(3)Silloin kun jäsenvaltiot soveltavat tai tulkitsevat markkinaehtoperiaatetta huomattavasti poikkeavilla tavoin, ne saavat aikaan tilanteita, jotka voivat vahingoittaa sisämarkkinoita ja aiheuttaa yrityksille tarpeettomia kustannuksia, jos syntyy riita-asioita, sekä edistää haitallista verokilpailua, houkutella aggressiivisia veronkiertorakenteita, olla laitonta valtiontukea ja vähentää jäsenvaltioilta saatavia tuloja. Sovellettavien siirtohinnoittelusääntöjen epäyhdenmukaisuus voi paitsi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen myös mahdollistaa voitonsiirrot, veronkierron ja kaksinkertaisen verottamatta jäämisen. Sääntöjen merkittävät epäyhdenmukaisuudet voivat olla vakava uhka verotulojen, veromoraalin ja verohallintojen rajallisten valmiuksien kannalta. Lisäksi epäyhdenmukaisuudet muodostavat esteitä rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja aiheuttavat todennäköisesti talouden vääristymistä ja tehottomuutta sekä vaikuttavat kielteisesti rajatylittäviin investointeihin ja kasvuun. Lisäksi komission olisi varmistettava, että tämä direktiivi ei aiheuta ristiriitaa OECD:n uusimpien ohjeiden kanssa, mukaan lukien pilarin 1 Amount A ja Amount B, joilla pyritään yksinkertaistamaan nykyisiä siirtohinnoittelusääntöjä.

(4)Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan markkinaehtoperiaatteen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa. Siten pyritään parantamaan verotuksen oikeusvarmuutta, vähentämään kaksinkertaista verottamatta jäämistä ja kaksinkertaista verotusta sekä verosäännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja oikeudenkäyntikuluja erityisesti niille verovelvollisille, jotka toimivat yli rajojen unionin alueella, ja torjumaan veronkiertoa.

(6)Jotta varmistetaan, että kaksinkertainen verotus korjataan, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään asianmukaiset mekanismit vastaoikaisun tekemiseksi, kun toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannen maan lainkäyttöalueella tehdään ensioikaisu. Jäsenvaltioilla olisi erityisesti oltava mahdollisuus tehdä vastaoikaisuja, eikä niiden pitäisi rajoittaa vastaoikaisujen tekemistä keskinäisiin sopimusmenettelyihin, vaan oikaisuja pitäisi voida tehdä myös seuraavien tuloksena: i) nopeutetut menettelyt, jotka on saatettava päätökseen 180 päivän kuluessa ja joita voidaan soveltaa silloin, kun ei ole epäilystä siitä, ettei ensioikaisu olisi perusteltu; nopeutetun menettelyn tapauksessa ei tarvitse käynnistää keskinäistä sopimusmenettelyä, sekä ii) yhteistarkastukset tai muut kansainvälisen yhteistyön muodot, joihin kuuluvat muun muassa monenväliset riskinarviointiohjelmat, kuten luottamukseen ja yhteistyöhön perustuva eurooppalainen lähestymistapa (European Trust and Cooperation Approach, ETACA) sekä kansainvälinen vaatimustenmukaisuuden varmistusohjelma (International Compliance Assurance Programme, ICAP). Tätä varten jäsenvaltioiden olisi käytettävä kaikkia menettelyjä ja järjestelyjä, joista säädetään hallinnollista yhteistyötä koskevassa direktiivissä (DAC) ja erityisesti sen kolmannessa ja kuudennessa tarkistuksessa, jotka kattavat ennakkohinnoittelusopimuksiin liittyvän tietojenvaihdon ja tietojenvaihdon välittäjien tai asianomaisen verovelvollisen ilmoittamista raportoitavista rajatylittävistä järjestelyistä.

