(1)Sisämarkkinoilla talouden toimijat toimittavat useimmat tavarat ja palvelut muille talouden toimijoille ja viranomaisille maksun lykkäämisen periaatteella siten, että toimittaja antaa asiakkaalleen aikaa laskun maksamiseen osapuolten sopimuksen mukaisesti tai sen mukaan kuin toimittajan laskussa on mainittu taikka laissa säädetty.

(2)Monet talouden toimijoiden välisiin tai talouden toimijoiden ja viranomaisten välisiin kaupallisiin toimiin liittyvät maksut suoritetaan myöhemmin kuin sopimuksessa tai yleisissä kaupallisissa ehdoissa taikka lainsäädännössä on määrätty, vaikka tavarat on toimitettu tai palvelut suoritettu. [tark. 1]

(3)Maksuviivästykset ja laissa säädettyjä määräaikoja pidemmälle lykätyt maksut vaikuttavat suoraan likviditeettiin ja kassavirtojen ennustettavuuteen ja lisäävät näin käyttöpääomatarpeita ja vaarantavat yrityksen ulkoisen rahoituksen saatavuudenkannattavuuden, kun velkojan on saatava ulkoista rahoitusta maksuviivästysten vuoksi. Tämä puolestaan vaikuttaa kilpailukykyyn, vähentää tuottavuutta, johtaa irtisanomisiin, lisää maksukyvyttömyyden ja konkurssien todennäköisyyttä ja muodostaa merkittävän esteen kasvulle, kun otetaan huomioon myös se, että inflaatio vähentää luottojen todellista arvoa ajan myötä. Maksuviivästysten haitalliset vaikutukset leviävät toimitusketjuihin, sillä maksuviivästys siirtyy usein tavarantoimittajille. Nämä kielteiset seuraukset vaikuttavat voimakkaasti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jäljempänä ’pk-yritykset’, ja erityisesti mikroyrityksiin, jotka ovat riippuvaisia säännöllisistä ja ennakoitavista käteisvirroista. Maksuviivästykset ovat näin ollen ongelma unionin taloudelle niiden kielteisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten seurausten vuoksi. Tällaisten kielteisten vaikutusten riski kasvaa merkittävästi taloudellisten taantumien aikana rahoituksen saatavuuden heikentyessä. [tark. 2]

(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla (EY) N:o 805/2004Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15)., (EY) N:o 1896/2006Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1)., (EY) N:o 861/2007Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 861/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1). ja (EU) N:o 1215/2012Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1). helpotetaan jo maksuviivästyksiä koskevia oikeuskanteita, mutta on tarpeen antaa täydentäviä säännöksiä, jotta voidaan ehkäistä maksuviivästyksiä kaupallisissa toimissa.

(5)Yrityksillä olisi oltava mahdollisuus käydä kauppaa kaikkialla sisämarkkinoilla sellaisin ehdoin, ettei rajatylittäviin toimiin liity suurempia riskejä kuin kotimaan myyntiin. Jos kotimaan kauppaan ja rajat ylittävään kauppaan sovelletaan huomattavasti keskenään erilaisia sääntöjä, kilpailu vääristyy.

(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/7/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1). vahvistetaan säännöt kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta. Euroopan parlamentti yksilöi vuonna 2019 useita puutteita kyseisessä direktiivissä. Kestävää ja digitaalista Eurooppaa koskevassa pk-yritysstrategiassaCOM(2020) 103 final. kehotettiin takaamaan pk-yrityksille toimintaympäristö, jossa ei esiinny maksuviivästyksiä, ja vahvistamaan direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanoa. Fit for Future -foorumi toi vuonna 2021 lausunnossaan esiin kyseisen direktiivin täytäntöönpanon kannalta kriittisiä kysymyksiä. Näissä aloitteissa yksilöidyt suurimmat puutteet liittyvät monitulkintaisiin säännöksiin, jotka koskevat ”selvästi kohtuuttomia” maksuaikoja yritysten välisissä liiketoimissa, sopimattomia maksukäytäntöjä sekä hyväksymis- ja tarkistamismenettelyjen määräaikoja, sekä kiinteään korvaukseen, maksuehtoja koskeviin epäsuhtaisiin sääntöihin viranomaisten ja yritysten välisissä sekä yritysten välisissä liiketoimissa, neuvotteluvoiman epäsymmetriaan suurten ja vaikutusvaltaisempien velallisten ja pienten velkojien välillä, enimmäismaksuajan puutteeseen yritysten välisissä liiketoimissa, noudattamisen ja täytäntöönpanon valvonnan puutteeseen, tiedon epäsymmetrian torjumiseen tarkoitettujen välineiden puutteeseen, sellaisten välineiden puutteeseen, joiden avulla velkojat voivat ryhtyä toimiin velallisiaan vastaan, ja synergian puutteeseen julkisia hankintoja koskevan kehyksen kanssa. [tark. 3]

