(1)Maaperä on elintärkeä, rajallinen, uusiutumaton ja korvaamaton luonnonvara, joka on ratkaisevan tärkeä talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kannalta.

(2)Terveen maaperän kemiallinen, biologinen ja fysikaalinen kunto on hyvä, ja se pystyy tuottamaan ihmisille ja ympäristölle elintärkeitä ekosysteemipalveluja, kuten turvallista, ravitsevaa ja riittävää ravintoa, biomassaa ja puhdasta vettä sekä ravinteiden kiertoa, hiilen varastointia ja biodiversiteettiä tukevan ympäristön. Maaperällä on olennaisen tärkeä merkitys elintarviketurvan varmistamisen kannalta. Kuitenkin arvioiden mukaan 60–70 prosenttia EU:n maaperästä on huonontunut ja heikkenee edelleen. [tark. 1]

(3)Maaperän huonontuminen maksaa unionille vuosittain kymmeniä miljardeja euroja. Maaperän terveys vaikuttaa merkittävää taloudellista hyötyä tuottavien ekosysteemipalvelujen tarjontaan. Siksi maaperän kestävä hoito ja uudistaminenSen parantaminen on taloudellisesti järkevää, ja se voi merkittävästi nostaa maan hintaa ja arvoa unionissa. Lisäksi voi kestää jopa tuhat vuotta tuottaa edes yksi senttimetri pintamaata, kun taas huonontumisprosessi ja maa-aineksen kokonaan menettäminen voivat tapahtua nopeasti. [tark. 2]

(4)Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassaKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final). on esitetty kunnianhimoinen etenemissuunnitelma unionin kehittämisestä oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa komissio on hyväksynyt vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategianKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme (COM(2020) 380 final)., Pellolta pöytään -strategianKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten (COM(2020) 381 final)., saasteettomuustoimintasuunnitelmanKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” (COM(2021) 400 final)., EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksiKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final). ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n maaperästrategianKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle (COM(2021) 699 final)..

(5)Unioni on sitoutunut kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiinhttps://sdgs.un.org/goals. Terve maaperä edistää suoraan useiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, erityisesti tavoitetta 2 (ei nälkää), tavoitetta 3 (terveellinen elämä ja hyvinvointi), tavoitetta 6 (puhdas vesi ja sanitaatio), tavoitetta 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt), tavoitetta 12 (vastuullinen kulutus ja tuotanto), tavoitetta 13 (ilmastotoimet) ja tavoitetta 15 (maanpäällinen elämä). Kestävän kehityksen tavoitteessa 15.3 pyritään taistelemaan aavikoitumista vastaan, ennallistamaan pilaantunut maaperä esimerkiksi aavikoitumiselle, kuivuudelle ja tulville altistuneilla alueilla ja saavuttamaan maaperän huonontumisen nollataso vuoteen 2030 mennessä.

(6)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat neuvoston päätöksellä 93/626/ETYNeuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25 päivänä lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1). hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolia. Osapuolten 15. konferenssissa hyväksyttiin vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehysBiologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin 19. joulukuuta 2022 tekemä päätös, 15/4. Vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys., joka sisältää useita maaperän terveyden kannalta merkityksellisiä maailmanlaajuisia toimintatavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Luonnon ihmisille tarjoamat palvelut, kuten maaperän terveys, olisi palautettava ja niitä olisi ylläpidettävä ja vahvistettava.

(7)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat neuvoston päätöksellä 98/216/EYNeuvoston päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1998, aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa, tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 83, 19.3.1998, s. 1). hyväksytyn aavikoitumisen estämistä koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCCD) osapuolina sitoutuneet torjumaan aavikoitumista ja lieventämään kuivuuden vaikutuksia siitä kärsivissä maissa. Jäsenvaltioista 13Bulgaria, Espanja, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Malta, Portugali, Romania, Slovakia, Slovenia ja Unkari. on ilmoittanut olevansa aavikoitumisesta kärsiviä maita UNCCD:n mukaisesti.

(8)Ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC) maata ja maaperää pidetään samanaikaisesti hiilen lähteenä ja hiilinieluna. Unioni ja jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n osapuolina sitoutuneet edistämään hiilinielujen ja -varastojen kestävää hoitoa, säilyttämistä ja lisäämistä.

(9)Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, että on olennaista tehostaa toimia, joilla suojellaan maaperän hedelmällisyyttä, vähennetään maaperän eroosiota ja lisätään maaperän orgaanista ainesta. Tämä olisi tehtävä ottamalla käyttöön kestäviä maaperänhoidon käytäntöjä. Lisäksi strategiassa todetaan, että mittavaa edistymistä olisi tapahduttava myös pilaantuneiden alueiden tunnistamisessa, huonontuneen maaperän ennallistamisessa, maaperän hyvän ekologisen tilan edellytysten määrittelyssä, ennallistamistavoitteiden käyttöönotossa ja maaperän laadun seurannan parantamisessa.

(10)Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n maaperästrategiassa esitetään pitkän aikavälin visio siitä, että vuoteen 2050 mennessä kaikki EU:n maaperän ekosysteemit ovat terveitä ja siten entistä kestävämpiä. Terve maaperä on keskeinen ratkaisu, joka auttaa saavuttamaan EU:n tavoitteet, joita ovat ilmastoneutraaliuden saavuttaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vihreän ja kierto(bio)talouden kehittäminen, luontokadon pysäyttäminen, ihmisten terveyden suojelu sekä aavikoitumisen ja maaperän huonontumisen pysäyttäminen.

(11)Maaperän tervehdyttäminen edellyttää olennaisesti rahoitusta. Monivuotinen rahoituskehys tarjoaa useita rahoitusmahdollisuuksia maaperän suojelua, kestävää hoitoa ja uudistamista varten. Euroopan maaperäsopimus, jäljempänä ’maaperämissio’, on yksi Horisontti Eurooppa -puiteohjelman viidestä EU:n missiosta, ja sen tarkoituksena on erityisesti edistää maaperän terveyttä. Maaperämissio on keskeinen väline tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Sen tavoitteena on ohjata maaperän tervehdyttämistä rahoittamalla kunnianhimoista tutkimus- ja innovointiohjelmaa, perustamalla sadan elävän laboratorion ja kärkihankkeen verkosto maaseutu- ja kaupunkialueille, edistämällä yhdenmukaistetun maaperän seurantakehyksen kehittämistä ja lisäämällä tietoisuutta maaperän merkityksestä. Muita maaperän terveyttä edistäviä unionin ohjelmia ovat yhteinen maatalouspolitiikka, koheesiopolitiikan rahastot, ympäristön ja ilmastotoimien ohjelma, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman työohjelma, teknisen tuen väline, elpymis- ja palautumistukiväline sekä InvestEU-ohjelma. Koska tavoite unionin koko maaperän hyvästä terveydestä on yhteisen edun mukainen, kestävien maaperän hoito- ja uudistamiskäytäntöjen käyttöönoton tukemiseksi on saatava liikkeelle lisää resursseja muun muassa tarjoamalla Euroopan investointipankin tukea riskiä vähentävien mekanismien kautta. Komission olisi arvioitava yleiset rahoitustarpeet ja -puutteet ja otettava tarvittaessa käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen mukaisia lisävaroja vuoden 2027 jälkeistä aikaa varten sekä hyväksyttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan politiikan johdonmukaisuus suhteessa tämän direktiivin tavoitteisiin. [tark. 3]

