöisellä paikallisella kehittämisellä tai muilla maatalouden ulkopuolisen maaseudun kehittämisen mekanismeilla täydentämään yhteisen maatalouspolitiikan Leader-lähestymistavan tukemia toimia, koska tämä on myös keskeinen tapa puuttua maantieteellisesti epätasaisesti jakautuvaan tyytymättömyyteen;

83.katsoo, että koheesiopolitiikan vapautettujen sitoumusten käyttö koheesiopolitiikan liikkumavaraan auttaisi muun muassa vaimentamaan tulevia inflaatiohuippuja tai toimitusketjun häiriöitä; katsoo, että tämän käytön olisi oltava jatkuvaa riippuen välttämättömyydestä ja noudattaen monivuotisia ja vuotuisia vapauttamissyklejä;

84.katsoo, että tarvittavan paikkalähtöisen suuntautumisen ja unionin aihekohtaisille painopisteille annettavan tuen välistä kompromissia voitaisiin käsitellä lisäämällä joustavuutta ja tarjoamalla aihekohtaisten tavoitteiden ja haasteiden valikoima, joka on alueiden ja kuntien saatavilla niiden kehitystason ja -tarpeiden mukaisesti, ottaen samanaikaisesti huomioon aihekohtainen keskittäminen jäsenvaltioissa; korostaa, että tällainen malli vähentää ohjelmasuunnitteluprosessin monimutkaisuutta ja alueellisiin ominaispiirteisiin liittyviä tekijöitä; korostaa, että koheesiopolitiikalla olisi jatkettava paikallisten tarpeiden näkymän määrittämistä, jotta niihin voidaan puuttua tehokkaasti EU:n alueellisten erojen vähentämisen yhteydessä;

85.korostaa, että aihekohtainen keskittäminen on edelleen kulmakivi siirryttäessä kohti kilpailukykyisempää, älykkäämpää, sosiaalisempaa ja selviytymiskykyisempää unionia sekä hiilineutraalia taloutta; painottaa kuitenkin, että se olisi mukautettava alueiden ja kaupunkien todellisiin tarpeisiin ja niiden käytännön toimintatapaan ohjelmasuunnittelusta ja uudelleenohjelmoinnista aina täytäntöönpanoon ja sulkemiseen; on varma siitä, että keskeisenä periaatteena olisi oltava räätälöity investointilähestymistapa, jossa otetaan huomioon käytännön erityistarpeet;

86.pyytää komissiota ottamaan kunkin alueen tukitasoa määrittäessään huomioon myös jotkin lisäseikat, kuten alueella sijaitsevat alueet, joilla on kasvumahdollisuuksia, alueiden erityishaasteiden voimakkuus, alueiden altistuminen meneillään olevien siirtymien, kuten vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä teollisuuden muutosprosessin, vaikutuksille tai alueiden sosiaalisen edistyksen taso, jotta voidaan määritellä paremmin kunkin alueen tie kohti lähentymistä; korostaa, että BKT:ssä ei ainoana kehityksen indikaattorina oteta huomioon kaikkia näitä näkökohtia, ja kehottaa täydentämään sitä muilla indikaattoreilla, kuten EU:n sosiaalisen edistyksen indeksillä ja alttiutta ilmastonmuutokselle kuvaavalla indeksillä; korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kehitysloukkuun joutuneiden alueiden tukemiseen, kuten kahdeksannessa koheesiokertomuksessa korostetaan;

87.kehottaa puuttumaan alueiden välisiin eroihin kiinnittämällä enemmän huomiota alueiden monimuotoisuuteen; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta arvioida alustavia määrärahoja ja yhteisrahoitusosuuksia NUTS 3:n perusteella, jotta rahoitus suunnattaisiin sinne, missä sitä eniten tarvitaan, ja jotta estetään köyhyys- ja alikehityspesäkkeiden syntyminen; korostaa, että tällaisessa siirtymässä olisi otettava huomioon mahdolliset kielteiset vaikutukset laajemmille kaupunkialueille, kuten suurkaupunkialueille, myönnettävään EU:n rahoitukseen;

88.katsoo, että kun varoja osoitetaan paikallisiin hankkeisiin kaupunki- ja maaseutualueilla, olisi keskityttävä yhteistä etua koskeviin yhteisiin hankkeisiin ja edistettävä samalla pk-yritysten osallistumista; kehottaa yhdistämään pienemmät alueelliset rahoitusvälineet laajempiin alueellisiin aloitteisiin niiden tehokkuuden ja politiikkaa koskevan vaikutuksen parantamiseksi; kehottaa komissiota antamaan ohjausta ja suunnittelutukea erityisesti yhdennetyille alueellisille ja pienille hankkeille, jotta estetään sitoumusten vapauttaminen ja käyttötarkoituksen muuttaminen; korostaa, että on tärkeää vahvistaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa aluekehitykseen, joka on sosiaalisen innovoinnin ja valmiuksien kehittämisen väline;

89.korostaa hyvän hallintotavan merkitystä kaikilla koheesiopolitiikan tasoilla; korostaa, että hallintorakenteiden laadukkuus voi olla ensisijaisten investointikohteiden optimaalisen yhdistelmän kannalta ratkaiseva tekijä, jotta saavutetaan yhdennettyjen kehitysstrategioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa tarvittava monitasoinen vertikaalinen ja horisontaalinen koordinointi;

90.kehottaa vahvistamaan kaupunki- ja maaseutuviranomaisten edustusta seurantakomiteoissa, joissa voitaisiin arvioida rahastojen hallinnoinnin tehokkuutta; toteaa jälleen, että näiden edustajien olisi muun muassa jaettava vastuu ohjelmoinnista ja uudelleenohjelmoinnista monitasoisen hallinnon noudattamiseksi;