(7)Näiden puutteiden korjaamiseksi direktiivi 2011/7/EU olisi korvattava.

(8)Olisi annettava säännöksiä maksuviivästysten estämiseksi kaupallisissa toimissa, jotka koostuvat tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen suorittamisesta korvausta vastaan, riippumatta siitä, suoritetaanko ne yritysten välillä vai yritysten ja hankintaviranomaisten/-yksiköiden välillä, kun viimeksi mainitut ovat velallisia, koska nämä hankintaviranomaiset/-yksiköt suorittavat huomattavan määrän maksuja yrityksille.

(9)Julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin sekä rakennus- ja teknisiin töihin kohdistuu varsin usein aivan liian pitkiä maksuaikoja ja viivästyksiä. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava myös näihin toimiin.

(9 a) Kulttuurien monimuotoisuus on osa SEUT 167 artiklaa, ja sitä on suojeltava. Kulttuuritalouden aloilla on erityispiirteitä, erityisesti varastokierron hitaus kirjakauppa-alalla. [tark. 92]

(10)Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä kuluttajien kanssa käytävä kauppa, vahingonkorvauksena suoritetut maksut, mukaan lukien vakuutusyhtiöiden suorittamat maksut, sekä maksuvelvoitteet, jotka voidaan peruuttaa, lykätä tai joista voidaan luopua maksukyvyttömyys- tai uudelleenjärjestelyn, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1023Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1023, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, veloista vapauttamisesta ja elinkeinotoiminnan harjoittamiskiellosta sekä toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi sekä direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 18). mukaiset ennaltaehkäisevät uudelleenjärjestelyt, nojalla tai yhteydessä. Tämän asetuksen olisi kuitenkin katettava vakuutussopimuksista johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi suoritetut maksut. Asetuksen soveltamisalaan olisi kuuluttava erityisesti maksujen, jotka suoritetaan vakuutusyhtiöiden ja yritysten välisissä liiketoimissa vastineeksi tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen tarjoamisesta korvausta vastaan, myös vahingonkorvauksena muille kolmansille osapuolille. [tark. 4]

(11)Maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on velallisen kannalta taloudellisesti houkutteleva alhaisen tai puuttuvan viivästyskoron tai hitaan muutoksenhakumenettelyn vuoksi. Päättäväinen siirtyminen täsmälliseen maksukulttuuriin, jossa maksuviivästykseen liittyvää koronperintäoikeutta ei voida sulkea pois, on tarpeen tämän suuntauksen muuttamiseksi ja maksuviivästysten ehkäisemiseksi. Sopimusperusteiset maksuajat olisi näin ollen rajoitettava 30 kalenteripäivään sekä yritysten välisissä että viranomaisten ja yritysten välisissä toimissa, joissa velallinen on viranomainen. Tätä siirtymistä tarvitaan myös rajoittamaan niin sanottua ”pelkotekijää”, josta mikro- ja pienyritykset kärsivät myönnettyään luottoa suuremmille yrityksille ja joka usein saa tällaiset velkojat hyväksymään pidempiä maksuaikoja kuin niille sopisi vastineeksi tulevaa liiketoimintaa koskevasta lupauksesta. Samalla yrityksille olisi taattava enemmän joustovaraa, jotta ne voivat hyödyntää sopimusvapautta ja neuvotella pidempiä, jopa 60 kalenteripäivän pituisia maksuaikoja. Maksuajan pidentämisen olisi oltava mahdollista silloin, kun se on sekä velkojan että velallisen edun mukaista. Sähköinen laskutus voi myös olla hyödyllinen väline maksuajan lyhentämisessä, sillä se auttaisi velkojia todistamaan laskun vastaanottopäivän epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa. [tark. 5]