(7)On myös olemassa perusteltuja syitä olla tekemättä vastaoikaisua tai tehdä ensioikaisua pienempi vastaoikaisu. Jäsenvaltion ei pitäisi tehdä vastaoikaisua seuraavissa tapauksissa: i) ensioikaisun ei katsota olevan markkinaehtoperiaatteen mukainen, ii) ensioikaisu ei johda toisella lainkäyttöalueella sellaisen voiton verotukseen, josta kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle on jo määrätty vero, tai iii) tapauksessa on osapuolena kolmannen maan lainkäyttöalue, jonka kanssa ei ole tehty kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta. Ilman ensioikaisua jäsenvaltio voi tehdä oikaisun alaspäin vain, jos i) alaspäin tehtävä oikaisu on markkinaehtoperiaatteen mukainen eikä johda kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen, ii) alaspäin tehtävää oikaisua vastaava määrä on sisällytetty etuyhteydessä olevan yrityksen voittoon toisella lainkäyttöalueella eli siitä on kannettu vero, ja iii) asianomaiselle lainkäyttöalueelle on ilmoitettu aikomuksesta tehdä oikaisu alaspäin. Edellä kuvatuilla säännöksillä pyritään varmistamaan, että i) jäsenvaltioilla säilyy oikeus arvioida, onko ensioikaisu markkinaehtoinen, sekä ii) estämään kaksinkertainen verotus ja toisaalta kaksinkertainen verottamatta jääminen. Jäsenvaltioiden ei pitäisi luoda tilanteita, jotka johtavat kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen.

(13)Riitojen välttämiseksi, asiaan liittyvien yrityksille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi ja yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi kaikkialla unionissa tässä direktiivissä säädetään lisäksi, ettei verovelvollisen osalta pitäisi tehdä oikaisua, mikäli sen tulokset ovat kvartiilivälin sisällä, ellei verohallinto tai verovelvollinen osoita, että kyseisen tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden vuoksi tuloksen olisi sijoituttava johonkin muuhun kohtaan vaihteluväliä. Jos etuyhteystoimen tulokset ovat markkinaehtoisen vaihteluvälin ulkopuolella, verohallinnoilla olisi oltava velvollisuus oikaista niitä kaikkien tulosten mediaaniin, ellei verovelvollinen tai verohallinto osoita, että jokin muu kohta vaihteluvälillä olisi luotettavampi markkinaehtoinen hinta tarkasteltavana olevassa tapauksessa.

(14)Jotta voidaan keventää rasitetta, joka rajatylittävää toimintaa unionissa harjoittaville verovelvollisille aiheutuu sääntöjen noudattamisesta, sekä torjua veronkierron riskiä, olisi myös yhdenmukaistettava siirtohinnoittelun dokumentointia. Yhden vakiomallin sekä sisältöä ja kielijärjestelyjä koskevien sääntöjen vahvistaminen, määräaikojen asettaminen sekä näiden vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien verovelvollisten määrittäminen ottaen huomioon OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden V luku (”Dokumentointi”) sekä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja Euroopan unionissa koskevat menettelysäännöt33 yksinkertaistaisivat järjestelmää ja voisivat tuoda kustannussäästöjä. Näiden ilmaisujen yhdenmukainen tulkinta unionin tasolla on myös tarpeen, jotta veroviranomaisten ja yritysten olisi helpompi soveltaa tätä direktiiviä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi annettava verohallinnoilleen valtuudet hoitaa tehokkaasti siirtohinnoitteluun liittyvät yhteiset dokumentointia koskevat toimet.

_________________

33 Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 27.6.2006, etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja Euroopan unionissa koskevista menettelysäännöistä, 2006/C 176/01 (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.C_.2006.176.01.0001.01.FIN&toc=OJ%3AC%3A2006%3A176%3AFULL).