(12)Vuoteen 2030 ulottuvassa maaperästrategiassa ilmoitettiin, että komissio esittää maaperän terveyttä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla voidaan saavuttaa maaperästrategian tavoitteet ja maaperän hyvä terveys kaikkialla EU:ssa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan parlamentti korosti maaperän suojelusta 28 päivänä huhtikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassaEuroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP)). maaperän suojelun ja terveen maaperän edistämisen merkitystä unionissa ja totesi, että maaperän huononeminen jatkuu huolimatta joissakin jäsenvaltioissa toteutetuista rajallisista ja epäyhtenäisistä toimista. Parlamentti kehotti komissiota laatimaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevan EU:n laajuisen yhteisen oikeudellisen kehyksen, jossa kunnioitetaan kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia tärkeimpiä maaperään kohdistuvia uhkia. On tärkeää huomata, että Euroopan parlamentti korosti riskejä, joita sisämarkkinoiden toiminnalle aiheutuu siitä, että jäsenvaltioiden välillä ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja siitä, että niiden maaperän suojelujärjestelmät ovat erilaisia, ja että on hyvät mahdollisuudet edistää reilua kilpailua yksityisellä sektorilla, kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja taitotietoa sekä vahvistaa teknologioiden vientiä unionin ulkopuolelle. [tark. 4]

(13)Neuvosto totesi 23 päivänä lokakuuta 2020 antamissaan päätelmissäNeuvoston päätelmät aiheesta ”Luonnon monimuotoisuus – kiireellisten toimien tarve” (12210/20). tukevansa komissiota sen pyrkiessä tehostamaan toimia elintärkeänä uusiutumattomana luonnonvarana pidettävän maaperän ja sen biodiversiteetin suojelemiseksi.

(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1). asetetaan sitova tavoite ilmastoneutraaliudesta unionissa vuoteen 2050 mennessä ja negatiivisten päästöjen saavuttamisesta sen jälkeen. Siinä asetetaan etusijalle nopeat ja ennakoitavissa olevat päästövähennykset samalla kun lisätään luonnollisten nielujen aikaansaamia poistumia. Kestävä maaperänhoito lisää hiilen sitomista ja useimmissa tapauksissa myös tuottaa sivuhyötyjä ekosysteemeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Kestävää hiilen kiertoa koskevassa komission tiedonannossaEuroopan komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Kestävä hiilen kierto (COM(2021) 800 final). korostettiin tarvetta määrittää selkeästi ja läpinäkyvästi toimet, jotka yksiselitteisesti poistavat hiiltä ilmakehästä. Näihin lukeutuu muun muassa EU:n sertifiointikehyksen kehittäminen luonnon ekosysteemeihin, kuten maaperään, perustuvia hiilenpoistoja varten. Myös tarkistetussa maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevassa asetuksessa (LULUCF-asetus) maaperän hiili asetetaan keskeiselle sijalle pyrittäessä kohti ilmastoneutraalia Eurooppaa, minkä lisäksi siinä kehotetaan jäsenvaltioita laatimaan maaperän hiilivarantojen seurantajärjestelmä, jossa hyödynnetään muun muassa maankäytön ja maanpeitteen tilastollisen pinta-alatutkimuksen (LUCAS) tietoja.

(15)Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta annetussa komission tiedonannossaKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final). korostettiin, että luontoon perustuvien ratkaisujen käyttö sisämaassa, mukaan lukien maaperän vedenimemiskyvyn palauttaminen, lisää puhtaan ja raikkaan veden tarjontaa ja vähentää tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Yhtä lailla on tärkeää maksimoida maaperän kyky pidättää ja puhdistaa vettä ja vähentää pilaantumista.

(16)Komission hyväksymässä saasteettomuustoimintasuunnitelmassa esitetään vuodeksi 2050 visio, jonka tavoitteena on vähentää ilman, veden ja maaperän pilaantuminen tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle eikä luonnon ekosysteemeille ja joka kunnioittaa maapallon resurssien rajoja, ja näin luoda myrkytön ympäristö.

(17)Komission tiedonannossa elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisestaKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisesta (COM(2022) 133 final). korostettiin, että elintarvikkeiden kestävyys on elintärkeää elintarviketurvan kannalta. Terve maaperä parantaa unionin elintarvikejärjestelmän häiriönsietokykyä tarjoamalla perustan ravitsevalle ja riittävälle ravinnolle.

(18)On tarpeenolennaisen tärkeää vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet maaperän terveyden unionin laajuista yhdenmukaistettua seurantaa ja arviointia, kestävää maaperänhoitoa ja pilaantuneiden alueiden käsittelyä varten, jotta voidaan saavuttaa terve maaperä vuoteen 2050 mennessä, ylläpitää maaperän terveyttä, saavuttaa ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat unionin tavoitteet, ehkäistä kuivuutta ja luonnonkatastrofeja ja reagoida niihin, suojella ihmisten terveyttä sekä varmistaa elintarviketurva ja -turvallisuus. [tark. 5]

(19)Maaperän osuus koko maapallon biodiversiteetistä on yli 25 prosenttia, ja se on planeettamme toiseksi suurin hiilivarasto. Terve maaperä edistää unionin ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista, koska se pystyy sitomaan ja varastoimaan hiiltä. Maaperän biodiversiteetti käsittää mikro-organismit, kuten bakteerit, sienet, alkueläimet ja sukkulamadot, sekä suuremmat organismit, kuten lierot, hyönteiset ja kasvinjuuret, jotka yhdessä edistävät maaperän ekosysteemien ekologista ja toiminnallista monimuotoisuutta. Lisäksi se tarjoaa suotuisan elinympäristön eliöille ja on keskeinen tekijä biodiversiteetin ja ekosysteemien vakauden lisäämisessä. Maanalainen ja maanpäällinen biodiversiteetti ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa mutualististen suhteiden kautta (esimerkiksi kasvin juuren ja sienen muodostama sienijuuri). [tark. 6]

(19 a) Maaperän orgaaninen aines on ratkaisevan tärkeää maaperän ekosysteemipalvelujen ja -toimintojen tarjoamisen kannalta, sillä se hillitsee maaperän huonontumista, eroosiota ja tiivistymistä ja lisää samalla maaperän puskuri-, vedenpidätys- ja kationinvaihtokykyä sekä maaperän orgaanista hiiltä, mikä voi lopulta johtaa satojen kasvuun. Lisäksi maaperän orgaaninen aines vaikuttaa myönteisesti maaperän biodiversiteettiin ja voi lisätä hiilen sitoutumista maaperään, mikä hillitsee osaltaan ilmastonmuutosta. [tark. 7]

(20)Tulvat, maastopalot ja äärimmäiset sääilmiöt ovat Euroopassa eniten huolta aiheuttavia luonnonkatastrofiriskejä. Huoli kuivuudesta ja veden niukkuudesta kasvaa nopeasti kaikkialla unionissa. Vuonna 2020 jäsenvaltioista 24 piti kuivuutta ja veden niukkuutta merkittävimpinä kehittymässä olevina tai ilmastoon liittyvinä katastrofiriskeinä, kun vuonna 2015 tätä mieltä oli vain 11 jäsenvaltiota. Terve maaperä on ratkaiseva tekijä kuivuuden ja luonnonkatastrofien sietokyvyn kannalta. Käytännöt, jotka parantavat vedenpidätyskykyä ja ravinteiden saatavuutta maaperässä sekä maaperän rakennetta, biodiversiteettiä ja hiilen sitomiskykyä, parantavat ekosysteemien, kasvien ja viljelykasvien kykyä kestää kuivuutta, luonnonkatastrofeja, helleaaltoja ja äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka tulevat yleistymään ilmastonmuutoksen vuoksi, ja toipua niistä. Ilman asianmukaista maaperänhoitoa kuivuus ja luonnonkatastrofit heikentävät maaperää ja tekevät siitä huonokuntoista. Maaperän terveyden parantaminen auttaa vähentämään ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden aiheuttamia taloudellisia tappioita ja kuolemia. Vuosina 1980–2021 ne vaativat unionissa noin 560 miljardia euroa ja yli 182 000 ihmishenkeä.

