(2)Konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeviin pyyntöihin johtavien kriisien esiintymistiheys ja laajuus ovat kasvussa. Covid-19-pandemia, Afganistanin kriisi vuonna 2021, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, Sudanin konflikti, kotiutukset Israelista ja Gazan alueelta, lisääntyvät humanitaariset kriisit sekä luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit sekä muut vastaavat kriisit ovat tarjonneet kontekstin puutteiden tunnistamiselle ja sen pohtimiselle, miten konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden käyttämistä voitaisiin helpottaa. Unionin valmiuksia reagoida näihin jatkuviin lisääntyviin kriiseihin olisi parannettava, mahdollisiin puutteisiin olisi puututtava ja EU:n valmiutta, tiedonkeruuta ja päätöksentekovalmiuksia olisi vahvistettava ennen kriisejä ja niiden aikana. Näiden kokemusten perusteella ja kansalaisten ja konsuliviranomaisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi direktiivin (EU) 2015/637 sääntöjä ja menettelyjä olisi selkeytettävä ja sujuvoitettava, jotta voidaan tehostaa konsuliviranomaisten suojelun antamista edustusta vailla oleville unionin kansalaisille erityisesti kriisitilanteissa. Jäsenvaltioiden ja unionin tasolla käytettävissä olevia resursseja olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla sekä paikallisesti kolmansissa maissa että keskustasolla.

(4)Konsuliviranomaisten ja kansalaisten oikeusvarmuuden parantamiseksi on aiheellista vahvistaa tarkemmat perusteet, joiden avulla voidaan arvioida, onko unionin kansalaista pidettävä edustusta vailla olevana ja siten oikeutettuna saamaan konsuliviranomaisten suojelua siltä jäsenvaltiolta, jonka konsuliviranomaisiin on otettu yhteyttä. Näiden perusteiden olisi oltava riittävän käytännöllisiä ja joustavia, ja niitä olisi sovellettava ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, kuten matkustamisen helppous tai turvallisuustilanne kyseisessä kolmannessa maassa. Tässä yhteydessä saavutettavuuden ja läheisen sijainnin sekä turvallisuuden olisi oltava edelleen tärkeitä näkökohtia.

(5)Ensimmäisenä perusteena konsuliviranomaisten olisi otettava huomioon kansalaisen vaikeudet päästä turvallisesti kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä 48 tunnin kuluessa, ottaen huomioon pyydetyn avun luonne ja kiireellisyys sekä käytettävissä olevat keinot, erityisesti taloudelliset resurssit. Asianmukainen aika riippuu kunkin avunantopyynnön erityispiirteistä, mutta aika, jonka kuluessa kansalaiset voivat päästä turvallisesti jäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä, ei saisi missään tapauksessa ylittää 48:aa tuntia. Esimerkiksi matkustusasiakirjojen katoamisesta johtuvan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tarpeen pitäisi periaatteessa johtaa siihen, että kansalainen katsotaan edustusta vailla olevaksi silloin, kun hänen pääsynsä kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin edellyttäisi yön yli tapahtuvaa matkustamista taikka lentomatkaa, sillä hänen ei voida odottaa matkustavan tällaisessa tapauksessa.

(7)Edustuksen puuttumisen käsitettä olisi tulkittava siten, että varmistetaan konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden tehokkuus. Kansalaisen olisi katsottava olevan edustusta vailla myös, kun hänen ohjaamisensa oman kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin todennäköisesti vaarantaisi konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Tämä on erityisen tärkeää kriisitilanteissa, joissa oikea-aikaisen avun puuttumisella voi olla erityisen kielteisiä vaikutuksia kansalaiselle. Lisäksi olisi otettava huomioon suurlähetystön tai konsulaatin henkilöstön merkittävä vähentäminen, joka voi vaikuttaa merkittävästi niiden toiminnan vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen, koska se voisi entisestään pahentaa konsuliapua hakevien kansalaisten kohtaamia haasteita.

(11)Pyyntöjä ei pitäisi siirtää edelleen, jos konsuliviranomaisten antama suojelu vaarantuisi tämän vuoksi, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Näin voi olla esimerkiksi vakavissa sairaanhoitoa vaativissa hätätilanteissa taikka mielivaltaiselta vaikuttavien tai poliittisin perustein tapahtuneiden pidätysten tapauksessa. Lisäksi edustusta vailla oleville kansalaisille olisi tiedotettava tällaisista siirroista.