(16)Verotuksen oikeusvarmuuden parantamiseksi verovelvollisten kannalta ja kaksinkertaisen verottamatta jäämisen ja kaksinkertaisen verotuksen riskin pienentämiseksi ja ottaen huomioon tällaisten toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset kansallisiin täytäntöönpano- ja toimivaltuuksiin välittömän verotuksen alalla ja sellaisten verotusoikeuksien käyttö, jotka on myönnetty kaksinkertaisen verotuksen tai kaksinkertaisen verottamatta jäämisen estävien kahden- tai monenvälisten verosopimusten nojalla, sekä mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioiden veropohjiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä siirtohinnoittelua koskevien sitovien uusien sääntöjen vahvistamiseksi. Näillä delegoiduilla säädöksillä olisi annettava verovelvollisille selkeä kuva siitä, mitä unionin veroviranomaiset pitävät hyväksyttävänä tiettyjen liiketoimien osalta, ja niissä olisi myös säädettävä niin sanotuista safe harbour -järjestelyistä, jotka vähentävät säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitetta ja riitoja.

(17)Komission olisi laadittava arviointi jäsenvaltioiden toimittamien ja saatavilla olevien muiden tietojen perusteella tässä direktiivissä vahvistettujen uusien sääntöjen tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi ja liitettävä siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(18)Jotta pk-yritykset voisivat hyötyä suoraan sisämarkkinoiden eduista ilman tarpeetonta hallinnollista lisärasitetta, tiedot tässä direktiivissä vahvistetuista verosäännöksistä olisi asetettava saataville yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta asetuksen (EU) 2018/172434 mukaisesti. Yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta rajatylittävät käyttäjät voivat yhden luukun periaatteella saada verkossa tietoja, hoitaa menettelyjä ja käyttää neuvontapalveluja, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaisia. Kyseisen yhden luukun palvelun olisi oltava intuitiivinen ja helposti saatavilla, ja sillä olisi oltava tarvittavat työkalut, jotta siitä ei muodostu yrityksille uutta hallinnollista estettä. Arvonlisäveroa varten perustetusta yhden luukun palvelusta on saatu hyviä kokemuksia, ja se on hyvä esimerkki asianmukaisesti toimivasta yhden luukun palvelusta.

_________________

34 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).

(21)Verovelvollisten hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja veronkierron riskin pienentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat siirtohinnoittelun dokumentointia ja joissa vahvistetaan yhteiset mallit ja kielivaatimukset sekä määritetään ne verovelvolliset, joiden on käytettävä näitä malleja, ja noudatettavat määräajat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt jäsenvaltioiden siirtohinnoittelusääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja markkinaehtoperiaatteen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi unionissa, jotta voidaan tehdä vaatimusten noudattamisesta yksinkertaisempaa yrityksille ja samalla varmistaa verosääntöjen täytäntöönpano unionissa.

1.’markkinaehtoperiaatteella’ OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan mukaista kansainvälistä standardia, jonka mukaan keskenään etuyhteydessä olevien yritysten on toteutettava keskinäiset liiketoimensa samalla tavalla kuin jos ne olisivat riippumattomia kolmansia osapuolia; toisin sanoen kahden keskenään etuyhteydessä olevan yrityksen välisen liiketoimen tuloksen olisi vastattava tulosta, joka olisi saavutettu, jos osapuolet eivät olisi etuyhteydessä keskenään eli jos ne olisivat riippumattomia toisistaan ja tulos (hinta tai marginaali) olisi määräytynyt (avointen) markkinavoimien perusteella;

18.’OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla’ vuonna 2022 julkaistuja siirtohinnoittelua koskevia OECD:n toimintaohjeita monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations 2022), jotka OECD:n neuvosto on hyväksynyt keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisen siirtohinnoittelun määrittämisestä annetulla OECD:n neuvoston suosituksella C(95)126/Final, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 20 päivänä tammikuuta 2022 ja sellaisina kuin ne esitetään liitteessä I, sekä mahdollisia OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin tehtäviä tulevia muutoksia, jotka jäsenvaltiot hyväksyvät OECD:n veroasiain komitean yhteydessä tai unioni hyväksyy vahvistamalla unionin kannan SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti;