(21)Maaperän terveys vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Terve maaperä tuottaa turvallista ja ravitsevaa ravintoa ja kykenee suodattamaan epäpuhtauksia ja siten säilyttämään juomaveden laadun. Maaperän epäpuhtaudet voivat vahingoittaa ihmisten terveyttä nielemisen, hengittämisen tai ihokosketuksen kautta. Ihmisen altistuminen terveelle maaperän mikrobiyhteisölle edistää immuunijärjestelmän kehittymistä ja vastustuskykyä tiettyjä sairauksia ja allergioita vastaan. Terve maaperä myös tukee puiden, kukkien ja ruohon kasvua ja luo vihreää infrastruktuuria, joka tarjoaa esteettistä arvoa ja parantaa hyvinvointia ja elämänlaatua.

(21 a) Per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS-aineiden) on toistuvasti todettu aiheuttavan pohjaveden, pintaveden ja maaperän saastumista. Ne voivat muuttaa maaperän ominaisuuksia ja rakenteita, ja niiden raportoituja vaikutuksia ovat muun muassa maahengityksen ja vedenkestävien keräytymien väheneminen ja maaperän pH-arvon nousu. [tark. 8]

(22)Maaperän huonontuminen vaikuttaa hedelmällisyyteen, satoihin, tuholaisresistenssiin ja elintarvikkeiden ravitsemukselliseen laatuun. Koska 95 prosenttia ravinnontuotannosta perustuu suoraan tai välillisesti maaperään ja koska maailman väestö kasvaa edelleen, on tärkeää, että tämä rajallinen luonnonvara pysyy terveenä, jotta voidaan varmistaa elintarviketurva pitkällä aikavälillä ja turvata unionin maatalouden tuottavuus ja kannattavuus. Kestävät maaperänhoidon käytännöt, myös yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa vahvistetut käytännöt, ylläpitävät tai parantavat maaperän terveyttä ja edistävät elintarvikejärjestelmän kestävyyttä ja häiriönsietokykyä. Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää vähentää ravinnehävikkiä ja torjunta-ainejäämiä. [tark. 9]

(23)Direktiivin pitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa maaperän hyvä terveys koko unionissa vuoteen 2050 mennessä. Direktiivin soveltamisessa noudatetaan aluksi vaiheittaista lähestymistapaa, koska maaperän kunnosta ja maaperän terveyden palauttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään maaperän seurantakehyksen perustamiseen ja maaperän tilanteen arviointiin kaikkialla EU:ssa. Lisäksi siinä edellytetään toimenpiteitä kestävän maaperänhoidon varmistamiseksi ja huonokuntoisiksi todettujen maaperien uudistamiseksi, mutta siinä ei velvoiteta saavuttamaanJäsenvaltioiden olisi määriteltävä kestävät maaperän hyvää terveyttähoitokäytännöt ottaen huomioon tämän direktiivin liitteessä III vahvistetut ei-sitovat periaatteet. Jäsenvaltioille annetaan joustovaraa päättää täytäntöön pantavista konkreettisista käytännöistä, joissa tarvittaessa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja niiden toteutettavuus, jotta voidaan helpottaa maaperän terveyden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä eikä aseteta välitavoitteita. Tämä oikeasuhteinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että kestävää maaperänhoitoa ja huonokuntoisten maaperien uudistamista koskevat toimet valmistellaan ja otetaan käyttöön hyvin ja että niihin liittyy asianmukaisia kannustimia. Toisessa vaiheessa, joka käynnistyy heti kun ensimmäisen maaperäarvioinnin ja trendianalyysin tulokset ovat saatavilla, komissio tarkastelee edistymistä vuodeksi 2050 asetetun tavoitteen saavuttamisessa ja saatuja kokemuksia sekä ehdottaa tarvittaessa direktiivin tarkistamista, jotta edistymistä kohti vuoden 2050 tavoitettatavoite voidaan nopeuttaasaavuttaa. [tark. 10]

(24)Maaperään kohdistuviin paineisiin puuttuminen ja asianmukaisten toimenpiteiden määrittäminen maaperän terveyden ylläpitämiseksi tai uudistamiseksi edellyttää, että huomioon otetaan erilaiset maalajit, paikalliset erityisolot ja ilmasto-olosuhteet sekä maankäyttö ja maanpeite. Sen vuoksi on aiheellista, että jäsenvaltiot perustavat maanhoitoalueita, joilla pystytään ottamaan asianmukaisesti huomioon maaperä- ja ilmasto-olosuhteet sekä maaperän monimuotoisuus niiden koko alueella. Maanhoitoalueet olisivat hallinnollisia perusyksiköitä, joiden tehtävänä olisi hoitaa maaperää ja toteuttaa toimenpiteitä tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi erityisesti maaperän terveyden seurannan ja arvioinnin osalta. Kunkin jäsenvaltion maanhoitoalueiden lukumäärä, maantieteellinen laajuus ja rajat olisi määritettävä, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../...+Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 672 final olevan hiilenpoistojen sertifiointia koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen. täytäntöönpanoa voidaan helpottaa. Kussakin jäsenvaltiossa olisi oltava jäsenvaltion kokoon suhteutettu vähimmäismäärä maanhoitoalueita. Tämän vähimmäismäärän olisi vastattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa(EY) N:o 1059/2003Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1). vahvistettujen NUTS 1 -tason alueyksiköiden lukumäärää kussakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot voivat päättää perustaa maanhoitoalueensa NUTS 2 -alueyksiköidensä lukumäärän mukaan, jotta ne vastaisivat paremmin niiden paikallisia olosuhteita ja niiden kansallisten viranomaisten toimivaltaa. [tark. 11]

(24 a) Maanhoitoalueet ovat parhaiten soveltuva taso hyväksyä toimenpideohjelmia, ja tarvittaessa välitavoitteita, myös paikallisten maanhoitoalueiden suunnitelmien avulla, ottaen niissä huomioon paikalliset olosuhteet ja paikallisten sidosryhmien näkemykset, jotta voidaan varmistaa, että asianomaisen maaperän luokitus paranee. Koska kriittisesti huonontuneen maaperän ennallistamiseen kuluu enemmän aikaa, niiden ekologisen luokituksen paranemisen varmistamiseksi olisi annettava riittävä, enintään kymmenen vuoden, määräaika. Erityisten hoito- ja lieventämissuunnitelmien piiriin kuuluviin pilaantuneiksi rekisteröityihin maaperiin voidaan soveltaa eri aikataulua. [tark. 12]

(25)Maaperän asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava nimeämään toimivaltainen viranomainen kutakin maanhoitoaluetta varten. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä myös muita toimivaltaisia viranomaisia asianmukaisella tasolla, kuten kansallisella tai alueellisella tasolla, myös jäsenvaltioiden alueiden välillä. Kustannusten minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti nimettävä toimivaltaiseksi viranomaiseksi jo perustettuja viranomaisia. Yksi viranomainen voisi olla vastuussa useista aloista, mikä voisi parantaa tämän direktiivin täytäntöönpanon johdonmukaisuutta. Jos jäsenvaltiot muuttavat toimivaltaisten viranomaisten välistä toimivallan jakoa, niiden olisi ilmoitettava näistä muutoksista komissiolle, jotta tiedot voidaan pitää ajan tasalla. [tark. 13]

(26)Jotta terveelle maaperälle voidaan vahvistaa yhteinen määritelmä, on ensin määriteltävä yhteiset mitattavissa olevat vähimmäiskriteerit, joiden noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että maaperän kyky toimia elämää ylläpitävänä järjestelmänä ja tuottaa ekosysteemipalveluja heikkenee kriittisesti. Tällaisten kriteerien olisi vastattava maaperätieteen nykyistä tietämystä ja perustuttava siihen.