(13)Antaessaan konsuliviranomaisten suojelua edustusta vailla oleville kansalaisille jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon intersektionaalinen lähestymistapa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, pakkoavioliiton tai avioliitossa pysymään pakottamisen uhrien, joille olisi annettava oikeudellista ja psykologista tukea, raskaana olevien naisten, liikuntarajoitteisten henkilöiden, ikääntyneiden henkilöiden, vammaisten henkilöiden, erityistarpeisiin tai sellaisten henkilöiden erityistarpeisiin, jotka ovat vaarassa joutua syrjinnän kohteeksi mistä tahansa, kuten perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetuista, syistä.

(19)Jotta voidaan varmistaa valmius mahdollisiin konsulipalveluihin vaikuttaviin kriiseihin, mukaan lukien luonnonkatastrofit, poliittiset levottomuudet tai terrori-iskut, jotka edellyttävät edustusta vailla oleville kansalaisille annettavaa apua, jäsenvaltioiden ja kolmansissa maissa sijaitsevien unionin edustustojen väliseen paikalliseen konsuliyhteistyöhön olisi sisällyttävä näkemystenvaihtoja tällaisten kansalaisten kannalta merkityksellisistä asioista kuten heidän turvallisuudestaan, konsuliedustustojen yhteisten valmiussuunnitelmien ja nopeiden toimien mekanismin laatiminen ja konsuliharjoitusten järjestäminen. Tässä yhteydessä voi olla erityisen tärkeää, että edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset otetaan mukaan paikalliseen konsuliyhteistyöhön koordinoitaessa konsuliviranomaisten kriisivalmiutta ja -toimintaa.

(23)Konsuliavun tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi konsuliviranomaisten yhteisissä valmiussuunnitelmissa olisi myös tarvittaessa otettava huomioon johtavien valtioiden tehtävät ja vastuualueet eli sellaisten tietyssä kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden tehtävät, jotka vastaavat edustusta vailla oleville kansalaisille annettavan avun yhteensovittamisesta ja johtamisesta kriisien aikana. Lisäksi konsuliviranomaisten yhteisiä valmiussuunnitelmia olisi arvioitava vuosittain tai useammin, jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, konsuliharjoituksissa, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia. Konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien ei kuitenkaan pitäisi tulkita korvaavan jäsenvaltioiden nykyisiä kansallisia kriisisuunnitelmia tai vaikuttavan jäsenvaltioiden velvollisuuteen antaa konsuliapua omille kansalaisilleen, vaan niitä olisi pidettävä yhdenmukaisena lähestymistapana, jolla voidaan lisäksi auttaa koordinoimaan edustettuina olevien jäsenvaltioiden toimia.

(25)Matkustusohjeet eli jäsenvaltioiden antamat tiedotteet tiettyihin kolmansiin maihin matkustamisen turvallisuudesta olisi päivitettävä säännöllisesti, jotta matkustajilla olisi mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä tietyistä matkakohteista, myös sellaisista kolmansista maista, joissa heidän kansalaisuusjäsenvaltiollaan ei ole edustusta. Vaikka matkustusohjeiden antaminen on jäsenvaltioiden vastuulla, on aiheellista, että jäsenvaltiot koordinoivat tällaisia toimiaan erityisesti kriisien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa tiedotuksen yhdenmukaisuus. Tähän voisi sisältyä sopiminen matkustusohjeissa ilmoitettuja riskitasoja koskevasta yhteisestä rakenteesta käyttäen EUH:n suojattua alustaa. Koordinointi olisi toteutettava jo varhaisessa vaiheessa, kun jäsenvaltiot vasta suunnittelevat matkustusohjeidensa riskitason muuttamista.