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

i)kaikki tarvittavat tosiseikat ja oikeudelliset olosuhteet toisella lainkäyttöalueella suoritetun ensioikaisun arvioimiseksi markkinaehtoperiaatteen kannalta, mukaan lukien asiaankuuluvat jäsenvaltioille välitetyt siirtohinnoitteluasiakirjat;

b)Jäsenvaltion on otettava hakemus käsiteltäväksi ja ilmoitettava tästä verovelvolliselle 40 päivän kuluessa, mikäli kaikki 3 kohdan a alakohdassa luetellut tiedot on toimitettu. Jos tarvittavia tietoja puuttuu, jäsenvaltion on ilmoitettava tästä verovelvolliselle saman määräajan kuluessa ja myönnettävä tälle vähintään 40 päivää aikaa toimittaa tiedot. Jos verovelvollinen ei toimita pyydettyjä tietoja asetetussa määräajassa, pyyntö hylätään.

c)Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kun toisessa jäsenvaltiossa tehty ensioikaisu johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, menettely saatetaan päätökseen 200 päivän kuluessa verovelvollisen pyynnön vastaanottamisesta hyväksymällä tai hylkäämällä pyyntö asianmukaisin perusteluin. Menettelyn kestoa voidaan pidentää kerran 100 päivällä, jos verovelvollinen ja asianomaiset jäsenvaltiot suostuvat siihen.

d)Jos pyyntö hyväksytään, jäsenvaltion on ilmoitettava välittömästi vastaoikaisun tekemisestä toisen lainkäyttöalueen veroviranomaiselle.

a)mikään vertailtavien liiketoimien tai kyseiset liiketoimet suorittaneiden yritysten välisistä (mahdollisista) eroista ei voisi olennaisesti vaikuttaa hintaan tai marginaaliin avoimilla markkinoilla;

2.Siirretään komissiolle valta antaa 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan lisää uusimpien kansainvälisesti suositeltujen joko OECD:n tai Yhdistyneiden kansakuntien siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia sääntöjä siitä, miten markkinaehtoperiaatetta ja muita tämän direktiivin II luvun säännöksiä on sovellettava tiettyihin liiketoimiin, verotuksen oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kaksinkertaisen verottamatta jäämisen ja kaksinkertaisen verotuksen riskin sekä veroriitojen ja veronkierron vähentämiseksi.

Poistetaan.

1.Komissio tarkastelee ja arvioi kolmen vuoden välein tämän direktiivin soveltamista ja vaikutusta sekä sen ja uusimpien OECD:n tai YK:n ohjeiden välistä vuorovaikutusta ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnistaan ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Ensimmäinen kertomus toimitetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2029. Komissio voi poiketa näistä määräajoista, kun OECD:n tai YK:n tasolla sovitaan uusista siirtohinnoitteluohjeista.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava 3 kohdan mukaisesti komissiolle direktiivin arviointia varten tarvittavat tiedot, jotta voidaan parantaa markkinaehtoperiaatteen soveltamista kaksinkertaisen verottamatta jäämisen ja kaksinkertaisen verotuksen vähentämiseksi ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten sekä veroriitojen torjumiseksi.

5.Jäsenvaltion komissiolle 2 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. Tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samankaltaisille tiedoille säädettyä suojaa.

2.Tämän direktiivin mukaisesti käsiteltyjä tietoja, henkilötiedot mukaan lukien, on säilytettävä vain niin kauan kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin rekisterinpitäjän kansallisten vanhentumisaikoja koskevien sääntöjen mukaisesti, joka tapauksessa enintään kymmenen vuotta siitä, kun henkilötietoja käsitellään tämän direktiivin tarkoituksiin.

1.Siirretään komissiolle 3 artiklan toisessa kohdassa, 13 artiklassa sekä 14 artiklan 2, 2 a ja 2 b kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoitu säädös tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan toisessa kohdassa, 13 artiklassa sekä 14 artiklan 2, 2 a ja 2 b kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevan delegoidun säädöksen pätevyyteen.

3.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Edellä 14 a artiklassa tarkoitettu eurooppalainen siirtohinnoittelufoorumi toimii asianmukaisena asiantuntijaelimenä.

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2024]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [1 päivästä tammikuuta 2025].