(27)Maaperän huonontumisen kuvaamiseksi on tarpeen vahvistaa maaperäkuvaajat, joita voidaan mitata tai estimoida. Vaikka maalajit, ilmasto-olosuhteet ja maankäyttö vaihtelevat huomattavasti, joillekinYhteisen kehyksen luomiseksi ja tietojen vertailukelpoisuuden mahdollistamiseksi komission olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä menetelmä kynnysarvojen määrittämiseksi maaperäkuvaajille voidaan nykyisen tutkimustiedon perusteella vahvistaa unionin tason kriteeritkunkin maaperän ekologisen tilan osalta. On tärkeää, että tässä menetelmässä otetaan huomioon uusin tieteellinen näyttö ja tarjotaan keinot erilaisten ilmasto-olosuhteiden ja maaperätyyppien huomioon ottamiseksi. Tätä menetelmää käyttäen jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava mukauttaa joidenkin maaperäkuvaajien kriteerejä kansallisten tai paikallisten erityisolojen perusteella ja määritellä kriteerit sellaisillemääritettävä maaperäkuvaajille luonnokset kynnysarvoiksi kunkin maaperän ekologisen tilan osalta ottaen huomioon ilmasto-olosuhteet, maaperän tyyppi, maa-aluetyyppi ja tieteellinen näyttö, ja toimitettava ne komissiolle, joille ei voida tässä vaiheessa vahvistaa yhteisiä kriteerejä EU:n tasolla. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä ja välttää se, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kynnysarvoja, jotka mahdollistavat samankaltaisen maaperän luokittelun hyvin erilaisella tavalla, mikä vaikuttaisi maaperän ekologisen tilan parantamiseksi tarvittaviin toimiin, komission olisi arvioitava kynnysarvoluonnoksia ja niiden kuvaajien osalta, joille ei vielä voida määrittää selkeitä kriteerejä terveen ja huonokuntoisen tilan erottamiseksi toisistaan, edellytetään ainoastaan seurantaa ja arviointia. Tämä helpottaa näiden kriteerien kehittämistä tulevaisuudessatieteellisiä perusteluja. Komission olisi voitava pyytää jäsenvaltioilta lisätietoja tai niiden kynnysarvoluonnosten tarkistamista. Komission olisi hyväksyttävä kynnysarvot edellyttäen, että sen huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon. [tark. 14]

(27 a) Maaperän terveyden arvioinnista tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys, jossa mennään pidemmälle kuin pelkästään huonontumistekijöihin ja joka tarjoaa selkeän väylän sen parantamiseen. Maaperän ekologisen tilan kokonaisarviointi olisi siksi luokiteltava viiteen luokkaan: ”korkeatasoinen maaperän ekologinen tila”, ”hyvä ekologinen tila”, ”kohtalainen”, ”huonontunut maaperä” tai ”kriittisesti huonontunut maaperä”. Luokituksessa olisi otettava huomioon muun muassa huonontumistekijöiden esiintyminen ja maaperän toiminnot. [tark. 15]

(27 b) Jotta voidaan kunnioittaa niiden jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta, jotka ovat halukkaita ottamaan käyttöön kattavampia seurantajärjestelmiä, jäsenvaltioiden olisi voitava valita kolmesta seurannan tasosta. Taso 1 sisältää vähimmäismäärän maaperäkuvaajia. Tasolla 2 määritetään 20 prosenttia näytteenottopaikoista LUCAS-ohjelman mukaisesti, ja niissä tehdään kaksinkertainen otanta jatkuvaa seurantaa ja siirtofunktiota varten, kun taas loput 80 prosenttia näytteenottopaikoista määrittää jäsenvaltio, myös jatkuvaa seurantaa varten ja tämän direktiivin liitteissä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Tasoilla 1 ja 2 näytteenottopaikoista 20 prosenttia on tarkoitettu kohdennettuun seurantaan, minkä ansiosta jäsenvaltiot voivat laajentaa riskiperusteisia arviointeja, suorittaa tutkimuksia tai ottaa kohteeksi aloja, joilla on erityistä merkitystä. Porrastetun lähestymistavan käyttöönotto lisää arvioitujen maaperäkuvaajien määrää mutta samalla myös jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta maaperän ekologiseen tilaan liittyvien kynnysten määrittämisessä. Tällaisen porrastetun lähestymistavan päätavoitteena on antaa kaikille jäsenvaltioille mahdollisuus panna täytäntöön seurantajärjestelmänsä ja hyödyntää kaikkia jo nyt käytössä olevia kansallisia maaperän seurantajärjestelmiä. Tasolla 2 voidaan korjata puutteet huomioon otettavien maaperäkuvaajien soveltamisalassa ja laajuudessa. Tasolla 3 maaperäkuvaajien määrää lisätään edelleen maaperän seurantajärjestelmien tiettyjen näkökohtien tarkentamiseksi. [tark. 16]

(28) Jäsenvaltioiden olisi kannustimien luomiseksi otettava käyttöön mekanismeja, joilla huomioidaan maanomistajien ja maanhoitajien ponnistelut ylläpitää maaperän terveyttä, kuten hiilenpoistoja koskevaa unionin sääntelykehystä täydentävä maaperän terveyden sertifiointi, ja joilla tuetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82). 29 artiklassa vahvistettujen uusiutuvan energian kestävyyskriteerien täytäntöönpanoa. Komission olisi helpotettava maaperän terveyden sertifiointia muun muassa vaihtamalla tietoja ja edistämällä parhaita käytäntöjä, lisäämällä tietoisuutta asiasta sekä arvioimalla mahdollisuuksia kehittää sertifiointijärjestelmien tunnustamista unionin tasolla. Eri sertifiointijärjestelmien välisiä synergioita olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon, jotta sertifiointia hakevien toimijoiden hallinnollista rasitusta voidaan vähentää. [tark. 17]

(29)Joihinkin maaperäesiintymiin saattaa liittyä erityispiirteitä, koska ne ovat luonteeltaan epätyypillisiä ja muodostavat biodiversiteetin kannalta harvinaisia elinympäristöjä tai ainutlaatuisen maiseman tai koska ihminen on muokannut niitä voimakkaasti. Nämä erityispiirteet olisi otettava huomioon terveen maaperän määritelmässä ja terveen maaperän saavuttamista koskevissa vaatimuksissa.