(11 a) Tätä taustaa vasten on tunnustettava, että vähittäiskaupan alalla on tiettyjä liiketoimintamalleja ja käytäntöjä, joilla maksuaikoja pyritään pitämään hieman pidempinä. Koska nämä käytännöt liittyvät tiettyjen tuoteluokkien hitaaseen kiertoon ja kausiluonteisuuteen sekä joidenkin hitaasti liikkuvien kulttuurituotteiden, kuten lelujen, korujen, urheiluvälineiden tai kirjojen, ainutlaatuisiin toimintasykleihin ja koska ne hyödyttävät sekä velkojia että velallisia, on suotavaa sallia tässä asiassa jonkin verran joustovaraa, jotta sopimuspuolet voivat käyttää jopa 120 kalenteripäivän pituisia maksuaikoja. [tark. 6]

(12)Maksuajan tarkoitukselliseen lykkäämiseen käytetään usein Hyväksymis- tai tarkistusmenettelyjätarkistusmenettelyt, joilla varmistetaan, että toimitetut tavarat tai palvelut ovat sopimuksen vaatimusten mukaisia, sekä laskun oikeellisuuden ja vaatimustenmukaisuuden tarkistamistatarkistaminen ovat erittäin hyödyllisiä välineitä monissa kaupallisissa toimissa erityisesti myyjän etujen suojelemiseksi ja osapuolten välisten tarpeettomien oikeusriitojen välttämiseksi. Tällä asetuksella ei pyritä rajoittamaan näiden välineiden käyttöä. Näitä menettelyjä käytetään kuitenkin usein maksuajan tarkoitukselliseen lykkäämiseen. Maksuaikaa asetettaessa niiden sisällyttämisen sopimukseen olisi sen vuoksi oltava objektiivisesti perusteltua kyseisen sopimuksen erityisluonteen tai sen tiettyjen ominaisuuksienvuoksi.Asia C-585/20, BFF Finance Iberia SAU v. Gerencia Regional de Salud de la Junta de Castilla y León, tuomio annettu 20.10.2022 (EUVL C 53, 15.2.2021, s. 19), EU:C:2022:806, 53 kohta.. Sen vuoksi olisi oltava mahdollista määrätä tällaisesta tarkistus- tai hyväksymismenettelystä sopimuksessa vain, jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä tarpeen mukaan tavaroiden tai palvelujen erityisluonteen vuoksi. Jotta vältetään se, että hyväksymis- tai tarkistusmenettelyä käytetään maksuajan pidentämiseen, sopimuksessa olisi selkeästi kuvattava tällaisen menettelyn yksityiskohdat, mukaan lukien sen kesto. Samasta syystä velallisen olisi aloitettava tarkistus- tai hyväksymismenettely välittömästi sen jälkeen, kun se on vastaanottanut velkojalta kaupallisen toimen kohteena olevat tavarat ja/tai palvelut, riippumatta siitä, onko velkoja laatinut laskun tai vastaavan maksuvaatimuksen. Jotta tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen ei vaarantuisi, on aiheellista vahvistaa hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto maksuajan asettamista varten. [tark. 7]

(13)Tämä asetus ei saisi rajoittaa lyhyempiä määräaikoja, joista voidaan säätää kansallisessa lainsäädännössä ja jotka ovat velkojan kannalta edullisempia.

(14)Julkisilla hankinnoilla voi olla merkittävä rooli maksujen suorittamisen parantamisessa. Sen vuoksi julkisia hankintoja koskevan politiikan ja sääntöjen sekä täsmällisesti suoritettavia maksuja koskevien tavoitteiden välistä synergiaa olisi lisättävä. Erityisesti julkisissa rakennustöissä päätoimeksisaaja ei useinkaan maksa alihankkijoille ajoissa, vaikka hankintaviranomaiset tai -yksiköt olisivat suorittaneet sopimusmaksut sille, mikä voi aiheuttaa vahingollisen dominoefektin toimitusketjussa. Sen vuoksi on aiheellista, että toimeksisaajat toimittavat hankintaviranomaisille ja -yksiköille todisteen maksuista, jotka ne ovat suorittaneet välittömille alihankkijoilleen.