91.kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet hallintoviranomaisten koheesiopolitiikan rahastojen hallinnoinnissa havaitsemien puutteiden korjaamiseksi ja yksinkertaistamaan samalla teknisen tuen varojen käyttöä toimivaltaisten yksiköiden hoito- ja hallintovalmiuksien parantamiseksi;

92.kehottaa lisäämään komission aloitteiden, kuten EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen, osallistumista seuraavan sukupolven koheesiopolitiikan sääntöjen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; katsoo, että kaupunkiverkostoilla on välttämätön rooli päätöksenteon ja käytännön täytäntöönpanon välisen kuilun kuromisessa umpeen; toteaa, että kaupunginjohtajille ja paikallisviranomaisille suunnattu politiikka- ja täytäntöönpanotuki tuottaa huomattavasti parempia tuloksia politiikan täytäntöönpanon yhteydessä;

93.korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on eroja paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuuksissa; kehottaa omaksumaan tehostetun paikkalähtöisen lähestymistavan koheesiopolitiikan hallinnoinnin lähentämiseksi alueelliseen ja paikalliseen tasoon; korostaa, että valmistelutyö, asianmukaiset hallinnolliset valmiudet ja institutionaalinen tuki ovat välttämättömiä politiikan tehokkuuden varmistamiseksi, sääntöjenvastaisuuksien ja petosten määrän vähentämiseksi ja hallintoviranomaisille, toimeksisaajille ja lopullisille edunsaajille aiheutuvan hallinnollisen lisärasituksen estämiseksi;

94.on vakuuttunut siitä, että paikallisen ja alueellisen omavastuullisuuden tunteen lisääminen pitkällä aikavälillä, EU:n hankkeiden pysyvyys ja yhteisrahoituksen suurempi vipuvaikutus voidaan saavuttaa parantamalla paikallisviranomaisten ja alueiden yhteistä rahoituskapasiteettia; toteaa, että tällainen menettely parantaisi EU:n talousarviosta tarjottaviin rahoitusvälineisiin liittyvää alueiden ja kuntien lainanottokykyä; korostaa, että alueellisilla ja paikallisilla talousarvioilla olisi voitava kompensoida inflaatioshokkien ja mahdollisten kriisien vaikutusta EU:n yhteisrahoittamiin hankkeisiin;

95.kehottaa lisäämään Euroopan investointipankkiryhmän (EIP-ryhmä) osallistumista koheesiopolitiikan investointeihin erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla tarjoamalla tukea kestäville kaupungeille, kestävälle energialle, kiertotaloudelle, vihreille työpaikoille ja paikallisille ja alueellisille innovointihankkeille, muun muassa lisäämällä rahoitusvälineiden käyttöä ja tukemalla yksityisen sektorin investointeja; kehottaa laajentamaan paikallista ja alueellista hanketukea ja rahoitusvälineitä, jotka täydentävät ja kannustavat EU:n avustuksia; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa EIP:n rahoitus, kuten rakenneohjelman lainat, edistää merkittävästi koheesiopolitiikan mukaisia kansallisia yhteisrahoitusvelvoitteita ja että tämä puolestaan helpottaa ja nopeuttaa ohjelmien täytäntöönpanoa;

96.korostaa, että tekniset, taloudelliset ja hallinnolliset valmiudet ovat olennaisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että hallintoelimet ja paikallis- ja alueviranomaiset hankkivat erityisesti ilmastonmuutoksesta teknistä tietämystä, jota ne voivat käyttää kaupunki- ja maaseutusuunnittelussa ja -hallinnossa; on vakuuttunut siitä, että tämä johtaa hanke-ehdotusten parempaan suunnitteluun ja arviointiin, resurssien tehokkaampaan kohdentamiseen ja talousarvion asianmukaiseen toteuttamiseen ilman merkittävää riskiä määrärahojen vapauttamisesta;

97.kehottaa kohdentamaan nykyiset teknisen avun ohjelmat ja neuvontaohjelmat erityisesti pienempiin kuntiin, rajat ylittäviin ja syrjäisiin alueisiin, maaseutualueisiin sekä syrjäisimpiin alueisiin ja saarialueisiin, jotta niitä autetaan vastaamaan uusiin haasteisiin, kuten vihreään siirtymään ja ilmastonmuutokseen; korostaa tässä yhteydessä EIP:n ja komission yhteistyössä kehittämien teknisen avun välineiden merkitystä, myös energiatehokkuuden osalta; kehottaa antamaan kohdennettua tukea 100 prosentin EU:n rahoituksen muodossa teknisten, taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen, hankesuunnitteluun ja hankkeiden valmisteluun, hankejatkumon määrittämiseen ja rakentamiseen sekä strategisen suunnittelun valmiuksiin suunnitteluvälineet mukaan lukien; katsoo, että URBIS-foorumia olisi kehitettävä edelleen kuntien keskitettynä yhteyspisteenä;

98.vaatii komission tilapäisten aloitteiden kriittistä uudelleentarkastelua ja niiden laatua ja määrää koskevien uusien aloitteiden perusteellista tarkastelua; pyytää, että tätä prosessia hallinnoidaan yhdessä ja kumppaneina siten, että kaupunkien ja maaseutualueiden sekä alueiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen paikallinen edustus taataan; varoittaa, että koheesiopolitiikan varoista rahoitettavien komission tilapäisten aloitteiden lisääntyminen ilman paikallis- ja aluetasolla syntyvää lisäarvoa saattaa vaarantaa etukäteen suunniteltujen koheesiomäärärahojen tehokkuuden; vaatii, että jokaiseen komission uuteen aloitteeseen liitetään vastaava määrärahojen lisäys;

99.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.