(30)Maaperä on rajallinen luonnonvara, jonka käytöstä eri tarkoituksiin on jatkuvasti enemmän kilpailua. Maan käyttöönotto on prosessi, jonka taustalla ovat usein talouden kehitystarpeet ja jossa luonnontilassa tai osittain luonnontilassa olevia alueita (mukaan lukien maa- ja metsätalousmaat, puutarhat ja puistot) muokataan käyttämällä maaperää rakentamisen tai infrastruktuurin alustana, raaka-aineiden lähteenä tai historiallisen perinnön säilyttäjänä. Tällainen muokkaaminen voi johtaa siihen, että maaperän kyky tuottaa muita ekosysteemipalveluja (ravinnon ja biomassan tuottaminen, veden ja ravinteiden kierto, biodiversiteetin mahdollistaminen ja hiilen varastointi) menetetään, usein peruuttamattomasti. Maan käyttöönotto kohdistuu usein erityisesti hedelmällisimpiin maatalousmaihin, mikä vaarantaa elintarviketurvan. Lisäksi maaperän sulkeminen altistaa asutuskeskukset korkeammille tulvahuipuille ja voimakkaammille lämpösaarekevaikutuksille. Sen vuoksi on tarpeen seurata maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista sekä niiden vaikutuksia maaperän kykyyn tuottaa ekosysteemipalveluja. On myös aiheellista säätää tietyistä periaatteista, joilla lievennetään maan käyttöönoton vaikutuksia osanatäydentäen kestävää maaperänhoitoa. [tark. 18]

(31)Seurantaverkostoon perustuvan maaperän terveyden arvioinnin olisi oltava tarkkaa, mutta samalla seurannan kustannukset olisi pidettävä kohtuullisina. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kriteerit sille, millaiset näytteenottopaikat ovat edustavia eri maalajien, ilmasto-olojen ja maankäyttömuotojen osalta maaperän tilan selvittämiseksi. Näytteenottopaikkojen keskinäinen sijainti olisi määritettävä geostatistisia menetelmiä käyttäen, ja niiden olisi oltava riittävän tiheässä, jotta terveen maaperän pinta-ala kansallisella tasolla voidaan estimoida enintään 5 prosentin epävarmuudella. Tämän arvon katsotaan yleisesti antavan tilastollisesti luotettavan arvion ja riittävän varmuuden siitä, että tavoite on saavutettu. On tärkeää, että maaperän seurantamenetelmiin ja -puitteisiin sisällytetään yhdenmukaistetut näytteenottokriteerit, mukaan lukien näytteenottosyvyys. [tark. 19]

(31 a) Maaperäarkistoissa säilytetään tilannekuvaa maaperästä tiettynä aikana ja tietyssä paikassa, joten jäsenvaltiot voivat käyttää yhtä näytettä eri tarkoituksiin ja sujuvoittaa kentällä tapahtuvaa näytteenottoa, mikä vähentää paikan päällä tehtävän seurannan pitkän aikavälin kustannuksia. Lisäksi maaperäarkistot antavat tutkijoille mahdollisuuden arvioida uudelleen aiempaa maaperää nykyhetken perusteella, jotta pystytään ymmärtämään paremmin maaperän pitkän aikavälin muutoksia. Niitä voidaan myös käyttää muihin tutkimustarkoituksiin, kuten lääketieteelliseen tutkimukseen. Sen vuoksi on välttämätöntä, että komissio, myös yhteisen tutkimuskeskuksen kaltaiset yksiköt, varmistaa yhdessä jäsenvaltioiden ja Euroopan maaperän seurantakeskuksen kanssa, että unionin ja kansallisen ympäristölainsäädännön noudattamiseksi otetut näytteet, DNA-näytteet ja käsittelemättömät tiedot säilytetään fyysisissä arkistoissa ja että arkiston näytteet ja käsittelemättömät tiedot pysyvät avoimina myöhempää tutkimusta ja innovointia varten. [tark. 20]

(32)Olemassa olevia kansallisia inventaarioita täydentävänä toimena komission olisi tuettava jäsenvaltioiden suorittamaa maaperän terveyden seurantaa jatkamalla ja tehostamalla säännöllistä paikan päällä tapahtuvaa maaperänäytteiden ottoa ja siihen liittyviä maaperämittauksia (LUCAS Soil) osana maankäytön ja maapeitteen tilastollista pinta-alatutkimusta (LUCAS). Tätä varten LUCAS-ohjelmaa olisi parannettava ja ajantasaistettava, jotta se vastaisi kaikilta osin tämän direktiivin edellyttämiä laatuvaatimuksia ja kaikkia kuvaajia. Rasitteen keventämiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus ottaa huomioon parannetun LUCAS Soil -tutkimuksen yhteydessä kerätyt maaperän terveystiedot. LUCAS Soil -tutkimuksessa otetaan näytteeksi ja analysoidaan vähintään 20 prosenttia kansallisten näytteiden koosta ja myötävaikutetaan siten jäsenvaltioiden suorittamaan seurantaan. LUCASin analyysi on olennaisen tärkeä, jotta jäsenvaltiot voivat laskea ja kalibroida pätevät siirtofunktiot voidakseen jatkaa vaihtoehtoisen seurantasuunnitelman käyttämistä tason 2 mukaisesti. Komission olisi jäsenvaltion pyynnöstä annettava lisäapua, joka voi olla enintään 50 prosenttia näytteiden otosta, ensimmäisen kansallisen seurantakierroksen aikana. Tällaista tukea saavien jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat oikeudelliset järjestelyt sen varmistamiseksi, että komissio voi suorittaa maaperänäytteiden ottoa paikan päällä, omistajien suostumuksella myös yksityisillä pelloilla, sovellettavan kansallisen tai unionin lainsäädännön mukaisesti. [tark. 21]

(33)Komissio kehittää parhaillaan kaukokartoituspalveluja käyttäjälähtöisen Copernicus-ohjelman puitteissa, mikä tukee myös jäsenvaltioiden toimia. Maaperän terveyden seurannan ajantasaisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa käytettävä asiaankuuluvien maaperäkuvaajien seurantaan ja maaperän terveyden arviointiin kaukokartoitustietoja, kuten Copernicus-palvelujen tuottamia tietoja. Komission ja Euroopan ympäristökeskuksen olisi tuettava maaperän kaukokartoitusratkaisujen tutkimista ja kehittämistä jäsenvaltioiden avustamiseksi maaperäkuvaajien seurannassa. Komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava lisää luotettavien ja saatavilla olevien digitaaliteknologioiden, kuten sähköisten tietokantojen, paikkatietojärjestelmien, automaattisen kuvantunnistuksen tai ympäristö-DNA:n, käyttöä maaperän terveyttä koskevan tietämyksen jakamisen ja avoimuuden parantamiseksi sekä maaperän mittaus- ja seurantakustannusten vähentämiseksi. [tark. 22]

(34)Komission olisi kehitettävä nykyisen EU:n maaperän seurantakeskuksen pohjalta digitaalinen maaperän terveystietoportaali, jonka olisi oltava yhteensopiva EU:n datastrategianKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan datastrategia (COM(2020) 66 final). ja EU:n data-avaruuksien kanssa ja tarjottava pääsy eri lähteistä peräisin oleviin maaperätietoihin. Maaperän terveyttä koskevat tiedot olisi asetettava julkisesti saataville muodossa, jota tutkimusyhteisö, maanomistajat ja maanhoitajat, maatilojen neuvontajärjestelmässä työskentelevät neuvonantajat ja yleisö voivat käyttää, jotta varmistetaan henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön noudattaminen. Portaalin olisi ensisijaisesti sisällettävä kaikki jäsenvaltioiden ja komission tämän direktiivin nojalla keräämät asiaankuuluvat tiedot, ja sen olisi toimittava alustana sellaisen kestävän maaperänhoidon välineistön perustamiselle, joka tarjoaa ajantasaista tilannekohtaista tietoa kestävän maaperänhoidon käytännöistä, jotka perustuvat erilaisiin maaperätyyppeihin, maankäyttöön ja ilmasto-olosuhteisiin. Siihen olisi myös voitava vapaaehtoisesti integroida muita jäsenvaltioiden tai muiden osapuolten keräämiä asiaankuuluvia maaperätietoja (erityisesti Horisontti Eurooppa -puiteohjelman hankkeista ja maaperämissiosta saatuja tietoja), edellyttäen että nämä tiedot täyttävät tietyt muotoa ja eritelmiä koskevat vaatimukset. Komission olisi täsmennettävä nämä vaatimukset täytäntöönpanosäädöksillä. Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että tutkimuslaitoksilla on helppo ja maksuton pääsy kaikkiin tietoihin pyynnöstä. [tark. 23]