(15)Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2014/23/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1)., 2014/24/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65)., 2014/25/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243). ja 2009/81/EYEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76). annettuja ’hankintaviranomaisten’ ja hankintayksiköiden’ määritelmiä.

(16)Viivästyneen maksun korko olisi laskettava päiväkohtaisesti yksinkertaisena korkona. Viivästyskorko maksetaan erääntyneen määrän lisäksi. Velallisen katsotaan vapautuneen velvoitteistaan vasta, kun velkoja saa maksun erääntyneestä määrästä, mukaan lukien vastaavat korot ja kiinteä korvaus. Viivästyskoron kertymisen olisi jatkuttava siihen asti, että erääntynyt määrä on maksettu velkojalle.

(17)Velkojalla ei pitäisi olla mahdollisuutta luopua oikeudestaan saada viivästyskorkoa, koska viivästyskoroilla on kaksi tehtävää: ne korvaavat osan velkojalle viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta ja toimivat seuraamuksena velallisen sopimusrikkomuksesta. Jotta velkoja saisi helpommin korkoja ja korvauksia maksuviivästysten tapauksessa, sillä olisi oltava oikeus saada ne automaattisesti, paitsi jos maksuviivästys ei johdu velallisesta.

(18)Velkojien on tarpeen saada kohtuullinen korvaus viivästyneistä maksuista aiheutuneista perintäkuluista maksuviivästysten ehkäisemiseksi. Näihin kustannuksiin olisi sisällyttävä hallintokulujen periminen ja maksuviivästyksestä aiheutuneiden sisäisten kustannusten korvaaminen, ne olisi mukautettava kyseisen laskun arvoon ja ne olisi laskettava yhteen viivästyskoron kanssa jokaisesta yksittäisestä kaupallisesta toimesta, joka on maksettu myöhässä, kuten unionin tuomioistuin on todennutAsia C-585/20, BFF Finance Iberia SAU v. Gerencia Regional de Salud de la Junta de Castilla y León, tuomio annettu 20.10.2022, ECLI:EU:C:2022:806.. Kiinteä vähimmäiskorvaus perintäkuluista olisi määrättävä ilman, että tämä rajoittaa sellaisten kansallisten säännösten soveltamista, joiden nojalla kansallinen tuomioistuin voi tuomita velkojalle korvausta velallisen maksuviivästykseen liittyvästä lisävahingosta. [tark. 8]

(18 a) Tällä asetuksella tuetaan sopimusvapautta sekä perusoikeuskirjan elinkeinovapautta koskevan 16 artiklan täytäntöönpanoa. Tätä varten tässä asetuksessa annetaan sopimuspuolille mahdollisuus valita sopimussuhteet, sopimustyyppi ja sopimuksen yksityiskohtaiset säännöt. Asetuksessa ei rajoiteta millään tavalla erityyppisten sopimusten, mukaan lukien kuljetussopimukset, valikoimaa, jos lasku annetaan sovittuna ajankohtana tavaroiden toimituksen jälkeen. Kun on kyse kuljetussopimuksista tai muista vastaavista sopimuksista, tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja olisi sovellettava laskun vastaanottamisen jälkeen. Tässä asetuksessa painotetaan laskun antamisen jälkeistä maksuaikaa ja edistetään siten maksukulttuurin yleistä parantamista ja ainoastaan varmistetaan, että sopimusvapautta ei käytetä maksuaikaa koskevissa sopimuksissa väärin velkojan vahingoksi, ja siksi sopimuspuolten olisi voitava hyödyntää sopimusvapautta ja hyväksyä parhaaksi arvioimansa sopimustyyppi. [tark. 9]

(19)Maksut olisi voitava suorittaa erissä tai porrastetusti. Kukin yksittäinen maksuerä tai maksu olisi kuitenkin suoritettava sovituin ehdoin, ja siihen olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä maksuviivästyssääntöjä.