(26)Tehokas koordinointi on ratkaisevan tärkeää kriisitoiminnan tehokkuuden varmistamiseksi. Tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi EUH:n kriisinhallintakeskuksen ja komission hätäavun koordinointikeskuksen on tarpeen tukea jäsenvaltioiden toimia ja antaa niille ajantasaista tietoa. Unionin koordinoitu kriisitoiminta on erityisen tärkeää evakuointitilanteissa, jotta voidaan varmistaa, että saatavilla oleva tuki annetaan nopeasti ja tehokkaasti ja että käytettävissä olevia evakuointivalmiuksia hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä syystä asiaankuuluvat ja ensi käden tiedot esimerkiksi käytettävissä olevista evakuointivalmiuksista olisi jaettava hyvissä ajoin, jotta voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti, myös silloin, kun pelastus- ja evakuointioperaatioissa käytetään sotilaallisia voimavaroja. EUH:n olisi voitava saada tässä yhteydessä jäsenvaltioilta automaattisesti ja jatkuvasti tietoja kolmansien maiden tilanteesta.

(28)Yhteisten konsuliviranomaisten ryhmien olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin: solidaarisuus edustettuja jäsenvaltioita kohtaan, yhdenvertaisuus sisäisiä työskentelyrakenteita koskevissa päätöksissä, ryhmien kokoonpanon yksinkertaisuus, kustannusten jakaminen (kukin jäsenvaltio ja unionin toimielin tai elin vastaa omista toimintakustannuksistaan), joustavuus, unionin koordinoidun toiminnan läpinäkyvyys sekä avoimuus asianomaisiin kolmansiin maihin nähden.

(30)Apua tarvitsevien unionin kansalaisten tukemiseksi on tärkeää antaa heille luotettavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa siitä, miten he voivat saada konsuliapua kolmansissa maissa, mukaan lukien digitaaliset yhteydenottotavat. Komission yksiköiden ja EUH:n olisi levitettävä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asiaankuuluvaa tietoa, mukaan lukien jäsenvaltioiden toimittamat tiedot konsuliverkostoistaan ja kolmansista maista, joissa ne ovat tehneet käytännön järjestelyjä konsuliviranomaisten suojelun antamisesta edustusta vailla oleville kansalaisille. Tällaisten tietojen käsittelyn helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava koneellisesti luettavassa muodossa.

(31)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, joilla lisätään edelleen unionin kansalaisten tietoisuutta heidän oikeudestaan konsuliviranomaisten antamaan suojeluun, kiinnittäen huomiota myös vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin. Kun otetaan huomioon vähäiset kustannukset, jäsenvaltioiden olisi liitettävä SEUT-sopimuksen 23 artiklan sanamuoto myöntämiinsä passeihin keinona lisätä kansalaisten tietoisuutta oikeudesta diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaan suojeluun, kuten jo komission suosituksessa K(2007) 5841 suositeltiin. Jäsenvaltioiden olisi myös annettava tietoa edustusta vailla olevien kansalaisten oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun matkustusohjeiden ja konsuliapua koskevien tiedotuskampanjoiden kautta. Lisäksi niiden olisi tehtävä yhteistyötä kolmansiin maihin matkoja tarjoavien henkilöliikennepalvelujen tarjoajien ja liikenteen solmukohtien kanssa esimerkiksi pyytämällä niitä lisäämään asiakkaille suunnattuun tiedotusaineistoon asiaankuuluvaa tietoa oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun.

__________________

5 Komission suositus K(2007) 5841, annettu 5 päivänä joulukuuta 2007, EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin liittämisestä passeihin (EUVL L 118, 6.5.2008, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2008/355/oj).

(32)Direktiivin (EU) 2015/637 rahoitussäännöksiä olisi muutettava korvausten yksinkertaistamiseksi ja taloudellisen taakan jakamisen varmistamiseksi. Olisi esimerkiksi oltava mahdollista, että edustusta vailla oleva kansalainen saa suoraan korvauksen avustavan jäsenvaltion tarjoamasta palvelusta aiheutuvista kustannuksista samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset, jotta vältetään hallinnollinen rasite, joka aiheutuu korvauksen hakemisesta kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava luopua tällaisten kustannusten perimisestä. Koska tietyissä tilanteissa edustusta vailla oleva kansalainen ei välttämättä pysty suorittamaan maksua avunpyynnön yhteydessä, esimerkiksi silloin, kun hänen käteisvaransa tai maksuvälineensä on varastettu, on tarpeen säätää, että avustavan jäsenvaltion konsuliviranomaiset voivat vaatia tällaista kansalaista allekirjoittamaan sitoumuksen takaisinmaksusta. Avustavan jäsenvaltion viranomaiset voivat tällaisen sitoumuksen perusteella vaatia kustannusten korvaamista, kun avun antamisesta on kulunut kolme kuukautta.