(35)On myös tarpeen parantaa jäsenvaltioissa käytettävien maaperän seurantajärjestelmien yhdenmukaisuutta ja, hyödyntää unionin ja kansallisten seurantajärjestelmien välisiä synergioita ja hyödyntää kokonaisvaltaisesti jo olemassa olevia yhdenmukaistettuja seurantavälineitä, kuten LUCAS-järjestelmää, jotta tiedot olisivat paremmin vertailukelpoisia unionin eri osien välillä. Lisäksi seurantajärjestelmien yhdenmukaistaminen jäsenvaltioissa auttaisi lisäämään investointeja kehittyneisiin maaperän seurantatekniikoihin ja -teknologioihin. [tark. 24]

(36) Jotta tämän direktiivin mukaisesti toteutetusta seurannasta saatuja maaperän terveystietoja voitaisiin hyödyntää mahdollisimman laajasti, jäsenvaltioita olisi vaadittava helpottamaan asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten viljelijöiden, metsänhoitajien, maanomistajien ja paikallisviranomaisten, pääsyä tällaisiin tietoihin. [tark. 25]

(37)Maaperää on hoidettava kestävällä tavalla sen terveyden ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kestävä maaperänhoito mahdollistaa maaperäpalvelujen tuottamisen pitkällä aikavälillä sekä paremman ilman ja veden laadun ja elintarviketurvan. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kestävän maaperänhoidon ei-sitovat periaatteet, jotka ohjaavat maaperänhoidon käytäntöjä. [tark. 26]

(38)Taloudellisilla välineillä, kuten viljelijöitä tukevilla yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välineillä, on ratkaiseva merkitys siirryttäessä maatalousmaan ja jossain määrin myös metsämaan kestävään hoitoon. YMP:n puitteissa maaperän terveyttä pyritään tukemaan ehdollisuuden, ekojärjestelmien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden avulla. Myös yksityinen sektori voi tarjota taloudellista tukea viljelijöille ja metsänhoitajille, jotka soveltavat kestäviä maaperänhoidon käytäntöjä. Esimerkiksi yksityisten sidosryhmien kehittämissä elintarvike-, puu- ja energiateollisuuden sekä biopohjaisen teollisuuden vapaaehtoisissa kestävyysmerkinnöissä voidaan ottaa huomioon tässä direktiivissä vahvistetut kestävän maaperänhoidon periaatteettoimet maaperän terveyden parantamiseksi tämän direktiivin mukaisesti. Näin elintarvikkeiden, puun ja muun biomassan tuottajat, jotka noudattavat näitä periaatteita tuotannossaan, voivat ottaa ne huomioon myös tuotteidensa hinnoissa. Lisäksi hiiliviljelyn kaltaisten ratkaisujen testaamista, demonstrointia ja laajempaa käyttöönottoa varten käytettävien kohdealueiden verkostolle myönnetään lisärahoitusta maaperämission elävien laboratorioiden ja kärkihankkeiden kautta. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava tukea ja neuvontaa maanomistajille ja maankäyttäjille, joihin tämän direktiivin nojalla toteutetut toimet vaikuttavat, ottaen huomioon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet ja rajalliset valmiudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista. [tark. 27]

(39)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1). nojalla jäsenvaltioiden on kuvailtava YMP:n strategiasuunnitelmissaan tapa, jolla suunnitelman ympäristö- ja ilmastoarkkitehtuurin on tarkoitus edistää niiden pitkän aikavälin kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä XIII luetelluissa säädöksissä tai johtuvat niistä, ja olla johdonmukainen kyseisten tavoitteiden suhteen.

(39a) Asetuksessa (EU) 2021/2115 vahvistettuihin hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeviin toimenpidevaatimuksiin (GAEC) 5, 6 ja 7 sisältyy standardeja, jotka koskevat maanmuokkauksen hallinnan parantamista maaperän huonontumisen ja eroosion vaaran pienentämiseksi muun muassa ottamalla huomioon rinteen kaltevuus ja maanhoidon vähimmäistaso kulloisenkin paikan olosuhteiden mukaan eroosion rajoittamiseksi, sekä vähimmäismaanpeitettä paljaan maan välttämiseksi, maaperän suojelemista herkimpinä ajanjaksoina ja viljelykiertoa peltoalalla. Lisäksi maaperän suojelun kannalta merkittäviä ovat pysyvien laitumien suojelua koskeva GAEC nro 1 ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävien kosteikkojen, turvemaiden ja maaperien suojelua koskeva GAEC nro 2. [tark. 28]

(40)Sen varmistamiseksi, että käyttöön otetaan parhaat kestävät maaperänhoidon käytännöt, Jäsenvaltioita olisi vaadittava seuraamaan tiiviisti maaperänhoidon käytäntöjen vaikutuksia ja mukauttamaan käytäntöjä ja suosituksia tarpeen mukaan ottaen huomioon tutkimuksesta ja innovoinnista saatava uusi tietämys. Tältä osin odotetaan arvokkaita tuloksia Horisontti Eurooppa -puiteohjelman Euroopan maaperäsopimusta koskevasta missiosta, erityisesti sen elävistä laboratorioista sekä maaperän seurantaa, maaperään liittyvää koulutusta ja kansalaisten osallistumista koskevista toimista. [tark. 29]

(41)Uudistaminen palauttaa huonontuneen maaperän terveeseen tilaan. Kun jäsenvaltiot määrittelevät maaperän uudistamistoimenpiteitä, niitä olisi vaadittava ottamaan huomioon maaperän terveysarvioinnin tulokset ja mukauttamaan uudistamistoimenpiteitä sen mukaan, mitä kunkin tilanteen erityispiirteet, maaperän tyyppi, käyttö ja kunto sekä paikalliset ilmasto- ja ympäristöolosuhteet edellyttävät.

(42)Jotta voidaan varmistaa synergia muun unionin lainsäädännön nojalla hyväksyttyjen, maaperän terveyteen mahdollisesti vaikuttavien eri toimenpiteiden sekä niiden toimenpiteiden välillä, jotka on tarkoitus toteuttaa maaperän kestävää hoitoa ja uudistamista varten unionissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kestävät maaperän hoito- ja uudistamiskäytännöt ovat yhdenmukaisia seuraavien kanssa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../...Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 304 olevan luonnon ennallistamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) .../... luonnon ennallistamisesta).+ mukaisesti hyväksytyt kansalliset ennallistamissuunnitelmat, YK:n biodiversiteettisopimuksen 6 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset biodiversiteettistrategiat ja toimintasuunnitelmat, strategiasuunnitelmat, jotka jäsenvaltioiden on laadittava yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti, neuvoston direktiivin 91/676/ETYNeuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1). mukaisesti hyväksytyt hyvän maatalouskäytännön ohjeet ja toimintaohjelmat määriteltyjä pilaantumisalttiita vyöhykkeitä varten, neuvoston direktiivin 92/43/ETYNeuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7). mukaisesti Natura 2000 -alueita varten vahvistetut suojelutoimenpiteet ja hankkeiden toteuttamisjärjestyksen sisältävä toimintasuunnitelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73). mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet vesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamiseksi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27). mukaisesti vahvistetut tulvariskien hallintatoimenpiteet, EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksiKomission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final). tarkoitetut kuivuudenhallintasuunnitelmat, aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset toimintaohjelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/841Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1). ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/842Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26). vahvistetut tavoitteet, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1). mukaisesti laaditut yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1). nojalla laaditut kansalliset ilmansuojeluohjelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924). mukaisesti laaditut riskinarvioinnit ja katastrofeihin liittyvä riskinhallintasuunnittelu sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../...+ Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 305 olevan kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä ja asetuksen (EU) 2021/2115 muuttamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen.+ direktiivin 2009/128/EY mukaisesti laaditut kansalliset toimintasuunnitelmat. Kestävät maaperän hoito- ja uudistamiskäytännöt olisi mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä näihin ohjelmiin, suunnitelmiin ja toimenpiteisiin siltä osin kuin ne edistävät niiden tavoitteiden saavuttamista. Näin ollen asiaankuuluvat indikaattorit ja tiedot, kuten YMP-asetuksen mukaiset maaperään liittyvät tulosindikaattorit ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2379Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2379, annettu 23 päivänä marraskuuta 2022, maatalouden tuotantopanoksia ja tuotoksia koskevista tilastoista, komission asetuksen (EY) N:o 617/2008 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1165/2008, (EY) N:o 543/2009 ja (EY) N:o 1185/2009 ja neuvoston direktiivin 96/16/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 7.12.2022, s. 1). mukaisesti raportoidut maatalouden tuotantopanoksia ja tuotoksia koskevat tilastotiedot, olisi asetettava maaperän kestävästä hoidosta ja uudistamisesta sekä maaperän terveysarvioinnista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten saataville, jotta nämä tiedot ja indikaattorit voidaan yhdistää toisiinsa ja siten arvioida valittujen toimenpiteiden tehokkuutta mahdollisimman tarkasti. [tark. 30]