(20)Sisäisten perintäkulujen kattamiseen tarkoitetun kiinteän korvauksen lisäksi velkojalla olisi oltava oikeus kohtuulliseen korvaukseen myös muista perintäkuluista, jotka aiheutuvat velallisen maksuviivästyksestä. Näihin kuluihin olisi sisällytettävä velkojille esimerkiksi lakimiehen tai perintätoimiston käyttämisestä aiheutuvat kulut.

(21)Sopimusvapauden väärinkäyttöä velkojan vahingoksi olisi vältettävä. Jos sopimuslauseke tai käytäntö, joka koskee maksupäivää tai -ehtoja, maksua tai viivästyskorkoa, perintäkulujen korvaamista, tarkistus- tai hyväksymismenettelyn keston pidentämistä taikka laskun lähettämisen tarkoituksellista lykkäämistä tai estämistä, ei ole tämän asetuksen mukainen, sen olisi oltava mitätön ja joka tapauksessa kielletty. Vastaavasti olisi kiellettävä myös tietyt menettelyt, jotka johtavat sopimusvapauden väärinkäyttöön velkojan vahingoksi. Velallisen ei pitäisi voida estää tai rajoittaa lainasaamisten siirtämistä kolmansille osapuolille tai sitä, että velkoja käyttää tuomioistuimen antamaa täytäntöönpanomääräystä. [tark. 10]

(22)Jotta voidaan tehostaa toimia, joiden tarkoituksena on estää velkojien vahingoksi koituva sopimusvapauden väärinkäyttö, organisaatioiden, jotka on virallisesti tunnustettu velkojien edustajiksi tai joilla on oikeutettu peruste edustaa yrityksiä, olisi voitava saattaa asia kansallisen tuomioistuimen tai hallintoelimen käsiteltäväksi maksuviivästysten estämiseksi ja pätemättömien sopimusehtojen ja menettelyjen lopettamiseksi. [tark. 11]

(23)Jotta voidaan taata erääntyneen määrän maksaminen kokonaan, on tärkeää varmistaa, että myyjällä säilyy omistusoikeus tavaroihin, kunnes ne on kokonaan maksettu, jos myyjä ja ostaja ovat nimenomaan sopineet omistuksenpidätyksestä ennen tavaroiden toimittamista. Jotta voidaan ottaa huomioon sellaisten tavaroiden erityispiirteet, joille on ominaista niiden hidas kierto, myyjät voivat myös käyttää omistuksenpidätystä tarjotakseen ostajille pidennettyä luottoa tämän asetuksen mukaisesti esimerkiksi komissiokaupassa. [tark. 12]

(24)Tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi on tärkeää huolehtia tässä asetuksessa säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden avoimuudesta. Oikean korkokannan soveltamisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio julkistavat sovellettavat korot. Edistääkseen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamista jäsenvaltioiden olisi lisättävä julkaisujen ja kampanjoiden avulla yritysten tietoisuutta maksuviivästyksiin liittyvistä oikeussuojakeinoista ja edistettävä hyvien käytäntöjen levittämistä. [tark. 13]

(25)Maksuviivästyksiä koskevilla seuraamuksilla voi olla ennalta ehkäisevä vaikutus ainoastaan, jos niihin liittyy muutoksenhakumenettelyjä, jotka ovat velkojan kannalta nopeita ja tehokkaita. Riitauttamattomia saatavia koskevien asianmukaisten perintämenettelyjen olisi sen vuoksi oltava kaikkien unioniin sijoittautuneiden velkojien käytettävissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 18 artiklassa vahvistetun syrjintäkiellon mukaisesti. [tark. 14]

(26)Tämän asetuksen noudattamisen helpottamiseksi ja varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä sen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat riippumattomat viranomaiset, jotka suorittavat tehtävänsä puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti ja varmistavat yksityisyritysten ja viranomaisten yhdenvertaisen kohtelun. Näiden valvontaviranomaisten olisi tehtävä tutkimuksia omasta aloitteestaan ja toimittava valitusten, myös nimettömien valitusten tai ilmoitusten, johdosta, niillä olisi oltava valtuudet muun muassa määrätä seuraamuksia ja niiden olisi julkaistava päätöksensä säännöllisesti. Täytäntöönpanon valvonnan tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi käytettävä digitaalisia välineitä mahdollisuuksien mukaantämän prosessin helpottamiseksi. Komission olisi arvioitava, miten valvontaviranomaiset suorittavat niille tässä asetuksessa annetut tehtävät. [tark. 15]