(33)Tapauksissa, joissa kansalainen ei ole korvannut kustannuksia suoraan joko avunpyynnön yhteydessä tai myöhemmin, kun avustava jäsenvaltio on sitä vaatinut takaisinmaksusitoumuksen perusteella, avustavalla jäsenvaltiolla olisi oltava oikeus pyytää aiheutuneiden kulujen korvaamista edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta. Jotta vältettäisiin korvauspyyntöjen esittäminen vasta pitkän ajan kuluttua, avustavalle jäsenvaltiolle ja kansalaisuusjäsenvaltiolle olisi säädettävä kohtuullinen määräaika pyynnön esittämiselle ja korvauksen suorittamiselle. Määräajassa olisi otettava huomioon ongelman monimutkaisuus, viranomaishenkilöstön osallistuminen ja avun kesto.

(41)Tällaisia erityisiä henkilötietoryhmiä käsitellessään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä unionin toimielinten ja elinten olisi varmistettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröityjen etujen ja oikeuksien suojaamiseksi. Näihin olisi kuuluttava mahdollisuuksien mukaan tällaisten henkilötietojen salaaminen ja erityisten käyttöoikeuksien myöntäminen henkilöstölle, jolla on pääsy tietyntyyppisiin erityisiin henkilötietoryhmiin.

a)asianomaisen kansalaisen vaikeudet päästä turvallisesti kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon pyydetyn avun luonne ja kiireellisyys sekä kansalaisen käytettävissä olevat keinot. Asianmukainen aika riippuu kunkin avunantopyynnön erityispiirteistä, mutta aika, jonka kuluessa kansalaiset voivat päästä turvallisesti jäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä, ei saa missään tapauksessa ylittää 48:aa tuntia.

2)lisätään 9 artiklaan alakohta seuraavasti:

Poistetaan.

Poistetaan.

2.Unionin edustustot tukevat jäsenvaltioita konsuliviranomaisten suojelun antamisessa edustusta vailla oleville kansalaisille päätöksen 2010/427/EU 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällaiseen tukeen voi sisältyä erityisten konsuliapuun liittyvien tehtävien suorittaminen jäsenvaltioiden pyynnöstä ja niiden puolesta. Avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion on toimitettava viipymättä unionin edustustolle kaikki kyseistä tapausta koskevat asiaankuuluvat tiedot.

1.Edellä 12 artiklassa tarkoitetun paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa jäsenvaltiot ja EUH laativat ja hyväksyvät konsuliviranomaisten yhteisen valmiussuunnitelman kutakin kolmatta maata varten. Konsuliviranomaisten yhteinen valmiussuunnitelma on päivitettävä vuosittain tai useammin, jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, ja suunnitelmaan on sisällyttävä

a)analyysi konsuliviranomaisten tilanteesta asianomaisessa maassa, mukaan lukien yleiskatsaus jäsenvaltioiden suurlähetystöistä ja konsulaateista, arvio unionin kansalaisten määrästä ja sijainnista sekä riskinarviointi unionin kansalaisiin vaikuttavista todennäköisimmistä skenaarioista, kuten sotilaallisista, poliittisista, rikollisten aiheuttamista ja terveysriskeistä sekä luonnonkatastrofeista;

Jos maassa on unionin edustusto, se koordinoi konsuliviranomaisten yhteisen valmiussuunnitelman laatimista ja hyväksymistä kyseisessä kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien sekä edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten toimittamien tietojen perusteella. Tähän voi tarvittaessa kuulua yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Konsuliviranomaisten yhteiset valmiussuunnitelmat on asetettava kaikkien jäsenvaltioiden, EUH:n ja komission yksiköiden saataville.

4.Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutettava ennakoivia toimenpiteitä varmistaakseen, että niiden kansalaiset rekisteröityvät toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai ilmoittavat asianmukaisin keinoin ja välinein matkoistaan kolmansiin maihin tai oleskelustaan kolmansissa maissa erityisesti, jos asianomaisia kolmansia maita ei pidetä täysin turvallisina.