(43)Pilaantuneet alueet ovat seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta teollisesta toiminnasta EU:ssa, ja ne voivat aiheuttaa riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle nyt ja tulevaisuudessa. Sen vuoksi on ensinnykyisen tietämyksen perusteella tunnistettava ja tutkittava mahdollisesti pilaantuneet alueet, ja jos pilaantuminen todetaan, arvioitava riskit ja ryhdyttävä toimenpiteisiin sellaisten riskienniiden torjumiseksi, joita ei voida hyväksyä. Maaperätutkimus voi myös osoittaa, että mahdollisesti pilaantunut alue ei olekaan pilaantunut. Tällöin jäsenvaltion ei pitäisi enää merkitä aluetta mahdollisesti pilaantuneeksi, ellei pilaantumista epäillä uuden näytön perusteella. [tark. 31]

(44)Mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä näyttöä muun muassa aiemmista tutkimuksista, teollisuusonnettomuuksista ja vaaratilanteista, ympäristöluvista, terveyttä koskevista tutkimuksista ja kansalaisten tai viranomaisten tekemistä ilmoituksista. [tark. 32]

(45)Sen varmistamiseksi, että maaperätutkimukset mahdollisesti pilaantuneilla alueilla suoritetaan ajoissa ja tehokkaasti, kuten Euroopan parlamentti pyysi maaperän suojelusta 28 päivänä huhtikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa, jäsenvaltioiden olisi paitsi asetettava määräaika, johon mennessä tutkimukset on suoritettava, myös määriteltävä, millaisten tapahtumien seurauksena tällaisia tutkimuksia on tehtävä. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi ympäristö- tai rakennusluvan tai unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla vaaditun luvan hakeminen tai tarkistaminen, maankaivutoiminta, maankäytön muutokset tai maa- tai kiinteistökaupat. Maaperätutkimuksissa voi olla eri vaiheita, kuten asiakirjatutkimus, käynti paikan päällä, alustava tai kartoittava tutkimus, yksityiskohtaisempi tai kuvaileva tutkimus sekä kenttä- ja laboratoriotutkimukset. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17). mukaisesti toteutettuja perustilaselvityksiä ja tarkkailutoimenpiteitä voidaan tietyissä tilanteissa pitää maaperätutkimuksina. [tark. 33]

(46)Pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa tarvitaan joustavuutta kustannusten, hyötyjen ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi ainakin otettava käyttöön pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa riskiperusteinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon näiden kahden kategorian väliset erot ja mahdollistetaan resurssien kohdentaminen ottaen huomioon kulloinenkin ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen konteksti. Yhteistyössä paikallisten terveysalan toimijoiden, terveysviranomaisten ja tiedeyhteisön kanssa tehtävien päätösten olisi perustuttava maaperän epäpuhtauksille altistumisesta mahdollisesti ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien luonteeseen ja laajuuteen (esimerkiksi haavoittuvien väestöryhmien, kuten raskaana olevien naisten, vammaisten henkilöiden, vanhusten ja lasten, altistuminen), myös altistumiseen ja kumulatiivisiin vaikutuksiin ihmisten terveyteen, maaperän ekosysteemeihin ja niihin liittyviin ekosysteemipalveluihin. Kunnostustöiden kustannus-hyötyanalyysin tuloksen olisi oltava positiivinentasapainossa, kun otetaan huomioon tulevien sukupolvien edut. Optimaalinen kunnostusratkaisu on kestävä, ja se olisi valittava päätöksentekoprosessissa, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa olisi noudatettava saastuttaja maksaa -periaatetta sekä ennalta varautumisen ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava erityiset menetelmät pilaantuneiden alueiden aluekohtaisten riskien määrittämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös määriteltävä tutkimustiedon, ennalta varautumisen periaatteen, paikallisten erityispiirteidenterveysviranomaisten ja terveysalan toimijoiden kannan sekä nykyisen ja tulevan maankäytön perusteella, millaiset pilaantuneesta alueesta aiheutuvat riskit ovat sellaisia, joita ei voida hyväksyä. Jotta pilaantuneista alueista aiheutuvat riskit saataisiin ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön kannalta hyväksyttävälle tasolle, jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä, asettaen etusijalle paikan päällä (in situ) tai muualla (ex situ) tehtävät toimenpiteet, joihin sisältyy myös kunnostaminen. Muun unionin lainsäädännön nojalla toteutetut toimenpiteet olisi voitava katsoa tämän direktiivin mukaisiksi riskinvähentämistoimenpiteiksi, jos kyseiset toimenpiteet vähentävät tehokkaasti pilaantuneista alueista aiheutuvia riskejä. [tark. 34]

(46 a) Maan käyttöönottoon liittyvillä lieventämisperiaatteilla olisi parannettava unionin elintarviketurvaa ja samalla otettava huomioon kestävää asumista, olennaista infrastruktuuria ja uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet. [tark. 35]

(47)Tämän direktiivin nojalla toteutettavissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon myös muut EU:n toimintapolitiikan tavoitteet, kuten [asetuksen (EU) xxxx/xxxx+ Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2023) 160 olevan puitteiden vahvistamista kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) 168/2013, (EU) 2018/858, 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen.+] tavoitteet, joilla pyritään varmistamaan kriittisten raaka-aineiden turvattu ja kestävä saanti Euroopan teollisuudelle.

(48)Avoimuus on olennainen osa maaperäpolitiikkaa, ja sillä varmistetaan julkinen vastuuvelvollisuus ja yleinen tietoisuus, oikeudenmukaiset markkinaolosuhteet ja edistymisen seuranta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava pilaantuneita ja mahdollisesti pilaantuneita alueita koskeva kansallinen rekisteri, joka sisältää aluekohtaisia tietoja, sekä ylläpidettävä sitä, minkä lisäksi rekisteri olisi asetettava julkisesti saataville verkossa georeferoidun paikkatietokannan muodossa. Rekisterin olisi sisällettävä tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta yleisö voi saada tietoa pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden olemassaolosta ja hoidosta. Koska mahdollisesti pilaantuneilla alueilla maaperän pilaantumista ei ole vielä vahvistettu vaan sitä vasta epäillään, pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden välinen ero on selitettävä yleisölle hyvin, jotta vältetään tarpeeton huoli.