(27)Helppojen ja helposti saatavilla olevien muutoksenhakukeinojen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä tehokkaan ja riippumattoman vaihtoehtoisen riitojenratkaisumekanismin vapaaehtoista käyttöä maksuriitojen ratkaisemiseksi kaupallisissa toimissa. Jäsenvaltiot voisivat nimetä kauppa- ja teollisuuskamarit vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaaviksi elimiksi edellyttäen, että nämä pystyvät osoittamaan olevansa puolueettomia ja osapuolista riippumattomia. Koska osapuolet voivat käydä neuvotteluja saadakseen aikaan sovintoratkaisun riidanalaisista veloista, tällaisiin sovintoratkaisuihin voi sisältyä korko- ja korvausvaatimusten mukauttaminen edellyttäen, että ne ovat oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaisia eivätkä aiheuta velkojalle kohtuutonta haittaa. [tark. 16]

(27 a) Kun otetaan huomioon tarve lisätä kaupallisten toimien avoimuutta ja vastuunkantoa, on välttämätöntä ottaa vastuullisen varainhoidon ja oikeudenmukaisten liiketoimintakäytäntöjen edistämistä koskevien tavoitteiden mukaisesti käyttöön erityisiä raportointivelvoitteita direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia varten. Hankintaviranomaisten olisi raportoitava vuosittain maksukäytännöistään ja annettava yksityiskohtaista tietoa siitä, miten nopeasti ne suorittavat maksunsa. Jäsennelty lähestymistapa raportointiin on tarpeen, jotta voidaan lisätä maksukäytäntöjen avoimuutta ja auttaa tunnistamaan osa-alueet, joilla tarvitaan parannuksia. Raportointivelvoitteeseen olisi sisällyttävä sellaisten euromääräisten määrien ilmoittaminen, jotka on maksettu eri ajanjaksojen kuluessa tässä asetuksessa säädetyn määräajan päätyttyä. Yksityiskohtaisessa raportoinnissa olisi luokiteltava maksut, jotka on suoritettu 1–30 päivän, 31–60 päivän, 61–90 päivän ja yli 90 päivän kuluttua sovitusta määräajasta, ja raportissa olisi ilmoitettava laskujen maksamiseen kulunut keskimääräinen aika. Jotta varmistetaan, että tietoja ei käytetä ainoastaan säännösten noudattamiseksi vaan myös julkisen valvonnan välineenä sekä kannustamaan maksualan parhaiden käytäntöjen noudattamista, raportit olisi asetettava julkisesti saataville ja toimitettava sähköisessä muodossa asianomaiselle jäsenvaltion täytäntöönpanoviranomaiselle. [tark. 17]

(28)Laskut toimivat maksuvaatimusten perusteena, ja ne ovat tavaroiden toimittamiseen ja palvelujen suorittamiseen liittyvien toimien arvoketjussa tärkeitä asiakirjoja muun muassa maksuajan määrittämisen kannalta. On tärkeää edistää järjestelmiä, jotka antavat oikeusvarmuuden laskujen tarkasta vastaanottamispäivästä muun muassa käytettäessä sähköistä laskutusta, jossa laskujen vastaanottaminen voisi tuottaa sähköistä todistusaineistoa ja auttaa myös parantamaan alv-velvoitteiden noudattamista ja joka kuuluisi osittain neuvoston direktiivin 2006/112/EYNeuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1). ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/55/EUEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/55/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa (EUVL L 133, 6.5.2014, s. 1). laskutusta koskevien säännösten soveltamisalaan. [tark. 18]

(28a) Pakollisen sähköisen laskutuksen asteittainen käyttöönotto voi lyhentää maksuaikoja, lisätä maksujen valvontaa ja vauhdittaa digitaalista siirtymää pk-yrityksissä. Kansallisten viranomaisten olisi tuettava pk-yrityksiä varmistamalla asianmukainen infrastruktuuri ja tuki. [tark. 19]