5.Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja kansalaisille antamiensa matkustusohjeiden muutoksista varhaisessa vaiheessa, erityisesti kriisitilanteissa, ja niiden on pyrittävä varmistamaan, että annettujen matkustusohjeiden taso on yhdenmukainen.” Jäsenvaltioiden olisi aina ilmoitettava toisilleen joka kerta, kun ne tulevat tietoisiksi kohonneesta turvallisuusriskistä.

2.Tarvittaessa jäsenvaltioita voidaan tukea yhteisillä konsuliviranomaisten ryhmillä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden asiantuntijoista, erityisesti niiden jäsenvaltioiden asiantuntijoista, joilla ei ole edustusta kriisin koettelemassa kolmannessa maassa, sekä EUH:n ja komission yksiköiden asiantuntijoista. Yhteisiä konsuliviranomaisten ryhmiä on voitava lähettää nopeasti konsulipalveluihin vaikuttavasta kriisistä kärsiviin kolmansiin maihin. Osallistuminen yhteisiin konsuliviranomaisten ryhmiin on vapaaehtoista. EUH ja komissio tukevat näiden asiantuntijoiden ja yhteisten konsuliviranomaisten ryhmien valmiutta.

4.Apua antaessaan jäsenvaltiot voivat saada tukea unionin välineistä, kuten EUH:n ja sen kriisinhallintakeskuksen kriisinhallintarakenteista. Jäsenvaltiot voivat ottaa toimiin mukaan myös päätöksen N:o 1313/2013/EU 7 artiklalla perustetun hätäavun koordinointikeskuksen, unionin pelastuspalvelumekanismin ja tarvittaessa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa toteutettavat EU:n operaatiot sekä EU:n nopean toimintakyvyn valmiudet, kuten ”Turvallisuus- ja puolustusalan strateginen kompassi” -asiakirjassa esitetään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava EUH:lle ja komissiolle kuuden kuukauden välein seuraavat tiedot:

2.Jäsenvaltioiden, komission yksiköiden ja EUH:n on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkisesti saataville tavalla, jolla varmistetaan toimitettujen tietojen johdonmukaisuus.

3.Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koneellisesti luettavassa muodossa.

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tiedottaakseen kansalaisilleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetusta oikeudesta erityisesti siten, että

Poistetaan.

Jos edustusta vailla oleva kansalainen ei pysty maksamaan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia avustavalle jäsenvaltiolle avunpyynnön yhteydessä, avustava jäsenvaltio voi vaatia edustusta vailla olevaa kansalaista allekirjoittamaan sitoumuksen takaisinmaksusta. Tämän perusteella avustava jäsenvaltio voi vaatia edustusta vailla olevaa kansalaista maksamaan kustannukset, kun avun antamisesta on kulunut kolme kuukautta. Se, että kansalainen ei pysty maksamaan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia avunpyynnön yhteydessä, ei vaikuta edustusta vailla olevan kansalaisen oikeuteen saada konsuliviranomaisten suojelua.

6.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä sellaisten vakiolomakkeiden vahvistamisesta, joita on saatavana kaikkien jäsenvaltioiden kielillä ja joita käytetään 2 kohdassa tarkoitettuun takaisinmaksusitoumukseen ja 3 kohdassa tarkoitetun kansalaisuusjäsenvaltion kustannusten takaisinmaksuun. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Käsitellessään 5 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä unionin toimielinten ja elinten on varmistettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröityjen etujen ja oikeuksien suojaamiseksi. Niiden on myös otettava käyttöön sisäisiä menettelyjä ja toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla estetään luvaton pääsy tällaisiin henkilötietoihin ja niiden luvaton siirto.

Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle ainoastaan 9, 10 ja 13 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi ja asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaisesti. Edellä 5 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja ei siirretä, ellei asianomainen unionin kansalainen ole antanut siihen ennakolta nimenomaista suostumusta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustusta vailla olevilla kansalaisilla on tosiasiallisesti käytettävissään kansallisen lainsäädännön mukaisia valitusmekanismeja ja oikeussuojakeinoja siltä varalta, että heidän tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan loukataan.

Komissio arvioi direktiiviä viimeistään [viiden vuoden kuluttua muutosdirektiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan jälkeen] ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnin tärkeimmistä havainnoista.