(48 a) Jotta voidaan suojella maaperää sellaisten kehittyvien kemikaalien aiheuttamalta pilaantumiselta, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle ja pilata ympäröivän ilman, pintavedet, pohjaveden ja myöhemmin valtameret, olisi otettava käyttöön toimintapoliittisia mekanismeja tällaisten kehittyvien huolta aiheuttavien aineiden havaitsemiseksi ja arvioimiseksi. Tämän vuoksi olisi kehitettävä maaperän saastumista varten lähestymistapa, jonka avulla kyseisiä aineita tai aineryhmiä voidaan seurata ja analysoida tarkkailtavien aineiden luettelojen avulla, kuten pinta- ja pohjavesien kohdalla jo tehdään. Tarkkailtavien aineiden luetteloon otettavat aineet tai aineryhmät olisi valittava niiden aineiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne voisivat unionin tasolla aiheuttaa maaperälle tai maaperän välityksellä merkittävän riskin, ja joita koskevat seurantatiedot ovat riittämättömät. Tarkkailtavien aineiden luettelon avulla tarkkailtavien ja analysoitavien aineiden tai aineryhmien määrää ei pitäisi rajoittaa. [tark. 37]

(48 b) Pysyvien orgaanisten yhdisteiden, materiaalien ja hiukkasten, myös mikro- ja nanomuovien, kaltaiset aineet aiheuttavat selvän riskin maaperän terveydelle mutta myös keskeiselle toiminnalle, kuten maatalouden kehittämiselle. Niiden esiintyminen maaperässä voi vaikuttaa maaperän hedelmällisyyteen ja vaarantaa siten viljelykasvien terveyden ja terveen kehityksen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä säädetään kehyksestä sekä aineille ja materiaaleille, jotka sisällytetään maaperän epäpuhtauksien seurantaan, että ympäristönlaatustandardien ja sellaisten toimenpiteiden vahvistamiselle, joilla tarvittaessa estetään ja korjataan tunnetuista ja uusista uhkista johtuva maaperän pilaantuminen. [tark. 38]

(49)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Lisäksi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksenYleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa – Julistukset (EUVL L 124, 17.5.2005). mukaisesti niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(50)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56). velvoitetaan julkistamaan julkisen sektorin tiedot maksuttomassa ja avoimessa muodossa. Yleisenä tavoitteena on jatkaa EU:n datatalouden vahvistamista lisäämällä sellaisen julkisen sektorin yhteentoimivan tiedon määrää, joka on saatavilla uudelleenkäyttöä varten, varmistamalla oikeudenmukainen kilpailu ja julkisen sektorin tiedon helppo saatavuus sekä parantamalla dataan perustuvaa rajat ylittävää innovointia. Pääperiaatteena on, että julkishallinnon tietojen olisi oletusarvoisesti oltava avoimesti saatavilla. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). tarkoituksena on taata oikeus saada ympäristötietoa jäsenvaltioissa Århusin yleissopimuksen mukaisesti. Århusin yleissopimus ja direktiivi 2003/4/EY sisältävät laajoja velvoitteita, jotka liittyvät sekä ympäristötietojen pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisten tietojen aktiiviseen levittämiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/2/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1). on myös laaja soveltamisala, joka kattaa paikkatietojen, kuten eri ympäristöaiheita koskevien tietokokonaisuuksien, jakamisen. On tärkeää, että tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät tietojen saantiin ja tiedonvaihtojärjestelyihin, täydentävät kyseisiä direktiivejä eikä niillä luoda erillistä oikeudellista järjestelmää. Sen vuoksi tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat tietojen antamista yleisölle sekä täytäntöönpanon seurantaa koskevia tietoja, eivät saisi rajoittaa direktiivien (EU) 2019/1024, 2003/4/EY ja 2007/2/EY soveltamista. [tark. 39]

(51)Jotta voidaan varmistaa maaperän terveyden seurantaa, kestävää maaperänhoitoa ja pilaantuneiden alueiden arviointia ja hoitoa koskevien sääntöjen mukauttaminen tarvittaessa, komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta tätä direktiiviä voidaan mukauttaa tai täydentää siten, että hyväksytään menetelmä, jota käytetään määritettäessä maaperäkuvaajia koskevat kynnysarvot, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava, ja mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen maaperän terveyden seurantamenetelmien, kestävän maaperänhoidon periaatteidenseurantamenetelmät, riskinvähentämistoimenpiteiden ohjeellisen luettelonohjeellinen luettelo, aluekohtaisen riskinarvioinnin vaiheiden ja vaatimusten sekä pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden rekisterin sisällön osaltavaiheet ja vaatimukset ja hyväksyttävissä olevien arvojen vahvistaminen pilaantuneista alueista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien kohtuuttomien riskien määrittämiselle. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessaEuroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 13 päivänä huhtikuuta 2016, paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1). vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oltava oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 40]

(52)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa muoto, rakenne ja yksityiskohtaiset järjestelyt, jotka koskevat tietojen toimittamista sähköisesti komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). mukaisesti.

(53)Komission olisi kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta suoritettava maaperän terveysarvioinnin tulosten perusteella näyttöön perustuva arviointi ja tarvittaessa tarkistettava direktiiviä. Arvioinnissa olisi erityisesti tarkasteltava, tarvitaanko täsmällisempiä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että huonokuntoiset maaperät uudistetaan ja että tavoite maaperän hyvän terveyden saavuttamisesta etäisyyttä tavoitteeseen ja tarvittavia toimia, jotta saavutetaan terve maaperä vuoteen 2050 mennessä saavutetaan. Arvioinnissa olisi myös pohdittava tarvetta mukauttaa terveen maaperän määritelmää tieteen ja tekniikan kehityksen myötä lisäämällä direktiiviin säännöksiä tietyistä kuvaajista tai kriteereistä, jotka perustuvat maaperän suojelua koskevaan uuteen tieteelliseen näyttöön tai uusista ympäristö- tai ilmasto-olosuhteista johtuviin jäsenvaltiokohtaisiin ongelmiin. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja EU:n tason lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. [tark. 41]

(54)Kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava koordinoituja toimenpiteitä, jotta tervettä maaperää koskeva visio voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ja varmistaa, että maaperä kykenee tuottamaan ekosysteemipalveluja pitkällä aikavälillä kaikkialla unionissa. Jäsenvaltioiden yksittäiset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, koska maaperän huonontuminen edelleen jatkuu ja jopa pahenee. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(55)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausumanEUVL C 369, 17.12.2011, s. 14. mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

(55 a) Tämän direktiivin tavoitteena on saavuttaa pitkän aikavälin tavoite terveestä maaperästä unionissa vuoteen 2050 mennessä maaperän seurantaa ja sen terveyden parantamista koskevan johdonmukaisen kehyksen pohjalta. Direktiivin luonteeseen kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukaisesti se, että se on sitova siihen tulokseen nähden, joka on saavutettava niissä jäsenvaltioissa, joille se on osoitettu, mutta siinä kansallisille viranomaisille jätetään valta valita muoto ja keinot tämän tuloksen saavuttamiseksi. Sen vuoksi on jäsenvaltioiden tehtävä laatia oma lainsäädäntönsä siitä, miten tässä direktiivissä asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Ehdotettu väline, direktiivi, jättää jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa, jotta ne voivat määrittää niiden kannalta parhaat toimenpiteet ja mukauttaa lähestymistapaa paikallisiin olosuhteisiin. Tämä on tärkeää, jotta voidaan ottaa huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet maaperän vaihtelun, maankäytön, ilmasto-olosuhteiden ja sosioekonomisten näkökohtien suhteen. Säädöksen luonne merkitsee sitä, että tässä direktiivissä vahvistetut periaatteet eivät aiheuta suoria velvoitteita yksityishenkilöille. [tark. 42]