(29)Yritysten, erityisesti mikroyritysten ja pk-yritysten, tosiasiallinen pääsy luotonhallintaa, myös rahoituspalveluja, ja finanssiosaamista koskevaan koulutukseen voi vaikuttaa merkittävästi maksuviivästysten vähenemiseen, optimaalisten kassavirtojen ylläpitämiseen, maksukyvyttömyysriskin vähentämiseen ja kasvupotentiaalin lisäämiseen. Mikroyrityksillä ja pk-yrityksillä ei kuitenkaan usein ole valmiuksia investoida tällaiseen koulutukseen, ja tällä hetkellä on saatavilla hyvin vähän koulutusta ja koulutusmateriaalia, jossa keskitytään lisäämään mikroyritysten ja pk-yritysten tietämystä luottojen ja laskujen hallinnasta. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikroyritysten ja pk-yritysten saatavilla on luotonhallintaalaskujen hallintaa, luotonhallintavälineitä, myös factoring-rahoitusta, ja finanssiosaamista koskevaa koulutusta, mukaan lukien digitaalisten välineiden käyttö täsmällisesti suoritettavia maksuja ja rahoituspalveluja varten. [tark. 20]

(29a) Ottaen huomioon maksuviivästyskäytäntöjen kriittisen vaikutuksen Euroopan unionin taloudelliseen ympäristöön komission olisi perustettava eurooppalainen maksuviivästysten seurantakeskus, jäljempänä ’seurantakeskus’, jotta voidaan parantaa avoimuutta, vaatimusten noudattamista ja parhaita käytäntöjä. Seurantakeskuksen olisi oltava keskeinen tekijä maksukäyttäytymistä koskevan tiedon seurannassa, analysoinnissa ja jakamisessa kaikkialla unionissa, ja sen ensisijaisena tehtävänä olisi seurata sekä täsmällisesti suoritettuja että viivästyneitä maksuja koskevia käytäntöjä, kerätä ja levittää asiantuntemusta, yksilöidä parhaita ja mahdollisesti haitallisia käytäntöjä sekä arvioida valvontaviranomaisten tehokkuutta niiden suorittaessa sääntelytehtäviään. Seurantakeskuksen olisi keskityttävä tarjoamaan komissiolle jatkuvaa neuvontaa ja asiantuntemusta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan ymmärtää ja muokata maksu- ja maksuviivästyskäytäntöjen kehitystä unionissa. Kokonaisvaltaisen seurannan ja tehokkaan toiminnan helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava seurantakeskukselle olennaisia tietoja, kuten luetteloita tavaroista ja palveluista, joihin sovelletaan erityisiä maksumenettelyjä, asiaankuuluvia tavaroita koskevia yhdistettyjä tietoja sekä yksityiskohtaisia tietoja valvontatoimenpiteistä ja niiden tuloksista. Komission johtamaan seurantakeskukseen kuuluu asiantuntijoita ja sidosryhmiä, jotka ovat tasapuolisesti edustettuina, ja sen olisi annettava tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskevia vuosikertomuksia, lausuntoja ja selvityksiä. Tulosten olisi heijastettava maksukäytäntöjen tilaa ja tarjottava suuntaviivoja ja suosituksia maksuviivästyksiä koskevan sääntelykehyksen tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. [tark. 21]

(29b) Tämän asetuksen tehokkuuden arvioimiseksi ja varmistamiseksi komission olisi arvioitava sen täytäntöönpanoa ja vaikutuksia kokonaisvaltaisesti kattavan kertomuksen avulla. Kun otetaan huomioon kaupallisten toimien dynaaminen luonne ja muuttuvat markkinaolosuhteet, kertomuksen olisi oltava keskeinen väline asetuksen tehokkuuden ymmärtämisessä ja parannuksia vaativien osa-alueiden määrittämisessä. Komission olisi pystyttävä kertomuksessa esitettyjen havaintojen perusteella liittämään siihen lainsäädäntöehdotus, jos se katsotaan tarpeelliseksi ja asianmukaiseksi, ja varmistamaan, että asetus on jatkossakin merkityksellinen ja tehokas ja että se on mukautettu edistämään oikeudenmukaisia ja tehokkaita maksukäytäntöjä unionissa. Sen vuoksi komission olisi neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jolla ylläpidetään avoimuutta, arvioidaan edistymistä ja tehdään asetukseen tarvittavia mukautuksia. Kertomuksessa olisi tarkasteltava tämän asetuksen soveltamisalan vaikutuksia ja erityisesti sen vaikutuksia tietyillä aloilla ja liiketoimintamalleissa sekä esitettävä näkemyksiä siitä, miten asetus vaikuttaa erilaisiin kaupallisiin ympäristöihin. Kertomuksessa olisi arvioitava toteutettujen toimenpiteiden, erityisesti maksuaikoihin liittyvien toimenpiteiden, vaikutusta kassavirran ja likviditeetin parantamiseen markkinoilla, jotta voidaan selvittää näiden toimenpiteiden käytännön tehokkuutta rahoitusdynamiikan parantamisessa. Kertomuksessa olisi myös arvioitava valvontaviranomaisten tehokkuutta säännösten noudattamisen varmistamisessa ja maksuongelmien ratkaisemisessa. Kertomuksessa olisi lisäksi tarkasteltava unionin laajuisen sähköisen laskutuksen käyttöönotosta mahdollisesti saatavia hyötyjä ja sen merkitystä maksuaikojen lyhentämisessä. Tämän kattavan arvioinnin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot, mukaan lukien yksityiskohtaisia tietoja valvontatoimenpiteistä ja niiden tuloksista. Kertomuksessa olisi myös arvioitava tämän asetuksen kokonaisvaikutusta kaupallisiin toimiin ja eurooppalaisen maksuviivästysten seurantakeskuksen tehokkuutta maksukäytäntöjen seurannassa unionissa. [tark. 22]

(30)Tietyt tämän asetuksen säännökset liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/633Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/633, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 59). säännöksiin. Direktiivien 2011/7/EU ja (EU) 2019/633 välistä suhdetta selitetään direktiivin (EU) 2019/633 johdanto-osan 17 ja 18 kappaleessa ja 3 artiklan 1 kohdassa. Koska tämä asetus korvaa direktiivin 2011/7/EU, se ei saisi vaikuttaa direktiivissä (EU) 2019/633 vahvistettuihin sääntöihin, mukaan lukien säännökset, joita sovelletaan koulujakelujärjestelmän yhteydessä suoritettuihin maksuihinEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671), 23 artikla., arvonjakosopimuksiinEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671), 172 a artikla. ja tiettyihin rypäleiden, rypäleen puristemehun ja irtotavarana olevan viinin myyntiin liittyviin maksuihin viinialallaEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671), 147 a artikla., lukuun ottamatta määräaikoja, joita sovelletaan pilaantumattomien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimituksia koskeviin enimmäismaksuaikoihin. Tämä asetus ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa maatalous- ja elintarvikealalla sovellettavia kansallisia säännöksiä, joissa säädetään tiukemmista maksuehdoista tai maksuaikojen erilaisesta laskemisesta, määräajan alkamispäivästä sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimittajiin sovellettavista tarkistus- ja hyväksymismenettelyistä, jotka ovat velkojan kannalta edullisempia. [tark. 23]

(31)Tämän asetuksen tavoitteena on kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja edistää näin yritysten ja erityisesti mikroyritysten ja pk-yritysten kilpailukykyä. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita, koska kansallisten ratkaisujen täytäntöönpano johtaisi todennäköisesti yhdenmukaisten sääntöjen puuttumiseen, sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja valtioiden rajat ylittävää kaupankäyntiä harjoittavien yritysten kustannusten nousuun. Näin ollen nämä tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Tämän vuoksi unioni voi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. [tark. 24]

(32)Jotta kaikilla asianomaisilla toimijoilla olisi riittävästi aikaa ottaa käyttöön tämän asetuksen noudattamisen edellyttämät järjestelyt, sen soveltamista olisi lykättävä. Velkojien paremman suojan varmistamiseksi tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kuitenkin kaupallisiin toimiin, jotka on maksettava tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen, vaikka asianomainen sopimus olisi allekirjoitettu ennen sen soveltamispäivää, Kun on kyse mikroyrityksistä, joilla kassavirtaan liittyvät haasteet ovat suurimpia, tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä vielä 12 kuukaudella tilanteissa, joissa velallisina ovat mikroyritykset. [tark. 25]